Koko Pohjois-Pohjanmaalla tuulee

22.5. perjantaina ajelimme Kiljusen Jarin kanssa Ouluun. Matkan havainnot jäivät Kempeleessä nähtyyn tien yli lentäneeseen mustapyrstökuiriin. Iltakuuden jälkeen olimme perillä ja majoituimme Mikko Ala-Kojolan luokse. Kävimme pikaisella pohjustuskeikalla läheisellä viirupöllön pesällä, jossa pöllö oli hautonut aiemmin vanhassa kanahaukan risupesässä. Pesä oli kuitenkin romahtanut ja puun juurelta löytyi vain munankuoria sekä aika tuore pieni viirupöllön poikasen raato. Tämä olikin sitten ainoa tekemämme pohjustus… Palattuamme Mikolle saapui pian joukkueemme neljäskin jäsen veljeni Pirkka ja loppuilta kului syöden, saunoen sekä tietysti seuraavana päivänä alkavaa PPLY:n 30-vuotisjuhlarallia suunnitellen.

Heräsimme 23.5. aamuseitsemän aikoihin ja pikkuhiljaa valmistauduimme lähtemään kohti rallin aloituspaikkoja, jotka sijaitsivat jonkin matkaa Oulun pohjoispuolella. Olimme saaneet perinteisesti rallijoukkueessamme olevalta Antti Vierimaalta hyvät vinkit pöllöpaikoille ja koska sää oli juuri rallin alkaessa ennen puoltapäivää muuttumassa erittäin tuuliseksi ja myös sateiseksi, olimme päättänet aloittaa hoitamalla nämä aikaa vievät pöllöt heti alkuun. Rallin aloitus oli klo 11-12:00 liukumalla, joten olimme pelipaikoilla juuri yhdeltätoista. Pian alkoi sataa mutta löysimme silti pesivän hiiripöllön pitämästä sadetta eräässä kuusessa sekä heti perään myös maastopoikasen kököttämässä eräällä juurakolla. Koskapa arvelimme, että ainakin poikanen pysyy paikoillaan, jatkoimme läheiselle viirupöllöreviirille, josta pienen haeskelun jälkeen löysimme maastopoikasen korkealta pesäpöntön yläpuolelta. Päätimme odottaa paikalla klo 12:00 asti, jotta saisimme seuraavalle päivälle mahdollisimman paljon aikaa, sillä sääennustus lupasi paljon parempaa keliä rallin loppuun. Aloituslajiksi kirjautui lopulta viirupöllönpoikasen edessä pomppinut hömötiainen. Singahdimme sitten nopeasti pointsaamaan hiiripöllön ja poikanen olikin yhä samalla paikalla, mutta emo oli tiessään. Jatkettuamme matkaa löytyi tien varresta ensin naarasteeri ja sitten koppelo.

Matkamme jatkui vauhdikkaasti matkan varrelta vain aivan tavallisia lajeja pointsaillen kohti Oulua, mutta poikkesimme matkalla hoitamaan ensin varpuspöllön pöntöltään ja sitten helmipöllön. Helmipöllön poikanen näkyi jo kaukaa kurkkimassa pöntön suuaukolta. Mainittakoon, että olimme jo tässä vaiheessa nähneet etelä ja pohjoisen kohtaamisen, sillä olimme nähneet niin poron kuin metsäkauriinkin.

Ouluun päästyämme kurvasimme ensin Taskilan jätärille, jossa tajusimme kuinka järkyttävän kova tuuli meren rannalla oli! Havainnot jäivätkin vain meriharakoihin ja lähistöllä näkyneisiin pariin uuttukyyhkyyn. Jatkoimmekin pian Pyykösjärvelle, jossa ainoat mainittavammat lajit olivat nokikana sekä korppi. Hoidettuamme mustakurkku-uikut Lintulammelta ei häävisti mennyt Oritkarissakaan, josta hoitui vain aivan tavallisia lajeja, Äimärautiossa sentään näkyi kottarainen sekä molemmat tyllit. Seuraavaksi singahdimme Kempeleen Vihiluodon tornille, josta löytyi harmaasorsia, kyhmyjoutsenia, ristisorsa sekä uivelo ja kuului fasaani, mutta lyhyesti näkemääni heinätavia eivät muut ehtineet nähdä. Oulunsalon puoleisesta niemenkärjestä näkyi vielä pari pikkutiiraa, mutta tuulen takia merelle katselu oli todella vaikeaa, sillä aallokko oli todella korkea ja meillä oli vaikeuksia pysyä pystyssä! Teppolassa näkyi vielä mustapystökuiri ja sitten jatkoimme kohti Liminkaa.

