Tammikuun lopussa satoi lunta oikein urakalla, mikä haittasi tietysti retkeilyä, mutta toi mukavasti valoa maisemaan. Retkeily jäi viikolla ruokatunnilla suoritettuihin pyöräilyihin kylällä. Kolme kottaraista värjötteli yhä ruokinnalla ja sen lähipihlajissa ja tiklit virittelivät jo lauluaan Yläkujalla, jossa 30.1. näkyi myös pikkutikka. Siellä täällä näkyi musta- ja räkättirastaita sekä tilhiä tummuneiden pihlajanmarjojen kimpussa. Siikalahden käynnillä näkyi 16 teeren parvi sekä puukiipijä ja Melkoniemen suunnalta löytyi pikkukäpylintuja ja harmaapäätikka ja Särkisalmelta 6 pyrstötiaista.
Kuun viimeisenä päätin toteuttaa päähänpistoni, että kiertäisin tänä vuonna talvilintulaskentareittini joka kuukausi. Reitti kulkee kuitenkin kohtalaisen hyvää lintupaikkaa sivuten, joten voisihan sen joskus kiertää muulloinkin kuin talvella. Niinpä talsin tuulisessa mutta lämpimässä kelissä 17 kilometriä havaiten harmaapäätikan, käpytikan, 37 tilheä, jopa 161 räkättirastasta, 6 mustarastasta, hippiäisen, 4 pyrstötiaista, 10 hömppää, 22 sinttiä, 85 tallaria, 2 närheä, 9 harakkaa, 40 naakkaa, 13 varista, 4 korppia, 2 kottaraista, 2 varpusta, 10 pikkuvarpusta, 16 viherpeippoa, 15 tikliä, 9 pikkukäpylintua, 14 punatulkkua sekä keltasirkun.
Tammikuun saldoksi tuli lopulta 86 lajia, joista 55 Etelä-Karjalassa ja 41 Parikkalassa.
Helmikuu alkoi mukavasti Yläkujan kottaraisilla ja nokkavarpusella ja Simpeleen Kokkolanjoella olleella joutsenperheellä. Imatran Vuoksella näkyi 14 merimetsoa sekä kanahakka ja Lappeenrannan Pappilanniemessä valkoselkätikka sekä puukiipijä. Toisenä päivänä kylällä näkyi pulu pitkästä aikaa ja tikli kävi laulamassa meidän pihassa.
4.2. kylällä pyöri kanahaukka variksia ja naakkoja säikytellen ja Siikalahdella pikkutikka piti mieletöntä älämölöä puiden latvustossa seuranaan kaksi hiljaisempaa kaveria, nokkavarpuspari. 5.2. kylältä löytyi vihervarpunen ja Simpeleen kierroksellä näkyi Kokkolanjoella tietysti koskikara mutta mukava yllätys oli Kangaskoskelta löytynyt varpuspöllö. Seuraavina päivinä näkyi vain tuttuja lintuja kylällä.
7.2. lähdimme aamulla Lappeenrantaan kauppareissulle, mutta pitihän Yläkujalla pysähtyä ensin ja nokkavarpunen oli taas paikalla. Rautjärven Pirttinotkossa näkyi vauhdista noin 20 taviokuurnan parvi ja Vuoksella lenteli vanha ja nuori harmaalokki ja jään reunalla seisoi 18 merimetsoa. Joutsenon Haukilahdessa onnistuimme bongaamaan taas pitkään paikalla olleen kulorastaan, josta minulle napsahti kuukausiässä. Lappeenrannan Pappilanniemessä europaea pähkinänakkelipari oli mukavasti näytillä ja Toikansuolla ainakin 7 kottaraista sekä peippo.
Päivät alkoivat tuntua jo pidemmiltä, kun työpäivän jälkeenkin saattoi vielä tehdä pikaretkiä. Olipa muutaman päivänä jopa ihan aurinkoistakin ja lämpimimmillään oltiin useampikin aste plussan puolella. Tiedäpä tuota, olisivatko muutamat havaitut vihervarpuset olleet jopa ihan kevätmuuttajia? Myös tikat alkoivat jo rummuttaa. Muuten seuraavien päivien havainnot jäivät samoihin kylän lintuihin, mutta rastaat ja tilhet vähenivät huomattavasti. Molempia kuukkeliparejakin kävin katsomassa, toista hiihtäen Hannan kanssa ja toisen parin kotikonnuille pääsi aurattuja teitä pitkin perille asti.
Lauantaina 24.1. heräsimme ajoissa ja auringon nousun jälkeen kävelimme kylän parhaan ruokinnan lähelle Yläkujan päähän Pihabongaamaan. Meillä ei tänä vuonna ollut omaa ruokintaa lainkaan eikä pihassamme muutenkaan ollut näkynyt juuri lintuja, joten päätimme bongata paikassa, jossa ainakin saataisiin jotain laskettavaa.
Tiedossa oli, että ruokinnalla viihtyi pari mustarastasta, kolme kottaraista sekä muuten mukavasti tavallisia ruokintalintuja ja lähistöllä oli pyrinyt 15 tiklin parvi, mutta reilun puolen tunnin Pihabongauksemme tulos oli silti melkoinen yllätys; näimme jopa 70 tilheä, 2 mustarastasta, 165 räkättirastasta (joista toki 135 ylimuuttaneita), kuusitiaisen, 6 sinitiaista, 15 talitiaista, 3 harakkaa, 2 varista, 15 naakkaa, 3 kottaraista, 20 pikkuvarpusta, 20 viherpeippoa, 25 tikliä, 10 punatulkkua, nokkavarpusen sekä 14 keltasirkkua.
Pihabongauksen jälkeen lähdin ajamaan kohti etelää ja stoppasin Kokkolanjoella karaa ja Vuoksella merimetsoa katsomassa. Seuraava stoppi oli Lappeenrannan Joutsenon Haukilahdessa, josta löysin paikalla viihtyneen kulorastaan helposti. Sitten jatkoinkin Lappeenrantaan, jossa minulla oli kaukalopallovuoro sekä myöhemmin vielä jääpallopeli. Illalla jäin yöpymään Punnosen Pekalle.
