Heinäkuun lopulla on lintumaailmassa hiljaista, ainakin mikäli ei tarjolla ole lähiseudulla minkäänlaisia kahlaajapaikkoja. Niinpä loppukuun ilonhetket olivat vähissä ja sain tyytyä kylällä näkyneisiin muutamaan pähkinähakkiin, tiklipoikueeseen, harmaahaikaroihin sekä vihdoin esiin tulleisiin pikkulepinkäispoikuisiin. Enpä ollut koko lajia nähnyt kuin pari yksilöä koko vuonna. Hieman piristävämpiä havaintoja olivat 23.7. Härskiinmutkassa näkemäni 2 merimetsoa sekä Kirkkorannassa olleet punajalkaviklo ja rytikerttunen.
25.7. staijailimme Siikalahdella koko aamun, mutta tietysti jalohaikara saapui paikalle seuraavana aamuna ja yhä vain laji puuttuu minulta spondeista. Onnistuin kuitenkin bongata linnun, joka lenteli jonkin aikaa ympäri lahtea merikotkan säikyttelemänä, laskeutui sitten toviksi pohjoispäähän, ennen kuin jatkoi kohti länttä.
Kuun viimeisinä päivinä maastossa näkyi vielä yleisesti viitakerttusia ja satakieliä varoitteli siellä täällä ja vaikka 31.7. jalohaikara taas palasi lahdelle (eipä tullut taaskaan spondea) ja näimme erittäin aikaisen nuoren sinisuohaukan, oli maastossa muuten niin vaisua, että päätin kuun vaihteessa suunnata uudemman kerran Hankoon staijailemaan riuttatiira mielessäni. Hanna ja tämän sisko Elissa kyydissä ajelimme ensin Lappeenrantaan, jossa Askolan stoppi tuotti mukavasti kahlaajia: 2 punajalkavikloa, 2 pikkutylliä, tyllin, 11 suo-, 2 kuovi-, 2 lapin- ja 2 pikkusirriä sekä räyskän. Pudetettuani sisaruksen Kuusankoskelle ajelin varsin suoraan Hankoon ja Svanvikin pikastopin jälkeen olin taas Vedagrundetilla iltastaijilla. Ilta oli kuitenkin erittäin hiljainen ja merellä tuntui olevan paljon vähemmän lintuja kuin paria viikkoa aiemmin.
1.8. staijailin Vedalla kymmenen tuntia, mutta hiljaista oli. Merilinnuista esim. riskilöitäkin näkyi vain yksi ja merikihuja kaksi. Räyskiäkin oli vain 4 lintua ja muutenkin tiirat olivat vähissä, joten eipä näkynyt riuttistakaan. 5 varpushaukkaa muutti jo kohti etelää ja muita mainittavia olivat 2 kapustarintaa, 10 suosirriä sekä illalla paikalliseksi hiekkarannalle tupsahtanut jänkäsirriäinen.
2.8. aamu oli taas vaisu ja 5 tunnin staiji tuotti 2 jouhisorsaa, pilkkasiiven, tundrakurmitsan, 2 kuovisirriä, 35 suosirriä sekä pikkukuovin. Paluumatkalla kävin taas kävelemässä Suomenojan altaan ympäri tutuin haviksin, joista mainittavin oli luhtakerttunen.
Jalohaikara vietti vielä seuraavan viikon Siikalahdella, näyttäytyen kuitenkin vain lyhyesti lennossa lahden pohjoispäässä. Merikotka, satakieli, viitakerttusia, valkoselkätikkoja, kaulus- ja harmaahaikaroita, käki sekä pikkulepinkäisiä olivat alkuviikon käyntien muuta lajistoa. Moskuunniemessä näin vielä kultarinnan ja kylällä näyttäytyi yhä harvakseltaan pähkinähakki.
8.8. kiersimme taas elokuun laskennan Hannan veljen Miikan kanssa, mutta osittaiset sateet tekivät kierroksesta varsin epämiellyttävän ja osan horsmikkokävelyistä jätimme suosiolla väliin ja kiersimme enempi teitä pitkin. Mitään mainittavampaa emme nähneet. 9.8. lahdella näkyi ampuhaukka ja pyörälenkillä näin Lahdenkylän tienoilla pähkinänakkelin. Seuraavana päivänä näkyivät syksyn ensimmäiset keltavästäräkit, 11.8. bongasin Imatralta ohiajaessani Korvenkylän lätäköltä liejukanan ja 12.8. näin jalohaikaran viimeisen kerran.
13.8. lahdelta löytyi käenpiika, joka vietti patotien puskissa viikon piilotellen ja 15.8. metsäretkellä näkyi tutu kolme kuukkelia, koppelo sekä kuului kanahaukka, pyy sekä kirjosiipikäpylintu. Jatkoimme Miikan kanssa vielä Saarelle, jossa Akanvaaran Tetrisuolla näkyi ampuhaukka, 140 räystäspääskyä ja käenpiika muttei jurri muuta.
Kuun puolivälin jälkeen mainittavampia havaintoja olivat 18.8. lahdella näkynyt pikkutikka, 19.8. Lahdensuolla näkynyt käenpiika, 22.8. Siikalahdella näkynyt mustaviklo ja Akanvaaran Tetrisuolta löytyneet lapinsirri sekä isolepinkäinen, vielä 23.8. patotiellä näkynyt viitakerttunen sekä 25.8. Härskiinmutkasta näkynyt 25 mustalinnun parvi.
27.8. näin Kontiolammella koko elokuun ainoan teereni ja Härskiinmutkassa 8 kanadanhanhea. 28.8. tankkausreissulla bongasin Imatran Immalanjärveltä karikukon.
Perjantaina 17.7. lähdin iltapäivästä ajamaan kohti etelää ja Lappeenrannassa pysähdyin Askolan lintutornille. Tornilta näkyi pikkutylli, 5 suosirriä sekä 2 lapinsirriä ja lopulta lennossa myös paikalla edellispäivänäkin ollut räyskä. Nappasin Punnosen Pekan kyytiini ja lähdimme jatkamaan kohti Hankoa. Olimme edellispäivänä päättäneet lähteä yrittämään elikseksi riuttatiiraa, joita oli nähty parina edellispäivänä ja jopa tämänkin päivän aikana Hangon edustalla.