Limingassa etsimme tovin turkinkyyhkyjä, mutta löysimme vain 12 pulua! Enpä ollut ennen nähnyt Limingassa yhteensäkään niin montaa pulua. Virkkulassa tuuli oli todella kova, mutta onneksi löysimme merikotkia, 3 heinätavia, lahdelle laskeutuneen kaakkurin sekä pari jänkäsirriäistä. Sade yltyi todella kovaksi ja silloin edessämme kävi pyörähtämässä komea 16 isosirrin parvi, Jouduimme lopulta lähtemään, vaikka pari pientä kahlaajaa jäi määrittämättä. Lumijoen Sannanlahdelle päästyämme sade oli tauonnut ja tuulikin osoittautui pieniä heikkenemisen merkkejä. Vesi oli kuitenkin noussut niin korkealle, että meillä oli vaikeuksia päästä torniin! Ruokokerttunen lauloi, pari parvea valkoposkihanhia pyöri Pitkänokalla, alli lensi lahden yllä, kaulushaikara humppasi ja räyskä sekä merikihu lentelivät hetken lahdella. Pian jatkoimme kuitenkin Karvonlahdelle, jossa laitumella oli mukavasti kahlaajia, parhaimpana komea kuovisirri.

Siikajoella stoppasimme ensin Karinkannassa, mutta havaintoja kertyi vasta Säären rannasta, jossa oli valkoposkihanhia, suosirrejä, jänkäsirriäisiä, 3 karikukkoa sekä punakuiri, joka nousi kuitenkin lentoon ja katosi lintumassaan ennen kuin muut kuin minä ja Pirkka ehtivät sen nähdä. Karinkannan pelloilta löytyi taas läpi ajaessamme pienestä merihanhiparvesta tundrahanhi. Ihmeeksemme merihanhiparvia ei juuri koko rallin aikana näkynyt missään, toiveissa kun olisi ollut löytää parvista muitakin hanhia. Sitten kiiruhdimme Merikylänlahden pohjukkaan, josta yksi joukkue oli aiemmin löytänyt komeat 4 koiras punapäänarskua! Linnut löytyivät helposti ja ne olivatkin juuri sopivasti heräilemässä ja sain skoupattua niistä ihan mukavat kuvat ja videopätkät. Kävimme vielä kääntymässä Kaasan kalasatamassa, jossa kuitenkin tuuli niin kovaa, ettemme nousseet lopulta edes autosta.

Tauvon Munahiedalle kävelimme taas tuttuja reittejä mutta vesi oli niin korkealla, että Ulkonokan vilkaisu ei kauan vienyt aikaa. Onneksi sentään 3 vesipääskyä löytyi muiden havaintojen oltua jo tuttuja; kaulushaikara, karikukko, 2 räyskää, 2 pikkutiiraa ym. Pois ajaessamme löytyi vielä nuolihaukka.

Sitten singahdimme perinteiselle yöretkelle sisämaahan ja tavoitteena olivat ainakin jänkäkurppa, riekko sekä lapinpöllö, mutta vain pesässään nököttänyt jälkimmäinen hoitui lajilistallemme. Sade oli kuitenkin viimein loppunut kokonaan ja tästä eteenpäin kelin piti parantua koko ajan, joten vaikka ainakin osaa porukastamme alkoi pikkuhiljaa väsyttää aika tavalla, oli fiilis silti korkealla.

Raahen Aittalahdella stoppaus tuotti punasotkan ja sitten ajoimme kohti Pyhäjokea hyvän näköisillä yölaulajabiotoopeilla pysähdellen. Kaijanarossa napsahtikin ruisrääkkä, mutta Pyhäjoelle päästyämme perinteisesti hyvät Heinikarinlampi ja Hietakarinlahti eivät tuottaneet meille yhtään lajia. Onneksi lähistöltä löytyi sentään metsäviklo ja ensimmäiset peukaloiset jo availivat ääntään. Pyhäjoen penkkatiet tuottivat aamuyökuuntelulla mustapääkerttuja, punavarpusia, toisen rääkän sekä puukiipijän – enemmän oli tietysti toivottu. Harmintien varresta löytyi urpiaisia ja pikkukäpylintuja ja sitten olikin aika singahtaa kohti aamustaijipaikkaamme Elävisluotoa. Elävisluodon risteyksessä plokkasin taivaalta suohaukan, joka osoittautui naaras arosuohaukaksi. Tämän jo loitontuessa kauemmaksi, huomasin ylitsemme lentävät kaksi harmaahaikaraa – ei hassummin! Löydettyämme vihdoin rantaan, irtosi mereltä saman tien pilkkasiipi ja vajaan tunnin staijilla näkyi myös alleja, mustalintuja, kaakkureita, vihdoin yksi kuikkakin, pari vesipääskyä, kolme isosirriä, karikukko sekä vihdoin myös ruokki. Päätimme lopettaa staijin etuajassa, sillä vesilintupuutteita ei enää ollut lähellekään niin paljon kuin kaikkia muita puutteita! Niinpä lähdimme ajamaan takaisin päin ja heti Elävisluodontien varressa paukahti, kun tien varressa seisoskeli komea riekko!