25.1. lähdimme aikaisin Pekan kanssa liikenteeseen ja hoidettuamme taas kerran perinteisen huuhkajan, jatkoimme kohti Kymenlaaksoa ja lopulta olimme Haminan Ruotsinkylässä auringon noustessa. Kävelimme katuja ympäriinsä alueeseen tutustuen ja näimme runsaasti mustarastaita, räkättejä ja tilhiä, muttemme pari päivää paikalla ollutta mustakaularastasta. Pikkuhiljaa paikalle kertyi muitakin bongareita ja hajaannuimme kiertelemään aluetta laajemmin. Nähtyämme Pekan kanssa pari järripeippoa, näin itse ensin ylitseni lentäneen kulorastaan, koiras fasaanin sekä parin muun bongarin kanssa vielä laulurastaankin ennen kuin lopulta tuli tieto, että mustakaularastas oli vihdoin löytynyt hieman eri suunnalta kylää. Talsimme paikalle ja lintu oli onneksi hyvin hoidettavissa ja pääsimme näkemään sen oikein mukavasti. Linnulla näkyi jonkin verran punaista pyrstössä, jonka muistin olevan ihan ok mustakaularastaalle, mutta myöhemmin lintua alettiin pitää todennäköisenä musta- ja punakaularastaan risteymänä.
Päätimme tankilla käytyämme suunnata vielä Kotkan Laajakoskelle, josta hoidimme onneksi paikalla jo loppusyksystä saakka olleen viitatiaisen todella nopeasti. Niinpä pääsimme jatkamaan takaisin Lappeenrantaan, jossa ehdin yhdeltä katsomaan Suomi-Kazakhstan jääpallomaaottelua, jonka jälkeen minulla oli vielä itselläni jääpallo-ottelu.
10.1. oli vuorossa perinteinen, jo 10. Imatran taajaman talvilintulaskenta. Olin itse osallistunut tähän laskentaan, jossa Imatran taajama-alueet on jaettu 9 eri lohkoon kaikkina paitsi yhtenä vuotena, joten pääsimme Hannan kanssa laskemaan sitä ainoaa lohkoa, jolla en vielä ollut laskenut eli Rautio-Huhtanen-Petsamo. Ajelimme aamusta Imatralle ja ennen auringon nousua olimme Raution kylällä aloittelemassa laskentaa. Keli oli mukavan leuto, mutta ajoittain sateli lunta sakeastikin.
Rautiossa lintuja oli paljon, kuten olimme ounastelleetkin; tali- ja sinitiaisia, viherpeippoja ja punatulkkuja etenkin. Myös räkätti- ja mustarastaita näkyi marjatalven ansioista mukavasti, mutta tilhiä oli yhä vähän ja odottamiamme pieniä cardueliksia eli vihervarpusia ja urpiaisia ei löytynyt lainkaan – tai no yksi urpiainen…
Mukavampaakin lajistoa löytyi, kun löysimme jopa 4 pähkinänakkelia, 4 kuusitiaista, järripeipon, kanahaukan sekä palokärjen.
Kun Raution kadut oli kävelty läpi, siirryimme Huhtasen kylään, jossa olikin sitten paljon vaisumpaa. Yhden ison tiaisparven löysin, jossa olikin sitten päivän ainoat 2 pyrstötiaista. Ja kun Huhtanenkin oli kävelty läpi tipautin Hannan kävelemään loput kadut Raution ja Petsamon välissä ja jatkoin itse Petsamoon. Sieltä löytyikin pari erinomaista ruokintaa, joilta löytyi mukavasti tiaisia ja viherpeippoja sekä lähes kaikki päivän aikana havaitsemamme keltasirkut.
Iltapäivän kiertelimme vielä alueemme pohjoisosan metsäalueita, mutta tuuliseksi yltyneen kelin haitatessa havainnointia, jäivät havainnot punatulkkuparveen sekä pikkukäpylintuparveen.
Tulokset purettiin tuttuun tapaan porukalla ja lintuja olikin havaittu Imatran taajamissa ennätysmäärät. Lajilista oli melkoinen, 43 maalintulajia ja yksilömäärä uusi ennätys 16859. Runsaisjärjestyksessä yleiset lajit olivat; talitiainen 2777, räkättirastas 2513, viherpeippo 1905, tilhi 1432, sinitiainen 1190, keltasirkku 1118, pikkuvarpunen 1040, punatulkku 956, urpiainen 762, naakka 706, harakka 674, varis 580, vihervarpunen 242, mustarastas 231, käpytikka 163 sekä eniten laskenta-aikanamme vähentyneet kesykyyhky 115 ja varpunen 111. Harvalukuisempia lajeja olivat närhi 67, nokkavarpunen 56, hippiäinen 49, kuusitiainen 46, taviokuurna 37, tikli 35, pyrstötiainen 26, hömötiainen 20, puukiipijä 18, peippo 16, pikkukäpylintu 14, korppi 12 ja harvinaisimmat lajit olivat pähkinänakkeli 7, järripeippo 6, palokärki 5, töyhtötiainen 5, kanahaukka 4, varpushaukka 4, isolepinkäinen 4, pikkutikka 3, valkoselkätikka 3, harmaapäätikka 2, tundraurpiainen 2, pyy 1, pohjantikka 1 ja kottarainen 1. Kuten tuloksistakin näkee, niin melkoisen erilaisia lajeja kertyi muilla lohkoilla kuin omallamme. Etenkin marjalintumäärät olivat useammalla lajilla uusia ennätyksiä, mutta lumisateinen ja iltapäivällä tuulinen keli vähensi etenkin metsätiaisten määriä.
Illan vietto oli taas mukavaa ja kohokohtana katsottiin Jantusen Jukan upeita kuvia Australiasta. Ensi vuonna taas uudelleen!