Ajoimme lopulta suoraan Hankoon asti, jossa kurvasimme ensin Neljän tuulen tuvalle, josta emme kuitenkaan löytäneet mitään mainittavaa. Toki merilinnut haahkoineen, merimetsoineen, kyhmyjoutsenineen ym. olivat meille sisiksille eksoottista katsottavaa.
Vedagrundetilla kävelimme kalliolle ja aloimme seuloa merta ja lähisaaria ym. Lähirannassa piipersi pikkutylli ja saarilta löytyi pari suosirriä. Muutama räyskä saalisteli lahdella, mutta niiden seurassa ei näkynyt riuttatiiraa, mutta emme olleet ajatelleetkaan lajin hoituvan helposti. Jatkoimme staijia tarkistaen joka ikisen tiiran ja etsien kahlaajia ym. saarten rannoilta. Puolisen tuntia paikalla oltuamme huomasin kaukana, noin kilometrin päässä pienellä luodolla pahassa väreilyssä olleen punertavan kahlaajan, joka heti muotonsa puolesta näytti omituiselta. Se ei näyttänyt lainkaan kuovi- saati isosirriltä. Linnun pää näytti kokonaan oudon vaalealta ja kupeella sillä oli selvä valkoinen juova. Olin saman tien varma, että linnun on oltava isovesipääsky, mutta väreilyn takia yksityiskohtia ei näkynyt selvästi ja ihmettelin kupeella olevaa juovaa. Niinpä singahdin hakemaan lintukirjan autolta Pekan pitäessä lintu hallinnassa ja kun kirja kertoi isovesipääskyllä olevan kupeella juuri samanlaisen juovan, ei siinä auttanut kuin laittaa linnusta tieto Lintutiedotukseen.
Eipä mennyt kauaakaan, kun paikalle saapui ensimmäinen bongari ja onneksi väreily oli hieman hellittänyt ja iltavalossa lintu näkyi nyt varsin hienosti, vaikka etäisyyttä todellakin oli tasan kilometri. Lintu liikkui varsin paljon lennellen välillä luodolta toiselle ja uiskennellen välillä luotojen rantavedessä. Välillä se myös piipersi luotojen toiselle puolelle katveeseen, mutta onneksi se tuli aina taas esiin pienen odottelun jälkeen. Ilta oli jo pitkällä, kun ensimmäiset bongarit saapuivat paikalle Helsingistä asti, mutta ihmeeksemme lintu pysyi hallinnassa aina yhteentoista asti, jolloin viimeisetkin paikalle saapuneet saivat vielä linnun hoidettua!
18.7. saimme nukuttua vain parisen tuntia autossa ja pari kertaa herättyämme kuulimme lähistöllä huutelevan luhtahuitin sekä näimme kehrääjän. Aamuneljäksi kävelimme taas rantakalliolle, jossa oli jo kourallinen bongareita paikalla. Pienen etsinnän jälkeen Mika I. Koskinen löysi linnun huomattavasti lähempää, noin 250 metrin päästä lähimmän saaren kärjestä. Tästä lintu siirtyi myöhemmin toisen lähisaaren rantaan, jossa se pysyi hallinnassa koko aamun, vaikka olikin pitkiä aikoja välillä saaren takana katveessa. Niinpä yhdelläkin porukalla meni lopulta 4 tuntia ennen kuin näkivät linnun, sillä he kimpoilivat Vedan ja Högholmenin välillä, josta lintu näkyi pariin otteeseen ollessaan saaren toisella puolella.
Me yritimme tietysti Pekan kanssa staijata riuttatiiraa, mutta paljon meni aikaa siihen, kun koko ajan uusille saapuneille bongareille piti neuvoa paikkaa, missä ivp oli viimeksi nähty ja yleensä lintu piti myös näyttää heille. Havaintoja kertyi kuitenkin muistakin linnuista ja parhaimmistoa olivat lähinrannassa aamun olleet 2 jänkäsirriäistä, 6 merikihua, 6 räyskää, 2 pikkukuovia, 8 suosirriä, viitisentoista riskilää, 4 äännellyttä nuorta käenpiikaa, hetken männikössä laulanut idänuunilintu sekä isokäpylintu. Itse näin lyhyesti myös 5 ruokin jonon, joka kuitenkin lensi viistosti poispäin eikä enää tullut näkyviin saaren takaa, jotta muutkin olisivat ne nähneet. Päivän erikoisin episodi oli kuitenkin, kun yksi staijari tuli kysymään meiltä, olimmeko nähneet riuttatiiraa ja sanoi, että äsken tuolta takaa sellainen hänen mielestään meni. Emme ottaneet havaintoa kovinkaan vakavasti, etenkään kun Lintutiedotukseen asti havainto ei mennyt, vaikka lähiniemissäkin oli staijareita meidän molemmin puolin. Myöhemmin kuitenkin saimme Tiirasta lukea koko neljän hengen staijariporukan, joka siis staijasi vain noin 30 metrin päässä meistä nähneen linnun! Olin kyllä jo aamulla kyseiselle porukalle sanonut, että jos näkevät riuttatiiran, niin saavat huutaa kovaa, sillä se puuttuu meiltä eliksistä. No eivätpä huutaneet…
Iltapäivällä sää synkkeni ja alkoi sataa. Me päätimme Pekan kanssa lähteä kaupunkiin syömään ja etsimään majoituspaikkaa. Saimmekin Silverstrandin leirintäalueelta viimeisen vapaana olleen huoneen ja olikin mukava nukkua ihan kunnon yöunet.
