. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

30.-31.5. yöllä vielä rallireissusta väsyneenä suuntasimme kuitenkin lyhyelle yöretkelle. Kohteenamme olivat jo ties kuinka monetta vuotta eräälle peltoaukealle soidintamaan saapuneet heinäkurpat ja 1-2 lintua kuuluikin lähes saman tien paikalle saavuttuamme. Jatkoimme vielä Siikalahden patotielle, jossa luhtakerttunen lauloi yhä komeasti ja yhtäkkiä alkoi eteläpuolelta kuulua tuttua rullaavaa kurahtelua – naaras pikkuhuitti huuteli aika kaukana ilmeisesti ruovikon sisällä, jolloin ääni kuului varsin vaimeasti mutta hyvin tunnistettavasti kuitenkin. Otin linnusta hieman äänitystä ja pian olikin aika suunnata nukkumaan.

Toukokuun viimeisenä päivänä kävin pikaisesti Saarella, mutta havainnot jäivät peltosirkkuun. Illemmalla ajelin pelireissulle Lappeenrantaan ja matkan varrella pointsasin mennessä virtavästäräkin Imatran Neitsytniemen Tornan sillalta ja paluumatkalla pysähtelin enemmänkin. Lappeenrannan Askolassa näkyi vain punajalkaviklo, Joutsenon Kotasaaressa näkyi kapustarinta, pikkutylli, metsäviklo ja 3 liroa ja VaPon altailla pikkutylli, mustaviklo sekä keltavästäräkki. Retkelläni näin myös sitruunavästäräkkiparin! Niinpä olin päivän aikana havainnut kaikki neljä västäräkkilajia! Korvenkylän altailta pointsasin vielä liejukanan, mutta pikku-uikkua en nähnyt täälläkään. Pikku-uikkuhan oli ollut niin Kotasaaressa kuin Korvenkylässäkin, mutta eipä tärpännyt.

Kesäkuun toinen innostuin käydä pyörällä hoitamassa ekovuodariksi heinäkurpat. Matkalla hoitui myös viirupöllön maastopoikaset, luhtakerttunen, ruisrääkkiä, viitakerttusia sekä kehrääjiä, mutta Siikalahden pikkuhuittia ei kuulunut.

4.6. Joukionsalmeen oli taas kerääntynyt paikallisia valkoposkihanhia, joista yhdellä parilla oli jo aikaiset poikaset mukanaan. 5.6. kävimme sateiden hellitettyä Saaren Pohjanrannassa, josta löytyi 6 tylliä, suosirri, vesipääsky, 3 musta- ja 3 valkovikloa, liro sekä 5 valkoposkihanhea. Ansunmäessä näimme paluumatkalla suopöllön.

6.6. oli taas pelikeikka Lappeenrantaan ja tällä kertaakin stoppasin menomatkalla virtavässyllä. Paluumatkalla kävin ensin Askolassa, jossa näkyi 2 jänkäsirriäistä ja 3 pikkutylliä ja hoidin sitten pikkukultarinnan vuodenpinnalistalleni. VaPon altailla näkyi ampuhaukka ja 2 valkovikloa ja Kotasaaressa 4 pikkutylliä, 12 tylliä, 2 jänkäsirriäistä, suokukko sekä mustaviklo ja kuului rytikerttunen. Konnunsuolla näin vielä 5 valkoposkihanhea ja Korvenkylässä liejukana huuteli yhä nokka punaisena.

7.6. Härsiinmutkasta näkyi järvellä kellunut sepelhanhi ja 8.6. Pohjanrannan käynti tuotti vain metsäviklon, mutta Raikkalannurmelta onnistuin bongata 2 huudellutta viiriäistä. 10.6. Siikalahden iltakäynti tuotti kuhankeittäjän, mustaviklon, suokukon sekä vihdoin ensimmäisen sarvipöllöhavainnon sitten vuoden ensimmäisen päivän!

12.6. poljin aamuvarhain tuulessa ja vesisateessa Tarvaslammelle, josta jatkoimme Miikan kanssa kuukkelimetsiin. Matkalla jo näkyi palokärki ja kuului jokunen peukaloinen sekä tiltaltti ja metsistä löytyivät pitkän tauon jälkeen ystävämme kuukkelitkin, joilla oli ilahduttavasti kolme poikasta mukanaan! Varpushaukka kantoi saalista poikasilleen ja töyhtötiais- ja puukiipijäpoikueita oli siellä täällä. ilahduttavaa oli kuulla myös idänuunilintu, jollaisia löysimme sitten kierrokseltamme pari laulavaa lintua lisääkin! Lisäksi peukaloisia ja tiltaltteja, mustapääkerttu, sirittäjiä, mehiläishaukka sekä koppelo havaittiin, joten aamulenkki oli huonosta säästä huolimatta oikein onnistunut.

13.6. oli taas pelireissu ja virtavässy löytyi taas muutamassa sekunnissa. Askolassa näkyi 3 punajalkavikloa, 3 pikkutylliä sekä kuului pikkukuovi. Muualla en sitten käynytkään, kun piti ehtiä seuraamaan jalkapallon EM-kisoja.

14.6. kävin taas kuuntelemassa heinäkurppia, joita kuului paikalla olleen ja heinäkurppia kartoittavan Kontiokorven Jarin parabolilla kolme yksilöä. Kuulimme pikakierroksella pari luhtakerttustakin ja Siikalahdella kuulin vielä pensassirkkalinnun. Aamulla kävin Kukonkannan raviradalla määrittämässä Partasen Harrin löytäneen laulajan rytikerttuseksi ja luhtakerttunen lauloi täälläkin. Laji tuntuisi olevan yllättävän runsas vuosien tauon jälkeen, sen sijaan viitakerttusia en ole koskaan kuullut näillä seuduilla yhtä vähän kuin tänä vuonna. Toki yöretkeily on ollut vähäistä.

16.6. ruokatuntivisiitti Siikalahdelle antoi vielä palkinnon, kun lahdella lenteli 2 mustatiiraa, josta tuli pitkästä aikaa uusi vuodenpinna.

Viikonloppuna olikin sitten edessä lähtö suureen ja mahtavaan naapurimaahan kunnon interrail lomalle! Edessä olisi 17 päivän reissu, josta 5 vuorokautta menisi junassa! Onneksi luvassa oli myös Pohjois-Uralia mielenkiintoisine lintuineen ja oletettavasti lukuisine hyttysineen…

J.A.

27.5. kävin vielä ruokatunnilla pikaisesti Siikalahdella, jossa näin lahden yllä matalalla lennelleen haarahaukan sekä kuulin palokärjen. Päätettyäni työpäiväni lähdin ajamaan kohti Oulua, jossa edessä oli taas perinteinen 24 tunnin PPLY-ralli. Savonlinnassa näin Etelä-Savossa harvinaisen uuttukyyhkyn ja puolentoista tunnin ajon jälkeen parkkeerasin Juvan ABC:lle, jossa pian tapasin Miska Loipon ja pian matkamme jatkui Miskan autolla.

Seuraava stoppimme oli Siilinjärven Raasion koillisaltaalla, jossa oli mukavasti kahlaajia. Laskimme lietteiltä 26 suosirriä, 25 jänkäsirriäistä, 11 tylliä, 3 kuovia, 2 lapinsirriä, pikkusirrin, 3 punajalkavikloa, valkoviklon sekä noin 100 pikkulokkia. Ainoa muu mielenkiintoisempi havainto matkan varrelta oli Siikalatvan Piippolassa nähty pikkulepinkäinen.

