. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Synttäripäivänäni 2.5. ehdin retkeillä ennen töitä Härskiinmutkassa, jossa näkyi vain joitakin alleja ja mustalintuja, ruokatunnilla Siikalahdella, jossa vain joitakin suokukkoja, liroja ja mustavikloja ja työpäivän jälkeen suuntasimme Saarelle. Pohjanrannassa näkyi 30 kapustarintaa, Pohjanrannassa pikkujoutsen sekä haarahaukka, Jyrkilässä 12 soivaa teertä ja Kanavalammella 5 kanadanhanhea ja rantasipi sekä lähipelloilla pensastasku. 3.5. havainnot jäivät Siikalahdella nähtyihin pyypariin sekä kahteen naaraspukuiseen uiveloon.

4.5. Härskiinmutkassa näkyi allien ja mustalintujen ohella 3 pilkkasiipeäkin. Illalla kiertelimme Miikan kanssa Punkaharjun pöllönpöntöt, jotka ne olivat tyhjiä. Sentään pyrstötiaispari nähtiin ja suunnattuamme vielä kiertämään muutamat pöntöt Tarvaslammelta, näimme vielä 3 törmäpääskyä sekä kirjosiepon. Myöhään illalla saapui veljeni Pirkka meille ja edessä oli taas melkoisen tiukka neljäpäiväinen retkimaratoni.

5.5. aloitimme aikaisin ja suuntasimme Härskiinmutkan meriharakan tuottaneen tsekkauksen jälkeen Siikalahdelle. Staijailimme lämpimässä kelissä puolille päivin saakka, jolloin sinitaivaan tuijottaminen alkoi käydä liian raskaaksi silmille. Havaintoja kuitenkin kertyi mukavasti ja näimme mm. 20 mustalintua, nuolihaukan, yhdessä matkanneet pikkutyllin ja lapinsirrin, rantasipin, 2 törmäpääskyä ja 2 keltavästäräkkiä ja laululinnuista paikalla lauloivat ruokokerttunen, pensaskerttu, hernekerttu, mustapääkerttu sekä satakielikin.

Helteen alkaessa jo pehmentää päätä, päätimme suunnata kiertelemään Simpelejärven rantoja, josko seliltä löytyisi jotain mielenkiintoista. Suuntasimme ensin Tähtiniemeen, josta heti löytyikin 4 allihaahkan parvi! 2 koirasta ja 2 naarasta nukkui kaukana keskellä selkää, mutta väreilystä huolimatta ne näkyivät oikein mukavasti käen kukkuessa taustalla. Muilta seliltä ei sitten löytynytkään mitään mainittavaa.

Illalla suuntasimme Saarelle, jossa Akanvaaran Tetrisuolla ja Pohjanrannassa näkyi ampuhaukka ja Pohjanrannassa myös 4 harmaasorsakoirasta, pikkujoutsen, punajalkaviklo, 22 keltavästäräkkiä sekä jokunen mustaviklo ja 67 suokukkoa. Uukuniemen Suurenjärvenlietteellä näkyi suopöllö ja hanhiparvista löysimme lyhytnokkahanhenkin ja jo pahasti kuivuneelta tulvan reunoilta löysimme jänkäkurpan. Jyrkilässä näkyi uuttukyyhky ja illalla kuulimme vielä Moskuunniemessä käenpiian.

6.5. suuntasimme heti puolilta öin Siikalahdelle, mutta yöretki oli pettymys, sillä kuulimme vain 7 luhtakanaa, 5 -huittia, pari satakieltä sekä joitakin muuttavia mustalintuparvia ja jokusen kaulushaikaran tietysti. Itselläni oli työpäivä, joten otimme päivän aika rennosti, jotta jaksaisimme seuraavana päivän taistella Tornien Taistossa. Illemmalla kävimme kiertämässä loppuja tyhjiä pöllönpönttöjä nähden kuitenkin soivan metson sekä hirven.

7.5. olimme sitten Siikalahdella jo hyvissä ajoin noin klo 4:30. Kävelimme torniin ja viideltä alkoi Tornien Taisto. Joukkueemme oli 3 Aaltoa sekä Matti Lötjönen ja Ilpo Kuusisalo. Heti aamusta oli mukavan lämmin, eikä näin lähellekään kaikkia mukaan varattuja vaatteita tarvinnut käyttää lainkaan. Lintumaailman oli kuitenkin todella hiljainen ja monia tavallisiakin lajeja piti etsiä ja odotella normaalia kauemmin. Näkyvyys pysyi kuitenkin erittäin hyvänä vielä ilman lämmettyä lähes helteiseksikin, mikä edesauttoi meitä löytämään ja määrittämään joitakin tavallisia mutta yleensä niin vaikeita pikkulintujakin.

Parissa tunnissa olimme havainneet 70 lajia, joista mainittavampia olivat kuitenkin vain koiras harmaasorsa, yhdessä monista mustalintujen muuttoparvista mukana olleet 12 allia, 2 sinisuohaukkaa, punajalkaviklo, valkoselkätikka, 2 palokärkeä, jokunen käki, satakieli, rautiainen, satakieli, ruokokerttunen, muutama muuttonärhi sekä punatulkku. Onneksi päivän kuumuudessakin uusia lajeja kuitenkin tuli lähes tasatahtiin eikä kovin pitkiä tyhjiä jaksoja ollut. Niinpä pikkuhiljaa lajilistamme täydentyi myös 2 kaakkurilla, piekanalla, 2 nuolihaukalla, metsäviklolla, uuttukyyhkyllä, törmä- ja tervapääskyllä, 6 tilhen parvella, pensas- ja hernekertuilla, varpusella, pikkuvarpusella, tiklillä sekä vihdoin myös uivelolla, metsäkirvisellä ja vihervarpusellakin. Päivän parhaaksi lajiksi näimme haarahaukan.

Lopulta tuloksemme olikin oikein positiivinen yllätys, sillä olimme havainneet jopa 95 lajia, mikä oli tällaisessa hellekelissä yllättävän kova tulossa. Olimmekin taas kerran korkealla sisämaan kisassa, jossa Outokummun Sysmäjärvi kuitenkin otti meistä niukan voiton havaittuaan yhden lajin enemmän. Muut sisämaatornit jäivät alle 90 lajin. Lähiseudun torneista meille antoi tiukimman vastuksen Saaren Tarassiinlahden lintutorni 88 lajilla sekä Rautjärven Simpeleen vesitorni 85 lajilla. Imatran Kymälahden uudelta tornilta havaittiin 83 lajia.

Mutta päivä ei kuitenkaan ollut vielä täysi, sillä juuri taiston päätyttyä tuli häly Janakkalan Röyhynsuon turvealueen lintutornilta, jossa altaalla oli koko päivän ollut paikallisena ruusulokki! Lajihan puuttui minulta WP-pinnoista ja oli muutenkin minulla aivan toivelistan kärjessä, joten polkaistuani ekoretken loppuun eli palattuani kotiin pyöräillen muiden autoiltua paikalle, pakkailimme tavarat valmiiksi ja otimme suunnan kohti Kanta-Hämettä.

