Viikonloppu Hangon Vedagrunetilla

Perjantaina 17.7. lähdin iltapäivästä ajamaan kohti etelää ja Lappeenrannassa pysähdyin Askolan lintutornille. Tornilta näkyi pikkutylli, 5 suosirriä sekä 2 lapinsirriä ja lopulta lennossa myös paikalla edellispäivänäkin ollut räyskä. Nappasin Punnosen Pekan kyytiini ja lähdimme jatkamaan kohti Hankoa. Olimme edellispäivänä päättäneet lähteä yrittämään elikseksi riuttatiiraa, joita oli nähty parina edellispäivänä ja jopa tämänkin päivän aikana Hangon edustalla.

Ajoimme lopulta suoraan Hankoon asti, jossa kurvasimme ensin Neljän tuulen tuvalle, josta emme kuitenkaan löytäneet mitään mainittavaa. Toki merilinnut haahkoineen, merimetsoineen, kyhmyjoutsenineen ym. olivat meille sisiksille eksoottista katsottavaa.

Vedagrundetilla kävelimme kalliolle ja aloimme seuloa merta ja lähisaaria ym. Lähirannassa piipersi pikkutylli ja saarilta löytyi pari suosirriä. Muutama räyskä saalisteli lahdella, mutta niiden seurassa ei näkynyt riuttatiiraa, mutta emme olleet ajatelleetkaan lajin hoituvan helposti. Jatkoimme staijia tarkistaen joka ikisen tiiran ja etsien kahlaajia ym. saarten rannoilta. Puolisen tuntia paikalla oltuamme huomasin kaukana, noin kilometrin päässä pienellä luodolla pahassa väreilyssä olleen punertavan kahlaajan, joka heti muotonsa puolesta näytti omituiselta. Se ei näyttänyt lainkaan kuovi- saati isosirriltä. Linnun pää näytti kokonaan oudon vaalealta ja kupeella sillä oli selvä valkoinen juova. Olin saman tien varma, että linnun on oltava isovesipääsky, mutta väreilyn takia yksityiskohtia ei näkynyt selvästi ja ihmettelin kupeella olevaa juovaa. Niinpä singahdin hakemaan lintukirjan autolta Pekan pitäessä lintu hallinnassa ja kun kirja kertoi isovesipääskyllä olevan kupeella juuri samanlaisen juovan, ei siinä auttanut kuin laittaa linnusta tieto Lintutiedotukseen.

Eipä mennyt kauaakaan, kun paikalle saapui ensimmäinen bongari ja onneksi väreily oli hieman hellittänyt ja iltavalossa lintu näkyi nyt varsin hienosti, vaikka etäisyyttä todellakin oli tasan kilometri. Lintu liikkui varsin paljon lennellen välillä luodolta toiselle ja uiskennellen välillä luotojen rantavedessä. Välillä se myös piipersi luotojen toiselle puolelle katveeseen, mutta onneksi se tuli aina taas esiin pienen odottelun jälkeen. Ilta oli jo pitkällä, kun ensimmäiset bongarit saapuivat paikalle Helsingistä asti, mutta ihmeeksemme lintu pysyi hallinnassa aina yhteentoista asti, jolloin viimeisetkin paikalle saapuneet saivat vielä linnun hoidettua!

18.7. saimme nukuttua vain parisen tuntia autossa ja pari kertaa herättyämme kuulimme lähistöllä huutelevan luhtahuitin sekä näimme kehrääjän. Aamuneljäksi kävelimme taas rantakalliolle, jossa oli jo kourallinen bongareita paikalla. Pienen etsinnän jälkeen Mika I. Koskinen löysi linnun huomattavasti lähempää, noin 250 metrin päästä lähimmän saaren kärjestä. Tästä lintu siirtyi myöhemmin toisen lähisaaren rantaan, jossa se pysyi hallinnassa koko aamun, vaikka olikin pitkiä aikoja välillä saaren takana katveessa. Niinpä yhdelläkin porukalla meni lopulta 4 tuntia ennen kuin näkivät linnun, sillä he kimpoilivat Vedan ja Högholmenin välillä, josta lintu näkyi pariin otteeseen ollessaan saaren toisella puolella.

