. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Koskapa retkeily Parikkalassa oli taas alkanut tympiä, kun mitään parempaa ei koko syksynä ollut löytynyt, suuntasimme taas perinteiselle Siikajoen Tauvon viikonloppureissulle. Perjantaina Hannan päästyä töistä lähdimme matkaan ja ainoan pysähdyksen teimme sateisessa Savonlinnassa, jossa yritimme hetken löytää paikalla ollutta mandariinisorsaa, mutta sitä ei sateessa löytynyt, joten jatkoimme pian matkaa. Matkalla näkyi valkoposkihanhiparvi Iisalmella ja isolepinkäinen Pyhännällä

Olimme lopulta Tauvossa ennen iltakymmentä ja parkkipaikalla oli juuri paikalle saapunut Pirkkakin. Antti Peuna oli saapunut jo illasta sateen loputtua ja pian olivat saapuneet myös Matti ja Annikki Tynjälä, jotka olivat alkaneet saman tien laittaa verkkoja pystyyn. Pian olimme koko porukka pystyttelemässä verkkoja. Reilu puolet verkoista saatiinkin pystyyn ja riekkokin kuultiin ja helmarinauhan avulla pari helmipöllöä renkaisiinkin ennen kuin alkoi taas sataa, joten Tynjälät lähtivät Oulua kohti ja me muut painuimme pian nukkumaan.

Lauantaina 19.9. heräsimme ennen seitsemää ja suuntasimme pian ensimmäiselle verkkokierrokselle. Keli oli onneksi parempi kuin mitä ennusteet olivat luvanneet, joten toiveet olivat korkealla. Varsinkin kun jo toiselle kierrokselle lähtiessäni kuulimme Hannan kanssa taigauunilinnun ääntä, alkoi tavoitteemme saada inoja verkosta tuntua realistiselta. Taigauunilintujahan oli ollut Länsi-Suomessa ennätysmäärin.

Verkoista tuli kuitenkin vain muita uunilintuja eli pajulintuja sekä tiltaltteja, tiaisia mukanaan parvi pyrstötiaisia, punarintoja, pajusirkkuja, urpiaisia, pari niittykirvistä, hippiäistä, punatulkkua ja peippoa, järripeippo, laulurastas sekä sinirinta. Taigauunilintuja kuului ja näkyi vähän väliä ja arvioimme havainneemme yhteensä ainakin pari muuttanutta sekä pari paikallista yksilöä. Kävimme tietysti välillä tornissa staijailemassa mutta havainnot jäivät vaatimattomiksi, mm. töyhtöhyyppä, 8 merikotkaa, 11 metsähanhea, 10 allia, 7 mustalintua, pilkkasiipi, kaakkuri ja merimetso näkyi. Yhdellä verkkokierroksella näkyi myös muuttohaukka.

Iltapäivällä tuuli yltyi navakaksi ja verkoilla hiljeni tyystin, joten suuntasimme Ulkonokan kierrokselle. Alkuun oli todella hiljaista mutta lopulta alkoi löytyä mukavasti kahlaajia. Näimmekin jopa 200 suosirriä, 35 kapustarintaa, 9 tundrakurmitsaa, 3 pulmussirriä, 3 tylliä, 2 isosirriä, 2 mustavikloa, 3 taivaanvuohta sekä jänkäkurpan. Muita havaintoja olivat 6 riekkoa, ampuhaukka, keltavästäräkki sekä 4 lapinsirkkua. Illalla soittelimme taas pöllönauhoja ja saimmekin yhden varpuspöllön rengastettavaksi, mutta sitten alkoi taas sataa ja pääsimmekin nukkumaan suht aikaisin.

20.9. keli oli huomattavasti parempi, mutta verkoilla oli jopa hiljaisempaa kuin edellispäivänä. Uusia verkkolajeja olivat päivän paras lintu (rusko)urpiainen, kuusitiainen, keltasirkku, pikkutikka, käpytikka, räkättirastas sekä isokokoinen ja tumma vanha koiras kivitasku, joka toi mieleen leucorhoa -alalajin. Verkkokierrosten lomassa ja aseman pihapiirissä havaittiin taas ainkain kaksi taigauunilintua ja pyy huuteli pihapiirissä. Tornilta näkyi muutama parvi kyhmyjoutsenia, taas 8 merikotkaa, 270 valkoposkihanhea, joiden muutto oli tuulten ajamana tullut näinkin länteen, 6 metsähanhea, 11 merimetsoa, 50 kapustarintaa, 5 palokärkeä, 2 pikkutikkaa, räystäspääsky, 200 urpiaista, 20 pikkukäpylintua sekä parhaimpana 2 myöhäistä räyskää.

Neljän aikaan olimme saaneet pakattua ja viivottua ja laitoimme verkot pauloille yhdessä taas paikalle saapuneiden ja Ulkonokan kierroksella käyneiden Tynjälöiden kanssa ja lähdimme kaikki ajelemaan kotejamme kohti. Matkalla näkyi vain sinisuohaukka Vihannissa ja valkoposkihanhiparvi Vieremällä ja matka kesti taas pitkään ja olimme kotona vasta yhdentoista aikaan.

J.A.

