25.5. Siikalahdella näkyivät ensimmäiset mehiläishaukat sekä harmaasieppo ja kuului käenpiika. Eräällä parikkalalaisella valkoselkätikalla poikaset olivat jo poistumassa pesästä. Lyhyellä yöretkellä kuului muutama ruisrääkkä, pari kehrääjää, pensassirkkalintu sekä pari viitakerttusta. Siikalahden patotielle kuului taas pikkuhuitti, jota ei oltukaan ilmoitettu kuullun reiluun pariin viikkoon.
26.5. ruokatunnilla näin Siikalahdella haarahaukan ja iltapäivällä kävin pyörälenkillä Melkoniemen metsissä hoitamassa pesäpöllöt ekopinnaksi, samalla poikastilanteen tarkistaen. Metso oli myös mukava ekopinna.
28.5. kävin aamusta työkeikalla Luumäellä ja iltapäivällä retkeilin Caireniuksen Sampsan kanssa Joutsenossa. Havainnot jäivät varsin vaatimattomiksi, mutta iltaretki Hannan kanssa Saarelle oli sitten sitäkin parempi! Vastatuuli oli saanut kahlaajat pysähtymään. Akanvaaran Tetrisuolla kuului peltosirkku, Pohjanrannassa näkyi 2 lampivikloa, 3 jänkäsirriäistä, lapinsirri, suosirri ja 2 punajalkavikloa ym. ja Suurenjärvenlietteellä 3 lapinsirriä, pikkutylli ja 2 suokukkoa. Yöllä suuntasimme Partasen Harrin kanssa vielä ekoretkelle Siikalahden suunnille ja hoidimme viitasirkkalinnun, pensassirkkalinnun, luhtakerttusen kehrääjän, ruisrääkät, 2 sarvipöllöä sekä pikkuhuitin ym.
29.5. teimme Saaren kierroksen Hannan veljen Miikan kanssa ja kierros alkoi hyvin, kun Akanvaaran Tetrisuolta löytyi todella omituisen näköinen suohaukka, jonka pitkän hieromisen jälkeen määritin 2kv koiras niittysuohaukaksi! Peltosirkku kuultiin myös ennen kuin jatkoimme Pohjanrantaan, jossa lähes kaikki kahlaajat olivat yhä paikalla. Punajalkaviklot olivat tiessään mutta lampiviklot, sirriäiset ja sirrit sekä 2 tylliä nähtiin.
30.5. aamustaiji Siikalahdella todella kesäisessä kelissä oli huonosti nukkuneena varsin puuduttavaa. Merikotka, keltavästäräkki, kuhankeittäjä sekä lavan vieressä hetken laulanut luhtakerttunen sentään piristivät. Päivällä päätimme nukkua univelkoja pois jotta yöllä taas jaksaisi…
31.5. Keskiyön pintaan suuntasimme retkelle Hannan ja Miikan kanssa ja aloitimme viitasirkkalinnulla, pensassirkkalinnulla, rääkillä, viitakerttusilla sekä 2 kehrääjällä, kunnes Kolmikannankankalla kuului yllättäen viirupöllö! Pian olimme Siikalahdella valmiina yölaulajakartoitukseen ja kiersimmekin soutuveneellä koko eteläpuolen vesialueen ja ynnäsimme 6 kaulushaikaraa, 5 luhtakanaa, 4 luhtahuittia, pikkuhuitin, pari kuhankeittäjää sekä rastaskerttusen.
Kotiin päästyäni jatkoin pyörällä Moskuunniemeen, josta Harrin kanssa jatkoimme Melkoniemen metsiin. Matkalla kuului mm. 4 kultarintaa. Metsiin päästyämme löysimme aika pian idänuunilinnun ja hetken tätä kuunneltuamme, kuulin takaamme tutun kuuloisen laulun säkeen. Ensin laulu oli hieman liian pitkä ja siinä oli pari ylimääräistä sointia, mutta muutaman toiston jälkeen laulu tasaantui saman toistoksi – sinipyrstö! Harri kaivoi kameransa esiin ja lähdimme kipuamaan rinnemetsää kohti laulajaa. Ehdin itse linnun luo nopeasti ja löysinkin linnun kuusen latvasta ja toden totta 2 kv sinipyrstö, Parikkalan ensimmäinen kautta aikain lauloi kauniisti suoraan yläpuolellani! Kun Harri saapui paikalle, pyysin tältä kameraa, jotta voisin oksien välistä ottaa heti pari dokumenttikuvaa, mutta lintu karkasi juuri kun olin painamassa laukaisinta. Ja sitten alkoi melkoinen ajojahti. Lintu lauloi yhä koko ajan muttei ei enää latvassa, joten sen näkeminen oli todella vaikeaa! Ja aina kun se näki meidät, se siirtyi kauemmaksi. Päätimme lopulta, että jatkaisin Harrin kameran kanssa linnun perään ja lopulta olin seurannut lintua Punkaharjun puolelle ja takaisin, kunned lopulta sain sen taas näkyviin ja kuvat otettua!
Fiilis oli todella korkealla ja pyörälle päästyäni tuulettelimme oikein kunnolla! Ja kuinkas ollakaan kohta sinipyrstö lauloi taas alkuperäisellä paikalla, ilmeisesti valitsemallaan reviirillä!
Poljimme vielä pitkät lenkit metsissä ja havaitsimme mukavasti pikkukäpylintuja, muutaman isokäpylinnun sekä yhden kirjosiipikäpylinnun! Tiltaltteja kuultiin pari, peukaloisia puolisen tusinaa ja yksi palokärki. Viitisenkymmentä kilometriä päivän aikana poljettuani ja pari soudettuani olin kotiin päästyäni valmis pitkille päikkäreille!
Illalla saimme vielä tiedon paikallisesta lapinpöllöstä, jota kävimme katsomassa. Veimme linnulle myös tekopesän, josko se tulevina vuosina löytäisi siitä itselleen pesäpaikan?
