. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Lokakuun ensimmäisenä pidimme jo viidettä kertaa Siikalahdella Lintupaikkapäivän, jonka aikana pyrimme porukalla havaitsemaan lahdella mahdollisimman monta lintulajia. Vain ne lajit laskettiin lukemaan, jotka havaittiin lähtemällä liikenteeseen kävellen jommaltakummalta parkkipaikalta.

Päätin itse ekoilla ja lähdin kotoa jo ennen kuutta polkemaan Siikalahdelle. Muttelinmäen jyrkässä alamäessä viilettäessäni oli minulla vaikeuksia pysyä pystyssä, kun aivan viereisessä kuusikossa huusi varpuspöllö todella komeat syksyiset skaalat. Olin patotiellä juuri sopivasti kuudelta, jolloin itätaivaalla jo alkoi hieman aamu sarastaa.

Lahden eteläpuolelta kantautui aivan käsittämätön valkoposkihanhien pauhu! En ollut koskaan kuullut mitään vastaavaa! Muutamia kertoja massa pamahti lentoon, jolloin ääni kuulosti lähinnä räjähdykseltä! Valitettavasti vielä oli niin pimeää, etten pystynyt tekemään minkäänlaista arviota hanhimäärästä ja pikkuhiljaa aamun valjetessa, oli hanhiliikennettä ollut jo pelloille sen verran, ettei lähellekään kaikkia hanhia enää näkynyt myöhemmin.

Käppäilin patotietä edestakaisin ja yllättäen löysin jo aamun toisen varpuspöllön, joka huuteli aivan käsittämättömiä kitinäsarjoja ja tuli näkyviinkin, kun sille hieman viheltelin takaisin. Vielä oli kuitenkin liian pimeää, jotta kuvia olisi kannattanut ottaa. Ainoat muut vähänkään mielenkiintoiset aamuhämärässä havaitsemani lajit olivat taivaanvuohi sekä hippiäinen, joita viiletti kohti länttä jo parikin parvea.

Hanna saapui seitsemältä ja lähdimme pikkuhiljaa perinteiseen tapaan kävelemään kohti lahden pohjoiskärkeä Raikantietä pitkin. Heti kuulimme peukaloisen rätinää ja kohta ylitsemme lensi naaras sinisuohaukka. Tien varresta löysimme pian myös puukiipijöitä, rautiaisia, hömötiaisia ja pyrstötiaisia ja ylitsemme lensi 6 isokäpylinnun parvi. Raikanrannasta löysimme ensin valkoselkätikan ja pian pikkutikkaparinkin. Raikanniemessä kelon latvassa päivysti aurinkoa ottaen jo aamun kolmas varpuspöllö, jota päästiin kuvaamankin. Vesilinnuista pohjoispäästä löytyivät mm. silkkiuikut, isokoskeloparvi sekä kuikka ja yksi teerikin näkyi lentämässä Sokkiinselän yli.

Palailimme vauhdikkaasti patotielle, jossa olimme lopulta yhdeksältä. Seitsemän jälkeen paikalle saapunut Partasen Harri oli käppäillyt lahden itäpuolella ja havainnut mm. pari kuusitiaista, harmaapäätikan, luhtakanan sekä tiltaltin, joista pari jälkimmäistä kuultiin pian uudelleen. Lavalle Harrin kanssa samoihin aikoihin saapunut Laarin Merja oli puolestaan nähnyt pari harmaahaikaraa. Viidenneksi havainnoitsijaksi saapui vielä Lötjösen Mattikin.

Aamun aurinkoinen ja tyyni sää muuttui pikkuhiljaa pilviseksi ja lounaistuuliseksi ja tuuli kääntyi pikkuhiljaa enemmänkin lännen puolelle. Silti päivän staiji tarjosi mukavia havaintoja, sillä havaitsimme klo 12:30 mennessä mm. 6 pikkujoutsenta, 12 allia, 3 uiveloa, 4 merikotkaa, ruskosuohaukan, 7 hiirihaukkaa, 4 piekanaa, 5 kanahaukkaa, kalasääsken, tuulihaukan, muuttohaukan, 110 kurkea, kapustarinnan, suokukon, jänkäkurpan, noin 900 sepelkyyhkyä, 100 tilheä, 30 pyrstötiaista, isolepinkäisen, tiklin sekä vielä 4 isokäpylintua.

