. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Heinäkuun puolivälin havaintoja olivat Siikalahdella yhä oleillut ainakin yksi jalohaikara, joka taas viihtyi patotien pohjoispuolella ruovikon kätköissä, näkyen vai lyhyesti lennossa tai juuri ja juuri kaislikon takaa kaukaisen vesialueen rannassa. Kävin myös Imatralla taas katsomassa Vuoksen Tornansillan virtavästäräkkejä, jotka kerrankin olivat molemmat kerralla näytillä. Muita mainittavia havaintoja olivat 13.7. Siikalahdella näkynyt koiras sinisuohaukka ja 14.7. näkyneet 2 naaraspukuista uiveloa.

15.7. suuntasimme luoteeseen stopaten Siilinjärven Raasion altaalla, josta ynnäilimme 5 tylliä, suokukon, 2 vesipääskyä, 2 kuovi-, 2 lapin- ja 4 suosirriä sekä 1 pikkusirrin ja 1 pulmussirrin ym. Jatkoimme yötä myöten aina Siikajoen Tauvon Munahiedalle saakka, jossa pystytimme teltan ja pääsimme vihdoin kahden jälkeen yöllä nukkumaan.

16.7. heräsimme koko yön ja edellisillankin jatkuneen rankkasateen vihdoin loputtua klo 11 aikaan ja lähdimme kävelemään Munahiedalle kohti Ulkonokkaa. Kävelimme aina laitumen ja arvatenkin myös noin suojelualueen rajalle saakka ja näimme mm. kaulushaikaran, 16 tylliä, 24 kuovi-, 3 pulmus-, 120 suo- ja 4 pikkusirriä sekä lapinsirrin, mustaviklon, 7 pikkutiiraa, 2 merikihua sekä räyskän ym. Sitten jatkoimme Säären rantaan, josta laskimme jopa 192 kyhmyjoutsenta! Lumijoen Sannanlahdella ei näkynyt ihmeitä ja Limingan Virkkulassakin vain 2 merikotkaa. Lopulta pääsimme Kempeleen Vihiluotoon, josta olimme varanneet huoneen. Illalla söimme hotellin ravintolassa yhdessä myöskin sunnuntain juhliin saapuneiden vanhempieni sekä veljeni Pirkan perheen kanssa.

17.7. ehdimme aamulla käydä vielä Oulunsalon Kempeleenlahdella kuulemassa luhtahuitin, ennen kuin päivällä oli sitten veljeni Rikun tytön Oonan rippijuhlat. Harmi vain, että kauas on pitkä matka ja niinpä jouduimme lähtemään ajelemaan takaisin kotia kohti jo iltapäivällä. Pysähdyimme taas paluumatkalla Raasiossa, jossa oli nyt enemmän vilinää: 6 pikkutylliä, 10 kuovi-, 2 lapin-, 144 suo-, 2 pikkusirriä sekä pulmusirri, 2 rantasipiä, metsäviklo ym.

21.7. laskin Parikkalan Joukionsalmelta 116 valkoposkihanhea ja Siikalahdella näkyi merikotka. Viikonlopun seilailimme kaveriporukalla Suur-Saimaalla leiriytyen pari yötä saarissa puolijoukkueteltassa. Mukavaa oli, mutta havainnot jäivät muutamaan mustalintuparveen sekä muutamiin merimetsoihin.

25.7. löytyi Kangaskylältä taas tuttuun tapaan pähkinähakki. Punkaharjun Metlan lintuja tuntuu saapuvan paikalle joka syksy. Nyt lintu oli renkaaton. Iltapäivän perhospainotteisella retkellä Siikalahdella löysimme yllättäen puskassa piilotelleen nuoren varpuspöllön. Lehtokertun varoittelu auttoi paikallistamaan puskan keskellä torkkuneen pöllön.

29.7. Siikalahdellä näkyi yllättäen nuori sinisuohaukka ja seuraavina päivinä taas täysin piilossa koko kevään ja kesän olleita pikkulepinkäisiä alkoi löytyä sieltä täältä, kun poikueet tulivat esiin. 31.7. Saaren käynti tuotti myös koko vuoden ensimmäisen havaintoni Parikkalassa pikkukäpylinnuista, joita sitten näkyi ja kuului seuraavinakin päivinä. Muuten havainnot jäivät pariin harmaahaikaraan.

J.A.

Viimeistään perjantaiaamuna 8.7. alkoi minua poltella viikonloppureissu Raumalle. Maanantaina 4.7. oli Kylmäpihlajan saaresta Rauman edustalta löytynyt Suomen kautta aikain toinen ruostepyrstö ja sen oli yhä aamulla ilmoitettu olevan paikalla.

Olimme edellisviikonloppuna saapuneet pitkältä ja raskaalta Polar Uralin reissultamme ja alkuviikosta ajattelin vielä, etten kyllä varmasti jaksa ajaa Raumalle ja takaisin Suomi-pinnan takia, mutta olihan kyseessä niin upea lintu ja moni tuttu oli naamakirjassa kehunut, kuinka komea saari Kylmäpihlaja oli, että lopulta kyselin muutamaa kaveria reissun päälle. Suojarinteen ”Potu” näytti vihreää valoa ja kun yllättäen myös Hanna lupautui lähtemään reissuun, olin ruokatunnilla jo venekyytiä seuraavalle aamulle.

Saimmekin liput lauantaiaamun ensimmäiseen veneeseen, joka lähtisi klo 9:30 Poroholman leirintäalueen rannasta ja niinpä päätimme, että yöpyisimme teltassa leirintäalueella. Tuntia ennen reissuun lähtöä, soitti Caireniuksen Sampsa ja kyseli, olemmeko ajatelleet lähteä käymään Raumalla ja niin meitä olikin sitten neljä lähtijää.

Nappasimme Sampsan kyytiin Joutsenosta ja Potun Lahdesta ja matka sujui leppoisasti jutustellessa. Lopulta olimme Raumalla iltayhdeksän aikaan ja saimme telttapaikat sekä auton parkkilipun (yht. 30€) ja suuntasimme vielä keskustaan syömään. Lopulta meillä oli teltat pystyssä ja niinpä olimme taas muutaman päivän tauon jälkeen kömpimässä makuupusseihin.

9.7. heräsimme seitsemän aikoihin ja telttamme purettuamme, suuntasimme etsimään aamupalapaikkaa. Löysimme lopulta kaupan, joka aukesi kahdeksalta ja saimme eväät ostettua. Sitten ajelimme takaisin Poroholmaan, jossa saimme vielä parkkeerata automme leirintäalueelle ja sataman ravintolan terassilta löytyikin läjäpäin tuttuja bongareita.

Klo 9:30 lähti paattimme kohti Kylmäpihlajaa ja paatti oli ääriään myöten täynnä eli mukana oli 60 henkilöä. Paikallinen taiteilija pääsi vielä ylimääräisenä mukaan ja selvisi, että hän oli juuri se henkilö, joka oli havainnut ruostepyrstön jo noin viikkoa linnun löytänyttä lintuharrastajaa aiemmin. Hän kertoikin venematkalla mikrofonilla koko tarinan, mitä tähän asti oli tapahtunut. Onneksi meillä oli jo tiedossa, että lintu oli tänäkin aamuna jo nähty, muuten tarinaa olisi voinut olla tuskallista kuunnella.