22.5. perjantaina ajelimme Kiljusen Jarin kanssa Ouluun. Matkan havainnot jäivät Kempeleessä nähtyyn tien yli lentäneeseen mustapyrstökuiriin. Iltakuuden jälkeen olimme perillä ja majoituimme Mikko Ala-Kojolan luokse. Kävimme pikaisella pohjustuskeikalla läheisellä viirupöllön pesällä, jossa pöllö oli hautonut aiemmin vanhassa kanahaukan risupesässä. Pesä oli kuitenkin romahtanut ja puun juurelta löytyi vain munankuoria sekä aika tuore pieni viirupöllön poikasen raato. Tämä olikin sitten ainoa tekemämme pohjustus… Palattuamme Mikolle saapui pian joukkueemme neljäskin jäsen veljeni Pirkka ja loppuilta kului syöden, saunoen sekä tietysti seuraavana päivänä alkavaa PPLY:n 30-vuotisjuhlarallia suunnitellen.
Heräsimme 23.5. aamuseitsemän aikoihin ja pikkuhiljaa valmistauduimme lähtemään kohti rallin aloituspaikkoja, jotka sijaitsivat jonkin matkaa Oulun pohjoispuolella. Olimme saaneet perinteisesti rallijoukkueessamme olevalta Antti Vierimaalta hyvät vinkit pöllöpaikoille ja koska sää oli juuri rallin alkaessa ennen puoltapäivää muuttumassa erittäin tuuliseksi ja myös sateiseksi, olimme päättänet aloittaa hoitamalla nämä aikaa vievät pöllöt heti alkuun. Rallin aloitus oli klo 11-12:00 liukumalla, joten olimme pelipaikoilla juuri yhdeltätoista. Pian alkoi sataa mutta löysimme silti pesivän hiiripöllön pitämästä sadetta eräässä kuusessa sekä heti perään myös maastopoikasen kököttämässä eräällä juurakolla. Koskapa arvelimme, että ainakin poikanen pysyy paikoillaan, jatkoimme läheiselle viirupöllöreviirille, josta pienen haeskelun jälkeen löysimme maastopoikasen korkealta pesäpöntön yläpuolelta. Päätimme odottaa paikalla klo 12:00 asti, jotta saisimme seuraavalle päivälle mahdollisimman paljon aikaa, sillä sääennustus lupasi paljon parempaa keliä rallin loppuun. Aloituslajiksi kirjautui lopulta viirupöllönpoikasen edessä pomppinut hömötiainen. Singahdimme sitten nopeasti pointsaamaan hiiripöllön ja poikanen olikin yhä samalla paikalla, mutta emo oli tiessään. Jatkettuamme matkaa löytyi tien varresta ensin naarasteeri ja sitten koppelo.
Matkamme jatkui vauhdikkaasti matkan varrelta vain aivan tavallisia lajeja pointsaillen kohti Oulua, mutta poikkesimme matkalla hoitamaan ensin varpuspöllön pöntöltään ja sitten helmipöllön. Helmipöllön poikanen näkyi jo kaukaa kurkkimassa pöntön suuaukolta. Mainittakoon, että olimme jo tässä vaiheessa nähneet etelä ja pohjoisen kohtaamisen, sillä olimme nähneet niin poron kuin metsäkauriinkin.
Ouluun päästyämme kurvasimme ensin Taskilan jätärille, jossa tajusimme kuinka järkyttävän kova tuuli meren rannalla oli! Havainnot jäivätkin vain meriharakoihin ja lähistöllä näkyneisiin pariin uuttukyyhkyyn. Jatkoimmekin pian Pyykösjärvelle, jossa ainoat mainittavammat lajit olivat nokikana sekä korppi. Hoidettuamme mustakurkku-uikut Lintulammelta ei häävisti mennyt Oritkarissakaan, josta hoitui vain aivan tavallisia lajeja, Äimärautiossa sentään näkyi kottarainen sekä molemmat tyllit. Seuraavaksi singahdimme Kempeleen Vihiluodon tornille, josta löytyi harmaasorsia, kyhmyjoutsenia, ristisorsa sekä uivelo ja kuului fasaani, mutta lyhyesti näkemääni heinätavia eivät muut ehtineet nähdä. Oulunsalon puoleisesta niemenkärjestä näkyi vielä pari pikkutiiraa, mutta tuulen takia merelle katselu oli todella vaikeaa, sillä aallokko oli todella korkea ja meillä oli vaikeuksia pysyä pystyssä! Teppolassa näkyi vielä mustapystökuiri ja sitten jatkoimme kohti Liminkaa.
Limingassa etsimme tovin turkinkyyhkyjä, mutta löysimme vain 12 pulua! Enpä ollut ennen nähnyt Limingassa yhteensäkään niin montaa pulua. Virkkulassa tuuli oli todella kova, mutta onneksi löysimme merikotkia, 3 heinätavia, lahdelle laskeutuneen kaakkurin sekä pari jänkäsirriäistä. Sade yltyi todella kovaksi ja silloin edessämme kävi pyörähtämässä komea 16 isosirrin parvi, Jouduimme lopulta lähtemään, vaikka pari pientä kahlaajaa jäi määrittämättä. Lumijoen Sannanlahdelle päästyämme sade oli tauonnut ja tuulikin osoittautui pieniä heikkenemisen merkkejä. Vesi oli kuitenkin noussut niin korkealle, että meillä oli vaikeuksia päästä torniin! Ruokokerttunen lauloi, pari parvea valkoposkihanhia pyöri Pitkänokalla, alli lensi lahden yllä, kaulushaikara humppasi ja räyskä sekä merikihu lentelivät hetken lahdella. Pian jatkoimme kuitenkin Karvonlahdelle, jossa laitumella oli mukavasti kahlaajia, parhaimpana komea kuovisirri.