27.8. oli Rantasalmella Orioluksen järjestämä linturalli, johon osallituimme yhdessä “Potu” Suojarinteen ja Miska Loipon kanssa. Ajelimme aamuyöstä Rantasalmelle, jossa tapasimme purkupaikan pihalla ja vajaata puolta tuntia ennen rallin alkua lähdimme ajelemaan kohti Vaahersaloa, jonka päätimme aloituspaikaksi. Viideltä olimme kalasataman rannassa aloittelemassa ja pikkuhiljaa lajilista alkoi kertyä tavallisilla lajeilla, joista tärkeämpiä olivat lehtokurppa sekä laulurastas. Lintutornilta näkyi härkälintu ja lähimetsistä löytyi peukaloinen sekä tiaisia ja hippiäisiä sekä puukiipijöitä ym. Erään märän pellon komppaus tuotti taivaanvuohia sekä puskista löytyneet hernekertut ja ruokokerttuset ja pääskysiä seuloessamme näkyi palokärkikin.

Kosulanlammen lintutornilla ei näkynyt muuttavaa mehiläishaukkaa kummempaa ennen kuin juuri pois lähtiessämme taivalta kuului lapinkirvisen ääntä. Pysähdys keskustassa tuotti lopulta varpusen ja matka jatkui Putkisaloon, joka osoittautui saman tien erinomaiseksi paikaksi, kun jo sillalta näkyi pari suokukkoa ja ensimmäisiltä pelloilta löytyi 39 kanadanhanhea sekä valtavat pääskyparvet, joista vihdoin löytyi törmäpääskykin. Peremmällä olleilla pelloillla oli hyvä mullos, jonne suokukotkin olivat lentäneet ja mulloksella oli myös 5 tylliä ja viimeisiltä pelloilta löytyi 10 kottaraista. Koskapa mehiläishaukkamuutto alkoi viritä, päätimme staijailla paikalla pitempäänkin ja sen kannatti, sillä Miska plokkasi taivaalta merikotkan ja pian Potu löysi kolmen punakuirin muuttoparven!

Emme oikein tienneet muita paikkoja kunnasta, joten hortoilimme hetken vailla päämäärää ja lajilistamme karttui ainoastaan rautiaisella. Lopulta teimme radikaalin ratkaisun ja päätimme käydä uudelleen aamulla käymissämme paikoissa. Putkilahden tornilla näkyi nyt viimein edes jotain, kun kanahaukka kierteli taivaalla. Vaahersalossa keskityimme puskiin ja löysimmekin pari pensaskerttua, pikkulepinkäisen, mustarastaita sekä yllärinä Miskan ajaessa taivaalta plokkaaman merikihun!

74 lajillamme sijoituimme tasaisessa rallissa kolmannelle sijalle, yhteensä rallissa olleet 6 joukkuetta havaitsivat 106 lintulajia, joten ei Etelä-Savo todellakaan ole niin paha lintutyhjiö kuin miksi sitä luullaan! Siellä vain retkeillään aivan liian vähän!

Illalla saapui Pirkka meille ja niinpä 30.8. olimme maastossa aikaisin. Siikalahdella näimme sinisuohaukan, harmaapää- sekä valkoselkätikan, aikaisen lapinsirkun, taivaanvuohiparvessa hetken kierrelleen pikkusirrin sekä harmaahaikaran ja merikotkan. Luhtakanat huutelivat, rautiaisia muutti muutamia ja puskista löytyi vielä pari lehtokerttua sekä pensaskerttu ja opparin metsiköstä muutama pyrstötiainen sekä puukiipijä.

Päivällä kävimme vielä Saaren kierroksella, mutta havainnot jäivät Akanvaaran Tetrisuon isolepinkäiseen sekä sinisuohaukkaan, Pohjansuon pahasti sulkivaan koiras sinisuohon sekä ampuhaukkaan. Pirkka lähti ajamaan kohti pohjoista ja itse kotia kohti ajaessani näin taas aseman sembroilla pähkinähakin.

Elokuun viimeisenä päivänä näin patotiellä vielä viitakerttusen ja turhan kaukana ja korkealla muutti todennäköinen arosuohaukka.

Syyskuussa kävin lähes joka arkiaamu Siikalahdella ennen töihin menoa ja heti ensimmäisenä aamuna palkintona löytyi pikkusieppo sekä suosirri. Päiväkäynti Kullinsuolla tuotti pari kapustarintaa sekä 3 lapinkirvistä ja käen näin niin Kolmikannassa kuin Kaukolassakin. Lahdensuolla näkyi vielä pari pensastaskua ja Kirkkorannassa kuului taivaalta aikainen urpiainen. Seuraavien aamujen, ruokatunti- sekä iltaretkien saldoa olivat Siikalahdelle kerääntyneet noin 350 kurkea, palokärki, valkoselkätikka, peukaloinen, muutama harmaahaikara, mehiläishaukka sekä tiltaltti.

Viikonloppuna laskin Joukiosta 57 valkoposkihanhea, joten osa linnuista oli jo kaiketi muuttanut etelämmäksi. Lappeenrannan shoppailu- ja kaukisreissulla piipahdin sadekelissä pariinkin kertaan Askolassa, mutta havainnot jäivät 21 töyhtöhyyppään, 2 tylliin sekä 3 kapustarintaan. Sunnuntaina tein sitten taas laskentani ja kiersin kävellen kotoa Siikalahden ja voin sanoa, että olipahan rankka kierros! Kasvillisuus oli reitillä paikka paikoin niin sankkaa, että minulla olisi pitänyt olla viidakkoveitsi mukanani! Parempia havaintoja olivat sinisuohaukka, palokärki, pikkutikka, lapinkirvinen, 3 peukaloista, 8 ruokokerttusta, mustapääkerttu, tiltaltti, pähkinähakki sekä 27 pajusirkkua.

