Hoopo juttu
23. syyskuuta olin ollut vain ruokatuntiretkellä Siikalahdella ja havainnot olivat jääneet ruskosuohaukkaan sekä kylällä taas näkyneeseen pähkinähakkiin. Niinpä työpäivän jälkeen en jaksanut suunnata retkelle vaan höyhensaarille. Reilun tunnin päikkäreitä herättyäni huomasin, että olin saanut viestin, että Rautjärven Änkilässä oli nähty harjalintu! Olinkin suunnitellut ajavani illasta Svetogorskiin tankkausreissulle ja Änkilä oli sopivasti matkan varrella, joten lähdinkin saman tien matkaan.
Harjalintu oli ilmoitettu nähdyn noin kilometrin Silamuskodin jälkeen, mutta oikeanlainen pihapiiri löytyi vasta noin kolme kilometriä ajettuani. Mutta jo liikkuvasta autosta näin, että lyhyellä nurmella keskellä pihaa seisoskeli harjalintu! Parkkeerasin tien varteen, laitoin putken pystyyn ja aloin digiscoupata lintua, joka oli aivan rauhassa. Kohta kuitenkin tuli toinen auto, joka kaahasi aika kovaa vauhtia ohi ja säikäytti linnun lentoon ja talon takaiseen metsään. Olin kuitenkin saanut aivan kelpo kuvat ja videopätkät, joten päätin jatkaa kohti Imatraa ja Svetogorskia, jossa menikin sitten taas koko loppuilta jonotellessa. Kotona huomasin, että olin saanut harjalinnusta jopa kuukausipinnan, joten kannatti taas singahtaa!
Mutta ei tässä vielä kaikki! Seuraavana päivänä eli 24.9. suuntasin ruokatuntiretkelle Siikalahdelle ja päätin mennä torniin seulomaan vesilintuja. Ruskosuohaukkanuorukainen liihotteli yhä paikalla ja vesilintumassoista, joissa kellui satoja valkoposkihanhia ja toistakymmentä metsähanheakin, löytyi parempina pari punasotkaa, lapasotka sekä alli. Staijailin tietysti aika ajoin kiikareilla taivaallekin ja näin lyhyesti matalalla Läähättäjäsaaren taakse pomppuisasti lentäneen linnun, josta ei oikein tullut rastas tai tikkakaan mieleen. Lähinnä harmaapäätikkaa ajattelin odotellessani sen tulevan toivon mukaan esiin saaren toiselta puolelta. Ehdin seuloa taivasta odotellessa mutta lopulta lintu löytyi putkeeni ja sehän olikin harjalintu! Seurasin lintua sen jatkaessa lahden yli, kunnes Aittavaaran pelloille päästyään se tipahti mullokselle! Katsoin lintua vielä hetken maassa, mutta se oli jo niin kaukana, että pian aloin laitella viestejä linnusta tiedotuksiin.
Viestit lähetettyäni en enää nähnyt lintua putken kuvassa, mutta etäisyyden takia tämä ei yllättänyt. Parkkipaikalle palattuani päätin vielä ajaa Aittavaaraan ja käppäilin peltoa pitkin katsomaan perimmäisen mulloksen, mutten enää nähnyt lintua. Toki ehdin katsella peltoa vain pari minuuttia, sillä minulla oli jo kiirus palata töihin. Mutta olinpahan saanut vihdoin vuoden ensimmäisen sponden ja Siikalahtipinnakin harjalinnusta napsahti!
J.A.