Matkalla näimme merilintuja, joista Potu napsi vuodareita: merilokkeja, lapintiiroja, haahkoja, merihanhia, merikihu ja lopulta juuri ennen Kylmäpihlajalle rantautumista näimme riskilöitäkin ja jo satamaan saapuessamme kuulimme luotokirvisen laulua.

Satamassa emme olleet ehtineet kuin laiturille, kun kiireisimmät olivat jo ruostepyrstön löytäneet. Niinpä mekin näimme linnun pian piilottelemassa maassa kasvillisuuden takana ja kuinka ollakaan pian myös lennossa…

Sitten alkoikin melkoinen ajojahti, jota tietysti pitkätötteröisin kuvaaja johti etunenässä. Toki alkuun kaikki halusivat saada jonkinlaisen kuvan linnusta, mutta pikkuhiljaa tilanne rauhoittui ja porukka odotteli kalliolla seisten linnun saapuvan itse näkyville. Mutta aina tämä yli-innokas pysyi muista erillään ja lähestyi lintua aina aikalailla suoraan kohti kävellen. Hän kyllä pääsi useampaan kertaan lintua kuvaamaan, mutta me näimme lintua lähinnä vain lennossa. Ja juuri silloin, kun meillä muilla olisi kerrankin tilaisuus saada linnusta kuvia, yritti päästä taas parempiin asemiin ja ajoi taas linnun joko lentoon tai ainakin piiloon.

Me olimme kuitenkin tyytyväisiä, sillä eihän tätä lintua oltu kuvaamaan tultu vaan katsomaan ja sen lisäksi oltiin tultu tutustumaan saaren muuhun linnustoon. Mukavasti oli luotokirvinenkin käynyt kertaalleen hyvin näytillä. Niinpä päätimme jättää linnun rauhaan tai innokkaampien kuvaajien jahdattavaksi.

Ruostepyrstön kanssa samoissa puskissa olimme jo havainneet mm. hemppoja sekä pensaskerttuja ja pian kävelimme saaren länsikärkeen tuijottamaan merelle. Näimme muutamia pilkkasiipiparvia, pari mustalintua, taas merikihun ja rannassa piipersi myös karikukko ja suosirri. Pikkulokilla oli poikaset ja tiiroja ja naurulokkeja oli runsaasti. Kalliolla oleillut pahasti siipirikkoinen selkälokki oli aika surkean näköinen.

Kiertelimme saaressa lopulta toista tuntia ja kävimme katsomassa, ja Hanna tietysti myös kuvaamassa riskilöitä ja samalta paikalta löytyi myös luotokirvisperhe. Itse harmittelin, ettei minulla ollut äänityslaite mukana, sillä luotokirvisen laulua riskilöiden ääntely taustallaan olisi ollut mukava äänittää. Kelikin oli niin tyyni, että äänittäminen olisi onnistunut.

Ihmettelimme myös sataman laiturin alla koloissa pesinyttä törmäpääskykoloniaa ja jokunen rantakäärmekin nähtiin. Kävimme tietysti myös kiipeämässä majakkaan ihastelemaan maisemia. Tai no, Sampsa taisi lähes koko ajan olla staijaamassa.

Kävimme vielä toisen venelastillisenkin saavuttua kertaalleen katsomassa ruostepyrstöä ja nyt tämä porukka toimi esimerkillisesti ja odotti linnun tulevan itse esiin ja niinpä linnusta saatiin koko porukalla ainakin jonkinlaiset kuvat. Itse ehdin ottaa lyhyen videonkin, joka kuitenkin jäi hieman lyhyeksi, kun joku päätti huutaa videollakin kuuluvat sanat: ”Tulkaa, se tuli ihan lähelle”, josta lintu ei tietenkään tykännyt ja lensi taas piiloon.

Lopulta klo 14:30 jälkeen käppäilimme satamaan, johon päivän kolmas venekyyti oli saapunut ja yhä vain saareen saapui muutamia bongareitakin. Nyt kuitenkin muita turisteja oli enemmistö. Paluumatkalla jouduimme veneen sisätiloihin, mutta onneksi 50 minuutin matka oli taas nopeasti ohi.

Autolle päästyänne lähdimme saman tien paluumatkalle ja emme turhia pahemmin pysähdelleet. Niinpä pudotettuamme taas Potun ja Sampsan kyydistä matkan varrella, olimme lopulta Parikkalassa ennen puoltayötä. Kävimme vielä Siikalahden patotiellä moikkaamassa ohiajomatkalla ollutta Jarvan perhettä sekä kuulostelemassa Kullinsuon lintumaailmaa, mutta havainnot jäivät pariin sarvipöllöperheeseen, ruisrääkkiin, luhtakanoihin ja harmaahaikaraan.

Seuraavana päivänä eli 10.7. onnistuin bongata Siikalahdelta jo jonkin aikaa sitten löytyneet jalohaikaran, joka oli lauantaina saanut kaverinkin. Lintu/linnut viihtyivät taas lahden pohjoispuolen ruovikoiden kätköissä, mutta ainakin yhtä lintua näkyi seuraavinakin päivinä.

J.A.

30.-31.5. yöllä vielä rallireissusta väsyneenä suuntasimme kuitenkin lyhyelle yöretkelle. Kohteenamme olivat jo ties kuinka monetta vuotta eräälle peltoaukealle soidintamaan saapuneet heinäkurpat ja 1-2 lintua kuuluikin lähes saman tien paikalle saavuttuamme. Jatkoimme vielä Siikalahden patotielle, jossa luhtakerttunen lauloi yhä komeasti ja yhtäkkiä alkoi eteläpuolelta kuulua tuttua rullaavaa kurahtelua – naaras pikkuhuitti huuteli aika kaukana ilmeisesti ruovikon sisällä, jolloin ääni kuului varsin vaimeasti mutta hyvin tunnistettavasti kuitenkin. Otin linnusta hieman äänitystä ja pian olikin aika suunnata nukkumaan.

Toukokuun viimeisenä päivänä kävin pikaisesti Saarella, mutta havainnot jäivät peltosirkkuun. Illemmalla ajelin pelireissulle Lappeenrantaan ja matkan varrella pointsasin mennessä virtavästäräkin Imatran Neitsytniemen Tornan sillalta ja paluumatkalla pysähtelin enemmänkin. Lappeenrannan Askolassa näkyi vain punajalkaviklo, Joutsenon Kotasaaressa näkyi kapustarinta, pikkutylli, metsäviklo ja 3 liroa ja VaPon altailla pikkutylli, mustaviklo sekä keltavästäräkki. Retkelläni näin myös sitruunavästäräkkiparin! Niinpä olin päivän aikana havainnut kaikki neljä västäräkkilajia! Korvenkylän altailta pointsasin vielä liejukanan, mutta pikku-uikkua en nähnyt täälläkään. Pikku-uikkuhan oli ollut niin Kotasaaressa kuin Korvenkylässäkin, mutta eipä tärpännyt.

Kesäkuun toinen innostuin käydä pyörällä hoitamassa ekovuodariksi heinäkurpat. Matkalla hoitui myös viirupöllön maastopoikaset, luhtakerttunen, ruisrääkkiä, viitakerttusia sekä kehrääjiä, mutta Siikalahden pikkuhuittia ei kuulunut.