Lopulta pitkän ajon jälkeen parkkeerasimme Kempeleen Vihiluodon Airport -hotellille, jonne saapui pian Kemijärveltä parin Ylikiimingin pohjustuspaikan kautta saapunut Pirkkakin. Majoituttuamme ruokailimme kunnon espanjalaisen illallisen alkupaloineen havaiten ravintolan ikkunasta komeassa rantamaisemassa kaikkea muuta kuin maisemalle tyypilliset tilhen sekä fasaanin.

Ruokailun jälkeen kävelimme vielä rannassa olevalle lintutornille, jolta havaitsimme kaulushaikaran, 2 mustapyrstökuiria, pikkutyllin, vesipääskyn, suosirrin, risti- sekä harmaasorsia ja urpiaisen. Puoliltaöin maltoimme lopulta kömpiä nukkumaan, vaikka ulkona vielä oli varsin valoisaa.

28.5. heräsimme hieman seitsemän jälkeen, kun kuulin ikkunasta pihalla huudelleen turkinkyyhkyn, joka kuitenkin hiljeni ennen kuin muut sitä kuulivat. Pirkka kävi pihalla sitä jopa etsimässä, mutta löysi vain pensaskertun. Kahdeksalta olimme jo nauttimassa ruhtinaallista aamupalaa. Pian saapui joukkueemme kapteeni Harry Nyström paikalle ja koskapa Pirkan edellisiltaiset Ylikiimingin pohjustukset eivät olleet tuottaneet juuri mitään, päätimme ottaa rallisuunnitelmaksi yön aikana kämppäkavereideni kuorsausta ja hampaiden kirskutusta kuunnellessani suunnittelemani reitin.

Niinpä käytyämme kaupassa otimme suunnan kohti Oulunsalon lintupaikkoja ja kävimme ensin pohjustamassa Akionlahden, jossa näkyi jo ennen tornia pari räyskää ja tornilta näimme harmaasorsia, nokikanoja sekä pari uiveloa ym.

Jatkoimme pian Mustaniemeen, josta avautuu hyvä näkymä läheisille Kota- ja Kammonkarille, joilla olikin lintuja ihan mukavasti mutta ei oikein toivomaamme kahlaajalajistoa. Kello alkoi kuitenkin olla jo niin paljon, että päätimme yrittää löytää sopivaa/sopivia aloituslajeja rallille, joka oli määrä aloittaa klo 11-12 välillä. Seurailin itse pitkään yhtä liian kaukana lahden pohjukan yllä kierrellyttä kotkalintua, joka ei missään tapauksessa ollut merikotka, mutta lopulta se lähti liukuun sisämaahan. Lopulta merellä jo pitkään kellunut kaakkurikin katosi juuri, kun heinätavipari laskeutui eteemme. Meren seulonta kuitenkin auttoi ja kauempaa löytyikin 2 kaakkuria ja niinpä ralli alkoi tasan klo 11:30, kun kiersimme eri putkista katsomassa aloituslajeiksi kaakkurin, heinätavin sekä valkoposkihanhen. Mustaniemi tuotti vielä mm. varpushaukan, merikihun sekä takaisin autolle kävellessämme havaitsemamme harmaasiepon, lehtokerttuja ja sirittäjiä ym.

Alun perin aloituspaikaksi kaavailemamme Nenännokka oli seuraava kohteemme ja kuten aina, löytyi parkkipaikan lähistöltä töyhtötiainen. Nokalla oli kuitenkin toivomaamme hiljaisempaa ja niiinpä lajilistamme karttui varsin tavallisilla lajeilla, onneksi kuitenkin yksinäinen jänkäsirriäinen sekä pari ristisorsaa nähtiin. Keli oli kuitenkin aivan uskomattoman hieno, oli lämmintä ja tyyntä, joten paikallisen tumman ja vaalean merikihun katselukin tuotti nautintoa, vaikka kyseessä ei pinna ollutkaan.

Pajulammen pikastoppi tuotti vain lirin ja Riutun lauttarannastakin löysimme vain kaukaisia kyhmyjoutsenia sekä merimetsoja. Niinpä kohta olimme taas Akionlahdella, jossa uivelot olivat kadonneet, mutta nokikanat sentään olivat yhä paikalla ja käynnin palkitsi autolle jo palaillessamme metsikössä laulanut punatulkku.

Kempeleen puolelle ja Vihiluotoon päästyämme oli tuuli yltynyt yllättävän kovaksi ja tuulen myötä vesi oli noussut korkealle eikä edellisiltaisista lietteistä ollut enää mitään jäljellä. Lämpimän kelin myötä myös ilma oli alkanut väreillä niin pahasti, että lopulta havainnot jäivät vain fasaaniin, pikkutylliin, mustapyrstökuireihin sekä mereltä löytyneisiin uiveloihin, joka oli hyvä paikkaus.

Teppolaan ajaessamme kuului ikkunoista tiltaltin laulu ja pelloilta löysimme pensaskertun sekä näimme kaukana kaarrelleen vanhan merikotkan ja kuulimme taas fasaanin. Sitten jatkoimme Rajakorpeen, jossa meillä oli yksi harvoista pohjustuslajeistamme peltosirkku, jota ei kuitenkaan löytynyt. Peltojen yllä lekutteli tuulihaukka ja sitten löysin kiikareilla itätaivaalta petolinnun, joka näytti heti lupaavalta. Miska sai sen pian putkeen ja viesti oli selvä, kiljukotkalaji! Kohta meillä oli kaikilla putket pystyssä ja lintu oli onneksi sen verran lähellä, että saimme sen helposti määritettyä vanhaksi kiljukotkaksi! Lintu kaarteli tovin komeasti kunnes lopulta jatkoi pohjoiskoilliseen.

Jatkoimme sitten iltapäivän helteessä perinteisesti joukkueessamme olleelta Antti Vierimaalta saamiemme pohjustusnuottien perässä Ala-Temmekseen ja Temmekseen, jossa meillä oli pari pöllönpesää tiedossa. Ensin yritimme helmipöllöä, mutta pönttö oli tyhjä eli poikaset olivat jo lähteneet pesästään eikä niitä tietenkään lähimaastosta löytynyt. Stoppi ei kuitenkaan ollut lainkaan turha, sillä lähipellolta paikkasimme peltosirkun sekä näimme pikkulepinkäisparin ja uuttukyyhkyn! Viirupöllö sen sijaan oli yhä paikalla ja vahti tomerasti lähikoivusta pökkelössä olleita kolmea poikastaan. Katsoimme lintuja vain kaukaa ja lähdimme vähin äänin pois paikalta.

Pikkuteitä kohti Liminkaa ajaessamme näin kaukana tien ylittäneen petolinnuntapaisen ja noin kilometrin ajettuamme kehotin kaikkia tähyilemään tien oikeanpuoleista taivasta ja kuinka ollakaan koiras sinisuohaukka ei ollutkaan lentänyt kauemmaksi, vaan kaarteli yhä hienosti näkyvissä.

Limingasta hoidimme kylältä kesykyyhkyt sekä sen alkuperäisen Limingan pulun eli turkinkyyhkyn. Sitten teimme pakollisen stopin jäätelökioskille, sillä Pirkka tarjosi meille kaikille kunnon töttörööt, sillä olihan hän vihdoin saanut kiljukotkasta eliksen!