Matka oli puuduttava mutta onneksi ruusulokki tuntui viestien perusteella pysyvän aloillaan. Lopulta 4 tunnin ajon jälkeen löysimme Röyhynsuon turvetuotantoalueen reunamille, josta meidän tuli kävellä ilmoitettu kilometri altaalle, jossa lintu oli. Kävely oli ainakin tuplasti pitempi ja koko päivän seisoskelusta johtuen reipas kävely todellakin tuntui jaloissa, mutta onneksi vastaan tulleet jo paikalta poistumassa olleet bongarit kannustivat kertomalla linnun olevan yhä tiukasti paikoillaan.
Lopulta pääsimme perille ja siellähän se ruusulokki makoili altaan reunalla yksikseen. Ensimmäiset kommenttini olivat: ”Onpas se nätti” ja ”Tuolla ei kyllä ole kaikki kunnossa”. Eli heti oli selvää, että lintu, joka tietysti oli pahasti eksyksissä oli varsin huonokuntoisen näköinen. Se torkkui altaan vallilla nuokkuen. Lopulta se kuitenkin nousi variksen säikyttämänä siivilleen ja näytti kuitenkin pystyvän lentää ihan normaalisti. Linnun puku oli kuitenkin outo, sillä lintu määrittyi helposti vanhaksi yksilöksi, mutta sen höyhenpeite oli varsin huonokuntoinen ja normaalisti jo varhain keväällä saavutettu juhlapuku oli jäänyt hieman puolitiehen. Lintu kierteli hetken variksen kanssa ja lopulta laskeutui altaan reunan taakse katveeseen. Niinpä kokeilimme, josko se näkyisi lintutorniin, mutta ei se hyvin näkynyt sinnekään. Lopulta se siirtyi uimaan vallin taakse, josta se ei näkynyt oikein minnekään. Pikkuhiljaa lokki kuitenkin ui alkuperäisen paikan eteen ja kiipesi taas vallille, joten palailimme mekin takaisin muiden bongareiden luokse ja silloin lokki nousi taas siivilleen ja laskeutui lopulta aivan eteemme turpeelle vain noin 40 metrin päähän meistä. Tarpeeksi lokkia kuvailtuamme ja tyllinkin vuodariksi havaittuamme lähdimme lopulta paluumatkalle.

Väsyneinä mutta onnellisina ajelimme aina Lappeenrantaan saakka, jossa pointsasimme Kaislaselta ruokosirkkalinnun sekä minulle myöskin Lappeenrantapinnaksi luhtakanan ja lopulta käytyämme vielä tietysti pikaisesti patotiellä olimme kotona vasta yöllä yhden jälkeen.

8.5. aamusta kuuntelimme Moskuuniemestä sirittäjän vuodariksi ja otimme sitten suunnan taas Saarelle, josta oli aamulla löytynyt pari punakaulahanhea, mutta linnut olivat sen koommin kadonneet. Akonpohjanlahden pelloilla näkyi 70 kapustarinnan parvi ja Tetrisuolle päästyämme saimme tiedon, että punakaulahanhet olivat löytyneet Suurenjärvenlietteeltä. Niinpä singahdimme matkalla pyyparin havaiten paikalle, jossa kaikki hanhet olivat juuri ilmassa, mutta onneksi punakaulahanhet olivat jo laskeutuneet takaisin löytöpaikalle, kun pääsimme paikalla olleiden tuttujen lintuharrastajien luokse. Hanhet eivät näyttäytyneet kovin hyvin, sillä ne viihtyivät pääasiassa pienen ojan painanteessa. Niinpä lopulta suuntasimme Pohjanrantaan, josta löysimme mustapyrstökuirin.

Pirkalla alkoi kuitenkin pitkä kotimatka painaa jo päälle, joten kävimme vielä Parikkalassa syömässä ja sitten Pirkan olikin aika suunnata kohti pohjoista. Siikalahdella taas nähty kiljukotka aiheutti hieman mutkia matkaan, mutta valitettavasti eliskotka jäi yhä vain Pirkalta näkemättä. Toivottavasti ensi vuonna sitten!

J.A.

Olin jo pitkään haaveillut kahlaajien piilokojukuvauksesta Pohjanrannan märillä niityillä. Kaksi lomapäivää koulusta tarjosivat hyvän tilaisuuden.
Pystytimme halvasta pikkuteltasta modatun piilokojun Pohjanrannan lintujärven rantaan. Niitty oli niitetty syksyllä veteen asti, joten kasvillisuutta oli vähän ja näkyvyyttä pitkälle. Jäin telttaan piilottelemaan illalla. Linnut selvästi arastelivat piilokojua, eikä iltavaloilla tullut kunnollisia kuvia.

Aamulla lintujen arkuus hävisi ja välillä lirot ja suokukot tulivat jopa liian lähelle. Suurimmat kahlaaja kerääntymät olivat lintutornin edustalla, mutta lintuja vieraili myös tällä syrjäisemmällä niityllä. Olin toivonut pääseväni kuvaamaan myös vesilintuja, mutta sorsat ja hanhet olivat erittäin epäluuloisia.

7.5. Ruusulokkibongauksen yhteydessä pääsimme ihailemaan komeaa halonäytelmää. Auringon ympärillä oli ainakin seuraavia halomuotoja: 22° rengas, sivuauringot, 22° yläsivuava kaari, horisonttirengas, 46° rengas ja zeniittiympäristön kaari.
9.5. oli Merkurius planeetan ylikulun vuoro. Lintukaukoputken läpi sai jonkinlaiset dokumenttikuvat tapahtumasta. Harmi ettei minulla ole kameraa, jolla digiskouppaus olisi helppoa ja toimivaa. Auringon keskellä on iso auringon pilkku, josta alas vasemmalle on Merkurius. Kuva suurenee klikkaamalla kaksi kertaa.

Alkuviikon sadepäivinä 19.-20.4. havainnointi oli vähäistä ja havaintoja tulikin lähinnä vain vesilinnuista: Särkisalmella oli parhaimmillaan 56 silkkiuikkua ja 42 kuikkaa sekä pari tukkakoskeloa sekä ensimmäinen härkälintu, jollainen oli myös Siikalahdella, jossa näkyi myös 3 harmaasorsaa.

Aloitin loppuviikosta myös pöllönpönttökierrokset, joilla kuului Tyrjällä peukaloinen ja harmaapätikka ja lopulta ensimmäinen hautova viirupöllö pariin vuoteen löytyi hautomasta kolmea munaa. Lyhyellä Saarenkierroksella näkyi jo parisen sataa valkoposkihanhea, mutta ainoa parempi havainto oli Ryhjässä lennellyt suopöllö.

Lauantaina 23.4. oli Yhteishavainnointipäivä ja itse polkaisin Siikalahdelle aloittamaan klo 5:00. Aamu oli todella kylmä ja välillä satoi luntakin. Niinpä lintuliikenne oli varsin vaisua. Aamulla Kantosen Pauli oli staijiseurana jonkin aikaa ja seitsemästä alkaen Hanna sekä Miika olivat 5 tuntia ja Harri Partanen ja Merja Laari aina hamaan yhteishavainnoinnin loppuun asti eli iltapäivä kolmeen. Keli ei juuri päivän aikana lämmennyt ja joka tunnille kirjasimmekin ajoittaisia lumikuuroja. Iltapäivästä kuitenkin aurinkokin välillä paistoi ja lämmitti jo oikein mukavasti.

Mukavampia havaintoja olivat yhteensä 10 pikkujoutsenta, 2 kaakkuria, 13 kuikkaa, merimetso, merikotka, aro-/niittysuohaukka naaras, 6 piekanaa, 60 kuovia, pikkukuovi, 6 valkovikloa, 4 pikkulokkia, 2 tiltalttia, 27 itään liihotellutta närheä, 7 järripeippoa sekä lapinsirkku. Päivän paras oli kuitenkin Lötjösen Matin Kangaskylästä löytämä koiras sepelrastas, jonka kävimme Harrin ja Merjan kanssa bongaamassa. Lintu löytyi nopeasti ja yllättäen se siirtyi kohti kotipihaamme. Singahdin perään ja lopulta kuvasin parvekkeeltamme pihakoivumme latvassa laulanutta lintua!

24.4. keli oli parempi mutta muutto yhä yhtä vaisua. Staijailin yhdessä mukavan ison porukan kanssa taas aamukahdeksasta iltapäivään klo 14:30 asti. Mukavampia haviksia olivat 2 merimetsoa, harmaahaikara, 2 merikotkaa, 7 pikkukuovia, mustapyrstökuiri, 2 pikkulokkia, haarapääsky, 18 närheä sekä hemppo.

25.4. Härskiinmutkassa näkyi aamusumussa kaakkuri, ruokatunnilla Siikalahdella näkyi uuttukyyhky ja tikli ja iltakierros Saaren suuntaan tuotti Rautalahdelta kalatiiran, Pohjanrannasta heinätaviparin ja Kirjavalan Rantakylä peltotulvalta pari mustapyrstökuiria.

26.4. jouduin käymään Lappeenrannassa korvalääkärissä vuosikontrollissa ja ani varhain suuntasin matkaan. Tarkistin matkan varrelta Simpeleen ainoan ja Rautjärven muutaman pöllön pöntön ja lopulta ehdin Keskussairaalalle nipin napin ajoissa havaiten sen pihanurmikolla meriharakan.