7.9. Kullinsuolla oli 6 lapinkirvistä, 8 keltavästäräkkiä, hernekerttu, pikkulepinkäinen sekä totaalinen ylläri – nuori liejukana, joka säikähti lentoon ojasta ja lennähti piiloon keskelle peltoa!

8.9. ruokatunnilla näkyi ensimmäinen valkoposkien muuttoparvi ja illalla niitä oli liikkeellä jo runsaamminkin ja laskin kotipihasta reiluun tuntiin 1550 lintua, ohessa näkyi myös pari merimetsoa. 9.9. aamukäynnillä Siikalahdella lauleskeli kulorastas, ruokatunnilla näkyi 450 valkoposkea sekä vaelluksella ollut pähkinähakki. Illalla Partasen Harrin kanssa Kullinsuolta löytyi sinirinta, lapinkirvinen, ainakin 60 niittykirvistä, 8 kiurua sekä 15 lapinsirkkua. Vietimme retken päätteeksi vielä tunnin patotiellä, jossa laskimme yöpymään saapuneet 412 kurkea ja ohessa näimme 36 muuttanutta laulujoutsenta seassaan erittäin aikainen pikkujoutsen ja kuulimme ainakin 4 luhtakanaa.

10.9. aamuvisiitti tuotti vain 3 kuusitiaista, jouhisorsan sekä valkoselkätikan. Ruokatunnilla näkyi 3-4 eri-ikäistä merikotkaa sekä 70 valkoposkihanhen muuttoparvi. Illalla yritimme ensimmäistä kertaa parin tunnin ajan pyytää vaeltavia pöllöjä, mutta havainnot jäivät yhteen verkon päällä ääntelemässä käyneeseen helmipöllöön. 11.9. Kullinsuolla oli 211 valkoposkea, 10 lapinsirkkua sekä sinirinta, Vartialahdella 20 mustalintua. Illalla pohjoisen taivaalla näkyi revontulikaari.

Lauantaina 12.9. suuntasimme aamusta Saarelle, mutta havainnot jäivät erittäin kesäisessä kelissä pariin sinisuohaukkaan, harmaahaikaraan, muutamiin lapinsirkkuihin, harmaapäätikkaan sekä jo 5000 valkoposkihanheen. Iltakäynti Kullinsuolle tuotti lapinkirvisen, lapinsirkkuja sekä saman sinirinnan. Siikalahdella näkyi nyt 186 kurkea ja kuului ainakin 7 luhtakanaa. Sunnuntaina suuntasin aamusta Soininmäelle, mutta havainnot jäivät harmaapäätikkaan. Siikalahdellakin oli hiljaista ja lähes helteisessä kelissä touhu meni lähinnä auringon otoksi. Illalla kävin vielä Saarellakin, mutta Pohjasuolla näkynyt pulu oli reissun paras havis.

14.9. kylällä näkyi puolestaan jopa 9 pulua ja Siikalahdella ruokatuntikäynnillä näkyi vielä nuori mehiläishaukka muutolla ja sinirinta intoutui jopa hetkeksi laulamaan. Illalla kurkia saapui 313 yksilöä ja ensimmäiset 5 metsähanhea muutti ylitsemme.

15.9. ruokatuntikäynnillä näkyi pitkästä aikaa kaulushaikara, joka nousi lentoon tien vierestä, toinen myöhästelijä oli tervapääsky, joka kierteli lahdella muutaman haarapääskyn kanssa. Illalla olin taas laskemassa kurkia, joita näkyi 275 lintua. Illan hauskin havis oli kuitenkin varpuspöllö, joka vihelteli syyssoidintaan sekä vinkui muutenkin omituisesti pitkään seuranani. Myös päivän toinen kaulushaikara lensi ylitseni.

Seuraavina päivinä mielenkiintoisista antia oli Siikalahdella päätornilta laskemani yli 500 sinisorsaa ja yli 500 haapanaa, muita sorsia oli vain yksittäisiä.

J.A.

Heinäkuun lopulla on lintumaailmassa hiljaista, ainakin mikäli ei tarjolla ole lähiseudulla minkäänlaisia kahlaajapaikkoja. Niinpä loppukuun ilonhetket olivat vähissä ja sain tyytyä kylällä näkyneisiin muutamaan pähkinähakkiin, tiklipoikueeseen, harmaahaikaroihin sekä vihdoin esiin tulleisiin pikkulepinkäispoikuisiin. Enpä ollut koko lajia nähnyt kuin pari yksilöä koko vuonna. Hieman piristävämpiä havaintoja olivat 23.7. Härskiinmutkassa näkemäni 2 merimetsoa sekä Kirkkorannassa olleet punajalkaviklo ja rytikerttunen.

25.7. staijailimme Siikalahdella koko aamun, mutta tietysti jalohaikara saapui paikalle seuraavana aamuna ja yhä vain laji puuttuu minulta spondeista. Onnistuin kuitenkin bongata linnun, joka lenteli jonkin aikaa ympäri lahtea merikotkan säikyttelemänä, laskeutui sitten toviksi pohjoispäähän, ennen kuin jatkoi kohti länttä.

