. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Kelit muuttuivat pikkuhiljaa keväisemmiksi ja lämpimämmiksi, mutta yöpakkasia vielä riitti. Lumipeite oheni silti silmissä, kun päivisin oli aurinkoista ja varsin tyyntä ja saatiinpa muutamia kunnon vesisateitakin.

9.4. Siikalahdella näkyi jo 45 västäräkin ja 20 niittykirvisen parvi ja vuodenpinnaksi näkyi 6 tundrametsähanhea, merihanhi, punajalkaviklo, 3 kapustarintaa sekä etelää kohti äännellen lentänyt tunturikiuru. Muita kevään toistaiseksi parhaan ruokatuntivisiitin haviksia olivat 8 naurulokkia, kana- ja tuulihaukka, valkoselkä- ja harmaapäätikka sekä hemppo. Iltapäivällä Särkisalmen sulalla näkyi 6 sinisorsaa, 6 telkkää sekä isokoskelo.

Mutta sitten seurasi taas vaisumpaa ja 10.4.ja havainnot jäivät merikotkaan, vuoden ekaan piekanaan, isolepinkäiseen, pariin ruskosuohaukkaan, pyrstötiaiseen sekä 5 pikkukäpylintuun. Ja 11.4. näkyi vain merikotka sekä ampuhaukka ja kaulushaikara kuului vaimeasti.

12.4. oli taas hieman parempi muutto ruokatunnilla, joten suuntasin lahdelle vielä lyhyesti työpäivän jälkeenkin. Yhteensä näin mm. 3 sinisuohaukkaa, 3 laulurastasta, 4 kalasääskeä, kangaskiurun, 65 västäräkin parven sekä 45 pulmusta. Iltapäiväkäynnillä Särkisalmella pari laulujoutsenta kävi ihmettelemässä rantakaislikossa seisoskellutta kaulushaikaraa, joka sitten levitti näille siipensä ja näin yritti näyttää uhkaavalta. Joutsenet hetken hämmästelivät yhä vain oudomman näköiseksi muuttunutta veijaria ja jatkoivat uimareissuaan.

13.4. aamulla Muttelinmäessä kuuluivat ensimmäiset punarinnat sekä rautiainen ja ruokatunnilla lahdella oli sen verran mukavaa, että suuntasin lahdelle myös työpäivän jälkeen. Havaintoja kertyi 43 tundrametsähanhesta, 3 tuulihaukasta, 2 kana- ja 8 varpushaukasta, 2 merikotkasta, lähes peräkkäin löytyneistä muuttavista haarahaukasta sekä vierestämme lentäneestä koiras arosuohaukasta, sini-/arosuohaukkanaaraasta sekä 4 hemposta ym.

14.4. kävin Lappeenrannassa pelaamassa lappeenrantalaisen Shootersin riveissä kaukalopallon SM-turnauksessa. Enpä olisi etukäteen uskonut, että ihan hyvin pysyin Suomen parhaidenkin pelimiesten kyydissä. Emmehän me pärjänneet, mutta eipä tarvinnut hävetäkään. Parin tappion lisäksi pelasimme kuitenkin tasapelin hopealle yltäneen joukkueen kanssa ja itsekin sain pari maalia tehtyä SM-tasolla 18 vuoden tauon jälkeen, jolloin edellisen kerran olin moisissa peleissä pelannut.
Pelien välissä ehdin käydä Joutsenon Konnunsuolla näkemässä muuttohaukan, 3 metsävikloa, kalalokkeja ja 5 piekanaa ym., Kivisaaressa 3 kuovia sekä Luukkaansalmella 4 selkälokkia.

15.4. staijailimme Siikalahdella pitkän päivän ja näimme 20 tundrahanhea, merihanhen, tavin, 18 sinisorsaa, 4 telkkää, 5 merikotkaa taas lähes peräkkäin muuttaneet arosuohaukkakoiraan ja haarahaukan, 2 sinisuohaukkaa, 2 piekanaa, 4 nokikanaa, 7 kuovia, 3 metsävikloa, 13 taivaanvuohta, 70 nauru, 4 kala- ja 2 selkälokkia, uuttukyyhkyn, kivitaskun, isolepinkäisen, järripeipon, tiklin sekä 25 käpylinnun parven.

Iltapäivällä Särkisalmella oli 86 sinisorsaa, 22 telkkää, 12 isokoskeloa sekä kanadanhanhi, mutta tämän jälkeen paikalla näkyi pienempiä määriä sorsia – lahdet alkoivat ilmeisesti olla sen verran sulia, että linnut siirtyivät jo reviireilleen.

Maanantaina 16.4. lahdella oli taas ruokiksella aika vaisu meno, mutta vanhojen herrojen Esa Sojamon ja Pertti Koskimiehen kanssa rupatellessa aika kului nopeasti. Luhtakana rääkäisi kertaalleen, kun ruskosuohaukka taisi yrittää napata sitä saaliikseen. Ja kuinka ollakaan kesken jutustelun äkkäsin koillispuolelta metsän päältä lupaavan näköisen roikkosiiven, joka määrittyi putkella helposti vanhaksi kiljukotkaksi! Kotka kaarteli tovin lahden pohjoispään päällä ja jatkoi lopulta luoteeseen.

17.4. lahdella oli ruokatuntivisiitillä todella hiljaista, vaikka keli oli edelleen mitä mainioin. Ehkä tuulta oli turhankin vähän? Lumi kuitenkin hupeni yhä kovaa vauhtia ja lahdella oli sulaa jo jonkin verran. 18.4. tuuli oli yhä heikkoa mutta kääntynyt taas pohjoisen puolelle. Lämmintä kuitenkin riitti, mutta muutolla näkyi lähinnä vain kuoveja. Paikallisessa reilun sadan tundra- ja tundrametsähanhen parvessa näkyi taigametsähanhi ja merihanhi kävi kiertelemässä lahden päällä. Taas näkyi esiaikuinen merikotkakin ja vuodariksi näkyi ja kuului muutama tiltaltti. Illalla näkyivät ensimmäiset lehtokurpat.

