Vuosi 2015 alkaa

Vuoden vaihteen lähestyessä alkoi tietysti perinteen mukaisesti kuumeinen ekaekaa-retken suunnittelu. Leudon alkutalven ansiosta Suomessa oli pitkään ollut todella runsaasti harvinaisia talvilintuja, mutta juuri ennen vuodenvaihdetta iskeneet kovat pakkaset jäädyttivät järvet ja lahdet sekä pakottivat monet muutkin linnut siirtymään etelämmäksi talven viettoon – ja toki pakkaset koituivat monen linnun kohtaloksikin.

Kovin Suomessa ollut oli lintu mustakurkkurautiainen oli Hailuodossa ja sen kyytipojaksi olisi Oulussa ollut liejukana. Mutta koska sillä suunnalla ei oikein ollut muuta tarjottavaa, kun Kolarin valkopäätiaiselle ei kuitenkaan saman päivän aikana ehtisi, valikoitui retkikohteeksi länsirannikko ja Uusikaupunki. Retken suunnan varmistuminen meni kuitenkin myöhäisimpään mahdolliseen hetkeen, sillä kahden tulipäähippiäisen yhä paikalla olo varmistui vasta aattoiltapäivänä!

Monimutkaisuutta retken toteutumiseen lisäsi se, että Hanna oli Tampereen Eläinmuseolla maalaamassa seiniä, joten retken suunnan viimein varmistuttua, aloimme suunnitella ajoreittejä tarkemmin. Olin edellisiltana soitellut vanhalle ystävällemme Kalle Larssonille, jonka olin tiennyt pohtivan samoja kysymyksiä mielessään kuin minäkin ja juttelun ohessa Kalle tarjosi taas kerran yöpaikkaa luotaan, mikäli meidän molempien suunta vie kohti Uusikaupunkia. Varmistin tämän asian vielä Kallelta ja pian olikin selvää, että Hanna hyppäisi työpäivänsä jälkeen junaan, joka veisi tämän Riihimäelle, josta minä nappaisin hänet kyytiin ja matka jatkuisi sitten Kallelle Saloon. Pääsin itse lähtemään aika myöhään ja lopulta poimin Hannan kyytiin vasta yhdeksän aikaan ja lopulta kurvasimme Kallen pihaan ennen iltayhtätoista.

Salossa oli tietysti melkoinen rakettien pauke ja Kallekin esitti meille ja toki siinä sivussa myös tytöilleenkin spektaakkelimaisen ilotulitenäytöksen, jonka massiivisuuden ajattelin johtuvan siitä, että vuorokauden vaihtuessa Kalle pääsi vapaaksi monivuotisesta taakastaan Bongariliiton johdossa ;-) Pian puolen yön jälkeen oli kuitenkin meidän kaikkien nukkumaanmenoaika, meillä oli edessä aikainen herätys.

1.1. 2015 heräsimme aikaisin ja pian oli Kaukisen Marko jo pihalla meitä hakemassa. Olimme illalla päättäneet lähteä retkelle yhdellä autolla, joten jätettyäni autoni läheisen huoltoaseman pihaan, jatkui matkamme kohti Uusikaupunkia Markon kyydissä. Kahdeksan jälkeen olimme lopulta perillä paikassa, johon Bongariliiton yhteisbongaukseen kokoontuvat ekaekaapinnailijat, elisbongarit ym. muut meidän kanssa yhtä hullut noin 100 lintuharrastajaa kokoontui. Ennen yhdeksää kävelimme sitten jonossa lähemmäs pelipaikkaa, johon pian saapui Bongariliiton TVK:n jäsen ja linnun löytäjä Pekka Alho, joka kertoi meille käytännön ohjeita, jotta bongaus onnistuisi lintua ja lähistön asukkaita häiritsemättä. Saatuamme tiedon lintujen heräämisestä ja liikkeelle lähtemisestä kahdelta linnun yöpymispaikkaa kaukaa tarkkailleelta harrastajalta, kävelimme Pekan perässä pensaikkoisen ruovikon reunaan, jonne linnut olivat suunnanneet. Päätimme jäädä porukan sivustalle, jotta kuulisimme ihmisten hälinältä paremmin ääniä ja välittömästi edestämme kuuluikin todennäköisesti kahdenkin eri tulipäähippiäisen ääntä. Hippiäisi kuului myös, mutta meni jonkin aikaa ennen kuin löysimme lintuja myös näkyville, sillä ne liikkuivat tiheän kaislikon alla hangella todella vilkkaasti. Toinen tulipäähippiäinenkin kävi muutamaan otteeseen aivan edessämme vain noin viiden metrin päässä ja pääsimme näkemään sen varsin hyvin, mutta kuvia linnusta ei valon vähyyden ja linnun vilkkauden takia edes yritetty saada.