Lääkärikäyntien jälkeen suuntasin kauppojen kautta Askolan lintutornille, jossa näkyi pari pikkutylliä ja Joutsenoon suunnatessani, tuli hälytys Suokumaanjärven tulvalätäköltä löytyneestä amerikantavista. Pian olinkin paikalla ja niin oli tavikin. Tulvalla näkyi myös liro ja rantapuskassa vilahti leppälintu. Jatkoimme amerikantavin löytäneen Kuitusen Karrin kanssa sadesäässä Kotasaareen, jossa näkyi 4 pikkutylliä, 5 suokukkoa, 5 mustakurkku-uikkua sekä sateen hetkeksi tauottua parvessa muuttaneet kaksi haarahaukkaa! Lopulta keli muuttui yhä vain huonommaksi, joten suuntasin Imatralle, jossa minulla olikin illalla vielä kaudenpäätöskaukisottelu.

27.4. tein taas iltapuolella Saaren kierroksen, mutta paremmat havainnot jäivät vähiin; niin Suurenjärvenlietteellä kuin taas Rantakylän pelloilla näkyi mustapyrstökuiri. Teeriä soi useammallakin pellolla.

28.4. aamulla ilmoiteltiin ympäri Etelä-Karjalaa useita allihaahkaparvia. Ruokatunnilla päätin pienen pähkäilyn jälkeen suunnata Oravaniemen Ehronniemeen, jossa lopulta rantaan päästyäni löysin vesilintuparven saman tien selältä. Pystytin putken nopeasti ja 4 koiras ja 3 naaras allihaahkaahan siellä kierteli selkää kadoten lopulta väreilyyn. Töistä päästyäni jouduin taas singahtamaan Pohjanrantaan, jossa oli havaittu amerikanhaapana ja mahdollisesti jopa parikin. Haeskelin lintua reilut pari tuntia, mutten sitä löytänyt ja muutenkin havainnot jäivät jo aiemmin paikalla nähtyihin lintuihin; mitä nyt pari pikkujoutsenta oli 104 laulujoutsenen seassa. Rantakylän tulva oli aikalailla jo kuivunut, mutta Suurella Rautjärvellä kellui pari allia ja muutama mustalintu.

29.4. sateli taas ja niinpä ruokatunnillakin suuntasin vain lähipönttöjä kiertämään. Kirkonkylällä odotti kuitenkin yllätys, kun käki kukkui itsensä huhtikuupinnaksi. Iltapäivällä kiersimme Melkoniemen suunnan kaukaisimmat pönttömme, mutta pöllöjä ei sieltäkään löytynyt. Kaksi käkeä kuultiin kuitenkin taas! Tarvaslammen pelloilla oli jopa 15 selkälokkia ja Härskiinmutkassa kuivatteli siipiään merimetso.

30.4. staijasin taas Siikalahdella mukavassa porukassa klo 8-16:30 ja keli oli aivan uskomattoman lämmin, mitä nyt aamulla vielä pari ensimmäistä tuntia vähän paleli. Muutto oli kuitenkin yhä vain aika vaisua ja parhaimmistoa edustivat 27 pikkujoutsenen parvi, 2 merimetsoa, 2 sinisuohaukkaa, 3 piekanaa, pikkutylli, mustapyrstökuiri, 2 suokukkoa, mustaviklo, liro, punajalkaviklo, 2 kalatiiraa, pikkutikka, 2 metsäkirvistä, keltavästäräkki, 2 pajulintua, 28 närheä, 200 järripeippoa, urpiainen, välillä hieman lauleskelemaankin innostunut taas sponde huhtikuunpinna sinirinta sekä aivan järjettömän upeasti päällemme kaartelemaan saapunut kiljukotka. Kiljukotkasta saatiinkin sitten niin upeita kuvia, että sen identiteettiin päästiin syventymään tarkasti ja varmasti tässäkin yksiössä on jossain vaiheessa perimään päässyt sotkeutumaan pikkukiljukotkakin, sen verran ristiriitaisia tuntomerkkejä linnussa on, vaikka kauempaa nähtynä lintu olisi kyllä mennyt ihan kiljukotkasta.

Sunnuntaina 1.5. polkaisin taas Siikalahdelle ja melkein samalla porukalla kuin edellispäivänä staijasin lahdella taas klo 7:30-14:15. Keli oli yhä vain lämpimämpi ja odotukset olivat korkealla, mutta taas jouduimme hieman pettymään, sillä parhaimmistoa edustivat kuutisensataa hanhea, 2 merimetsoa, 2 harmaahaikaraa, merikotka, 2 sinisuohaukkaa, nuolihaukka, muuttohaukka, 17 kapustarintaa, 14 suokukkoa, mustaviklo, 18 valkovikloa, punajalkaviklo, käki, valkoselkätikka, 3 haarapääskyä, 2 keltavästäräkkiä, 10 tilheä, sama sinirinta sekä pensastasku. Kotiin polkiessani kuulin vielä kylällä käenpiian ja illalla taas tyhjän pönttökierroksen jälkeen kotipihassa kuului rantasipi sekä mustalintuparven ääntä.

J.A.

2.4. oli taas välivuoden jälkeen vuorossa Erämaaralli. Vuorossa oli Rautjärven ja Ruokolahden alue ja meille oli arvottu lohko, johon kuuluivat Ruokolahden saaret Salosaari, Äitsaari ja Härskiänsaari. Joukkueemme minä, Hanna sekä Miika Soikkeli majoittui jo rallia edeltävänä iltana puolimatkaan Pitkäjärven kämpälle ja lopulta parin muun joukkueen kanssa turinoinnin jälkeen pääsimme nukkumaan. Herätys oli sitten epäinhimilliseen aikaan eli 1:45 ja pian olimme matkalla kohti Äitsaarta.
Ensimmäiset pysähdykset teimme Salosaaressa hieman ennen kolmea ja lopulta kolmelta aloitimme rallin, kun Salosaarensalmessa näimme pilkkopimeässä supikoiran. Tässä rallissahan saa pisteitä nisäkkäistäkin ja erämaisista linnuista ja nisäkkäistä yksilöpisteitä tarkkaan harkitun kertoimen mukaisesti.

Yritimme reilun parin tunnin ajan kuulostella pöllöjä kylmässä, mutta erinomaisessa kuuntelukelissä, mutta turhaan. Lopulta aamun jo pikkuhiljaa valjetessa, kuulimme lopulta 3 varpuspöllöä, jotka huutelivat aivan pienellä alueella. Myös pyy vihelteli samassa kuusikossa, mutta näitä kumpiakaan ei sitten kuulunut lainkaan lisää, vaikka biotooppia riitti.

Kiertelimme aamun parhaat tunnit Äitsaaressa havaiten mm. 11 kanadanhanhea, ruskosuohaukan, 2 kiurua, 6 kottaraista, punarinnan sekä niitä tärkeimpiä eli erämaa- ja pistelajeja: 4 harmaapäätikkaa, 3 valkoselkätikkaa, isolepinkäisen, 2 pyytä, 4 teertä, 6 palokärkeä, 13 kulorastasta, 13 pyrstötiaista, sekä. varpushaukan. Härskiänsaaresta löytyi palokärki, varpushaukka, pohjantikka sekä peukaloinen ja yhteensä näistä saarista olimme ynnänneet 16 hiirihaukkaa, 26 käpytikkaa, 7 hippiäistä, 23 hömötiaista, 6 töyhtötiaista, 12 närheä, 10 korppia ja 54 punatulkkua sekä pari myyrää, rusakon sekä ketun. Loppurallin kiertelimme vielä Salosaarta havaiten navakoituneessa tuulessa vielä kanahaukan, kuusitiaisen, valkoselkätikan sekä vain lajimäärää kohottaneita kesykyyhkyjä. Toki muitakin lajeja olimme nähneet, mutta tavallisista lajeista ei tässä kisassa saanut kuin yhden lajipisteen.

Rallin purku oli taas Pitkäjärven kämpällä ja ruokailun aikana plokkasin vastarinteestä fasaaniparin, joista koiras oli leukistinen. Näin sen ensin vain lennossa ja se näytti tuolloin aivan puhtaan valkoiselta – aika tyhjää löi ennen kuin löysin linnun maasta käppäilemästä.