4.6. Joukionsalmeen oli taas kerääntynyt paikallisia valkoposkihanhia, joista yhdellä parilla oli jo aikaiset poikaset mukanaan. 5.6. kävimme sateiden hellitettyä Saaren Pohjanrannassa, josta löytyi 6 tylliä, suosirri, vesipääsky, 3 musta- ja 3 valkovikloa, liro sekä 5 valkoposkihanhea. Ansunmäessä näimme paluumatkalla suopöllön.

6.6. oli taas pelikeikka Lappeenrantaan ja tällä kertaakin stoppasin menomatkalla virtavässyllä. Paluumatkalla kävin ensin Askolassa, jossa näkyi 2 jänkäsirriäistä ja 3 pikkutylliä ja hoidin sitten pikkukultarinnan vuodenpinnalistalleni. VaPon altailla näkyi ampuhaukka ja 2 valkovikloa ja Kotasaaressa 4 pikkutylliä, 12 tylliä, 2 jänkäsirriäistä, suokukko sekä mustaviklo ja kuului rytikerttunen. Konnunsuolla näin vielä 5 valkoposkihanhea ja Korvenkylässä liejukana huuteli yhä nokka punaisena.

7.6. Härsiinmutkasta näkyi järvellä kellunut sepelhanhi ja 8.6. Pohjanrannan käynti tuotti vain metsäviklon, mutta Raikkalannurmelta onnistuin bongata 2 huudellutta viiriäistä. 10.6. Siikalahden iltakäynti tuotti kuhankeittäjän, mustaviklon, suokukon sekä vihdoin ensimmäisen sarvipöllöhavainnon sitten vuoden ensimmäisen päivän!

12.6. poljin aamuvarhain tuulessa ja vesisateessa Tarvaslammelle, josta jatkoimme Miikan kanssa kuukkelimetsiin. Matkalla jo näkyi palokärki ja kuului jokunen peukaloinen sekä tiltaltti ja metsistä löytyivät pitkän tauon jälkeen ystävämme kuukkelitkin, joilla oli ilahduttavasti kolme poikasta mukanaan! Varpushaukka kantoi saalista poikasilleen ja töyhtötiais- ja puukiipijäpoikueita oli siellä täällä. ilahduttavaa oli kuulla myös idänuunilintu, jollaisia löysimme sitten kierrokseltamme pari laulavaa lintua lisääkin! Lisäksi peukaloisia ja tiltaltteja, mustapääkerttu, sirittäjiä, mehiläishaukka sekä koppelo havaittiin, joten aamulenkki oli huonosta säästä huolimatta oikein onnistunut.

13.6. oli taas pelireissu ja virtavässy löytyi taas muutamassa sekunnissa. Askolassa näkyi 3 punajalkavikloa, 3 pikkutylliä sekä kuului pikkukuovi. Muualla en sitten käynytkään, kun piti ehtiä seuraamaan jalkapallon EM-kisoja.

14.6. kävin taas kuuntelemassa heinäkurppia, joita kuului paikalla olleen ja heinäkurppia kartoittavan Kontiokorven Jarin parabolilla kolme yksilöä. Kuulimme pikakierroksella pari luhtakerttustakin ja Siikalahdella kuulin vielä pensassirkkalinnun. Aamulla kävin Kukonkannan raviradalla määrittämässä Partasen Harrin löytäneen laulajan rytikerttuseksi ja luhtakerttunen lauloi täälläkin. Laji tuntuisi olevan yllättävän runsas vuosien tauon jälkeen, sen sijaan viitakerttusia en ole koskaan kuullut näillä seuduilla yhtä vähän kuin tänä vuonna. Toki yöretkeily on ollut vähäistä.

16.6. ruokatuntivisiitti Siikalahdelle antoi vielä palkinnon, kun lahdella lenteli 2 mustatiiraa, josta tuli pitkästä aikaa uusi vuodenpinna.

Viikonloppuna olikin sitten edessä lähtö suureen ja mahtavaan naapurimaahan kunnon interrail lomalle! Edessä olisi 17 päivän reissu, josta 5 vuorokautta menisi junassa! Onneksi luvassa oli myös Pohjois-Uralia mielenkiintoisine lintuineen ja oletettavasti lukuisine hyttysineen…

J.A.

27.5. kävin vielä ruokatunnilla pikaisesti Siikalahdella, jossa näin lahden yllä matalalla lennelleen haarahaukan sekä kuulin palokärjen. Päätettyäni työpäiväni lähdin ajamaan kohti Oulua, jossa edessä oli taas perinteinen 24 tunnin PPLY-ralli. Savonlinnassa näin Etelä-Savossa harvinaisen uuttukyyhkyn ja puolentoista tunnin ajon jälkeen parkkeerasin Juvan ABC:lle, jossa pian tapasin Miska Loipon ja pian matkamme jatkui Miskan autolla.

Seuraava stoppimme oli Siilinjärven Raasion koillisaltaalla, jossa oli mukavasti kahlaajia. Laskimme lietteiltä 26 suosirriä, 25 jänkäsirriäistä, 11 tylliä, 3 kuovia, 2 lapinsirriä, pikkusirrin, 3 punajalkavikloa, valkoviklon sekä noin 100 pikkulokkia. Ainoa muu mielenkiintoisempi havainto matkan varrelta oli Siikalatvan Piippolassa nähty pikkulepinkäinen.

Lopulta pitkän ajon jälkeen parkkeerasimme Kempeleen Vihiluodon Airport -hotellille, jonne saapui pian Kemijärveltä parin Ylikiimingin pohjustuspaikan kautta saapunut Pirkkakin. Majoituttuamme ruokailimme kunnon espanjalaisen illallisen alkupaloineen havaiten ravintolan ikkunasta komeassa rantamaisemassa kaikkea muuta kuin maisemalle tyypilliset tilhen sekä fasaanin.

Ruokailun jälkeen kävelimme vielä rannassa olevalle lintutornille, jolta havaitsimme kaulushaikaran, 2 mustapyrstökuiria, pikkutyllin, vesipääskyn, suosirrin, risti- sekä harmaasorsia ja urpiaisen. Puoliltaöin maltoimme lopulta kömpiä nukkumaan, vaikka ulkona vielä oli varsin valoisaa.

28.5. heräsimme hieman seitsemän jälkeen, kun kuulin ikkunasta pihalla huudelleen turkinkyyhkyn, joka kuitenkin hiljeni ennen kuin muut sitä kuulivat. Pirkka kävi pihalla sitä jopa etsimässä, mutta löysi vain pensaskertun. Kahdeksalta olimme jo nauttimassa ruhtinaallista aamupalaa. Pian saapui joukkueemme kapteeni Harry Nyström paikalle ja koskapa Pirkan edellisiltaiset Ylikiimingin pohjustukset eivät olleet tuottaneet juuri mitään, päätimme ottaa rallisuunnitelmaksi yön aikana kämppäkavereideni kuorsausta ja hampaiden kirskutusta kuunnellessani suunnittelemani reitin.

Niinpä käytyämme kaupassa otimme suunnan kohti Oulunsalon lintupaikkoja ja kävimme ensin pohjustamassa Akionlahden, jossa näkyi jo ennen tornia pari räyskää ja tornilta näimme harmaasorsia, nokikanoja sekä pari uiveloa ym.

