Loppukevään pinnailua
Oulusta palattuani en jäänyt lepäämään laakereillani vaan viimeisetkin kevätpäivät oli retkeiltävä kovaa. Niinpä 28.5. jo ennen töihin menoa, hoidin Siikalahden patotieltä rastaskerttusen Parikkala-vuodariksi, joita tuntuu kertyvän tänä vuonna mukavasti. Ruokatunnilla kimposin todella pikaisesti tsekkaamaan Saaren parhaat mullokset eli Akanvaaran Tetrisuon ja Pohjasuon ja onnistuinkin löytää yksinäisen keräkurmitsan ensimmäiseltä pellolta, jonka tarkistin. Tetrisuolla rääkyi myös fasaani, joita tuntuu olevan nyt siellä täällä. Ovat tainneet metsästäjät istutella niitä enemmänkin. Iltalenkillä näin vielä kylän vierasvenesatamassa meriharakan.
29.5. kiertelin ruokatunnilla lähialueen pellot, mutta pieniä valkoposkihanhiparvia ja Kullinsuon 7 tylliä kummempaa ei löytynyt. Illalla tuli tueto, että edellispäivinä pariin otteeseen Konnunsuon ympäristössä nähty aroharmaalokki oli taas hallinnassa ja koskapa taivaalta tuli vettä kuin saavista kaatamalla, ajattelin sen pysyvänkin paikoillaan. Niinpä lähdin bongaamaan. Olin vajaan 5 minuutin matkan päässä peltotieltä, kun Punnosen Pekka soitti, että lintu oli juuri lähtenyt Konnunsuon tornille päin ja kuinka ollakkaan olin juuri tornin kohdalla. Löysin heti 4 lokkia taivaalta ja yksi näistä näyttikin lupaavalta. Ehdin katsoa lintua jonkin aikaa ja näin linnun lopulta erittäin hyvin! Siiven ylä- ja alapinnat olivat klassiset ja linnun laskeuduttua pääsin näkemään myös pään ja nokan muotoa, niskavyön, jalkojen pituuden ym. Kohta alkoi kuitenkin taas sataa aivan kaatamalla ja pian linnusta ei enää etäisyydenkään takia saanut mitään selvää. Niinpä päätin katsella takamulloksille, joilla tiesin olevan ehkä kaikkien aikojen suurimmat keräkurmitsakerääntymät! Vaikka linnut olivat kaukana, sain minäkin laskettua ainakin 133 lintua yhdeltä mullokselta!
Törmättyäni Punnosen Pekkaan sekä tämän kyydissä olleeseen Vanhapellon Mattiin, päätimme lähteä tarkistamaan Vapon altaat. Matkalla saimme sitten tiedon, että altailta oli juuri löytynyt rantakurvi. Kohta meillä oli kurvi putkessa ja löytyipä altailta myös 7 suosirriä, 2 pikkusirriä sekä jänkäsirriäinen. Lopulta olin kuitenkin aivan läpimärkä, joten päätin lähteä ajelemaan kotia kohti.
30.5. työpäivän jälkeen olimme lähdössä Harri Partasen ja Rolf Mortensenin kanssa Saarelle kiertelemään, kun sain Lötjösen Matilta viestin, että Tetrisuon pelloilla oli turturikyyhky. Singahdin paikalle napaten “rollen” matkan varrelta kyytiin ja soitin Harrille, että tulisi paikalle autolla, jottemme menettäisi aikaa. Ehdimme rollen kanssa kävellä Matin luokse, joka näytti mihin suuntaan lintu oli lentänyt ja mistä oli hetkeä aiemmin kuulunut vielä turinaakin. Kohta metsiköstä kuuluikin komeasti turturin turinaa, joten lintu oli yhä paikalla. Harri saapui hetkeä myöhemmin, mutta lintu oli vaiti. Sitten alkoi taas yhtäkkiä sataa kaatamalla, joten päätimme lähteä ajelemaan kohti Saarta, jossa näytti olevan selkeää.
Saarella suuntasimme taas perinteiseen tyyliin ensin Akanvaaran Tetrisuolle, jossa näimme sinisuohaukan ja suopöllön sekä kuulimme fasaanin ja ainakin kolme peltosirkkua. Pohjanrannassa näkyi vielä 405 valkoposkihanhea ja Suurenjärvenlietteellä näkyi jo retken toinen suopöllö. Sitten jatkoimme Jyrkilään, jonne päästyänne huomasin vierellämme lentävän pienen jalohaukan, joka näytti heti hyvältä! Lintu tippui langalle viereemme, joten pyysin Harria pysäyttämään ja kyllä – langalla oli komea 2kv koiras punajalkahaukka! Kuvailimme lintua aikamme, mutta pikkuhiljaa se siirtyi kauemmaksi tiputtauduttuaan langalta monta kertaa peltoon nappaamaan jotain önniäisiä, jotka se söi taas langalle noustuaan. Jyrkilässä näkyi myös 62 valkoposkea ja 6 tundrahanhea sekä 2 uuttukyyhkyä.
Kanavalammella näimme vielä tundrametsähanhen sekä kuulimme ruisrääkän, ennen kuin lähdimme ajelemaan takaisin kohti Parikkalaa. Särkisalmen jälkeen näimme kuitenkin vielä 2 tien yli lentänyttä nokkavarpusta, joten retki oli ollut todella onnistunut. Illalla kävin vielä lenkillä ja näin valkoselkätikan samassa paikassa, missä nokkavarpuset olivat olleet. Ja lenkiltä palattuani lensi pihamme yli 150 sepelhanhen parvi.
