. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Loppuviikosta olin ollut Tampereella koulutuksessa ja perjantaina koulutuspäivän jälkeen lähdin ajelemaan kohti Poria. Olin jo hyvissä ajoin ollut yhteydessä Petteri Mäkelään ja kysellyt, miten Luvia Säpin lintuasemasaareen pääsisi ja saanut mukavan vastauksen, että helposti, sillä saareen oli Petterin ohella suuntaamassa perjantai-iltana myös iso joukko nuoria lintuharrastajia ympäri Suomen.

Päästyäni Poriin tapasin muun porukan Länsi-Porin Prismassa, jossa teimme ruoka- ja juomaostokset. Minua ja Petteriä lukuunottamatta muu porukka oli jäämässä saareen 10 päiväksi, hurjin jopa 3 viikoksi. Niinpä ostosten teossa menikin oma aikansa! Lopulta tavarat oli raahattu pihalle ja pakattu kolmeen autoon, joihin ihme kyllä saatiin vielä kaikki 11 ihmistäkin mahtumaan. Sitten otimme suunnan Kuuminaisten satamaan, josta paattimme lähti klo 18:30.

Meitä oli siis Säppiin menossa porukka Janne Aalto, Petteri Mäkelä, Markus Lampinen, Sebastian Andejef, Ossi Tahvonen, Aleksi Mikola, Tomas Swahn, Teppo Lehtola, Valtteri Salonen, Niklas Paulaniemi sekä Lassi Kangasmäki. Vain osa porukasta oli minulle ennestään tuttuja, mutta pian oli selvää, että hyviä tyyppejä olivat kaikki!

Puolen tunnin paattimatkan jälkeen rantauduimme Säppiin ja aloimme kantaa tavaroitamme vanhaan majakanvartijan mökkiin. Tavaraa oli todella paljon, mutta aika pian oli tavarat saatu kannettua ja illan jo hämärtäessä tehtiin muutamia lintuahavaintojakin, joista paras oli pihan yli lentänyt pohjantikka.

Ilta kului leppoisasti. Pystytimme pihalle pöllöverkot ja laitoimme sekalaisen pöllöatrapin soimaan. Helmipöllö tulikin naksumaan pihapiiriin, muttei koskaan osunut verkkoon. Lopulta nukkumaan käytiin yllättävän aikaisin, sillä kaikki halusivat olla freesinä koluamassa saarta heti aamusta.

10.10. herätys oli kuuden nurkilla ja pian oli mökissä täysi tohina päällä, kun 11 jamppaa sähelsi itselleen jotain aamupalaksi kelpaavaa. Aika pian olimme kuitenkin kaikki paitsi Markus ja Valtteri suuntaamassa aamustaijille. Markus ja Valtteri suuntasivat pystyttämään loppuja verkkoja ja sitten vastaamaan päivän rengastuksista.

Keli oli lähes tyyni, joten aamustaiji oli varsin miellyttävää. Lintuja oli kuitenkin liikenteessä varsin vähän, mielenkiintoisempina sinisorsaparvessa paikallisena ollut lapasorsa sekä muuttanut lapasotka. Niinpä aamuvakion päätyttyä lähdimme porukalla komppaamaan saarta ympäri. Kierros tuotti muutamia jänkäkurppia, pohjantikan, pikkutikan, leppälinnun, muutaman tiltaltin, 6 tikliä, 14 isokäpylintua, 4 pulmusta sekä parhaana lopulta Hanhiston rantaan laskeutuneen komean vanhan muuttohaukan. Komppaamista jatkettiin vielä pitkälle iltapäivään, mutta mitään raria ei kovasta yrityksestä huolimatta löytynyt. Verkoillakin lintuja oli tullut toistasataa, mutta pääasiassa tavallisia tiaisia sekä mm. mukava määrä puukiipijöitä.

Illalla taas helmariatrappi soi ja saaliiksi tulikin yksi nuori helmipöllö. Illanvietto oli rarittomuudesta johtuen varsin maltillista ja nukkumaan mentiin ajoissa.

11.10. aamun aloitti pihalla huudellut varpuspöllö, joka reagoi voimakkaasti vihellykseeni, mutta atrappi ei kuitenkaan saanut sitä osumaan verkkoon. Pikaisen aamupalan jälkeen suuntasimme hieman navakammassa tuulessa Kräveliin aamustaijille. Tällä kertaa oli Tepon vuoro suunnata verkoille.

Aamustaijilla oli hieman vilkkaampaa, kun kuikkalintuja ja merisorsia, etenkin mustalintuja liikkui edes jonkin verran. Myös riskilöitä ja ruokkeja näkyi kymmenkunta molempia. Pari paikallista lapasotkaa kellui mulliparvessa ja myös silkkiuikkuja ja härkälintuja oli niin paikallisena kuin muutollakin. Nokasta lähti lentoon valkoviklo ja tundrakurmitsankin ääntä kuultiin lyhyesti. Petteri myös löysi äärimmäisen kaukaa mereltä muutolla olleen pöllön, joka lopulta tuli sen verran lähemmäksi, että laji taittui suopöllöksi.

Kesken staijisession soitti Teppo verkoilta, että oli kuullut ja nähnytkin ylilentävänä päällään kierrelleen taigakirvisen. Oletimme linnun suunnanneen Hanhiston niityille, mutta vaikka havainto aiheuttikin nuorisokaartissa pientä levottomuutta, päätimme staijata vakion loppuun ennen kuin suuntaisimme niittyjä komppaamaan koko porukalla. Tämä olikin oikea päätös sillä noin kymmentä minuuttia myöhemmin kuului taivaalta selvää taigakirvisen ääntä ja lintu kävi yllämme kääntymässä ja suuntasi taas rantaa pitkin kohti etelää.

Siinä kesken hodarituuletusten huomasin paljain silmin kuikkalinnun lennossa edessämme ja kun lintu alkoi laskeutua, se näyttikin todella isolta ja kontrastikkaalta. Sain linnun putkeen sen juuri laskeutuessa ja kylläpä se näyttikin hyvältä! Tokaisin, että nyt on muuten hyvän näköinen gavia laskeutumassa tuohon eteen – taitaa olla immeri! Ja linnun asetuttua uimasilleen, oli määrityksen varmistus helppoa, komea talvipukuinen amerikanjääkuikka uiskenteli komeasti edessämme! Tilanne oli varsin kaoottinen, sillä olihan kyseessä osalle porukasta jo toinen elis viiteen minuuttiin! Immeri uiskenteli tovin kalastellen välillä merimetson kanssa samassa kuvassa, kunnes se lopulta kohosi todella raskaasti siivilleen ja lensi Prakalan niemen taakse, jonne se kuitenkin näytti taas laskeutuvan. Kun pian tuli vielä Tepolta viesti, että taigakirvinen oli taas lentänyt hänen yli ja hän oli saanut linnun äänitettyä, oli juhlatunnelma kohdillaan!