Siikajoella stoppasimme ensin Karinkannassa, mutta havaintoja kertyi vasta Säären rannasta, jossa oli valkoposkihanhia, suosirrejä, jänkäsirriäisiä, 3 karikukkoa sekä punakuiri, joka nousi kuitenkin lentoon ja katosi lintumassaan ennen kuin muut kuin minä ja Pirkka ehtivät sen nähdä. Karinkannan pelloilta löytyi taas läpi ajaessamme pienestä merihanhiparvesta tundrahanhi. Ihmeeksemme merihanhiparvia ei juuri koko rallin aikana näkynyt missään, toiveissa kun olisi ollut löytää parvista muitakin hanhia. Sitten kiiruhdimme Merikylänlahden pohjukkaan, josta yksi joukkue oli aiemmin löytänyt komeat 4 koiras punapäänarskua! Linnut löytyivät helposti ja ne olivatkin juuri sopivasti heräilemässä ja sain skoupattua niistä ihan mukavat kuvat ja videopätkät. Kävimme vielä kääntymässä Kaasan kalasatamassa, jossa kuitenkin tuuli niin kovaa, ettemme nousseet lopulta edes autosta.
Tauvon Munahiedalle kävelimme taas tuttuja reittejä mutta vesi oli niin korkealla, että Ulkonokan vilkaisu ei kauan vienyt aikaa. Onneksi sentään 3 vesipääskyä löytyi muiden havaintojen oltua jo tuttuja; kaulushaikara, karikukko, 2 räyskää, 2 pikkutiiraa ym. Pois ajaessamme löytyi vielä nuolihaukka.
Sitten singahdimme perinteiselle yöretkelle sisämaahan ja tavoitteena olivat ainakin jänkäkurppa, riekko sekä lapinpöllö, mutta vain pesässään nököttänyt jälkimmäinen hoitui lajilistallemme. Sade oli kuitenkin viimein loppunut kokonaan ja tästä eteenpäin kelin piti parantua koko ajan, joten vaikka ainakin osaa porukastamme alkoi pikkuhiljaa väsyttää aika tavalla, oli fiilis silti korkealla.
Raahen Aittalahdella stoppaus tuotti punasotkan ja sitten ajoimme kohti Pyhäjokea hyvän näköisillä yölaulajabiotoopeilla pysähdellen. Kaijanarossa napsahtikin ruisrääkkä, mutta Pyhäjoelle päästyämme perinteisesti hyvät Heinikarinlampi ja Hietakarinlahti eivät tuottaneet meille yhtään lajia. Onneksi lähistöltä löytyi sentään metsäviklo ja ensimmäiset peukaloiset jo availivat ääntään. Pyhäjoen penkkatiet tuottivat aamuyökuuntelulla mustapääkerttuja, punavarpusia, toisen rääkän sekä puukiipijän – enemmän oli tietysti toivottu. Harmintien varresta löytyi urpiaisia ja pikkukäpylintuja ja sitten olikin aika singahtaa kohti aamustaijipaikkaamme Elävisluotoa. Elävisluodon risteyksessä plokkasin taivaalta suohaukan, joka osoittautui naaras arosuohaukaksi. Tämän jo loitontuessa kauemmaksi, huomasin ylitsemme lentävät kaksi harmaahaikaraa – ei hassummin! Löydettyämme vihdoin rantaan, irtosi mereltä saman tien pilkkasiipi ja vajaan tunnin staijilla näkyi myös alleja, mustalintuja, kaakkureita, vihdoin yksi kuikkakin, pari vesipääskyä, kolme isosirriä, karikukko sekä vihdoin myös ruokki. Päätimme lopettaa staijin etuajassa, sillä vesilintupuutteita ei enää ollut lähellekään niin paljon kuin kaikkia muita puutteita! Niinpä lähdimme ajamaan takaisin päin ja heti Elävisluodontien varressa paukahti, kun tien varressa seisoskeli komea riekko!
Sitten päätimme singahtaa Siikajoelle Alhonmäen kautta pointsaamaan Piikkikarin viiriäistä. Emmepä ehtineet edes kovin lähelle Alhonmäkeä, kun tien varresta nousi lentoon kangaskiuru, joten jatkoimme saman tien Piikkikariin, jossa viiriäinen huuteli saman tien, kun nousimme autosta. Karinkannasta löytyi sinirinta ja kivikasanpelloilla näkyi toinen, mutta kohta olimme taas Säären rantaa kohti ajamassa. Rantatiellä kuului järripeippo sekä ensin näkyi ja sitten kuului sirittäjä. Rannassa oli kilpailevakin joukkue paikalla, mutta havaintoja ei silti meinannut tulla mitään, kunnes sopivasti vihulaisten siirryttyä kauemmaksi, lensi aivan ylitsemme pohjansirkku aktiivisesti äännellen ja hyvin myös näkyen.
Sitten oli valinnan paikka – mitä seuraavaksi? Päätimme ajaa nuottien perässä metsiin pointsaamaan kanahaukkaa, käenpiikaa sekä pohjantikkaa, mutta persiilleen meni! Emme löytäneet pontikan pesää lainkaan, kanahaukan pesä löytyi, mutta siinä ei kyllä ollut ketään kotona eikä käenpiikaa saati mitään muutakaan uutta kuulunut ja parasta aamua meni hukkaan pahasti. Pois ajaessamme näimme sentään koko rallimme ainoan tikan – käpytikan. Samaan aikaan Virkkulassa piipitettiin ruostepääskyjä, hietatiiraa sekä niittysuohaukkaa, joten hieman sapetti. Päätimme kuitenkin pysyä hätäisesti parsitussa suunnitelmassamme ja jatkoimme Alhonmäelle petostaijiin. Vartissa hoidimme listallemme kalasääsken, hiirihaukan sekä sinisuohaukan ja sitten päätimme jatkaa lopettamaan rallimme Virkkulaan, sillä paikalla oli kuitenkin puolikkaalle porukastamme jopa kaksi elistä.