Valosten kolmikko vahvistettuna Parviaisen Arilla voitti rallin ja Nyström sekä Rutila ottivat hopeaa ja Kontiokorvet pronssia. Kärkikolmikko oli tietysti ollut mukavan lintuisilla lohkoilla, mutta he olivat myös panostaneet ralliin aivan eri asenteella kuin muut, sillä pyöräilyä ja kävelyä oli harrastettu aivan eri tavalla kuin muut. Mainittakoon, että meidän saarilohkoilla ei oikein ollut mahdollistakaan hajaantua kahtia, kuten rallin säännöt olisivat mahdollistaneet.

3.4. suuntasin ralliväsymyksiä pois nukuttuani Siikalahdelle, jossa muitakin joukkueita oli jo paikalla. Tundrametsähanhia näkyi 20, tundrahanhia 7, kanadanhanhia 2, kaulushaikara, luhtakana ja teeri kuuluivat, sinisuohaukka ja kanahaukka nähtiin, pari nokikanaa oli saapunut sulaan patotien pohjoispuolelle, 7 kurkea näkyi lennossa, 3 naurulokkia kävi kiertelemässä vielä aivan jäisen lahden yllä, pari pikkutikkaa mekasti rantametsissä, valkoselkätikka näkyi lennossa, 20 peippoa muutti, tikli lensi äännellen ylitsemme, 2 uuttukyyhkyä kierteli edes takaisin ja parhaana näkyi pariin otteeseen lahden päällä lennellyt suopöllö. Särkisalmen sulaan oli saapunut jokunen telkkä, isokoskelo sekä sinisorsa harmaalokkien ja laulujoutsenten kaveriksi ja Lemmikonsalmella näkyi lisäksi kanadanhanhi.

4.4. Särkisalmella kuului aamulla tikli ja sulalle oli saapunut 4 kanadanhanhea sekä kalalokki. Siikalahdella näkyi taas metsä- ja tundrahanhia, sinisuo- sekä kanahaukka, muutama kurki, hemppo sekä uusina lajeina punakylkirastas ja 3 niittykirvistä.

6.4. sadepäivän ja lämpimän sateisen yön jälkeen Siikalahdella näkyi jo 3 ruskosuohaukkaa, 3 tuulihaukkaa, 2 kalasääskeä, kapustarinta, metsäviklo, taivaanvuohi, 50 naurulokkia, 10 kalalokkia, 30 musta-, 10- punakylki-, 25 räkätti- ja 2 laulurastasta, 2 tikliä, hemppo sekä 72 pulmusta. Ja 7.4. näkyi tavipari, jouhisorsa, merikotka, sinisuohaukka, 4 piekanaa, 2 ampuhaukkaa, 22 nokikanaa, 2 kuovia, metsäviklo, 5 taivaanvuohta, 10 västäräkkiä sekä muita jo aiemmin havaittuja lajeja.

8.4. Särkisalmella näkyi 4 haapanaa, 2 tukkasotkaa, 5 uiveloa, jo 60 telkkää ja 24 isokoskeloa, Siikalahdella näkyi jo parisataa harmaata hanhea mukanaan merihanhi sekä merikotkan ilmaan säikyttämänä jopa 20 haapanaa, 75 tavia, 2 jouhisorsaa sekä 240 sinisorsaa. Muita havaintoja olivat 3 punasotkaa, 2 merikotkaa lisää, 2 harmaahaikaraa, aikainen haarahaukka, jo 6 ruskosuohaukkaa, tuhkaselkälokki sekä ihan normaali tapaus ja lauloipa ensimmäinen punarintakin jo opastuskeskuksen metsikössä.

Seuraava yö toikin punarinnat laulamaan joka paikkaan ja 4 merikotkan ohella näkyi lahdella myös mm. 13 piekanaa, 16 varpushaukkaa, 5 kalasääskeä, muuttohaukka, aikainen kivitasku, tikli, hemppo sekä 35 pulmusta.

10.4. kävimme pikaisella Saaren kierroksella, joka kuitenkin oli melkoinen pettymys. Emme löytäneet edes hanhia, joita paikalla oli aiemmin ollut satoja. Ampuhaukka, jokunen jouhisorsa ja lehtokurppa sekä useissa paikoissa soineet teeret jäivät ainoiksi mainittavammiksi havainnoiksi. Siikalahdella sentään näkyi enempi lintuja ja 2 lyhytnokkahanhea, merihanhi, 2 merikotkaa, 7 kalasääskeä, sinisuohaukka, ampuhaukka, kivitasku sekä hemppo olivat parhaimmistoa.

11.4. keli oli surkea, mutta pikainen Siikalahden käynti palkitsi, kun näin mustapyrstökuirin. 12.4. keli oli yhä kehno, mutta Särkisalmella olivat ensimmäiset 2 silkkiuikkua ja Tetrisuolla lauloi rautiainen. 13.4. Siikalahdella näkyivät ensimmäiset 2 valkoposkihanhea, 2 merikotkaa sekä valkoselkätikka. 14.4. kävin jo päätornilla, jossa lahti oli jo isolta osin sula. Mustakurkku-uikku oli tullut aikaisin ja lahdella kellui myös 31 punasotkaa, 9 tukkasotkaa ja 15 uiveloa. Parkkipaikalla touhusi pyrstötiaispari ja patotiellä huuteli jo useampikin luhtakana. Kävin myös etsiskelemässä Rautjärven Kangaskoskella nähtyä virtavästäräkkiä mutta havainnot jäivät laulaneeseen tikliin.

16.4. poljin aamusta Siikalahdelle ja staijasin patotiellä 8 tuntia havaiten lyhytnokkahanhen, 2 valkoposkihanhea, 4 jouhisorsaa, heinätavin, 5 kuikkaa, 3 merikotkaa,5 piekanaa, varsin kaukaa mutta silti ihan hyvin näkyneen kiljukotkan, 15 metsävikloa, 35 taivaanvuohta, isolepinkäisen, hempon, palokärjen sekä valkoselkätikan ym. Lyhyen ruokatauon jälkeen palasin vielä patotielle moikkaamaan paikalle myyntihommiin saapunutta FotoFennican Katajan pariskuntaa ja jutustelun ja kaupanteon ohessa havaitsimme vielä mm. 17 valkoposkihanhea.

17.4. suuntasimme Hannan kanssa aamusta patotielle ja pian porukkaa saapui paikalle muutenkin mukavasti. Katajillakin oli päivä vapaana, joten staijivoimaa oli tornin täydeltä. Piekanamuutto olikin oikein mukavaa ja puoleen päivään mennessä ynnäsimme 31 piekanaa. Ja tietysti mukana liikkui muutakin ja parhaimpina näimme merikotkan, haarahaukan, 2 harmaahaikaraa, 3 lapasorsaa, 2 valkovikloa, 2 punajalkavikloa, 20 järripeippoa, isolepinkäisen sekä kuulimme laulavan tiltaltin. Lopulta päätimme lähteä Katajien ja seuraamme liittyneen Jaakko Soran kanssa Saaren kierrokselle, jotta nämä näkisivät uusiakin paikkoja retkellään. Mutta emmepä kauan ehtineet, kun meidät hälytettiin takaisin ihailemaan komeasti lahden yli kohti etelää lentänyttä kiljukotkaa!

Saaren kierroksellakin näkyi mukavasti lintuja ja parhaimmistoa olivat Pohjanrannan punajalkaviklo, 2 valkovikloa, 8 valkoposkihanhea sekä tietysti lukuisa määrä metsä- ja tundrahanhia, Uukuniemen Suurenjärvenlietteen 2 sinisuohaukkaa, punajalkaviklo, 15 valkoposkihanhea, jänkäkurppa, 10 kapustarintaa, huippuaikaiset 2 keltavästäräkkiä, uuttukyyhky sekä valkoselkätikka sekä Jyrkilän sinisuo- ja ampuhaukka sekä 8 hempon parvi.
Arki alkoi sitten kuitenkin harmaana ja sateisena, joten huippuaikainen kevät iski nyt jarrut päälle.

J.A.