Ja tietysti pian oli saareen matkalla pari veneellistä bongareitakin, sillä pinnakärjeltä puuttuivat molemman havaitsemamme lajit. Vakion päätyttyä me suuntasimme taas porukalla komppaamaan, mutta kovin merkittäviä havaintoja emme enää tehneet. Jänkäkurppia oli taas useita, leppälintu oli yhä paikalla, mustapääkerttu, isokäpylintuja jne, mutta me emme enää löytäneet immeriä saati hodaria. Bongarit sen sijaan saivat mahdolliset havainnot molemmista, mutta ilmeisesti ei varmaa kummastakaan ja muutakin sähellystä oli ilmassa haahkamääritysten kanssa, mutta tässä vaiheessa me olimme jo Petterin kanssa pakanneet tavaramme ja lähdössä venekyydillä kohti mannerta.

Ennen iltapäiväneljää pääsin lähtemään pitkälle kotimatkalle ja lopulta olin kotona iltakymmenen jälkeen. Olipahan ollut mukavan piristävä viikonloppu!

Säpin keikan jälkeen alkoi kotopuolessa olla jo todella syksyistä.12.10. Siikalahdella reilun kolmensadan laulujoutsenen, 120 haapanan ja 90 sinisorsan sekä muutaman muun tavallisen vesilinnun seurana oli vieläkin harmaasorsa, jonka näin vielä 14.10., jolloin lahdella oli myös pari pikkujoutsenta. Merikotkia oli lahdella päivittäin, useammin näkyi kahta vanhaa lintua, mutta silloin tällöin myös kahta 2kv lintua. Välillä kaikki linnut olivat yhdessä.

17.10. tein lokakuun laskennan ja ynnäsin 372 laulujoutsenta, 616 valkoposkihanhea, 70 haapanaa, 111 sinisorsaa, jouhisorsan, pyyn, 3 teertä, 13 silkkiuikkua, 7 naurulokkia, 20 kesykyyhkyä, sepelkyyhkyn, 2 isolepinkäistä, 9 pyrstötiaista ym. Iltapäivällä bongasin vielä Vartialahdelta löytyneen uikkukaksikon, jonka muodostivat härkälintu sekä mustakurkku-uikku ja ajomatkalla Muttelinmäessä näkyi pähkinähakki.

18.10. ajelimmekin sitten Helsinkiin ja edessä oli viikko Islannissa!

J.A.

Taas oli se aika vuodesta, kun porukkamme oli kokoontumassa Hailuotoon perinteiseen pinnaralliin. Porukan monena vuotena kokoon kerännyt Nyströmin Harry oli Australiassa, mutta oli kuitenkin jo kesällä varannut perinteisen mökin Santosesta. Valitettavasti myös Ala-Kojolan Mikko oli estynyt ja pitkään parin muunkin osallistuminen oli kiikun kaakun, mutta lopulta saimme kuitenkin hyvän kokoisen porukan kasaan. Oulun seudulta mukana olivat Antit Vierimaa sekä Peuna, Pirkka Kemijärveltä ja idästä meitä oli nelikko Janne Aalto, Jari ”Jassi” Kiljunen, Miika ”Potu” Suojarinne sekä uutena osallistujana Miska Loippo.

Saatuani perjantaina 2.10. työpäiväni päätökseen ajelin Punkaharjulle, josta kyytiin nousi Jassi ja pian olimme Savonlinnassa kuvaamassa mandariinisorsaa. Juvalla kyytiin hyppäsivät Potu ja Miska ja matka jatkui hyvää kyytiä yltyvää myrskyä uhmaten kohti Oulua. Hartiat ratissa roikkumisesta hellinä kurvasimme lopulta kaupan pihaan Kempeleessä ja teimme pikaiset eväsostokset ja kiiruhdimme sitten klo 19:30 lauttaan.

Lopulta kurvasimme mökkimme pihaan ja Antit olivatkin jo asettuneet taloksi ja pian olimme mekin nauttimassa pizzatarjoilusta, joka taas kerran oli ruhtinaallinen! Saunakin lämpesi ja Pirkan saavuttua tunnin meidän jälkeemme, kului loppuilta tankaten, jutustellen, saunoen ja hetkellisesti jopa rallistrategioita suunnitellen, vaikkakin ainakin meidän joukkueellamme touhu jäi hetkelliseen kartan tuijottamiseen ja päätökseen siitä, että aloituspaikkamme oli sama kuin monena edellisvuotenakin.

Lauantaina herätyskellot pirisivät klo 5:15 ja pian mökissä oli täysi kuhina päällä. Aamupalaksi syötiin yllätys-yllätys pizzaa ja sitä pakattiin pussikaupalla evääksikin. Lopulta pakkauduimme rallijoukkueittain autoihin Jassi ja Peuna Vierimaan Antin kyytiin ja minun autoon Potu kuskiksi, meikäläinen kartturiksi ja Miska sekä Pirkka takapenkille.

Tankilla käytyämme ajoimme kohti Riisinnokkaa havaiten hämärissä tiellä runsaasti rastaita sekä kolme lehtokurppaa. Kohta näimme taskulampun valon heiluvan edessämme ja kaveriporukkamme viittoili meitä pysähtymään. He olivat heti ensimmäisellä stopillaan löytäneet varpuspöllön, jonka arvasivat oikein puuttuvan mm. minulta saaripinnoista. Lintu oli edelleen aktiivinen ja reagoi vihellyksiimme lentelemällä aivan vierestämme. Rallin alkuun oli kuitenkin vielä puoli tuntia. Pöllö pysyi hyvin hallinnassamme vartin, mutta kuului lopulta kertaalleen kaukaa ja sen jälkeen sitä ei enää kuulunut. Niinpä meidän oli jatkettava matkaa kohti Riisiä.

Ralli

Kello seitsemältä alkoi ralli ja me jouduimme aloittamaan rallin hieman suunnitelmiamme vasten joitakin kilometrejä ennen Rautalettoa. Rastaita oli kuitenkin yhä runsaasti ja pian olimme kuitanneet aina meille vaikeat musta- ja laulurastaankin. Myös hippiäisiä, puukiipijä, pikkukäpylintuja, punatulkkuja, tolkuton määrä käpytikkoja, ekat merikotkat, varpushaukka sekä mukavana yllärinä myös laulava peukaloinen rikastuttivat pian lajilistaamme monen tavallisemman lajin ohella.