Virkkulaan päästyämme oli keli oikein mukava, mitä nyt tuuli oli vieläkin varsin voimakas. Lintuja ei silti näkynyt juuri lainkaan! Tundrakurmitsa sentään piilotteli eräällä mättäällä, mutta neljän kymmenen minuutin rypistys ei tuottanut enää mitään muuta uutta.
Lopulta jouduimme nöyrtymään vaivaiseen 143 lajiin. Tavoitteenani oli ollut keli huomioiden vähintään 145 lajia, jolla olisi sentään irronnut vielä 4. sija, mutta nyt jäimme 13 joukkueen rallissa viidensiksi. Tavoitteemme eivät tänä vuonna olleet yhtä korkealla kuin yleensä, sillä meillä ei ollut lainkaan pohjustusta ja Mikko ainoana paikallisena ei juuri ollut linturetkeillyt, kun koiranpentu oli pitänyt tämän kiireisenä. Onneksi tulos oli kuitenkin lopulta ihan kelvollinen ja purussa oli selvinnyt, että olimme jääneet muille lähinnä peruslajeissa – huutolajeja meillä oli kyllä erittäinkin hyvin. Ja peruslajithan ovat juuri niitä, mitkä vaativat paikallistuntemusta.
Jassin kanssa emme siis purkuun jääneet, vaan lähdimme lähes saman tien pitkälle paluumatkalle kotia kohti. Jassi nukkui alkumatkasta ja jaksoi siten ajaa loppumatkasta. Niinpä olimme kotosalla jo ihan mukavan aikaisin. Itse painuin saman tien nukkumaan ja heräsin virkeänä arkeen 12 tuntia myöhemmin.
10.-11.5 yöllä kävin pikakeikan Siikalahdelle, jossa pikkuhuitti huuteli nyt täyttä päätä piilokojun lähistöllä. Luhtahuitteja kuului seitsemän lintua, mutta muuten oli aika hiljaista – mitä nyt viita- ja muut sammakot möykkäsivät. Päivällä ruokatuntikäynti tuotti kierrelleen merimetson sekä nyt patotiellä laulelleen sinirinnan.
13.5. Härskiinmutkasta löytyi jopa 150 kalatiiran seurassa ollut mustatiira! Iltapäivällä kävimme pikarundin Saarella, josta löytyi 13000 valkoposkihanhea. Pohjanrannassa näkyi harmaasorsapari, kaksi jouhisorsaparia sekä 2/1 heinätavia.
14.5. Helatorstaina tein toukokuun kävelylaskennan ja vuodareita paukkui, mutta muuten havainnot jäivät aika vaatimattomiksi. Toki keli oli erittäin tuulinen ja välillä vähän ripautti vettäkin, mutta tämä oli ainoa mahdolinen laskentapäivä minulle koko kuukauden aikana. Mainittavampia havaintoja olivat hernekerttu 3Ä, pensaskerttu 4Ä, lehtokerttu 1Ä, tervapääsky 2, 2536 valkoposkihanhea, harmaasorsapari, kaksi heinätaviparia, pikkutylli, jänkäkurppa, Kirkkoselän 190 kalatiiraa, palokärki, valkoselkätikka, 3 satakieltä sekä pyrstötiainen.
15.5. Härskiinmutkassa kellui 30 allia, 7 mustalintua sekä 2 pilkkasiipeä. Iltapäivällä otimme suunnan kohti Virolahtea ja arktikaa. Matkalla stoppasimme Lappeenrannan Kaislasella, jossa jo pitempään paikalla ollut ruokosirkkalintu pirisi ja mustapääkerttu lauloi vuodariksi. Ylämaan Väkevänjärvellä noustuamme torniin löysimme heti taivaalta kiljukotkaparin, joka kuitenkin syöksyi lähes peräkanaa kohti Venäjän puolella sijaitsevaa pesäänsä. Virolahdelle päästyämme stoppasimme ensin Hanskin venerannassa, josta emme löytäneet toivomaamme kyhmyhaahkaa, mutta vuodariksi näkyi lapintiiroja. Iltastaiji Lakakalliolla oli myös aika mitäänsanomaton, mutta räyskä ja tylli sentään tuli vuodariksi. Ehdottomasti paras havainto oli munimaan laskeutunut riikinkukkokehrääjä.
16.5. kiipesin itse kalliolle jo aamuneljän jälkeen, mutta aamu oli todella hiljainen eikä se siitä juuri vilkastunut myöhemminkään, kun meitä oli pikkuporukka staijaamassa. Vastatuulen takia muutto oli olematonta: valkoposkihanhia näkyi 78, kuikkia 36 sekä 1 kaakkuri. Isokäpylintu näkyi ja kuului vuodariksi. Päivällä siirryimme Hanskin spectahylsyilyn jälkeen Haminan Kirkkojärvelle, jossa oli myös kovin rauhallista. Rastaskerttuset lauloivat, mehiläishaukka näkyi muuttamassa ja ruisrääkkä availi pariin otteeseen varovasti ääntään, mutta muuten jouduimme tyytymään 7 nuolihaukkaan ja 6 merikotkaan. Iltapäiväunien jälkeen kipusimme taas kalliolle, jossa keli oli tyyntynyt, mutta mitään ei silti tapahtunut. Oikeastaan ainoa muuttoparvi oli 9 pikkukuovia sekä punakuiri.
17.5. olin taas kalliolla aikaisin ja pikkuhiljaa muutto virisikin ja etenkin valkoposkihanhia muutti molemmin puolin sekä merellä että mantereella. Yhteentoista mennessä arvioimme nähneemme 30000 valkoposkihanhea sekä määrittämätöntä kirjohanhea. Lisäksi olimme nähneet 480 sepelhanhea sekä yhdessä päivän lähimmistä parvesta olleen tiibetinhanhen! Muuten oli muuttanut vain 16 tundrahanhea, 65 kuikkaa, 2 kaakkuria, mehiläishaukka, 4 pikkukuovia, 4 mustavikloa sekä tikli. Isokäpylintuja näimme nyt 2 koirasta.