Ahvenanmaan reissun jälkeen ensimmäisinä päivinä havainnot jäivät tikkoihin ja mukavasti näinkin niin valkoselkä-, harmaapää- kuin pikkutikankin.

Maaliskuun alun ohjelmaan kuului tietysti talivilintulaskennan kevätlaskenta, jonka tein 4.3. Odotuksissa oli, että lintuja saattaisi olla vähemmän kuin koskaan, joten tulos ei ollut yllätys. Kertaalleen olin jäänyt pienempään yksilömäärään mutta onneksi lajimäärä 18 ei kuitenkaan ollut aivan huonosti. Mukavimpia havaintoja olivat kylällä rummutellut valkoselkätikka, palokärki, yhteensä 16 pyrstötiaista sekä töyhtötiainen. Varpusiakin näkyi pitkästä aikaa, 8 lintua. Keltasirkku sen sijaan jäi ensimmäistä kertaa havaitsematta laskentahistoriassa.

5.3. tein lyhyen pyöräretken Moskuunniemeen, josta bongasin pähkinänakkelin. Järveltä kantautui harmaalokin kaklatus ja myös 6 vihervarpusta näkyi.

10.3. teimme Hannan kanssa parin tunnin pöllöretken, jonka saldona oli pari viirupöllöä, toinen Siikalahden patotiellä ja toinen Kolmikannansuolla. Seuraavana päivänä Siikalahdella näkyi kanahaukka. Ja yöllä teimme Partasen Harrin kanssa pitkän pöllöretken Uukuniemen maisemiin. Havainnot jäivät kuitenkin yhteen Kesälahden puolella ja yhteen Uukuniemellä kuultuun helmipöllöön.

12.3. kolusimme Hannan kanssa Simpeleen Kokkolanjoen, mutta havainnot jäivät talvehtineisiin 7 laulujoutseneen, 3 sinisorsaan, 3 koskikaraan sekä kevätsaapujiin isokoskeloon ja telkkään. Paluumatkalla Koitsanlahden yli lensi kolmen laulujoutsenen parvi.

13.3. Siikalahden patotielle oli saapunut kiuru, joka oli ensimmäinen oikein kunnon keväthavainto! 14.3. lahdella oleili 3 laulujoutsenta ja 15.3. jo 5 yksilöä reviirejään varailemassa. Kiuru pysyi paikalla useita päiviä ja harmaapäätikka oli taas aloittanut kevätmekkalointinsa.

16.3. kiuruja oli paikalla kaksi lintua, mutta molemmat katosivat päivän aikana. Uuttukyyhky matkasi kohti etelää ja itätaivaalla kaarteli vanha merikotka. 17.3. Siikalahden yli lensi 7 harmaalokkia.

18.3. ajoimme illasta Kirkkonummelle, jossa yövyttyämme ajoimme aamuvarhain Helsingin Fastholmaan. Olimme perillä kahdeksan aikaan ja puolen tunnin odottelun jälkeen valkopäätiainen saapui viimein näkyville. Lintu pysyi aika tiukasti puiden latvuksissa ja vieraili vain todella lyhyesti ruokinnalla, joten kuvat jäivät vaatimattomiksi. Ylitsemme lensi pikkuparvet niin kanadan- kuin merihanhiakin ja kanahaukka suoritti komean ohilennon. Lehtopöllö päivehti taas vakiopaikallaan.
Haettuamme Viikistä Koskisen Jannen kyytiimme, jatkui matka Turkuun. Lauantaina juhlistimme TLY:n 50-vuosista taivalta ja sunnuntaina oli vuorossa BirdLifen Edustajiston kokous, jonka jälkeen oli edessä pitkä paluumatka. Viikkiin Jannea tipauttaessamme näimme isolepinkäisen ja pari sepelkyyhkyä.

Lyhyen kylmemmän jakson jälkeen seuraavat uudet muuttajat näkyivät 24.3. kun Siikalahdelle saapui 4 töyhtöhyyppää, hiirihaukka sekä vihdoin minunkin silmiini osuneet 4 pulmusta.

Pitkäperjantaina 25.3. staijasimme Hannan ja tämän veljen Miikan kanssa pari tuntia patotiellä havaiten hiirihaukan, maakotkan, pari kuvauksellisesti tiellä viihtynyttä pulmusta, samat 4 hyyppää sekä yllättäen rantapuskissa käyneen töyhtötiaisen. Raikanniemessä näimme vielä pari pyrstötiaista.

Lauantaina 26.3. tuuli oli lupaavasti lounaasta mutta havaintoja kertyi silti varsin maltillisesti reilun kolmen tunnin staijilla; pari merikotkaa, 2 hiirihaukkaa, 20 töyhtöhyyppää, 2 kiurua, kottarainen sekä hemppo.

Sunnuntaina bongasin ani varhain Särkisalmen Petalassa vierailevan pähkinähakin ja suuntasin sitten taas Siikalahdelle. Keli oli todella keväinen ja aurinko porotti lähes polttavasti, joten viihdyinkin patotiellä vaihtelevassa porukassa reilut 7 tuntia. Havaintojakin kertyi mukavasti: 120 töyhtöhyyppää, uuttukyyhky, sepelkyyhky, 18 kiurua, 23 mustarastasta, 12 kottaraista, 18 pulmusta, kanadanhanhi, telkkä, 9 hiirihaukkaa sekä parhaana 2 maakotkaa.

Toisena Pääsiäispäivänä viihdyin taas lahdella reilut 7 tuntia yhä vain upeassa kevätkelissä. Havaintoja kertyi: merikotka, kanahaukka, varpushaukka, 6 hiirihaukkaa, 3 metsähanhea, joista yksi taiga- ja 2 tundrametsähanhea, merihanhi, 2 harmaahaikaraa, naurulokki, uuttukyyhky, 8 sepelkyyhkyä, 2 räkättirastasta, isolepinkäinen, 2 mustavarista, 35 kottaraista, 3 tikliä ja 2 pajusirkkua.

Viikolla pari ensimmäistä päivää keli jatkui edelleen upeana, mutta muutto oli yllättävän vaisua. 29.3. mainittavin havainto oli merimetso ja 30.3. näin 2 sinisuohaukkaa, merikotkan, varpushaukan, kulorastaan, 3 pajusirkkua sekä lyhyesti ruovikon päällä lennähtäneen kaulushaikaran.

Kuun viimeinen päivä oli sateinen ja niinpä muuttoa ei ollut. Ruokatuntiretki tuotti kuitenkin todellisen yllätyksen, kun patotien ruovikossa huuteli lyhyesti luhtakana! Pikkutikka myös oli äänessä ja 24 pulmusta muutti ylitseni.

J.A.

26.2. lähdimme Hannan kanssa puolen päivän jälkeen matkaan kohti etelää. Yhden pysähdyksen ja yhden surkeiden tieopasteiden takia tehdyn pienen harhaanajon takia, olimme lopulta Helsinki-Vantaalla neljän jälkeen ja nappasimme veljeni Pirkan kyytiin. Matka jatkui kohti Turkua ja taas teimme pikaisen pysähdyksen Piikkiössä, jossa illan hämärtyessä yritimme pikaisesti nähdä kasvihuoneella talvehtivia västäräkkejä, mutta olimme varmaan hieman liian myöhään paikalla. Sitten jatkoimme Turun rautatieasemalle, josta poimimme kyytiin Ala-Kojolan Mikon ja suuntasimme kauppaan ostamaan eväitä.

Shoppailtuamme suuntasimme Turkuun Viking Linen terminaaliin ja tunnin odottelun jälkeen lähdimme Gracella kohti Ahvenanmaata. Laivalla suuntasimme aika pian varaamaamme puffettiin ja suurin osa matkasta kuluikin ruokaa mässyttäessä ja seurustellessa.

Pitkä matka oli lopulta ohi yhden jälkeen yöllä ja edessä oli vielä ajo Maarianhaminaan Solhemin majapaikkaamme. Olimme taas varanneet käyttöömme alakerran neljän hengen huoneen ja laitettuamme kaikki tavaramme vielä aamua varten valmiiksi, olimme lopulta aika pian unten mailla.