Kuun viimeisinä päivinä maastossa näkyi vielä yleisesti viitakerttusia ja satakieliä varoitteli siellä täällä ja vaikka 31.7. jalohaikara taas palasi lahdelle (eipä tullut taaskaan spondea) ja näimme erittäin aikaisen nuoren sinisuohaukan, oli maastossa muuten niin vaisua, että päätin kuun vaihteessa suunnata uudemman kerran Hankoon staijailemaan riuttatiira mielessäni. Hanna ja tämän sisko Elissa kyydissä ajelimme ensin Lappeenrantaan, jossa Askolan stoppi tuotti mukavasti kahlaajia: 2 punajalkavikloa, 2 pikkutylliä, tyllin, 11 suo-, 2 kuovi-, 2 lapin- ja 2 pikkusirriä sekä räyskän. Pudetettuani sisaruksen Kuusankoskelle ajelin varsin suoraan Hankoon ja Svanvikin pikastopin jälkeen olin taas Vedagrundetilla iltastaijilla. Ilta oli kuitenkin erittäin hiljainen ja merellä tuntui olevan paljon vähemmän lintuja kuin paria viikkoa aiemmin.

1.8. staijailin Vedalla kymmenen tuntia, mutta hiljaista oli. Merilinnuista esim. riskilöitäkin näkyi vain yksi ja merikihuja kaksi. Räyskiäkin oli vain 4 lintua ja muutenkin tiirat olivat vähissä, joten eipä näkynyt riuttistakaan. 5 varpushaukkaa muutti jo kohti etelää ja muita mainittavia olivat 2 kapustarintaa, 10 suosirriä sekä illalla paikalliseksi hiekkarannalle tupsahtanut jänkäsirriäinen.

2.8. aamu oli taas vaisu ja 5 tunnin staiji tuotti 2 jouhisorsaa, pilkkasiiven, tundrakurmitsan, 2 kuovisirriä, 35 suosirriä sekä pikkukuovin. Paluumatkalla kävin taas kävelemässä Suomenojan altaan ympäri tutuin haviksin, joista mainittavin oli luhtakerttunen.

Jalohaikara vietti vielä seuraavan viikon Siikalahdella, näyttäytyen kuitenkin vain lyhyesti lennossa lahden pohjoispäässä. Merikotka, satakieli, viitakerttusia, valkoselkätikkoja, kaulus- ja harmaahaikaroita, käki sekä pikkulepinkäisiä olivat alkuviikon käyntien muuta lajistoa. Moskuunniemessä näin vielä kultarinnan ja kylällä näyttäytyi yhä harvakseltaan pähkinähakki.

8.8. kiersimme taas elokuun laskennan Hannan veljen Miikan kanssa, mutta osittaiset sateet tekivät kierroksesta varsin epämiellyttävän ja osan horsmikkokävelyistä jätimme suosiolla väliin ja kiersimme enempi teitä pitkin. Mitään mainittavampaa emme nähneet. 9.8. lahdella näkyi ampuhaukka ja pyörälenkillä näin Lahdenkylän tienoilla pähkinänakkelin. Seuraavana päivänä näkyivät syksyn ensimmäiset keltavästäräkit, 11.8. bongasin Imatralta ohiajaessani Korvenkylän lätäköltä liejukanan ja 12.8. näin jalohaikaran viimeisen kerran.

13.8. lahdelta löytyi käenpiika, joka vietti patotien puskissa viikon piilotellen ja 15.8. metsäretkellä näkyi tutu kolme kuukkelia, koppelo sekä kuului kanahaukka, pyy sekä kirjosiipikäpylintu. Jatkoimme Miikan kanssa vielä Saarelle, jossa Akanvaaran Tetrisuolla näkyi ampuhaukka, 140 räystäspääskyä ja käenpiika muttei jurri muuta.
Kuun puolivälin jälkeen mainittavampia havaintoja olivat 18.8. lahdella näkynyt pikkutikka, 19.8. Lahdensuolla näkynyt käenpiika, 22.8. Siikalahdella näkynyt mustaviklo ja Akanvaaran Tetrisuolta löytyneet lapinsirri sekä isolepinkäinen, vielä 23.8. patotiellä näkynyt viitakerttunen sekä 25.8. Härskiinmutkasta näkynyt 25 mustalinnun parvi.

27.8. näin Kontiolammella koko elokuun ainoan teereni ja Härskiinmutkassa 8 kanadanhanhea. 28.8. tankkausreissulla bongasin Imatran Immalanjärveltä karikukon.

J.A.

Perjantaina 17.7. lähdin iltapäivästä ajamaan kohti etelää ja Lappeenrannassa pysähdyin Askolan lintutornille. Tornilta näkyi pikkutylli, 5 suosirriä sekä 2 lapinsirriä ja lopulta lennossa myös paikalla edellispäivänäkin ollut räyskä. Nappasin Punnosen Pekan kyytiini ja lähdimme jatkamaan kohti Hankoa. Olimme edellispäivänä päättäneet lähteä yrittämään elikseksi riuttatiiraa, joita oli nähty parina edellispäivänä ja jopa tämänkin päivän aikana Hangon edustalla.

Ajoimme lopulta suoraan Hankoon asti, jossa kurvasimme ensin Neljän tuulen tuvalle, josta emme kuitenkaan löytäneet mitään mainittavaa. Toki merilinnut haahkoineen, merimetsoineen, kyhmyjoutsenineen ym. olivat meille sisiksille eksoottista katsottavaa.