Viikolla innostuin pyöräilemään ruokatunneilla Parikkalan Kangaskylällä ja löysinkin mm. 25 tilheä, muutamia mustarastaita, 20 räkättiä, joiden määrä kuitenkin väheni viikon edetessä ja sään taas kylmentyessä, pari kuusitiaista, yhä vain sinnittelevät 3 kottaraista, nokkavarpusen, vihervarpusen sekä 15 tikliä. Punatulkkuja oli täälläkin runsaasti.
Perjantaina 16.1. lähdin iltapäivästä ajamaan kohti etelää. Simpeleen Kokolanjoella näkyi laulujoutsenperhe ja Vuoksella pari merimetsoa, mutta ajoin muuten pysähtymättä taas kerran vanhemmilleni Kirkkonummelle. Seuraavana aamuna jatkoin anivarhain Hankoon, jossa olin perillä ennen auringon nousua. Klo 8:45 kävelin rantaan Tallholmarnan 4 tuulen tuvalla ja aloin sataijata täysin sulalle merelle. Keli oli todella keväinen ja täysin lumettomassa ja jäättömässä maisemassa tarkeni ilman hanskoja. Merellä oli kuitenkin odotetun hiljaista, vaikka toki kalalokkeja liikkui varsin runsaasti. Telkkiä, isokoskeloita, jokunen kyhmyjoutsen sekä kauempana merellä pari alliparvea ja yksinäinen naurulokki näkyi kuitenkin aika pian. Heikki Vasamies ja Ina-Sabrina Tirri saapuivat staijiseuraksi ja haviksia alkoi tulla lisää; kuikka, pari tukkakoskeloa ja kun rantaan saapuivat myös jo muualla aamun kierrelleet Petteri Mäkelä, Tom Nordblad sekä Markus Lampinen näkyi vielä kaakkuri 6 tukkakoskeloa lisää, 3 kottaraista sekä kanahaukka. Ollessamme jo jatkamassa muualle, löytyi lähipuskista pikkulintu, joka piilotteli todella taitavasti, mutta varmistui pienen jahtaamisen jälkeen punarinnaksi. Ja parkkipaikan rantaan näkyi vielä lapasotka.
Jatkoimme seuraavaksi Vedagrundetille, jossa Jörgen Palmgren oli jo ollut jonkin aikaa ja havainnut muutamia päiviä paikalla olleen allihaahkan. Lintu oli kuitenkin nyt piilossa, joten staijailimme taas merelle odotellen sen taas uivan jostain lähisaarten takaa esiin. Pilkkasiipi, mustalintu, harmaahaikara ja 4 merikotkaa ym. nähtiin, kunnes lopulta Petteri huomasi allihaahkan uimassa lähimmän saaren edestä. Ilmeisesti se oli ollut piilossa rannassa viipottaneita leijasurffareita.
Puoliltapäivin suuntasimme koko porukka Tvärminneen, josta löytyi loputkin Bongariliiton hallituslaiset ja loppupäivä menikin sitten kokoustaessa. Iltayhdentoista aikaan saimme kuitenkin kokouksen pulkkaan, mikä oli mukava yllätys sillä se tarkoitti, että aamulla ei enää tarvinnut jatkaa vaan taas pääsisi retkelle! Toki ilta meni silti aika pitkään…
Niinpä sunnuntaina suuntasimme taas maastoon Heikin, Inan, Petterin, Tompan ja Markuksen kanssa. Yön aikana vesi oli noussut todella korkealle, joten Svanvikin torniin asti ei päässyt millään, mutte onneksi joutsenet oli laskettavissa pitkoksiltakin ja niitä laskeskellessa Tom huomasi rannassa olleen kulorastaan – kuukausipinna! Laulujoutsenia oli 27 ja kyhmäreitä 47 ja kohta jatkoimme Högholmenille. Siellä stajailimme taas merelle, jossa oli kuitenkin edellispäivää rauhallisempaa. 3 pilkkasiipeä, kaakkuri, 8 tukkasotkaa ja merikotka sentään nähtiin ja sitten päätimme suunnata taas Vedalle. Vedagrundetin tie oli kuitenkin aivan tulvan peitossa, joten lopulta Heikin ja Inan kanssa jatkoimme Hangon kylälle. Etsiskelimme perinteisiltä paikoilta sepelkyyhkyjä, mutta niitä ei löytynyt. Pähkinähakki, hiirihaukka, 3 peippoa, järripeippo sekä merikotka kuitenkin nähtiin, joten tyytyväisinä palasimme puolen päivän jälkeen Tvärminneen syömään.
Iltapäivällä lähdin itse ajelemaan kotia kohti ja töppäilin sitten oikein kunnolla. Unohdin mm. kaukoputken Heikin takakonttiin ja sitten ajelin harhaan siten, että lopulta huomasin olevani matkalla Kotkaan enkä näin mennytkään katsomaan Heinolan lapasorsaa kuukausipinnaksi. Ihme kyllä osasin lopulta kotiin.
Vuoden vaihteen lähestyessä alkoi tietysti perinteen mukaisesti kuumeinen ekaekaa-retken suunnittelu. Leudon alkutalven ansiosta Suomessa oli pitkään ollut todella runsaasti harvinaisia talvilintuja, mutta juuri ennen vuodenvaihdetta iskeneet kovat pakkaset jäädyttivät järvet ja lahdet sekä pakottivat monet muutkin linnut siirtymään etelämmäksi talven viettoon – ja toki pakkaset koituivat monen linnun kohtaloksikin.
Kovin Suomessa ollut oli lintu mustakurkkurautiainen oli Hailuodossa ja sen kyytipojaksi olisi Oulussa ollut liejukana. Mutta koska sillä suunnalla ei oikein ollut muuta tarjottavaa, kun Kolarin valkopäätiaiselle ei kuitenkaan saman päivän aikana ehtisi, valikoitui retkikohteeksi länsirannikko ja Uusikaupunki. Retken suunnan varmistuminen meni kuitenkin myöhäisimpään mahdolliseen hetkeen, sillä kahden tulipäähippiäisen yhä paikalla olo varmistui vasta aattoiltapäivänä!
