Imatran taajamataaperrus ja viikonloppu Hangossa
10.1. oli vuorossa perinteinen, jo 10. Imatran taajaman talvilintulaskenta. Olin itse osallistunut tähän laskentaan, jossa Imatran taajama-alueet on jaettu 9 eri lohkoon kaikkina paitsi yhtenä vuotena, joten pääsimme Hannan kanssa laskemaan sitä ainoaa lohkoa, jolla en vielä ollut laskenut eli Rautio-Huhtanen-Petsamo. Ajelimme aamusta Imatralle ja ennen auringon nousua olimme Raution kylällä aloittelemassa laskentaa. Keli oli mukavan leuto, mutta ajoittain sateli lunta sakeastikin.
Rautiossa lintuja oli paljon, kuten olimme ounastelleetkin; tali- ja sinitiaisia, viherpeippoja ja punatulkkuja etenkin. Myös räkätti- ja mustarastaita näkyi marjatalven ansioista mukavasti, mutta tilhiä oli yhä vähän ja odottamiamme pieniä cardueliksia eli vihervarpusia ja urpiaisia ei löytynyt lainkaan – tai no yksi urpiainen…
Mukavampaakin lajistoa löytyi, kun löysimme jopa 4 pähkinänakkelia, 4 kuusitiaista, järripeipon, kanahaukan sekä palokärjen.
Kun Raution kadut oli kävelty läpi, siirryimme Huhtasen kylään, jossa olikin sitten paljon vaisumpaa. Yhden ison tiaisparven löysin, jossa olikin sitten päivän ainoat 2 pyrstötiaista. Ja kun Huhtanenkin oli kävelty läpi tipautin Hannan kävelemään loput kadut Raution ja Petsamon välissä ja jatkoin itse Petsamoon. Sieltä löytyikin pari erinomaista ruokintaa, joilta löytyi mukavasti tiaisia ja viherpeippoja sekä lähes kaikki päivän aikana havaitsemamme keltasirkut.
Iltapäivän kiertelimme vielä alueemme pohjoisosan metsäalueita, mutta tuuliseksi yltyneen kelin haitatessa havainnointia, jäivät havainnot punatulkkuparveen sekä pikkukäpylintuparveen.
Päivän aikana näimme kanahaukan, 21 kesykyyhkyä, palokärjen, 8 käpytikkaa, 84 tilheä, 21 mustarastasta, 84 räkättiä, 109 sinitiaista, 356 talitiaista, 4 kuusitiaista, 4 pähkinänakkelia, närhen, 69 harakkaa, 166 naakkaa, 49 varista, korpin, 93 pikkuvarpusta, järripeipon, 228 viherpeippoa, 10 tikliä, urpiaisen, 7 pikkukäpylintua, 133 punatulkkua ja 97 keltasirkkua.
Tulokset purettiin tuttuun tapaan porukalla ja lintuja olikin havaittu Imatran taajamissa ennätysmäärät. Lajilista oli melkoinen, 43 maalintulajia ja yksilömäärä uusi ennätys 16859. Runsaisjärjestyksessä yleiset lajit olivat; talitiainen 2777, räkättirastas 2513, viherpeippo 1905, tilhi 1432, sinitiainen 1190, keltasirkku 1118, pikkuvarpunen 1040, punatulkku 956, urpiainen 762, naakka 706, harakka 674, varis 580, vihervarpunen 242, mustarastas 231, käpytikka 163 sekä eniten laskenta-aikanamme vähentyneet kesykyyhky 115 ja varpunen 111. Harvalukuisempia lajeja olivat närhi 67, nokkavarpunen 56, hippiäinen 49, kuusitiainen 46, taviokuurna 37, tikli 35, pyrstötiainen 26, hömötiainen 20, puukiipijä 18, peippo 16, pikkukäpylintu 14, korppi 12 ja harvinaisimmat lajit olivat pähkinänakkeli 7, järripeippo 6, palokärki 5, töyhtötiainen 5, kanahaukka 4, varpushaukka 4, isolepinkäinen 4, pikkutikka 3, valkoselkätikka 3, harmaapäätikka 2, tundraurpiainen 2, pyy 1, pohjantikka 1 ja kottarainen 1. Kuten tuloksistakin näkee, niin melkoisen erilaisia lajeja kertyi muilla lohkoilla kuin omallamme. Etenkin marjalintumäärät olivat useammalla lajilla uusia ennätyksiä, mutta lumisateinen ja iltapäivällä tuulinen keli vähensi etenkin metsätiaisten määriä.
Illan vietto oli taas mukavaa ja kohokohtana katsottiin Jantusen Jukan upeita kuvia Australiasta. Ensi vuonna taas uudelleen!