Vedagrundetilla kävelimme kalliolle ja aloimme seuloa merta ja lähisaaria ym. Lähirannassa piipersi pikkutylli ja saarilta löytyi pari suosirriä. Muutama räyskä saalisteli lahdella, mutta niiden seurassa ei näkynyt riuttatiiraa, mutta emme olleet ajatelleetkaan lajin hoituvan helposti. Jatkoimme staijia tarkistaen joka ikisen tiiran ja etsien kahlaajia ym. saarten rannoilta. Puolisen tuntia paikalla oltuamme huomasin kaukana, noin kilometrin päässä pienellä luodolla pahassa väreilyssä olleen punertavan kahlaajan, joka heti muotonsa puolesta näytti omituiselta. Se ei näyttänyt lainkaan kuovi- saati isosirriltä. Linnun pää näytti kokonaan oudon vaalealta ja kupeella sillä oli selvä valkoinen juova. Olin saman tien varma, että linnun on oltava isovesipääsky, mutta väreilyn takia yksityiskohtia ei näkynyt selvästi ja ihmettelin kupeella olevaa juovaa. Niinpä singahdin hakemaan lintukirjan autolta Pekan pitäessä lintu hallinnassa ja kun kirja kertoi isovesipääskyllä olevan kupeella juuri samanlaisen juovan, ei siinä auttanut kuin laittaa linnusta tieto Lintutiedotukseen.

Eipä mennyt kauaakaan, kun paikalle saapui ensimmäinen bongari ja onneksi väreily oli hieman hellittänyt ja iltavalossa lintu näkyi nyt varsin hienosti, vaikka etäisyyttä todellakin oli tasan kilometri. Lintu liikkui varsin paljon lennellen välillä luodolta toiselle ja uiskennellen välillä luotojen rantavedessä. Välillä se myös piipersi luotojen toiselle puolelle katveeseen, mutta onneksi se tuli aina taas esiin pienen odottelun jälkeen. Ilta oli jo pitkällä, kun ensimmäiset bongarit saapuivat paikalle Helsingistä asti, mutta ihmeeksemme lintu pysyi hallinnassa aina yhteentoista asti, jolloin viimeisetkin paikalle saapuneet saivat vielä linnun hoidettua!

18.7. saimme nukuttua vain parisen tuntia autossa ja pari kertaa herättyämme kuulimme lähistöllä huutelevan luhtahuitin sekä näimme kehrääjän. Aamuneljäksi kävelimme taas rantakalliolle, jossa oli jo kourallinen bongareita paikalla. Pienen etsinnän jälkeen Mika I. Koskinen löysi linnun huomattavasti lähempää, noin 250 metrin päästä lähimmän saaren kärjestä. Tästä lintu siirtyi myöhemmin toisen lähisaaren rantaan, jossa se pysyi hallinnassa koko aamun, vaikka olikin pitkiä aikoja välillä saaren takana katveessa. Niinpä yhdelläkin porukalla meni lopulta 4 tuntia ennen kuin näkivät linnun, sillä he kimpoilivat Vedan ja Högholmenin välillä, josta lintu näkyi pariin otteeseen ollessaan saaren toisella puolella.

Me yritimme tietysti Pekan kanssa staijata riuttatiiraa, mutta paljon meni aikaa siihen, kun koko ajan uusille saapuneille bongareille piti neuvoa paikkaa, missä ivp oli viimeksi nähty ja yleensä lintu piti myös näyttää heille. Havaintoja kertyi kuitenkin muistakin linnuista ja parhaimmistoa olivat lähinrannassa aamun olleet 2 jänkäsirriäistä, 6 merikihua, 6 räyskää, 2 pikkukuovia, 8 suosirriä, viitisentoista riskilää, 4 äännellyttä nuorta käenpiikaa, hetken männikössä laulanut idänuunilintu sekä isokäpylintu. Itse näin lyhyesti myös 5 ruokin jonon, joka kuitenkin lensi viistosti poispäin eikä enää tullut näkyviin saaren takaa, jotta muutkin olisivat ne nähneet. Päivän erikoisin episodi oli kuitenkin, kun yksi staijari tuli kysymään meiltä, olimmeko nähneet riuttatiiraa ja sanoi, että äsken tuolta takaa sellainen hänen mielestään meni. Emme ottaneet havaintoa kovinkaan vakavasti, etenkään kun Lintutiedotukseen asti havainto ei mennyt, vaikka lähiniemissäkin oli staijareita meidän molemmin puolin. Myöhemmin kuitenkin saimme Tiirasta lukea koko neljän hengen staijariporukan, joka siis staijasi vain noin 30 metrin päässä meistä nähneen linnun! Olin kyllä jo aamulla kyseiselle porukalle sanonut, että jos näkevät riuttatiiran, niin saavat huutaa kovaa, sillä se puuttuu meiltä eliksistä. No eivätpä huutaneet…

Iltapäivällä sää synkkeni ja alkoi sataa. Me päätimme Pekan kanssa lähteä kaupunkiin syömään ja etsimään majoituspaikkaa. Saimmekin Silverstrandin leirintäalueelta viimeisen vapaana olleen huoneen ja olikin mukava nukkua ihan kunnon yöunet.

19.7. olimme taas neljältä liikenteessä ja pikaisen Långörenin käynnin jälkeen taas Vedagrundetilla. Paikalla ei ollut muita, arvatenkin siitä syystä, ettei illalla pari tuntia paikalla ollut bongariporukka ollut enää nähnyt isovesipääskyä. Noin tunnin staijailtuamme löysimme kuitenkin linnun taas alkuperäiseltä paikaltaan ja päivitimme linnun tiedotukseen. Ja porukkaa alkoi taas lappaa paikalle, mutta lintu pysyi koko päivän kilometrin päässä ja oli varsin huonosti näkyvillä arvatenkin hieman navakoituneen tuulen takia.