Jatkoimme pian Mustaniemeen, josta avautuu hyvä näkymä läheisille Kota- ja Kammonkarille, joilla olikin lintuja ihan mukavasti mutta ei oikein toivomaamme kahlaajalajistoa. Kello alkoi kuitenkin olla jo niin paljon, että päätimme yrittää löytää sopivaa/sopivia aloituslajeja rallille, joka oli määrä aloittaa klo 11-12 välillä. Seurailin itse pitkään yhtä liian kaukana lahden pohjukan yllä kierrellyttä kotkalintua, joka ei missään tapauksessa ollut merikotka, mutta lopulta se lähti liukuun sisämaahan. Lopulta merellä jo pitkään kellunut kaakkurikin katosi juuri, kun heinätavipari laskeutui eteemme. Meren seulonta kuitenkin auttoi ja kauempaa löytyikin 2 kaakkuria ja niinpä ralli alkoi tasan klo 11:30, kun kiersimme eri putkista katsomassa aloituslajeiksi kaakkurin, heinätavin sekä valkoposkihanhen. Mustaniemi tuotti vielä mm. varpushaukan, merikihun sekä takaisin autolle kävellessämme havaitsemamme harmaasiepon, lehtokerttuja ja sirittäjiä ym.

Alun perin aloituspaikaksi kaavailemamme Nenännokka oli seuraava kohteemme ja kuten aina, löytyi parkkipaikan lähistöltä töyhtötiainen. Nokalla oli kuitenkin toivomaamme hiljaisempaa ja niiinpä lajilistamme karttui varsin tavallisilla lajeilla, onneksi kuitenkin yksinäinen jänkäsirriäinen sekä pari ristisorsaa nähtiin. Keli oli kuitenkin aivan uskomattoman hieno, oli lämmintä ja tyyntä, joten paikallisen tumman ja vaalean merikihun katselukin tuotti nautintoa, vaikka kyseessä ei pinna ollutkaan.

Pajulammen pikastoppi tuotti vain lirin ja Riutun lauttarannastakin löysimme vain kaukaisia kyhmyjoutsenia sekä merimetsoja. Niinpä kohta olimme taas Akionlahdella, jossa uivelot olivat kadonneet, mutta nokikanat sentään olivat yhä paikalla ja käynnin palkitsi autolle jo palaillessamme metsikössä laulanut punatulkku.

Kempeleen puolelle ja Vihiluotoon päästyämme oli tuuli yltynyt yllättävän kovaksi ja tuulen myötä vesi oli noussut korkealle eikä edellisiltaisista lietteistä ollut enää mitään jäljellä. Lämpimän kelin myötä myös ilma oli alkanut väreillä niin pahasti, että lopulta havainnot jäivät vain fasaaniin, pikkutylliin, mustapyrstökuireihin sekä mereltä löytyneisiin uiveloihin, joka oli hyvä paikkaus.

Teppolaan ajaessamme kuului ikkunoista tiltaltin laulu ja pelloilta löysimme pensaskertun sekä näimme kaukana kaarrelleen vanhan merikotkan ja kuulimme taas fasaanin. Sitten jatkoimme Rajakorpeen, jossa meillä oli yksi harvoista pohjustuslajeistamme peltosirkku, jota ei kuitenkaan löytynyt. Peltojen yllä lekutteli tuulihaukka ja sitten löysin kiikareilla itätaivaalta petolinnun, joka näytti heti lupaavalta. Miska sai sen pian putkeen ja viesti oli selvä, kiljukotkalaji! Kohta meillä oli kaikilla putket pystyssä ja lintu oli onneksi sen verran lähellä, että saimme sen helposti määritettyä vanhaksi kiljukotkaksi! Lintu kaarteli tovin komeasti kunnes lopulta jatkoi pohjoiskoilliseen.

Jatkoimme sitten iltapäivän helteessä perinteisesti joukkueessamme olleelta Antti Vierimaalta saamiemme pohjustusnuottien perässä Ala-Temmekseen ja Temmekseen, jossa meillä oli pari pöllönpesää tiedossa. Ensin yritimme helmipöllöä, mutta pönttö oli tyhjä eli poikaset olivat jo lähteneet pesästään eikä niitä tietenkään lähimaastosta löytynyt. Stoppi ei kuitenkaan ollut lainkaan turha, sillä lähipellolta paikkasimme peltosirkun sekä näimme pikkulepinkäisparin ja uuttukyyhkyn! Viirupöllö sen sijaan oli yhä paikalla ja vahti tomerasti lähikoivusta pökkelössä olleita kolmea poikastaan. Katsoimme lintuja vain kaukaa ja lähdimme vähin äänin pois paikalta.

Pikkuteitä kohti Liminkaa ajaessamme näin kaukana tien ylittäneen petolinnuntapaisen ja noin kilometrin ajettuamme kehotin kaikkia tähyilemään tien oikeanpuoleista taivasta ja kuinka ollakaan koiras sinisuohaukka ei ollutkaan lentänyt kauemmaksi, vaan kaarteli yhä hienosti näkyvissä.

Limingasta hoidimme kylältä kesykyyhkyt sekä sen alkuperäisen Limingan pulun eli turkinkyyhkyn. Sitten teimme pakollisen stopin jäätelökioskille, sillä Pirkka tarjosi meille kaikille kunnon töttörööt, sillä olihan hän vihdoin saanut kiljukotkasta eliksen!

Suunnittelimme kiiruhtavamme Virkkulan torniin tötteröinemme, jolloin mahdollisesti paikalla olleet muut joukkueet olisivat kateellisina tuijottaneet eväitämme, mutta hellekelissä jäätelöt oli syötävä turhan nopeasti. Niinpä jäätelöt oli jo syöty, kun käenpiian säikähdettyä edestämme tieltä lentoon parkkeerasimme tien päähän. Torniin päästyämme olimme sitäkin virkeämpiä ja taas täynnä kunnon ralliasennetta! Lajien saanti meinasi kuitenkin olla erittäin nihkeää. Paikalla aamusta asti ollutta jalohaikaraakaan ei meinannut löytyä. Heinätaveja, merikotkia sekä tietysti mustapyrstökuireja näkyi riittämiin. Editsemme lentänyt kahden jänkäsirriäisen ja pikkusirrin parvi kuitenkin tuotti todella hyvän lajin. Lopulta meidän kaikkien jo vuorollaan tuijottama kaukainen valkoinen möykky Temmesjokisuun suunnassa nousi pystyasentoon ja paljastui jalohaikaraksi ja pian lintu nousi siivilleen ja siirtyi huomattavasti lähemmäksi, jolloin se näkyi jo varsin hienosti. Ja kohta Harry löysi taivaalta poispäin lentäneen tundrakurmitsan, jonka me kaikki onnistuimme onneksi löytää. Ja Miska löysi sisämaan puolelta piekanan, minä pensaikossa piilotelleen keltavästäräkin ja Pirkka lahdella lennelleen räyskän, joten pikkuhiljaa olimme valmiita jatkamaan matkaa.

Käynnit Lumijoen Karissa ja kylällä eivät tuottaneet lisälajeja Sannanlahti tuotti sentään nuolihaukan ja suopöllön. Merikihukin nähtiin taas, mutta Lamukarilla jo 7. vuotta viihtyvää hietatiiraa emme taaskaan nähneet. Eikä kahlaajia ei näkynyt sielläkään!