19.4. ruokatuntivisiitillä näkyi harmaahaikara, 8 haapanaa, merikotka sekä 12 tilhen muuttoparvi, mutta työpäivän jälkeinen käynti lahdella oli yllättäen paljon parempi, kun jo patotien lavalle kiivetessäni huomasin taivaalla pohjoista kohti leijuneen haarahaukan ja kohta lahden viereiselle pellolle saapui hanhiparvessa kyhmyjoutsen. Kohta sain hieman epämääräisiä viestejä Lötjösen Matilta Muttelinmäessä olleesta suuresta linnusta, jota päätin lähteä katsomaan. Jo ajaessani sain tiedon, että kyseessä oli lapinpöllö. Harvoinpa on tullut Siikalahdella tällaista eteläisen, itäisen ja pohjoisen lajin yhdistelmää nähtyä puolessa tunnissa. Kun kävimme vielä katsomassa kyhmyjoutsenta, joka nyt nukkui pellossa, löytyi samaisesta parvesta vielä pikkujoutsenkin. Aika harvoin on missään tullut nähtyä kolmea joutsenlajiakaan samassa pellossa. Mainittakoon vielä, että kyhmyjoutsen on ehkä kevään paras havainto toistaiseksi, niin uskomattomalta kuin se ehkä jostain rannikolla asuvasta tuntuukin.

18.4. aamuisella Särkisalmen sulan tsekkauksella näkyi 14 valkoposkihanhen kiertelevä parvi sekä pari silkkiuikkua, ruokiksella lahdella näkyivät ensimmäiset puna- ja tukkasotkat, muuttohaukka, merimetso sekä kuului valkoviklo. Iltakäynnillä lahden viereisellä pellolla oli jopa 4 merihanhea ja ilahduttavan monta taigametsähanhea, joita on nyt näkynyt hieman enemmän kuin vuosiin, mutta vähän silti. Aika monta tundrametsähanhiparvea saa yleensä seuloa niitä löytääkseen.

Viikonloppuna oli sitten taas perinteinen kevätviikonloppukeli – aivan järkyttävän kylmä pohjoistuuli ja sadettakin aika ajoin. Lauantaina teimme kunnon Saaren kierroksen, mutta havainnot jäivät vähiin: kolme merihanhea löytyi yhteensä, lapasorsapari näkyi Uukuniemen Suurenjärvenlietteellä ja ehkä voisi vielä mainita pari ampuhaukkaa sekä kapustarintaa. Köyhää…

Sunnuntaina 22.4. staijailimme mukavalla porukalla Siikalahdella aamusta pitkälle iltapäivään. Muutto oli edelleen tuulen ja kylmyyden takia vaisua, mutta sinnikyys palkittiin kuitenkin komeasti pariinkin kertaan näyttäytyneellä arosuohaukkanaaraalla, kaukana ja korkealla muuttaneella nuoremmalla maakotkalla sekä haarahaukalla. Muita havaintoja olivat 6 pikkujoutsenen parvi, 3 paikallista merihanhea, 14k ja 4 n punasotkaa, 2 merikotkaa, 34 piekanaa, 61 kurkea, 67 kuovia, pikkukuovi, patotien puskia pitkin muuttanut hippiäinen sekä yksinäinen pulmunen.

Viikko alkoi vaisusti ja maanantain havikset jäivät vähiin, ja tiistainakin ennen töitä näkyi vain muutama kuikka ja ruokiksella aikainen mustaviklo, pari merikotkaa, merihanhi, pikkukuovi ja 20 lapinsirkkua, mutta työpäivän jälkeen jouduin singahtamaan Uukuniemen Suurenjärvenlietteelle bongaamaan siellä näkynyttä mandariinisorsaa. Tulvat olivat todella laajat ja sorsia paljon, mutta mandariini jäi löytymättä. Laji oli uusi Parikkalaan ja mahdollisesti 300. kunnassa havaittu laji. Suurenjärvenlietteen mainittavin havainto oli 35 metsävikloa ja myös laulurastaita tuntui olevan joka paikassa, arvioin nähneeni noin 70 lintua. Kiertelin Saaren paikkoja lopulta laajemminkin ja löysin pari pikkujoutsenta, useita noin 40 kuovin parvia sekä pikkukuovin, mutta enemmän olisin odottanut löytyvän…

25.4. aamukäynti Särkisalmella tuotti 3 meriharakkaa, 2 kuikkaa ja 44 silkkiuikkua, mutta Siikalahdella näkyi pikakäynnillä vain 22 valkovikloa. Ilta menikin sitten Parikkalan ja Rautjärven Lintukerhon kuvaillassa. 26.4. Särkisalmi tuotti 11 mustalinnun parven sekä rantasipin ja ruokiksella näkyi taas merihanhi, nykyisin harvinainen heinätavi 130 tavin parvessa tavinaaraita liehittelemässä, lapasorsapari, pikkukuovi sekä taivaalta kuulunut tylli. Työpäivän jälkeen singahdin taas lahdelle ja kyllä kannatti, sillä heti torniin noustuani löysin pohjoispuolelta varisten takaa-ajaman 3kv kiljukotkan. Lintu oli nähty aiemminkin lahdella, mutta useampi tunti sitten eikä ollut lainkaan varmaa, että oliko se jäänyt paikalliseksi. Lintu näyttäytyi parin tunnin aikana kolme kertaa ja joka kerta sillä oli varikset riesanaan. Muita havaintoja olivat naaras sinisuohaukka sekä ensimmäinen haarapääsky. Illalla kävin tarkistamassa yhden pöllön pöntön, jossa oli kuin olikin taas viiripöllö hautomassa.