Tulipäähippiäisbongauksen ohessa vuodenpinnoja ropisi tietysti muitakin ja lista näytti tältä: varis, keltasirkku, räkättirastas, harakka, korppi, pikkuvarpunen, talitiainen, tulipäähippiäinen, hippiäinen, tilhi, merikotka, punatulkku, viherpeippo, naakka, käpytikka ja sinitiainen. Onnekkaina ja ehkä osin viisainakin olimme nähneet tulipäähippiäisen nopeasti ja hyvin, joten olimme ensimmäiset, jotka lähtivät kävelemään paikalta takaisin autolle. Matkalla näkyi taas vuodareita: merilokki, harmaalokki, telkkä, sinisorsa ja isokoskelo.

Kovina pakkaspäivinä Uudenkaupungin Pitkäluodon punasotkaa ei ollut päivitetty, mutta koska olimme päässeet liikenteeseen niin nopeasti, päätimme ajaa sinne seuraavaksi. Perille päästyämme yllätyimme positiivisesti, kun punasotkakoiras uiskenteli sulassa isokoskeloiden ja kyhmyjoutsenten kanssa aivan kuvausetäisyydellä.

Sitten suuntasimmekin kohti Naantalia havaiten matkalla Vehmaalla närhen ja puhalinta takapenkilla rämpätessäni huomasin, että matkan varrella Mietoisten Mynälahden pelloilla oli havaittu sinisuohaukka. Etsiskelimme aika surkeassa sumu- ja vesisadekelissä haukkaa jonkin aikaa, mutta löysimmekin paikalta toisen yhtä kovan haukan – ampuhaukan, joka ei kuitenkaan valitettavasti ollut meille ekaekaa-pinna. Naantalin Luolalan siiloille päästyämme, oli paikalla pitkään ollut kangaskiuru taas hukassa, mutta onneksi pienen odottelun jälkeen se löytyi, mutta oli näkyvissä vain hetken, mutta onneksi se riitti meille. Ohessa vuodariksi tuli myös mustarastas, varpunen sekä kesykyyhky.

Sitten saimme tiedon, että Askaisissa oli ollut paikallinen uuttukyyhky, jota päätimme yrittää. Taas Mynämäellä ajellessamme näimme varpushaukan. Uuttukyyhkyä ei kuitenkaan heti löytynyt ja kun saimme tiedon, että Porissa oli kuin olikin isosirri taas paikalla (kuten olin arvellutkin ja tästä muille varoittanutkin), lähdimme kiireellä ajamaan kohti Poria. Luvialla tien yli lentänyt merikotka oli jo päivän toinen ja pian tuli tieto, että sirri oli kateissa. Päätimme kuitenkin ajaa perille asti ja konsultoimme paikallisilta, mihin meidän kannattaisi suunnata lintua etsimään, sillä arvasimme että paikalla oli iso joukko muitakin etsijöitä. Saimme vinkin ajaa Yyterin golfkentän rantaan, jossa kävelimme jonkin aikaa illan jo hämärtyessä uhkaavasti. Tässä tilanteessa kalalokin saaminen vuodariksi ei kauheasti lämmittänyt. Onneksi saimme tiedon, että isosirri oli taas löytynyt ja juoksimme takaisin autolle ja koska emme tienneet, missä surffiranta sijaitsee, jouduimme taas kysymään apua linnun ilmoittaneilta. Pienen sekoilun jälkeen löysimme kuin löysimmekin perille ja vaikka kello lähenteli jo neljää, oli rannassa yllättävänkin valoisaa. Ja sirrihän tepasteli aivan meidän edessämme, joten siitä päästiin ottamaan jopa ekaekaa-kuvat! Retkipäivää ei olisi voinut paljon paremmissa tunnelmissa lopettaa! Isosirri on kuitenkin aika käsittämätön ekaekaa-pinna. Ja itsehän olin saanut tästä samaisesta linnusta edellisvuoden viimeisen vuodarinkin – joulukuussa!

Päivä ei ollut kuitenkaan vielä lähimainkaan pulkassa. Meillä oli suunnitelmissa ajaa vielä Heinolaan, jossa pienessä ankkalammessa Kirkkolammessa kellunut lapasorsa piti olla hoidettavissa paikan valoisuuden sekä tietysti pullasorsien ruokailuaktiivisuuden ansiosta pimeässäkin. Ongelmana oli nyt vain se, että minun autoni oli Salossa. Pienten laskelmien jälkeen tulimme siihen tulokseen, että meidän täytyy ajaa Salon kautta, sillä minu pitäisi ehtiä seuraavaksi aamuksi Parikkalaan töihin. Salon lähellä ollessamme saimmekin sitten tiedon, ettei päivällä paikalla ollutta lapasorsaa enää illalla ollut nähty. Niinpä Salossa Kalle ja Marko päättivät jäädä odottamaan linnun löytymistä ja me lähdimme Hannan kanssa ajamaan kohti Riihimäkeä.