Jatkoimme kohti Rautalettoa vielä pari haarapääskyä nähden ja pysähtelimme vieläkin pariin otteeseen. Törmäsimme myös pariin hirvimetsästäjään, joista ensimmäinen oli oikein asiallinen ja muistutti meitä pukemaan turvallisuussyistä punaista yllemme. Kaivoimmekin kaikki värikkäät vaatteet päällemme ja jatkoimme kohti Riisin parkkipaikkaa. Siellä havaitsimme vielä rautiaisen, jo toisen peukaloisen, tiltaltin, kuusitiaisen sekä lopulta sen aamun toisen metsien sankarin, joka saapui paikalle asuntoautolla. Tämä vanha äijänkäppänä stoppasi kohdalleni tätä iloisesti hymyillen tervehdittyäni, avasi ikkunan ja töksäytti: ”Mitä ihmettä te täällä keskellä tietä maleksitte? Painukaa pois täältä!”. Itselläni paloi käpy saman tien äijään ja tokaisin takaisin, että ”Mitä ihmettä sinä ajelet täällä matkailuautolla” ja jatkoin kävelyäni. Pirkka kuitenkin tyylilleen uskollisena yritti kysyä kohteliaasti mieheltä, että missä hirvestäjät tulisivat liikkumaan, jotta osaisimme välttää heidän häirintäänsä, mutta äijän vastaus oli: ”Koko saaressa, täällä ei saa kukaan muu liikkua koko saaressa, painukaa pois täältä!” Lopulta Pirkkakin tajusi, että tampion kanssa oli ihan turha keskustella ja jatkoimme Rautalettoon komppaamaan.

Riisinnokkaa kohti kävellessämme lajilistamme kasvoi mm. kulorastaalla, tilhellä ja västäräkillä, mutta valitettavasti niin lehtokurppa kuin pari taivaanvuohtakin jäivät vain kahden meistä havaitsemiksi.

Riisinnokalle päästyämme oli Markkolan ”Jurtsi” ja Hervan Tuomas jo poistumassa, mutta sisarjoukkueemme oli yhä paikalla ja asetuimmekin jonkin matkan päähän heistä staijaamaan merelle. Kyhmyjoutsenia, 2 teertä, jopa 11 merikotkaa, tavallisia sorsia, lokkeja, merimetso, mustalintuja, pilkkasiipi, ampuhaukka, pyrstötiaisia ym. oli pian havaittuina, mutta kahlaajia ei meinannut näkyä ainoatakaan, kunnes lopulta löysin pari sirriä lentämässä meren päällä. Toinen linnuista näytti tummemmalta ja pönäkämmältä, joten hihkaisimme linnuista myös toiselle joukkueelle, joka oli kuitenkin oli myös jo linnut löytänyt. Sirrit laskeutuivat lopulta kauas väreilyyn ja toinen tunnistui helposti suosirriksi, mutta toista ei meinattu saada lajilleen millään. Se näytti alkuun aivan merisirriltä, mutta välillä kuitenkin turhan suosirrimäiseltä. Samaan aikaan taivaalta löytyi myös 5 kuikkalintua, jotka alkuun näyttivät kuikilta, mutta niiden käännyttyä vastatuulesta sivutuuleen, ne muuttuivat aivan kaakkurin näköisiksi. Tässä vaiheessa alkoi tuntua, että olisi kiva, jos tuntisi lintuja, sillä lopulta sirreistäkin päätettiin kuitata lajiksi vain suosirri. Onneksi pikkutikka kuitenkin huusi ja mereltä löytyi nyt 5 kaakkurin parvi ja uudet pinnat saivat meihin taas vauhtia.

Jatkoimme rantametsikössä takaisin päin käyden välillä rannassa ja löysimmekin pari lapasorsaa, lapasotkia sekä allin ja lopulta parkkipaikan läheiseen mökkirantaan päästyämme, löysin mereltä ison kahlaajan, joka pian tunnistui kuiriksi. Sen tultua lähemmäksi se alkoi uhkaavasti näyttää mustapyrstökuirilta ja sellainen se olikin! Lintu kierteli hetken Isomatalan päällä ja laskeutui lopulta saaren takapuolelle katveeseen! Tässä vaiheessa rallifiilis nousi monien mäherrysten ja määritysvaikeuksien jälkeen taas korkealle ja valoi meihin toivoa alkua paremmasta jatkosta.

Matkalla kohti Kirkkosalmea hoidimme lehtokurppia komppaillessamme urpiaisparvesta pari tundraurpiaista ja Kirkkosalmella törmäsimme taas tuttuihin naamoihin, kun kolmannenkin jäsenen löytänyt Jurtsin porukka teki taas lähtöä ja sisarjoukkueemme kohteliaasti teki myös meille pian enemmän tilaa torniin. Havainnot jäivät kuitenkin vaatimattomiksi, sillä sorsien seasta löytyi vain pari nokikanaa sekä lapasorsa ja taivaan tapitus tuotti vain pari naakkaa. Onneksi pari pähkinähakkia nähtiin, mutta taas tuli mäherryskin, kun vain Pirkka ehti nähdä aina meitä kiertävän närhen. Hetken paikalle saapunutta Hohtolan pariskuntaa jututettuamme, päätimme antaa heille tilaa ja jatkoimme matkaa.

Jatkoimmekin varsin pian Järventakustan pelloille, jossa joutsenparvissa ei näkynyt odottamiamme hanhia lainkaan, mutta taivaalta löytyi yllättäen viiden kuikan parvi ja isolepinkäinenkin saatiin vihdoin listallemme.

Sitten päätimme, että suuntaisimme suorinta tietä, tai siis sitä ainoaa tietä, aina saaren itäreunaan asti, josta olisi sitten helppo jatkaa rallia kohti länttä matkalla tuttuihin paikkoihin järjestyksessä stopaten.

Niinpä ajoimme pysähtymättä Patelanselän maatiloille saakka, jossa pointasimme pikkuvarpusen ja varpusen ja sitten aina Potinhaminaan asti, jossa Potinlahdelta löytyi härkälintu ja merellä näkyi muuttanut 19 tumman anserhanhen parvi. Pökönnokalla näkyi taas tuttuja, sillä sisarjoukkueemme oli siellä ja me päätimme suunnata Huikkuun, jottemme olisi Pökölläkin yhtä aikaa.