Suunnittelimme kiiruhtavamme Virkkulan torniin tötteröinemme, jolloin mahdollisesti paikalla olleet muut joukkueet olisivat kateellisina tuijottaneet eväitämme, mutta hellekelissä jäätelöt oli syötävä turhan nopeasti. Niinpä jäätelöt oli jo syöty, kun käenpiian säikähdettyä edestämme tieltä lentoon parkkeerasimme tien päähän. Torniin päästyämme olimme sitäkin virkeämpiä ja taas täynnä kunnon ralliasennetta! Lajien saanti meinasi kuitenkin olla erittäin nihkeää. Paikalla aamusta asti ollutta jalohaikaraakaan ei meinannut löytyä. Heinätaveja, merikotkia sekä tietysti mustapyrstökuireja näkyi riittämiin. Editsemme lentänyt kahden jänkäsirriäisen ja pikkusirrin parvi kuitenkin tuotti todella hyvän lajin. Lopulta meidän kaikkien jo vuorollaan tuijottama kaukainen valkoinen möykky Temmesjokisuun suunnassa nousi pystyasentoon ja paljastui jalohaikaraksi ja pian lintu nousi siivilleen ja siirtyi huomattavasti lähemmäksi, jolloin se näkyi jo varsin hienosti. Ja kohta Harry löysi taivaalta poispäin lentäneen tundrakurmitsan, jonka me kaikki onnistuimme onneksi löytää. Ja Miska löysi sisämaan puolelta piekanan, minä pensaikossa piilotelleen keltavästäräkin ja Pirkka lahdella lennelleen räyskän, joten pikkuhiljaa olimme valmiita jatkamaan matkaa.

Käynnit Lumijoen Karissa ja kylällä eivät tuottaneet lisälajeja Sannanlahti tuotti sentään nuolihaukan ja suopöllön. Merikihukin nähtiin taas, mutta Lamukarilla jo 7. vuotta viihtyvää hietatiiraa emme taaskaan nähneet. Eikä kahlaajia ei näkynyt sielläkään!

Pienen sekoilun jälkeen löysimme lopulta Karvonlahden laitumelle, josta toivoimme vihdoin löytävämme uusia kahlaajalajeja ja löysimmekin mutta vain yhden – mustaviklon. Eikä ajo Siikajoen puolellekaan tuottanut kuin pari suopöllöä lisää. Ja ensimmäinen stoppi Siikajoella tehtiin Säären rannassa, jossa myös suopöllö istuskeli lähitolpalla niin komeasti, että sitä piti ihan kuvatakin. Ranta näytti todella hyvältä ja näkyvyyskin oli taas mitä mainioin ja niinpä löysimmekin rantakivikoista mm. karikukon, kapustarinnan sekä pari mustavikloa lisää. Parikymmentä kyhmyjoutsenta, pari heinätavia, uivelonaaras, mustapyrstökuiri sekä koko ajan ryystänyt järripeippo havaittiin myös.

Karinkannan täsmästoppi tuotti toivomamme, kun pari peltopyytä räpsähti vierestämme äännellen lentoon. Varessäikässä emme valitettavasti nähneet juuri toivomaamme vesilintujen iltamuuttoa, jota olimme nähneet aiemmista pisteistä kaukana väreilyssä likkuneena rähmänä pari parvea. Sentään jokunen mustalintu nähtiin ja onnenkantamoisena editsemme muutti 14 vesipääskyn parvi. Edustan saarilla näkyi ainakin 100 merimetsoa, joten tänä vuonna tämä monesti niin vaikea laji oli kyllä todella helppo. Saimme myös seurailla neljän hirven matkaa mantereelta kohti Hailuotoa. Matka sujui ensin kilometritolkulla meressä kahlaten, mutta kun lopulta porukka joutui uimasille, päätti yksi otuksista jänistää ja palata takaisin mantereelle.

Sitten olikin aika kiiruhtaa kohti Tauvoa ja taas oli käynyt niin, että vaikka olimme suunnitelleet ehtivämme Tauvoon ihan ihmisten aikaan, niin edessä oli perinteinen idyllinen keskiyökävely Suomen kauneimmalla hiekkarannalla. Vuorokauden vaihduttua olimme jo kävelemässä Munahiedalta kohti Ulkonokkaa, kun ensin Ulkonokan ruovikosta alkoi kuulua ruisrääkän laulu, jota pian säesti myös luhtakanan sulosoinnut! Upeaa mutta ihanaa! Tuulen taas tyynnyttyä ja veden laskettua olivat Ulkonokan rannat ulompana kuin ehkä koskaan, joten käveltävää riitti. Kävelimme ja kävelimme mutta havainnot jäivät lopulta vain yhteen lapinsirriin sekä vain 3 pikkutiiraan sekä muutamiin jo aiemmin havaittuihin lajeihin kuten ristisorsaan. Rannalla taapersi myös masentuneen näköinen kettu, jota näytti kahlaajien puuttuminen harmittavan yhtä paljon kuin meitä. Lopulta onneksi kaulushaikaratkin alkoivat huuhkailla ja näimmekin yhden linnun lentelevän yläpuolellamme.

Varsinainen pommi oli kuitenkin vasta edessä! Ajellessamme Munahiejantietä lähti edestämme puun oksalta valtava pöllö lentoon, joka onneksemme laskeutui näkyville – lapinpöllö! Säikänlahti oli aivan sumun peitossa, joten havainnot jäivät isoihin telkkäparviin, mutta taas pamahti, kun paluumatkalla tien varren hirvimetsästystornilta lähti edessämme lentoon taas valtava pöllö, joka oli kuin olikin huuhkaja!

Sitten ajelimme Raaheen, jossa Harry kierrätti meidät kaupungissa tutustumassa kerrankin muuhun Raaheen kuin sataman ympäristöön ja olimme kaikki erittäin yllättyneitä, että Raahehan näytti varin hienolta kaupungilta! Sightseeingin syynä oli se, että ajoimme Pitkäkarin lintutornille, jolla emme aiemmin olleet käyneet, mutta Tiiran kertoman mukaan paikalla oli nähty mukavia lajeja. Niinpä kohta olimme kanadanhanhea, pilkkasiipeä sekä satakieltä rikkaampia.

Aittalahdella humppasi vain kaulushaikara ja Varvissa kuului taas satakieli. Perinteinen mustakurkku-uikkupaikka ei taaskaan pettänyt ja samaten perinteinen Kaijanaron stoppi tuotti taas ruisrääkän ja satakielen sekä pellolta lentoon nousseen kapustarinnan. Heinikarinlammen ja Hietakarinlahden stopeilla kuulimme taas luhtakanan ja palaillessamme aamulinnut olivat jo mukavasti äänessä ja kuulimme hippiäisen, peukaloisen, mustapääkertun sekä puukiipijän. Parhalahdella kuului taas vain kaulushaikara.

Teerelänpuhto tuotti vain uusintoja laulajista, mainittakoon 3 tiltalttia ja pari peukaloista. Ja pikainen Eteläisen penkkatien ajo tuotti ruisrääkän ja satakielen lisäksi vihdoin myös viitakerttusen sekä rautiaisen.