Riihimäellä tipautin Hannan taas Tampereen junaan ja itse jatkoin kyllä Heinolaan, jossa olin iltakymmeneltä. Kolmioleipäni kelpasi hyvin 60 paikalla olleelle sinisorsalle, mutta lapasorsaa ei näiden joukossa ollut. Niinpä jatkoin pian kohti Etelä-Karjalaa.

Lappeenrannassa päätin yrittää perinteistä huuhkajaa ja lienee ollut jo kolmas vuosi peräkkäin, kun vuoden ensimmäinen Etelä-Karjalassa havaitsemani lintu on huuhkaja. Ja tälläkin kertaa havainto kirjautui 2.1. puolelle. Mukavasti pääsin katselemaan otusta noin kymmenestä metristä! Lopulta olin kotona ennen yökahta.

2.1. Herätys töihin oli aika rankka, mutta jaksoin ruokatuntiin asti, jolloin suuntasin Moskuunniemeen. Parikkala-vuodareita alkoi kertyä heti ulos päästyäni ja toissa vuonna kokonaan näkemättä jäänyt kesykyyhky sai olla ensimmäinen laji. Lista jatkui sitten naakalla ja Harrin ruokinnalla sini-, tali- ja kuusitiaisella, punatulkulla sekä asiatica-pähkinänakkelilla. Särkisalmella Kontiokorpien ruokinnalla kuului peippo ja näkyi pikkuvarpusia sekä pari mustarastasta. Sitten suuntasin Siikalahdelle, jossa ensimmäinen löytämäni laji oli koiras valkoselkätikka. Ainoat muut pohjoispään tien varressa havaitsemani lajit olivat harakka ja talitiainen. Patotiellä näin kuitenkin 80 räkättirastaan parven, jossa kierteli mukana yksi kottarainen. Lyhyemmän työpäivän jälkeen kiertelin vielä kylällä käppäillen havaiten mm. muutamia räkättejä, 20 tilheä, variksia, punatulkkuja, viherpeippoja, pikkuvarpusia mukanaan 4 “tavallista” varpustakin sekä 2 kottaraista, joten talvehtimaan jäänyt kolmikko on siis yhä hengissä.

3.1. lähdimme aamusta retkelle Hannan veljen Miikan kanssa ja suuntasimme ensin Melkoniemen metsiin. Tiet olivat loskakelin takia aivan järkyttävässä kunnossa, mutta pääsimme toiselle kuukkelipaikalla jäämättä kiinni ennen auton kääntöpaikkaa, jossa menikin sitten tovi saada auto käännettyä. Lopulta pääsimme kuitenkin metsään kävelemään ja löysimmekin pian töyhtötiaisen, hippiäisen sekä 2 kuukkelia, metso rysähti lentoon jostain päältämme. Päästyämme pois surkeilta teiltä, jatkoimme Särkisalmelle havaiten matkalla närhen, mutta salmella ei näkynyt mitään uutta. Moskuunniemen nakkeli näyttäytyi taas saman tien, mutta kylän läpi ajelu oli taas yllätyksetön. Päätimme sitten suunnata Simpeleelle havaiten matkalla urpiaisen. Kokkolanjoelta löytyi 10 laulujoutsenta, sinisorsa sekä koskikara. Jatkoimme myös Lahnaselle, jonne ajaessamme olimme taas jäädä kiinni, mutta pääsimme lopulta onnellisesti perille. Suvannolta löytyi kuitenkin vain 6 sinisorsaa. Taivaalla näkyi 75 räkätin parvi ja kaukaa kuului palokärjen kuikutus. Jatkoimme vielä Kangaskoskelle, jossa kuulimme pikkukäpylintuparven ja pois lähtiessämme plokkasimme erään puun latvasta komean 8 nokkavarpusen parven! Sitten alkoikin jo nälkä kurnia ja iltakin hämärtää, joten jatkoimme kotia kohti.

