11.2. alkaen kolmea harmaalokkia näkyi vielä muutamana päivänä Simpelejärvellä ja 12.2. Simpeleen Kokkolanjoelta löytyi ensimmäinen telkkä sekä talvehtineet 5 laulujoutsenta, 4 sinisorsaa ja 2 koskikaraa. Suomaankorvessa näkyi 28 teeren parvi.
13.2. Imatran Vuoksella oli 13 harmaalokkia, Lappeenrannan Reijolan putsarilla näkyi taas tavi ja illalla pelien jälkeen pointsasin tutun huuhkajan vuodariksi. Lintu näkyi ja kuului hienosti.
Keli muuttui taas vaihteeksi hieman talvisemmaksi ja lumimääräkin noin kaksinkertaistui, mutta eihän lunta vieläkään paljon ollut. Lintuja näkyi kuten aiemminkin eli todella vähän. 16.2. Siikalahdella näkyi pikkutikka ja valkoselkätikka ja Moskuunniemessä valkoselkätikka, puukiipijä sekä pari vihervarpusta. Illalla taivaalla loistivat hetken ajan komeat revontulet. 17.2. aamulla kotipihan ylitse lensi tikli äännellen.
19.2. ja 20.2. kävimme laittamassa aiemmin tekemiämme lapinpöllön tekopesiä metsiin. Metsissä oli todella hiljaista ja ainoat havainnot olivat Melkoniemen metsissä kuullut hippiäinen ja töyhtötiainen.
21.2. Kokkolanjoella näkyi 10 sinisorsan parvi ja Imatran keskustan yllä lenteli räkättirastas. Ennen pelejä kävin bongaamassa Lappeenrannan Sunin maankaatopaikalla, jossa kävelin koko mäen ympäri pariinkin kertaan ennen kuin päätin luovuttaa ja lähdin palailemaan autolle. Ja niinhän siinä kävi, että 4 hemppoa ja vuorihemppo ruokailivat talventörröttäjissä aivan auton vieressä. Parvi oli kuitenkin todella arka ja keli todella surkean tuulinen ja tuiskuinen, joten kuvat uudella kamerallani jäivät varsin vaatimattomiksi, mutta laite kyllä tuntuisi olevan pätevänoloinen.
Seuraavina päivinä havainnot jäivät lähinnä vain valkoselkätikkoihin Siikalahdella.
6.1. teimme aamuretken kuukkelimetsiin ja yksinäinen lintu löytyikin. Tämä lienee ollut se raukka, joka on puolisonsa menettänyt sitten edelliskesän. Parikkalan metsissä siis oleilee nykyisin enää vain yksi kolmikko, jonka vanha pari edelleen ainakin yrittää pesiä sekä tämä yksin jäänyt lintu. Vähiin käy ennen kuin loppuu… Muita havaintoja olivat lyhyesti näkynyt pohjantikka, pari töyhtötiaista sekä hippiäinen.
9.1. metsälenkki tuotti 14 teeren parven ja Särkisalmella näkyi mustaratsas. Seuraavana päivänä Simpeleen Kokkolanjoen koluamiskierros tuotti 3 laulujoutsenta Kangaskoskelta. Koskikaroja näkyi pari ja iltapäivällä sellainen näkyi vielä Tyrjänjoellakin, jossa näkyi myös palokärki.
Todella kovien pakkasten aikaan ei turhaan viitsinyt autoa käynnistellä, joten seuraavat havainnot tein vasta 16.1., jolloin silloinkin oli lähes 30 astetta pakkasta, mutta päätin käydä kokeilemassa käynnistyykö auto. Ja kun se käynnistyi, pitihän sitä sitten hieman käydä ajelemassa. Ja kyllä kannatti, sillä Siikalahtea kohti ajaessani lensi ylitseni komea esiaikuinen maakotka, joka valui matalalla kohti etelää! Tyrjällä näkyi vielä koskikara ja Rasvaniemessä varpushaukka.
17.1. Kokkolanjoen Uudensillankoskella näkyi jopa 11 laulujoutsenta, matkalla kohti Imatraa näkyi pari teeriparvea, Ruokolahden puolella näkyi kanahaukka ja Vuokselle päästyäni vielä toinenkin. Joesta löytyi tietysti telkkiä, isokoskeloita sekä merimetsoja, muttei mitään parempaa. Parissa paikassa näin yhteensä 3 räkättirastasta ja Kuparissa harmaapäätikan. Sitten jatkoin vielä Lappeenrantaan pelihommiin, mutta ehdin pysähtyä vielä Tirilässä, jossa näkyi helposti nokkavarpunen.
Hangossa
22.1. lähdin ajelemaan kohti etelää ja Bongariliiton hallituksen järjestäytymiskokousviikonloppua. Matkalla ajoin Joutsenon Konnunsuon kautta, jossa näkyi isolepinkäinen. Vuodari tuli myös jossain yli lentäneistä urpiaisista.
Kokoukset pidettiin taas Hangon Tvärminnessä, jonne sain kyydin vanhempieni luota Kirkkonummelta Markus Lampiselta ja autossa olivat myös Lappeenrannasta Helsinkiin kyydissäni tullut Sebastian Andrejef sekä Tom Nordblad. Lauantaiaamuna suuntasimme porukalla Hankoon retkelle. Neljän tuulen tuvalla näkyi heti ihan mukavasti lintuja, sillä tällä paikalla sentään oli meressä vielä jonkin verran sulaa. Niinpä vuodari tuli mm. niin kala- kuin naurulokista, allista kuin tukkakoskelostakin. Tietysti telkkiä, isokoskeloita, kyhmy- ja laulujoutsenia sekä muutama merikotka myös nähtiin. Kalasatamassa oli hiljaista mutta Vedagrundetilta löytyi vielä 3 pulmusta, taas tukkakoskelo sekä 10 tukkasotkaa. Kokoustaessamme Tvärminnessä näkyi ruokinnalla vielä peippo.