Pienen sekoilun jälkeen löysimme lopulta Karvonlahden laitumelle, josta toivoimme vihdoin löytävämme uusia kahlaajalajeja ja löysimmekin mutta vain yhden – mustaviklon. Eikä ajo Siikajoen puolellekaan tuottanut kuin pari suopöllöä lisää. Ja ensimmäinen stoppi Siikajoella tehtiin Säären rannassa, jossa myös suopöllö istuskeli lähitolpalla niin komeasti, että sitä piti ihan kuvatakin. Ranta näytti todella hyvältä ja näkyvyyskin oli taas mitä mainioin ja niinpä löysimmekin rantakivikoista mm. karikukon, kapustarinnan sekä pari mustavikloa lisää. Parikymmentä kyhmyjoutsenta, pari heinätavia, uivelonaaras, mustapyrstökuiri sekä koko ajan ryystänyt järripeippo havaittiin myös.

Karinkannan täsmästoppi tuotti toivomamme, kun pari peltopyytä räpsähti vierestämme äännellen lentoon. Varessäikässä emme valitettavasti nähneet juuri toivomaamme vesilintujen iltamuuttoa, jota olimme nähneet aiemmista pisteistä kaukana väreilyssä likkuneena rähmänä pari parvea. Sentään jokunen mustalintu nähtiin ja onnenkantamoisena editsemme muutti 14 vesipääskyn parvi. Edustan saarilla näkyi ainakin 100 merimetsoa, joten tänä vuonna tämä monesti niin vaikea laji oli kyllä todella helppo. Saimme myös seurailla neljän hirven matkaa mantereelta kohti Hailuotoa. Matka sujui ensin kilometritolkulla meressä kahlaten, mutta kun lopulta porukka joutui uimasille, päätti yksi otuksista jänistää ja palata takaisin mantereelle.

Sitten olikin aika kiiruhtaa kohti Tauvoa ja taas oli käynyt niin, että vaikka olimme suunnitelleet ehtivämme Tauvoon ihan ihmisten aikaan, niin edessä oli perinteinen idyllinen keskiyökävely Suomen kauneimmalla hiekkarannalla. Vuorokauden vaihduttua olimme jo kävelemässä Munahiedalta kohti Ulkonokkaa, kun ensin Ulkonokan ruovikosta alkoi kuulua ruisrääkän laulu, jota pian säesti myös luhtakanan sulosoinnut! Upeaa mutta ihanaa! Tuulen taas tyynnyttyä ja veden laskettua olivat Ulkonokan rannat ulompana kuin ehkä koskaan, joten käveltävää riitti. Kävelimme ja kävelimme mutta havainnot jäivät lopulta vain yhteen lapinsirriin sekä vain 3 pikkutiiraan sekä muutamiin jo aiemmin havaittuihin lajeihin kuten ristisorsaan. Rannalla taapersi myös masentuneen näköinen kettu, jota näytti kahlaajien puuttuminen harmittavan yhtä paljon kuin meitä. Lopulta onneksi kaulushaikaratkin alkoivat huuhkailla ja näimmekin yhden linnun lentelevän yläpuolellamme.

Varsinainen pommi oli kuitenkin vasta edessä! Ajellessamme Munahiejantietä lähti edestämme puun oksalta valtava pöllö lentoon, joka onneksemme laskeutui näkyville – lapinpöllö! Säikänlahti oli aivan sumun peitossa, joten havainnot jäivät isoihin telkkäparviin, mutta taas pamahti, kun paluumatkalla tien varren hirvimetsästystornilta lähti edessämme lentoon taas valtava pöllö, joka oli kuin olikin huuhkaja!

Sitten ajelimme Raaheen, jossa Harry kierrätti meidät kaupungissa tutustumassa kerrankin muuhun Raaheen kuin sataman ympäristöön ja olimme kaikki erittäin yllättyneitä, että Raahehan näytti varin hienolta kaupungilta! Sightseeingin syynä oli se, että ajoimme Pitkäkarin lintutornille, jolla emme aiemmin olleet käyneet, mutta Tiiran kertoman mukaan paikalla oli nähty mukavia lajeja. Niinpä kohta olimme kanadanhanhea, pilkkasiipeä sekä satakieltä rikkaampia.

Aittalahdella humppasi vain kaulushaikara ja Varvissa kuului taas satakieli. Perinteinen mustakurkku-uikkupaikka ei taaskaan pettänyt ja samaten perinteinen Kaijanaron stoppi tuotti taas ruisrääkän ja satakielen sekä pellolta lentoon nousseen kapustarinnan. Heinikarinlammen ja Hietakarinlahden stopeilla kuulimme taas luhtakanan ja palaillessamme aamulinnut olivat jo mukavasti äänessä ja kuulimme hippiäisen, peukaloisen, mustapääkertun sekä puukiipijän. Parhalahdella kuului taas vain kaulushaikara.

Teerelänpuhto tuotti vain uusintoja laulajista, mainittakoon 3 tiltalttia ja pari peukaloista. Ja pikainen Eteläisen penkkatien ajo tuotti ruisrääkän ja satakielen lisäksi vihdoin myös viitakerttusen sekä rautiaisen.

Sitten olikin aika singahtaa perinteiselle aamustaijille Elävisluotoon. Ja emmepä olleet vielä kaikki saaneet edes putkia pystyyn, kun jo näin ensimmäisen ruokin, joka kuitenkin katosi niemen taakse ennen kuin muut ehtivät sitä nähdä. Valkoposkihanhia ja selkälokkeja oli lähiluodolla ja pikkuhiljaa merellä alkoi liikkua ensin kaakkureita mukanaan vihdoin myös kuikka ja pian myös merimetsojonoja, yhteensä 15 ruokkia, joitakin pilkkasiipiä sekä mustalintuja. Toivomaamme allia emme nähneet ja uusintoja olivat muutamat härkälinnut sekä karikukko.

Lopulta oli kuitenkin pakko jatkaa ja suunnata Vartin metsiin. Jonkin matkaa ajeltuamme juoksi tien yli komeasti soidintanut metso! Ja Antilta saamamme nuotit toimivat taas kerran ja niinpä kohta kuuntelimme yhtä aikaa palokärjen rummutusta, pohjantikan ääntelyä, käenpiian kuikutusta sekä kulorastaan ja rautiaisen laulua. Sitten jatkoimme salaiseen paikkaamme, jossa olimme kahdella aiemmalla rallikäynnillä vuosina 2012 ja 2013 havainneet ensin 2 ja siten yhden koiras niittysuohaukan. Ja kuinka ollakaan perille päästyämme, emme juuri ehtineet saada putkia pystyyn, kun Harry jo ilmoitti katselevansa taas koiras niittysuohaukkaa! Lintu saalisteli aukealla edessämme komeasti ja hoituipa tätä ihaillessa lajilistallemme myös pikkukuovi.

Kohta olimme jo matkalla Alhonmäkeen, jossa emme ehtineet juuri autosta ylös, kun ylitsemme lensi hemppo ja kaukaa sorakuopilta kantautui korviimme kangaskiurun kaunis laulelo. Niinpä täsmäpisto oli onnistunut niin hyvin, että suunnittelemamme petolintustaiji sai jäädä, kello kun ei ehkä kuitenkaan ollut vielä tarpeeksi paljon. Niinpä suuntasimme uudelleen käymään Säären rannassa, sillä pahimmat lajipuutteemme olivat ehdottomasti kuitenkin kahlaajalajistosta. Väreily oli kuitenkin taas melkoinen ja niinpä havainnot jäivät taas paikalla nähtyihin uiveloon ja mustavikloon.