27.4. Särkisalmella kellui jo 72 silkkiuikkua, 24 kuikkaa, 2 härkälintua, 2 mustakurkku-uikkua, 3 tukkakoskeloa ja 14 uiveloa ym. Siikalahdella näkyi merihanhi, 4 merimetsoa, merikotka, ensimmäiset kolme pikkulokkia ja kuului metsäkirvinen. Illemmalla tapasin sovitusti neljän katalaanin porukan, joiden kanssa olin lupaillut retkeillä viikonloppuna. Illan havainnot jäivät aika vaisuiksi, mutta viirupöllön lisäksi pikkujoutsenia, teertä, pyrstötiaista, härkälintua sekä harmaapäätikkaa katseltiin mielellään.

28.4. suuntasin taas Siikalahdelle heti aamusta ja taas paikalla oli mukava porukka, joten staiji oli leppoisaa, vaikka lintuja liikkuikin vähän. Havaintoja kertyi päviän aikana harmaasorsaparista, mustakurkku-uikusta, 3 merikotkasta, 23 piekanasta, 2 sinisuohaukasta, 3 kalatiirasta sekä 10 isokäpylinnun parvesta. Itse olin patotieltä pois noin vartin ja silloin tietysti näkyi taas sama paria päivää aiemmin näkynyt kiljukotkakin. Onneksi katalaanit näkivät sen! Iltapäivällä teimme katalaanien kanssa kunnon Saaren kierroksen, mutta havainnot jäivät todella vähiin. Toki hanhia oli kiva katsella, mutta ainoa parempi havainto olivat Suurenjärvenlietteen pari harmaahaikaraa. Illalla pääsimme vielä Siikalahdella kuuntelemaan valkoselkätikan rummutusta, mutta lintua ei näkynyt.

29.4. aloitimme aamulla kuukkelimetsistä, mutta kuukkelit pysyivät piilossa. Onneksi löysimme koiras pohjantikan. Särkisalmella näkyi meriharakka ja loppupäivä kului taas Siikalahdella, jossa näkyi mm. pari pikkujoutsenta, 9 merimetsoa, 3 merikotkaa, koiras arosuohaukka, nuolihaukka, pari pikkukuovia, kevään ensimmäisessä suokukkoparvessa olleet pari mustapyrstökuiria, vihdoin ensimmäiset lirot sekä räystäspääsky.

Kuun viimeisenä 30.4. kotipihassa lauloi aamulla leppälintu, mutta Siikalahdella oli päivällä hiljaista. Illalla kävin juoksulenkillä Tarvaslammella ja näin vihdoin vuoden ensimmäisen metson. Saunan jälkeen suuntasimme vielä Siikalahdelle, jossa vuodariksi kuuluivat luhtahuitti sekä kerran kaukana klopsutellut jänkäkurppa.

Seuraavien parin viikon pitäisikin sitten olla lintuharrastajan parasta aikaa. Olisi jo aika löytää jotain oikeasti kovempaakin eikä vain jokakeväisiä pikkurareja…

J.A.

Huhtikuun alkupuolella muuttajat toivat mukavan lisän kojukuvauksiin. Lunta oli vielä reippaasti heijastamassa valoa. Kuun loppupuolella linnut alkoivat löytää luonnosta paremmin ravintoa ja lopetin kuvaukset tältä keväältä. Kesän aikana kojun eteen on tarkoitus rakentaa matala vesiallas, jossa linnut voivat käydä juomassa ja kylpemässä. Se tulee toivottavasti houkuttelemaan entistä laajempaa lajikirjoa kuvauspaikalle. Rakennan loppukesällä myös ruokinnan uudelleen tulevaa talvikautta varten.

Tässä kooste kuvista

H.A.

4.2. kävimme Hannan kanssa moikkaamassa Parikkalan viimeisiä mohikaaneja – kolme kuukkelia tuli taas tuttavallisesti hakemaan meiltä evästä. Muuten havainnot talvisessa metsässä jäivät puukiipijään ja pyrstötiaiseen.

Seuraavina päivinä ruokatuntikierrokset keskittyivät päiväpinnailuun, joten havainnot olivat tuttuja: eri puolilla ruokinnoilla yhä olleita peippoja, Kirkonkylällä ruokinnalla peippojen mukana vierailevia järripeippoja, kuusitiaisia sekä musta- ja räkättirastaita.

7.2. Tetrisuolla oli pari lapinpöllöä, joita tuntui löytyvän Parikkalasta pitkin lopputalvea sieltä täältä. Myyrät taitavat olla aika tiukassa ja vielä tiukemmassa muualla Suomessa, sillä jostain nämä pöllöt ovat tänne tulleet. Itse asiassa pari myöhemmin kuolleena löydettyä rengastettua viirupöllöä paljasti lintuja tulleen ainakin Mikkelistä sekä Ruokolahdelta. Ja valitettavasti kuolleena löytyi myös pari helmipöllöä sekä täällä niin harvinainen lehtopöllö.

Simpeleen Kokkolanjoen visiitit tuottivat vain siellä talvehtineita laulujoutsenia sekä tietysti koskikaroja ja 9.2. käynnillä löysin niiltäkin nurkilta lapinpöllön. Konkapellolla näin myös varpushaukan. Ja samana iltapäivällä hiihdin Siikalahden takapelloille bongaamaan Lötjösen Matin sieltä löytämää helmipöllöä. Tämäkin raukka näytti aika apaattiselta. Oli muuten vasta toinen havaintoni lajista Siikalahdelta ja ensimmäinen nähty lintu.

Pelireissuilla kävin useita kertoja Imatran Vuoksella, jossa näkyi siellä talvehtivia paria uiveloa, naaras lapasotkaa sekä tietysti merimetsoja, isokoskeloita ja telkkiä. Muuten ajomatkoilla havainnot jäivät muutamiin isolepinkäisiin.