Kokoukset menivät sujuvasti ja lopulta asiat saatiin käsiteltyä jo hyvissä ajoin lauantaina, kun joskus on jatkettu vielä pitkälti sunnuntaiaamunakin. Niinpä sunnuntainakin pääsimme taas maastoon, mutta säätila oli muuttumassa radikaalisti lämpimämmäksi ja retkeilykeli niin surkea, että pointsattuamme pikku-uikun Itäsatamasta lähdimme paluumatkalle.
Kirkkonummelta jatkoimme Sebastianin kanssa Helsinkiin ja Fastholmaan, josta pointsasimme valkopäätiaisen ja näkyipä ruokinnalla taas valkoselkätikka sekä yllättäen punarintakin. Sitten oli edessä pitkä ja väsynyt paluumatka Etelä-Karjalaan.
28.1. Siikalahdella näkyi valkoselkätikka, jolla oli jo kevättä rinnassa. 29.1. Tarvaspohjassa palokärki ja Kangaskylällä 3 tilheä. 30.1. olin taas Lappeenrannassa pelaamassa ja pointsasin Reijolan puhdistamolta 4 tavia ja Pappilanniemestä 2 pähkinänakkelia.
Pihabongaus
31.1. oli vuorossa Pihabongaus, jonka suoritimme muutaman vuoden tauon jälkeen kotipihallamme. Odotukset eivät olleet korkealla, mutta yllättäen tunnin aikana havaitsimme jopa 12 lintulajia: 4 pulua, 2 käpytikkaa, 7 tilheä, sinitiaisen, 4 talitiaista, 3 harakkaa, 12 naakkaa, 5 varista, korpin, 5 pikkuvarpusta sekä yllättävimpinä 2 tikliä ja urpiaisen.
Helmikuun alkua
1.2. Siikalahdella näkyi pari valkoselkätikkaa ja 2.2. Imatran ja Joutsenon rajamaastossa näkyi 2 isolepinkäistä. Viikolla näin vain joitakin urpiaisia ja vihervarpusia sekä tiklin 5.2. Siikalahdella taas pari ”vasetia” sekä ”hapätiä”.
6.2. oli taas pakko päästä bongaamaan ja ajoimme aamusta Joensuuhun, josta nappasimme Hannan veljen Miikan kyytiin ja jo heti kahdeksan jälkeen olimme perillä Kontiolahden Nälkävaarassa, jossa pihaan päästyämme oli paikalla jo muutama bongari, joiden käytöksestä selvisi, että etsimämme lintu oli paikalla ja juuri automme vieressä olevan puun latvassa. Singahdimme äkkiä ulos, mutta vain minä ehdin nähdä valkopäätiaisen lennähtävän pois talon taakse. Onneksi lintu saapui pian taas ruokinnalle ja tällä kertaa kyseessä oli lintu, jonka pyrstö oli juuri kuten pitääkin eikä puvussa näkynyt kellertävänvivahdustakaan. Miika tietysti sai eliksen ja hyvä laji oli varmistaa Hannallekin Suomi-pinnaksi, jos Helsingin linnun identiteetistä tulee sanomista.
Joensuussa kävimme vielä Kuhasalossa, jossa näkyi metsätiaisia, puukiipijöitä sekä mustarastas ja Hannan kanssa paluumatkalla näimme vielä metson Kesälahdella ja pari teertä Saarella.
Viikolla alkoivat taas kunnon loskakelit ja lämpötila oli vuorokauden ympäri plussan puolella! Siikalahdella näkyi taas valkoselkätikkoja ja 9.2. jostain oli ilmestynyt varpunenkin jo reviirilleen. Keskitalvella näitä ei näy missään! Kunnon ylläri oli sitten 10.2. terkkarin rannassa pilkkijöiden seurana olleet 3 harmaalokkia! Enpä ollut ennen nähnyt mitään lokkia Parikkalassa helmikuussa! Nämä olivat siis jo ensimmäiset kevätmuuttolinnut!
Vuoden 2015 viimeisten parin viikon havaintoja talvilintulaskennan ulkopuolella olivat mm. 14.12. Siikalahdella samassa puussa olleet pari koiras harmaapäätikkaa sekä vielä 94 laulujoutsenta, 18.12. Härskiinmutkan 15 kanadanhanhea ja seuraavan päivän 320 isokoskeloa sekä yhä vain näyttäytynyt naurulokki, joka näkyi vielä seuraavanakin päivänä.
Tapaninpäivänä kävimme Miikan kanssa Saaren Pohjanrannassa bongaamassa sieltä löytyneen pikkujoutsenen. Paikalla oli myös 70 laulujoutsenta, 20 kanadanhanhea sekä 50 sinisorsaa.
27.12. ajelin Lappeenrantaan pelailemaan ja matkalla löysin Simpeleen tehtaan sulan vierestä yllättäen västäräkin! Imatran Immalanjärvi vielä auki ja näin 7 laulujoutsenta, 2 tukka- ja 3 lapasotkaa, 2 pilkkasiipeä sekä 2 harmaalokkia. Luukkaansalmen nurkilla sain kuvata komeita jäämuodostelimia, jotka edellispäivän myrskyt olivat muodostaneet.
Sitten kylmenikin kelit oikein huolella ja 28.12. oli Simpelejärvi kovaa vauhtia jäätymässä. Härskiinmutkasta näkyi vielä sulaa, jolla kellui 110 laulujoutsenta sekä yksinäinen kalalokki, mutta seuraavana päivänä näkyi enää 4 joutsenta sekä harmaalokki. Sitten olikin kaikki paikat täysin jäässä, joten oli hyvä alkaa odotella tuleva vuotta.
Ekaekaa Helsingin seudulla
Perinteiselle ekaekaa retkelle lähdettiin Hannan kanssa taas aikaisin aamulla. Neljältä olimme jo liikenteessä ja ensimmäinen lintuyritys tehtiin jo Imatran Kymälahdessa, kun tajusimme olevamme liikenteessä ehkä jopa turhan aikaisin. Niinpä aikaa oli yrittää jopa pari viikkoa aiemmin havaittua viirupöllöä. Yllätys oli suuri, kun paikan lähestyessä tien varresta pomppasi lentoon sarvipöllö! Lajihan oli ollut täysin kateissa koko edellisvuoden ja talvihavaintoja ei liikaa ole eekoosta.