Huikun lauttarannassa lenteli komea nuori naaras kanahaukka lintuja hätyytellen ja laulujoutsenparvesta löytyi siipirikon oloinen kanadanhanhi. Sitten suuntasimme Pökönnokalle, jossa parkkipaikalla oli jo päivän toinen tiltaltti hippiäis-tiaisparvessa. Komppasimme niityn leveänä ketjuna, mutta alkuun emme havainneet ainoatakaan lintua. Lopulta edessämme lennähti ensin kiuru ja pian taivaanvuohi. Sitten löytyi erinomaisen hyvin piilotellut suokukko ja vielä sitäkin taidokkaammin piilossa ollut siipirikko jouhisorsa, jonka otimme kiinni ja hetken sitä tutkailtuamme, päätimme jättää sen kuitenkin vielä henkiin ja ehkä merikotkan ruoaksi. Kiersimme aivan koko nokan ja löysimme onneksi vielä pulmusenkin, joten lintujen vähyydestä huolimatta. olimme saaneet ihan mukavasti lisälajeja.

Ojakylänlahdella emme havainneet mitään uutta eikä Ulkokarvossa mennyt yhtään paremmin. Pöllään käännyttyämme näkyi vihdoin ihan oikea elävä närhi, joka sai kuitenkin fiiliksen taas äärimmilleen! Normaalistihan närhet näyttäytyivät meille runsain joukoin vasta rallia seuraavana päivänä.

Matka jatkui Patelanselän tyhjäkäynnin kautta Marjaniemeen, jossa yllättäen oli taas toinen joukkueemme aivan kärjessä. Emme kehdanneet mennä heidän viereensä, vaan jäimme hieman tyvemmälle ja hommasta tulikin sitten tasapeli, sillä me nuijasimme tämän takia heidän edessä olleen haahkan, jonka me kuvittelimme jo häippässeen, kun sitä ei oltu ilmoiteltu nähdyn useampaan päivään, mutta he eivät nähneet kapustarintaa, joka laskeutui meidän eteemme.

Kiiruhdimme noin tuntia ennen rallin päätöstä Keskiniemeen, josta odotimme vihdoin löytävämme edes jonkun kahlaajalajin lisää, mutta vaikka komppasimme rantoja ja niittyjä todella raivokkaasti, jäivät havaintomme muutamaan kiuruun sekä illan jo hämärtäessä hetken taksuttaneeseen lintuun, joka kuitenkin pysyi näkymättömissä ja hiljeni turhan pian, jotta sen identiteetti olisi selvinnyt.

Sitten olikin jo kiire purkuun kylän koululle, jossa muuta joukkueet olivatkin jo paikalla. Meitä oli siis rallissa vain 4 joukkuetta, mikä ei kuitenkaan ollut yllätys, sillä PPLY oli hoitanut rallista tiedottamisen äärimmäisen surkeasti! aivan viimehetkeen saakka oli ollut epäselvää, onko rallia lainkaan, mutta me olisimme kyllä tulleet paikalle koluamaan porukalla saarta joka tapauksessa.

Purussa oli pian selvä, että kolmen kärki oli tasainen! Me olimme lajilla-parilla karussa kunnes nykäisimme parhaimmillaan jopa 5-7 lajin eron muihin. Lopulta kuitenkin takaa-ajo alkoi ja meillä loppuivat lajit kolmikosta ensimmäisenä 83 lajin listattuamme. Vaikka sisarjoukkueemme oli jo parin lajin päässä, enemmän itseäni pelotti Jurtsin porukka, jolla oli kuitenkin paikallistietämystä ja kun kaverimme huusivat ei-oota 81 lajin jälkeen, odotin kohta listan kasvavan kaiken maailman pyillä, töyhtötiaisilla ym. mutta onneksemme näin ei käynyt ja lopulta Jurtsin porukka jäi kolmanneksi 79 lajillaan.

Purku oli kaikin puolin mukavin ikinä, eikä kyse ollut siitä, että itse olin vihdoin saanut Hailuotorallin voitoin 12. yrittämällä, vaan kerrankin kenelläkään ei ollut kauhea kiire pois saaresta, vaan purussa ehdittiin rupatella, oltiin aidon iloisia kaikkien joukkueiden ässistä, kerrottiin havaintopaikkoja ja ehdittiinpä muistella myös hiljattain menehtynyttä PPLY:n rallinestoria Kari Rannikkoa, jonka kunniaksi purku alkoikin hiljaisella hetkellä.

Purun jälkeen me suuntasimme tietysti mökillemme, jossa Pirkka pakkasi tavaransa ja lähti kotiaan kohti. Meillä muilla ilta jatkui taas ruoan ja juoman merkeissä ja sauna tietysti lämpeni taas ja mukavaa oli – tietysti saavuttamamme kaksoisvoittokin oli tunnelmaa kohottanut, Kukaan porukasta ei myöskään tällä kertaa suunnannut saman tien pehkuihin vaan porukalla rupattelimme niin pitkään, kun lopulta oli annettava Nukku-Matille periksi ja kömmimme pehkuihin.

Vielä aamuretkelle

Sunnuntaina 4.10. heräsimme taas viiden jälkeen ja yhä vain oli pizzaa aamupalaksi. Pari meistä jäi kääntämään kylkeä, kun me innokkaimmat suuntasimme navakasta tuulesta huolimatta taas kohti Riisinnokkaa. Hämärässä näimme taas muutamat lehtokurpat ja Rautaletossa kuului uusi peukaloinenkin, mutta Riisinokalla kova tuuli haittasi havainnointia todella pahasti. Jonkin aikaa staijattuamme olimme havainneet vain pari kapustarintaa, saman ampuhaukan sekä kaakkurin.
Jatkoimme Kirkkosalmelle, jossa näkyi vain lapasorsa ja sitten Järventakustan pelloille, jossa oli nyt paljon enemmän joutsenia ja ajoimmekin pikkuteitä seulomaan parvia tarkemmin ja löysimme lopulta pari merihanheakin.

Seuraavaksi ajoimme Marjaniemeen, jossa pointsasimme haahkan, josta itse sain saaripinnan. Sitten päätimme lähteä mökkiä kohti mutta stoppasimme vielä Potinhaminassa, joka kannatti, sillä tutun härkälinnun ohella löysimme paikalla jo pitempään olleet, mutta rallissa kaikilta joukkueilta piilotelleet pari sepelhanhea.
Mökille palattuamme olivat Jassi ja Vierimaa jo siivonneet, joten me muut vain pakkasimme tavarat ja Antin suunnattua pikaiselle sepelhanhibongaukselle, pakkailimme pikkuhiljaa tavarat autoihimme ja kohta ajelimmekin jo kohti lauttarantaa.