Muiden lähdettyä suuntasimme Hannan kanssa vielä päätornille, jossa staijailimme ja seuloimme hanhimassaa vielä kahteen asti, mutta havainnot jäivät pariin lyhytnokkahanheen, muutamaan lapasotkaan, alliin sekä aamun toiseen valkoselkätikkaan.

Kävin itsekin huilaamassa kotona pari tuntia, mutta palasin lahdelle vielä ja vietin patotiellä tunnin verran ennen kuin siirryimme paikalle saapuneen Soikkelin Miikan kanssa päätornille, jossa vietimme iltaa hämärään saakka ihmetellen vielä paikalle saapuneen Lötjösen Matin kanssa valkoposkimassojen saapumista yöpymään lahdelle. Hanhia saapuikin aivan pimeään saakka, mutta lopulta arviomme, että paikalle oli saapunut ”vain” noin 17000 lintua. Illan ainoaksi uudeksi lajiksi näimme 2 nokikanaa, mutta näimme myös lahdelle jääneen muuttohaukan sekä iltahämärissä muutti etelää kohti vielä päivän toinen kalasääskikin.

Lopulta päivän aikana havaitsimme Siikalahdella tapahtumasäännöin 83 lintulajia. Lisäksi lahdella havaittiin ainakin merimetso, mutta sen havainnointiin oli käytetty autoa.

2.10. Päätin suunnataa lahdelle taas aamukuudeksi, mutta tällä kertaa päätornille ihmettelemään ja äänittämään hanhihärdelliä! Ja hanhiahan oli aivan törkeän paljon! Arvioin täpötäydeltä lahdelta 20000 valkoposkihanhea ja noin 8000 lintua saapui vielä muista suunnista kiertelemään alueella, laskeutuen lopulta lähipelloille. Valitettavasti kunnon massan lentoonlähtöräjähdystä en saanut äänitettyä ennen kuin äänittimestäni alkoi akku hyytyä. Kahdeksaan mennessä kanahaukat tai merikotkat eivät olleet vielä saapuneet hanhia ahdistelemaan.

Aamun mukavinta antia olivat 43 isokäpylintua, jotka muuttivat tornin yli kahdessa parvessa, harmaapäätikka, valkoselkätikka sekä tikli.

Aamupalalla käytyäni kuvailimme Hannan kanssa hetken Tokmannin sembroissa ruokailevia pähkinähakkeja ja suuntasimme sitten Saarelle, jonne ajaessa ensimmäinen iso valkoposkihanhiparvi näkyi Rautalahdella, noin 2500 lintua. Akanvaaran Tetrisuolla ja Pohjasuolla oli hiljaista ja Pohjanrannastakin löytyi vain pari töyhtöhyyppää sekä suokukko. Suurenjärvenlietteellä oli noin 3000 valkoposkea ja Jyrkilässä parissa parvessa arviolta noin 7000. Jälkimmäisestä parvesta löytyi kuitenkin syksyn paras lintu, kun parven etualalla, vain noin 150 metrin etäisyydellä ruokaili punakaulahanhi!

Tarassiin pelloilla oli vielä noin 8000 valkoposkea, joukossaan pari lyhytnokkahanhea, jotka kuitenkin pian lensivät kahdestaan kohti Jyrkilää. Karinmäessä näkyi vielä kivitasku ja Kuposenmäellä vielä ainakin 5000 valkoposkihanhea. Merikotkia näimme Saaren kierroksella yhteensä 7-8, joten niitä todellakin riitti! Myös 3 muuttoparvea kurkia nähtiin, yhteensä 118 lintua.

Iltapäivällä vietin vielä aikaa Siikalahdella ja näinkin vielä 3 merikotkaa, 2kv maakotkan, ruskosuohaukan, sinisuohaukan sekä ainakin 3 kanahaukkaa.

J.A.