Lappeenrannassa ei näkynyt perinteistä huuhkajaa, joten lopulta jatkoimme yhtä kyytiä Heinolaan, jossa Kirkkolammen sinisorsien seurassa ollut lapasorsa löytyi helposti! Sitten jatkoimmekin Helsinkiin havaiten matkalla ainoastaan mustarastaan Keravalla.
Parkkeerasimme Fastholmaan lopulta hieman ennen auringon nousua ja kävelimme lähes jonossa muiden paikalle ekaekaata aloittamaan saapuneiden seurassa rannan ruokinnan lähistölle. Varis raakkui itsensä vuodariksi, mutta seuraava laji olikin taas parempi, kun ruokinnan läheltä alkoi kuulua valkoselkätikan jykytys. Ruokinnalla oli meidän makuun ihan liikaa porukkaa, joten kävelimme rantakaislikon reunaan, josta odotimme valkopäätiaisen kuitenkin löytyvänkin. Eipä mennyt aikaakaan, kun kaislikosta alkoi nousta rannan puihin sinitiaisia ja toisessa parvessa olikin sitten ”vapätikin” mukana.
Muiden intoillessa vapätin perässä, me jatkoimme rannan ryteikössä kävelyä ja kuulinkin lyhyesti peukaloisen, näimme runsaasti mustarastaita ja löysimme toisenkin valkoselkätikan. Vuodarilistalle lisättiin myös punatulkku, talitiainen, harakka, jäätyneellä Vanhankaupunginlahdella käppäillyt nuori laulujoutsen, käpytikka sekä ruokinnan lähipuihin päivystämään saapunut varpuspöllö. Kävellessämme takaisin autollemme löysimme vielä 13 tiklin parven.
Jatkoimme seuraavaksi Töölönlahdelle havaiten matkalla harmaalokkeja, kesykyyhkyjä sekä naakkoja. Oopperatalon rannassa oli oleskellut haapana, mutta emme löytäneet oikeaa paikkaa ajaa rantaan ja lahti näyttikin olevan aivan täysin jäässä. Niinpä jatkoimme Taliin pointsaamaan pienessä sulassa sinisorsien seurassa ollutta liejukanaa. Talissa ollessamme tulikin sitten tieto, että Oopperan haapana oli kuitenkin yhä paikalla.
Me jatkoimme kuitenkin Lauttasaarta kohti havaiten Seurasaarenlahdella kanadanhanhia ja Lauttasaarenselällä merilokkeja ja isokoskeloita. Lauttasaaressa löysimme helposti oikealle ruokinnalle, jolta pointsasimme viherpeippoja, pikkuvarpusia, kuusitiaisen sekä etsimämme mustapääkertun. Tuulisella merellä näkyi uusina lajeina vain telkkiä sekä kyhmyjoutsenia.
Seuraavaksi jatkoimme Espoon Kaitalahdenrantaan, jossa näimme pajusirkun sekä merikotkan, lintutornilta puolestaan näimme 7 pajusirkkua, merikotka sekä kuulimme lopulta pari viiksitimalia ja takaisin autolle kävellessämme näimme vielä puukiipijän. Sitten päätimme singahtaa takaisin Helsinkiin ja Oopperanrantaan. Löysimme kuin löysimmekin oikeaan paikkaan ja pienen sulan, jossa kuitenkin oli vain sinisorsia sekä pari valkoposkihanhea. Haapanaa ei löytynyt vieläkään. Varpusparvi sentään tuotti vuodenpinnan.
Sitten lähdimmekin kiiruhtamaan kohti kotia. Matkalla näkyi vain yksinäinen korppi ennen seuraavaa stoppi, joka tehtiin päivän jo hämärtyessä Lapinjärvellä, jossa emme kuitenkaan enää nähneet reilua tuntia aiemmin paikalla näkynyttä sinisuohaukkaa. Brödkärretillä näimme kuitenkin 12 tilhen parven istuskelemassa päätien valotolpan päällä!
Lopulta pääsimme Kouvolan Tolkkilaan auringonlaskun aikaan eli juuri parahiksi pöllöaikaan. Paikalla olikin runsaasti suopöllöbongareita. Keli oli kylmä ja tuulinen mutta onneksi tajusimme siirtyä suojaisaan paikkaan pöllöjä odottelemaan. Reilun tunnin odotusta ei kuitenkaan palkittu ja lopulta oli niin pimeä, että lähes kaikki bongarit päättivät luovuttaa. Me jäimme kuitenkin paikallisten Teo Ylätalon sekä Antti Vänskän kanssa vielä paikalle ja kun oli jo turhan pimeää, päätimme vielä kiertää peltoja, josko pöllöjä näkyisi auton valoissa. Emme ehtineet Hannan kanssa monta sataa metriä ajaa, kun suopöllö lähti tien varresta lentoon ja lensi komeasti automme editse. Laitoin tietoa linnusta tiedotukseen ja ajoimme linnun perään, mutta kohta tien päällä kaarteli ainakin kolme pöllöä! Nousimme autosta ja saimme ainakin kaksi tunnistettua sarvipöllöiksi, kolmannen näytettyä ennemmin suopöllöltä. Linnut myös ääntelivät, mutta näistä asioiden äänistä en ole oikein koskaan päässyt perille.
Teo ja Antti saapuivat pian paikalle ja käänsimme autojen valot osoittamaan peltoon ja sieltähän se pöllöjä löytyikin, suoöllö seisoskelemasta pellosta ja jopa kolme sarvipöllöä kisailemasta sen yläpuolelta. Pidimme suopöllön hallinnassa pitkään, mutta valitettavasti se nousi siivilleen juuri ennen kuin paikalle palanneet bongarit pääsivät sitä katsomaan.