Havaitsimme aamun ja aamupäivän aikana 4 jouhisorsaa, 2 allia, 2 pilkkasiipeä, kaakkurin, kuikan, 6 tundrakurmitsaa, 1+26 punakuiria, 8 pikkukuovia, 8 merikihua, 4 räyskää, 10 riskilää ja käenpiikapoikue piipitti yhä lähipuissa. Itse näin taas yhden ruokin sekä karikukon ja lähirannassa oli paikallisena isosirri sekä pikkusirri. Lopulta yhden jälkeen päätimme antaa periksi ja todeta riuttatiiran jäävän taas näkymättä. Yhdessä paikalle päivällä saapuneen Lindénin Andreaksen kanssa kävimme Svanvikissa ja jatkoimme sitten Kirkkonummen Saltfjärdenille, jossa näkyi 600 tervapääsky, pari mustavikloa ja käki. Sitten suuntasimme vielä Pekan kanssa Espoon Finnolle, josta hoidin vuodariksi liejukanan. Kotimatkalla stoppasimme vielä Pyhtään Lökörenillä, josta hoitui helposti paikalla jo pitempään olleet 2 koiras ja 1 naaras punapäänarskua. Lappeenrannassa pysähdyimme vielä Askolassa, jossa näkyi lyhyesti 4- kuovisirriä ym. ja tipautettuani Pekan kotiinsa oli minulla edessä vielä väsynyt ajo Parikkalaan, jossa näin vielä reissun 25. kahlaajaksi lehtokurpan.

J.A.

Saavuttuamme Uralilta en kauan laakereilla levännyt, sillä Sotkamosta oli reissumme aikana löytynyt Suomen ensimmäinen oikeasti oikean kuuloin idänkäki! Minua ei haitannut, että olin kuullut niitä viimeisten 10 päivän aikana useita, vaan ennemminkin koin, että minun täytyy ehdottomasti käydä se kuuntelemassa. Olinhan kuullut useammankin aiemman Suomessa idänkäkenä pidetyn yksilön ja nyt kun oikeasti tiesin, miltä sellainen kuulostaa, piti tämäkin käydä kuuntelemassa. Olin toki jo reissussa saanut kuunneltua äänityksen linnusta ja todennut sen kuulostavan aivan samanlaiselta kuin samana päivänäkin Ekaterinburgin tienoilla kuulemani yksilöt.

Niinpä Parikkalaan päästyämme nukuin vain reilun tunnin päikkärit ja lähdin sitten ajamaan kohti Sotkamoa. Matka oli pitkä eikä matkan varrelta Valtimossa yrittämäni lapinuunilintukaan enää ollut äänessä. Lopulta huomasin olevani ajamassa aivan väärään paikkaan, sillä olin laittanut navigaattoriin Teerijärventien Teerivaarantien sijasta. Onneksi huomasin töppini sopivasti parin kilometrin päässä Teerivaarantien risteyksestä, enkä näin ottanut vauhtia vielä 100 kilometrin päässä olleelta Teerijärventieltä.

Teerivaaran korkeimmalla kohdalla oli jo yksi pariskunta käkeä odottelemassa, eivätkä he olleet muutamassa tunnissa sitä vielä kuulleet. Tiedossahan oli, että lintu oli edellisöinä ollut jo huomattavasti vähemmän äänessä kuin alkuun. En kuitenkaan joutunut kauan odottelemaan, kun klo 20:15 kuulin puputussarjan varsin läheltä. Viittä minuuttia myöhemmin lintu alkoi sitten puputtaa oikein kunnolla ja oli äänessä yhtäjaksoisesti parisen minuuttia. Ehdin jopa äänittää lintu jonkin aikaa.

Porukkaa tuli tämän jälkeen paikalle hieman lisää, mutta seuraavaa puputussarjaa sai odotella klo 21:50 asti, jolloin yksi autollinen bongareita juuri lähti paikalta ja siksi muut kuin minä, joka olin äänityslaitteineni hieman erillään muusta porukasta, eivät tätä lyhyttä sarjaa kuulleet. Pikkuhiljaa tuuli virisi varsin kovaksi ja lähistöllä oli oikein kunnon ukkosiakin, mutta onneksi me emme saaneet päällemme kuin pari pientä sadekuuroa. Niinpä odottelimme linnun puputtavan vielä hetkenä minä hyvänsä, mutta itse en enää kuullut äännähdystäkään, vaikka olin paikalla klo 04:15 saakka. Hetken yritin pahimman kelin aikana nukkua, mutt muuten olin koko ajan ulkona. Pari muuta paikalla ollutta ainakin epäilivät kuulleensa pari epämääräistä puputusta, mutta itse päätin lopulta lähteä ajelemaan kotia kohti.

Paluumatkalla pysähdyin ulkoilemaan ja näin hieman virkistäytymään Saaren Pohjanrannan lintutornilla ja löysinkin lietteiltä valkoviklojen ja lirojen seurasta lampiviklon. Kotiin päästyäni kävin vielä ekoilemassa Kirkkolahdella, josta oli löytynyt rytikerttunen, joka vielä puuttui minulta vuodareista. Lintu oli hyvin äänessä ja sitten olikin aika nukkua kunnon päikkärit.