10.2. kävimme Hannan ja tämän sisarusten Elissan ja Miikan kanssa hoitamassa heille pinnoihin Joutsenon Haukilahden idänturturikyyhkyn, jota saimme odotella toista tuntia ja lopultakin näimme linnun aika huonosti pari kertaa lennossa ja kertaalleen ruokinnan lumikuopassa siten, että siitä ei paljon muuta näkynyt kuin pää. Hyvättilässä yritimme taas turhan turkinkyyhkyjä, mutta yllättäen löysin yhdeltä ruokinnalta peippojen ja keltasirkkujen seurassa olleen lapinsirkun! Harvoin sitä spondesti enää kuukausipinnaa löytää! Lappeenrannan Reijolassa kävin vielä katsomassa tavia, muiden shoppaillessa.

Ja seuraavana päivänä olin taas Lappeenrannassa pelihommissa ja Luukkaansalmella näkyi siellä talvehtiva silkkiuikku, neljä merimetsoa sekä laulujoutsenperhe.

13.2. ruokatuntikierrokseen toi vaihtelua Kirkonkylältä löytynyt pähkinänakkeli, joita taas oli tiedossa sieltä täältä lähistöltä, mutta harvoin ne yrittämättä osuvat kohdalle.

Siikalahden visiitit olivat nekin tutunlaisia, sillä havainnoiksi kertyi lähinnä vain yksittäisiä valkoselkä- ja harmaapäätikkoja. 15.2. Tyrjänjoen luusuaan oli saapunut joutsenperhe, jossa oli jopa yhdeksän poikasta. Muuten havainnot jäivät rummuttavaan palokärkeen.

17.2. otimme sitten suunnan Thaimaaseen, jossa retkeilimme Mikko Ala-Kojolan ja Antti Peunan kanssa intensiivisesti maan pohjoisosissa 18.2.-3.2. Reissukertomus löytyy pian täältä: Pohjois-Thaimaa.

4.3. reissusta palattua ei kevät ollut edennyt lainkaan. Itse asiassa talvi oli ollut kylmimmillään sopivasti reissumme ajan. Paluumatkalla näimme Porvoossa hiiripöllön ja Loviisassa isolepinkäisen. Ja kotiin päästyämme laitoin itse lämmintä päälle, otin sukset kantoon ja lähdin kiertämään Siikalahtea talvilintulaskennan merkeissä. Havainnot jäivät todella vaisuiksi: 1ad+3 nuorta laulujoutsenta ylilennolla, 22 kesykyyhkyä, palokärki, 8 käpytikkaa, valkoselkätikka, tilhi, 2 räkättirastasta, vain 9 sinitiaista, 55 talitiaista, kuusitiainen, töyhtötiainen, huom. ei lainkaan hömötiaista, puukiipijä, närhi, vain 7 harakkaa, 77 naakkaa, 9 varista, 2 korppia, 7 pikkuvarpusta, 11 viherpeippoa, urpiainen, 12 punatulkkua sekä 12 keltasirkkua. Ainoa nisäkäs oli lumikko.

Kevät ei meinannut ottanut edetäkseen sitten lainkaan ja luntakin kertyi maaliskuussa lisää ja lisää ja lisää… Niinpä retkeily oli sitä ihteään ja havainnot samoja tuttuja lintuja. 6.3. Tyrjänjoella näkyi 10 arvatenkin paikalla talvehtinutta sinisorsaa, 9.3. Vuoksella näkyi ensimmäinen kevään merkki eli harmaalokki. 10.3. kävimme etsimässä Parikkala-vuodariksi Peruspohjanjoelta pari koskikaraa ja Kokkolanjoelle oli saapunut isokoskelopari. Kannaksella näkyi urpiaisparvessa pari tundraurpiaista ja Tyrjän suunnilla näkyi taas uusi lapinpöllö. 11.3. Vuoksella oli jo 11 harmaalokkia, Hyvättilässä näimme Caireniuksen Sampsan kanssa nyt pari turkinkyyhkyä ja Haukilahden idänturturikyyhkykin oli yhä paikalla, vaikka huhut kertoivat linnun jo kadonneen aika päiviä sitten. Mutta sitten alkoivat taas kunnon talvikelit.

17.3. bongasimme Moskuunniemestä ruokinnoilla kyttäilleen viirupöllön ja 18.3. veimme lähiympäristön pähkinänakkeleille Hannan rakentamia pönttöjä. Pari nakkelia havaittiinkin puuhailun lomassa ja puukiipijäkin jo lauloi. Siikalahden käynnillä vuodariksi näkyi tavan tikkojen ohella pikkutikkakin. Kannaksella puolestaan peipot jo lauloivat, mutta aika huonolla nuotilla. Kirjolankankaalla kävimme vielä kuvaamassa ruokinnalla väijynyttä varpuspöllöä.

Parina seuraavana aamuna kävin katselemassa, joko nakkelit olisivat innostuneet uusista pöntöistä ja pari nakkelia lauleskelikin pönttöjen lähellä. Myös parvellinen pyrstötiaisia näkyi.

23.3. aloitin Siikalahden ruokatuntistaijit aikalailla nollatuloksella, kun havainnot jäivät pyrstötiaisparveen ja pariin pikkukäpylintuun.