19.7. olimme taas neljältä liikenteessä ja pikaisen Långörenin käynnin jälkeen taas Vedagrundetilla. Paikalla ei ollut muita, arvatenkin siitä syystä, ettei illalla pari tuntia paikalla ollut bongariporukka ollut enää nähnyt isovesipääskyä. Noin tunnin staijailtuamme löysimme kuitenkin linnun taas alkuperäiseltä paikaltaan ja päivitimme linnun tiedotukseen. Ja porukkaa alkoi taas lappaa paikalle, mutta lintu pysyi koko päivän kilometrin päässä ja oli varsin huonosti näkyvillä arvatenkin hieman navakoituneen tuulen takia.
Havaitsimme aamun ja aamupäivän aikana 4 jouhisorsaa, 2 allia, 2 pilkkasiipeä, kaakkurin, kuikan, 6 tundrakurmitsaa, 1+26 punakuiria, 8 pikkukuovia, 8 merikihua, 4 räyskää, 10 riskilää ja käenpiikapoikue piipitti yhä lähipuissa. Itse näin taas yhden ruokin sekä karikukon ja lähirannassa oli paikallisena isosirri sekä pikkusirri. Lopulta yhden jälkeen päätimme antaa periksi ja todeta riuttatiiran jäävän taas näkymättä. Yhdessä paikalle päivällä saapuneen Lindénin Andreaksen kanssa kävimme Svanvikissa ja jatkoimme sitten Kirkkonummen Saltfjärdenille, jossa näkyi 600 tervapääsky, pari mustavikloa ja käki. Sitten suuntasimme vielä Pekan kanssa Espoon Finnolle, josta hoidin vuodariksi liejukanan. Kotimatkalla stoppasimme vielä Pyhtään Lökörenillä, josta hoitui helposti paikalla jo pitempään olleet 2 koiras ja 1 naaras punapäänarskua. Lappeenrannassa pysähdyimme vielä Askolassa, jossa näkyi lyhyesti 4- kuovisirriä ym. ja tipautettuani Pekan kotiinsa oli minulla edessä vielä väsynyt ajo Parikkalaan, jossa näin vielä reissun 25. kahlaajaksi lehtokurpan.
Saavuttuamme Uralilta en kauan laakereilla levännyt, sillä Sotkamosta oli reissumme aikana löytynyt Suomen ensimmäinen oikeasti oikean kuuloin idänkäki! Minua ei haitannut, että olin kuullut niitä viimeisten 10 päivän aikana useita, vaan ennemminkin koin, että minun täytyy ehdottomasti käydä se kuuntelemassa. Olinhan kuullut useammankin aiemman Suomessa idänkäkenä pidetyn yksilön ja nyt kun oikeasti tiesin, miltä sellainen kuulostaa, piti tämäkin käydä kuuntelemassa. Olin toki jo reissussa saanut kuunneltua äänityksen linnusta ja todennut sen kuulostavan aivan samanlaiselta kuin samana päivänäkin Ekaterinburgin tienoilla kuulemani yksilöt.
Niinpä Parikkalaan päästyämme nukuin vain reilun tunnin päikkärit ja lähdin sitten ajamaan kohti Sotkamoa. Matka oli pitkä eikä matkan varrelta Valtimossa yrittämäni lapinuunilintukaan enää ollut äänessä. Lopulta huomasin olevani ajamassa aivan väärään paikkaan, sillä olin laittanut navigaattoriin Teerijärventien Teerivaarantien sijasta. Onneksi huomasin töppini sopivasti parin kilometrin päässä Teerivaarantien risteyksestä, enkä näin ottanut vauhtia vielä 100 kilometrin päässä olleelta Teerijärventieltä.
Teerivaaran korkeimmalla kohdalla oli jo yksi pariskunta käkeä odottelemassa, eivätkä he olleet muutamassa tunnissa sitä vielä kuulleet. Tiedossahan oli, että lintu oli edellisöinä ollut jo huomattavasti vähemmän äänessä kuin alkuun. En kuitenkaan joutunut kauan odottelemaan, kun klo 20:15 kuulin puputussarjan varsin läheltä. Viittä minuuttia myöhemmin lintu alkoi sitten puputtaa oikein kunnolla ja oli äänessä yhtäjaksoisesti parisen minuuttia. Ehdin jopa äänittää lintu jonkin aikaa.
Porukkaa tuli tämän jälkeen paikalle hieman lisää, mutta seuraavaa puputussarjaa sai odotella klo 21:50 asti, jolloin yksi autollinen bongareita juuri lähti paikalta ja siksi muut kuin minä, joka olin äänityslaitteineni hieman erillään muusta porukasta, eivät tätä lyhyttä sarjaa kuulleet. Pikkuhiljaa tuuli virisi varsin kovaksi ja lähistöllä oli oikein kunnon ukkosiakin, mutta onneksi me emme saaneet päällemme kuin pari pientä sadekuuroa. Niinpä odottelimme linnun puputtavan vielä hetkenä minä hyvänsä, mutta itse en enää kuullut äännähdystäkään, vaikka olin paikalla klo 04:15 saakka. Hetken yritin pahimman kelin aikana nukkua, mutt muuten olin koko ajan ulkona. Pari muuta paikalla ollutta ainakin epäilivät kuulleensa pari epämääräistä puputusta, mutta itse päätin lopulta lähteä ajelemaan kotia kohti.
Paluumatkalla pysähdyin ulkoilemaan ja näin hieman virkistäytymään Saaren Pohjanrannan lintutornilla ja löysinkin lietteiltä valkoviklojen ja lirojen seurasta lampiviklon. Kotiin päästyäni kävin vielä ekoilemassa Kirkkolahdella, josta oli löytynyt rytikerttunen, joka vielä puuttui minulta vuodareista. Lintu oli hyvin äänessä ja sitten olikin aika nukkua kunnon päikkärit.
Illalla minulla oli sitten taas virtaa ja kävimmekin Hannan kanssa kuuntelemassa heinäkurppaa, joka oli kyllä todella huonosti äänessä. Laskimme pelloilta 118 kuovia seurassaan yksi pikkukuovikin.