27.2. herätyskellomme soivat klo 5:30 ja varttia myöhemmin olimme aamupalalla muiden edellispäivänä aiemmilla lautoilla saapuneiden rallijoukkueiden kanssa. Kaikki mantereelta pinnaralliin saapuneet 5 joukkuetta majoittuivat Solhemissa.

Nopean aamupalan jälkeen otimme suunnan Maarianhaminan pohjoispuolelle Jomalan Kasbergetille. Tältä paikalta oli ilmoitettu kuullun huuhkaja paria viikkoa aiemmin. Päätimme jäädä kuuntelemaan läheisen järven rantaan peltoaukealle, josta oli hyvä kuuluvuus kaikkiin ilmansuuntiin. Jonkin aikaa odoteltuamme huuhkaja kuuluikin, mutta yllättäen aivan päinvastaisesta suunnasta kuin missä Kasberget oli. Rallin alkuun oli vielä lähes 10 minuuttia ja pikkuhiljaa huuhkaja siirtyi kauemmaksi ja liikennekin alkoi hieman häiritä kuuntelua, mutta onneksi vielä klo 6:45, kun ralli alkoi kuulimme huuhkajan ja samaan aikaan möykänneen naakkaparven ja saimme näillä lajeilla rallitilin auki ja päätimme lähteä ajamaan kohti Eckerötä.

Ajoimme aina Eckerön Styringsuddenin tielle asti havaiten matkalla vain pimeässä lentäneen isokoskeloparven, jota ei kuitenkaan takapenkillä istuneet Hanna ja Mikko nähneet, joten vasta pysähdyttyömme Styrssintien metsissä saimme seuraavat lajimme. Hippiäinen ja talitiainen ääntelivät, muutama pikkukäpylintu näkyi ja pari niistä intoutui laulamaankin ja merikotka lensi ylitsemme, laulujoutsenkin kuului jostain kaukaa. Pian parkkeerasimme Styrsingsuddenin niemen parkkipaikalle ja kävelimme rantaan, jossa jo yksi joukkue oli aamustaijilla.

Lajilistallemme kertyi nopeasti telkkää, allia, kyhmyjoutsenta, riskilää, meri-, harmaa- ja kalalokkia, iso- ja tukkakoskeloa, merimetsoa, naakkaa ja sinisorsaa, mutta aika hiljaista merellä oli. Lähinnä vain alleja liikkui enemmälti. Lopulta löysin kaukana kelluneen koiras haahkan, joka kuitenkin nousi saman tien lentoon suoraan poispäin, mutta onneksi saimme lajin kuitattua. Melkein heti perään löysin ruokin, joka teki saman tempun, mutta sekin saatiin onneksi hoidettua. Sitten olikin pitkään hiljaista ja lajilistamme karttui ainoastaan variksella ja ylitsemme lentäneellä tukkasotkaparvella. Niinpä oli pakko luovuttaa ja lähteä jatkamaan rallia.

Styrsintieltä hoitui vain sinitiainen ja Skeppsvikistä kuusi- ja töyhtötiainen, vihervarpunen sekä teeri. Torpin kylältä irtosi sitten harakka, korppi, mustarastas, varpunen, pikkuvarpunen, punatulkku, keltasirkku, viherpeippo, käpytikka ja tilhi. Degersaniin ajaessamme näkyi Västerfjärdenillä jopa 70 uiveloa, mutta itse niemessä valo oli niin karsea, ettemme kuluttaneet paikalla pahemmin aikaa.

Storbystä tuttuja puluja etsiskellessämme löytyi peippo, mutta pulut pysyivät piilossa. Postbrygganin rannassa jouduimme tuijottamaan yhtä vesilintuparvea todella kauan ennen kuin saimme varmistettua linnut mustalinnuiksi. Tuijottelun ohessa näkyivät myös päivän toiset haahkat. Käringsundbyn ruokinnan tienoo tuotti palokärjen ja närhen muttei muuta.

Lopulta jätimme Eckerön ja suuntasimme Hammarlandiin, josta hoidimme vain tutun koskikaran Hammarvallenilta. Ohessa lajilistallemme lisättiin myös puukiipijä.

Sitten kiiruhdimmekin Jomalaan, jossa pieni harha-ajelu tuotti puolivahingossa isolepinkäisen Ödanbölestä. Lopulta kun löysimme oikean reitin Gottbyn pelloille löytyi peltoaukeilta laulujoutsenparvesta töyhtöhyyppä, kaukana lennähdellyt 35 pulmusen parvi sekä yksinäinen räkättirastas. Kungsöbatterin tienvarsi tuotti taas tilhiparven ja isolepinkäisen mutta myös 3 uuttukyyhkyä sekä sepelkyyhkyn. Sitten matka jatkui kohti Hammaruddaa mutta matkan varrella tien varressa puun latvassa ollut isokäpylintu jäi ainoaksi uudeksi lajiksi. Valo Hammaruddassa oli taas surkea, mutta säästettiinpähän aikaa.

Seuraava etappimme oli tietysti Ramsholmen ja siellä muut jäivät etsimään pähkinänakkeleita, kun itse kävelin rantaa pitkin pitemmälle tarkistamaan, näkyisikö jostain sulaa vettä, sillä pelkäsimme edellisyön pakkasten jäädyttäneen lahden. Lopulta sula häämötti kaukana vastavalossa, mutta sula oli täynnä sotkia. Aloin seuloa parvea oikealta ja kuinka ollakaan lähes ensimmäinen lintu oli paikalta aiemmin ilmoitettu punasotka. Soitin muut paikalle ja juuri kun he olivat saapumassa, huomasin että punasotkan kaveriksi oli uinut samaan putken kuvaan kolme koiras lapasotkaa. Niinpä nämä hoituivat helposti eikä loppuparvea näin tarvinnut edes selata. Palattuamme metsikön puolelle löytyivät myös pari pähkinänakkelia lopulta helposti ja jatkoimme katsomaan vielä lentokentän puolelle, josta taivaalta löytyikin vielä hiirihaukkakin!

Maarianhaminaan päästyämme ei kalasatamassa näkynyt juuri mitään, mutta päätimme vielä yrittää löytää nokikanaa Länsisataan puolelta ja siellähän sellainen uiskenteli Pommern -laivan vieressä. Keskustassa ajaessamme näimme kolme ylitsemme lentänyttä pulua ja Solhemin ruokintaa tsekatessamme lensi ylitsemme taas pari sepelkyyhkyä.

Sitten päätimme jatkaa kohti pohjoista ja Hagan peltoja. Reittivaihtoehtoja tästä eteenpäin meillä oli kolmekin erilaista, mutta päätimme tämän järkevimmäksi vaihtoehdoksi. Jomalan ja Finströmin rajalla näkyi taas tuttuun tapaan harmaahaikaroita, tällä kertaa kolme kappaletta ja Finströmin puolelle päästyämme näkyi päivän toinen palokärki. Hagaan oli jonkin verran ajoa, mutta heti pelloille päästyämme löysimme yhteensä 34 merihanhea, jonka jälkeen päätimme vielä yrittää löytää fasaania edellisvuosilta tutusta paikasta. Fasu löytyi välittömästi ja rallin viimeiset parikymmentä minuuttia kiersimme Hagan peltoja päämäärättömästi, muttemme enää havainneet mitään uutta.

Ajettuamme takaisin Maarianhaminaan ja Solhemiin oli pian edessä ruokailu ja sen jälkeen purku. Paikalle olivat saapuneet myös kaikki neljä paikallisjoukkuetta, joten yhteensä rallissa oli ollut mukana 9 joukkuetta.

38 peruslajin jälkeen tilanne oli todella tasainen. Kaikki lajit oli vain yhdellä joukkueille, muilta puuttui parista muutamaan lajia. Meillä ainoat peruslajipuutteet olivat kottarainen sekä hömötiainen, jotka molemmat puuttuivat useimmilta joukkueilta.