24.3. oli vuorossa Erämaaralli ja meidät oli arvottu D-lohkolle eli keskelle Ruokolahtea. Rallimme alkoi kovassa, 22 asteen pakkasessa lupaavasti, kun kuulimme Ahjärvellä pari viirupöllöä ja aamun valjetessa noin 10 minuutissa 7 varpuspöllöä! Loppukisa olikin sitten melkoisen tahmeaa ja päivän mittaa erittäin kovaksi yltynyt tuuli teki päivästä aika tylsän. Alueemme ei tarjonnut kerta kaikkiaan mitään yllättävää ja ainoa parempi pistelajimme, joka havaittiin oli yksi harmaapäätikka. Niinpä keräilimme irtopisteitä tiaisilla ja käpytikoilla. Lopulta havaitsimme pistelajeja edellä jo mainittujen lisäksi seuraavasti: pyy, 35 käpytikkaa, koskikara, 4 hippiäistä, 2 kuusitiaista, 20 töyhtötiaista, 39 hömötiaista, 5 puukiipijää, 11 närheä, pikkukäpylintu, tundraurpiainen ja 57 punatulkkua. Siis mm. ainoatakaan teertä tai palokärkeä emme havainneet! Surkeaa oli ollut muillakin ja niinpä lopulta tulimme kuitenkin kisassa toiseksi, kaikin puolin monipuolisemmalla lohkolla, mutta toki ansiokkaan hienosti revittäneiden Harry Nyströmin, Jarkko Rutilan ja Ari Salmisen vietyä kisassa ylivoimaisen voiton. Heidän takanaan tulokset olivat erittäin tasaiset.

25.3. Särkisalmelle oli saapunut laulujoutsenperhe ja 28.3. Siikalahdellakaan ei enää tarvinnut ihan tyhjää taivasta tuijottaa, kun 17 harmaalokkia, varpushaukka sekä 2 merikotkaa näkyi.

Supersurkean maaliskuun piristykseksi kuun parina viimeisenä päivänä näkyi Pääsiäisen kunniaksi jo ihan oikeitakin kevätlintuja, kun lahdella näkyi laulujoutsenten, kanahaukkojen, harmaalokkien ja tikkojen ohella 30.3. 3 hiirihaukkaa, ampuhaukka, sepelkyyhky, kottarainen, 2 tikliä sekä parhaana täällä niin ihmeen harvoin näkyvä kangaskiuru. Ja kuun viimeinen tuotti merikotkan, 2 hiirihaukkaa, 2 uuttukyyhkyä, 2 sepelkyyhkyä, mustavariksen sekä 15 pulmusta. Illalla kävimme vielä katsomassa Tarvassaaressa taas uutta lapinpöllöä.

1.4. aprillipäivä alkoi sillä, että Tarvassaaren lapinpöllö huijasi meitä, eikä ollut lainkaan kiinnostunut meidän huijauksestamme eli virvelin päässä olleesta myyrästä. Niinpä lintua ei saatu kiinni ja renkaisiin. Melkoniemessä näimme 9 teertä ja Särkisalmella 4 pulmusta ennen kuin suuntasimme Siikalahdelle. 2 merikotkaa, 2 varpushaukkaa, 4 hiirihaukkaa, tuulihaukka sekä tikli ja taas 4 lajia tikkoja eivät kuitenkaan oikein vastanneet sitä, mitä huhtikuun alussa tai varsinkaan Pääsiäisenä on totuttu näkemään.

Lunta oli yhä vain maisemassa aivan liikaa, joten muutto pysyi varsin nihkeänä. Ja pahimmillaan kuun alussa lunta tuli taas runsaasti lisääkin! 4.4. näkyi lahdella merikotka, 15 töyhtöhyyppää, uuttukyyhky, 5 sepelkyyhkyä ja pajusirkku. 5.4. oli taas vaisumpaa ja mainittavimpana näkyi 44 pulmusta. 6.4. näkyi ruskosuohaukka, tuulihaukka, uuttukyyhky, 47 sepelkyyhkyä, vihdoin ensimmäinen kiuru sekä 6 kottaraista ym.

Viikonloppuna odotukset olivat jo korkealla mutta yhä vain saimme pettyä. Sillä vaikka öiset vesisateet jo lunta sulattivatkin, oli sitä silti maisemassa vielä aivan liikaa. Niinpä suurin osa havaituista linnuista nähtiin lentävän ensin pohjoiseen ja pian takaisin etelään. Pohjois-Karjalan hankien keskelle ei ainakaan ollut vielä mitään asiaa! 7.4. 6 tunnin navakassa luoteistuulessa suoritetun staijin haviksia olivat 4 kurkea, 2 ruskosuohaukkaa, 4 merikotkaa, 2 ampu- ja 2 tuulihaukkaa, 20 mustarastasta, kulorastas, punakylkirastas, 7 västäräkkiä, 50 pulmusta, 2 pajusirkkua ym. Sunnuntaina 8.4. tuuli oli sentään kääntynyt taas etelään, mutta vieläkään ei oikein rytissyt. 3 kanadanhanhea, 2 sinisorsaa, naurulokki, uuttukyyhky, 15 kiurua, taas kangaskiuru, 8 niittykirvistä, 12 västäräkkiä, 4 räkätti- ja, 6 kulorastasta, 45 peippoa, vihervarpunen, hemppo, 50 pulmusta sekä jäällä kasvillisuuden keskellä pitkän aikaa aivan esillä kököttänyt kaulushaikara sentään nähtiin.

Ja vaikka lunta edelleen on ja Siikalahtikin ihan aivan täysin jäässä, näyttää sääennusteet vihdoin sellaisilta, että tästä se kevät alkaa ja toivottavasti rytinällä!

J.A.

Käynnit susi ja karhukojuilla, Thaimaan kuvauspiiloissa ja muiden maiden piilokojuissa saivat minut haluamaan oman kuvauskojun. Tämä reilunkokoinen koju on rakennettu osittain purkutavarasta tai ladoista löytyneistä vanhoista materiaaleista. Rakentamisessa olivat mukana Isäni ja veljeni, joilla molemmilla on rakentamisesta runsaasti kokemusta.