Sitten olikin aika singahtaa perinteiselle aamustaijille Elävisluotoon. Ja emmepä olleet vielä kaikki saaneet edes putkia pystyyn, kun jo näin ensimmäisen ruokin, joka kuitenkin katosi niemen taakse ennen kuin muut ehtivät sitä nähdä. Valkoposkihanhia ja selkälokkeja oli lähiluodolla ja pikkuhiljaa merellä alkoi liikkua ensin kaakkureita mukanaan vihdoin myös kuikka ja pian myös merimetsojonoja, yhteensä 15 ruokkia, joitakin pilkkasiipiä sekä mustalintuja. Toivomaamme allia emme nähneet ja uusintoja olivat muutamat härkälinnut sekä karikukko.

Lopulta oli kuitenkin pakko jatkaa ja suunnata Vartin metsiin. Jonkin matkaa ajeltuamme juoksi tien yli komeasti soidintanut metso! Ja Antilta saamamme nuotit toimivat taas kerran ja niinpä kohta kuuntelimme yhtä aikaa palokärjen rummutusta, pohjantikan ääntelyä, käenpiian kuikutusta sekä kulorastaan ja rautiaisen laulua. Sitten jatkoimme salaiseen paikkaamme, jossa olimme kahdella aiemmalla rallikäynnillä vuosina 2012 ja 2013 havainneet ensin 2 ja siten yhden koiras niittysuohaukan. Ja kuinka ollakaan perille päästyämme, emme juuri ehtineet saada putkia pystyyn, kun Harry jo ilmoitti katselevansa taas koiras niittysuohaukkaa! Lintu saalisteli aukealla edessämme komeasti ja hoituipa tätä ihaillessa lajilistallemme myös pikkukuovi.

Kohta olimme jo matkalla Alhonmäkeen, jossa emme ehtineet juuri autosta ylös, kun ylitsemme lensi hemppo ja kaukaa sorakuopilta kantautui korviimme kangaskiurun kaunis laulelo. Niinpä täsmäpisto oli onnistunut niin hyvin, että suunnittelemamme petolintustaiji sai jäädä, kello kun ei ehkä kuitenkaan ollut vielä tarpeeksi paljon. Niinpä suuntasimme uudelleen käymään Säären rannassa, sillä pahimmat lajipuutteemme olivat ehdottomasti kuitenkin kahlaajalajistosta. Väreily oli kuitenkin taas melkoinen ja niinpä havainnot jäivät taas paikalla nähtyihin uiveloon ja mustavikloon.

Koskapa ralliaikaa oli vielä jäljellä, päätimme suunnata taas Limingan Virkkulaan, jossa kuitenkin oli nähty arosuohaukkaa, hietatiiraa, sitruunavästäräkkiä ym. ja olihan se myös muutenkin hyvä petopaikka. Tunti ennen rallin päättymistä olimme taas tornissa ja saimme kuulla koiras arosuohaukan juuri lentäneen saalis kynsissään kohti Puhkiavanperää. Miska kuitenkin löysi pian linnun korkealta Pitkännokan päältä soidintamasta saalis yhä kynsissään! Ja eipä aikaakaan, kun itse huomasin kahden naaras suohaukan parven tulossa meitä kohti ja siinähän oli mukavasti sinisuo- ja arosuohaukka yhdessä! Molemmat jatkoivat nekin Puhkiavanperän suuntaan. Veden korkeus sekä näkyvyys olivat optimaaliset, mutta valitettavasti kahlaajalajisto oli meille väärää, sillä muut paikalle saapuneet joukkueet kyllä kuittailivat lajilistoilleen meidän jo edelliskäynnillä hoitamiamme pikkusirriä ja tundrakurmitsaa sekä jopa vain Tauvossa näkemäämme lapinsirriä ja muutolla näkemäämme vesipääskyä. Jopa hiirihaukka tuntui tulleen lajiksi joillekin, vaikka me olimme niitä parikin kappaletta nähneet. Kovasti yritimme löytää sitruunavästäräkkiä, mutta näimme vain omituisen sitruunavästäräkkimäisesti äännelleitä keltavästäräkkejä. Onneksi Miska löysi klo 11:20 kanahaukan, joka jäi lopulta meidän viimeiseksi ja 155. lajiksemme.

Lopulta olimme helteisen ja erittäin raskaan rallin tulokseemme enemmän kuin tyytyväisiä! 120 peruslajista olimme havainneet kaikki ykköslistan 80 lajia ja 40 kakkoslistan lajista meiltä oli jäänyt puuttumaan vain suosirri, pikkukäpylintu sekä urpiainen.

Harry joutui vielä heittämään meidät Vihiluotoon, josta me Miskan ja Pirkan kanssa suuntasimme ensimmäistä kertaa koko reissulla ns. ”vanhan Oulun” puolelle ja Oritkariin, josta yritimme turhaan löytää rantakurvia. Piekana muutti kuitenkin kohti pohjoista. Ja meidän aloittaessamme pitkät kotimatkamme ei helppoa ollut Harrylläkään, joka oli lähes koko rallin toiminut ansiokkaasti kuskinamme ja joutui vielä purkamaan rallin Virkkulassa.

Olimme lopulta jo Kuopion tienoilla, kun saimme Harryltä tiedon, että olimme sijoittuneet 11 joukkueen kisassa kolmanneksi. Voittaja oli viime vuosien tapaan kova joukkue paikallisia eli Petri Lampila, Harri Taavetti, luopio meidän joukkueestamme Antti Peuna sekä vahvistus etelästä Kari Soilevaara 162 lajillaan. Toiseksi oli tullut myös paikallinen kaksikko Heikki Tuohimaa sekä Tuomas Väyrynen 159 lajilla ja meidän takan neljäntenä oli kova joukkio Ville Suorsa, Kalle Hiekkanen, Pauli-Pekka Österberg sekä Jukka Österberg 150 lajilla. Heillä oli koko rallin paras havainto – susi! Rallin kokonaislajimäärä oli yhteensä 191 lajia.

Loppumatka oli tietysti väsynyttä muta vuorotahtiin ajo- ja nukkumavuoroja vaihtaen olimme lopulta Juvalla, josta Miska jatkoi Mikkeliin ja minä vielä puolitoistatuntia Parikkalaan. Olipahan taas ollut raskas mutta silli virkistävä reissu, kun oli päässyt hyvässä porukassa retkeilemään vanhoilla tutuilla lintupaikoilla takuulla Suomen parhaassa linturallissa!

J.A.

Edellispäivien pitkistä bongausreissuista johtuen oli muutaman päivän erittäin väsynyt. Niinpä 10.5. havainnot jäivät mustapääkerttu-, tiltaltti-, peukalois-, käenpiika ja valkoselkätikkatasolle. 11.5. Siikalahden kierto tuotti haarahaukan patotieltä ja kevään ensimmäisen pääskyparven Tiviänlammelta, jossa oli mukana 35 törmä-, 30 haara- ja 15 räystäspääskyä. Illemmalla kävimme Saarella pikakeikalla, jossa Akanvaaran Tetrisuolla kuului pari peltosirkkua ja Pohjanrannassa näkyi 2 harmaasorsaa, 2 tylliä, 100 suokukkoa, 54 mustavikloa, 130 liroa jne. 12.5. Siikalahdella muutti vielä piekana, pikkulepinkäinen liittyi vuodarilistalle ja tervapääskyjä kierteli taivaalla jo 10 linnun parvi. Iltakeikka taas samoille Saaren paikoille oli pettymys.