Huutolajeja huudettiin sitten pitkään. Aika pian erottuivat kolmen tai neljän kärki, sillä parin paikallisjoukkueen kanssa me etenimme rinta rinnan mutta tiedossa oli, että Team Ristisaari iskee aina vielä lopussa. Me olimme pitkään kärjessä jopa parillakin lajilla, mutta pikkuhiljaa toinen paikallisjoukkuesta eli Team Falcon nousi ensin rinnalle ja lopulta ohi. Toinenkin joukkue, Seagulls, nousi tasoihin kanssamme ja lopulta heillä oli 60 lajia kuten meilläkin, mutta heillä oli jopa 5 ässälajia meidän nollaa vastaan. Lopulta myös Ristisaaren kiri jäi 58 lajiin ja saimme näin huokaista mitalisijan varmistumisesta. Team Falcon jatkoi lopulta yksinhuuteluaan ja heidän loppusaldonsa oli 67 lajia, joista jopa 9 lajia oli ässiä! Paikalliset olivat selvästi pohjustaneet hyvin ja jättäneet sopivan paljon lajeja ilmoittamatta Tiiraan. Tällä meiningillä ei pohjustuskieltoisilla mannermaalaisilla ole tulevaisuudessakaan enää mitään jakoa…

Lopputulokset olivat siis 1. Team Falcon 67 (9), 2. Seagulls 60 (5), 3. me eli AAAA -kerho 60 (0), 4. Team Ristisaari 58 (2) ja loppujen lukemat olivat 53 (0), 51 (0), 50 (2), 50 (2) sekä 44 (1).

Me olimme tulokseemme erittäin tyytyväisiä ja hyvinhän meillä oli koko päivän mennytkin – lisäksi kaikki tekemämme reittiratkaisut osoittautuivat oikeiksi, sillä skippaamillamme paikoilla ei ollut nähty yhtään mitään meiltä puuttuvaa. Oikeastaan mitään emme olleet käymillämmekään paikoilla nuijanneet – tietysti nyt jonkun liikkuvan linnun…

Purun jälkeen olimme todella väsyneitä, sillä edellisyönä ei juuri oltu ehditty nukkua. Niinpä pikaisen saunan jälkeen olimme valmiit yöpuulle.

28.2. suuntasimme taas anivarhaisen klo 5:45 alkaen nautitun aamiaisen jälkeen kohti Eckerötä. ÅFF:n uusi puheenjohtaja Johan Ekholm oli antanut meille muutamia vinkkejä ja niinpä suuntasimme heti bongaamaan kuukausipinnaksi taivaanvuohta. Lintu löytyi helposti ja ohessa näimme myös peukaloisen.

Jatkoimme seuraavaksi Styrssille, jossa jo oli yksi joukkue sekä yksi mantereelta etelänkiislaa talvipinnaksi yrittämään saapunut parivaljakko paikalla. Linnusto oli varsin samanlaista kuin edellisaamunakin, mutta pikkuhiljaa riskilöiden ohessa alkoi liikkua myös ruokkeja. Kahdeksan ruokkia havaittuamme löysi Pirkka ruokkilintuparivaljakon, joka eteni pohjoista kohti perätysten ja jälkimmäinen lintu näytti heti hyvältä, kun sain linnun putkeeni – etelänkiisla! Linnut erosivat toisistaan ja katoilivatkin ajoittain aaltojen taakse, joten nuotittaminen oli vaikeaa. Niinpä lopulta kävi niin, että rantakivikosta fossiileja etsimästä hälytetyltä Hannalta jäi molemmat linnut löytämättä ja toinen pinnabongari ei löytänyt kuin sen väärän linnun eli ruokin.

Jatkoimme staijia vielä jonkin aikaa ja lopulta näimme yhteensä 20 ruokkia, 3 merihanhea, 2 kaukaista hanhi sp:tä, mustalinnun, muutaman haahkan sekä tuhatkunta allia.

Lopulta jatkoimme Storbyn kylän lähistölle etsimään lehtokurppaa, mutta vaikka kolusimme aluetta varsin huolellisesti, jäivät havaintomme vain edellispäiväisiin jälkiin – siis löysimme niin linnun kuin edellispäivänä linnun nähneen joukkueenkin jäljet. Onneksi komppaaminen ei ollut turhaa, sillä ohessa näimme pariinkin otteeseen komean maakotkan, osa meistä kuuli harmaapäätikan ja näki urpiaisen jne.

Seuraavaksi jatkoimme taas Gottbyn pelloille, jossa oli nyt hiljaista – lasimme kuitenkin 145 laulujoutsenta. Kungsöbatterissa oli yhtä aikaa 6 merikotkaa ilmassa ja uuttukyyhky huuteli, mutta pian jatkoimme kohti Hammaruddaa, jossa käännyimme nyt eräälle rantatielle, joka vei rantapelloille, jossa oli rallissa ollut rastasparvia. Rastaat löytyivätkin nopeasti ja räkättien seurassa jo pitkään ollut kulorastaskin löytyi helposti. Kävelimme vielä rantaankin merta tuijottamaan ja löysimme luodoilta lentoon lähteneiden sinisorsien seasta taviparin ja kaukana lennelleen kanahaukan. Paikalla mekasti myös renkaallinen palokärki.

Kävimme myös Hammaruddan perinteisellä kalliolla, mutta havainnot jäivät 5 uiveloon ja ulkoluodolla olleeseen isolepinkäiseen. Yllättävin havainto oli kuitenkin rannasta lentoon pölähtänyt perhonen, jota emme kuitenkaan valitettavasti nähneet tarpeeksi hyvin, että olisimme saaneet lajista varmuutta.

Takaisin kohti Maarianhaminaa ajellessamme näimme vielä Jomalan Fagerkullassa pari harmaahaikaraa ja Solhemiin päästyämme oli aurinko jo laskenut. Pirkka, joka osallistuu Lintuverkossa pystyyn laitettuun yöpinnakisaan, suuntasi vielä piharantaan pointsaamaan yöpinnoja meidän muiden jäädessä velttoilemaan pehmeille sängyille. kohta Pirkka soitti, että nyt kannattaa tulla katsomaan! Lajia hän ei kertonut. Mikko epäili, että kyseessä oli varmaan hömötiainen reissupinnaksi, itse pelkäsin että rannasta oli löytynyt jotain todella kovaa, joten kiiruhdin aika vauhdikkaasti paikalle. Ja kovahan Pirkan löytämä pikku-uikku olikin! Ja vielä kovemmaksi havainnon teki se, että kohta uikku alkoi huudella upeassa iltavalaistuksessa aivan tyynessä ja lämpimässä illassa! Tunnelma oli jotenkin aivan uskomattoman hieno! Itse en muista aiemmin Suomessa pikku-uikkua edes kuulleeni!

Niinpä retkipäivä oli taas saanut upean päätöksen ja pian suuntasimme keskustaan Diablo -pizzeriaan herkullisille pizzoille, jonka jälkeen olimme aika pian valmiit nukkumaan.

29.2. karkauspäivä! Rallin jälkeen itselläni oli reissussa pari tavoitetta muutakin tavoitetta; saada jokunen kuukausipinna sekä tietysti kun mahdollisuus kerran oli, saada mahdollisimman monta karkauspäiväpinnaa. Muita ei onneksi tarvinnut mitenkään edes houkutella leikkiin mukaan, vaan olimme koko porukka taas samaan aikaan klo 6:45 aamupalalla ja kohta matkalla kohti Eckerötä. Muut mantereelta saapuneet rallijoukkueet olivat lähteneet edellispäivänä, mutta Styrssillä olivat taas samat naamat kuin edellisaamunakin.

Merellä viuhtoi nyt enemmän alleja kuin aikaisempina aamuina, mutta muuten oli kovin hiljaista. Karkauspäiväpinnoja tietysti ropisi ja auringonnousuun asti Pirkalle myös yökisapinnoja. Riskilöitäkin oli nyt vähemmän ja alliparven keulilla viilettänyt ruokki jäi lopulta aamun ainoaksi. Aamun paras havis oli ehdottomasti Jyrki Normajan todella kaukaista naakkojen muuttoparvea seuratessaan huomaama muuttohaukka, joka lopulta jatkoi editsemme kohti Signilskäriä. Muita havaintoja olivat mm. 4 mustalintua, 8 tukkakoskeloa, töyhtötiainen sekä lähdettyämme tien varressa puun latvassa ollut isokäpylintu.