Azoreiden meriretkeltä palattuani aamuyöllä Azoreilta, nukuin 4.9. pitkään vanhempieni luona Kirkkonummella. Iltapäivällä vasta jaksoin suunnata läheiselle Saltfjärdenille, jossa oli päivän aikana havaittu jo mm. kiljukotka, pikkukiljukotka, arosuohaukkoja, muuttohaukka sekä jalohaikara. Kiertelin peltoaukeita tovin, mutta havaintoni jäivät yhteen vilaukselta näkyneeseen kiljukotkan tapaiseen, pariin merikotkaan, kanahaukkaan, pariin sinisuohaukkaan sekä pellolla töyhtöhyyppien, muutaman tyllin, suokukon sekä kapustarinnan seurassa olleeseen punakuiriin. Kävin vielä Espoon Laajalahdellakin pikaisesti, mutta vaikka lintuja oli paljon, etenkin sorsia, joista iso osa oli harmaasorsia, mainittavimmat havainnot olivat juuri niitetyllä alueella tyllien seurassa olleet 15 suosirriä ja pikkusirri. Sitten olikin aika lähteä pitkälle kotimatkalle Parikkalaan.

Seuraavina päivinä Siikalahden tienoilla retkeillessäni näytti siltä, että syksy oli aikaisessa ja monet lajit olivat jo lähteneet ja vastaavasti monia pohjoisen lajeja näkyi mukavasti. Mm. nuolihaukkoja, kalasääskiä ja ruskosuohaukkoja näkyi enää yksittäisiä ja monet pikkulinnut olivat vähissä tai jo lähteneet. Sinisuohaukkoja, ampuhaukka, järripeippoja, runsaasti tiltaltteja sekäjokunen lapinsirkku ja sinirinta edustivat jo pohjoisempaa saapunutta lajistoa.

9.9. saapuivat ensimmäiet valkoposkihanhiparvet, kun Särkisalmella oli jo 348 paikallista lintua. Mukana oli omituisen näköinen risteymä, joka voisi olla vaikkapa valkoposki- ja sepelhanhen risteymä?

10.9. saimme viimein aikaiseksi pyydystää pari ystävämme ruokinnan pähkinänakkelia. Monena vuonna pari tai jopa useampi lintu kävi muutamallakin läheisellä ruokinnalla ja lähistöllä oli useana vuonna näkynyt nakkeleita lähes vuoden ympäri, joten olimme suunnitelleet näiden värirengastusta, jotta saisimme jonkinlaisen tolkun useampaankin polttavaan kysymykseen, joista tärkeimmät olivat: Pesivätkö linnut varmasti ja paljonko lintuja oikeasti oli? Saimmekin nämä kaksi lintua lopulta aika helposti kiinni Hannan tekemällä pyydyksellä ja nämä linnut paljastuivat vanhaksi koiraaksi sekä nuoreksi naaraaksi. Eli tämä jo vahvisti käsitystä siitä, että linnut voisivat todellakin pesiä lähistöllä, mutta missa olivat loput perheestä?

Jo seuraavana päivänä nämä rengastetut linnut paljastuivat samoiksi, jotka kävivät toisenkin tuttumme pihalla. Mutta tästä kului vain pari päivää, kun kolmas ystävämme, jonka pihalla oleva ruokinta on vain noin 150 metrin päässä toisesta ruokinnasta, jolla rengastetut linnut kävivät, ilmoitti että hänen piharuokinnallaan alkoi myös näkyä nakkeleita ja yllättäen nämä linnut paljastuivat renkaattomiksi! Olimme aina kuvitelleet, että tällä pihalla takuulla kävisivät samat nakkelit kuin lähes naapurissakin!

No, niinpä muutamia päiviä myöhemmin olimme yrittämässä näiden kahden uuden nakkelin pyydystämistä, mutta paikka oli todella paljon vaikeampi, kun emme voineet pyytää lintuja ko. ruokinnalta. Saimme kuitenkin toisen lopulta kiinni, mutta toista ei saatu muutamista yrityksistä huolimatta kiinni.

Tein useina päivinä lyhyitä ja vähän pitempiäkin retkiä pelloilla ja komppasin niitetyillä pelloilla ihan jonkin verran, mutta havainnot jäivät todella vaatimattomiksi. Parikkala todellakin on huonoa lintualuetta syksyisin! Olen sen aina tiennyt, että vieressä sijaitsevan Laatokan takia täällä ei tarvitse juuri unta nähdä idästä saapuvista harvinaisuuksista, mutta kun ei edes lapinkirvistä saa vuodariksi, niin kyllä täällä muutkin linnut ovat aika vähissä!

Saarellakin kävin muutamaan otteeseen, mutta parhaita havaintoja olivat 8 muuttavan tundrakurmitsan parvi sekä 19 suosirriä ja jänkäkurppa Suurenjärvenlietteellä.