31.5. lähdin aamukahden aikaan pyöräretkelle ja kiersin Ristiharjun, Sammallammen ja Lahdensuon kautta Kullinsuolle, josta vielä Kontiolammen kautta Siikalahdelle. Pitkästä aikaa oli hyvä keli, joten linnut olivat aivan järkyttävän innokkaasti äänessä. Olin kuitenkin liian myöhään liikenteessä, joten etsimääni kehrääjää ei enää kuulunut. Ruisrääkkiä kuului yllättävän vähän, vain 4 lintua, Sammallammella oli 1 ja Kontiolammella 2 viitasirkkalintua, jälkimmäisellä myös pensassirkkalintu ja muita mukavia havaintoja olivat 3 kultarintaa, 2 kuhankeittäjää, 3 peukaloista sekä Kannaksella kuulunut pikkusieppo. Paras havainto tuli kuitenkin Siikalahdelta, jossa kuulin todella kaukaa kurinaa, josta ei minulle tullut mieleen mitään muuta kuin pikkuhuittinaaras. Olimme kuitenkin suunnitelleet seuraavalle yölle Siikalahden yölaulajalaskentaa, joten olin varma, että lintu varmistuu tuolloin jos on varmistuakseen. Kuin kruunuksi retkelle onnistuin vielä kuulemaan Tetrisuon turturikyyhkynkin!
Päivällä kävimme vielä Hannan kanssa Siikalahdella, mutta havainnot jäivät 2 laulujoutsenpoikueeseen ja 8 nuolihaukkaan sekä rastaskerttuseen.
1.6. yöllä ajoimme Sounioon hoitamaan kehrääjän minulle vuodariksi. Yllätys oli kuitenkin melkoinen, kun kehrääjän lisäksi sorakuopalle kuului myös viiriäinen! Lintu huuteli aika kaukana Ristiharjuntien varressa olleella pellolla. Kohta olimme kuitenkin patotiellä työntämässä Metsähallituksen venettä lahdelle ja aloittamassa yölaulajalaskentaa ruokosirkkalinnun suristessa ja rastaskerttusen raksuttaessa taustalla. Ruokokerttusia oli aivan tolkuttomasti, mutta muuten lahti oli huolestuttavan hiljainen. Luhtakanat ja -huitit olivat jo pesimässä, joten niitä kuului vain harvakseltaan, yhteensä 6 kanaa ja 3 huittia. Eteläpuolelle päästyämme emme meinanneet millään kuulla edellisöistä ääntelijää, mutta lopulta olin kuulevinani jotain sen tyylistä ja soudettuamme lähemmäksi, oli helpotus suuri, kun ääntelijä oli aivan selvä pikkuhuittinaaras! Jatkoimme soutuamme ja toiveissa oli laskea rytikerttuset huolella, mutta eipä niitä löytynyt ainuttakaan! Pian kuitenkin kuulimme yhden sarjan myös toista pikkuhuittinaarasta, joten saatoimme tyytyväisinä alkaa palailla kohti patotietä. Kuulimme vielä yhteensä 10 satakieltä, 5 kaulushaikaraa, 2 viitakerttusta, 3 kuhankeittäjää sekä ruisrääkän.
Päivällä kävimme vielä Punnosen Pekan kanssa rengastamassa isoimman varpuspöllöpoikueen, jossa kuitenkin vain 3 poikasta oli selvinnyt. Toisella tarkistamallamme pöllöllä oli vieläkin aivan pienet poikaset. Illalla kävin vielä pyörälenkillä Punkaharjulla ja matkalla kuulin pyrstötiaisen sekä pikkusiepon.
1.-2.6. yöllä teimme Harrin kanssa pyörälenkin Siikalahdelle ja näin tuli kehrääjä hoidettua ekolistalle. Viiriäinen oli kuitenkin jatkanut matkaansa. Näimme myös pari sarvipöllöä ja kuulimme molemmat pikkuhuitit. Raviradalla kuului vielä viitasirkkalintu ja Kukonkannasta hoidimme rytikerttusen, joten retki oli ollut onnistunut. Päivällä ja myös 3.6. kävin lyhyesti Siikalahdella mutten havainnut oikeastaan mitään muuta kuin yhä vain pää punaisena raksuttaneen rastaskerttusen.
4.6. kävimme Lötjösen Matin kanssa rengastamassa keskimmäisen kokoiset varpuspöllön poikaset; 6 poikasta sai hilun kinttuunsa. Matkalla näimme Melkoniemen Lahdenpohjassa koiras ampuhaukan.
6.6. tein kunnon pyörälenkin Melkoniemen metsiin aikaisin aamulla ja havaintoja tulikin mukavasti. Luhtakerttunen, pari idänuunilintua, pikkusieppo, metsopari, muutama pyy, palokärkiä sekä viitasirkkalintu löytyi, ennen kuin piti kiiruhtaa töihin. Päivällä Siikalahdella näkyi merikotka ja Kasurissa nokkavarpunen. Illalla suuntasin taas pyörälenkille, tällä kertaa rajan suuntaan ja taas meni hyvin, kun heti alkumatkasta törmäsin Kasurissa lehtopöllöpoikueeseen! Ristiharjuun kuului puolestaan yllättäen kaksikin viiriäistä! Lopulta oli minun singahdettava nukkumaan, sillä seuraavana päivänä oli alkamassa viikon kestävä opastusreissu.
J.A.