. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Synttäripäivänäni 2.5. ehdin retkeillä ennen töitä Härskiinmutkassa, jossa näkyi vain joitakin alleja ja mustalintuja, ruokatunnilla Siikalahdella, jossa vain joitakin suokukkoja, liroja ja mustavikloja ja työpäivän jälkeen suuntasimme Saarelle. Pohjanrannassa näkyi 30 kapustarintaa, Pohjanrannassa pikkujoutsen sekä haarahaukka, Jyrkilässä 12 soivaa teertä ja Kanavalammella 5 kanadanhanhea ja rantasipi sekä lähipelloilla pensastasku. 3.5. havainnot jäivät Siikalahdella nähtyihin pyypariin sekä kahteen naaraspukuiseen uiveloon.

4.5. Härskiinmutkassa näkyi allien ja mustalintujen ohella 3 pilkkasiipeäkin. Illalla kiertelimme Miikan kanssa Punkaharjun pöllönpöntöt, jotka ne olivat tyhjiä. Sentään pyrstötiaispari nähtiin ja suunnattuamme vielä kiertämään muutamat pöntöt Tarvaslammelta, näimme vielä 3 törmäpääskyä sekä kirjosiepon. Myöhään illalla saapui veljeni Pirkka meille ja edessä oli taas melkoisen tiukka neljäpäiväinen retkimaratoni.

5.5. aloitimme aikaisin ja suuntasimme Härskiinmutkan meriharakan tuottaneen tsekkauksen jälkeen Siikalahdelle. Staijailimme lämpimässä kelissä puolille päivin saakka, jolloin sinitaivaan tuijottaminen alkoi käydä liian raskaaksi silmille. Havaintoja kuitenkin kertyi mukavasti ja näimme mm. 20 mustalintua, nuolihaukan, yhdessä matkanneet pikkutyllin ja lapinsirrin, rantasipin, 2 törmäpääskyä ja 2 keltavästäräkkiä ja laululinnuista paikalla lauloivat ruokokerttunen, pensaskerttu, hernekerttu, mustapääkerttu sekä satakielikin.

Helteen alkaessa jo pehmentää päätä, päätimme suunnata kiertelemään Simpelejärven rantoja, josko seliltä löytyisi jotain mielenkiintoista. Suuntasimme ensin Tähtiniemeen, josta heti löytyikin 4 allihaahkan parvi! 2 koirasta ja 2 naarasta nukkui kaukana keskellä selkää, mutta väreilystä huolimatta ne näkyivät oikein mukavasti käen kukkuessa taustalla. Muilta seliltä ei sitten löytynytkään mitään mainittavaa.

Illalla suuntasimme Saarelle, jossa Akanvaaran Tetrisuolla ja Pohjanrannassa näkyi ampuhaukka ja Pohjanrannassa myös 4 harmaasorsakoirasta, pikkujoutsen, punajalkaviklo, 22 keltavästäräkkiä sekä jokunen mustaviklo ja 67 suokukkoa. Uukuniemen Suurenjärvenlietteellä näkyi suopöllö ja hanhiparvista löysimme lyhytnokkahanhenkin ja jo pahasti kuivuneelta tulvan reunoilta löysimme jänkäkurpan. Jyrkilässä näkyi uuttukyyhky ja illalla kuulimme vielä Moskuunniemessä käenpiian.

6.5. suuntasimme heti puolilta öin Siikalahdelle, mutta yöretki oli pettymys, sillä kuulimme vain 7 luhtakanaa, 5 -huittia, pari satakieltä sekä joitakin muuttavia mustalintuparvia ja jokusen kaulushaikaran tietysti. Itselläni oli työpäivä, joten otimme päivän aika rennosti, jotta jaksaisimme seuraavana päivän taistella Tornien Taistossa. Illemmalla kävimme kiertämässä loppuja tyhjiä pöllönpönttöjä nähden kuitenkin soivan metson sekä hirven.

7.5. olimme sitten Siikalahdella jo hyvissä ajoin noin klo 4:30. Kävelimme torniin ja viideltä alkoi Tornien Taisto. Joukkueemme oli 3 Aaltoa sekä Matti Lötjönen ja Ilpo Kuusisalo. Heti aamusta oli mukavan lämmin, eikä näin lähellekään kaikkia mukaan varattuja vaatteita tarvinnut käyttää lainkaan. Lintumaailman oli kuitenkin todella hiljainen ja monia tavallisiakin lajeja piti etsiä ja odotella normaalia kauemmin. Näkyvyys pysyi kuitenkin erittäin hyvänä vielä ilman lämmettyä lähes helteiseksikin, mikä edesauttoi meitä löytämään ja määrittämään joitakin tavallisia mutta yleensä niin vaikeita pikkulintujakin.

Parissa tunnissa olimme havainneet 70 lajia, joista mainittavampia olivat kuitenkin vain koiras harmaasorsa, yhdessä monista mustalintujen muuttoparvista mukana olleet 12 allia, 2 sinisuohaukkaa, punajalkaviklo, valkoselkätikka, 2 palokärkeä, jokunen käki, satakieli, rautiainen, satakieli, ruokokerttunen, muutama muuttonärhi sekä punatulkku. Onneksi päivän kuumuudessakin uusia lajeja kuitenkin tuli lähes tasatahtiin eikä kovin pitkiä tyhjiä jaksoja ollut. Niinpä pikkuhiljaa lajilistamme täydentyi myös 2 kaakkurilla, piekanalla, 2 nuolihaukalla, metsäviklolla, uuttukyyhkyllä, törmä- ja tervapääskyllä, 6 tilhen parvella, pensas- ja hernekertuilla, varpusella, pikkuvarpusella, tiklillä sekä vihdoin myös uivelolla, metsäkirvisellä ja vihervarpusellakin. Päivän parhaaksi lajiksi näimme haarahaukan.