Perjantai meni kaverin polttareissa Lappeenranta-Pyhtää -akselilla, mutta aamuöisellä paluumatkalla hoidin viiriäisen Lappeenrannan Hanhijärven Rantalasta. Ja sunnuntaina 28.6. oli vuorossa Parikkalan Rajan rinki -pyöräily, jossa olin ollut mukana myös suunnitteluissa ja järjestelyissä. Ilmeisesti reissun takia olin kuitenkin aivan järkyttävän huonossa pyöräilykunnossa ja meinasin todella hyytyä 90 kilometrin mäkiselle reitille. Ihme kyllä jaksoin maaliin asti, vaikka pahimmillaan krampissa olivat oikea pohje sekä vasen etu- ja takareisi! Matkan varrella kuului Siikalahdella rastaskerttunen, jokunen kultarinta, peukaloinen ja tiltaltti. Seuraavien parin yön pikakierrokset tuottivat vain pari kehrääjää sekä pari heinäkurppaa.
1.7. heräsin aikaisin ja suuntasin Soininmäkeen, jossa sinipyrstö oli yhä vain aktiivisesti äänessä. Kävin ennen töitä pikaisesti myös Saarella, jossa Akanvaaran Tetrisuolla näkyi teeri ja Pohjanrannassa kuului luhtakerttunen sekä kultarinta. Päivällä Siikalahdella näkyi merikotka sekä kaulushaikara ja kuului rastaskerttunen. Illalla kävimme taas peltoretkellä ja näimme ainakin 5 heinäkurppaa, mutta ne olivat todella vaisusti äänessä. Lähinnä ne vain lennähtelivät edestakaisin kaukana peltoaukealla.
2.7. pikaisella ruokatuntikäynnillä Siikalahdella näkyi mm. 12 nuolihaukkaa ja tornilta bongasin pari harmaasorsaa sekä kultarinnan.
3.-5.7. poljimme kaveriporukalla taas Saimaata ympäri. Lähdimme liikenteeseen Lappeenrannasta, josta ensimmäinen etappi vei Ristiinaan, jossa meillä oli mökki. Toisena päivänä poljimme Sulkavalle ja kolmantena Ruokolahden kautta takaisin Lappeenrantaan. Meitä oli viisi polkijaa, joista neljä ajokortillista ajoi vuorollaan huoltoautoa, joten yhteensä itselleni tuli pyöräilyä 250 kilometriä. Olipahan taas mukava reissu ja sopivasti viikonloppuna oli kesän parhaat kelit! Paluumatkalla Lappeenrannasta koukkasin eräälle järvelle, jossa kuningaskalastajabongaus onnistui mukavasti vain 10 minuutin odottelulla. Parikkalan Joukiossa hidastin sen verran, että laskin paikalta 84 valkoposkihanhea – Parikkalan kanta on todellakin kasvanut!
6. ja 7.6. näin perinteisesti taas pähkinähakin Kangaskylän sembroissa. 8.7. teimme pikaisen iltaretken Saarelle Partasen Harrin kanssa, mutta havainnot jäivät Akanvaaran Tetrisuolla pikaisesti nähtyyn peltosirkkuun sekä Pohjasuolla saalistelleeseen suopöllöön.
10.7. Kontiokorven Jari löysi Kirkkorannasta kuovisirrin, mikä piti tietysti bongata ensin ekly-vuodariksi ja sitten vielä eko-vuodariksi. Paikalla oli myös pari suosirriä sekä 56 töyhtöhyyppää.
11.7. teimme Hannan kanssa heinäkuun laskennan. Siikalahden ympärikävelyn yllättävin havainto oli ylitsemme muuttanut 240 mustalinnun parvi. Ruisrääkkä, mustaviklo, 6 peukaloista, 2 viitasirkkalintua, 6 viitakerttusta, rastaskerttunen, 3 kuhankeittäjää sekä pikkulepinkäinen olivat muita mukavampia havaintoja.
12.7. kävimme aamuisella metsäretkellä Soininmäen lähimetsissä ja kuulimme pari pyytä, peukaloisia ja tiltaltteja, mutta sinipyrstö oli jo hiljentynyt. Kävimme myös Savon puolella läheisellä kaakkurilammella, jossa emot olivat paikalla kahden poikasen kanssa. Seuraavana päivän Kangaskylällä piipitti käenpiian poikanen ja Kirkkorannassa näkyi metsäviklo.
15.7. terkkarin pihassa oli kaksi tikliä ja Siikalahdella näkyi heinätavinaaras ja 16.7. pikainen metsäretki tuotti vain 5 pyrstötiaista. Sen sijaan Joukionsalmella oli huikeat 147 valkoposkihanhea, joista noin puolet oli poikasia!
Kesäkuun ensimmäisenä lähdimme aamukuuden aikaan bongaamaan sinipyrstöä Hannan, tämän veljen Miikan sekä äidin Helkan kanssa. Lintu löytyi saman tien ja pääsimme myös näkemään ja kuvaamaan sitä huomattavasti helpommin kuin löytötilanteessa. Idänuunilintu lauloi lyhyesti ja hetken kuulimme pohjantikan ääntelyä, itse kuulin myös isokäpylinnun.
Jatkoimme seuraavaksi toiseen metsäpaikkaan, jossa pienen odottelun jälkeen kuukkeliperhe tuli meitä moikkaamaan. Vanhalla parilla oli yksi nuorukainen mukanaan, mikä oli oikein mukava yllätys. Poikanen kerjäsi vielä emoiltaan ruokaa, vaikka oli aikuisten näköinen ja kokoinen. Palokärki kävi myös möykkäämässä vieressämme.
Jatkoimme seuraavaksi vielä katsomaan lapinpöllöä, joka löytykin helposti nukkumata männyn oksalta. Pääsimme kuvaamaan tätä aika lunkisti ottanutta otusta ihan mukavasti. Jätimme sen kuitenkin pian jatkamaan torkkumista. Samaiselta paikalta nousi lentoon koppelo, joka lensi komeasti editsemme.
Illalla suuntasimme Hannan kanssa pikakeikalle Saarelle. Akanvaaran Tetrisuolla tuuli todella kovaa, mutta jonkin aikaa odoteltuamme näimme pellon perällä tutun 2kv niittysuohaukkakoiraan lennossa. Lintu kuitenkin katosi saman tien eikä sitä enää näkynyt, vaikka vielä tovin odottelimme. 10 teertä jaksoi soidintaa täysillä puhurista huolimatta.
