Amerikanmustalintu
9.5. kesken työpäivän tuli tieto, että Keuruulta oli löytynyt Isohiekalta Keurusselältä mustalintuparvesta amerikanmustalintu. Koskapa olin juuri paria päivää aiemmin ruusulokkibongauksessa uhonnut, että kyllähän WP-pinnat pitää yrittää aina Suomesta hoitaa, alkoi minua poltella lähteä vielä pikkuisen kauemmas bongaamaan.
Työpäiväni oli erittäin hiljainen, joten sain sovittua päiväni päättyväksi hieman etuajassa ja lähdin sitten matkaamaan kohti Keski-Suomea. Istahdettuani autoon tulikin sitten hälyviesti, että parvi oli noussut ilman ja lähtenyt kohti pohjoista. Niinpä palasin vielä takaisin töihin, mutta onneksi tarkistin vielä Lintutiedotuksen, johon olikin kohta perään tullut päivitysviesti, että parvi oli yhä paikalla. Niinpä singahdin matkaan. Tämän koommin päivitysviestejä ei tullut lainkaan, kunnes lopulta ensin tuli tieto, että lintu oli yhä paikalla ja pian perään, että parvi oli siirtynyt auringonkiloon, eikä ”amuli” ollut enää parvesta tunnistettavissa.
Tämä jäikin sitten lopulliseksi tiedoksi, kunnes lopulta iltakuuden aikaan pääsin perille. Seurakuntakeskukselta oli reipas kävely rantaan, josta lopulta löysin niemen kärjen, joka oli aivan täynnä bongareita. Niinpä jouduin itse hakemaan paikan, josta yhä vain aika kaukana auringonkilossa parvi uiskenteli.
Jonkin aikaa parvea tuijoteltuani löysin parvesta erimuotoisen yksilön, jolla oli selvästi paksumpi niska ja erimuotoinen nokka, mutta ei tämä vielä riittänyt määritysperusteeksi, kun mitään värejä ei nokasta näkynyt. Lähes heti tämän perään parvea kohti ajoi moottorivene ja säikytti parven vielä kauemmaksi.
Parvi seilasi reilun tunnin taas selällä valuen taas auringonkilosta erään pienen saaren lähistölle. Parven ollessa saaren lähellä, löytyi viimein amerikanmustalintukin paremmin näkyville ja kyllä se oli juuri sen muotoinen kuin se lintu, jota olin aiemminkin katsonut. Nyt kuitenkin useaan otteeseen näkyi myös linnun keltainen nokkapatti ja pariin otteeseen jopa patin väritys tarkemminkin linnun katsoessa kohti ja nokn ollessa näin tummaa vasten. Lopulta parvi kuitenkin ui saaren taakse näkymättömiin. Kun parvi lopulta valui saaren takaa sen toiselle puolelle esille, tuli taas moottorivene ja ajoi linnut taas auringonkiloon!
Ilta oli jo pitkällä ja parvi seilasi yhä vain kaukana selällä valuen kuitenkin taas saarta kohti. Auringon jo laskiessa väreily vihdoin hellitti, mutta samalla värien näkeminen vaikeutui entisestään. Muutamaan otteeseen amerikanmustalintu kuitenkin erottui lyhyesti mutta varsin selvästi vauhdikkaasta parvesta ennen kuin se taas katosi muiden vilkkaasti liikkuneiden lintujen sekaan.
Lopulta päätin lähteä pitkälle paluumatkalle ja olinkin kotona vasta klo 2:30 aamuyöllä väsyneenä mutta tyytyväisenä. Enpä olisi uskonut saavani kahta WP-pinnaa kolmeen päivään Suomesta enää koskaan!
J.A.