13.5. aamulla bongasin Tyrjänkoskelta pikkusiepon vuodariksi ja Härskiinmutkan stoppi tuotti 15 lapasotkan parven. Iltapäivällä lähdimmekin sitten Hannan ja Miikan kanssa kohti Virolahtea, jossa olimme suunnitelleet olevamme ainakin seuraavan päivän ja mahdollisesti vielä sunnuntainkin. Lakakalliolle päästyämme oli vesilintujen iltamuutto jo täydessä käynnissä ja mustalintuja muuttikin muutamia kymmeniä tuhansia, mukanaan myös tuhansia alleja, 50 allia sekä yksinäinen mustalintuparvessa mukana ollut härkälintu. Iltanuotiolla grillattiin taas mukavassa porukassa makkaraa ennen kuin menimme telttaan nukkumaan.

14.5. heräsin itse staijaamaan jo ennen neljää ja pikkuhiljaa kuikkamuutto käynnistyikin. Pikkuhiljaa muutakin porukkaa saapui kalliolle Hanna ja Miika etunenässä ja lopulta neljän tunnin aikana laskin 1718 kuikkaa (mukaan lukien kuikkalajit) ja 64 kaakkuria, mutta muu muutto oli todella vaisua, hanhiakin näkyi yhteensä vain reilut pari tuhatta eikä mitään parempaa, jos ei liian kaukana saarten yllä länteen matkannutta mitäliesuohaukkaa lasketa. Niinpä kahdeksan jälkeen suuntasimmekin kiertelemään lähipaikkoja ja Vilkkilänturan Kolsinpohjassa kuulimme pikkusiepon ja pyrstötiaisia ja tornilta näkyi mm. pari lapinsirriä. Kellohiekantiellä lauleskeli kangaskiuru ja ylitsemme muutti mehiläishaukka ja Leerviikinniemessä oli pari ristisorsaa. Lintulahden visiitti tuotti vain lehtokertun. Kierroksella Miika pääsi vihdoin näkemään kyhmyjoutsenia, haahkoja, räyskiä ja lapintiiroja ym., joita ei pelkästään sisämaassa retkeilleelle ollut vielä tullut vastaan. Kunnon päiväunien jälkeen kipusimme taas Lakakalliolle, mutta iltamuutto oli lähes olematonta. Ainoa mielenkiintoisempi lintu oli kaukana idässä hetken kaarrellut kotka, joka oli jokin paremmansorttinen, mutta aivan liian kaukana.

15.5. suunnitelmat menivät sitten uusiksi, kun Miikan selkä ei kestänyt enää pitempään telttapatjalla nukkumista. Niinpä aamukolmen aikaan otimme suunnan kohti Lappeenrantaa. Alkumatkasta pikastoppi Lintulahdella tuotti vuodariksi ruisrääkän ja Ylämaalla tien yli lensi kehrääjä. Hanhijärvellä kuuntelimme hetken ruokosirkkalintua ja jatkoimme sitten Haapajärvelle, jossa emme kuitenkaan kuulleet vielä samana iltana kuultua pikkuhuittia, ainoastaan luhtakanan sekä kaukaisen fasaanin. Tornilta näimme 3 harmaasorsaa ja sitten jatkoimme Joutsenon Kotasaareen, jossa pienen odottelun jälkeen näimme ensin sitruuna- ja keltavästäräkin koirasristeymän ja sitten myös aidon sitruunavästäräkki koiraan. 5 lapinsirriä, tylli, 4 pikkutylliä, ampuhaukka sekä hemppo olivat muita havaintoja paikalta. Konnunsuolla ihastelimme vielä peltosirkkuja, ennen kuin lähdimme kotia kohti. Lopulta palailimme kotiin ja suuntasimme suoraan kunnon päikkäreille.

Illalla kävimme vielä Hannan kanssa pikaisesti taas Saaren parilla paikalla ja Akanvaaran Tetrisuolla oli 120 laulujoutsenta ja sinisuohaukka, mutta Pohjanranta oli tyhjentynyt valkoposkihanhistakin. Alkuyöstä kävin vielä Siikalahden patotiellä, jossa huuteli viirupöllö.

16.5. aamuvarhaisella kiersin Siikalahden ja Moskuunniemen ja vuodarilista karttui harmaasiepolla, punavarpusella, kuhankeittäjällä, kultarinnalla sekä Liuharannasta Lötjösen Matin löytämällä idänuunilinnulla, jossa ylitseni lensi myös 12 isokäpylinnun parvi. Lehtokerttuja lauloi jo siellä täällä. Iltapäivällä oli kohtalaista valkoposkihanhimuuttoa ja Siikalahdella laskin 15000 valkoposkihanhea. Ohessa muutti myös 270 allia, 78 kuikkaa sekä mehiläishaukka.

17.5. pikaisella yöretkellä bongasin viitasirkkalinnun Tyrjältä ja Suursuolla kuului ruisrääkkä, Sammallammella kuului ja Papisuolla näkyi kehrääjä. Aamulla Argusjärvellä lauloi viitakerttunen ja Härskiinmutkasta näkyi kivellä seisoskellut merimetso. Ruokatunnilla Siikalahdella muutti 4 tilheä.

18.5. aamulla Härskiinmutkasta näkyi koiras lapasotka. Töihin päästyäni alkoikin sitten kunnon hanhimuuttoja ja niinpä työhuoneen länteen osoittavasta ikkunastakin pääsin seulomaan valkoposkihanhiparvista muutamia sepelhanhia. Ruokatunnilla Siikalahdelle päästyäni oli lahden yli muuttanut jo kymmeniätuhansia valkoposkihanhia ja tuntiin näin itsekin niitä noin 7000. Päähuomion varasti kuitenkin taas idästä Siikalahden päälle saapunut kiljukotkankuvatus, joka kisaili pitkään lahden eteläpuolen yllä ruskosuohaukan kanssa ja intoutui välillä soidintamaankin. Illalla suuntasimme vielä tarkistamaan viirupöllön poikastilanteen ja yllättäen kolme potraa poikasta olivat jo niin isoja, että ne piti rengastaa.

19.5. pikainen Pohjanrannan käynti tuotti pari lapinsirriä sekä mustapyrstökuirin ja lyhyt iltayöretki Siikalahdelle tuotti välillä inhottavan kenttäkerttusmaisesti laulaneen luhtakerttusen sekä pensassirkkalinnun.

20.5. ruokatuntivisiitillä Siikalahdelle näin taas samaisen kiljukotkahärvelin ja kuulin tyllin sekä kuhankeittäjän. Iltapäivällä otin taas suunnan Virolahdelle. Matkalla näin Immalanjärvellä merikotkan. Lakakalliolle päästyäni staijailin klo 18:00-21:00 ja näin ainoaksi mainittavaksi havainnoksi 100 suosirrin parven, jota johti yksinäinen punakuiri. Illalla makkaranpaistoa säesti kehrääjä.