Tässä vaiheessa me olimme Hannan kanssa niin jäässä, että lähdimme ajamaan läheiselle huoltoasemalle, kun tankkikin oli aivan tyhjä. Valitettavasti suopöllöä ei enää illan aikana nähty.
Me ajoimme lopulta vielä Simpeleelle, jossa yritimme pilkkopimeässä lähinnä kuunnella, olisiko Lahnasella nähdyt kaksi pikkujoutsenta yhä paikalla. Lopulta Lahnanenkin oli sen verran jäässä ja päivän aikana oli satanut sen verran lunta, että olisimme kyllä aivan hyvin nähneet, mikäli paikalla olisi ollut mitään joutsenia. Lintuja ei kuitenkaan löytynyt muiltakaan Kokkolanjoen paikoilta, jotka nekin tarkistimme.
Päivän loppusaldo oli lopulta kuitenkin jopa 8 uutta ekaekaa-pinnaa, joista 4 oli myös tammikuupinnoja ja liejukana jopa talvipinna.
2.1. retkeilimme Miikan kanssa lähiseudulla. Ensimmäiset vuodarit tulivat jo Tarvaslammelta, jossa näkyi harmaapäätikka sekä närhi. Särkisalmen Petalassa näkyi taas harmaapäätikka ja Moskuuniemestä löytyi 2 vihervarpusta, hömötiainen sekä pari valkoselkätikkaa.
Sitten suuntasimme Simpeleelle nähden rajan tuntumassa Koitsanlahdenkankaalla palokärjen, Kivijärven koululla jo päivän kolmannen harmaapäätikan ja sitten Kokkolanjoen Uudensillankoskella 3 koskikaraa sekä 3 palokärkeä lisää. Saimme tiedon, ettei pikkujoutsenia ollut näkynyt Lahnasella, joten päätimme lähteä ajamaan Simpelejärven ympäri takaisin kohti Tarvaslampea. Metsätiet olivat todella hiljaisia emmekä havainneet ainoatakaan lintua ennen kuin päätin kurvata Peruspohjaan, josko joessa olisi karapaikkoja. Heti ensimmäinen stoppi tuottikin koskikaran Parikkala-vuodariksi, mutta seuraavilla stopeilla ei enää löytynyt mitään.
Lopulta sain kuningasidean oikaista minimaalisen pientä metsätietä tutummille teille kohti Melkoniemeä ja kyllä kannatti, sillä löysimme 4 taviokuurnaa. Linnut olivat Parikkalan puolella, mutta me niukin naukin Rautärven puolella. Onneksi linnut kuitenkin siirtyivät hieman lisää ja pääsimme havaitsemaan ne myös Parikkalan puolelta rajaa.
Jatkoimme vielä kuukkelimetsiin ja löysimmekin helposti etsimämme, kun kolme kuukkelia tuli hakemaan meiltä evästä. Myös pari töyhtötiaista löytyi vuodenpinnaksi.
Tipautin Miikan Tarvaslammelle ja suuntasin itse vielä Siikalahdelle. Löysinkin Torokanniemestä pikkutikkaparin ja Peltolassa näkyi 10 keltasirkkua. Sitten sain tiedon, että pikkujoutsenet olivat taas paikalla Lahnasella ja päätin vielä singahtaa Simpeleelle. Nyt pikkujoutsenet löytyivät jäältä lepäilemästä ja sain mukavan kuukausipinnan plakkariin.
3.1. alkoikin sitten huonosti, kun meinasin suunnata lyhyelle päiväretkelle – auto ei inahtanutkaan. Käytin akunkenkää irti, kun näytti, että se olisi ehkä ollut huonosti paikallaan ja tökkäsin auton uudelleen roikan nokkaan ja onneksi tuntia myöhemmin auto hurahti käyntiin ihan normaalisti. Suuntasin Siikalahdelle, jossa Raikanniemessä näkyi 11 teertä, Kannakselta löysin mustarastaan sekä kuusitiaisen, Lahdensuolta 2 teertä lisää ja Kullinsuolta sulasta ojasta yllättäen 4 sinisorsaa. Mutta fiilis oli kyllä nyt jo todella talvinen ja lintuja tuntui olevan maastossa erittäin niukasti. Niinpä voipi olla, että menee jonkin aikaa, ennen kuin minulla on taas tänne jotain kirjoitettavaa…
Jouluaattona innostuin talvilintulaskentaan, kun sääennusteet lupailivat muille päiville paljon huonompia ilmoja ja minun kuitenkin piti päästä laskemaan joulukuun puolella. Virallinen laskentajaksohan olisi alkanut vasta Joulupäivänä.
Sain taas houkuteltua Miikan laskentakaveriksi ja niinpä jouluaattoaamuna olimme jo melkoisestikin turhan aikaisin pihallamme aloittelemassa laskentaa. Keli ei valitettavasti ollut sellainen kuin oli luvattu, vaan taivaalta tihutti vettä, onneksi kuitenkin sen verran vähän, ettei se juuri haitannut.
Pikkuhiljaa alkoi valo riittää havainnointiin, mutta lintujen ääniä ei kuulunut lainkaan eikä liikenteessäkään ollut mitään muuta kuin varislintuparvi, jossa oli 100 naakkaa ja 30 varista. Tuijottelimme täysin sulaa järvenselkää muutamasta pisteestä ja löysimme joitakin laulujoutsenia sekä isokoskeloparven, muttemme mitään muuta.
Kylällä oli sitten todella hiljaista eikä kuutostielle käveltyämme havaintoja ollut kuin kahdeksasta lajista. Huolestuttavinta oli täydellinen varpuskato, sillä pikkuvarpusia näkyi vain muutama, varpusia ei lainkaan ja ainoa carduelis oli ylitsemme lentänyt viherpeippo.
