Neljän päivän Ahvenanmaan keikka

Perjantaina lähdin ajelemaan puolilta päivin kohti etelää ja ensimmäisen pysähdyksen tein Lappeenrannan Kaislasella, josta oli löytynyt hanhiparvesta lyhytnokkahanhi. Laskin minulla olevan noin 15 minuuttia aikaa pysähdykseen ja niinpä kävelin ripeästi eteläkalliolle ilman takkia, pipoa ja hanskoja, jottei mieli tekisikään olla kalseassa pohjoistuulessa paikalla yhtään pidempään. Tundrametsähanhia oli sulassa ja jäällä noin 500 lintua seassaan 18 tundrahanhea ja löytyihän se lyhytnokkakin lopulta, joten pääsin ihan aikataulussa jatkamaan matkaa kohti Helsinkiä. Lopulta olin klo 15:30 Helsinki-Vantaalla ja pienen odottelun jälkeen Pirkka löytyi ja lähdimme jatkamaan ajomatkaa. Ajoimme suoraan Turkuun asti, jossa olimme noin klo 17:40. Päätimme tehdä pikavisiitin Ruissaloon, jossa kävimme ensin kärjessä asti, jossa peipot ja mustarastaat lauloivat. Päätimme vielä stopata kartanon pelloilla, joilta löysimme 62 valkoposkihanhea, josta sain kuukausiässän. Sitten ajelimme Turun asemalle, josta ruuhka oli juuri purkautunut ja poimimme junalla pohjoisesta saapuneet Mikko Ala-Kojolan ja Antti Peunan kyytiin ja lähdimme shoppailemaan eväitä. Pikaisen kauppareissun jälkeen suuntasimmekin jo satamaan. Satamassa odotellessamme näimme illan viimeisillä valoilla vielä 4 tukkasotkaa ja punasotkan. Lopulta klo 20:10 Viking Grace lähti kohti Ahvenanmaata.

Laivalla vietimme ison osan matkasta perinteisesti puffetissa, jossa tulikin taas kerran syötyä aivan liikaa. Sitten kävimme pikaisesti vilkaisemassa esiintyjänä ollutta Jenni Vartiaista ja Pirkkaa ei sitten sieltä pois meinannut saadakaan. Lopulta ehdimme kuitenkin hieman suunnitella seuraavan päivän rallin strategiaa kartan avulla – päätimme toistaa pitkälti saman reitin kuin edellisvuonnakin. Lopulta yhden aikaan yöllä saavuimme Lumparlandin Långnäsiin, josta ajoimme Maarianhaminan Solhemiin yöpymään.

29.3. herätyskellomme soivat vain parin tunnin kuluttua, sillä aamiainen oli jo klo 4:45. Viiden jälkeen olimme jo ajamassa kohti Eckerötä ja klo 5:30 aloitimme pysähtelyn, sillä ralli alkoi. Tavoitteenamme oli ollut ajaa paljon lähemmäksi Styrsingsuddenia aloittamaan ralli, mutta nyt emme ehtineet edes Eckerön puolelle. Niinpä ensimmäiset pinnat kuitattiin Hammarlandin puolelta, jossa kuulimme tavallisten laululintujen seasta jo punarinnan, rautiaisen ja peukaloisenkin. Itse näin auton editse lentäneen lehtokurpankin, mutta sitä eivät muut ehtineet nähdä lainkaan. Eckerön Störbyn tienoilla kuulimme laulurastaan, kurkia ja hippiäisen sekä näimme ensimmäiset merihanhet. Stryrssin tiellä pysähdyimme myös muutaman kerran ja kuulimme kuusitiaisen sekä vihervarpusia. Lopulta kävelimme Styrssin niemeen, jossa jo pari joukkuetta oli staijaamassa. Merellä oli kuitenkin hämmästyttävän hiljaista! Alleja, haahkoja, riskilöitä ja ruokkeja toki muutti ja muitakin tavallisia vesilintuja nähtiin, mutta paremmat lajit olivat todella tiukassa! Pari tylliä soidinsi rannassa, 3 mustalintua muutti ja pari merikotkaa lenteli kaukana saarten yllä, mutta ainakin itse odotin vähintään puoltakymmentä hyvää lajia lisää, mutta kun niitä ei meinannut kuulua, päätimme alkaa lähteä jatkamaan matkaa. Onneksi aivan viimehetkillä Mikko näki erään saaren päällä pyörähtäneen suuren merisirriparven, joka kuitenkin laskeutui saman tien saaren taakse. Odotimme aika pitkään saarta tuijottaen ja lopulta löysin osan parvesta niemen kärjestä ja saimme edes yhden hyvän lajin listallemme. Styrssin tiellä kuulimme vielä hömötiaisen ja puukiipijöitä.