21.5. olin taas kalliolla jo neljältä. Keli muuttui pian sateiseksi ja niinpä staijailin yksikseni vain pari tuntia havaiten mainittavimpina 23 isosirrin parven sekä 26 suosirriä. Sitten suuntasin Vilkkilänturan torneille, joilta näin 11 lapinsirriä, 8 tylliä, 2 pikkutylliä, heinätavin, 3 merikotkaa sekä kuulin pikkusiepon ja rytikerttusen. Kellohiekantiellä äänittelin tovin kangaskiurua, ennen kuin palailin kuulemma alkaneen kahlaajamuuton seurantaan Lakakalliolle. Parissa tunnissa näin kuitenkin vain yhden 60 tundrakurmitsan ja 6 punakuirin sekaparven sekä 3 tylliä. Yhteensä aamun saldo oli 62 kuikkaa sekä vain 1 kaakkuri.

Lopulta alkoi taas sataa ja päätin suunnata bongaamaan punajalkahaukkaa Kattilaisten pelloilta. Pienen sekoilun jälkeen lintu löytyikin pellosta istuskelemasta kadotakseen kuitenkin taas pian. Onneksi lopulta lintu löytyi taas ja myöhästyneetkin saivat linnun hoidettua. Koska olin jo niin lähellä Haminaa, päätin ajella hieman lisää, että sain samalla jääkaappia kylmäksi ja puhelinta ladattua. Niinpä kävin hoitamassa rastaskerttusen vuodariksi Kirkkojärveltä.

Iltaunien jälkeen kipusin taas kalliolle, jossa kuuntelin staijaillessani samalla jääkiekon MM-välieräottelua korvanapista. Vihdoin näin minäkin muutamia kunnon sepelhanhiparvia, mutta saldo jäi silti vain 3410 lintuun, 900 valkoposkihanheen ja 1390 kirjohanheen. Staijin parasta antia olivat kuitenkin petolinnut, sillä näin 4 mehiläishaukkaa, haarahaukan sekä kaksi peräkkäin pohjoispuolella itään matkannutta pikkukiljukotkaa! Toinen lintu valui todella hitaasti kaarrellen ohitsemme ja saimme seurailla lintua reilut puoli tuntia! Ja toinen lintu löytyikin sattumalta samaan putken kuvaan osuessaan! Muita mukavia olivat merikihu sekä suopöllö.

22.5. odotukset olivat korkealla ja aamukolmen jälkeen pakkasin teltat ym. autoon ja suuntasin Harvajanniemeen, jossa olin pian neljän jälkeen. Sisämaassa matkan varrella vallinnut sumu ulottui kuitenkin merellekin ja näkyväisyys olikin aivan nollassa. Niinpä kiertelimme pikkuporukalla hetken lähimetsiä havaiten mm. pyyn, mutta pian olimme rantamökin asukkaiden kanssa mökissä odottelemassa sään selkiämistä. Mutta kun useaan tuntiin keli ei parantunut, lähtivät muut sisämaahan kiertelemään ja itse yritin sada unen päästä kiinni autossani. Lopulta kuitenkin päätin lähteä palailemaan kohti Etelä-Karjalaa.

Nappasin Joutsenossa Caireniuksen Sampsan kyytiin ja suuntasimme Hyvättilään, jossa näkyi ja kuului pian pari peltosirkkua ja pari mehiläishaukkaa kierteli taivaalla. Paikalta aiemmin löydetty turkinkyyhky huhuili näkyvästi puun oksalla. Pienen kiertelyn jälkeen näimme myös lähistöllä muutamia päiviä kierrelleen koiras niittysuohaukan ja löysimme uudesta paikasta pesivän oloisen valkoselkätikankin ja käenpiikakin kuultiin, joten retken alku oli ollut erinomainen!

Jatkoimme Konnunsuolle, jossa yritimme etsiä paria päivää aiemmin havaittua turturikyyhkyä, mutta havainnot jäivät kultarintaan, metsähanheen, laulujoutsenparvessa muuttaneeseen pikkujoutseneen, sinisuohaukkaan sekä huhuilevaan uuttukyyhkyyn. Kotasaaresta löytyi puolestaan 19 tylliä ja 4 lapinsirriä ym. Lappeenrannan Karhusjärvi oli varsin tyhjä, mutta rastaskerttunen kertaan narisi kertaalleen.

Palailimme vielä Joutsenon peltotien läpi kohti Joutsenoa ja parin pysähdyksen taktiikka tuotti vielä pikkukivan eli viiriäisen!

23.5. olin taas aika rutussa, mutta pikkuretkiä toki tein. Yöllä teimme Miikan kanssa sitten ihan kohtuullisen yöretken, mutta havainnot jäivät melko pitkälti jo aiemmin havaittuihin lintuihin. Saldona oli 6 luhtahuittia, 4 luhtakanaa, 4 kaulushaikaraa, 7 ruisrääkkää, 3 kehrääjää, luhtakerttunen, viitakerttunen sekä 2 viirupöllöä, joista toinen oli uusi.

24.5. merkittävin havainto oli illan lyhyellä Saaren Pohjanrannan käynnillä yllättänyt ylitseni muuttanut komea kolmen räyskän parvi! Kyseessä oli vasta toinen havaintoni lajista Parikkalasta! 25.5. aamulla kävimme kuukkelimetsissä pyörähtämässä, mutta havainnot jäivät aivan olemattomiksi.

26.5. taas aamulla lyhyt Saaren Pohjanrannan käynti ja vaikka lintuja ei juuri ollutkaan, vesipääsky teki käynnistä kannattavan. Päivällä Siikalahdella näkyi lyhyessä ajassa 102 muuttavaa kuikkaa ja tervapääskyjä pyöri taivaalla satakunta. Koskimiehen Pertin kanssa jutellessamme huomasimme ainakin kolme tervapääskyjen parittelua! Eipä ollut ennen moista tullut nähtyä! Patotiellä tepastellut varpushaukka myös herätti ihmetystä, kun se lopulta käveli ruovikkoon!

J.A.

9.5. kesken työpäivän tuli tieto, että Keuruulta oli löytynyt Isohiekalta Keurusselältä mustalintuparvesta amerikanmustalintu. Koskapa olin juuri paria päivää aiemmin ruusulokkibongauksessa uhonnut, että kyllähän WP-pinnat pitää yrittää aina Suomesta hoitaa, alkoi minua poltella lähteä vielä pikkuisen kauemmas bongaamaan.

Työpäiväni oli erittäin hiljainen, joten sain sovittua päiväni päättyväksi hieman etuajassa ja lähdin sitten matkaamaan kohti Keski-Suomea. Istahdettuani autoon tulikin sitten hälyviesti, että parvi oli noussut ilman ja lähtenyt kohti pohjoista. Niinpä palasin vielä takaisin töihin, mutta onneksi tarkistin vielä Lintutiedotuksen, johon olikin kohta perään tullut päivitysviesti, että parvi oli yhä paikalla. Niinpä singahdin matkaan. Tämän koommin päivitysviestejä ei tullut lainkaan, kunnes lopulta ensin tuli tieto, että lintu oli yhä paikalla ja pian perään, että parvi oli siirtynyt auringonkiloon, eikä ”amuli” ollut enää parvesta tunnistettavissa.

Tämä jäikin sitten lopulliseksi tiedoksi, kunnes lopulta iltakuuden aikaan pääsin perille. Seurakuntakeskukselta oli reipas kävely rantaan, josta lopulta löysin niemen kärjen, joka oli aivan täynnä bongareita. Niinpä jouduin itse hakemaan paikan, josta yhä vain aika kaukana auringonkilossa parvi uiskenteli.