Koskapa ralliaikaa oli vielä jäljellä, päätimme suunnata taas Limingan Virkkulaan, jossa kuitenkin oli nähty arosuohaukkaa, hietatiiraa, sitruunavästäräkkiä ym. ja olihan se myös muutenkin hyvä petopaikka. Tunti ennen rallin päättymistä olimme taas tornissa ja saimme kuulla koiras arosuohaukan juuri lentäneen saalis kynsissään kohti Puhkiavanperää. Miska kuitenkin löysi pian linnun korkealta Pitkännokan päältä soidintamasta saalis yhä kynsissään! Ja eipä aikaakaan, kun itse huomasin kahden naaras suohaukan parven tulossa meitä kohti ja siinähän oli mukavasti sinisuo- ja arosuohaukka yhdessä! Molemmat jatkoivat nekin Puhkiavanperän suuntaan. Veden korkeus sekä näkyvyys olivat optimaaliset, mutta valitettavasti kahlaajalajisto oli meille väärää, sillä muut paikalle saapuneet joukkueet kyllä kuittailivat lajilistoilleen meidän jo edelliskäynnillä hoitamiamme pikkusirriä ja tundrakurmitsaa sekä jopa vain Tauvossa näkemäämme lapinsirriä ja muutolla näkemäämme vesipääskyä. Jopa hiirihaukka tuntui tulleen lajiksi joillekin, vaikka me olimme niitä parikin kappaletta nähneet. Kovasti yritimme löytää sitruunavästäräkkiä, mutta näimme vain omituisen sitruunavästäräkkimäisesti äännelleitä keltavästäräkkejä. Onneksi Miska löysi klo 11:20 kanahaukan, joka jäi lopulta meidän viimeiseksi ja 155. lajiksemme.

Lopulta olimme helteisen ja erittäin raskaan rallin tulokseemme enemmän kuin tyytyväisiä! 120 peruslajista olimme havainneet kaikki ykköslistan 80 lajia ja 40 kakkoslistan lajista meiltä oli jäänyt puuttumaan vain suosirri, pikkukäpylintu sekä urpiainen.

Harry joutui vielä heittämään meidät Vihiluotoon, josta me Miskan ja Pirkan kanssa suuntasimme ensimmäistä kertaa koko reissulla ns. ”vanhan Oulun” puolelle ja Oritkariin, josta yritimme turhaan löytää rantakurvia. Piekana muutti kuitenkin kohti pohjoista. Ja meidän aloittaessamme pitkät kotimatkamme ei helppoa ollut Harrylläkään, joka oli lähes koko rallin toiminut ansiokkaasti kuskinamme ja joutui vielä purkamaan rallin Virkkulassa.

Olimme lopulta jo Kuopion tienoilla, kun saimme Harryltä tiedon, että olimme sijoittuneet 11 joukkueen kisassa kolmanneksi. Voittaja oli viime vuosien tapaan kova joukkue paikallisia eli Petri Lampila, Harri Taavetti, luopio meidän joukkueestamme Antti Peuna sekä vahvistus etelästä Kari Soilevaara 162 lajillaan. Toiseksi oli tullut myös paikallinen kaksikko Heikki Tuohimaa sekä Tuomas Väyrynen 159 lajilla ja meidän takan neljäntenä oli kova joukkio Ville Suorsa, Kalle Hiekkanen, Pauli-Pekka Österberg sekä Jukka Österberg 150 lajilla. Heillä oli koko rallin paras havainto – susi! Rallin kokonaislajimäärä oli yhteensä 191 lajia.

Loppumatka oli tietysti väsynyttä muta vuorotahtiin ajo- ja nukkumavuoroja vaihtaen olimme lopulta Juvalla, josta Miska jatkoi Mikkeliin ja minä vielä puolitoistatuntia Parikkalaan. Olipahan taas ollut raskas mutta silli virkistävä reissu, kun oli päässyt hyvässä porukassa retkeilemään vanhoilla tutuilla lintupaikoilla takuulla Suomen parhaassa linturallissa!

J.A.

Edellispäivien pitkistä bongausreissuista johtuen oli muutaman päivän erittäin väsynyt. Niinpä 10.5. havainnot jäivät mustapääkerttu-, tiltaltti-, peukalois-, käenpiika ja valkoselkätikkatasolle. 11.5. Siikalahden kierto tuotti haarahaukan patotieltä ja kevään ensimmäisen pääskyparven Tiviänlammelta, jossa oli mukana 35 törmä-, 30 haara- ja 15 räystäspääskyä. Illemmalla kävimme Saarella pikakeikalla, jossa Akanvaaran Tetrisuolla kuului pari peltosirkkua ja Pohjanrannassa näkyi 2 harmaasorsaa, 2 tylliä, 100 suokukkoa, 54 mustavikloa, 130 liroa jne. 12.5. Siikalahdella muutti vielä piekana, pikkulepinkäinen liittyi vuodarilistalle ja tervapääskyjä kierteli taivaalla jo 10 linnun parvi. Iltakeikka taas samoille Saaren paikoille oli pettymys.

13.5. aamulla bongasin Tyrjänkoskelta pikkusiepon vuodariksi ja Härskiinmutkan stoppi tuotti 15 lapasotkan parven. Iltapäivällä lähdimmekin sitten Hannan ja Miikan kanssa kohti Virolahtea, jossa olimme suunnitelleet olevamme ainakin seuraavan päivän ja mahdollisesti vielä sunnuntainkin. Lakakalliolle päästyämme oli vesilintujen iltamuutto jo täydessä käynnissä ja mustalintuja muuttikin muutamia kymmeniä tuhansia, mukanaan myös tuhansia alleja, 50 allia sekä yksinäinen mustalintuparvessa mukana ollut härkälintu. Iltanuotiolla grillattiin taas mukavassa porukassa makkaraa ennen kuin menimme telttaan nukkumaan.

14.5. heräsin itse staijaamaan jo ennen neljää ja pikkuhiljaa kuikkamuutto käynnistyikin. Pikkuhiljaa muutakin porukkaa saapui kalliolle Hanna ja Miika etunenässä ja lopulta neljän tunnin aikana laskin 1718 kuikkaa (mukaan lukien kuikkalajit) ja 64 kaakkuria, mutta muu muutto oli todella vaisua, hanhiakin näkyi yhteensä vain reilut pari tuhatta eikä mitään parempaa, jos ei liian kaukana saarten yllä länteen matkannutta mitäliesuohaukkaa lasketa. Niinpä kahdeksan jälkeen suuntasimmekin kiertelemään lähipaikkoja ja Vilkkilänturan Kolsinpohjassa kuulimme pikkusiepon ja pyrstötiaisia ja tornilta näkyi mm. pari lapinsirriä. Kellohiekantiellä lauleskeli kangaskiuru ja ylitsemme muutti mehiläishaukka ja Leerviikinniemessä oli pari ristisorsaa. Lintulahden visiitti tuotti vain lehtokertun. Kierroksella Miika pääsi vihdoin näkemään kyhmyjoutsenia, haahkoja, räyskiä ja lapintiiroja ym., joita ei pelkästään sisämaassa retkeilleelle ollut vielä tullut vastaan. Kunnon päiväunien jälkeen kipusimme taas Lakakalliolle, mutta iltamuutto oli lähes olematonta. Ainoa mielenkiintoisempi lintu oli kaukana idässä hetken kaarrellut kotka, joka oli jokin paremmansorttinen, mutta aivan liian kaukana.