Muutaman hiljaisen päivän jälkeen valkoposkimuutto alkoi käynnistyä ihan toden teolla. 14.9. Siikalahdella näkyi jo 4000 “vapoa” ja 100 sepelhanhia sekä omituisen näköinen sinihanhimainen risteymähanhi, jossa takuulla valtaosa perimästä oli sinihanhea, jos ei ollut ihan puhdas tapaus, mutta lintu meni hieman kaukaa ja huonossa valossa. Myös 4 piekanaa näkyi muutolla.

15.9. aamun mukava havis oli pohjansirkku joka näkyi ja kuului patotiellä. Laji on nykyisin jo todella harvalukuinen läpimuuttaja, jota en havaitse edes joka vuosi Etelä-Karjalassa.

16.9. Saarella näkyi jo 10000 valkoposkihanhea muttei juuri muuta. Ruokatunnillani olin myös nähnyt 3000 muuttavaa vapoa, 800 sepelhanhea ja 50 metsähenhea, mutta sitten alkoi sataa ja ounastelin, että Saarelle olisi tippunut vielä enemmänkin hanhia. Syksyn ensimmäinen isolepinkäinenkin näkyi ja pian niitä oli siellä täällä.

17.9. olin koko aamun ja päivän Siikalahdella ja arvailin nähneeni noin 10000 valkkaria paikallisena sekä 3000 muuttavana. Pari sepelhanhiparveakin näkyi ja Partasen Harri laski kuvista yhteensä 784 lintua. 4 merikotkaa säikytteli hanhia yhdessä kanahaukan kanssa, 6 piekanaa ja muuttohaukka nähtiin myös muutolla. Päivemmällä Särkisalmen valkoposkihanhiparvessa näkyi tutun risteymän lisäksi myös nätti leukistinen hanhi.

Illalla pyydystelimme vaeltavia pöllöjä Tarvaslammella ja saimmekin pari helmipöllöä renkaisiin. Lisäksi muutama napsuja jäi saamatta kiinni.

18.9. olimme taas Siikalahdella koko aamun ja aamupäivän, mutta muuttoa ei juuri ollut. Näin itse vielä mehiläishaukan ja muita mukavampia haviksia olivat pikkujoutsen, harmaahaikara, 5 piekanaa, komea maakotka, joka laskeutui lähipellolle reiluksi vartiksi paikalliseksikin sekä ylitsemme äännellen muuttanut tik-sirkku.

19.8. Siikalahdella oli arviolta noin 11000 valkoposkea ja illalla yritimme taas pyydystellä pöllöjä, mutta havainnot jäivät yhteen hetken atrapin kanssa kilpaa vihellelleeseen varpuspöllöön.

Seuraavina päivinä yritimme pariinkin otteeseen taas saada renkaatonta nakkelia kiinni, mutta turhaan. Täytynee odotella kylmempiä kelejä, jolloin ruokinnallakäynti varmasti vilkastuu. Muutenkin havainnot olivat sitä samaa; muuttoa ei ollut, joten paikallisia valkoposkihanhia sai tuijotella kyllästymiseen asti. Nähtiinpä Siikalahdella mahdollinen pikkukanadanhanhikin, mutta en sitä löytänyt kohtuullisesta yrittämisestä huolimatta. Kun 15000 hanhea lentelee edestakaisin peltojen ja lahden väliä, välillä kanahaukkojen ja merikotkien säikytellessä, niin yhden linnun löytäminen massasta ei ole helppoa!

Mainittavampia havaintoja olivat 22.9. Siikalahdella näkynyt kaulushaikara, 24.9. näkyneet pari pikkutikkaa sekä harmaapäätikka ja kotipihallamme sembrassa olleet pari pähkinähakkia.

25.9. Siikalahdella näkyi yhä 14000 valkoposkihanhea, 80 sepelhanhea, lapasotka, 2 merikotkaa, kalasääski, 98 kurkea, harmaapäätikka, 15 tilheä, sinirinta, 12 tiltalttia, 3 ylilentänyttä isokäpylintua ja kuului metsä-/taigakirvinen ym. Iltapäivällä kävimme Saaren kierroksen, jonka saldo oli varsin odotettu: retken päätteeksi arvioimme nähneemme 51500 valkoposkihanhea! Joukossa oli todella vähän muita hanhia, joista mielenkiintoisin oli tas omituinen brantan ja anserin risteymä. Iltalennolla noin 40000 valkoposkihanhea laskeutui Pien Rautjärvelle ja niitä oli mukava katsella Kuposenmäeltä. Muuten havainnot jäivät vähiin: Mainittavimpina Kirjavalassa näkyi ruskosuohaukka ja Pohjanrannassa sarvipöllö.