Lautta tuli lähes täyteen ja Oulunsalon puolella hyvästelimme Vierimaan ja Peunan perässä lähdimme kohti Raahea, jossa oli kaatopaikalla havaittu määrittämätön isokokoinen kirvinen. Lähinnä mongoliankirvismielessä ajoimme siis hieman ylimääräistä. Kaatikselle päästyämme ei paikalla enää ollut muita. Kolusimme ruderaatit varsin huolellisesti, mutta havainnot jäivät fasaaniin ja reiluun 30 tikliin. Sitten olikin aika hyvästellä Peunakin ja lähdimme ajamaan kohti kaakkoa.

Matka oli pitkä ja havainnoilta vältyttiin ja matkan ainoa yllätys oli kilometriä ennen Juvaa räpsähtänyt telkänpönttö! Poru oli kuskin vuorossa ja toivotaan, että selviäisimme säikähdyksellä ja varoituksella.

Jatkoimme Jassin kanssa Juvalta Punkaharjulle, josta sitten itse vielä Parikkalaan, jossa olin lopulta ihan ihmisten aikoihin hieman iltakymmenen jälkeen.

J.A.

25.9. perjantaina ruokatunti meni Siikalahdella ja palasin sinne heti lyhyemmän työpäivän päätteksi. Pikkuporukalla staiji tuotti 3 pikkujoutsenta, 200 sepelhanhen parven, kalasääsken, muuttohaukan, 2 selkälokkia, pähkinähakin sekä hurjat 10 kiertelevää merikotkaa, joista jopa 8 lintua oli yhtäaikaa näkyvissä! Iltapäivällä jatkoimme Kiljusen “Jassin” kanssa Saarelle, jossa oli todella hiljaista. Akanvaaran Tetrisuolla näkyi ampuhaukka, 10 kapustarintaa, 14 töyhtöhyyppää sekä 2 isolepinkäistä, Pohjanrannassa harmaahaikara ja lopulta Jyrkilästä löytyi ainoat hanhet, joita kuitenkin oli 10000 valkoposkihanhea sekä 100 anseria, joutsenia oli satakunta, joukossaan 6 pikkujoutsenta.

26.9. lauantaina sumussa ja sateessa staijailin aamun kotipihassa havaitsematta yhtää mitään. Kävin vielä pikaisesti Kullinsuolla ja Lahdensuolla, mutta ilman mainittavia havaintoja. Päivällä ajoimme Savonlinnan mandariinisorsan, joka oli juhlapuvussa kuten mekin, kautta Mikkeliin, jossa oli mummoni Annin hautajaiset. Mummi oli varmaan suurin tekijä siihen, että veljeni Pirkan kanssa olemme aikanaan alkaneet harrastamaan lintuja. Hän oli aina erittäin kiinnostunut luonnosta, linnuista ja yhä pitkälti yli 90-vuotiaana muisti aina kysellä viimeiset havaintomme, joita kerrottiin huolellisesti, tavatessamme lintukirjasta kyseisiä lajeja katsellen.
Hautajaiset olivat mummin näköiset eli siellä naurettiin enemmän kuin itkettiin ja paikalla muistojuhlassa oli samat rakkaat sukulaiset, joiden kanssa kesiä lapsuudessa vietettiin mummin mökillä Ristiinassa.

Sunnuntaina 27.9. heräsimme kuitenkin aikaisin ja jo klo 6:30 olimme Siikalahdella, jossa Partasen Harri jo oli ja pian saapuivat Jassi sekä Larrin Merjakin. Vietimme paikallisen Lintukerhomme kanssa Lintupaikkakisan kautta meille perinteiseksi tapahtumaksi jäänyttä Lintupaikkapäivää Siikalahdella. Tarkoitus oli päivän aikana havaita mahdollisimman monta lintulajia Siikalahdella siten, että havainnot piti tehdä kävellen parkkipaikoilta lähtien.

Koskapa aamu oli todella sumuinen hajaannuimme heti maastoon, me Hannan kanssa Raikanniemen suuntaan. Jo patotiellä ylitsemme lensi valkoselkätikka ja luhtakana äänteli ruovikossa ja kohta olimme havainneet jo useita tiltaltteja. Raikantien varresta löytyi mm. teeri, peukaloinen sekä töyhtötiainen ja Raikanniemestä tietysti vesilintuja silkkiuikkujen kera. Palasimme patotielle yhdeksän aikaan, kun sumu oli yhä vain sankka ja paikalle oli saapuneet Punnosen Pekka sekä Kantosen Pauli ja Riitta, jotka olivat jo aamulla liikkuneet lahden länsipuolella. Harri ja Jassi olivat itäpuolella havainneet kymmenkunta uutta lajia listallemme.

Onneksi sumu vihdoin hellitti ja havainnointi patotien lintulavalla pääsi todenteolla käyntiin. Sinirinta vilahteli lähiruovikossa, ruskosuohaukka lensi pari kertaa ylitsemme ja valkoposkia lenteli edestakaisin tuhansia. Muuttoa ei kuitenkaan ollut juuri lainkaan. Alkuun näkyvää muuttoa oli oikeastaan vain sepelkyyhkyllä, joita muutti 590 lintua. Jonkin ajan päästä Merja löysi lähiruovikosta kaulushaikaran, jonka kalastelua pääsimme seuraamaan noin vartin. Lopulta se sai kalastettua pienen sintin ja piiloutui ruovikon kätköihin.

Päivällä havaitsimme lopulta joitakn petolintujakin, nuoren mehiläishaukan, joka näytti siltä kuin sitä olisi ammuttu haulikolla, 3 merikotkaa, sinisuohaukan, kalasääsken, 2 kanahaukkaa, 14 varpushaukkaa sekä ampuhaukan. Kurkia nousi ilman lämmettyä muutolle ja laskimme 382 muuttavaa, paikallisiakin pyöri kuitenkin yhä lähistöllä 220 lintua.