Monimutkaisuutta retken toteutumiseen lisäsi se, että Hanna oli Tampereen Eläinmuseolla maalaamassa seiniä, joten retken suunnan viimein varmistuttua, aloimme suunnitella ajoreittejä tarkemmin. Olin edellisiltana soitellut vanhalle ystävällemme Kalle Larssonille, jonka olin tiennyt pohtivan samoja kysymyksiä mielessään kuin minäkin ja juttelun ohessa Kalle tarjosi taas kerran yöpaikkaa luotaan, mikäli meidän molempien suunta vie kohti Uusikaupunkia. Varmistin tämän asian vielä Kallelta ja pian olikin selvää, että Hanna hyppäisi työpäivänsä jälkeen junaan, joka veisi tämän Riihimäelle, josta minä nappaisin hänet kyytiin ja matka jatkuisi sitten Kallelle Saloon. Pääsin itse lähtemään aika myöhään ja lopulta poimin Hannan kyytiin vasta yhdeksän aikaan ja lopulta kurvasimme Kallen pihaan ennen iltayhtätoista.
Salossa oli tietysti melkoinen rakettien pauke ja Kallekin esitti meille ja toki siinä sivussa myös tytöilleenkin spektaakkelimaisen ilotulitenäytöksen, jonka massiivisuuden ajattelin johtuvan siitä, että vuorokauden vaihtuessa Kalle pääsi vapaaksi monivuotisesta taakastaan Bongariliiton johdossa Pian puolen yön jälkeen oli kuitenkin meidän kaikkien nukkumaanmenoaika, meillä oli edessä aikainen herätys.
1.1. 2015 heräsimme aikaisin ja pian oli Kaukisen Marko jo pihalla meitä hakemassa. Olimme illalla päättäneet lähteä retkelle yhdellä autolla, joten jätettyäni autoni läheisen huoltoaseman pihaan, jatkui matkamme kohti Uusikaupunkia Markon kyydissä. Kahdeksan jälkeen olimme lopulta perillä paikassa, johon Bongariliiton yhteisbongaukseen kokoontuvat ekaekaapinnailijat, elisbongarit ym. muut meidän kanssa yhtä hullut noin 100 lintuharrastajaa kokoontui. Ennen yhdeksää kävelimme sitten jonossa lähemmäs pelipaikkaa, johon pian saapui Bongariliiton TVK:n jäsen ja linnun löytäjä Pekka Alho, joka kertoi meille käytännön ohjeita, jotta bongaus onnistuisi lintua ja lähistön asukkaita häiritsemättä. Saatuamme tiedon lintujen heräämisestä ja liikkeelle lähtemisestä kahdelta linnun yöpymispaikkaa kaukaa tarkkailleelta harrastajalta, kävelimme Pekan perässä pensaikkoisen ruovikon reunaan, jonne linnut olivat suunnanneet. Päätimme jäädä porukan sivustalle, jotta kuulisimme ihmisten hälinältä paremmin ääniä ja välittömästi edestämme kuuluikin todennäköisesti kahdenkin eri tulipäähippiäisen ääntä. Hippiäisi kuului myös, mutta meni jonkin aikaa ennen kuin löysimme lintuja myös näkyville, sillä ne liikkuivat tiheän kaislikon alla hangella todella vilkkaasti. Toinen tulipäähippiäinenkin kävi muutamaan otteeseen aivan edessämme vain noin viiden metrin päässä ja pääsimme näkemään sen varsin hyvin, mutta kuvia linnusta ei valon vähyyden ja linnun vilkkauden takia edes yritetty saada.
Tulipäähippiäisbongauksen ohessa vuodenpinnoja ropisi tietysti muitakin ja lista näytti tältä: varis, keltasirkku, räkättirastas, harakka, korppi, pikkuvarpunen, talitiainen, tulipäähippiäinen, hippiäinen, tilhi, merikotka, punatulkku, viherpeippo, naakka, käpytikka ja sinitiainen. Onnekkaina ja ehkä osin viisainakin olimme nähneet tulipäähippiäisen nopeasti ja hyvin, joten olimme ensimmäiset, jotka lähtivät kävelemään paikalta takaisin autolle. Matkalla näkyi taas vuodareita: merilokki, harmaalokki, telkkä, sinisorsa ja isokoskelo.
Kovina pakkaspäivinä Uudenkaupungin Pitkäluodon punasotkaa ei ollut päivitetty, mutta koska olimme päässeet liikenteeseen niin nopeasti, päätimme ajaa sinne seuraavaksi. Perille päästyämme yllätyimme positiivisesti, kun punasotkakoiras uiskenteli sulassa isokoskeloiden ja kyhmyjoutsenten kanssa aivan kuvausetäisyydellä.
Sitten suuntasimmekin kohti Naantalia havaiten matkalla Vehmaalla närhen ja puhalinta takapenkilla rämpätessäni huomasin, että matkan varrella Mietoisten Mynälahden pelloilla oli havaittu sinisuohaukka. Etsiskelimme aika surkeassa sumu- ja vesisadekelissä haukkaa jonkin aikaa, mutta löysimmekin paikalta toisen yhtä kovan haukan – ampuhaukan, joka ei kuitenkaan valitettavasti ollut meille ekaekaa-pinna. Naantalin Luolalan siiloille päästyämme, oli paikalla pitkään ollut kangaskiuru taas hukassa, mutta onneksi pienen odottelun jälkeen se löytyi, mutta oli näkyvissä vain hetken, mutta onneksi se riitti meille. Ohessa vuodariksi tuli myös mustarastas, varpunen sekä kesykyyhky.