Illalla minulla oli sitten taas virtaa ja kävimmekin Hannan kanssa kuuntelemassa heinäkurppaa, joka oli kyllä todella huonosti äänessä. Laskimme pelloilta 118 kuovia seurassaan yksi pikkukuovikin.

Perjantai meni kaverin polttareissa Lappeenranta-Pyhtää -akselilla, mutta aamuöisellä paluumatkalla hoidin viiriäisen Lappeenrannan Hanhijärven Rantalasta. Ja sunnuntaina 28.6. oli vuorossa Parikkalan Rajan rinki -pyöräily, jossa olin ollut mukana myös suunnitteluissa ja järjestelyissä. Ilmeisesti reissun takia olin kuitenkin aivan järkyttävän huonossa pyöräilykunnossa ja meinasin todella hyytyä 90 kilometrin mäkiselle reitille. Ihme kyllä jaksoin maaliin asti, vaikka pahimmillaan krampissa olivat oikea pohje sekä vasen etu- ja takareisi! Matkan varrella kuului Siikalahdella rastaskerttunen, jokunen kultarinta, peukaloinen ja tiltaltti. Seuraavien parin yön pikakierrokset tuottivat vain pari kehrääjää sekä pari heinäkurppaa.

1.7. heräsin aikaisin ja suuntasin Soininmäkeen, jossa sinipyrstö oli yhä vain aktiivisesti äänessä. Kävin ennen töitä pikaisesti myös Saarella, jossa Akanvaaran Tetrisuolla näkyi teeri ja Pohjanrannassa kuului luhtakerttunen sekä kultarinta. Päivällä Siikalahdella näkyi merikotka sekä kaulushaikara ja kuului rastaskerttunen. Illalla kävimme taas peltoretkellä ja näimme ainakin 5 heinäkurppaa, mutta ne olivat todella vaisusti äänessä. Lähinnä ne vain lennähtelivät edestakaisin kaukana peltoaukealla.

2.7. pikaisella ruokatuntikäynnillä Siikalahdella näkyi mm. 12 nuolihaukkaa ja tornilta bongasin pari harmaasorsaa sekä kultarinnan.

3.-5.7. poljimme kaveriporukalla taas Saimaata ympäri. Lähdimme liikenteeseen Lappeenrannasta, josta ensimmäinen etappi vei Ristiinaan, jossa meillä oli mökki. Toisena päivänä poljimme Sulkavalle ja kolmantena Ruokolahden kautta takaisin Lappeenrantaan. Meitä oli viisi polkijaa, joista neljä ajokortillista ajoi vuorollaan huoltoautoa, joten yhteensä itselleni tuli pyöräilyä 250 kilometriä. Olipahan taas mukava reissu ja sopivasti viikonloppuna oli kesän parhaat kelit! Paluumatkalla Lappeenrannasta koukkasin eräälle järvelle, jossa kuningaskalastajabongaus onnistui mukavasti vain 10 minuutin odottelulla. Parikkalan Joukiossa hidastin sen verran, että laskin paikalta 84 valkoposkihanhea – Parikkalan kanta on todellakin kasvanut!

6. ja 7.6. näin perinteisesti taas pähkinähakin Kangaskylän sembroissa. 8.7. teimme pikaisen iltaretken Saarelle Partasen Harrin kanssa, mutta havainnot jäivät Akanvaaran Tetrisuolla pikaisesti nähtyyn peltosirkkuun sekä Pohjasuolla saalistelleeseen suopöllöön.

10.7. Kontiokorven Jari löysi Kirkkorannasta kuovisirrin, mikä piti tietysti bongata ensin ekly-vuodariksi ja sitten vielä eko-vuodariksi. Paikalla oli myös pari suosirriä sekä 56 töyhtöhyyppää.

11.7. teimme Hannan kanssa heinäkuun laskennan. Siikalahden ympärikävelyn yllättävin havainto oli ylitsemme muuttanut 240 mustalinnun parvi. Ruisrääkkä, mustaviklo, 6 peukaloista, 2 viitasirkkalintua, 6 viitakerttusta, rastaskerttunen, 3 kuhankeittäjää sekä pikkulepinkäinen olivat muita mukavampia havaintoja.

12.7. kävimme aamuisella metsäretkellä Soininmäen lähimetsissä ja kuulimme pari pyytä, peukaloisia ja tiltaltteja, mutta sinipyrstö oli jo hiljentynyt. Kävimme myös Savon puolella läheisellä kaakkurilammella, jossa emot olivat paikalla kahden poikasen kanssa. Seuraavana päivän Kangaskylällä piipitti käenpiian poikanen ja Kirkkorannassa näkyi metsäviklo.

15.7. terkkarin pihassa oli kaksi tikliä ja Siikalahdella näkyi heinätavinaaras ja 16.7. pikainen metsäretki tuotti vain 5 pyrstötiaista. Sen sijaan Joukionsalmella oli huikeat 147 valkoposkihanhea, joista noin puolet oli poikasia!

J.A.

Kesäkuun ensimmäisenä lähdimme aamukuuden aikaan bongaamaan sinipyrstöä Hannan, tämän veljen Miikan sekä äidin Helkan kanssa. Lintu löytyi saman tien ja pääsimme myös näkemään ja kuvaamaan sitä huomattavasti helpommin kuin löytötilanteessa. Idänuunilintu lauloi lyhyesti ja hetken kuulimme pohjantikan ääntelyä, itse kuulin myös isokäpylinnun.