Pohjanrannassa oli yhä kahlaajia ja lampiviklon lisäksi näimme 4 valkovikloa, punajalkaviklon, suosirrin ja tyllin. Pellolla nukkui myös 13 valkoposkihanhea.
2.6. teimme Miikan kanssa kesäkuun laskentani eli kiersimme Siikalahden kotipihaltamme lähtien. Miika sai hyvää harjoitusta peruslintuihin ja toki muutamia mukavampiakin havaintoja tehtiin. Mainittavampia lintuja olivat kanadanhanhi, 2 heinätavia, 5 tukkakoskeloa, teeri, 6 mustakurkku-uikkua, 2 mehiläishaukkaa, 3 luhtakanaa, pikkuhuitti, Siikalahden poikki uinut kahden pienen poikasen kurkiperhe, metsäviklo, 55 pikkulokkia, sarvipöllö, harmaapäätikka, valkoselkätikka, käenpiika, 3 peukaloista, 7 mustapääkerttua, pensassirkkalintu, 2 luhta- ja 9 viitakerttusta, 2 sirittäjää, pyrstötiainen, puukiipijä, 3 kuhankeittäjää, varpunen sekä ehkä isoin ylläri, täysiä kylän reunalla laulanut järripeippo. 8 tunnin laskennassa näkyi yhteensä 96 lintulajia.
3.6. kävin työkeikalla Imatralla. Lähdin taas liikkeelle niin aikaisin, että yritin ensin matkalla Rautjärvellä heinäkurppia, mutta ne olivat jo yösoitimensa lopettaneet. Sen sijaan Joutsenon Konnunsuolla onnistuin kuulemaan pikkukultarinnan, kun sade vihdoin hieman taukosi.
Iltapäivällä kävin taas Pohjanrannassa, jossa näkyi lampiviklopari, mustapyrstökuiri, 2 jänkäsirriäistä, 3 valkovikloa sekä lapinsirri. Nyt 7 valkoposkihanhen seurassa oli myös sepelhanhi.
4.6. heräsin taas edellispäivän pitkien päiväunien takia aivan turhan aikaisin ja niinpä olin jo ennen kuutta taas maastossa. Kävin tarkistamassa, että sinipyrstö oli yhä aktiivisesti äänessä ja jatkoin sitten Melkoniemen suuntaan etsiskelemään muita metsälintuja. Enpä ehtinyt kauhean kauan ajaa, kun tiellä edessäni tepasteli pieni nalle! Erauspentu nousi auton huomattuaan seisomaan ja hipsi sitten metsän puolelle, jossa se kuitenkin pysähtyi uteliaana minua katselemaan. Tuijottelimme siinä sitten toisiamme muutaman minuutin ja valitettavasti minulla ei ollut muuta kameraa mukana kuin kännykkäni. Juttelin jopa tälle karvakasalle ja viheltelin, jolloin se aina pysähtyi minua katsomaan. Lopulta se kuitenkin kiipesi rinnettä syvemmälle metsään ja jätin sen rauhaan. Ajeluni ei sittemmin tuottanut muita kummempia havaintoja, mitä nyt pari uutta viitasirkkalintua löytyi pieniltä pelloilta.
Päivällä kävimme kiertämässä kaikki pesivät pöllömme, joista kahdella varpuspöllöllä oli jo molemmilla 7 rengastettavan kokoista poikasta. Sen sijaan helmipöllön pojat olivat vielä liian pieniä ja yhdellä varpuspöllöllä oli pesässä 4 liian pientä sekä kaksi kuollutta poikasta. Ruokaa ei siis tuntunut olevan riittävästi.
Iltapäivällä kävimme vielä Harrin kanssa Saarella pyörähtämässä ja Tetrisuolta löytyikin vuodariksi suopöllö. Pohjanrannassa oli 11 valkoposkihanhea sekä sepelhanhi, heinätavi, pari pikkutylliä, tylli, lapinsirri sekä yhä vain pari lampivikloa ja Viitasirkkalintu säksätti.
5.6. yöllä kävin vielä kuuntelemassa, että pikkuhuitti oli yhä Siikalahdella. Illalla lähdimmekin sitten pitemmälle reissulle Uralille!
25.5. Siikalahdella näkyivät ensimmäiset mehiläishaukat sekä harmaasieppo ja kuului käenpiika. Eräällä parikkalalaisella valkoselkätikalla poikaset olivat jo poistumassa pesästä. Lyhyellä yöretkellä kuului muutama ruisrääkkä, pari kehrääjää, pensassirkkalintu sekä pari viitakerttusta. Siikalahden patotielle kuului taas pikkuhuitti, jota ei oltukaan ilmoitettu kuullun reiluun pariin viikkoon.
26.5. ruokatunnilla näin Siikalahdella haarahaukan ja iltapäivällä kävin pyörälenkillä Melkoniemen metsissä hoitamassa pesäpöllöt ekopinnaksi, samalla poikastilanteen tarkistaen. Metso oli myös mukava ekopinna.
28.5. kävin aamusta työkeikalla Luumäellä ja iltapäivällä retkeilin Caireniuksen Sampsan kanssa Joutsenossa. Havainnot jäivät varsin vaatimattomiksi, mutta iltaretki Hannan kanssa Saarelle oli sitten sitäkin parempi! Vastatuuli oli saanut kahlaajat pysähtymään. Akanvaaran Tetrisuolla kuului peltosirkku, Pohjanrannassa näkyi 2 lampivikloa, 3 jänkäsirriäistä, lapinsirri, suosirri ja 2 punajalkavikloa ym. ja Suurenjärvenlietteellä 3 lapinsirriä, pikkutylli ja 2 suokukkoa. Yöllä suuntasimme Partasen Harrin kanssa vielä ekoretkelle Siikalahden suunnille ja hoidimme viitasirkkalinnun, pensassirkkalinnun, luhtakerttusen kehrääjän, ruisrääkät, 2 sarvipöllöä sekä pikkuhuitin ym.