Viikolla etelätuulinen matalapaine jatkui eikä muutoksia linnustossa juuri tapahtunut. Hanhia oli katsottavaksi, mutta ne alkoivat jo tulla korvista, kun muita kuin valkoposkia oli todella vähän! Ainoita mainittavia havaitoja olivat 27.9. Siikalahdella sumutaivaalta kuulunut tundrakurmitsa ja 28.9. näkynyt 29 kanadanhanhen parvi. Loppuviikosta kuitenkin jo tundrametsä- ja tundrahanhiakin alkoi näkyä kymmenittäin ja löytyipä Siikalahden Tetrisuolta muutama lyhytnokkahanhikin.

J.A.

26.8. aamulla heräsimme valkoposkihanhiparven ääneen. Lienee paikalliset hanhet ollut matkalla jonnekin? Ruokatunnilla näin Siikalahdella viitakerttusen ja Härskiinmutkassa kökötti erään saaren rantakivellä merimetso.

Työviikon päätyttyä lähdimme Hannan kanssa ajelemaan uudella Skoda Yetillämme kohti Kirkkonummea. Olimme suunnitelleet iltaretkeä Helsingin Viikkiin, jossa oli ollut muutaman päivän paikallisena aropääskykahlaaja ja muutenkin mukavasti lintuja, mutta ollessamme Haminassa, saimme tiedon, että ilmeisestikin sama aropääskykahlaaja oli nyt löytynyt Vantaan Seutulasta. Seurailimme ilmoituksia ja lopulta ollessamme kehä III:lla päätimme suunnata Seutulaan. Lentokenttää sai kiertää enemmän kuin olimme odottaneet, mutta lopulta olimme paikalla, jossa oli runsaasti autoja parkissa. Tästä paikasta olikin sitten ainakin parin kilometrin kävely pellolle, jossa lintu yhä onneksi oli. Kävelymatkalla näimme peltoa pitkin matalalla lentäneen nuoren arosuohaukan. Ilta alkoi jo hämärtää, mutta lopulta pääsimme perille, mutta lintu oli painautunut alas peltoon kasvillisuuden taakse ja kesti jonkin aikaa ennen kuin näimme siitä edes osan päätä. Eri kulmista yrittäen, pääsimme lopulta näkemään linnun vähän paremmin, kunnes alkoi olla niin pimeä, ettei siitä enää juuri mitään uutta olisi näkynyt, vaikka se olisi tullut paremmin esiin. Ja kohta lintu sitten valpastukin ja lennähti seisomaan täysin näkyviin. Mutta kohta se pyrähti taas lentoon ja me päätimme lähteä paikalta. Meitä vielä käveli vastaankin bongareita, jotka kuitenkin jotenkin linnun vielä onnistuivat näkemään.

Lauantaiaamuna 27.8. Hanna suuntasi BirdLifen hallituksen kokousviikonloppuun ja itse suuntasin kohti Hankoa. Ajelin suoraan 4 tuulen tuvalle, jossa näin tuulisessa kelissä mm. rantasipin, 2 meriharakkaa, merikotkan ym. ennen kuin siirryin Långörenin tyvelle, jossa oli paria päivää aiemmin vielä havaittu niin töyhtökiurua kuin mustaleppälintuakin, muttei enää edellispäivänä. Kovassa tuulessa havainnot jäivät lähes olemattomiin, joten siirryin piakkoin Vedagrundetille, jossa sentään pääsisi rantamökin tuulen suojaan. Vedan rannalla oli melkoinen kahlaajakuhina ja kuvailinkin aika pitkään sirri-/tylliparven kuhinaa. Parvessa oli 75 suo-, 2 pikku-, kuovi-, pulmus- sekä 4 isosirriä, 2 karikukkoa, suokukko ja 50 tylliä. Myös punakuiri ja 2 tundrakurmitsaa laskeutui rannalle. Merellä ei sitten näkynytkään juuri mitään, vain jokunen kahluri lisää. Haatajan Kari saapui staijiseuraksi, mutta lopulta päätimme antaa periksi klo 11 aikoihin.