15.5. suunnitelmat menivät sitten uusiksi, kun Miikan selkä ei kestänyt enää pitempään telttapatjalla nukkumista. Niinpä aamukolmen aikaan otimme suunnan kohti Lappeenrantaa. Alkumatkasta pikastoppi Lintulahdella tuotti vuodariksi ruisrääkän ja Ylämaalla tien yli lensi kehrääjä. Hanhijärvellä kuuntelimme hetken ruokosirkkalintua ja jatkoimme sitten Haapajärvelle, jossa emme kuitenkaan kuulleet vielä samana iltana kuultua pikkuhuittia, ainoastaan luhtakanan sekä kaukaisen fasaanin. Tornilta näimme 3 harmaasorsaa ja sitten jatkoimme Joutsenon Kotasaareen, jossa pienen odottelun jälkeen näimme ensin sitruuna- ja keltavästäräkin koirasristeymän ja sitten myös aidon sitruunavästäräkki koiraan. 5 lapinsirriä, tylli, 4 pikkutylliä, ampuhaukka sekä hemppo olivat muita havaintoja paikalta. Konnunsuolla ihastelimme vielä peltosirkkuja, ennen kuin lähdimme kotia kohti. Lopulta palailimme kotiin ja suuntasimme suoraan kunnon päikkäreille.

Illalla kävimme vielä Hannan kanssa pikaisesti taas Saaren parilla paikalla ja Akanvaaran Tetrisuolla oli 120 laulujoutsenta ja sinisuohaukka, mutta Pohjanranta oli tyhjentynyt valkoposkihanhistakin. Alkuyöstä kävin vielä Siikalahden patotiellä, jossa huuteli viirupöllö.

16.5. aamuvarhaisella kiersin Siikalahden ja Moskuunniemen ja vuodarilista karttui harmaasiepolla, punavarpusella, kuhankeittäjällä, kultarinnalla sekä Liuharannasta Lötjösen Matin löytämällä idänuunilinnulla, jossa ylitseni lensi myös 12 isokäpylinnun parvi. Lehtokerttuja lauloi jo siellä täällä. Iltapäivällä oli kohtalaista valkoposkihanhimuuttoa ja Siikalahdella laskin 15000 valkoposkihanhea. Ohessa muutti myös 270 allia, 78 kuikkaa sekä mehiläishaukka.

17.5. pikaisella yöretkellä bongasin viitasirkkalinnun Tyrjältä ja Suursuolla kuului ruisrääkkä, Sammallammella kuului ja Papisuolla näkyi kehrääjä. Aamulla Argusjärvellä lauloi viitakerttunen ja Härskiinmutkasta näkyi kivellä seisoskellut merimetso. Ruokatunnilla Siikalahdella muutti 4 tilheä.

18.5. aamulla Härskiinmutkasta näkyi koiras lapasotka. Töihin päästyäni alkoikin sitten kunnon hanhimuuttoja ja niinpä työhuoneen länteen osoittavasta ikkunastakin pääsin seulomaan valkoposkihanhiparvista muutamia sepelhanhia. Ruokatunnilla Siikalahdelle päästyäni oli lahden yli muuttanut jo kymmeniätuhansia valkoposkihanhia ja tuntiin näin itsekin niitä noin 7000. Päähuomion varasti kuitenkin taas idästä Siikalahden päälle saapunut kiljukotkankuvatus, joka kisaili pitkään lahden eteläpuolen yllä ruskosuohaukan kanssa ja intoutui välillä soidintamaankin. Illalla suuntasimme vielä tarkistamaan viirupöllön poikastilanteen ja yllättäen kolme potraa poikasta olivat jo niin isoja, että ne piti rengastaa.

19.5. pikainen Pohjanrannan käynti tuotti pari lapinsirriä sekä mustapyrstökuirin ja lyhyt iltayöretki Siikalahdelle tuotti välillä inhottavan kenttäkerttusmaisesti laulaneen luhtakerttusen sekä pensassirkkalinnun.

20.5. ruokatuntivisiitillä Siikalahdelle näin taas samaisen kiljukotkahärvelin ja kuulin tyllin sekä kuhankeittäjän. Iltapäivällä otin taas suunnan Virolahdelle. Matkalla näin Immalanjärvellä merikotkan. Lakakalliolle päästyäni staijailin klo 18:00-21:00 ja näin ainoaksi mainittavaksi havainnoksi 100 suosirrin parven, jota johti yksinäinen punakuiri. Illalla makkaranpaistoa säesti kehrääjä.

21.5. olin taas kalliolla jo neljältä. Keli muuttui pian sateiseksi ja niinpä staijailin yksikseni vain pari tuntia havaiten mainittavimpina 23 isosirrin parven sekä 26 suosirriä. Sitten suuntasin Vilkkilänturan torneille, joilta näin 11 lapinsirriä, 8 tylliä, 2 pikkutylliä, heinätavin, 3 merikotkaa sekä kuulin pikkusiepon ja rytikerttusen. Kellohiekantiellä äänittelin tovin kangaskiurua, ennen kuin palailin kuulemma alkaneen kahlaajamuuton seurantaan Lakakalliolle. Parissa tunnissa näin kuitenkin vain yhden 60 tundrakurmitsan ja 6 punakuirin sekaparven sekä 3 tylliä. Yhteensä aamun saldo oli 62 kuikkaa sekä vain 1 kaakkuri.

Lopulta alkoi taas sataa ja päätin suunnata bongaamaan punajalkahaukkaa Kattilaisten pelloilta. Pienen sekoilun jälkeen lintu löytyikin pellosta istuskelemasta kadotakseen kuitenkin taas pian. Onneksi lopulta lintu löytyi taas ja myöhästyneetkin saivat linnun hoidettua. Koska olin jo niin lähellä Haminaa, päätin ajella hieman lisää, että sain samalla jääkaappia kylmäksi ja puhelinta ladattua. Niinpä kävin hoitamassa rastaskerttusen vuodariksi Kirkkojärveltä.

Iltaunien jälkeen kipusin taas kalliolle, jossa kuuntelin staijaillessani samalla jääkiekon MM-välieräottelua korvanapista. Vihdoin näin minäkin muutamia kunnon sepelhanhiparvia, mutta saldo jäi silti vain 3410 lintuun, 900 valkoposkihanheen ja 1390 kirjohanheen. Staijin parasta antia olivat kuitenkin petolinnut, sillä näin 4 mehiläishaukkaa, haarahaukan sekä kaksi peräkkäin pohjoispuolella itään matkannutta pikkukiljukotkaa! Toinen lintu valui todella hitaasti kaarrellen ohitsemme ja saimme seurailla lintua reilut puoli tuntia! Ja toinen lintu löytyikin sattumalta samaan putken kuvaan osuessaan! Muita mukavia olivat merikihu sekä suopöllö.