Sitten päätimme singahtaa Siikajoelle Alhonmäen kautta pointsaamaan Piikkikarin viiriäistä. Emmepä ehtineet edes kovin lähelle Alhonmäkeä, kun tien varresta nousi lentoon kangaskiuru, joten jatkoimme saman tien Piikkikariin, jossa viiriäinen huuteli saman tien, kun nousimme autosta. Karinkannasta löytyi sinirinta ja kivikasanpelloilla näkyi toinen, mutta kohta olimme taas Säären rantaa kohti ajamassa. Rantatiellä kuului järripeippo sekä ensin näkyi ja sitten kuului sirittäjä. Rannassa oli kilpailevakin joukkue paikalla, mutta havaintoja ei silti meinannut tulla mitään, kunnes sopivasti vihulaisten siirryttyä kauemmaksi, lensi aivan ylitsemme pohjansirkku aktiivisesti äännellen ja hyvin myös näkyen.

Sitten oli valinnan paikka – mitä seuraavaksi? Päätimme ajaa nuottien perässä metsiin pointsaamaan kanahaukkaa, käenpiikaa sekä pohjantikkaa, mutta persiilleen meni! Emme löytäneet pontikan pesää lainkaan, kanahaukan pesä löytyi, mutta siinä ei kyllä ollut ketään kotona eikä käenpiikaa saati mitään muutakaan uutta kuulunut ja parasta aamua meni hukkaan pahasti. Pois ajaessamme näimme sentään koko rallimme ainoan tikan – käpytikan. Samaan aikaan Virkkulassa piipitettiin ruostepääskyjä, hietatiiraa sekä niittysuohaukkaa, joten hieman sapetti. Päätimme kuitenkin pysyä hätäisesti parsitussa suunnitelmassamme ja jatkoimme Alhonmäelle petostaijiin. Vartissa hoidimme listallemme kalasääsken, hiirihaukan sekä sinisuohaukan ja sitten päätimme jatkaa lopettamaan rallimme Virkkulaan, sillä paikalla oli kuitenkin puolikkaalle porukastamme jopa kaksi elistä.

Virkkulaan päästyämme oli keli oikein mukava, mitä nyt tuuli oli vieläkin varsin voimakas. Lintuja ei silti näkynyt juuri lainkaan! Tundrakurmitsa sentään piilotteli eräällä mättäällä, mutta neljän kymmenen minuutin rypistys ei tuottanut enää mitään muuta uutta.

Lopulta jouduimme nöyrtymään vaivaiseen 143 lajiin. Tavoitteenani oli ollut keli huomioiden vähintään 145 lajia, jolla olisi sentään irronnut vielä 4. sija, mutta nyt jäimme 13 joukkueen rallissa viidensiksi. Tavoitteemme eivät tänä vuonna olleet yhtä korkealla kuin yleensä, sillä meillä ei ollut lainkaan pohjustusta ja Mikko ainoana paikallisena ei juuri ollut linturetkeillyt, kun koiranpentu oli pitänyt tämän kiireisenä. Onneksi tulos oli kuitenkin lopulta ihan kelvollinen ja purussa oli selvinnyt, että olimme jääneet muille lähinnä peruslajeissa – huutolajeja meillä oli kyllä erittäinkin hyvin. Ja peruslajithan ovat juuri niitä, mitkä vaativat paikallistuntemusta.

Jassin kanssa emme siis purkuun jääneet, vaan lähdimme lähes saman tien pitkälle paluumatkalle kotia kohti. Jassi nukkui alkumatkasta ja jaksoi siten ajaa loppumatkasta. Niinpä olimme kotosalla jo ihan mukavan aikaisin. Itse painuin saman tien nukkumaan ja heräsin virkeänä arkeen 12 tuntia myöhemmin.

J.A.