Hiljaista oli Kaukolantien varressakin eikä hömötiaista ja närhiä kummempaa löytynyt. Tali- ja sinitiaisia sentään alkoi vihdoin näkyä enemmänkin. Siikalahden patotielle päästyämme oli tihutus vihdoin loppunut ja korppeja nähtyämme lähdimme kiertämään lahtea ja tämähän on aina se talvilintulaskennan hiljaisin osuus. Muutamia liikkuvia punatulkkuparvia, lisää närhiä – ei juuri muuta. Kun vihdoin pääsimme katsomaan vielä täysin sulalle lahdelle, näimme kymmeniä laulujoutsenia sekä 5 sinisorsaa ja aivan lahden eteläpäässä näimme 16 teertä sekä komean kanahaukan, joten tunnelma sentään hieman kohosi. Lahden länsipuolella näkyi yllättäen kaksi pyytä, mutta sitten olikin taas pitkään todella hiljaista. Päivän ainoa tikka, käpysellainen ja ainoa keltasirkku sentään havaittiin.
Tetrisuon pelloilla näkyi vihdoin taas jotain uutta, kun langalla väijyi isolepinkäinen. Olimme onneksi olleet vauhdikkaita, joten kylälle päästyämme oli vielä ihan mukava valoisaa. Lintuja ei kuitenkaan edelleenkään taajamasta löytynyt, sentään varpushaukka, joka päivysti pensasaidasta naapuritalomme tiaisia.
Järvellä oli kuitenkin nyt elämää ja laskimme parvesta 23 kala- ja 5 harmaalokkia, isokoskeloitakin oli nyt 76.
Yhteensä laskennassa havaitsimme 24 lintulajia, 545 yksilöä. Isokoskelo sekä kala- ja harmaalokki olivat kaikki uusia lajeja keskitalven laskennalle, mutta silti lintuja oli kyllä maastossa vähän!
Ja nyt onkin paikallaan kertoa vuoden projektini yhteenvetoa. Kiersin siis vuoden jokaisena kuukautena talvilintulaskentareittini – ihan vaan huvin ja urheilun vuoksi. Tietysti taka-ajatuksena oli se, etten ollut reittiä koskaan muuten kiertänyt ja olisi kiva nähdä, mitä lintuja reitillä muulloin kuin talvella voisi havaita. Suunnitelmissa on, että toistaisin tempauksen joskus toistekin – ehkä viiden vuoden välein, mikä näillä nurkilla vielä majailen.
Tein laskennat aina talvilintulaskennan tyyliin eli laskin kaikki havaitsemani linnut. En pyrkinyt mitenkään ajoittamaan laskentaa parhaaseen ajankohtaan kuukaudesta saati edes parhaaseen aikaan päivästä, vaan tein laskennan silloin, kun satuin ehtimään. Niinpä pari kertaa sää oli hieman kehno ja ainakin yhden laskennan tein iltapäivästä. Yhtään laskentaa en myöskään aloittanut mitenkään kauhean aikaisin saati edes harkitsin yöllä liikkeelle lähtemistä. Toki lintuaikaan laskennat kestivät hieman pitempään, kun taivaalla saattoi olla liikennettä ihan jonkin verran ja tällöin esim. patotien stoppi saattoi kestää pitempään.
Yhteensä 12 laskennassa havaitsin 144 lintulajia ja 14683 yksilöä. Kuukausittaiset lukemat ovat (1) 23/463, (2) 29/501, (3) 29/527, (4) 75/1281, (5) 94/1587, (6) 96/4147, (7) 79/1195, (8) 69/1036, (9) 66/1047, (10) 41/1689, (11) 35/665 ja (12) 24 lajia/545 yksilöä.
Laskentojen runsain laji oli valkoposkihanhi, joita ei kuitenkaan osunut laskentoihin kuin 3188 lintua. Hyvänä päivänähän olisi kymmenkertainen määrä ollut mahdollinen. Naurulokkien lukema ylsi myös toiselle tuhannelle, mutta toki tässä luvussa on mukana samoja lintuja useampaan kertaan, kuten monien muidenkin lajien kohdalla tietysti on. Yli 800 lintuun pääsivät talitiainen sekä laulujoutsen ja 600 linnun molemmin puolin olivat naakka ja varis sekä räkättirastas. Yli 300 lintua oli peipolla, vihervarpusella, pajulinnulla sekä yllättäen kalatiiralla.
Mielenkiintoisiin yksittäisiin havaintoihin lukeutuvatkin kalatiiran toukokuisen vajaan 200 linnun lisäksi, harmaasorsapari, keskikesäinen 240 mustalinnun parvi, pikkuhuitti, joka käkätti keskellä päivääkin toisin kuin luhtahuitit, joita en laskennoissa havainnut. Huhtikuun meriharakka, marraskuinen lehtokurppa, toukokuun jänkäkurppa, kesäkuun sarvipöllö, toukokuun sinirinta, 1 pensas- ja 2 viitasirkkalintua, pari luhtakerttusta, rastaskerttunen, syyskuun pähkinähakki, kesäkuinen järripeippo, maaliskuun vuorihemppo, talven 2015 tikliparvet ja pikkukäpylinnut kuuluivat myös laskentojen parhaisiin paloihin.
Käsittämättömän vähissä olivat vuoden aikana mm. syksyn arktikalajit valkoposkihanhia lukuun ottamatta, monilla vesilinnuilla menee edelleen todella huonosti, esim. punasotkia en havainnut lainkaan kesäkuun jälkeen ja enimmilläänkin vain 18 lintua, härkälinnuista kertyi kaikissa laskennoissa yhteensä vain 8 havaintoa ja mustakurkku-uikkuja en nähnyt kesäkuun jälkeen ja enimmillään 8 lintua. Kahlaajavuosi oli myös huono, eikä muuttoa osunut lainkaan laskentapäivilleni. Jostain ihmeen syystä valkoselkätikat olivat täysin kateissa syyspuolella, vaikka muualla Suomessa oli kaikkien aikojen tikkasyksy. Eipä täällä muitakaan tikkoja näkynyt ainakaan normaalia enempää. Syyspuolella ei näkynyt mitään vaellus- saati muitakaan marjalintuja. Molempien varpuslajien alamäki jatkuu ja taas nyt talveksi viimeisetkin varpuset ovat kadonneet ties minne ja pikkuvarpusiakin on näkynyt vain ihan muutamia, enimmilläänkin vain 50 lintua.