22.5. odotukset olivat korkealla ja aamukolmen jälkeen pakkasin teltat ym. autoon ja suuntasin Harvajanniemeen, jossa olin pian neljän jälkeen. Sisämaassa matkan varrella vallinnut sumu ulottui kuitenkin merellekin ja näkyväisyys olikin aivan nollassa. Niinpä kiertelimme pikkuporukalla hetken lähimetsiä havaiten mm. pyyn, mutta pian olimme rantamökin asukkaiden kanssa mökissä odottelemassa sään selkiämistä. Mutta kun useaan tuntiin keli ei parantunut, lähtivät muut sisämaahan kiertelemään ja itse yritin sada unen päästä kiinni autossani. Lopulta kuitenkin päätin lähteä palailemaan kohti Etelä-Karjalaa.

Nappasin Joutsenossa Caireniuksen Sampsan kyytiin ja suuntasimme Hyvättilään, jossa näkyi ja kuului pian pari peltosirkkua ja pari mehiläishaukkaa kierteli taivaalla. Paikalta aiemmin löydetty turkinkyyhky huhuili näkyvästi puun oksalla. Pienen kiertelyn jälkeen näimme myös lähistöllä muutamia päiviä kierrelleen koiras niittysuohaukan ja löysimme uudesta paikasta pesivän oloisen valkoselkätikankin ja käenpiikakin kuultiin, joten retken alku oli ollut erinomainen!

Jatkoimme Konnunsuolle, jossa yritimme etsiä paria päivää aiemmin havaittua turturikyyhkyä, mutta havainnot jäivät kultarintaan, metsähanheen, laulujoutsenparvessa muuttaneeseen pikkujoutseneen, sinisuohaukkaan sekä huhuilevaan uuttukyyhkyyn. Kotasaaresta löytyi puolestaan 19 tylliä ja 4 lapinsirriä ym. Lappeenrannan Karhusjärvi oli varsin tyhjä, mutta rastaskerttunen kertaan narisi kertaalleen.

Palailimme vielä Joutsenon peltotien läpi kohti Joutsenoa ja parin pysähdyksen taktiikka tuotti vielä pikkukivan eli viiriäisen!

23.5. olin taas aika rutussa, mutta pikkuretkiä toki tein. Yöllä teimme Miikan kanssa sitten ihan kohtuullisen yöretken, mutta havainnot jäivät melko pitkälti jo aiemmin havaittuihin lintuihin. Saldona oli 6 luhtahuittia, 4 luhtakanaa, 4 kaulushaikaraa, 7 ruisrääkkää, 3 kehrääjää, luhtakerttunen, viitakerttunen sekä 2 viirupöllöä, joista toinen oli uusi.

24.5. merkittävin havainto oli illan lyhyellä Saaren Pohjanrannan käynnillä yllättänyt ylitseni muuttanut komea kolmen räyskän parvi! Kyseessä oli vasta toinen havaintoni lajista Parikkalasta! 25.5. aamulla kävimme kuukkelimetsissä pyörähtämässä, mutta havainnot jäivät aivan olemattomiksi.

26.5. taas aamulla lyhyt Saaren Pohjanrannan käynti ja vaikka lintuja ei juuri ollutkaan, vesipääsky teki käynnistä kannattavan. Päivällä Siikalahdella näkyi lyhyessä ajassa 102 muuttavaa kuikkaa ja tervapääskyjä pyöri taivaalla satakunta. Koskimiehen Pertin kanssa jutellessamme huomasimme ainakin kolme tervapääskyjen parittelua! Eipä ollut ennen moista tullut nähtyä! Patotiellä tepastellut varpushaukka myös herätti ihmetystä, kun se lopulta käveli ruovikkoon!

J.A.

9.5. kesken työpäivän tuli tieto, että Keuruulta oli löytynyt Isohiekalta Keurusselältä mustalintuparvesta amerikanmustalintu. Koskapa olin juuri paria päivää aiemmin ruusulokkibongauksessa uhonnut, että kyllähän WP-pinnat pitää yrittää aina Suomesta hoitaa, alkoi minua poltella lähteä vielä pikkuisen kauemmas bongaamaan.

Työpäiväni oli erittäin hiljainen, joten sain sovittua päiväni päättyväksi hieman etuajassa ja lähdin sitten matkaamaan kohti Keski-Suomea. Istahdettuani autoon tulikin sitten hälyviesti, että parvi oli noussut ilman ja lähtenyt kohti pohjoista. Niinpä palasin vielä takaisin töihin, mutta onneksi tarkistin vielä Lintutiedotuksen, johon olikin kohta perään tullut päivitysviesti, että parvi oli yhä paikalla. Niinpä singahdin matkaan. Tämän koommin päivitysviestejä ei tullut lainkaan, kunnes lopulta ensin tuli tieto, että lintu oli yhä paikalla ja pian perään, että parvi oli siirtynyt auringonkiloon, eikä ”amuli” ollut enää parvesta tunnistettavissa.

Tämä jäikin sitten lopulliseksi tiedoksi, kunnes lopulta iltakuuden aikaan pääsin perille. Seurakuntakeskukselta oli reipas kävely rantaan, josta lopulta löysin niemen kärjen, joka oli aivan täynnä bongareita. Niinpä jouduin itse hakemaan paikan, josta yhä vain aika kaukana auringonkilossa parvi uiskenteli.

Jonkin aikaa parvea tuijoteltuani löysin parvesta erimuotoisen yksilön, jolla oli selvästi paksumpi niska ja erimuotoinen nokka, mutta ei tämä vielä riittänyt määritysperusteeksi, kun mitään värejä ei nokasta näkynyt. Lähes heti tämän perään parvea kohti ajoi moottorivene ja säikytti parven vielä kauemmaksi.

Parvi seilasi reilun tunnin taas selällä valuen taas auringonkilosta erään pienen saaren lähistölle. Parven ollessa saaren lähellä, löytyi viimein amerikanmustalintukin paremmin näkyville ja kyllä se oli juuri sen muotoinen kuin se lintu, jota olin aiemminkin katsonut. Nyt kuitenkin useaan otteeseen näkyi myös linnun keltainen nokkapatti ja pariin otteeseen jopa patin väritys tarkemminkin linnun katsoessa kohti ja nokn ollessa näin tummaa vasten. Lopulta parvi kuitenkin ui saaren taakse näkymättömiin. Kun parvi lopulta valui saaren takaa sen toiselle puolelle esille, tuli taas moottorivene ja ajoi linnut taas auringonkiloon!

Ilta oli jo pitkällä ja parvi seilasi yhä vain kaukana selällä valuen kuitenkin taas saarta kohti. Auringon jo laskiessa väreily vihdoin hellitti, mutta samalla värien näkeminen vaikeutui entisestään. Muutamaan otteeseen amerikanmustalintu kuitenkin erottui lyhyesti mutta varsin selvästi vauhdikkaasta parvesta ennen kuin se taas katosi muiden vilkkaasti liikkuneiden lintujen sekaan.

Lopulta päätin lähteä pitkälle paluumatkalle ja olinkin kotona vasta klo 2:30 aamuyöllä väsyneenä mutta tyytyväisenä. Enpä olisi uskonut saavani kahta WP-pinnaa kolmeen päivään Suomesta enää koskaan!

J.A.