Jatkoimme seuraavaksi toiseen metsäpaikkaan, jossa pienen odottelun jälkeen kuukkeliperhe tuli meitä moikkaamaan. Vanhalla parilla oli yksi nuorukainen mukanaan, mikä oli oikein mukava yllätys. Poikanen kerjäsi vielä emoiltaan ruokaa, vaikka oli aikuisten näköinen ja kokoinen. Palokärki kävi myös möykkäämässä vieressämme.

Jatkoimme seuraavaksi vielä katsomaan lapinpöllöä, joka löytykin helposti nukkumata männyn oksalta. Pääsimme kuvaamaan tätä aika lunkisti ottanutta otusta ihan mukavasti. Jätimme sen kuitenkin pian jatkamaan torkkumista. Samaiselta paikalta nousi lentoon koppelo, joka lensi komeasti editsemme.

Illalla suuntasimme Hannan kanssa pikakeikalle Saarelle. Akanvaaran Tetrisuolla tuuli todella kovaa, mutta jonkin aikaa odoteltuamme näimme pellon perällä tutun 2kv niittysuohaukkakoiraan lennossa. Lintu kuitenkin katosi saman tien eikä sitä enää näkynyt, vaikka vielä tovin odottelimme. 10 teertä jaksoi soidintaa täysillä puhurista huolimatta.

Pohjanrannassa oli yhä kahlaajia ja lampiviklon lisäksi näimme 4 valkovikloa, punajalkaviklon, suosirrin ja tyllin. Pellolla nukkui myös 13 valkoposkihanhea.

2.6. teimme Miikan kanssa kesäkuun laskentani eli kiersimme Siikalahden kotipihaltamme lähtien. Miika sai hyvää harjoitusta peruslintuihin ja toki muutamia mukavampiakin havaintoja tehtiin. Mainittavampia lintuja olivat kanadanhanhi, 2 heinätavia, 5 tukkakoskeloa, teeri, 6 mustakurkku-uikkua, 2 mehiläishaukkaa, 3 luhtakanaa, pikkuhuitti, Siikalahden poikki uinut kahden pienen poikasen kurkiperhe, metsäviklo, 55 pikkulokkia, sarvipöllö, harmaapäätikka, valkoselkätikka, käenpiika, 3 peukaloista, 7 mustapääkerttua, pensassirkkalintu, 2 luhta- ja 9 viitakerttusta, 2 sirittäjää, pyrstötiainen, puukiipijä, 3 kuhankeittäjää, varpunen sekä ehkä isoin ylläri, täysiä kylän reunalla laulanut järripeippo. 8 tunnin laskennassa näkyi yhteensä 96 lintulajia.

3.6. kävin työkeikalla Imatralla. Lähdin taas liikkeelle niin aikaisin, että yritin ensin matkalla Rautjärvellä heinäkurppia, mutta ne olivat jo yösoitimensa lopettaneet. Sen sijaan Joutsenon Konnunsuolla onnistuin kuulemaan pikkukultarinnan, kun sade vihdoin hieman taukosi.

Iltapäivällä kävin taas Pohjanrannassa, jossa näkyi lampiviklopari, mustapyrstökuiri, 2 jänkäsirriäistä, 3 valkovikloa sekä lapinsirri. Nyt 7 valkoposkihanhen seurassa oli myös sepelhanhi.

4.6. heräsin taas edellispäivän pitkien päiväunien takia aivan turhan aikaisin ja niinpä olin jo ennen kuutta taas maastossa. Kävin tarkistamassa, että sinipyrstö oli yhä aktiivisesti äänessä ja jatkoin sitten Melkoniemen suuntaan etsiskelemään muita metsälintuja. Enpä ehtinyt kauhean kauan ajaa, kun tiellä edessäni tepasteli pieni nalle! Erauspentu nousi auton huomattuaan seisomaan ja hipsi sitten metsän puolelle, jossa se kuitenkin pysähtyi uteliaana minua katselemaan. Tuijottelimme siinä sitten toisiamme muutaman minuutin ja valitettavasti minulla ei ollut muuta kameraa mukana kuin kännykkäni. Juttelin jopa tälle karvakasalle ja viheltelin, jolloin se aina pysähtyi minua katsomaan. Lopulta se kuitenkin kiipesi rinnettä syvemmälle metsään ja jätin sen rauhaan. Ajeluni ei sittemmin tuottanut muita kummempia havaintoja, mitä nyt pari uutta viitasirkkalintua löytyi pieniltä pelloilta.

Päivällä kävimme kiertämässä kaikki pesivät pöllömme, joista kahdella varpuspöllöllä oli jo molemmilla 7 rengastettavan kokoista poikasta. Sen sijaan helmipöllön pojat olivat vielä liian pieniä ja yhdellä varpuspöllöllä oli pesässä 4 liian pientä sekä kaksi kuollutta poikasta. Ruokaa ei siis tuntunut olevan riittävästi.

Iltapäivällä kävimme vielä Harrin kanssa Saarella pyörähtämässä ja Tetrisuolta löytyikin vuodariksi suopöllö. Pohjanrannassa oli 11 valkoposkihanhea sekä sepelhanhi, heinätavi, pari pikkutylliä, tylli, lapinsirri sekä yhä vain pari lampivikloa ja Viitasirkkalintu säksätti.

5.6. yöllä kävin vielä kuuntelemassa, että pikkuhuitti oli yhä Siikalahdella. Illalla lähdimmekin sitten pitemmälle reissulle Uralille!

J.A.