Iltapäivällä oli jo aika hiljaista, mutta vielä havaittiin mm. harmaapäätikka, tikli sekä muutolta tippunut hernekerttu. Lopulta klo 16:30 muut havainnoitsijat lähtivät kotia kohti paitsi minä suuntasin vielä lintutornille. Tornilla olikin tutusti tuhatkunta vesilintua sekä runsaasti valkoposkia mukanaan 77 metsä- ja 14 tundrahanheakin. Sorsamassoista kaivoin esiin jouhisorsan, 11 lapasorsaa, uivelon, allin, 42 tukkasotkaa sekä 11 lapasotkaa ym. Yhtäkkiä havahduin vaimeaan korkeaan ääneen tornin lähistöllä ja näin vilaukselta todella nopan töpäkän linnun laskeutuvat yhden heinikkoisen pikkusaaren taakse. Vaikken linnusta mitään värejä ollut ehtinytkään nähdä, tajusin hetken mietittyäni nähneeni juuri kuningaskalastajan! Laitoin linnusta tiedon menemään ja kohta ääni kuului taas selkeämpänä tornin edustalta ja näin linnun laskeutuvat pajupuskaan tornin edustalla. Olin onnistunut aamulla piilottamaan kamerani aivan liian hyvin ja minulla kesti kauan saada skouppivehkeet kasaan, mutta onnistuin lopulta saada linnusta lyhyen videopätkän, ennen kuin se syöksähti veteen, sai saaliikseen kokoonsa nähden huomattavan kookkaan kalan ja lennähti tornin toiselle puolelle erään ruovikkosaaren kätköihin piiloon.

Olin tornilla vielä jonkin aikaa sorsia ja hanhia seuloen, mutta kunkku oli jäänyt sulattelemaan evästään eikä enää äännähtänytkään. Lopulta 12 tuntia Siikalahdella vietettyäni lähdin kotia kohti ja kotona ynnäsin, että Siikalahdella oli päivän aikana havaittu 83 lintulajia! Kiitos kaikille osallistuneille!

J.A.

23. syyskuuta olin ollut vain ruokatuntiretkellä Siikalahdella ja havainnot olivat jääneet ruskosuohaukkaan sekä kylällä taas näkyneeseen pähkinähakkiin. Niinpä työpäivän jälkeen en jaksanut suunnata retkelle vaan höyhensaarille. Reilun tunnin päikkäreitä herättyäni huomasin, että olin saanut viestin, että Rautjärven Änkilässä oli nähty harjalintu! Olinkin suunnitellut ajavani illasta Svetogorskiin tankkausreissulle ja Änkilä oli sopivasti matkan varrella, joten lähdinkin saman tien matkaan.

Harjalintu oli ilmoitettu nähdyn noin kilometrin Silamuskodin jälkeen, mutta oikeanlainen pihapiiri löytyi vasta noin kolme kilometriä ajettuani. Mutta jo liikkuvasta autosta näin, että lyhyellä nurmella keskellä pihaa seisoskeli harjalintu! Parkkeerasin tien varteen, laitoin putken pystyyn ja aloin digiscoupata lintua, joka oli aivan rauhassa. Kohta kuitenkin tuli toinen auto, joka kaahasi aika kovaa vauhtia ohi ja säikäytti linnun lentoon ja talon takaiseen metsään. Olin kuitenkin saanut aivan kelpo kuvat ja videopätkät, joten päätin jatkaa kohti Imatraa ja Svetogorskia, jossa menikin sitten taas koko loppuilta jonotellessa. Kotona huomasin, että olin saanut harjalinnusta jopa kuukausipinnan, joten kannatti taas singahtaa!

Mutta ei tässä vielä kaikki! Seuraavana päivänä eli 24.9. suuntasin ruokatuntiretkelle Siikalahdelle ja päätin mennä torniin seulomaan vesilintuja. Ruskosuohaukkanuorukainen liihotteli yhä paikalla ja vesilintumassoista, joissa kellui satoja valkoposkihanhia ja toistakymmentä metsähanheakin, löytyi parempina pari punasotkaa, lapasotka sekä alli. Staijailin tietysti aika ajoin kiikareilla taivaallekin ja näin lyhyesti matalalla Läähättäjäsaaren taakse pomppuisasti lentäneen linnun, josta ei oikein tullut rastas tai tikkakaan mieleen. Lähinnä harmaapäätikkaa ajattelin odotellessani sen tulevan toivon mukaan esiin saaren toiselta puolelta. Ehdin seuloa taivasta odotellessa mutta lopulta lintu löytyi putkeeni ja sehän olikin harjalintu! Seurasin lintua sen jatkaessa lahden yli, kunnes Aittavaaran pelloille päästyään se tipahti mullokselle! Katsoin lintua vielä hetken maassa, mutta se oli jo niin kaukana, että pian aloin laitella viestejä linnusta tiedotuksiin.

Viestit lähetettyäni en enää nähnyt lintua putken kuvassa, mutta etäisyyden takia tämä ei yllättänyt. Parkkipaikalle palattuani päätin vielä ajaa Aittavaaraan ja käppäilin peltoa pitkin katsomaan perimmäisen mulloksen, mutten enää nähnyt lintua. Toki ehdin katsella peltoa vain pari minuuttia, sillä minulla oli jo kiirus palata töihin. Mutta olinpahan saanut vihdoin vuoden ensimmäisen sponden ja Siikalahtipinnakin harjalinnusta napsahti!

J.A.

Koskapa retkeily Parikkalassa oli taas alkanut tympiä, kun mitään parempaa ei koko syksynä ollut löytynyt, suuntasimme taas perinteiselle Siikajoen Tauvon viikonloppureissulle. Perjantaina Hannan päästyä töistä lähdimme matkaan ja ainoan pysähdyksen teimme sateisessa Savonlinnassa, jossa yritimme hetken löytää paikalla ollutta mandariinisorsaa, mutta sitä ei sateessa löytynyt, joten jatkoimme pian matkaa. Matkalla näkyi valkoposkihanhiparvi Iisalmella ja isolepinkäinen Pyhännällä

Olimme lopulta Tauvossa ennen iltakymmentä ja parkkipaikalla oli juuri paikalle saapunut Pirkkakin. Antti Peuna oli saapunut jo illasta sateen loputtua ja pian olivat saapuneet myös Matti ja Annikki Tynjälä, jotka olivat alkaneet saman tien laittaa verkkoja pystyyn. Pian olimme koko porukka pystyttelemässä verkkoja. Reilu puolet verkoista saatiinkin pystyyn ja riekkokin kuultiin ja helmarinauhan avulla pari helmipöllöä renkaisiinkin ennen kuin alkoi taas sataa, joten Tynjälät lähtivät Oulua kohti ja me muut painuimme pian nukkumaan.

Lauantaina 19.9. heräsimme ennen seitsemää ja suuntasimme pian ensimmäiselle verkkokierrokselle. Keli oli onneksi parempi kuin mitä ennusteet olivat luvanneet, joten toiveet olivat korkealla. Varsinkin kun jo toiselle kierrokselle lähtiessäni kuulimme Hannan kanssa taigauunilinnun ääntä, alkoi tavoitteemme saada inoja verkosta tuntua realistiselta. Taigauunilintujahan oli ollut Länsi-Suomessa ennätysmäärin.