4.1. päätimme Hannan ja Miikan kanssa suunnata Punkaharjun Laukansaareen taas kävelemään. Ajomatkalla ylitsemme lensi noin tusinan linnun parvi taviokuurnia, mutta linnut näkyivät niin huonosti, ettei niistä ollut Miikalle elikseksi. Keli oli nyt kylmempi ja varsin tuulinen, mutta lintuja löytyi silti. Hetimiten löytyi huikea tiaisparvi, jossa oli ainakin 40 kuusitiaista ja 20 hömppää, ja kuusitiaisia löytyi myöhemmin kymmenkunta lisääkin. Ohilentävä valkoselkätikka näkyi vain vilaukselta ja palokärki kuikutti taas jossain kauempana. Käveltyämme taas douglaskuusikkoon löytyivät ensimmäiset 6 kirjosiipikäpylintua, jotka saapuivat pian tööttailemään aivan päällemme. Ja pienen kävelyn jälkeen löytyi vielä 14 lintua lisää. Tavattuamme lähellä asuvan harrastajan Egbert Beukerin, jatkoimme porukalla kävelyä ja pian löysimme urpiaisparven, jossa oli mukana yksi tundraurpiainen. Loppukävely ei kuitenkaan enää tuottanut kuin läjäpäin ylilentäviä pikkukäpylintuja sekä pari puukiipijää. Kotia kohti ajellessamme, päätimme käydä tarkistamassa Putikon karajoen, joka kuitenkin tulvi niin, ettei se oikein näyttänyt hyvältä karalle. Löysimme kuitenkin mukavan 13 taviokuurnan parven, jota pääsimme tuttuun tapaan ihastelemaan aivan vierestä ja Miika sai viimein lajin elikseksi. Ajomatkalla näkyi vielä muutama teeri ja Tarvaslammella ruokinnalla 2 pyrstötiaista illan jo hämärtäessä.

5.1. oli taas arkipäivä ja pakkanen huitelikin 20 asteen tuntumassa. Ruokatunnilla aurinko paistoi kuitenkin niin kauniisti, että innostuin polkemaan pyörällä Siikalahden Perälään, josta hoidin helposti talvilintulaskennassa löytämäni pohjantikan ekovuodariksi. Samalla näkyi myös urpiaisparvessa ollut tundraurpiainen sekä tietysti muutama muu tavallinen laji, joista tilhi oli ainoa maininnan arvoinen.

6.1. suuntasimme aamusta Punnosen Pekan kanssa kuukkelimetsiin ja yllätykseksemme tiet oli vasta aurattu ja erinomaisessa kunnossa. Ajomatkalla näkyi vuodariksi pyy ja lopulta jouduimme kävelemään vain viimeiset sadat metrit perille. Pari kuukkelia löytyi yllättävän nopeasti ja mukava oli nähdä metsässä myös siellä vain pari kertaa aiemmin havaitsemani valkoselkätikka sekä myös pohjantikka, pikkukäpylintuja, hippiäisiä, töyhtötiaisia, puukiipijä ym. Auratuista teistä innostuneena kävimme moikkaamassa myös toista kuukkeliparia, joka sekin tuli meitä moikkaamaan lähes saman tien. Toivottavasti nämä vanhat parit vielä onnistuisivat yllättämään minut ja saamaan jälkikasvua keväällä.
Puoliltapäivin suuntasin Imatralle, mutta pysähdyin matkalla Kokkolanjoella, jossa näkyi taas 8 joutsenta ja kara. Vuoksella näin muutaman pysähdyksen taktiikalla 8 merimetsoa, koiras uivelon sekä kanahaukan. Sitten suuntasinkin Venäjälle tankkaamaan, josta selvisin aivan turhan nopeasti ja jouduin näin kuluttamaan muutaman tunnin aikaa Imatralla, jossa näin Loppiaisena oli kaupat kiinni.

7.1. ruokatuntiretkellä kävin katsomassa Tyrjän koskikaraa ja päätinkin sitten koukata Kesusmaan kautta Rautalahteen, jossa oli kuulemma nähty joutsen sillan alla ja oli pyydetty, että käytäisiin katsomassa, onko sillä kaikki kunnossa. Joutsenen jälkiä ja jätöksiä näkyi jäällä, mutta myös lentoonlähtöjäljet, joten lintu lienee ihan ok. Käynti ei kuitenkaan mennyt hukkaan, kun lähipellolla näkyi isolepinkäinen.

8.1. ruokatuntiretkellä alkoi olla aivan keskitalven fiilis, sillä muutamaan päivään ei enää ollut rastaitakaan näkynyt. Kiertelin muutamia paikkoja mutta ainoaksi havainnoksi jäi Siikalahdella näkynyt valkoselkätikka. 9.1. Siikalahden kierros tuotti toisen vasetin lisäksi isolepinkäisen, mustarastaan sekä 10 räkättirastasta.

J.A.