Jonkin aikaa parvea tuijoteltuani löysin parvesta erimuotoisen yksilön, jolla oli selvästi paksumpi niska ja erimuotoinen nokka, mutta ei tämä vielä riittänyt määritysperusteeksi, kun mitään värejä ei nokasta näkynyt. Lähes heti tämän perään parvea kohti ajoi moottorivene ja säikytti parven vielä kauemmaksi.

Parvi seilasi reilun tunnin taas selällä valuen taas auringonkilosta erään pienen saaren lähistölle. Parven ollessa saaren lähellä, löytyi viimein amerikanmustalintukin paremmin näkyville ja kyllä se oli juuri sen muotoinen kuin se lintu, jota olin aiemminkin katsonut. Nyt kuitenkin useaan otteeseen näkyi myös linnun keltainen nokkapatti ja pariin otteeseen jopa patin väritys tarkemminkin linnun katsoessa kohti ja nokn ollessa näin tummaa vasten. Lopulta parvi kuitenkin ui saaren taakse näkymättömiin. Kun parvi lopulta valui saaren takaa sen toiselle puolelle esille, tuli taas moottorivene ja ajoi linnut taas auringonkiloon!

Ilta oli jo pitkällä ja parvi seilasi yhä vain kaukana selällä valuen kuitenkin taas saarta kohti. Auringon jo laskiessa väreily vihdoin hellitti, mutta samalla värien näkeminen vaikeutui entisestään. Muutamaan otteeseen amerikanmustalintu kuitenkin erottui lyhyesti mutta varsin selvästi vauhdikkaasta parvesta ennen kuin se taas katosi muiden vilkkaasti liikkuneiden lintujen sekaan.

Lopulta päätin lähteä pitkälle paluumatkalle ja olinkin kotona vasta klo 2:30 aamuyöllä väsyneenä mutta tyytyväisenä. Enpä olisi uskonut saavani kahta WP-pinnaa kolmeen päivään Suomesta enää koskaan!

J.A.

Synttäripäivänäni 2.5. ehdin retkeillä ennen töitä Härskiinmutkassa, jossa näkyi vain joitakin alleja ja mustalintuja, ruokatunnilla Siikalahdella, jossa vain joitakin suokukkoja, liroja ja mustavikloja ja työpäivän jälkeen suuntasimme Saarelle. Pohjanrannassa näkyi 30 kapustarintaa, Pohjanrannassa pikkujoutsen sekä haarahaukka, Jyrkilässä 12 soivaa teertä ja Kanavalammella 5 kanadanhanhea ja rantasipi sekä lähipelloilla pensastasku. 3.5. havainnot jäivät Siikalahdella nähtyihin pyypariin sekä kahteen naaraspukuiseen uiveloon.

4.5. Härskiinmutkassa näkyi allien ja mustalintujen ohella 3 pilkkasiipeäkin. Illalla kiertelimme Miikan kanssa Punkaharjun pöllönpöntöt, jotka ne olivat tyhjiä. Sentään pyrstötiaispari nähtiin ja suunnattuamme vielä kiertämään muutamat pöntöt Tarvaslammelta, näimme vielä 3 törmäpääskyä sekä kirjosiepon. Myöhään illalla saapui veljeni Pirkka meille ja edessä oli taas melkoisen tiukka neljäpäiväinen retkimaratoni.

5.5. aloitimme aikaisin ja suuntasimme Härskiinmutkan meriharakan tuottaneen tsekkauksen jälkeen Siikalahdelle. Staijailimme lämpimässä kelissä puolille päivin saakka, jolloin sinitaivaan tuijottaminen alkoi käydä liian raskaaksi silmille. Havaintoja kuitenkin kertyi mukavasti ja näimme mm. 20 mustalintua, nuolihaukan, yhdessä matkanneet pikkutyllin ja lapinsirrin, rantasipin, 2 törmäpääskyä ja 2 keltavästäräkkiä ja laululinnuista paikalla lauloivat ruokokerttunen, pensaskerttu, hernekerttu, mustapääkerttu sekä satakielikin.

Helteen alkaessa jo pehmentää päätä, päätimme suunnata kiertelemään Simpelejärven rantoja, josko seliltä löytyisi jotain mielenkiintoista. Suuntasimme ensin Tähtiniemeen, josta heti löytyikin 4 allihaahkan parvi! 2 koirasta ja 2 naarasta nukkui kaukana keskellä selkää, mutta väreilystä huolimatta ne näkyivät oikein mukavasti käen kukkuessa taustalla. Muilta seliltä ei sitten löytynytkään mitään mainittavaa.

Illalla suuntasimme Saarelle, jossa Akanvaaran Tetrisuolla ja Pohjanrannassa näkyi ampuhaukka ja Pohjanrannassa myös 4 harmaasorsakoirasta, pikkujoutsen, punajalkaviklo, 22 keltavästäräkkiä sekä jokunen mustaviklo ja 67 suokukkoa. Uukuniemen Suurenjärvenlietteellä näkyi suopöllö ja hanhiparvista löysimme lyhytnokkahanhenkin ja jo pahasti kuivuneelta tulvan reunoilta löysimme jänkäkurpan. Jyrkilässä näkyi uuttukyyhky ja illalla kuulimme vielä Moskuunniemessä käenpiian.

6.5. suuntasimme heti puolilta öin Siikalahdelle, mutta yöretki oli pettymys, sillä kuulimme vain 7 luhtakanaa, 5 -huittia, pari satakieltä sekä joitakin muuttavia mustalintuparvia ja jokusen kaulushaikaran tietysti. Itselläni oli työpäivä, joten otimme päivän aika rennosti, jotta jaksaisimme seuraavana päivän taistella Tornien Taistossa. Illemmalla kävimme kiertämässä loppuja tyhjiä pöllönpönttöjä nähden kuitenkin soivan metson sekä hirven.

7.5. olimme sitten Siikalahdella jo hyvissä ajoin noin klo 4:30. Kävelimme torniin ja viideltä alkoi Tornien Taisto. Joukkueemme oli 3 Aaltoa sekä Matti Lötjönen ja Ilpo Kuusisalo. Heti aamusta oli mukavan lämmin, eikä näin lähellekään kaikkia mukaan varattuja vaatteita tarvinnut käyttää lainkaan. Lintumaailman oli kuitenkin todella hiljainen ja monia tavallisiakin lajeja piti etsiä ja odotella normaalia kauemmin. Näkyvyys pysyi kuitenkin erittäin hyvänä vielä ilman lämmettyä lähes helteiseksikin, mikä edesauttoi meitä löytämään ja määrittämään joitakin tavallisia mutta yleensä niin vaikeita pikkulintujakin.

Parissa tunnissa olimme havainneet 70 lajia, joista mainittavampia olivat kuitenkin vain koiras harmaasorsa, yhdessä monista mustalintujen muuttoparvista mukana olleet 12 allia, 2 sinisuohaukkaa, punajalkaviklo, valkoselkätikka, 2 palokärkeä, jokunen käki, satakieli, rautiainen, satakieli, ruokokerttunen, muutama muuttonärhi sekä punatulkku. Onneksi päivän kuumuudessakin uusia lajeja kuitenkin tuli lähes tasatahtiin eikä kovin pitkiä tyhjiä jaksoja ollut. Niinpä pikkuhiljaa lajilistamme täydentyi myös 2 kaakkurilla, piekanalla, 2 nuolihaukalla, metsäviklolla, uuttukyyhkyllä, törmä- ja tervapääskyllä, 6 tilhen parvella, pensas- ja hernekertuilla, varpusella, pikkuvarpusella, tiklillä sekä vihdoin myös uivelolla, metsäkirvisellä ja vihervarpusellakin. Päivän parhaaksi lajiksi näimme haarahaukan.