29.5. teimme Saaren kierroksen Hannan veljen Miikan kanssa ja kierros alkoi hyvin, kun Akanvaaran Tetrisuolta löytyi todella omituisen näköinen suohaukka, jonka pitkän hieromisen jälkeen määritin 2kv koiras niittysuohaukaksi! Peltosirkku kuultiin myös ennen kuin jatkoimme Pohjanrantaan, jossa lähes kaikki kahlaajat olivat yhä paikalla. Punajalkaviklot olivat tiessään mutta lampiviklot, sirriäiset ja sirrit sekä 2 tylliä nähtiin.
30.5. aamustaiji Siikalahdella todella kesäisessä kelissä oli huonosti nukkuneena varsin puuduttavaa. Merikotka, keltavästäräkki, kuhankeittäjä sekä lavan vieressä hetken laulanut luhtakerttunen sentään piristivät. Päivällä päätimme nukkua univelkoja pois jotta yöllä taas jaksaisi…
31.5. Keskiyön pintaan suuntasimme retkelle Hannan ja Miikan kanssa ja aloitimme viitasirkkalinnulla, pensassirkkalinnulla, rääkillä, viitakerttusilla sekä 2 kehrääjällä, kunnes Kolmikannankankalla kuului yllättäen viirupöllö! Pian olimme Siikalahdella valmiina yölaulajakartoitukseen ja kiersimmekin soutuveneellä koko eteläpuolen vesialueen ja ynnäsimme 6 kaulushaikaraa, 5 luhtakanaa, 4 luhtahuittia, pikkuhuitin, pari kuhankeittäjää sekä rastaskerttusen.
Kotiin päästyäni jatkoin pyörällä Moskuunniemeen, josta Harrin kanssa jatkoimme Melkoniemen metsiin. Matkalla kuului mm. 4 kultarintaa. Metsiin päästyämme löysimme aika pian idänuunilinnun ja hetken tätä kuunneltuamme, kuulin takaamme tutun kuuloisen laulun säkeen. Ensin laulu oli hieman liian pitkä ja siinä oli pari ylimääräistä sointia, mutta muutaman toiston jälkeen laulu tasaantui saman toistoksi – sinipyrstö! Harri kaivoi kameransa esiin ja lähdimme kipuamaan rinnemetsää kohti laulajaa. Ehdin itse linnun luo nopeasti ja löysinkin linnun kuusen latvasta ja toden totta 2 kv sinipyrstö, Parikkalan ensimmäinen kautta aikain lauloi kauniisti suoraan yläpuolellani! Kun Harri saapui paikalle, pyysin tältä kameraa, jotta voisin oksien välistä ottaa heti pari dokumenttikuvaa, mutta lintu karkasi juuri kun olin painamassa laukaisinta. Ja sitten alkoi melkoinen ajojahti. Lintu lauloi yhä koko ajan muttei ei enää latvassa, joten sen näkeminen oli todella vaikeaa! Ja aina kun se näki meidät, se siirtyi kauemmaksi. Päätimme lopulta, että jatkaisin Harrin kameran kanssa linnun perään ja lopulta olin seurannut lintua Punkaharjun puolelle ja takaisin, kunned lopulta sain sen taas näkyviin ja kuvat otettua!
Fiilis oli todella korkealla ja pyörälle päästyäni tuulettelimme oikein kunnolla! Ja kuinkas ollakaan kohta sinipyrstö lauloi taas alkuperäisellä paikalla, ilmeisesti valitsemallaan reviirillä!
Poljimme vielä pitkät lenkit metsissä ja havaitsimme mukavasti pikkukäpylintuja, muutaman isokäpylinnun sekä yhden kirjosiipikäpylinnun! Tiltaltteja kuultiin pari, peukaloisia puolisen tusinaa ja yksi palokärki. Viitisenkymmentä kilometriä päivän aikana poljettuani ja pari soudettuani olin kotiin päästyäni valmis pitkille päikkäreille!
Illalla saimme vielä tiedon paikallisesta lapinpöllöstä, jota kävimme katsomassa. Veimme linnulle myös tekopesän, josko se tulevina vuosina löytäisi siitä itselleen pesäpaikan?
22.5. perjantaina ajelimme Kiljusen Jarin kanssa Ouluun. Matkan havainnot jäivät Kempeleessä nähtyyn tien yli lentäneeseen mustapyrstökuiriin. Iltakuuden jälkeen olimme perillä ja majoituimme Mikko Ala-Kojolan luokse. Kävimme pikaisella pohjustuskeikalla läheisellä viirupöllön pesällä, jossa pöllö oli hautonut aiemmin vanhassa kanahaukan risupesässä. Pesä oli kuitenkin romahtanut ja puun juurelta löytyi vain munankuoria sekä aika tuore pieni viirupöllön poikasen raato. Tämä olikin sitten ainoa tekemämme pohjustus… Palattuamme Mikolle saapui pian joukkueemme neljäskin jäsen veljeni Pirkka ja loppuilta kului syöden, saunoen sekä tietysti seuraavana päivänä alkavaa PPLY:n 30-vuotisjuhlarallia suunnitellen.