Seuraavaksi hoidimme hippiäisen ja kuusitiaisen ja sitten tutut taivaanvuohen sekä peukaloisen ja palokärkikin nähtiin. Jatkoimme sitten Degersandin Stygbynille, josta löysimme lähes saman tien ulkoluodolla lennelleen 100 merisirrin parven!

Käringsundbyn ruokinnalle ajellessamme kuvailimme jäällä ollutta merikotkaa ja sen takana lenteli myös pari harmaahaikaraa, jotka lopulta laskeutuivat saaren puihin. Ruokinnalla emme nähneet mitään kummempaa, joten jatkoimme seuraavaksi yrittämään Tiiraan voittajajoukkueen merkitsemää rautiaista. Marbyssä ollut paikka näytti todella hyvältä, mutta havaintomme jäivät hetken laulaneeseen peukaloiseen.

Gottbyn pelloilla näkyi vain 40 urpiaisen parvi, mutta Kungsöbatterin tiellä näkyi taas 3 uuttukyyhkyä, isolepinkäinen, tilhiä sekä töyhtöhyyppä. Sitten jatkoimme Hammaruddaan, jossa ensimmäisillä pelloilla oli laulujoutsenten seurassa merihanhi ja rantapelloilta löytyi taas räkättien seurassa ollut kulorastas. Myös muutama tikli lensi ylitsemme ja puukiipijä näkyi ja kuului.

Seuraava kohteemme oli Ramsholmen, jossa taivaalta löytyi heti kolmekin hiirihaukkaa. Kaksi näistä oli paikallisia mutta yksi, komea börringe, oli muuttava. Haukkoja katsellessamme kuului edestämme ruovikosta viiksitimalin ääntä ja kohta saimme koiraan sekä 2 naarasta näkyville. Olipa mukavan nähdä timaleita hyvin todella pitkästä aikaa! Metsiköstä löysimme taas pari pähkinänakkelia, mutta ranta oli sen verran jäätynyt, että sotkaparvesta näkyi vain osa niemien takaa.

Niinpä päätimme ajaa lahden toiselle puolelle Möckelöön, jossa kipusimme niemen kärjen kallioille, josta lopulta pääsimme näkemään sotkia. Kova seulonta tuotti kuitenkin vain yhden lapasotkakoiraan sekä uivelon, mutta iso osa sotkista oli selvästikin jossain muualla. Harmaahaikara sekä tikli havaittiin myös.

Sitten jatkoimme Maarianhaminaan, jossa keskustassa ylitsemme lensi sepelkyyhky ja Berggatanilta onnistuimme bongaamaan rallissa näkyneen turkinkyyhkyn. Samalla sataman rakennusten katoilla näimme 12 pulua. Länsisatamassa oli valtaisa tukkasotkaparvi, muttemme löytäneet siitä kuin muutaman nokikanan, joita uiskenteli pari lisää myös Pommernin vieressä.

Seuraavaksi kävimme Solhemin pihalla ja ruokinnan viereisestä puusta löytyi yllättäen pähkinänakkeli. Sitten puhelin soi ja laivalla jo ollut Normajan Jyrki kertoi, että Maarianhaminasta oli Tiiraan ilmoitettu etelänharmaalokki. Hän kertoi myös, että Länsisataman sotkaparvessa oli kuin olikin ollut etsimämme punasotkakin.

Niinpä jatkoimme taas kylille, jossa kurvasimme ensin ihmettelemään paikkaa, jossa etelänharmaalokki oli nähty. Lintu oli ollut aivan keskustassa eikä lähistöltä löytynyt nyt lokin lokkia. Annoimmekin asian olla, kun Tiirakaan ei kertonut mitään järkeviä lisätietoja, ei edes linnun ikää, joten kauhean vakavasti emme havaintoon osanneet suhtautua. En ainakaan itse olisi moista varmaan tuntenutkaan…

Seuraavaksi tsekkasimme uudelleen Länsisataman sekä myöskin kalasataman, mutta moottorivene säikytti kaikki sotkat lentoon emmekä punasotkaa löytäneet, vain yhden naaras lapasotkan.

Sitten alkoikin taas väsy painaa siihen malliin, että päätimme suunnata taas Diabloon pizzalle, sillä siellä sai ruoan nokan eteen ihmeellisen nopeasti. Niinpä olimme pian syöneetkin ja lopulta varsin ajoissa Solhemissa ottamassa rennosti ja lopulta nukkumaankin päästiin mukavan aikaisin.

Yhteensä karkauspäivän aikana olimme havainneet 60 lintulajia, joista 30 oli minulle uusia karkauspäiväpinnoja. Seuraavia saakin sitten keräillä vasta 4 vuoden kuluttua.

1.3. heräsimme virkeinä, osa jo ennen herätyskellojen soittoa ja pakkailimme tavaramme ja nautimme sitten aamupalan seitsemältä. Lähdimme sitten kohti pohjoista ja Jomalan Gällbyssä näimme peltojen ohi ajaessamme pari töyhtöhyyppää. Finströmin ja Sundin rajoilla oli jäällä 600 sinisorsaa, mutta kohta jo parkkeerasimme komean Kastelholman linnan parkkipaikalle. Ihmettelimme ja kuvailimme tovin linnaa ja ohessa havaitsimme 4 tikliä, fasaanin sekä lopulta kaislikkoista rantaa koluamaan päästyämme löysimme vielä harmaahaikarankin. Muuta emme kuitenkaan löytäneet ja aika pian otimme suunnan taas kohti Saltvikin Hagan peltoja.

Hagassa löysimme heti 48 merihanhea ja yhteensä laskimme pelloilta 128 laulujoutsenta, mutta muuten oli varsin vaisua. Isolepinkäinen, puukiipijä, 2 sepel- ja 2 uuttukyyhkyä sekä 106 räkättirastaan parvessa ollut kottarainen sentään löydettiin. Sitten pitikin taas ottaa suunta kohti Maarianhaminaa.

Koska aikaa vielä oli, kävimme vielä etelässä kääntymässä Lemlandin Järsössä ennen kuin palasimme Solhemille hieman vielä lepäilemään ennen kuin piti suunnata kohti lauttarantaa.

Yritimme vielä pikaisesti turkinkyyhkyä tuloksetta mutta kohta jo olimme lauttajonossa odottelemassa. Terminaalin katolta nousi tällä kertaa jopa 22 pulun parvi lentoon, mikä lienee ennätysmäärä Ahvenanmaalla vuosiin.

Viking Gracelle päästyämme kipusimme suoraan aurinkokannelle, mutta lautta oli jo ehtinyt liikkeelle, joten sotkaparvet jäivät nyt selaamatta. Muutenkaan havaintoja ei kertynyt kuin vasta vähän ennen Lemlandin Nyhamnia, kun näin matkan ainoan riskilän ja sitten Nyhamnin edustalla puljasi jopa 54 ruokin parvi! Vitfågelskärillä oli sitten sinisorsaparvessa Jyrkin porukan edellispäivänä näkemä ristisorsa, joka ei enää ollut lainkaan niin kova havainto näin maaliskuussa kuin mitä se olisi ollut edellispäivänä. Kova kuitenkin…

Olimme kannella vielä jonkin aikaa mutta havaintoja ei juuri kertynyt. Niinpä lopulta suuntasimme ravintolaan syömään ja loppumatka meni lorvaillen, jutustellen ja shoppaillen. Vihdoin ennen iltakahdeksaa olimme Turussa, jossa tipautimme Mikon rautatieasemalle ja lähdimme kohti itää. Kymmenen jälkeen tipautimme Pirkan Helsinki-Vantaan lentoaseman läheiselle hotellille ja sitten meillä oli vielä edessä väsynyt 4 tunnin matka kotiin. Ainoa ilonaihe loppumatkalla oli Imatran Virasojalla tien yli lentänyt viirupöllö, jonka vain hereillä ollut kuski onnistui näkemään.

Mutta vaikka kotona väsytti ja edessä oli vain muutaman tunnin yöunet ennen paluuta arkeen (toki Hannalla yhä jatkui hiihtoloma), tuntui siltä että mieli oli reissussa virkistynyt aurinkoisen kelin sekä reissussa havaittujen 77 lajin ansiosta! Mukavaa oli ollut ja nyt jaksaa odottaa kevättä saapuvaksi tänne kaakkoonkin.

J.A.