Lopulta tuloksemme olikin oikein positiivinen yllätys, sillä olimme havainneet jopa 95 lajia, mikä oli tällaisessa hellekelissä yllättävän kova tulossa. Olimmekin taas kerran korkealla sisämaan kisassa, jossa Outokummun Sysmäjärvi kuitenkin otti meistä niukan voiton havaittuaan yhden lajin enemmän. Muut sisämaatornit jäivät alle 90 lajin. Lähiseudun torneista meille antoi tiukimman vastuksen Saaren Tarassiinlahden lintutorni 88 lajilla sekä Rautjärven Simpeleen vesitorni 85 lajilla. Imatran Kymälahden uudelta tornilta havaittiin 83 lajia.

Mutta päivä ei kuitenkaan ollut vielä täysi, sillä juuri taiston päätyttyä tuli häly Janakkalan Röyhynsuon turvealueen lintutornilta, jossa altaalla oli koko päivän ollut paikallisena ruusulokki! Lajihan puuttui minulta WP-pinnoista ja oli muutenkin minulla aivan toivelistan kärjessä, joten polkaistuani ekoretken loppuun eli palattuani kotiin pyöräillen muiden autoiltua paikalle, pakkailimme tavarat valmiiksi ja otimme suunnan kohti Kanta-Hämettä.

Matka oli puuduttava mutta onneksi ruusulokki tuntui viestien perusteella pysyvän aloillaan. Lopulta 4 tunnin ajon jälkeen löysimme Röyhynsuon turvetuotantoalueen reunamille, josta meidän tuli kävellä ilmoitettu kilometri altaalle, jossa lintu oli. Kävely oli ainakin tuplasti pitempi ja koko päivän seisoskelusta johtuen reipas kävely todellakin tuntui jaloissa, mutta onneksi vastaan tulleet jo paikalta poistumassa olleet bongarit kannustivat kertomalla linnun olevan yhä tiukasti paikoillaan.
Lopulta pääsimme perille ja siellähän se ruusulokki makoili altaan reunalla yksikseen. Ensimmäiset kommenttini olivat: ”Onpas se nätti” ja ”Tuolla ei kyllä ole kaikki kunnossa”. Eli heti oli selvää, että lintu, joka tietysti oli pahasti eksyksissä oli varsin huonokuntoisen näköinen. Se torkkui altaan vallilla nuokkuen. Lopulta se kuitenkin nousi variksen säikyttämänä siivilleen ja näytti kuitenkin pystyvän lentää ihan normaalisti. Linnun puku oli kuitenkin outo, sillä lintu määrittyi helposti vanhaksi yksilöksi, mutta sen höyhenpeite oli varsin huonokuntoinen ja normaalisti jo varhain keväällä saavutettu juhlapuku oli jäänyt hieman puolitiehen. Lintu kierteli hetken variksen kanssa ja lopulta laskeutui altaan reunan taakse katveeseen. Niinpä kokeilimme, josko se näkyisi lintutorniin, mutta ei se hyvin näkynyt sinnekään. Lopulta se siirtyi uimaan vallin taakse, josta se ei näkynyt oikein minnekään. Pikkuhiljaa lokki kuitenkin ui alkuperäisen paikan eteen ja kiipesi taas vallille, joten palailimme mekin takaisin muiden bongareiden luokse ja silloin lokki nousi taas siivilleen ja laskeutui lopulta aivan eteemme turpeelle vain noin 40 metrin päähän meistä. Tarpeeksi lokkia kuvailtuamme ja tyllinkin vuodariksi havaittuamme lähdimme lopulta paluumatkalle.

Väsyneinä mutta onnellisina ajelimme aina Lappeenrantaan saakka, jossa pointsasimme Kaislaselta ruokosirkkalinnun sekä minulle myöskin Lappeenrantapinnaksi luhtakanan ja lopulta käytyämme vielä tietysti pikaisesti patotiellä olimme kotona vasta yöllä yhden jälkeen.

8.5. aamusta kuuntelimme Moskuuniemestä sirittäjän vuodariksi ja otimme sitten suunnan taas Saarelle, josta oli aamulla löytynyt pari punakaulahanhea, mutta linnut olivat sen koommin kadonneet. Akonpohjanlahden pelloilla näkyi 70 kapustarinnan parvi ja Tetrisuolle päästyämme saimme tiedon, että punakaulahanhet olivat löytyneet Suurenjärvenlietteeltä. Niinpä singahdimme matkalla pyyparin havaiten paikalle, jossa kaikki hanhet olivat juuri ilmassa, mutta onneksi punakaulahanhet olivat jo laskeutuneet takaisin löytöpaikalle, kun pääsimme paikalla olleiden tuttujen lintuharrastajien luokse. Hanhet eivät näyttäytyneet kovin hyvin, sillä ne viihtyivät pääasiassa pienen ojan painanteessa. Niinpä lopulta suuntasimme Pohjanrantaan, josta löysimme mustapyrstökuirin.

Pirkalla alkoi kuitenkin pitkä kotimatka painaa jo päälle, joten kävimme vielä Parikkalassa syömässä ja sitten Pirkan olikin aika suunnata kohti pohjoista. Siikalahdella taas nähty kiljukotka aiheutti hieman mutkia matkaan, mutta valitettavasti eliskotka jäi yhä vain Pirkalta näkemättä. Toivottavasti ensi vuonna sitten!

J.A.

Olin jo pitkään haaveillut kahlaajien piilokojukuvauksesta Pohjanrannan märillä niityillä. Kaksi lomapäivää koulusta tarjosivat hyvän tilaisuuden.
Pystytimme halvasta pikkuteltasta modatun piilokojun Pohjanrannan lintujärven rantaan. Niitty oli niitetty syksyllä veteen asti, joten kasvillisuutta oli vähän ja näkyvyyttä pitkälle. Jäin telttaan piilottelemaan illalla. Linnut selvästi arastelivat piilokojua, eikä iltavaloilla tullut kunnollisia kuvia.

Aamulla lintujen arkuus hävisi ja välillä lirot ja suokukot tulivat jopa liian lähelle. Suurimmat kahlaaja kerääntymät olivat lintutornin edustalla, mutta lintuja vieraili myös tällä syrjäisemmällä niityllä. Olin toivonut pääseväni kuvaamaan myös vesilintuja, mutta sorsat ja hanhet olivat erittäin epäluuloisia.

7.5. Ruusulokkibongauksen yhteydessä pääsimme ihailemaan komeaa halonäytelmää. Auringon ympärillä oli ainakin seuraavia halomuotoja: 22° rengas, sivuauringot, 22° yläsivuava kaari, horisonttirengas, 46° rengas ja zeniittiympäristön kaari.
9.5. oli Merkurius planeetan ylikulun vuoro. Lintukaukoputken läpi sai jonkinlaiset dokumenttikuvat tapahtumasta. Harmi ettei minulla ole kameraa, jolla digiskouppaus olisi helppoa ja toimivaa. Auringon keskellä on iso auringon pilkku, josta alas vasemmalle on Merkurius. Kuva suurenee klikkaamalla kaksi kertaa.