Heräsimme 23.5. aamuseitsemän aikoihin ja pikkuhiljaa valmistauduimme lähtemään kohti rallin aloituspaikkoja, jotka sijaitsivat jonkin matkaa Oulun pohjoispuolella. Olimme saaneet perinteisesti rallijoukkueessamme olevalta Antti Vierimaalta hyvät vinkit pöllöpaikoille ja koska sää oli juuri rallin alkaessa ennen puoltapäivää muuttumassa erittäin tuuliseksi ja myös sateiseksi, olimme päättänet aloittaa hoitamalla nämä aikaa vievät pöllöt heti alkuun. Rallin aloitus oli klo 11-12:00 liukumalla, joten olimme pelipaikoilla juuri yhdeltätoista. Pian alkoi sataa mutta löysimme silti pesivän hiiripöllön pitämästä sadetta eräässä kuusessa sekä heti perään myös maastopoikasen kököttämässä eräällä juurakolla. Koskapa arvelimme, että ainakin poikanen pysyy paikoillaan, jatkoimme läheiselle viirupöllöreviirille, josta pienen haeskelun jälkeen löysimme maastopoikasen korkealta pesäpöntön yläpuolelta. Päätimme odottaa paikalla klo 12:00 asti, jotta saisimme seuraavalle päivälle mahdollisimman paljon aikaa, sillä sääennustus lupasi paljon parempaa keliä rallin loppuun. Aloituslajiksi kirjautui lopulta viirupöllönpoikasen edessä pomppinut hömötiainen. Singahdimme sitten nopeasti pointsaamaan hiiripöllön ja poikanen olikin yhä samalla paikalla, mutta emo oli tiessään. Jatkettuamme matkaa löytyi tien varresta ensin naarasteeri ja sitten koppelo.
Matkamme jatkui vauhdikkaasti matkan varrelta vain aivan tavallisia lajeja pointsaillen kohti Oulua, mutta poikkesimme matkalla hoitamaan ensin varpuspöllön pöntöltään ja sitten helmipöllön. Helmipöllön poikanen näkyi jo kaukaa kurkkimassa pöntön suuaukolta. Mainittakoon, että olimme jo tässä vaiheessa nähneet etelä ja pohjoisen kohtaamisen, sillä olimme nähneet niin poron kuin metsäkauriinkin.
Ouluun päästyämme kurvasimme ensin Taskilan jätärille, jossa tajusimme kuinka järkyttävän kova tuuli meren rannalla oli! Havainnot jäivätkin vain meriharakoihin ja lähistöllä näkyneisiin pariin uuttukyyhkyyn. Jatkoimmekin pian Pyykösjärvelle, jossa ainoat mainittavammat lajit olivat nokikana sekä korppi. Hoidettuamme mustakurkku-uikut Lintulammelta ei häävisti mennyt Oritkarissakaan, josta hoitui vain aivan tavallisia lajeja, Äimärautiossa sentään näkyi kottarainen sekä molemmat tyllit. Seuraavaksi singahdimme Kempeleen Vihiluodon tornille, josta löytyi harmaasorsia, kyhmyjoutsenia, ristisorsa sekä uivelo ja kuului fasaani, mutta lyhyesti näkemääni heinätavia eivät muut ehtineet nähdä. Oulunsalon puoleisesta niemenkärjestä näkyi vielä pari pikkutiiraa, mutta tuulen takia merelle katselu oli todella vaikeaa, sillä aallokko oli todella korkea ja meillä oli vaikeuksia pysyä pystyssä! Teppolassa näkyi vielä mustapystökuiri ja sitten jatkoimme kohti Liminkaa.
Limingassa etsimme tovin turkinkyyhkyjä, mutta löysimme vain 12 pulua! Enpä ollut ennen nähnyt Limingassa yhteensäkään niin montaa pulua. Virkkulassa tuuli oli todella kova, mutta onneksi löysimme merikotkia, 3 heinätavia, lahdelle laskeutuneen kaakkurin sekä pari jänkäsirriäistä. Sade yltyi todella kovaksi ja silloin edessämme kävi pyörähtämässä komea 16 isosirrin parvi, Jouduimme lopulta lähtemään, vaikka pari pientä kahlaajaa jäi määrittämättä. Lumijoen Sannanlahdelle päästyämme sade oli tauonnut ja tuulikin osoittautui pieniä heikkenemisen merkkejä. Vesi oli kuitenkin noussut niin korkealle, että meillä oli vaikeuksia päästä torniin! Ruokokerttunen lauloi, pari parvea valkoposkihanhia pyöri Pitkänokalla, alli lensi lahden yllä, kaulushaikara humppasi ja räyskä sekä merikihu lentelivät hetken lahdella. Pian jatkoimme kuitenkin Karvonlahdelle, jossa laitumella oli mukavasti kahlaajia, parhaimpana komea kuovisirri.
Siikajoella stoppasimme ensin Karinkannassa, mutta havaintoja kertyi vasta Säären rannasta, jossa oli valkoposkihanhia, suosirrejä, jänkäsirriäisiä, 3 karikukkoa sekä punakuiri, joka nousi kuitenkin lentoon ja katosi lintumassaan ennen kuin muut kuin minä ja Pirkka ehtivät sen nähdä. Karinkannan pelloilta löytyi taas läpi ajaessamme pienestä merihanhiparvesta tundrahanhi. Ihmeeksemme merihanhiparvia ei juuri koko rallin aikana näkynyt missään, toiveissa kun olisi ollut löytää parvista muitakin hanhia. Sitten kiiruhdimme Merikylänlahden pohjukkaan, josta yksi joukkue oli aiemmin löytänyt komeat 4 koiras punapäänarskua! Linnut löytyivät helposti ja ne olivatkin juuri sopivasti heräilemässä ja sain skoupattua niistä ihan mukavat kuvat ja videopätkät. Kävimme vielä kääntymässä Kaasan kalasatamassa, jossa kuitenkin tuuli niin kovaa, ettemme nousseet lopulta edes autosta.
Tauvon Munahiedalle kävelimme taas tuttuja reittejä mutta vesi oli niin korkealla, että Ulkonokan vilkaisu ei kauan vienyt aikaa. Onneksi sentään 3 vesipääskyä löytyi muiden havaintojen oltua jo tuttuja; kaulushaikara, karikukko, 2 räyskää, 2 pikkutiiraa ym. Pois ajaessamme löytyi vielä nuolihaukka.
Sitten singahdimme perinteiselle yöretkelle sisämaahan ja tavoitteena olivat ainakin jänkäkurppa, riekko sekä lapinpöllö, mutta vain pesässään nököttänyt jälkimmäinen hoitui lajilistallemme. Sade oli kuitenkin viimein loppunut kokonaan ja tästä eteenpäin kelin piti parantua koko ajan, joten vaikka ainakin osaa porukastamme alkoi pikkuhiljaa väsyttää aika tavalla, oli fiilis silti korkealla.