Verkoista tuli kuitenkin vain muita uunilintuja eli pajulintuja sekä tiltaltteja, tiaisia mukanaan parvi pyrstötiaisia, punarintoja, pajusirkkuja, urpiaisia, pari niittykirvistä, hippiäistä, punatulkkua ja peippoa, järripeippo, laulurastas sekä sinirinta. Taigauunilintuja kuului ja näkyi vähän väliä ja arvioimme havainneemme yhteensä ainakin pari muuttanutta sekä pari paikallista yksilöä. Kävimme tietysti välillä tornissa staijailemassa mutta havainnot jäivät vaatimattomiksi, mm. töyhtöhyyppä, 8 merikotkaa, 11 metsähanhea, 10 allia, 7 mustalintua, pilkkasiipi, kaakkuri ja merimetso näkyi. Yhdellä verkkokierroksella näkyi myös muuttohaukka.

Iltapäivällä tuuli yltyi navakaksi ja verkoilla hiljeni tyystin, joten suuntasimme Ulkonokan kierrokselle. Alkuun oli todella hiljaista mutta lopulta alkoi löytyä mukavasti kahlaajia. Näimmekin jopa 200 suosirriä, 35 kapustarintaa, 9 tundrakurmitsaa, 3 pulmussirriä, 3 tylliä, 2 isosirriä, 2 mustavikloa, 3 taivaanvuohta sekä jänkäkurpan. Muita havaintoja olivat 6 riekkoa, ampuhaukka, keltavästäräkki sekä 4 lapinsirkkua. Illalla soittelimme taas pöllönauhoja ja saimmekin yhden varpuspöllön rengastettavaksi, mutta sitten alkoi taas sataa ja pääsimmekin nukkumaan suht aikaisin.

20.9. keli oli huomattavasti parempi, mutta verkoilla oli jopa hiljaisempaa kuin edellispäivänä. Uusia verkkolajeja olivat päivän paras lintu (rusko)urpiainen, kuusitiainen, keltasirkku, pikkutikka, käpytikka, räkättirastas sekä isokokoinen ja tumma vanha koiras kivitasku, joka toi mieleen leucorhoa -alalajin. Verkkokierrosten lomassa ja aseman pihapiirissä havaittiin taas ainkain kaksi taigauunilintua ja pyy huuteli pihapiirissä. Tornilta näkyi muutama parvi kyhmyjoutsenia, taas 8 merikotkaa, 270 valkoposkihanhea, joiden muutto oli tuulten ajamana tullut näinkin länteen, 6 metsähanhea, 11 merimetsoa, 50 kapustarintaa, 5 palokärkeä, 2 pikkutikkaa, räystäspääsky, 200 urpiaista, 20 pikkukäpylintua sekä parhaimpana 2 myöhäistä räyskää.

Neljän aikaan olimme saaneet pakattua ja viivottua ja laitoimme verkot pauloille yhdessä taas paikalle saapuneiden ja Ulkonokan kierroksella käyneiden Tynjälöiden kanssa ja lähdimme kaikki ajelemaan kotejamme kohti. Matkalla näkyi vain sinisuohaukka Vihannissa ja valkoposkihanhiparvi Vieremällä ja matka kesti taas pitkään ja olimme kotona vasta yhdentoista aikaan.

J.A.

27.8. oli Rantasalmella Orioluksen järjestämä linturalli, johon osallituimme yhdessä “Potu” Suojarinteen ja Miska Loipon kanssa. Ajelimme aamuyöstä Rantasalmelle, jossa tapasimme purkupaikan pihalla ja vajaata puolta tuntia ennen rallin alkua lähdimme ajelemaan kohti Vaahersaloa, jonka päätimme aloituspaikaksi. Viideltä olimme kalasataman rannassa aloittelemassa ja pikkuhiljaa lajilista alkoi kertyä tavallisilla lajeilla, joista tärkeämpiä olivat lehtokurppa sekä laulurastas. Lintutornilta näkyi härkälintu ja lähimetsistä löytyi peukaloinen sekä tiaisia ja hippiäisiä sekä puukiipijöitä ym. Erään märän pellon komppaus tuotti taivaanvuohia sekä puskista löytyneet hernekertut ja ruokokerttuset ja pääskysiä seuloessamme näkyi palokärkikin.

Kosulanlammen lintutornilla ei näkynyt muuttavaa mehiläishaukkaa kummempaa ennen kuin juuri pois lähtiessämme taivalta kuului lapinkirvisen ääntä. Pysähdys keskustassa tuotti lopulta varpusen ja matka jatkui Putkisaloon, joka osoittautui saman tien erinomaiseksi paikaksi, kun jo sillalta näkyi pari suokukkoa ja ensimmäisiltä pelloilta löytyi 39 kanadanhanhea sekä valtavat pääskyparvet, joista vihdoin löytyi törmäpääskykin. Peremmällä olleilla pelloillla oli hyvä mullos, jonne suokukotkin olivat lentäneet ja mulloksella oli myös 5 tylliä ja viimeisiltä pelloilta löytyi 10 kottaraista. Koskapa mehiläishaukkamuutto alkoi viritä, päätimme staijailla paikalla pitempäänkin ja sen kannatti, sillä Miska plokkasi taivaalta merikotkan ja pian Potu löysi kolmen punakuirin muuttoparven!

Emme oikein tienneet muita paikkoja kunnasta, joten hortoilimme hetken vailla päämäärää ja lajilistamme karttui ainoastaan rautiaisella. Lopulta teimme radikaalin ratkaisun ja päätimme käydä uudelleen aamulla käymissämme paikoissa. Putkilahden tornilla näkyi nyt viimein edes jotain, kun kanahaukka kierteli taivaalla. Vaahersalossa keskityimme puskiin ja löysimmekin pari pensaskerttua, pikkulepinkäisen, mustarastaita sekä yllärinä Miskan ajaessa taivaalta plokkaaman merikihun!

74 lajillamme sijoituimme tasaisessa rallissa kolmannelle sijalle, yhteensä rallissa olleet 6 joukkuetta havaitsivat 106 lintulajia, joten ei Etelä-Savo todellakaan ole niin paha lintutyhjiö kuin miksi sitä luullaan! Siellä vain retkeillään aivan liian vähän!