Sitten saimme tiedon, että Askaisissa oli ollut paikallinen uuttukyyhky, jota päätimme yrittää. Taas Mynämäellä ajellessamme näimme varpushaukan. Uuttukyyhkyä ei kuitenkaan heti löytynyt ja kun saimme tiedon, että Porissa oli kuin olikin isosirri taas paikalla (kuten olin arvellutkin ja tästä muille varoittanutkin), lähdimme kiireellä ajamaan kohti Poria. Luvialla tien yli lentänyt merikotka oli jo päivän toinen ja pian tuli tieto, että sirri oli kateissa. Päätimme kuitenkin ajaa perille asti ja konsultoimme paikallisilta, mihin meidän kannattaisi suunnata lintua etsimään, sillä arvasimme että paikalla oli iso joukko muitakin etsijöitä. Saimme vinkin ajaa Yyterin golfkentän rantaan, jossa kävelimme jonkin aikaa illan jo hämärtyessä uhkaavasti. Tässä tilanteessa kalalokin saaminen vuodariksi ei kauheasti lämmittänyt. Onneksi saimme tiedon, että isosirri oli taas löytynyt ja juoksimme takaisin autolle ja koska emme tienneet, missä surffiranta sijaitsee, jouduimme taas kysymään apua linnun ilmoittaneilta. Pienen sekoilun jälkeen löysimme kuin löysimmekin perille ja vaikka kello lähenteli jo neljää, oli rannassa yllättävänkin valoisaa. Ja sirrihän tepasteli aivan meidän edessämme, joten siitä päästiin ottamaan jopa ekaekaa-kuvat! Retkipäivää ei olisi voinut paljon paremmissa tunnelmissa lopettaa! Isosirri on kuitenkin aika käsittämätön ekaekaa-pinna. Ja itsehän olin saanut tästä samaisesta linnusta edellisvuoden viimeisen vuodarinkin – joulukuussa!
Päivä ei ollut kuitenkaan vielä lähimainkaan pulkassa. Meillä oli suunnitelmissa ajaa vielä Heinolaan, jossa pienessä ankkalammessa Kirkkolammessa kellunut lapasorsa piti olla hoidettavissa paikan valoisuuden sekä tietysti pullasorsien ruokailuaktiivisuuden ansiosta pimeässäkin. Ongelmana oli nyt vain se, että minun autoni oli Salossa. Pienten laskelmien jälkeen tulimme siihen tulokseen, että meidän täytyy ajaa Salon kautta, sillä minu pitäisi ehtiä seuraavaksi aamuksi Parikkalaan töihin. Salon lähellä ollessamme saimmekin sitten tiedon, ettei päivällä paikalla ollutta lapasorsaa enää illalla ollut nähty. Niinpä Salossa Kalle ja Marko päättivät jäädä odottamaan linnun löytymistä ja me lähdimme Hannan kanssa ajamaan kohti Riihimäkeä.
Riihimäellä tipautin Hannan taas Tampereen junaan ja itse jatkoin kyllä Heinolaan, jossa olin iltakymmeneltä. Kolmioleipäni kelpasi hyvin 60 paikalla olleelle sinisorsalle, mutta lapasorsaa ei näiden joukossa ollut. Niinpä jatkoin pian kohti Etelä-Karjalaa.
Lappeenrannassa päätin yrittää perinteistä huuhkajaa ja lienee ollut jo kolmas vuosi peräkkäin, kun vuoden ensimmäinen Etelä-Karjalassa havaitsemani lintu on huuhkaja. Ja tälläkin kertaa havainto kirjautui 2.1. puolelle. Mukavasti pääsin katselemaan otusta noin kymmenestä metristä! Lopulta olin kotona ennen yökahta.
2.1. Herätys töihin oli aika rankka, mutta jaksoin ruokatuntiin asti, jolloin suuntasin Moskuunniemeen. Parikkala-vuodareita alkoi kertyä heti ulos päästyäni ja toissa vuonna kokonaan näkemättä jäänyt kesykyyhky sai olla ensimmäinen laji. Lista jatkui sitten naakalla ja Harrin ruokinnalla sini-, tali- ja kuusitiaisella, punatulkulla sekä asiatica-pähkinänakkelilla. Särkisalmella Kontiokorpien ruokinnalla kuului peippo ja näkyi pikkuvarpusia sekä pari mustarastasta. Sitten suuntasin Siikalahdelle, jossa ensimmäinen löytämäni laji oli koiras valkoselkätikka. Ainoat muut pohjoispään tien varressa havaitsemani lajit olivat harakka ja talitiainen. Patotiellä näin kuitenkin 80 räkättirastaan parven, jossa kierteli mukana yksi kottarainen. Lyhyemmän työpäivän jälkeen kiertelin vielä kylällä käppäillen havaiten mm. muutamia räkättejä, 20 tilheä, variksia, punatulkkuja, viherpeippoja, pikkuvarpusia mukanaan 4 “tavallista” varpustakin sekä 2 kottaraista, joten talvehtimaan jäänyt kolmikko on siis yhä hengissä.
3.1. lähdimme aamusta retkelle Hannan veljen Miikan kanssa ja suuntasimme ensin Melkoniemen metsiin. Tiet olivat loskakelin takia aivan järkyttävässä kunnossa, mutta pääsimme toiselle kuukkelipaikalla jäämättä kiinni ennen auton kääntöpaikkaa, jossa menikin sitten tovi saada auto käännettyä. Lopulta pääsimme kuitenkin metsään kävelemään ja löysimmekin pian töyhtötiaisen, hippiäisen sekä 2 kuukkelia, metso rysähti lentoon jostain päältämme. Päästyämme pois surkeilta teiltä, jatkoimme Särkisalmelle havaiten matkalla närhen, mutta salmella ei näkynyt mitään uutta. Moskuunniemen nakkeli näyttäytyi taas saman tien, mutta kylän läpi ajelu oli taas yllätyksetön. Päätimme sitten suunnata Simpeleelle havaiten matkalla urpiaisen. Kokkolanjoelta löytyi 10 laulujoutsenta, sinisorsa sekä koskikara. Jatkoimme myös Lahnaselle, jonne ajaessamme olimme taas jäädä kiinni, mutta pääsimme lopulta onnellisesti perille. Suvannolta löytyi kuitenkin vain 6 sinisorsaa. Taivaalla näkyi 75 räkätin parvi ja kaukaa kuului palokärjen kuikutus. Jatkoimme vielä Kangaskoskelle, jossa kuulimme pikkukäpylintuparven ja pois lähtiessämme plokkasimme erään puun latvasta komean 8 nokkavarpusen parven! Sitten alkoikin jo nälkä kurnia ja iltakin hämärtää, joten jatkoimme kotia kohti.