Raahen Aittalahdella stoppaus tuotti punasotkan ja sitten ajoimme kohti Pyhäjokea hyvän näköisillä yölaulajabiotoopeilla pysähdellen. Kaijanarossa napsahtikin ruisrääkkä, mutta Pyhäjoelle päästyämme perinteisesti hyvät Heinikarinlampi ja Hietakarinlahti eivät tuottaneet meille yhtään lajia. Onneksi lähistöltä löytyi sentään metsäviklo ja ensimmäiset peukaloiset jo availivat ääntään. Pyhäjoen penkkatiet tuottivat aamuyökuuntelulla mustapääkerttuja, punavarpusia, toisen rääkän sekä puukiipijän – enemmän oli tietysti toivottu. Harmintien varresta löytyi urpiaisia ja pikkukäpylintuja ja sitten olikin aika singahtaa kohti aamustaijipaikkaamme Elävisluotoa. Elävisluodon risteyksessä plokkasin taivaalta suohaukan, joka osoittautui naaras arosuohaukaksi. Tämän jo loitontuessa kauemmaksi, huomasin ylitsemme lentävät kaksi harmaahaikaraa – ei hassummin! Löydettyämme vihdoin rantaan, irtosi mereltä saman tien pilkkasiipi ja vajaan tunnin staijilla näkyi myös alleja, mustalintuja, kaakkureita, vihdoin yksi kuikkakin, pari vesipääskyä, kolme isosirriä, karikukko sekä vihdoin myös ruokki. Päätimme lopettaa staijin etuajassa, sillä vesilintupuutteita ei enää ollut lähellekään niin paljon kuin kaikkia muita puutteita! Niinpä lähdimme ajamaan takaisin päin ja heti Elävisluodontien varressa paukahti, kun tien varressa seisoskeli komea riekko!
Sitten päätimme singahtaa Siikajoelle Alhonmäen kautta pointsaamaan Piikkikarin viiriäistä. Emmepä ehtineet edes kovin lähelle Alhonmäkeä, kun tien varresta nousi lentoon kangaskiuru, joten jatkoimme saman tien Piikkikariin, jossa viiriäinen huuteli saman tien, kun nousimme autosta. Karinkannasta löytyi sinirinta ja kivikasanpelloilla näkyi toinen, mutta kohta olimme taas Säären rantaa kohti ajamassa. Rantatiellä kuului järripeippo sekä ensin näkyi ja sitten kuului sirittäjä. Rannassa oli kilpailevakin joukkue paikalla, mutta havaintoja ei silti meinannut tulla mitään, kunnes sopivasti vihulaisten siirryttyä kauemmaksi, lensi aivan ylitsemme pohjansirkku aktiivisesti äännellen ja hyvin myös näkyen.
Sitten oli valinnan paikka – mitä seuraavaksi? Päätimme ajaa nuottien perässä metsiin pointsaamaan kanahaukkaa, käenpiikaa sekä pohjantikkaa, mutta persiilleen meni! Emme löytäneet pontikan pesää lainkaan, kanahaukan pesä löytyi, mutta siinä ei kyllä ollut ketään kotona eikä käenpiikaa saati mitään muutakaan uutta kuulunut ja parasta aamua meni hukkaan pahasti. Pois ajaessamme näimme sentään koko rallimme ainoan tikan – käpytikan. Samaan aikaan Virkkulassa piipitettiin ruostepääskyjä, hietatiiraa sekä niittysuohaukkaa, joten hieman sapetti. Päätimme kuitenkin pysyä hätäisesti parsitussa suunnitelmassamme ja jatkoimme Alhonmäelle petostaijiin. Vartissa hoidimme listallemme kalasääsken, hiirihaukan sekä sinisuohaukan ja sitten päätimme jatkaa lopettamaan rallimme Virkkulaan, sillä paikalla oli kuitenkin puolikkaalle porukastamme jopa kaksi elistä.
Virkkulaan päästyämme oli keli oikein mukava, mitä nyt tuuli oli vieläkin varsin voimakas. Lintuja ei silti näkynyt juuri lainkaan! Tundrakurmitsa sentään piilotteli eräällä mättäällä, mutta neljän kymmenen minuutin rypistys ei tuottanut enää mitään muuta uutta.
Lopulta jouduimme nöyrtymään vaivaiseen 143 lajiin. Tavoitteenani oli ollut keli huomioiden vähintään 145 lajia, jolla olisi sentään irronnut vielä 4. sija, mutta nyt jäimme 13 joukkueen rallissa viidensiksi. Tavoitteemme eivät tänä vuonna olleet yhtä korkealla kuin yleensä, sillä meillä ei ollut lainkaan pohjustusta ja Mikko ainoana paikallisena ei juuri ollut linturetkeillyt, kun koiranpentu oli pitänyt tämän kiireisenä. Onneksi tulos oli kuitenkin lopulta ihan kelvollinen ja purussa oli selvinnyt, että olimme jääneet muille lähinnä peruslajeissa – huutolajeja meillä oli kyllä erittäinkin hyvin. Ja peruslajithan ovat juuri niitä, mitkä vaativat paikallistuntemusta.
Jassin kanssa emme siis purkuun jääneet, vaan lähdimme lähes saman tien pitkälle paluumatkalle kotia kohti. Jassi nukkui alkumatkasta ja jaksoi siten ajaa loppumatkasta. Niinpä olimme kotosalla jo ihan mukavan aikaisin. Itse painuin saman tien nukkumaan ja heräsin virkeänä arkeen 12 tuntia myöhemmin.
13.8. lahdelta löytyi käenpiika, joka vietti patotien puskissa viikon piilotellen ja 15.8. metsäretkellä näkyi tutu kolme kuukkelia, koppelo sekä kuului kanahaukka, pyy sekä kirjosiipikäpylintu. Jatkoimme Miikan kanssa vielä Saarelle, jossa Akanvaaran Tetrisuolla näkyi ampuhaukka, 140 räystäspääskyä ja käenpiika muttei jurri muuta.