Yhteenvetona voisi vielä sanoa, että laskennat olivat todella mukavia ja kuukauden laskentaa odotti aina vesi kielellä, vaikka käveltävää kertyikin joka kerta hieman vajaat 18 kilometriä! Haastavimmillaan reitti oli syksyllä, kun kasvillisuus rehotti ja paikka paikoin reitti oli todella vaikeakulkuinen! Ja tietysti rehottava kasvillisuus oli vielä märkää! Talven laskennat kuitenkin onnistuivat poikkeuksellisen helposti, sillä alkuvuoden laskennoissa pääsi hiihtämään ja loppuvuodesta ei lunta ollut vielä lainkaan.
Lauantaina 12.12. lähdimme Hannan kanssa kunnon bongausreissulle eteläiseen Suomeen. Olin edellispäivänä saanut Hannan ylipuhuttua bongausretkelle, jolla olisi tarjolla monenlaisia pinnoja kummallekin. Toki suurimpina kannustimina olivat blythi-alalajin hernekerttu, joka on potentiaalinen splitti eli uusi Suomen pinna meille molemmille, hippiäisuunilintu Hannalle jopa WP-pinnaksi sekä valkopäätiainen Hannalle Suomen pinnaksi. Lisäksi tarjolla oli vielä talvipinnoja ym.
Kävimme perjantaina ajoissa nukkumaan ja lauantaina herätyskellot soivat pian aamukolmen jälkeen. Neljältä olimme liikenteessä ja tällä kertaa olimme päättäneet säästää bongauskuluissa, joten ennen viittä olimme Venäjän rajalla, jossa onneksi tähän aikaan aamusta pääsi nopealla jonottamisella Svetogorskiin tankkaamaan. Aamun ensimmäinen lintukin havaittiin Venäjän puoleisella raja-asemalla, jossa talitiainen jo keräsi ruokaa katoksen valoissa.
Ennen aamuyhdeksää parkkeerasimme automme Tuusulan Jokelan Perttuun risteykseen reilun sadan metrin päähän itse pihasta, jossa blythi-hernekerttu oli muutaman päivän ajan ruokinnalla vieraillut. Arvelimme, että näin ensimmäisenä viikonloppuaamuna porukkaa saapuisi paikalle runsaasti ja näytimme näin esimerkkiä, mihin auto kannatti jättää, jottei liikenne häiritsisi kadun muita asukkaita.
Käveltyämme oikeaan osoitteeseen, oli paikalle jo meitäkin aiemmin saapunut Jussi Lindström jo linnun kuullut rätisevän ja takstuttavan kadunvarsikuusessa. Ja kohta mekin sen kuulimme. Juuri tää rätinä paljasti alalajin blythiksi, sillä halimodendriin ei ainakaan tiedetä rätisevän ja kotoinen curruca sitä ei ainakaan tee. Ollessamme suuntaamassa ohjeiden mukaisesti talon nurkalta takapihalle ruokintaa katsomaan, saapui talon isäntäkin pihalle meitä jututtamaan. Kaveri olikin todella leppoisa ja saimme kuulla linnun löytötarinan lisäksi muitakin lintuaiheisia juttuja katsellessamme samalla, kuinka hernekerttu aktiivisesti vieraili ruokinnalla. Lintu oli todellakin aktiivinen ja jahtasi talitiaisia pois ruokinnalta ja aika ajoin päästeli taas rätinä-ääntään.
Vajaan tunnin verran seurailimme kerttua ja tänä aikana paikalla vieraili ainakin kolmisenkymmentä muuta bongaria, joista useimmilla oli samat reittisuunnitelmat suunniteltuna päivälle kuin meilläkin. Me kuitenkin jäimme tästä porukasta jälkeen näin heti kättelyssä.
Lopulta kuitenkin lähdimme ajamaan kohti Helsinkiä ja Tähtitorninmäkeä. Reitti oli yllättävän hidas. Sen sijaan se ei ollut mikään yllätys, että Tähtitorninmäelle oli hankala löytää navigaattorinkin avulla ja niinpä ainakin yhden kerran ajoimme ihan kunnolla harhaan, kiitos pahasti sekoilleen navin. Lopult löysimme kuitenkin parkkipaikankin ja kävelimme men koillisnurkkaan, jossa hippiäisuunilintu oli etupäässä koivujen latvuksissa viihtynyt. Paikalla jo olleet harrastajat kertoivat linnun olleen kateisa kymmenisen minuuttia, mutta eipä aikaakaan, kun se taas löytyi juurikin näistä koivunlatvuksista. Tämäkin pieni hyönteissyöjä oli erittäin virkeän oloinen, mutta mikäpä oli ollessa, kun lämmintä oli kymmenkunta astetta!
Seurailimme “prota” tovin, mutta se pysytteli latvuksissa eikä näin ollut ainakaan kuvattavissa, joten päätimme pian jatkaa retkeämme kohti Viikin Fastholmaa. Seurasimme täälläkin annettuja parkkeeraamisohjeita ja saimme näin kävellä kilometrin verran pelipaikalle. Matkan varrella saimme todeta, ettei kovin moni muu, osa hyvinkin ohjeista perillä ollut bongari, kuitenkaan välittänyt rantatien ajokieltokylteistä, vaan bongareita ajeli edestakaisin varsin heikkokuntoisella tiellä. Kävelymme kuitenkin palkittiin matkan varrella olleella pikkutikalla.
Perillä ruokinnan läheisellä kalliolla valkopäätiainen oli ollut vain hetkeä aiemmin näkyvissä rantakaislikossa ja alle viiden minuutin odottelun jälkeen mekin linnun löysimme! Se kävi yläpuolellamme pökkelöissä vain muutamien metrien päässä ja olipahan kaunis lintu!