4.1. päätimme Hannan ja Miikan kanssa suunnata Punkaharjun Laukansaareen taas kävelemään. Ajomatkalla ylitsemme lensi noin tusinan linnun parvi taviokuurnia, mutta linnut näkyivät niin huonosti, ettei niistä ollut Miikalle elikseksi. Keli oli nyt kylmempi ja varsin tuulinen, mutta lintuja löytyi silti. Hetimiten löytyi huikea tiaisparvi, jossa oli ainakin 40 kuusitiaista ja 20 hömppää, ja kuusitiaisia löytyi myöhemmin kymmenkunta lisääkin. Ohilentävä valkoselkätikka näkyi vain vilaukselta ja palokärki kuikutti taas jossain kauempana. Käveltyämme taas douglaskuusikkoon löytyivät ensimmäiset 6 kirjosiipikäpylintua, jotka saapuivat pian tööttailemään aivan päällemme. Ja pienen kävelyn jälkeen löytyi vielä 14 lintua lisää. Tavattuamme lähellä asuvan harrastajan Egbert Beukerin, jatkoimme porukalla kävelyä ja pian löysimme urpiaisparven, jossa oli mukana yksi tundraurpiainen. Loppukävely ei kuitenkaan enää tuottanut kuin läjäpäin ylilentäviä pikkukäpylintuja sekä pari puukiipijää. Kotia kohti ajellessamme, päätimme käydä tarkistamassa Putikon karajoen, joka kuitenkin tulvi niin, ettei se oikein näyttänyt hyvältä karalle. Löysimme kuitenkin mukavan 13 taviokuurnan parven, jota pääsimme tuttuun tapaan ihastelemaan aivan vierestä ja Miika sai viimein lajin elikseksi. Ajomatkalla näkyi vielä muutama teeri ja Tarvaslammella ruokinnalla 2 pyrstötiaista illan jo hämärtäessä.
5.1. oli taas arkipäivä ja pakkanen huitelikin 20 asteen tuntumassa. Ruokatunnilla aurinko paistoi kuitenkin niin kauniisti, että innostuin polkemaan pyörällä Siikalahden Perälään, josta hoidin helposti talvilintulaskennassa löytämäni pohjantikan ekovuodariksi. Samalla näkyi myös urpiaisparvessa ollut tundraurpiainen sekä tietysti muutama muu tavallinen laji, joista tilhi oli ainoa maininnan arvoinen.
6.1. suuntasimme aamusta Punnosen Pekan kanssa kuukkelimetsiin ja yllätykseksemme tiet oli vasta aurattu ja erinomaisessa kunnossa. Ajomatkalla näkyi vuodariksi pyy ja lopulta jouduimme kävelemään vain viimeiset sadat metrit perille. Pari kuukkelia löytyi yllättävän nopeasti ja mukava oli nähdä metsässä myös siellä vain pari kertaa aiemmin havaitsemani valkoselkätikka sekä myös pohjantikka, pikkukäpylintuja, hippiäisiä, töyhtötiaisia, puukiipijä ym. Auratuista teistä innostuneena kävimme moikkaamassa myös toista kuukkeliparia, joka sekin tuli meitä moikkaamaan lähes saman tien. Toivottavasti nämä vanhat parit vielä onnistuisivat yllättämään minut ja saamaan jälkikasvua keväällä.
Puoliltapäivin suuntasin Imatralle, mutta pysähdyin matkalla Kokkolanjoella, jossa näkyi taas 8 joutsenta ja kara. Vuoksella näin muutaman pysähdyksen taktiikalla 8 merimetsoa, koiras uivelon sekä kanahaukan. Sitten suuntasinkin Venäjälle tankkaamaan, josta selvisin aivan turhan nopeasti ja jouduin näin kuluttamaan muutaman tunnin aikaa Imatralla, jossa näin Loppiaisena oli kaupat kiinni.
7.1. ruokatuntiretkellä kävin katsomassa Tyrjän koskikaraa ja päätinkin sitten koukata Kesusmaan kautta Rautalahteen, jossa oli kuulemma nähty joutsen sillan alla ja oli pyydetty, että käytäisiin katsomassa, onko sillä kaikki kunnossa. Joutsenen jälkiä ja jätöksiä näkyi jäällä, mutta myös lentoonlähtöjäljet, joten lintu lienee ihan ok. Käynti ei kuitenkaan mennyt hukkaan, kun lähipellolla näkyi isolepinkäinen.
8.1. ruokatuntiretkellä alkoi olla aivan keskitalven fiilis, sillä muutamaan päivään ei enää ollut rastaitakaan näkynyt. Kiertelin muutamia paikkoja mutta ainoaksi havainnoksi jäi Siikalahdella näkynyt valkoselkätikka. 9.1. Siikalahden kierros tuotti toisen vasetin lisäksi isolepinkäisen, mustarastaan sekä 10 räkättirastasta.