Viikolla innostuin pyöräilemään ruokatunneilla Parikkalan Kangaskylällä ja löysinkin mm. 25 tilheä, muutamia mustarastaita, 20 räkättiä, joiden määrä kuitenkin väheni viikon edetessä ja sään taas kylmentyessä, pari kuusitiaista, yhä vain sinnittelevät 3 kottaraista, nokkavarpusen, vihervarpusen sekä 15 tikliä. Punatulkkuja oli täälläkin runsaasti.
Perjantaina 16.1. lähdin iltapäivästä ajamaan kohti etelää. Simpeleen Kokolanjoella näkyi laulujoutsenperhe ja Vuoksella pari merimetsoa, mutta ajoin muuten pysähtymättä taas kerran vanhemmilleni Kirkkonummelle. Seuraavana aamuna jatkoin anivarhain Hankoon, jossa olin perillä ennen auringon nousua. Klo 8:45 kävelin rantaan Tallholmarnan 4 tuulen tuvalla ja aloin sataijata täysin sulalle merelle. Keli oli todella keväinen ja täysin lumettomassa ja jäättömässä maisemassa tarkeni ilman hanskoja. Merellä oli kuitenkin odotetun hiljaista, vaikka toki kalalokkeja liikkui varsin runsaasti. Telkkiä, isokoskeloita, jokunen kyhmyjoutsen sekä kauempana merellä pari alliparvea ja yksinäinen naurulokki näkyi kuitenkin aika pian. Heikki Vasamies ja Ina-Sabrina Tirri saapuivat staijiseuraksi ja haviksia alkoi tulla lisää; kuikka, pari tukkakoskeloa ja kun rantaan saapuivat myös jo muualla aamun kierrelleet Petteri Mäkelä, Tom Nordblad sekä Markus Lampinen näkyi vielä kaakkuri 6 tukkakoskeloa lisää, 3 kottaraista sekä kanahaukka. Ollessamme jo jatkamassa muualle, löytyi lähipuskista pikkulintu, joka piilotteli todella taitavasti, mutta varmistui pienen jahtaamisen jälkeen punarinnaksi. Ja parkkipaikan rantaan näkyi vielä lapasotka.
Jatkoimme seuraavaksi Vedagrundetille, jossa Jörgen Palmgren oli jo ollut jonkin aikaa ja havainnut muutamia päiviä paikalla olleen allihaahkan. Lintu oli kuitenkin nyt piilossa, joten staijailimme taas merelle odotellen sen taas uivan jostain lähisaarten takaa esiin. Pilkkasiipi, mustalintu, harmaahaikara ja 4 merikotkaa ym. nähtiin, kunnes lopulta Petteri huomasi allihaahkan uimassa lähimmän saaren edestä. Ilmeisesti se oli ollut piilossa rannassa viipottaneita leijasurffareita.
Puoliltapäivin suuntasimme koko porukka Tvärminneen, josta löytyi loputkin Bongariliiton hallituslaiset ja loppupäivä menikin sitten kokoustaessa. Iltayhdentoista aikaan saimme kuitenkin kokouksen pulkkaan, mikä oli mukava yllätys sillä se tarkoitti, että aamulla ei enää tarvinnut jatkaa vaan taas pääsisi retkelle! Toki ilta meni silti aika pitkään…
Niinpä sunnuntaina suuntasimme taas maastoon Heikin, Inan, Petterin, Tompan ja Markuksen kanssa. Yön aikana vesi oli noussut todella korkealle, joten Svanvikin torniin asti ei päässyt millään, mutte onneksi joutsenet oli laskettavissa pitkoksiltakin ja niitä laskeskellessa Tom huomasi rannassa olleen kulorastaan – kuukausipinna! Laulujoutsenia oli 27 ja kyhmäreitä 47 ja kohta jatkoimme Högholmenille. Siellä stajailimme taas merelle, jossa oli kuitenkin edellispäivää rauhallisempaa. 3 pilkkasiipeä, kaakkuri, 8 tukkasotkaa ja merikotka sentään nähtiin ja sitten päätimme suunnata taas Vedalle. Vedagrundetin tie oli kuitenkin aivan tulvan peitossa, joten lopulta Heikin ja Inan kanssa jatkoimme Hangon kylälle. Etsiskelimme perinteisiltä paikoilta sepelkyyhkyjä, mutta niitä ei löytynyt. Pähkinähakki, hiirihaukka, 3 peippoa, järripeippo sekä merikotka kuitenkin nähtiin, joten tyytyväisinä palasimme puolen päivän jälkeen Tvärminneen syömään.
Iltapäivällä lähdin itse ajelemaan kotia kohti ja töppäilin sitten oikein kunnolla. Unohdin mm. kaukoputken Heikin takakonttiin ja sitten ajelin harhaan siten, että lopulta huomasin olevani matkalla Kotkaan enkä näin mennytkään katsomaan Heinolan lapasorsaa kuukausipinnaksi. Ihme kyllä osasin lopulta kotiin.
J.A.