Päivällä tapasimme Leerviikissä ruotsalaisryhmän, jolle olin lupaillut antaa vinkkejä retkellään Virolahdelle ja Parikkalaan. Keskustelun ohessa näimme 8 muuttavaa merikihua. Kotimatkalle lähdettyämme pysähdyimme vielä Lintulahdessa, jossa näkyi kaksi paria harmaasorsia. Sitten keli muuttuikin sateiseksi ja ajelimme Lappeenrantaan pysähtymättä, mutta sitten saimme tiedon, että Joutsenon Konnunsuon Myllärisestä oli löytynyt sepeltasku. Paikalle päästyämme oli lintu kateissa eikä paikalle jäänyt ketään linnun jo nähneistä. Etsiskelimme lintua tovin, kunnes Hanna vihdoin löysi sen kaukaa mullospellolta. Lintu ruokaili aktiivisesti pellossa saaden välillä kyytiä kivitaskuilta. Linnun tarkkailun, alalajin varmistuksen ja kuvailun ohessa kuulimme 4 peltosirkkua sekä harmaapäätikan.
18.5. Iltakäynti Saarelle tuotti reilut 28000 valkoposkihanhea sekä Pohjasuolla olleet 5 sepelhanhea. Parasta antia olivat kuitenkin kahlaajat, sillä Akanvaaran Tetrisuolla oli 6 tylliä, Pohjanrannassa 4 suosirriä, Suurenjärvenlietteellä 8 tylliä, suosirri ja 3 lapinsirriä sekä kuului fasaani.
19.5. matkasin Lappeenrantaan koulutukseen, mutta lähdin liikkeelle niin aikaisin, että ehdin hoitaa Imatran Raution Kelloniemestä rastaskerttusen. Sitten jatkoin Kotasaareen, jossa vesisateessa yritin bongata valkotäpläsinirintaa, mutta jouduin tyytymään 29 paikalliseen ja 50 muuttavaan suosirriin. Koulutuksen jälkeen ajoin takaisin Kotasareen ja sade taukosikin sopivasti ja silloin valkotäplä alkoi laulaa ja näkyikin lyhyesti. Turvekentän lätäköiltä nousi muutolle 5 komeaa tundrakurmitsaa ja altailla näkyi mustakurkku-uikku, heinätavipari, pikkutylli, pari hemppoa, harmaasieppo sekä kanahaukka. Konnunsuon tornilla oli toistakymmentätuhatta valkoposkihanhea, joita komea koiras muuttohaukka säikytteli lentoon vähän väliä. Parikkalaan päästyäni, päätin vielä kurvata tarkistamaan Kullinsuon mahdollisten tulvien kahlaajat, mutta en löytänyt kuin 800 valkoposkihanhea sekä yksinään mulloksella seisseen koiras ristisorsan, joka viihtyi paikalla ainakin seuraavaankin päivään!
21.5. heräsin aikaisin, sillä olin edellisiltana simahtanut jo illalla. Suuntasinkin Siikalahdelle, jossa patotiellä hetken seisoskeltuani kuulin tutun äänen ja kohta näin pussitiaisen lentävän ylitseni korkealla kohti etelää. Samaan aikaan kuului lähiruovikosta myös toisen linnun ääntä. Partasen Harri oli edellispäivänä nähnyt paikalla koiraslinnun, mutta toiveissa oli nyt, että paikalla olisi kuin olisikin pariskunta! Kuulin myös harmaapäätikan sekä näin ja kuulin nuoren punavarpusen sekä etelää kohti lentäneen lapinsirrin. Harmaasorsa- sekä heinätaviparit olivat aktiivisia aivan lavan edustalla. Raikantiellä kuului parikin mustapääkerttua sekä peukaloinen ja lahden eteläpuolella kuulin pari lehtokerttua sekä toisen punavarpusen. Sitten jatkoin Moskuunniemeen, jossa kuului tuttuun tapaan kuhankeittäjä ja rannasta näkyi 27 allia, 23 mustalintua sekä lapasotkakoiras. Päivällä kuulin vielä lähes kotipihalla viitakerttusen ja ruokatunnilla tein todella pikaisen täsmäiskun vesisateessa Saarelle ja kyllä kannatti, sillä heti eka stoppi Akanvaara Tetrisuolla tuotti 5 keräkurmitsaa! Pohjasuolla näkyi koiras pikkulepinkäinen ja Pohjanrannassa enää vain 500 valkoposkihanhea sekä 2 koiras jouhisorsaa.
Illalla kävimme tarkistamassa, mitä kuuluu pöllömammoillemme. Vain yhdellä kolmesta varpuspöllöstä oli osa poikasista kuoriutunut ja kolme pientä poikasta allaan munien seassa. Helmipöllökin oli muninut vielä yhden munan lisää, joten menee vielä ainakin pari viikkoa, ennen kuin pääsemme rengastamaan poikasia.
8.5. kävin muutamaankin otteeseen Härskiinmutkassa, sillä järvellä kellui mukavasti vesilintuja. Enimmillään laskin 170 tukkasotkaa, 35 lapasotkaa, 100 mustalintua, 100 allia ja 2 pilkkasiipeä. Näin myös 3 merimetsoa sekä meriharakan. Työpäivän jälkeen sain tehdä TVK-hommia ja lopulta naapurikunnassa havaittu pikkuharvinaisuus päätettiin salata hyvin perustein. Ollessani selvittelemässä linnun mahdollista näkymistä luvallisille paikoille, lintu päätti myös kadota eikä sitä sen koommin nähneet alueella luvan kanssa liikkuvatkaan harrastajat. Ilta meni sitten lepäillessä, sillä edessä oli taas rankka viikonloppu! Veljeni Pirkka sekä ystävämme Antti Peuna saapuivat pohjoisesta iltayhdeksän jälkeen ja käytyämme syömässä, suuntasimme vielä Siikalahden patotielle, jossa luhtahuitit huittailivat, kaulushaikarat puhaltelivat pulloon sekä pari myös lenteli taivaalla huudellen “gao” ja kuulimmepa hienosti myös jänkäkurpan.