Me yritimme tietysti Pekan kanssa staijata riuttatiiraa, mutta paljon meni aikaa siihen, kun koko ajan uusille saapuneille bongareille piti neuvoa paikkaa, missä ivp oli viimeksi nähty ja yleensä lintu piti myös näyttää heille. Havaintoja kertyi kuitenkin muistakin linnuista ja parhaimmistoa olivat lähinrannassa aamun olleet 2 jänkäsirriäistä, 6 merikihua, 6 räyskää, 2 pikkukuovia, 8 suosirriä, viitisentoista riskilää, 4 äännellyttä nuorta käenpiikaa, hetken männikössä laulanut idänuunilintu sekä isokäpylintu. Itse näin lyhyesti myös 5 ruokin jonon, joka kuitenkin lensi viistosti poispäin eikä enää tullut näkyviin saaren takaa, jotta muutkin olisivat ne nähneet. Päivän erikoisin episodi oli kuitenkin, kun yksi staijari tuli kysymään meiltä, olimmeko nähneet riuttatiiraa ja sanoi, että äsken tuolta takaa sellainen hänen mielestään meni. Emme ottaneet havaintoa kovinkaan vakavasti, etenkään kun Lintutiedotukseen asti havainto ei mennyt, vaikka lähiniemissäkin oli staijareita meidän molemmin puolin. Myöhemmin kuitenkin saimme Tiirasta lukea koko neljän hengen staijariporukan, joka siis staijasi vain noin 30 metrin päässä meistä nähneen linnun! Olin kyllä jo aamulla kyseiselle porukalle sanonut, että jos näkevät riuttatiiran, niin saavat huutaa kovaa, sillä se puuttuu meiltä eliksistä. No eivätpä huutaneet…

Iltapäivällä sää synkkeni ja alkoi sataa. Me päätimme Pekan kanssa lähteä kaupunkiin syömään ja etsimään majoituspaikkaa. Saimmekin Silverstrandin leirintäalueelta viimeisen vapaana olleen huoneen ja olikin mukava nukkua ihan kunnon yöunet.

19.7. olimme taas neljältä liikenteessä ja pikaisen Långörenin käynnin jälkeen taas Vedagrundetilla. Paikalla ei ollut muita, arvatenkin siitä syystä, ettei illalla pari tuntia paikalla ollut bongariporukka ollut enää nähnyt isovesipääskyä. Noin tunnin staijailtuamme löysimme kuitenkin linnun taas alkuperäiseltä paikaltaan ja päivitimme linnun tiedotukseen. Ja porukkaa alkoi taas lappaa paikalle, mutta lintu pysyi koko päivän kilometrin päässä ja oli varsin huonosti näkyvillä arvatenkin hieman navakoituneen tuulen takia.

Havaitsimme aamun ja aamupäivän aikana 4 jouhisorsaa, 2 allia, 2 pilkkasiipeä, kaakkurin, kuikan, 6 tundrakurmitsaa, 1+26 punakuiria, 8 pikkukuovia, 8 merikihua, 4 räyskää, 10 riskilää ja käenpiikapoikue piipitti yhä lähipuissa. Itse näin taas yhden ruokin sekä karikukon ja lähirannassa oli paikallisena isosirri sekä pikkusirri. Lopulta yhden jälkeen päätimme antaa periksi ja todeta riuttatiiran jäävän taas näkymättä. Yhdessä paikalle päivällä saapuneen Lindénin Andreaksen kanssa kävimme Svanvikissa ja jatkoimme sitten Kirkkonummen Saltfjärdenille, jossa näkyi 600 tervapääsky, pari mustavikloa ja käki. Sitten suuntasimme vielä Pekan kanssa Espoon Finnolle, josta hoidin vuodariksi liejukanan. Kotimatkalla stoppasimme vielä Pyhtään Lökörenillä, josta hoitui helposti paikalla jo pitempään olleet 2 koiras ja 1 naaras punapäänarskua. Lappeenrannassa pysähdyimme vielä Askolassa, jossa näkyi lyhyesti 4- kuovisirriä ym. ja tipautettuani Pekan kotiinsa oli minulla edessä vielä väsynyt ajo Parikkalaan, jossa näin vielä reissun 25. kahlaajaksi lehtokurpan.

J.A.