Illalla saapui Pirkka meille ja niinpä 30.8. olimme maastossa aikaisin. Siikalahdella näimme sinisuohaukan, harmaapää- sekä valkoselkätikan, aikaisen lapinsirkun, taivaanvuohiparvessa hetken kierrelleen pikkusirrin sekä harmaahaikaran ja merikotkan. Luhtakanat huutelivat, rautiaisia muutti muutamia ja puskista löytyi vielä pari lehtokerttua sekä pensaskerttu ja opparin metsiköstä muutama pyrstötiainen sekä puukiipijä.

Päivällä kävimme vielä Saaren kierroksella, mutta havainnot jäivät Akanvaaran Tetrisuon isolepinkäiseen sekä sinisuohaukkaan, Pohjansuon pahasti sulkivaan koiras sinisuohon sekä ampuhaukkaan. Pirkka lähti ajamaan kohti pohjoista ja itse kotia kohti ajaessani näin taas aseman sembroilla pähkinähakin.

Elokuun viimeisenä päivänä näin patotiellä vielä viitakerttusen ja turhan kaukana ja korkealla muutti todennäköinen arosuohaukka.

Syyskuussa kävin lähes joka arkiaamu Siikalahdella ennen töihin menoa ja heti ensimmäisenä aamuna palkintona löytyi pikkusieppo sekä suosirri. Päiväkäynti Kullinsuolla tuotti pari kapustarintaa sekä 3 lapinkirvistä ja käen näin niin Kolmikannassa kuin Kaukolassakin. Lahdensuolla näkyi vielä pari pensastaskua ja Kirkkorannassa kuului taivaalta aikainen urpiainen. Seuraavien aamujen, ruokatunti- sekä iltaretkien saldoa olivat Siikalahdelle kerääntyneet noin 350 kurkea, palokärki, valkoselkätikka, peukaloinen, muutama harmaahaikara, mehiläishaukka sekä tiltaltti.

Viikonloppuna laskin Joukiosta 57 valkoposkihanhea, joten osa linnuista oli jo kaiketi muuttanut etelämmäksi. Lappeenrannan shoppailu- ja kaukisreissulla piipahdin sadekelissä pariinkin kertaan Askolassa, mutta havainnot jäivät 21 töyhtöhyyppään, 2 tylliin sekä 3 kapustarintaan. Sunnuntaina tein sitten taas laskentani ja kiersin kävellen kotoa Siikalahden ja voin sanoa, että olipahan rankka kierros! Kasvillisuus oli reitillä paikka paikoin niin sankkaa, että minulla olisi pitänyt olla viidakkoveitsi mukanani! Parempia havaintoja olivat sinisuohaukka, palokärki, pikkutikka, lapinkirvinen, 3 peukaloista, 8 ruokokerttusta, mustapääkerttu, tiltaltti, pähkinähakki sekä 27 pajusirkkua.

7.9. Kullinsuolla oli 6 lapinkirvistä, 8 keltavästäräkkiä, hernekerttu, pikkulepinkäinen sekä totaalinen ylläri – nuori liejukana, joka säikähti lentoon ojasta ja lennähti piiloon keskelle peltoa!

8.9. ruokatunnilla näkyi ensimmäinen valkoposkien muuttoparvi ja illalla niitä oli liikkeellä jo runsaamminkin ja laskin kotipihasta reiluun tuntiin 1550 lintua, ohessa näkyi myös pari merimetsoa. 9.9. aamukäynnillä Siikalahdella lauleskeli kulorastas, ruokatunnilla näkyi 450 valkoposkea sekä vaelluksella ollut pähkinähakki. Illalla Partasen Harrin kanssa Kullinsuolta löytyi sinirinta, lapinkirvinen, ainakin 60 niittykirvistä, 8 kiurua sekä 15 lapinsirkkua. Vietimme retken päätteeksi vielä tunnin patotiellä, jossa laskimme yöpymään saapuneet 412 kurkea ja ohessa näimme 36 muuttanutta laulujoutsenta seassaan erittäin aikainen pikkujoutsen ja kuulimme ainakin 4 luhtakanaa.

10.9. aamuvisiitti tuotti vain 3 kuusitiaista, jouhisorsan sekä valkoselkätikan. Ruokatunnilla näkyi 3-4 eri-ikäistä merikotkaa sekä 70 valkoposkihanhen muuttoparvi. Illalla yritimme ensimmäistä kertaa parin tunnin ajan pyytää vaeltavia pöllöjä, mutta havainnot jäivät yhteen verkon päällä ääntelemässä käyneeseen helmipöllöön. 11.9. Kullinsuolla oli 211 valkoposkea, 10 lapinsirkkua sekä sinirinta, Vartialahdella 20 mustalintua. Illalla pohjoisen taivaalla näkyi revontulikaari.

Lauantaina 12.9. suuntasimme aamusta Saarelle, mutta havainnot jäivät erittäin kesäisessä kelissä pariin sinisuohaukkaan, harmaahaikaraan, muutamiin lapinsirkkuihin, harmaapäätikkaan sekä jo 5000 valkoposkihanheen. Iltakäynti Kullinsuolle tuotti lapinkirvisen, lapinsirkkuja sekä saman sinirinnan. Siikalahdella näkyi nyt 186 kurkea ja kuului ainakin 7 luhtakanaa. Sunnuntaina suuntasin aamusta Soininmäelle, mutta havainnot jäivät harmaapäätikkaan. Siikalahdellakin oli hiljaista ja lähes helteisessä kelissä touhu meni lähinnä auringon otoksi. Illalla kävin vielä Saarellakin, mutta Pohjasuolla näkynyt pulu oli reissun paras havis.

14.9. kylällä näkyi puolestaan jopa 9 pulua ja Siikalahdella ruokatuntikäynnillä näkyi vielä nuori mehiläishaukka muutolla ja sinirinta intoutui jopa hetkeksi laulamaan. Illalla kurkia saapui 313 yksilöä ja ensimmäiset 5 metsähanhea muutti ylitsemme.

15.9. ruokatuntikäynnillä näkyi pitkästä aikaa kaulushaikara, joka nousi lentoon tien vierestä, toinen myöhästelijä oli tervapääsky, joka kierteli lahdella muutaman haarapääskyn kanssa. Illalla olin taas laskemassa kurkia, joita näkyi 275 lintua. Illan hauskin havis oli kuitenkin varpuspöllö, joka vihelteli syyssoidintaan sekä vinkui muutenkin omituisesti pitkään seuranani. Myös päivän toinen kaulushaikara lensi ylitseni.

Seuraavina päivinä mielenkiintoisista antia oli Siikalahdella päätornilta laskemani yli 500 sinisorsaa ja yli 500 haapanaa, muita sorsia oli vain yksittäisiä.

J.A.