Kojun leveys ja pituus on 250cm. Kuvausaukko on 180cm leveä ja 70 cm korkea. Kuvaaminen onnistuu joko peililasien läpi (samanlaiset kuin Bence Maten kojuissa) tai kehykseen tehtyjen kankaisten kuvausaukkojen läpi. Peililasiset ikkunat ovat mitoiltaan 60×80cm. Linnut eivät lennä ikkunaan kun sen ylälaidan eteen on laitettu suikale verkkoa. Verkon kuva heijastuu vinossa olevasta lasita ja lintujen perspektiivistä lähes koko ikkuna näyttää olevan verkon takana. Kuvaaja näkee kuitenkin veron läpi hyvin, mitä lintuja on tulossa ruokinnalle ja voi näin paremmin varustautua kuvaamiseen.

Kuvaajia mahtuu kerrallaan ruhtinaallisesti kaksi ja tiivistäen kolme. Kameroiden on tarkoitus olla tukevasti kolmijalalla. Ikkunan alapuolella oleva seinä tulee reilusti ulospäin, jolloin kuvaajan ja jalustan jaloille on reilusti tilaa. Kuvaajan selän taakse tulee laveri, jossa voi levähtää tai säilyttää käden ulottuvilla tarpeellisia tavaroita. Sisätilat tarvitsevat vielä maalausta ja käyttöä helpottavia sisustusjuttuja.

Lasien huurtuminen tai jäätyminen ei ole ollut tähän asti ongelma. Katto on hieman tavallista korkeammalla, jolloin hengityksen höyryt eivät jää ikkunan korkeudelle. Katonrajassa on aukot, josta ilma pääsee nousemaan taivaan tuuliin. Kojussa ei ole lämmitystä ja sinne saa laittaa päälle reilusti lämmintä. Aivan keskitalvella kojun korkea katto varjostaa kuvausaluetta.

Talvisin etualalla on ruokinta ja erilaisia orsia ja oksia, joilla linnut voivat istua. Kesällä kojun eteen rakennetaan matala 2 x 2,5m vesiallas, joka mahdollistaa juovien ja kylpevien lintujen kuvaamisen. Hyvästä hygieniasta täytyy tietenkin huolehtia sekä ruokintapaikan että vesialtaan puhdistuksella. Kojun ympäristöä olisi tarkoitus muuttaa lintuja houkuttelevaksi. Teen alueelle muutamia tekopökkelöitä, ripustan pönttöjä, istutan tiheäksi kasvavia pensaita ja teen suojaa antavan risukasan.

Tässä on joitakin kojusta testivaiheessa otettuja kuvia.

H.A.

Olin tammikuun lopussa taas tuttuun tapaan tarkistellut Tiirasta Pihabongaushavaintoja ja hylännyt useita hemppoparvia ja peltosirkkuja sekä muuttanut muutamia vihertikkoja harmaapäätikoiksi jne. 1.2. iltapäivällä kävin taas katsomassa, olisiko Tiiraan tullut myöhäisiä ilmoituksia ja yllätyin, kun automaattisesti hylkääntyneissä havainnoissa (kovimmat rarithan menevät suoraan hylkyyn) oli turturikyyhkyhavainto Joutsenosta. Onneksi havainnoija oli jättänyt sähköpostiosoitteensa ja laitoinkin taas kyselyä havainnosta, kuten olin tehnyt Tiiran olemassaolon aikana aiemminkin lukemattomia kertoja, mutta koskaan minulla ei ollut tärpännyt eli aina paremmat havainnot olivat olleet vääriä määrityksiä tai ainakin hyvin todennäköisesti sellaisia.

Ilmoitin kuitenkin linnusta Kiljusen ”Jassille”, joka asui Tiiraan merkityn havaintopaikan lähellä ja Jassi ehtikin käydä vielä lyhyesti paikalla, muttei löytänyt mitään kyyhkyntapaista.

Reilua vuorokautta myöhemmin perjantai-iltana olin vihdoin saanut sähköpostiini vastauksen, jossa Pihabongari kertoi, että kyyhky oli ollut tänäkin päivänä paikalla ja että paikalla saisi kyllä käydä sitä katsomassa ja määritystä varmistamassa. Laitoin perään vielä uuden viestin, jossa kyselin hieman kyyhkyn ulkonäöstä ja onneksi sain nyt vastauksen saman tien: Linnulla oli valkoinen pyrstön kärki ja ruskea pää. Enempää ei oikeastaan tarvinnut, vaan laitoin vielä varmuuden vuoksi yhden viestin, jossa kysyin havaintopaikan tarkkaa osoitetta ja onneksi taas sain saman tien vastauksen, sillä Tiirassa ollut linnun paikka olikin reilut 500 metriä väärin!

Olimme päivän aikana suunnitelleet, että suuntaisimme Punnosen Pekan kanssa aamusta Haminaan bongaamaan siellä jo pitempään ollutta idänturturikyyhkyä, mutta nyt iltakymmenen jälkeen soitin Pekalle, että suunnitelmiin oli tullut muutos! Menisimmekin bongaamaan ”idänturturikyyhkyä” paljon lähemmäs!

3.2. lauantaiaamuna kunnon aamupalan jälkeen lähdin ajamaan kohti Joutsenoa ja tuttuun tapaan soitin taas Simpeleeltä varmistussoiton Pekalle, että hänkin oli jo hereillä. Lopulta klo 8:25 parkkeerasin autoni Joutsenon Haukilahteen bussipysäkille.

Pekka ei vielä ollut paikalla, joten käppäilin hieman ympäristöä tutkien ja totesin pihan, jossa lintu oli ollut erinomaiseksi. Se oli tiheän kuusiaidan suojaama ja ympäristössä oli monipuolisesti suuria puita, niin lehtipuita, mäntyjä kuin kuusiakin eli kyyhkyllä olisi piilopaikkoja sekä suojaisia yöpymispaikkojakin. Pihassa oli ruokinta parin kompostin välissä, mutta ruokinnalle ei oikein nähnyt hyvin kuin kauempaa tieltä tai sitten aivan pihasta. Ja pihassa oli koira, joka ainakin alkuun haukkui aika innokkaasti.