9.5. herätyskellot soivat jo hyvissä ajoin ennen aamuneljää! Pian tapasin Matti Lötjösen pihassa ja lähdimme polkemaan kohti Siikalahtea. Pirkka, Hanna ja Antti tulisivat pian perässä autolla. Käki kukkui, rastaat, rautiaiset, hippiäiset sekä kuusitiainen lauloivat matkalla ja pian olimme kaikki parkkipaikalla, josta lähdimme kävelemään kohti lintutornia. Olimme tornissa jo 10 minuuttia ennen Tornien taiston alkamista, mutta säheltämiseen ja oikean vaatetuksen päällelaittoon ym. meni sen verran aikaa, että yht´äkkiä tajusimme, että taisto oli jo alkanut!
Aamu oli todella kylmä ja lahdella oli varmaan ollut jopa hieman pakkasta. Tuuli oli vielä suhteellisen heikko ja kaakosta, mutta luvassa oli, että tuuli yltyisi kovaksi etelä-lounaistuuleksi. Aamu alkoi loistavasti, kun tavallisten lajien ohella löysimme harmaasorsia, jouhisorsan, pikkujoutsen muutti laulujoutsenparvessa, mustalintuparvi muutti Simpelejärven päällä, pikkutylli lensi kohti etelää, sinirinta lauloi ja punatulkut lensivät yllättäen korkealla taivaalla. Eipä kauhean kauan oltu kisattu, kun Hanna sanoi, että tornin vierestä kuuluu aika ajoin yksitavuista pikkuhuitin ääntä! Siirryimme tornin itäreunaan ja kuulimmekin pian pikkuhuitin “kvä” -ääntä, joka tietysti oli minulle tuttu, vaikken tällaista yksitavuista ääntelijää ennen ollutkaan kuullut. Antti sai linnusta jopa eliksen!
Olimme aamulla aika jäässä, vaikka kaikki mukana olevat vaatteet olivat päällä ja tuuli vain yltyi yltymistään. Muuttoa oli vähän mutta säännöllisin ajoin löytyi aina joku uusi laji listallemme ja vuodenpinnakin tuli ruokokerttusesta, joka alkoi laulaa tornin vieressä. Vihdoin aurinko alkoi hieman jopa lämmittää, mutta muuta vaatetusta ei kyllä pystynyt vähentämään kuin että pipo vaihtui jossain vaiheessa lippalakiksi. Parin tunnin hiljaisuuden jälkeen pikkuhuittikin innostui päästämään jopa pari sarjaa ja paljastui näin koiraslinnuksi.
Muitakin parempia lajeja alkoi taas päivällä löytyä, kun pari parvea merimetsoja sekä yksinäinen kaakkuri sekä sinisuohaukka muuttivat, länsipuolelta löytyi haarahaukka, joka näyttäytyi myöhemmin vielä pari kertaa. Pikkukäpylintuja nähtiin muutamia, mikä oli ensimmäinen kerta 16 vuoden Taistohistorian aikana. Uuttukyyhky muutti sepelkyyhkyparvessa ja vihdoin näkyi valkoselkätikka sekä pieni tilhiparvi. Sitten patotien joukkue ilmoitti nähneensä sitruunavästäräkin laskeutuvan jonnekin itäpuolellemme, mutta vaikka etsimme sitä tovin, emme sitä löytäneet, ennen kuin se osui ihan vahingossa lennossa kiikariini ollessani katsomassa jotain ihan muuta lintua. Se laskeutui piiloon, mutta löysin sen kohta taas putkella rantakasvuston seasta, jostase kuitenkin nousi turhan pian lentoon, mutta onneksi Pirkka ehti nähdä sen lennossa ennen kuin se laskeutui ilmeisesti patovallille katveeseen eikä sitä sen koommin nähty.
Pian Antti plokkasi merihanhen kaartamassa yksinään lahden yllä ja jonkin aikaa tästä Antti, joka ei selvästikään tiennyt, mitä lajeja lahdelta saa löytää, löysi sitten toisenkin omituisuuden eli meriharakan. Itse löysin pian tutumman ja odotetumman harvinaisuuden, kun kattohaikara löytyi taivaalta lentämästä suoraan meitä kohti. Haikara lensi aika komeasti kohti länttä eteläpuoleltamme ja jatkoi lopulta pohjoisessa kääntymässä käytyään hyvin matalalla, kuin laskeutumispaikkaa etsien kohti etelää.
Taistoa oli enää alle minuutti jäljellä, kun huomasin erään puun latvassa pari kivitaskua – tätä lajia oli kyllä etsitty koko ajan samasta suunnasta! Tämä oli 97. lajimme ja teimme näin taas uuden ennätyksemme! Ja ylsimme taas toista vuotta peräkkäin koko maan kisssa kymppisakkiin, olimme nyt kymmenensiä! Sisämaan torneista olimme taas ykkösiä ja tiukimman vastuksen antoi tuttuun tapaan Tarassiinlahden joukkue, joka oli joutunut kisaamaan koko 8 tuntisen aivan järkyttävässä hajussa, sillä joku ääliö oli toivottanut porukan torniin tuomalla lattialle ison kasan mätiä kalanperkeitä! Myös Simpeleen vesitornin 92 lajia oli aivan uskomattoman kova suoritus!
Ihan lyhyen huilin jälkeen jatkoimme retkelle Saarelle. Rautalahti oli hiljainen ja Akonpohjan kohdilla päätin, että kävisimme tsekkaamassa, olisiko siellä vielä hanhia. Rantapelloilta löytyikin toistatuhatta, pääasiassa valkoposkihanhea, mutta lähes heti alettuamme seuloa parvea, löysi Pirkka tutun vanhan koiras punakaulahanhen ja Antin reissun toinen elis oli totta. Antti pääsi taas syömään mokkapaloja! Akanvaaran Tetrisuolta löytyi vain 160 kapustarintaa ja 54 kurkea. Pohjasuolla emme edes pysähtyneet, mutta Pohjanrannassa oli taas valkoposkia, jopa noin 4000 lintua. Hauskan näköinen vaihtopukuinen koiras harmaasorsa sekä pari mustapyrstökuiria nähtiin myös.
