Viikko lokakuun alusta
1.10. ruokatuntihavikset Siikalahdella jäivät 9000 valkoposkihanheen ja niitä pöllyttäneeseen merikotkaan. Työpäivän jälkeen singahdin Saarelle, jossa lintuja löytyi vasta Jyrkilästä, jossa olikin sitten melkoinen kuhina! Arviolta ainakin 17000 valkoposkihanhea oli pelloilla ruokailemassa ja niiden seasta löytyi mukavasti parempiakin lajeja. Heti ensimmäiseltä pellolta löysin edellispäivänä Rantasen Joukon löytämän punakaulahanhen! Isommat massat olivat sitten peltojen keskiosassa ja valtava määrä hanhia oli todella lähellä tietä Niitä seuloinkin sitten toista tuntia löytäen metsä- ja tundrahanhien lisäksi lyhytnokkahanhen, merihanhen sekä taas vanhan tutun valkopäisen kummajaishanhen. Joutsenten seassa oli 4 pikkujoutsentakin. Muuten Saaren kierroksen havikse jäivät muutamiin isolepinkäisiin, tuulihaukkaan, sinisuohaukkaan sekä merikotkaan. 2.10. Siikalahdella näkyi vain hiiri- ja kanahaukka sekä merikotka ja Kullinsuolla oli 8000 valkoposkihanhea sekä ampuhaukka. Ja seuraavanakin päivänä havainnot jäivät aika lailla samoiksi. Illalla veljeni Pirkka saapui meille ja viikonloppu olikin sitten tarkoitus revittää oikein kunnolla!
4.10. heräsimme jo klo 5:30 ja aamiaisen jälkeen suuntasimme Siikalahdelle, joka oli kuitenkin sankan sumun peitossa. Olimme päättäneet Parikkalan ja Rautjärven Lintukerhon kanssa jatkaa mukavaa Lintupaikkaisa-perinnettä, vaikkei kisaa enää jostain syystä järjestettykään. Päätimme siis kisailla vain itseämme vastaan eli parin edellisvuoden tuloksia vastaan. Me lähdimme Pirkan ja Hannan kanssa kävelemään kohti pohjoispäätä ja Raikanniemeä ja meitä vastaan ajaneet Harri Partanen ja Jari Kiljunen suuntasivat kävelemään lahden itäpuolelle. Veijo Vilska sen sijaan oli saapunut jo meitä aikaisemmin ja suunnannut tornille. Tavallisia haviksia ropisi pikkuhiljaa, mutta sumu pysyi lahdella pitkään. Parempia haviksia olivat taivaanvuohi, teeret, puukiipijät, pikkukäpylinnut, palokärki sekä tiltaltti. Patotielle palattuamme sumu oli yhä vain sakea, mutta luhtakanat olivat silti aktiivisesti äänessä. Jassi ja Harri olivat löytäneet muutamia lisälajeja ja Veijoltakin saimme pari lajia listamme täytteeksi. Mortensenin Rollekin saapui lavalle ja lopulta sumukin hälveni.
Staijailimme lopulta aina kahteen saakka iltapäivällä, mutta muutto oli vaisua. Parhaan haviksen tekivät Jassi ja Harri, jotka löysivät itäpuolelta pikkulepinkäisen, joka kuitenkin katosi ennen kuin ehdimme paikalle. Hanhimuuttoa toki oli jonkin verran, mutta parvet menivät turhan kaukaa. Yhdestä parvesta sentään löysimme merihanhen. Parasta antia olivatkin komeat kuikkaparvet, joista suurimmassa oli jopa 106 lintua! Yhteensä laskimme 296 kuikkaa ja 2 kaakkuria. Muita parempia haviksia olivat 5 kurkea, 2 merikotkaa, kanahaukka, hiirihaukka, 2 tiltalttia, 12 pyrstötiaista sekä itään lentänyt pähkinähakki. Pikainen käynti tornissa oli lähes yhtä tyhjän kanssa, sillä vesilintuja ei juuri lahdella ollut. Pohjoispäästä olisi varmaan jokunen laji vielä irronnut, mutta päätimme lähteä iltapäiväretkelle Saarelle.
Saarella oli kuitenkin todella hiljaista ja lopulta kaikki hanhet löytyivät Kuposenmäen edustalta ja suurin osa linnuista oli järvessä uimassa. Seuloimme parvia todella huolella, mutta löysimme ainoastaan yhden merihanhen. Muuttoa oli ihan mukavasti ja taas parvet olivat varsin sekaisia, kun neljää lajia muutti yhtäaikaa. Yhdestä parvesta löysimme taas lyhytnokkahanhenkin. Illemmalla kuitenkin näkyi komeita tundrahanhiparvia ja jokunen sepelhanhiparvikin. Joutsenparvista erotettiin 11 pikkujoutsentakin. Illalla kävimme Tarvaslammella saunomassa ja yritimme pari tuntia pyytää helmipöllöjäkin mutta tuloksetta.
Sunnuntaina 5.10. päätimme suunnata heti aamusta Savonlinnan Punkaharjun Hirvikoskelle, jossa emme olleet käyneet staijaamassa vuosiin. Päätavoitteena oli löytää paikallisia tai muuttavia kihuja sekä saimaannorppa. Pääsimme perille aamuseitsemältä ja läes heti löysimme kaukaa selältä kolme kihua kiertelemässä paikallisena. Tuijottelimme lintuja aina, kun ne näyttivät tulleen edes hieman lähemmäksi ja lopulta ainakin kaksi niistä saatiin varmasti määritettyä leveäpyrstökihuiksi. Hanhimuuttoakin oli alkuun ihan mukavasti, mutta valtaosa parvista meni turhan kaukana lännessä. Myös pari alliparvea, jokunen kaakkuri ja kuikka sekä yksi mustalintu nähtiin, mutta lopulta yhdeksän aikaan tuuli tyyntyi ja muutto loppui kuin seinään. Päätimme jatkaa staijia kymmeneen asti ja lopulta noin kymmentä vaikke löysin saimaannorpan, joka kellutti lähinnä vain sieraimiaan tyvenen järven pinnalla. Onneksi se lopulta nosti päätään ja alkoi kurkkia vieressään uineita alleja ja pääsimme näkemään sen ihan kelvollisen hyvin.
Jatkoimme retkeä Saarelle, joka oli kuitenkin lähes tyhjentynyt! Niinpä singahdimme vielä Parikkalaan ja Kullinsuolle, jotta Pirkka pääsisi vielä näkemään lisää hanhia pellossa. Paikalla olikin onneksi vielä parituhatta valkoposkea sekä muutamia kymmenia tundrametsähanhia sekä pari tundrahanhea. Paras havainto oli kuitenkin taivaalta plokkaamani kiurulintu, jonka välittömästi tunnistin tunturikiuruksi! Onneksi lintu laskeutui peltoon ja pääsimme katsomaan sitä ihan kunnolla. Kyseessä oli 220. Parikkala-vuodarini!
Päivällä Pirkka lähti pitkälle kotimatkalle. Itse kävin vielä Harrin kanssa kääntymässä parilla paikalla Simpelejärven eteläosissa kihujen toivossa, mutta havainnot jäivät 15 kaakkurin muuttoparveen.
6.10. näin vielä pähkinähakin ennen kuin työpäivän jälkeen lähdin kohti etelää – seuraavana aamuna olin suuntaamassa taas Azoreille!
J.A.