Skeppsvikistä löytyivät ensimmäiset ristisorsat, käpytikat, tavit sekä västäräkki ja Stormossassa tien yli lensi närhi. Torpin kylältä hoidimme varpusen ja pikkuvarpusen, ja lensipä ylitsemme mukava nokkavarpunenkin. Västerfjärdeniltä löytyi 3 silkkiuikkua, josta muuten sain taas yhden kuukausiässän (kuukausipinnojahan ropisi vähän väliä). Degersandissa emme olleet kuin hetken ja kohta ohitimme taas Storbytä, jossa näkyi pari kesy- sekä uuttukyyhkyä. Bölessä yritimme löytää tiedotukseen tullutta liejukanaa, mutta vaikka komppasimme molemmat vesistöalueet, pysyi rantakana piilossa.

Hammarlandin puolelle päästyämme bongasimme Marsundin sillalta löytyneen mustakurkku-uikun ja näimme ensimmäiset korpit, hiirihaukat sekä harmaahaikarat. Lillbolstadin pelloilla oli pelottavan hiljaista ja pinnalistalle ei löytynyt mitään hemppoa, kanadanhanhea, varpushaukkaa ja kapustarintaa parempaa. Bodafjärdenin rannoilta löysimme niittykirvisiä ja järveltä punasotkakoiraan, lapasotkaparven, 3 uiveloa sekä 7 silkkiuikkua. Sitten kiiruhdimmekin Jomalan Hammaruddania kohti, jota ennen kuulimme harmaapäätikan. Merellä oli kuitenkin taas todella vaisua ja ainoastaan meriharakasta saatiin uusi laji listallemme.

Ramsholmen eikä Torpjärdenin lintutornilla käynti eivät tuottanut mitään ja Maarianhaminan kalasatamakin oli lähes tyhjä, onneksi sentään nokikana löytyi ja lisäksi näkyi taas pari meriharakkaa. Käytyämme hasardikäynnillä Lemlandin Nåtössä lensi Maarianhaminan Ytternäsissä tien ylitse pieni tilhiparvi. Sitten jatkoimme Jomalan Gällarängiin, jossa pellot olivat taas huolestuttavan tyhjät; kurjet, hanhet ja kapustarinnat eivät paljon lohduttaneet. Lopulta päätimme suunnata nopeasti kohti Saltvikin Hagan peltoja, joiden ajattelimme olevan ainakin toivottavasti saaren parhaat pellot. Alun perin emme olleet edes ajatelleet käyvämme paikalla, mutta kun aikaa oli, niin päätimme suunnata sinne, sillä pelto- ja järvilajistossa meillä oli yhä järjettömän pahoja puutteita eikä pahitteeksi olisi ollut hoitaa muutamia ihan tavallisia lajeja vaikka ihan vauhdista metsäpätkiltä.