Lopulta tuloksemme olikin oikein positiivinen yllätys, sillä olimme havainneet jopa 95 lajia, mikä oli tällaisessa hellekelissä yllättävän kova tulossa. Olimmekin taas kerran korkealla sisämaan kisassa, jossa Outokummun Sysmäjärvi kuitenkin otti meistä niukan voiton havaittuaan yhden lajin enemmän. Muut sisämaatornit jäivät alle 90 lajin. Lähiseudun torneista meille antoi tiukimman vastuksen Saaren Tarassiinlahden lintutorni 88 lajilla sekä Rautjärven Simpeleen vesitorni 85 lajilla. Imatran Kymälahden uudelta tornilta havaittiin 83 lajia.

Mutta päivä ei kuitenkaan ollut vielä täysi, sillä juuri taiston päätyttyä tuli häly Janakkalan Röyhynsuon turvealueen lintutornilta, jossa altaalla oli koko päivän ollut paikallisena ruusulokki! Lajihan puuttui minulta WP-pinnoista ja oli muutenkin minulla aivan toivelistan kärjessä, joten polkaistuani ekoretken loppuun eli palattuani kotiin pyöräillen muiden autoiltua paikalle, pakkailimme tavarat valmiiksi ja otimme suunnan kohti Kanta-Hämettä.

Matka oli puuduttava mutta onneksi ruusulokki tuntui viestien perusteella pysyvän aloillaan. Lopulta 4 tunnin ajon jälkeen löysimme Röyhynsuon turvetuotantoalueen reunamille, josta meidän tuli kävellä ilmoitettu kilometri altaalle, jossa lintu oli. Kävely oli ainakin tuplasti pitempi ja koko päivän seisoskelusta johtuen reipas kävely todellakin tuntui jaloissa, mutta onneksi vastaan tulleet jo paikalta poistumassa olleet bongarit kannustivat kertomalla linnun olevan yhä tiukasti paikoillaan.
Lopulta pääsimme perille ja siellähän se ruusulokki makoili altaan reunalla yksikseen. Ensimmäiset kommenttini olivat: ”Onpas se nätti” ja ”Tuolla ei kyllä ole kaikki kunnossa”. Eli heti oli selvää, että lintu, joka tietysti oli pahasti eksyksissä oli varsin huonokuntoisen näköinen. Se torkkui altaan vallilla nuokkuen. Lopulta se kuitenkin nousi variksen säikyttämänä siivilleen ja näytti kuitenkin pystyvän lentää ihan normaalisti. Linnun puku oli kuitenkin outo, sillä lintu määrittyi helposti vanhaksi yksilöksi, mutta sen höyhenpeite oli varsin huonokuntoinen ja normaalisti jo varhain keväällä saavutettu juhlapuku oli jäänyt hieman puolitiehen. Lintu kierteli hetken variksen kanssa ja lopulta laskeutui altaan reunan taakse katveeseen. Niinpä kokeilimme, josko se näkyisi lintutorniin, mutta ei se hyvin näkynyt sinnekään. Lopulta se siirtyi uimaan vallin taakse, josta se ei näkynyt oikein minnekään. Pikkuhiljaa lokki kuitenkin ui alkuperäisen paikan eteen ja kiipesi taas vallille, joten palailimme mekin takaisin muiden bongareiden luokse ja silloin lokki nousi taas siivilleen ja laskeutui lopulta aivan eteemme turpeelle vain noin 40 metrin päähän meistä. Tarpeeksi lokkia kuvailtuamme ja tyllinkin vuodariksi havaittuamme lähdimme lopulta paluumatkalle.

Väsyneinä mutta onnellisina ajelimme aina Lappeenrantaan saakka, jossa pointsasimme Kaislaselta ruokosirkkalinnun sekä minulle myöskin Lappeenrantapinnaksi luhtakanan ja lopulta käytyämme vielä tietysti pikaisesti patotiellä olimme kotona vasta yöllä yhden jälkeen.

8.5. aamusta kuuntelimme Moskuuniemestä sirittäjän vuodariksi ja otimme sitten suunnan taas Saarelle, josta oli aamulla löytynyt pari punakaulahanhea, mutta linnut olivat sen koommin kadonneet. Akonpohjanlahden pelloilla näkyi 70 kapustarinnan parvi ja Tetrisuolle päästyämme saimme tiedon, että punakaulahanhet olivat löytyneet Suurenjärvenlietteeltä. Niinpä singahdimme matkalla pyyparin havaiten paikalle, jossa kaikki hanhet olivat juuri ilmassa, mutta onneksi punakaulahanhet olivat jo laskeutuneet takaisin löytöpaikalle, kun pääsimme paikalla olleiden tuttujen lintuharrastajien luokse. Hanhet eivät näyttäytyneet kovin hyvin, sillä ne viihtyivät pääasiassa pienen ojan painanteessa. Niinpä lopulta suuntasimme Pohjanrantaan, josta löysimme mustapyrstökuirin.

Pirkalla alkoi kuitenkin pitkä kotimatka painaa jo päälle, joten kävimme vielä Parikkalassa syömässä ja sitten Pirkan olikin aika suunnata kohti pohjoista. Siikalahdella taas nähty kiljukotka aiheutti hieman mutkia matkaan, mutta valitettavasti eliskotka jäi yhä vain Pirkalta näkemättä. Toivottavasti ensi vuonna sitten!

J.A.