Ihastelimme ja kuvailimme lintua sen ajan kuin se oli hyvin näytillä, kunnes tuskastuin siihen, kuinka kuvaajat juoksivat linnun perässä, eivätkä malttaneet odottaa, että lintu tulisi suosiolla lähemmäksi. Niinpä päätimme aika pian jatkaa matkaa. Emme olleet kävelleet kuin sata metriä, kun huomasimme muutaman harrastajan katselevan kiikareilla jotain. Kysyin, mitä he tuijottivat, kun he eivät vaikuttaneet tietoa meille muuten jakavan, vaikka joukossa oli kyllä ainakin yksi tuttu bongarikin; ja onneksi kysyin, sillä heillä oli kiikareissaan talon savupiipussa päivehtinyt lehtopöllö! Itse en ollut koskaan aiemmin nähnyt Suomessa päivehtivää lehtopöllöä, joten olin havainnosta lopulta enemmän innoissaan kuin valkopäätiaisesta. Paikallisia tuntui kiinnostavan enemmän lähipuihin lennähtänyt koiras valkoselkätikka, joka ei siten taas olisi minua juuri vähempää voinut kiinnostaa…
Kiivettyämme taas autollemme, oli kadun varren kaikkiin autoihin ilmestynyt sakkolappu. Tämäkö oli sitten kiitos siitä, että kuuliaiset bongarit olivat noudattaneet kieltoa olla ajamatta perille asti ajokieltotietä. Onneksi meidän auto ei ollut mahtunut tähän kafun varteen vaan olin jättänyt auton jopa ehkä selvemmin parkkikieltopaikkaan, mutta kuitenkin siten, ettei se ketään ainakaan häiritsisi ja kuinka ollakaan minulla ei sitten ollutkaan sakkolappua!
Kohta me jatkoimmekin taas matkaa kohti itää. Porvoon kaatiksen nurkilla näimme erään kelon latvassa spontaanisti hiiripöllön ja lopulta Pyhtään Heinlahdessa stoppasimme ensin lahden pohjukassa katsomaan vesilintuja, sillä aamun jälkeen ei punapäänarskua ollut vakiopaikalla nähty, vaikka etsijöitä oli paikalla ollut vaikka kuinka. Kohta kuitenkin ajoimme mekin Vuorion Arin pihaan, jossa porukkaa yhä vain tuijotti kohti sumuista lahtea. Iltapäivä oli jo pitkällä ja itselläni ei juuri ollut hinkua jäädä paikalle pitkäksi aikaa, joten jututettuamme muutamia tuttuja tovin ja nähtyämme lahdella runsaasti kyhmyjoutsenia, kanadanhanhia, 26 nokikanaa, muutaman uivelon, haapanan ym., päätimme jatkaa matkaa. Emme kuitenkaan ehtineet kuin 10 kilometrin päähän kuin saimme tiedon, että narsku oli lopulta löytynyt! Teimme uukkarin ja pian olimme takaisin Oskarinpolulla. Mutkaisia teitä takaisin kaahatessamme oli takakontissa ollut 10 litran Venäjänbensakanisteri ottanut osumaa, kaatunut kyljelleen ja alkanut vuotaa, joten auto haisi aivan karsealle! Silti piti ensin singahtaa hoitamaan kova talvipinna, ennen kuin piti alkaa tuulettaa autoa. Kohta ajoimmekin sitten tuuletuslaitteet täysilla ja ikkunat raollaan taas kohti itää.
Kotkassa näkyi varpushaukka ja Virolahdella kanahaukka. Ilta oli jo hämärtymässä pahasti, kun saavuimme puolisen tuntia auringonlaskun jälkeen Ylämaan Hujakkalaan, josta onneksi löysimme etsimämme peltotulvan nopeasti. Ja hei tulvan takaosista löytyi iso sinisorsaparvi. Jonkin aikaa saimme seuloa parvea, ennen kuin löysimme etsimämme ja harmaasorsakoiras kuitattiin EKLY-talvipinnaksi.
Tuuleteltuamme taas hieman autoa ja syötyämme vihdoin eväitä, lähdimme jatkamaan matkaa. Nyt oli jo aivan pilkkopimeää, joten edellisiltaan tekemäni yltiöoptimistisen suunnitelman viimeinen etappi eli Lappeenrannan Kaislanen ja punasotka jäi meiltä käymättä. Mutta lopulta kotiin väsyneinä päästyämme saatoimme vain tyytyväisinä todeta, että olipa ollut melkoinen lintupäivä – ja joulukuussa!
13.12. ja jotta edellispäivän viimeinen etappi ei olisi jäänyt harmittamaan, ajoin itse suaraavana aamuna Lappeenrantaan, jossa retkeilimme Punnosen Pekan kanssa muutaman tunnin ja ensimmäinen kohteemme oli tietysti Kaislanen, josta punasotka löytyikin saman tien. Lisäksi näimme 134 laulujoutsenta sekä uivelon. Muuten retken anti jäi vaisuksi, mitä nyt Pappilanniemessa tietysti näkyi ainakin yksi europaea-alalajin pähkinänakkeli. Iltapäivällä kävin taas tankkaamassa Venäjän puolella, tarkistin Immalanjärven Kymälahden lintutornilta, josta näin muutamia lapa- ja tukkasotkia sekä pilkkasiipiä, ja lopulta ajoin kotiin ottamaan rennosti. Olipahan ollut melkoisen pinnatäyteinen viikonloppu!
Helsingistä palattua arki sujui taas normaalisti. Joka ruokatunti kävin lyhyellä retkellä ja saldona oli 23.11. räkättirastas Kangaskylässä ja pilkkasiipi Särkisalmella, 24.11. tavi 103 sinisorsan kanssa Siikalahden pohjoispäässä eli Raikanniemessä, 25.11. terkkarin yli lentänyt kanahaukka, pari kuusitiaista sekä isolepinkäinen, 26.11. Siikalahdella näkynyt pyy sekä kuun toinen ja kolmas urpiainen Parikkalassa.