Hagan pelloilta löysimmekin heti isot hanhiparvet, jossa oli 3 lyhytnokka- ja 12 tundrahanheakin. Odotetut petolinnut ja kahlaajat kuitenkin pysyivät yhä piilossa! Erään ruokinnan liepeiltä löysimme 4 fasaania ja Saltviksfjärdenillä kellui 20 tavia, 2 punasotkaa, 10 lapasotkaa, 2 silkkiuikkua ja nokikanoja muttei edes sitä haapanaa… Lopulta viimeiseksi lajiksemme Pirkka nyppäsi vauhdista pellon reunapuissa nököttäneen isolepinkäisen. Fiilis oli aika alhaalla, sillä ainakin itse tiesin, että rallimme oli mennyt aika surkeasti, vaikka tietysti retki oli muuten ollut mitä mainion! Kelihän oli ollut suorastaan upea ja olin rallin aikana kuitenkin saanut 15 vuodenpinnaa ja jopa 5 maaliskuupinnaa. Ja muut joukkueemme jäsenet olivat tietysti saaneet kymmeniä vuodenpinnoja – Pirkka oli varmaan kolminkertaistanut vuodarisaldonsa.

Ennen purkua kävimme vielä bongaamassa Lemlandin Nåtöstä iltapäivällä löytyneitä tiltaltteja ja onnistuimmekin löytämään niistä toisen.

Solhemissa oli ensin ruokailu ja sitten purettiin rallin tulokset. Meillä todellakin oli mennyt huonosti ja jäimme 14 joukkueen kisassa jopa kolmanneksi viimeiseksi 81 lajillamme. Tämä ei sinänsä ollut yllätys, sillä puutelistallamme oli aivan liian iso joukko aivan peruslajeja eikä hyviä lajejakaan ollut liiemmin huudettavaksi. Jouduimme jopa lopettamaan huudon ensimmäisinä. Lopulta voitto oli kahden kauppa ja turkulaisjoukkue oli pitkään johdossa, mutta lopetti lopulta 101 lajiin ja porilais-helsinkiläinen porukka kiri voittoon komealla 103 lajin tuloksella. Huvittavinta/hirveintä tuloksessa oli se, että nämä kaksi joukkuetta oli käyttänyt varsin pitkälti samaa rallireittiä kuin me. Niinpä ihan kokonaan tulosta ei voi laittaa ainakaan tuurin piikkiin, vikaa täytyi olla meissä itsessämmekin – taisimme olla vielä turhan talviteloilla… Aika pian purun jälkeen olimme valmiit nukkumaan.

30.3. aamiainen oli kellojen siirryttyä kesäaikaan nyt kuudelta ja pian olimme taas matkalla kohti Eckerötä. Björnhuvudissa ei kuulunut muiden rallissa kuulemaa huuhkajaa, mutta teeri pulisi täysillä. Bölen liejukana näyttäytyi nyt saman tien. Styrsille päästyämme oli paikalla taas jo pari porukkaa. Ruokkeja ja riskilöitä muutti taas mukavasti ja aika pian plokkasimme ensimmäisen etelänkiislan. Niitä oli mennyt edellisaamunakin ja ilmeisesti jopa samaan aikaan, kun me olimme olleet staijilla, mutta me emme kyllä olleet onnistuneet näkemään mitään kiislan näköistäkään, vain muutamia talvipukuisia ruokkeja. Toki aivan kauimmaisista parvista emme kauheasti olleet kiislaa yrittäneetkään vääntää. Nyt kiisloja kuitenkin näkyi pian lisää niin lähellä kuin kaukanakin ja suurin osa aamustaijilla näkemistämme 10 kiislasta oli todella mukavan lähellä ja näin helppoja määrittää. Muutenkin lajisto oli paljon mukavampaa ja 390 ruokin ja 140 riskilän ohessa näkyi 120 metsähanhea, 2 haapanaa, 22 mustalintua, 5 pilkkasiipeä, 2 ristisorsaa, kuikka, kaakkuri, 3 mustavarista, pikkukäpylintu sekä luotokirvinen. Siis aamun aikana oli jo aika monta sellaista lajia kasassa, joita ei ollut rallissa havaittu!