Suurenjärvenliete ja Jyrkilä olivat taas hiljaisia, mutta Kanavalammella sitten taas paukahti. Rannassa näkyi vain joitakin liroja ym. mutta Karinmäessä oli taas tuhatkunta valkoposkea lennossa ja niitä tsekatessamme, plokkasin taivaalta taas haarahaukan. Ja tulvalle ajettuamme kävi kuten olin vähän lupaillutkin. Aikamme kahlaajia seulottuamme, kuului jostain kovaa tuttu “kju”‘-ääni ja pian löysimmekin lampiviklon kahlailemasta erillään muista linnuista. Katselimme ja kuvailimme lintua leppoisasti samalla Suomi-Slovakia jääkiekko-ottelun loppuratkaisuja kuunnellen. Tulvalla näkyi myös ehkä jopa sama taistossa näkemämme merihanhi.
10.5. nukuimme jopa kuuteen asti ja seitsemän jälkeen suuntasimme taas Siikalahdelle, jossa oli aamulla nähty ylilentävänä jalohaikara. Haikaraa ei löytynyt ja muutenkin oli yllättävän hiljaista, vaikka keli oli nyt todella upea! Muutama pikkukuovi sekä käki olisivat kelvanneet edellisaamuna, mutta lopulta päätimme lähteä kiertelemään lähipaikkoja. Pitkoksilla kävellessämme kuulimme harmaapäätikan, opparilla sirittäjän ja Raikanniementieltä löytyi peukaloinen, parikin rummuttavaa pikkutikkaa sekä valkoselkätikka. Käytyämme syömässä, päättivät Lapin miehet lähteä pitkälle paluumatkalleen kohti pohjoista. Itse suuntasin vielä patotielle, jossa oli todella kuuma! Lintuja oli kuitenkin todella vähän – satakieli ja sinirinta lauloivat lyhyesti, mutta muuta ei juuri näkynyt.
Nukuttuani kunnon iltapäiväunet, jaksoin illalla vielä suunnata yöretkelle ja patotielle jo kuulin tornin suunnasta tutun pikkuhuitin. Nyt se oli oikein mukavasti äänessä aika lähellä piilokojua ja äänittelinkin sitä jonkin aikaa. Muuten havainnot jäivät samaan satakieleen, muutamaan luhtakanaan sekä 7 luhtahuittiin.
28.4. ruokiskäynti Siikalahdella tuotti pikkulokkeja, 3 liroa, kanahaukan sekä 2 harmaahaikaraa ym. Iltapäivällä jatkuivat pöllönpönttökierrokset ja Kiljusen Jarin kanssa kiertelimme Parikkalan kaukaisimmat pöntöt löytäen saaliiksi yhden hautovan varpuspöllön. Metso ja reviirilinnun oloinen koiras ampuhaukka olivat kierroksen parasta oheislajistoa.
30.4. päätin tehdä huhtikuun laskentakierrokseni, joka jäi varsin viimetinkaan. Kävelin iltapäivällä taas kotipihalta Siikalahden ympäri ja havaitsin reissulla yhteensä 75 lintulajia, joista parhaimpia olivat heti kotirannan lähistöltä löytyneet meriharakka ja rantasipi sekä leppälintukoiras, pyypari, kivitasku, pari kirjosieppoa sekä pyrstötiaista. Illalla kävimme vielä Hannan kanssa Saarella, jossa oli kuitenkin todella hiljaista. Pelloilla teerikukoilla oli kiivas soidin päällä ja punakaulahanhi löytyi tällä kertaa Pohjasuon hanhiparvesta.
Vappupäivänä 1.5. staijasimme Siikalahden patotiellä klo 7-14:00. Parhaita havaintoja olivat lyhytnokkahanhi, 3 heinätavia, nuolihaukka, 12 suokukkoa, mustapyrstökuiri, punajalkaviklo, tuhkaselkälokki, pikkutikka, 25 tilheä, jo 25 haarapääskyä, 4 räystäspääskyä, 8 keltavästäräkkiä, sirittäjä, hemppo ja 3 lapinsirkkua. Valkoposkihanhia oli jo saapunut noin 700 lintua ja harmaahanhet olivat jo selvästi vähemmistöä. Ollessamme jo lähtemässä polkemaan kotia kohti, plokkasin taivaalta kiurulintuparven, joka laskeutui eteemme mullokselle – tunturikiuruja! Linnut jäivät ruokailemaan pellolle ja vaikka nämä 7 lintua piilottelivatkin todella taitavasti, onnistui muutamien innokkaiden bongareiden hoitaa ne avullamme.
Illalla kävimme vielä Siikalahdella pikaisella yökuuntelulla ja kuulimme 4 luhtahuittia, 8 luhtakanaa skeä parhaana 2 jänkäkurppaa.
2.5. synttäripäiväni meni pääasiassa tihkusateessa pönttöjä kierrellen. Onneksi löysimme sentään tiheimmältä pöntötysalueeltamme yhden helmi- ja yhden varpuspöllön hautomasta. Oheislajistoa olivat Lahdensuolla näkynyt pikkutylli, Tarvaslammella kuulunut käki ja näkynyt naaras sinisuohaukka, ensimmäiset pajulinnut, peukaloisia, pyy sekä yhdessä helmipöllön pöntössämme asustellut töyhtötiainen.