Lauantaina 28.11. lähdin heti aamuvarhain ajamaan kohti Lahtea, josta oli edellispäivänä löytynyt mielenkiintoinen leucopsis-alalajin västäräkki, joka oli takuulla vuoden paras havainto koko Suomessa, vaikkei laji ollutkaan. Idänkäki oli toki ollut Suomelle uusi laji, mutta kun itse olin niitä havainnut edellisillä viikoilla vaikka kuinka Uralilla, niin jotenkin nyt oli pitkästä aikaa bongauksen kohteena sellainen lintu, josta ei juuri ennestään ollut tietoa.
Pääsin Lahden Kujalan jäteaseman nurkalle ennen auringon nousua ja sopivasti muu paikalle saapunut parinkymmenen bongarin porukka oli juuri siirtymässä pelipaikoille jäteaseman altaalle, jolla lintu oli edellisiltana viihtynyt. Vielä oli varsin hämärää, mutta paikalle päästyämme löytyi lintu saman tien altaan reunalta piipertämästä! Ja olihan mukavan näköinen lintu! Sain linnusta lyhyen videopätkän, ennen kuin se nousi siivilleen, äänteli hieman lyhyempää tsilputusta kuin tavan väiski ja lensi jäteasemalle parin kumpareen taakse. Yllättäen lintu löytyi kuitenkin sieltä ja pääsimme katsomaan ja kuvaamaan sitä sen ruokaillessa erään ojan varressa.
Porukkaa valui paikalle jonkin verran tuon tunnin aikana, jonka oli paikalla, mutta pian lähdettyäni lintu oli kadonnut eikä sitä löytynyt pitkään aikaan. Pari päivää västäräkki oli kuitenkin vielä paikalla ja sen näki aika iso joukko bongareita, mutta moni jätti tämän mielenkiintoisen alalajin väliin, sillä ei ole kovin odotettavaa, että se kuitenkaan lajistatusta saisi ainakaan lähitulevaisuudessa. Itselleni tällä ei kuitenkaan ole mitään väliä, olipahan mukava nähdä lintu, jollaista en ollut aiemmin nähnyt!
Paluumatkalla näin Lappeenrannassa kaatosateessa taivaalla seikkailleen 13 taviokuurnan parven, mutta muuten havaintoja ei juuri tullut, sillä keli oli todellakin surkea.
29.11. löysimme Siikalahdelta vielä allin ja Rautalahdella joutsenten seurassa oli jopa 16 kanadanhanhea. Härskiinmutkasta näkyi mustalintu ja sitten bongasimme vielä Vilskan Veijon Kirkkorannasta löytämän nokikanan. Kuun viimeisenä päivänä ruokatuntini viimeisillä hetkillä löysin vihdoin valkoselkätikankin, jollaista en ihme kyllä ollut nähnyt lainkaan reiluun pariin kuukauteen – vai että kaikkien aikojen tikkasyksy! Vaseti oli kuitenkin 65. lajini Parikkalasta marraskuun aikana ja voitin kisan kohtuu selvästi, vaikka Partasen Harri hyvin kampoihin laittoikin keräämällä 60 lajia.
1.12. ruokatuntiretki oli loistava, sillä löysin Siikalahden joutsenparvesta pikkujoutsenen. Merikotka piilotteli ruovikossa, pohjoispäässä näkyi 3 kanadanhanhea ja Kirkkorannan nokikana oli yhä paikalla ja se oli jo päivän toinen uusi talvilaji minulle Parikkalaan. 2.12. havainnot jäivät Särkisalmen mustalintuun ja 3.12. Siikalahdella näkyi isolepinkäinen ja pikkutikka ja nokikana oli yhä paikalla.
4.12. lähdin työpäivän jälkeen kohti etelää stopaten Imatran Immalanjärven uudella Kymälahden lintutornilla. Torni on loistavassa paikassa ja näin lyhyellä stopilla merikotkan, mustalinnun, 3 pilkkasiipeä, 3 tukka- ja 2 lapasotkaa sekä allin. Lappeenrannan Mustolanlammen kuikka oli jo vaihtanut talvipukuun ja Kaislasella näkyi 3 uiveloa muttei paikalla pitkään ollutta punasotkaa. Onnistuin paikalla hukkaamaan puhelimenikin, mutta onneksi täppäri, facebook ja Hannan veli Miika auttoivat ja puhelin löytyi, vaikka ilta oli jo hämärtynyt ja satoi kaatamalla. Pelastus oli tarpeeksi heavy soittoääni, kun sain Miikan soittamaan niin kauan että vastaan.
Illalla majoituin Lapinjärvelle Tuomaalan Juhan luo ja seuraavana päivänä pohjustimme Porvoon suunnalla Itsenäisyyspäiväralliin. Havainnot jäivät kuitenkin vaatimattomiksi, silkkiuikku Loviisan Liljendalin Hopomjärvellä, ruskourpiainen Porvoon Tolkkisten sahalla sekä 5 peippoa, joista kolme jopa muuttavan oloisia lie olleet ainoat mainittavat havainnot.
6.12. eikä paljon paremmin mennyt itse rallissakaan. Mukanamme olivat myös Markus Keskitalo sekä Nette Meriluoto. Tuulinen ja todella tulvainen päivä eivät tuottaneet oikeastaan mitään yllätyksiä. Paras havainto oli Neten ruokinnalta bongaamamme nokkavarpunen. Muuten tuuria ei juuri ollut ja lajimäärämme jäi 41:een, jolla jaoimme rallissa viidennen sijan.
Arkena jatkoin yhä lauhan talven ansiosta ruokatunti pistoja eri paikoille ja viikolla havaitsin yhä runsaasti joutsenia, 8.12. Tarvaspohjasta löytyi tavipari ja Särkisalmella näkyi naurulokki ja nämä molemmat olivat minulle uusia talvilajeja Parikkalaan! Loppuviikostakin näin vielä mm. telkkäparin Muikkulahdella, pilkkasiiven Tarvaspohjassa, harmaapäätikan ja palokärjen Tarvaslammella, kuukkelit omassa metsässään ja 11.12. taas naurulokin salmella.