26.12. Tapaninpäivänä oli taas talvilintulaskennan aika ja laskentakaveriksi sain Hannan veljen Miikan. Aloittelimme heti yhdeksän jälkeen ja kylällä oli vielä todella hiljaista. Ylläri oli kuitenkin, kun ulko-oven avattuani, näkyi isolepinkäinen lähipuun latvassa. 17 kesykyyhkyä oli mukava määrä ja muutama pieni tilhiparvi lensi ylitsemme. Kuutostien ylitettyämme Muutelinmäessä oli mukava tiaisvilinä ja kuusitiainenkin saatiin lajilistalle. Hippiäisiä kuului yllättävissäkin paikoissa, punatulkkuja oli mukavasti ja patotielle saavuttuamme, löytyi taivaalta suurehko räkättirastasparvi. Siikalahden kierto oli sitten perinteisen hiljainen ja hikinen, kun vauhtia oli pakko pitää yllä, ettei loppupäässä tarvitsisi kävellä pimeässä. Kolmen mustarastaan parvi, toinen isolepinkäinen ja palokärki kuitenkin piristivät. Lahden länsipuolen kuusikossa sitten paukahti, kun pysähdyimme taas kerran ja kuulimme kahden tikan naputtelua lähistöltä. Sovimme, että Miika tarkistaa toisen ja minä toisen. Kohta Miika jo huusikin, että hänen tikkansa oli naaras valkoselkätikka, mutta minulla oli vaikeuksia löytää korkealla kuusessa naputellutta tikkaani. Lopulta löysin sen ja sehän oli naaras pohjantikka! En koskaan ennen ollut nähnyt Siikalahdella paikallista pohjantikkaa ja tietysti se oli uusi laskentareittipinna! Loppu paineltiin taas aika lujaa ja laskenta saatiin kuin saatiinkin tehtyä loppuun lintujen ollessa vielä aktiivisia. Yhteensä laskennassa näkyi 17 kesykyyhkyä, 2 palokärkeä, 3 käpytikkaa, valkoselkätikka, pohjantikka, 31 tilheä, 4 mustarastasta, 91 räkättirastasta, 10 hippiäistä, 5 pyrstötiaista, 5 hömötiaista, kuusitiainen, 32 sinitiaista, 107 talitiaista, puukiipijä, 2 isolepinkäistä, 4 närheä, 16 harakkaa, 30 naakkaa, 9 varista, 5 korppia, 10 pikkuvarpusta, 22 viherpeippoa, 141 urpiaista, 55 punatulkkua ja 13 keltasirkkua.
27.12. päätimme suunnata Hannan sekä tämän sisarusten Miikan ja Elissan kanssa Savonlinnan Punkaharjun Laukansaareen käppäilemään metsäntutkimuslaitoksen metsiin. Pian löysimme ensimmäisen tiaisparven, joka olikin lähes pelkkää kuusitiaista. Enpä ennen ollut nähnyt parinkymmenen kuusitintin parvea. Pienen kävelyn jälkeen löysimme sitten etsimämme, kun plokkasimme douglaskuusten latvoista käpylintuparven ja kaikki 25 lintua olivat kirjosiipikäpylintuja! Linnut olivat todella aktiivisia ja tööttäilivät todella hienosti – otinkin niistä äänitystä kännykällä kiroillen mielessäni, ettei minulla ollut äänityslaitteita mukanani. Kirjoloxioita kuunnellessa kuulimme kaukaisen pähkinähakin rääyntääkin.
Kävelimme teitä pitkin muutaman tunnin ajan ja havaitsimme vielä 45 pikkukäpylintua, toisen hakin, 15 pyrstötiaista, puukiipijöitä, töyhtötiaisia, 75 räksää, mustarastaan sekä 2 palokärkeä ennen kuin oli aika lähteä kotia kohti. Matkalla näimme vielä Laisennurkan tienoilla männyn latvassa hakomassa olleen metson ja Moskuunniemessä jopa 250 räkätin parven.
Vuoden viimeiset havikset kirjasin 28.12. kun Lappeenrantaan mennessä pysähtelin Rautjärven Simpeleen Kokkolanjoelle, jossa oli koskikara sekä Imatran Vuoksella, jossa näin 3 merimetsoa.
Vuosi 2014 oli kokonaisuudessaan ollut todella linturikas, mutta suurharvinaisuuksilta oli vältytty lähes täysin koko maassa! Omat pinnasaldoni kertyivät kuitenkin komeiksi etenkin todella aktiivisen kotipaikkaretkeilyn ansiosta. Vuodenpinnoja kertyi lopulta 267, joista 241 oli spondeja. Etelä-Karjalassa havaitsin 236 ja Parikkalassa 224 lajia, mikä on mielestäni varsin komea lukema. Ekosti havaitsin näistä 204 lajia, siis kaikki Parikkalassa. Mutta WP-pinnoja sain vain Azoreilta, 7 lajia ja ainoa Suomi-elis oli joulukuussa bongaamani isohaarahaukka. Spondelistani kasvoi sekin vain yhdellä lajilla, mustaotsalepinkäisellä. Saapa nähdä, millaisia lajimääriä ja pinnoja vuosi 2015 tuo tullessaan?
15.12. Vartialahdella kellui yhä jopa 200 laulujoutsenta seuranaan 30 sinisorsaa, haapana, lapasotka sekä pilkkasiipi. 17.12. joutsenmäärät olivat hieman vähentyneet ja haapana kadonnut, mutta lapasotka ja pilkkasiipi olivat yhä paikalla, lisäksi näin Raikanniemessä 15 kanadanhanhea sekä Tyrjällä 9 teertä ja palokärjen. 18.12. Moskuunniemestä näkyi 11 kanadanhanhea sekä telkkä ja Siikalahden pohjoispuolella harmaapäätikka. 19.12. Koitsanlahdella oli 12 laulujoutsenta, 19 sinisorsaa ja isolepinkäinen, Joukiossa mustarastas ja Tähtiniemessä näin 2 pilkkasiipeä sekä 112 muuttavan oloista räkättirastasta. Teeriä näkyi parissakin paikassa. Kylällä näin vielä 3 kottaraista, jotka olivat vältelleet minua pitkään.