Kymmenen aikaan jatkoimme Degersandille, josta bongasimme härkälinnun ja kohta tien varressa näkyi useita kulorastaita. Jomalan Ramsholmenista bongasimme pahkinänakkelin, joka sekin oli pysynyt piilossa edellispäivänä. Sitten pääsimme suunnata taas Saltvikin Hagaan, jotta voisimme tutustua alueeseen paremmin ja paikka tulisi näin tutummaksi tulevaisuutta ajatellen. Laskimme pelloilta 170 laulujoutsenta, 200 merihanhea, 282 metsuria, 2 lyhytnokkaa, 12 tundraa ja 18 kanukkia. Kapustarintoja oli 11, hyyppiä 160, sepelkyyhkyjä 460, kottaraisia 60 ja hemppoja 80 – emme kuitenkaan tälläkään kertaa löytäneet mitään sen parempaa. Seuraavaksi kävimme taas Saltviksfjärdenillä, jolla olimme edellispäivänä nuijanneet viiksitimalit, mutta emmepä me niitä nytkään kuulleet, vaikka kolusimme ruovikoita oikein urakalla. Eikä niitä löytynyt muiltakaan lähijärviltä, joilta muut rallijoukkueet olivat niitä edellispäivänä helposti havainneet – fasaani kyllä taas rääkyi meille ja punasotkapari sekä lapasotkaparvi olivat yhä paikalla ja Söderholmsundetilla kellui myös uivelopari ja Ödkarbyssä näimme 16 tilheä. Lopulta lähdimme paluumatkalle Finströmin kautta ja tutustuimme muutamiin uusiin paikkoihin. Emme kuitenkaan nähneet kuin muutamia laulujoutsenparvia sekä kuulimme pikkutikan Åttbölessä. Iltakäynti Lemlandin Järsössä ei tuottanut kuin ristisorsia ja meriharakoita.

Illalla kävimme pizzalla ja saunoimme majapaikallamme sekä tietysti kirjasimme haviksemme Tiiraan. Lopulta pääsimme pehkuihin yhdentoista jälkeen.

31.3. muut rallaajat olivat kaikki poistuneet saaresta edellisiltapäivänä, mutta me nautimme aamiaisen taas kuudelta ja pian olimme taas matkalla kohti Styrssiä. Perillä paikalla oli kuitenkin jo pieni bongariporukka, joka oli jo aamuvarhain hoitanut projektilajinsa mustakurkku-uikun maaliskuupinnaksi. Muutto oli taas ihan kohtalaista ja laskimme taas kaikki mielenkiintoisemmat muuttajat. Riskilöitä muutti 188, ruokkeja 132, 7 pilkkasiipeä, 26 mustalintua, 2 ristisorsaa, 10 meriharakkaa sekä sitten paras laji eli tumman muodon merikihu, jolla eräs bongariporukasta nousi jakamaan kautta aikain yhden maaliskuun aikana nähtyjen lajien ennätystä. Ja pian ennätys meni uusiksi ensin härkälinnulla ja vielä aamun ainoalla etelänkiislalla. Muuton jo hiipuessa havaitsimme vielä koiras kanahaukan sekä yksinään muuttaneen pulmusen – aamulla olimme kuulleet teeren ja urpiaisenkin, joten taas staiji oli ollut aivan eri luokkaa kuin rallissa.