Kohta Pekkakin saapui paikalle ja pian talon emäntä, jonka kanssa olin sähköposteja vaihdellut, tuli pihalle antamaan koiralla aamupalaa. Menimme tietysti tätä jututtamaan. Ja kohta olin ainakin itse siinä uskossa, että paikalla ei todellakaan ollut mikään outo pulu tai kulorastas (sellainen oli paria talvea aiemmin talvehtinut lähistöllä) vaan lintu todellakin kuulosti turturikyyhkylajilta. Hurjin tieto kuitenkin oli se, että lintu oli saapunut ruokinnalle jo 30.12. ja näkynyt sen jälkeen ainakin lähes joka päivä!

Pakkasta oli reilut 10 astetta, mutta ryhmityimme Pekan ja emännän kanssa pihaan sellaiseen kohtaan, josta näki ruokinnalle. Emäntä oli oikein mukava ja juttelimme pitkään ja hän jäikin pitkäksi aikaa kanssamme kyttäämään ruokinnalle, jolle lintu oli aikaisimmillaan saapunut klo 9:30 aikoihin sekä usein myös klo 11 aikaan. Sillä oli ollut tapana saapua ensin ruokinnalle ja nousta siitä läheiseen omenapuuhun ja sitten jonnekin lähipuihin sulattelemaan ruokaa joskus jopa pariksi tunniksi, ennen kuin se taas kävisi ruokinnalla.

Aika kului ja kylmä alkoi kangistaa jäseniä, mutta vaikka ruokinnalla kuhisi tiaisia, käpytikkoja, punatulkkuja, pari mustarastasta, peippoja sekä parempina 5 pyrstötiaista ja valkoselkätikka, ei kyyhkyä meinannut näkyä. Lopulta emäntä lähti sisälle, sillä he meinasivat lähteä kauppareissulle. Me saimme luvan jäädä pihaan, josta oli ehdottomasti paras näkyvyys niin ruokinnalle kuin ympäristöönkin.

Lopulta kymmenen jälkeen pihan yli lensi koiras varpushaukka naaras heti perässään ja silloin aivan lähimpien mäntyjen latvuksesta lähti kyyhky niitä karkuun. Näimme linnun vain puiden läpi, mutta se näytti todella hyvältä! Lintu oli suurikokoinen mutta kuitenkin kapeasiipinen ja todella vauhdikkaasti lentävä. Se todellakin näytti idänturturilta! Mutta mitään tuntomerkkejä emme linnusta nähneet ja se näytti lentävän todella kauas.

Aloimme olla aika pahasti jäässä ja Pekka kävikin pari kertaa kävelemässä edempänä, josko kyyhky löytyisi siitä suunnasta, mihin se oli lentänyt, mutta ei sitä löytynyt. Mutta vihdoin klo 10:45 Pekka huomasi linnun saapuneen päinvastaisesta suunnasta talon takaa omenapuuhun! Ja sehän oli todella komea meena-alalajin idänturturikyyhky!

Aloin tietysti heti itse ottaa kuvia linnusta, joka kohta laskeutui ruokinnalle syömään. Annoimme linnun ruokailla alkuun rauhassa, mutta sitten hiivin lähemmäksi ottamaan vielä lisäkuvia. Lunta oli kuitenkin satanut viime päivinä sen verran paljon, että lintu ruokaili sen verran korkeiden hankien keskellä painanteessa, että kunnon kuvia ei tullut. Mutta kohta lintu nousi takaisin omenapuuhun aivan eteeni ja sitten tulikin todella mukavaa jälkeä!

Emäntäkin oli ikkunasta huomannut linnun saapuneen ja palasi pihalle ja sai meiltä melkoiset kiitokset, sillä idänturturikyyhky oli uusi 342. laji Etelä-Karjalaan ja meille molemmille vasta toinen havainto lajista (itselleni toinen Suomessa).

Onnistuin laittaa linnusta tiedon Lintutiedotukseen, vaikka olin aivan umpijäässä ja Pekka soitti muutamille ei-tiedotuslaisille. Kohta lintu nousi lähimäntyyn katveeseen, josta Pekan onnistui kuitenkin löytää se putkella. Niinpä jäimme odottamaan bongareita saapuviksi.

Aika kauan saimme odottaa, mutta lopulta paikalle saapui bongareita ja kun ensimmäinen aalto oli nähnyt linnun laitoin tiedon linnusta myös paikalliseen WhatsApp -rinkiin. Seuraavan tunnin aikana paikalla kävi reilut parikymmentä bongaria, mikä oli aika pitkälti se määrä, jota olin arvioinut paikalle saapuvankin. Emäntä oli tyytyväisenä myös tilannetta seuraamassa ja kerroin hänelle, että varmasti parina seuraavana päivänä paikalla kävisi vielä muutamia bongareita, jota eivät syystä tai toisesta ollut nyt päässyt paikalle, mutta sen jälkeen olisi enää kävijöitä silloin tällöin. Tällaista tämä bongaaminen on täällä periferiassa… Onneksi Haminassa oli samanlainen lintu jo ollut, joten isommat bongarijoukot olivat jo lajin hoitaneet. Kyyhky saisi olla täällä hieman hankalasti bongattavissa olevalla pihalla jatkossa varsin rauhassa, samoin kuin isäntäväki koirineen. Nytkin heillä oli kauppa reissu viivästynyt aika pahasti, mutta ei se onneksi heitä näyttänyt haittaavan.