20.12. päätin hyvän kelin innostamana kokeilla kaamospinnailua eli kokeilla montako lajia löydän Parikkalasta päivässä näin vuoden pimeimpään aikaan. Aloitin aamuyhdeksältä, jolloin kotipihalla näkyi variksia ja naakkoja ja Särkisalmelle ajellessa näkyi myös harakoita. Jatkoin kokeilemalla Särkisalmella nähtyä punarintaa, mutta Kontiokorpien ruokinnan anti jäi tiaisiin, pikkuvarpuseen sekä harmaapäätikkaan. Ylilentävinä näkyi myös punatulkkuja sekä keltasirkkuja. Jatkoin Petalaan, jossa pihlajat notkuivat tilhiä ja räkättirastaita ja olipa ruokinnalla yhä tuttu mustapääkerttukin. Sitten suuntasin Melkoniemen metsiin, joissa olikin paljon enemmän lunta kuin olin kuvitellut! Ihme kyllä pääsin kuukkelimetsiin jäämättä kiinni ja päätinkin sitten koluta metsiä kunnolla, sillä en ollut lainkaan varma, pääsisinko sieltä enää pois. Lajilista kasvoi käpytikalla, puukiipijällä, urpiaisella, hippiäisellä, pyyllä, pikkukäpylinnulla, hömötiaisella, palokärjellä, taviokuurnalla sekä närhellä muttei kuukkeleilla, jotka pysyivät piilossa saati töyhtötiaisella, jonka kuulin 100 metriä Savonlinnan puolella.
Ajoin pois metsistä reittiä, joka onneksi oli vähälumisempi ja sain korpin vakiopaikalta hoidettua monen yksilön edustamana. Särkisalmella näin vauhdista kantoa koputelleen valkoselkätikan, joka kuitenkin katosi pysähdyttyäni paikalle. Pari ylilentänyttä kesykyyhkyä oli yllärilaji täältä. Moskuunniemestä näin yhä vain sulalla järvella kalalokin, mutta kylältä hoitui vain viherpeippo ja Raikanniemestä vain telkkä. Vartialahdella sentään oli yhä satakunta joutsenta, 15 sinisorsaa sekä yhä vain lapasotka ja pilkkasiipi. Tyrjältä hoitui koskikara helposti, mutta toivomani teeret pysyivät tuulisen kelin takia piilossa. Moskuunniemen nakkeli ei hoitunut toisellakaan yrityksella eivätkä kylän kottaraisetkaan. Onneksi Härskiinmutkasta sentään näkyi parvi isokoskeloita. Jatkoin vielä kohti etelää ja Ristimäessä yllätyksekseni tien yli lensi nokkavarpunen. Jatkoin iltapäivän hämärässä vielä Tähtiniemeen, jossa järvi oli tyhjä, mutta metsästä lensi komea kanahaukka ylitseni ja jäi kiertelemään jostain syystä järven ylle. Se oli päivän 39. lajini, joista siis 38 havaitsin Parikkalassa. Mielestäni lukema on aika kova, kun ajattelee ajankohtaa, päivän lyhyyttä ja sitä etten havainnut mm. varpusta, teertä, pähkinänakkelia, isolepinkäistä, peippoa, kottaraista ym. monta muuta lajia, joita yhä reittinikin varrella on.
21.12. retkeilimme Punnosen Pekan ja Salakan Petrin kanssa Imatralla, jossa Immalanjärvellä näimme 2 kuikkaa, 2 allia ja 2 lapasotkaa ja Vuoksella 7 laulujoutsenta, 2 tukkakoskeloa sekä parhaana nokikanan, jota en ennen ollut Etelä-Karjalassa talviaikaan havainnut. Tilhiä oli runsaasti ja mustarastaitakin siellä täällä. Isolepinkäinenkin näkyi Kymälahdessa mutta etsimämme sepelkyyhky ei suostunut näyttäytymään Rautiossa. Lappeenrannan Toikansuolla näimme Pekan kanssa vielä 3 kottaraista, mutta iltapäivä minulla menikin sitten jääpallopelissä.
22.12. Vartialahdella näkyi vielä 71 laulujoutsenta, 3 kanadanhanhea ja telkkä ja osin jäätyneellä Kirkkoselällä Moskuunniemestä 12 muuttavaa sekä 6 paikallista laulujoutsenta. Kylällä näkyi taas kottarainen. 23.12. päivän aikana sää kylmeni oikein todella ja ruokatunnilla kävin etsimässä Kirkkoselältä viimeisiä sulia ja löysinkin vielä sulaa Haikanniemestä ja Tähtiniemestä, mutta en löytänyt toivomiani allihaahkoja tms. Itse asiassa en löytänyt enää ainoatakaan lintua. Ristimäessä näin mustarastaan ja Koitsanlahdella vihdoin ensimmäiset pihljajissa ruokailemassa olleet 20 taviokuurnaa.
Jouluaattona vierailimme Hannan sukulaisilla ja söimme hyvin. Joulupäivänä sitten vain söimme…
Tammikuun lopussa satoi lunta oikein urakalla, mikä haittasi tietysti retkeilyä, mutta toi mukavasti valoa maisemaan. Retkeily jäi viikolla ruokatunnilla suoritettuihin pyöräilyihin kylällä. Kolme kottaraista värjötteli yhä ruokinnalla ja sen lähipihlajissa ja tiklit virittelivät jo lauluaan Yläkujalla, jossa 30.1. näkyi myös pikkutikka. Siellä täällä näkyi musta- ja räkättirastaita sekä tilhiä tummuneiden pihlajanmarjojen kimpussa. Siikalahden käynnillä näkyi 16 teeren parvi sekä puukiipijä ja Melkoniemen suunnalta löytyi pikkukäpylintuja ja harmaapäätikka ja Särkisalmelta 6 pyrstötiaista.
Helmikuu alkoi mukavasti Yläkujan kottaraisilla ja nokkavarpusella ja Simpeleen Kokkolanjoella olleella joutsenperheellä. Imatran Vuoksella näkyi 14 merimetsoa sekä kanahakka ja Lappeenrannan Pappilanniemessä valkoselkätikka sekä puukiipijä. Toisenä päivänä kylällä näkyi pulu pitkästä aikaa ja tikli kävi laulamassa meidän pihassa. 
Pian puolen yön jälkeen oli kuitenkin meidän kaikkien nukkumaanmenoaika, meillä oli edessä aikainen herätys.