Jatkoimme taas kymmenen aikaan ja Bölen liejukana oli taas helposti paikalla ja lahdessa kellui tukkasotkaparvessa lapasotkakoiraskin. Hammarlandin Lillbolstadin pellot olivat yhä hiljaiset ja parhaaksi havainnoksi jäi kuulunut fasaani. Bodafjärdenin rannassa kuitenkin taas paukkui, sillä pikkulutakosta nousi lentoon ensin metsäviklo ja pian myös 3 taivaanvuohta – molemmat olivat kuukausipinnoja ja kuulimme myös palokärjen. Järven linnusto oli yhä ennallaan lapasotkineen ym. Finströmin puolelle päästyämme yritimme taas parista paikasta timaleita, mutta kuulimme taas palokärjen ja pari jo täysillä soinutta taivaanvuohta. Keli alkoi pikkuhiljaa muuttua ja välillä satoi jopa rakeita ja lunta, mutta silti Björknäsissa lauloi taas pari tikliä aivan kuten edellisvuoden rallissakin. Jomalan Gällarängin pellot eivät nekään tuottaneet mitään uutta, mutta Yttebyvikenissä näkyi taas pari pässiä. Lopulta päätimme suunnata kohti Jomalan Hammaruddania ja matkalla Gottbyn pelloilta löysimme 47 metsähanhen seurasta 2 lyhytnokka- ja 2 tundrahanhea. Hammarudanin havainnot jäivät harmaapäätikkaan, 6 ristisorsaan, 20 kiertelevään haapanaan, 7 meriharakkaan sekä kaakkuriin. Palaillessamme jo kohti Maarianhaminaa pysähdyimme vielä Torpfjärdenillä, jossa oli nyt todella paljon lintuja. 210 sinisorsaa, 70 tavia, 6 ristisorsaa, 16 harmaahaikaraa, 12 punasotkaa ja 5 merikotkaa eivät kuitenkaan olleet saaneet seurakseen mitään sen parempaa.

Illalla ruokailimme mainiossa rokkiravintolassa ja tietysti taas saunoimme ennen kuin painuimme taas nukkumaan yhdentoista paikkeilla.

1.4. suuntasimme vielä kerran Styrsille, jossa oli kuitenkin todella hiljaista. Lopulta vain 360 haahkaa, 160 allia, 6 mustalintua, 2 kaakkuria, 20 ruokkia, 50 riskilää ja taas tumma merikihu nähtiin. Kymmenen jälkeen palailimme kohti Maarianhaminaa ja bongasimme taas mustakurkku-uikun Marsundista. Sitten päätimme lähteä kohti Lemlandia ja Flakanilla näimme tutussa paikassa taas fasaanin. Herröskatanin tornilla oli hiljaista ja vain 5 meriharakkaa kirjautui havikseen. Storvikenillä kellui 850 tukkasotkaa ja lopulta pitikin lähteä palailemaan kämpille. Pakkailujen jälkeen olikin aika lähteä kohti Maarianhaminan lauttarantaa.

Grace lähti klo 14:30 ja puolen tunnin staiji kannelta ei tuottanut kuin runsaasti haahkoja, muutaman ristisorsa ja meriharakan sekä vuodariksi selkälokin. Allihaahkat pysyivät valitettavasti piilossa ja lopulta oli aika mennä taas puffettiruokailuun. Aika kului taas leppoisasti ja lopulta olimme taas kannella, jossa Turun puolella näkyi lisää selkälokkeja sekä Ruissalossa taas valkoposkihanhia. Sitten heitimme Mikon ja Antin rautatieasemalle ja lähdimme kohti Helsinkiä. Ennen iltakymmentä tiputin Pirkan Pilotti-hotellille ja lähdin vielä yksinäiselle ajolle kohti Parikkalaa, jossa olin lopulta kahden aikaan aamuyöllä. 5 tuntia myöhemmin oli edessä paluu arkeen.

Yhteensä Ahvenanmaalla havaitsimme 106 lintulajia, joista jopa 11 oli minulle maaliskuupinnoja ja 107. laji ja 12. kk-pinna oli jo Turussa nähty valkoposkihanhi. Vuodenpinnoja reissulla ropisi 27. Enemmänkin lajeja olisi voinut nähdä, mutta emme juuri yrittäneet hoitaa lajeja vaan keskityimme parempien lajien löytämiseen. Olipahan taas ollut antoisa reissu Ahvenanmaalle!

J.A.