Kuten bongaustilanteissa aina, oli linnun tarkkailun ohessa mukava nähdä monia tuttuja, joista useampi totesi, että oli odottanut lajia maakuntaan jopa kymmeniä vuosia! Moni kova orni sai linnusta eliksen, joten tunnelma oli korkealla!

Kun paikalle hieman yllättäen saapunut Suojarinteen Potukin oli linnun nähnyt, päätimme jättää idänturturikyyhkyn mäntyyn kököttämään ja lähteä retkelle Potun sekä Lampisen Esa-Matin kanssa.

Suuntasimme ensin Hyvättilään, josta emme löytäneet turkinkyyhkyä, mutta kuulimme sentään harmaapäätikan. Konnarin kierros ei tuottanut mitään, joten otimme suunnan Lappeenrantaan. Pappilanniemessäkin havainnot jäivät vain palokärkeen, mutta Luukkaansalmesta löytyi sentään pari merimetsoa ja paikalla yhä sinnittelevä silkki-uikku. Sitten kello alkoikin olla jo niin paljon, että minun piti jatkaa jääpallopeliin.

J.A.

2.1. koitti taas arki ja ruokatunnilla vuodenpinnat jäivät kesykyyhkyyn, peippoon, närheen ja varpuseen. Joutsenperhe oleili yhä siikalahden patotiellä pienessä sulassa ja muita havaintoja olivat mm. muutama kuusitiainen, 2 tikliä sekä järripeippo. Eli aika mukavasti tuntui yhä olevan lintuja Parikkalassakin. Illalla kävin taas katsomassa Siikalahden lapinpöllöä ja tapasin paikalla pari latvialaista lintuharrastajaa, jotka olivat löytäneet samaiselta pieneltä peltoaukealta toisenkin lapinpöllön.

Kävin joka päivä ruokatuntiretkellä, mutta viikolla ainoa vuodenpinna oli takapihallamme naapurien pihoissa yhä hengissä sinnitellyt mustapääkerttu. Lauantaina ainoa vuodenpinna oli Särkisalmella näkynyt palokärki. Kävimme myös yrittämässä lapinpöllöjen rengastusta, mutta sää oli viikonloppuna niin lämmin, että lumihanki oli niin tarttuvaa, ettei virvelillä vetämämme tekomyyrä luistanut sen vertaa, että homma olisi onnistunut. Sunnuntaina 7.1. kylällä näkyi vielä 14 räkättiä, pari mustarastasta, järriä ja tikliä, Kannaksella valkoselkätikka, yhdeksän tiklin parvi sekä tundraurpiainen, Tyrjänkoskella pari puukiipijää ja hippiäistä, Siikalahdella 12 teeren parvi ja Käskynkän vanhainkodin pihlajissa yhdeksän taviokuurnan parvi.

Viikolla taas jatkoin ruokatuntiretkeilyä vaihteeksi kylmenneessä kelissä ja vuodariksi hoitui Siikalahdelta parit harmaapäätikat ja hömötiaiset ja Simpeleen Kokkolanjoelta koskikara. Lauantaina Kannaksella näkyi jopa 35 peippoa, mutta muuten havainnot jäivät samoihin tuttuihin lintuihin. Sunnuntaina 14.1. suuntasin taas Lappeenrantaan ja ennen peliä tein kunnon retken. Imatran Vuokselta löysin pitempään jo paikalla olleen pikku-uikun, merimetsoja sekä pari uiveloa, Joutsenon Hyvättilästä turkinkyyhkyn ja Konnunsuolta hiiripöllön, Lappeenrannan Kourulanmäeltä 25 hemppoa seurassaan 2 vuorihemppoa, Reijolan jätäriltä 3 tavia ja Pusupuistosta bongasin vielä männyssä torkkuneen viirupöllön.

Viikolla kylmeni ihan kunnolla, mutta Siikalahdella notkui yhä pienenevässä sulassa aikuinen laulujoutsen. Linnulla lie ollut jotain hätänä, mutta paikka on aivan mahdoton linnun pyydystykseen. Muttelinmäessä näkyi pyy, Intsilässä käpytikkojen riesana ollut varpuspöllö sekä taas samoja peippoja, yksittäisiä mustarastaita ja räkättejä ym. Tyrjänjoen luusualta löytyi myös 9 sinisorsan porukka.

Viikonloppuna olin pelihommissa Joutsenossa työpaikkojen SM-kaukisturnauksessa. Vuoksella näkyi taas pikku-uikku, uiveloita ja merimetso sekä myöskin joella talvehtiva lapasotka. Sunnuntaina 21.1. näkyi myös jokea pitkin lentänyt harmaalokki.

Viikolla suurin yllätys oli, kun ensin Lötjösen Matti ja seuraavana päivänä minäkin näin tasan kuukauden kateissa olleen uuttukyyhkyn! Se ei enää siis talvehtinut puluparven mukana vaan jossain itsekseen. Linnusta tehtiin seuraavana viikon aikana muutama havainto aina eri paikoista aika pieneltä alueelta, kertaalleen se kävi vakiopaikallaan pulujenkin seurassa. 26.1. sain vihdoin vuodariksi pähkinänakkelista, joita taas on useampia ruokinnoilla talvehtimassa, mutta ne tuntuvat olevan todella liikkuvia tänä talvena.

Ja viikonloppuna oli taas pelihommia Lappeenrannassa. Lauantaiaamuna ehdimme kuitenkin Hannan kanssa Pihabongata pihaltamme 11 lajia, minittavimpana räkättirastaan. Lappeenrannassa hoidin Luukkaansalmelta vuodareihin niin harmaahaikaran kuin silkkiuikun sekä vakiopaikalta taas kerran huuhkajan.

Tammikuun viimeisinä päivinä lisäsin ruokatuntiretkillä vielä vuodarisaldoa pikkukäpylinnulla, Kannaksella lyhyesti näkyneellä nokkavarpusella sekä kanahaukalla.

J.A.