3.5. teimme huolellisen Saaren kierroksen, jonka satoa olivat rantasipi ja 3 tiltalttia Rautalahdella, ampuhaukka Akanvaaran Tetrisuolla, 5 pikkukuovia ja pensastasku Pohjasuolla, 2 lyhytnokkahanhea, merikotka ja uuttukyyhky Pohjanrannassa, kanadanhanhi Uukuniemen Suurenjärvenlietteellä, tuttu punakaulahanhi nyt Karinmäessä, hemppo Kanavalammella ja lapinsirkku Ala-Ollukassa. Illalla kävin vielä Siikalahdella, jossa ei näkynyt juuri muuta kuin uivelopari.
4.5. havainnot olivat vaatimattomia. Punkaharjun pönttökierros tuotti sentään kevään kolmannen hautovan varpuspöllön. Lisäksi näimme samalla paikalla 2 koppeloa. 5.5. ruokiskäynti tuotti 2 mustavikloa, mustapyrstökuirin sekä sinisuohaukan ja iltapäivällä kiersin vielä muutamat jäljellä olleet pöntöt niin Rautjärvellä, Simpeleellä kuin Parikkalassakin, mutta niistä ei enää löytynyt ainakaan toivottuja asukkaita. Ajellessani näin sentään 2 kangaskiurua Rautjärven Lamminkylässä ja fasaanin Hannilassa sekä pyyn jossain. Pönttösaaliiksi jäi siis kokonaisuudessaan taas kerran todella vaatimattomat 3 varpuspöllöä ja 1 helmipöllö. Orava löytyi nyt vasta ensimmäistä kertaa pöntöistämme ja telkkiä oli muutama sekä tietysti tiaisia. Näätäkin oli nyt onneksemme käynyt vääntämässä torttunsa harvemman pesän katolle kuin yleensä.
6.5. aamulla kuulin Särkisalmella käenpiian sekä hempon ja ruokatunnilla Siikalahdelle päästyäni sain kuulla sieltä juuri löytyneen pussitiaisen. Hetken odottelun jälkeen lintu kuuluikin ja koiraslintu löytyi kohta hienosti näkyville. Lintu ruokaili todella vilkkaasti pajuissa kadoten aina nopeasti jonnekin. Muuten havainnot jäivät merikotkaan. Työpäivän jälkeen poljin taas lahdelle, mutta vaikka tuuli oli taas kerran yltynyt todella navakaksi, sain pussitiaisen silti vielä hoidettua ja lyhyen käynnin kruunasivat vielä lahden yllä pyörinyt muuttohaukka sekä pohjoispuolelta löytämäni muuttava nuori maakotka. Vuodariksi näkyi vielä törmäpääskykin.
Seuraavan päivän ainoa mainittava havainto oli Härskiinmutkasta tukkasotkaparvessa näkynyt lapasotkapari.
Maanantaina 27.4. aamulla näin 4 mustalintua Härskiinmutkasta ja ruokatunnilla kävin Siikalahdella, jossa oli yllättävän hiljaista, vaikka tuuli oli pitkästä aikaa ainakin hetkellisesti lounaasta. Kaksi koiras kaulushaikaraa ajoi selvästi vaaleampaa ja pienempää naarasta takaaruovikon yllä ja lintutornin suunnasta kuului pari kertaa pikkulokin ääntä ja valkoselkätikka kävi kitkuttamassa lähipuissa.
Työpäivän jälkeen suuntasin Saarelle, josta oli viikonloppuna löytynyt punakaulahanhi. Lintu oli nähty hetkeä aiemmin Pohjanrannassa, mutta kun pääsin sinne, ei paikalla ollut kuin yksi joutsenten seassa uiskennellut kanadanhanhi. Paikalla ei tietenkään enää ollut ketään, joten minulla ei ollut aavitustakaan, mihin suuntaan linnut olivat lähteneet. Kokemus sanoi kuitenkin, että niitä kannatti etsiä Pohjasuolta ja Akanvaaran Tetrisuolta, joten suuntasin peltoja kohti. Pohjasuolta ei löytynyt kuin muutamia kymmeniä tundra- ja metsähanhia eikä paljon enempi löytynyt Tetrisuoltakaan. Jos Pohjanrannassa oli ollut toistatuhatta hanhea, oli niistä reilut puolet hukassa. Kiljusen Jarikin saapui paikalle ja yritimme kävellä lähemmäs hanhia, jotka oleskelivat aika korkeakasvuisessa pellossa. Parvesta löytyikin jonkin verran myös valkoposkihanhia, joiden seurassa oletimme punakaulan viihtyvän. Jonkin aikaa hanhia tuijoteltuamme, nousi parvi lentoon ja silloin vasta löysimme etsimämme punakaulahanhenkin! Parvi kierteli hetken peltojen yllä, mutta hajosi sitten useiksi pikkuparviksi, joista suurin osa kuitenkin kohta laskeutui alkuperäiselle paikalle. Emme kuitenkaan nähneet joukossa punakaulaa, joten sen täytyi olla Pohjanrantaa kohti suunnanneissa pikkuparvissa.
Jatkoimmekin “Jassin” kanssa Pohjanrantaan, mutta siellä ei ollut ainoatakaan hanhea. Staijailimme paikalla jonkin aikaa ja näimme 2 haarapääskyä, kalatiiran sekä paikallisen pikkujoutsenen. Sitten päätimme lähteä kiertämään muita lintupaikkoja, mutta Uukuniemen Suurenjärvenliete oli todella hiljainen, Jyrkilässäkään ei näkynyt kuin soivia teeriä, mutta Kanavalammelta löytyi sentään mustapyrstökuiri ja taivaalla muutti 22 mustalinnun parvi. Jassin lähdettyä kotia kohti, suuntasin itse vielä Pohjanrannan kautta Tetrisuolle, josta löytyi nyt tuhatkunta hanhea mukanaan 130 valkoposkihanhea sekä taas sama punakaulahanhi. Sain nyt linnusta pari kuvaa sekä vähän videota ja lähdin alkaneen sateen alettua häiritä enemmänkin ajelemaan kotia kohti minäkin.