Kävin vielä Svanvikissä, jossa näkyi 2 kuovisirriä ja 4 tundrakurmitsaa ja siten tapasin Karin taas Täktomin lentokentällä, jossa emme kuitenkaan nähneet kuin muutamia paikallisia tuulihaukkoja.

Sitten lähdinkin ajamaan kohti Inkoon Galleria Karaijaa, jossa tutustuimme yhdessä vanhempieni kanssa lintumaalareiden yhteisnäyttelyn antiin, jossa Hannallakin oli kymmenkunta taulua näytillä.

Päivällä kävin vielä Kirkkonummen Saltfjärdenillä, jossa näkyi muuttavana liian kaukaa mennyt tn. naaras arosuohaukka sekä paljon lähempänä pyörinyt nuori saman lajin edustaja. Merikotkia näkyi 5 lintua, muttei lähistöllä näkynyttä kiljukotkaa.

Ilta meni rennosti ottaen ja seuraavana aamuyönä minulla oli lähtö Azoreiden meriretkelle.

J.A.

19.8. tein erittäin hyvä ruokatuntivisiitin Siikalahdelle. Ensin näin muutamia kapustarintaparvia, yhteensä 60 lintua, muuttamassa kohti etelää ja yhdessä parvista oli mukana punakuiri. Sitten näin kaukana koillisen puolella kaakkoa kohti valuneen pienen tumman kihun, joka ei kuitenkaan valitettavasti tullut lähelle vaan katosi Vartialahden suuntaan, niinpä määritys jäi meri-/tunturikihuksi. Ja hetkeä myöhemmin samasta suunnasta löytyi nuori suohaukka, joka onneksi meni sen verran lähempää, että sain sen määritettyä arosuohaukaksi. Näin myös 15 muuttavaa mehiläishaukkaa – ei hassumpi 40 minuuttinen siis!

20.8. olimme aamuretkellä Siikalahdella Soikkelin Miikana kanssa ja vesisadetihkussa linnut olivat vähissä. Lajisto oli kuitenkin sitäkin parempaa: heti lintutorniin päästyämme löysin lahdelta kellumasta vesipääskyn. kohta taivaalta kuului kovaa pulinamaista ääntä ja hetken minulla löi tyhjää ennen kuin tajusin, että yksittäiset äänet sopivat tyllille, ja löysimmekin taivaalta 13 tyllin parven, joka piti aivan uskomattoman kovaa ääntä. Käppäiltyämme kovemman sateen tauottua jatkamaan havainnointia patotielle, näimme lahden yllä hetken kierrelleen 7 punakuirin parven ja ylitsemme lensi äännellen myös pikkusirri. Niinpä aamuun saatiin useampikin kahlaajahavainto lajeista, joita en aina näe Parikkalassa edes vuosittain. Pitäisi vissiin retkeillä enemmän vesisateessa?

Päivällä palasin vielä seuraamaan, laittaisiko alkanut metsästys lintuja liikkeelle enemmänkin. Yhä jatkuneiden sadekuurojen väissä näin 2 merikotkaa ja punavarpunen kävi ääntelemässä patotien puskissa. Sorsiakin näkyi muutama parvi, jotka laskeutuivat kaikki Siikalahdelle. Yksi parvi sisälsi 18 jouhisorsaa ja 12 lapasorsaa, molemmat lajeja, joita ei juuri ollut aiemmin näkynyt. Päivällä Härskiinmutkassa näkyi vielä 12 pilkkasiipeä sekä mustalintu.

21.8. poljin aamusta ekoretkelle Siikalahdelle ja kilometriä ennen patotietä maastopyörästäni puhkesi kumi. Lopulta pääsin lavalle asti mutta linnut olivat vähissä. Sentään pari tylliä ja mustaviklo muutti ylitseni ja rantapuista löytyi putkeen pari valkoselkätikkaa sekä käki ja aamun pikkulintuvilinässä näkyi myös viitakerttunen. Kurkia saapui lahdelle jo 170 linnun parvi.

22.8. ainoat paremmat havainnot olivat Härskiinmutkassa näkyneet 2 kanadanhanhea sekä 7 harmaahaikaraa ja kylällä näkyneet 3 pähkinähakkia. Lisäksi yksi hakki lensi Kirjolan yli iltapäivällä kesken tennispelien.

24.8. suuntasimme töistä päästyämme Lappeenrantaan autokaupoille ja nettiselailun avulla mieleiseltä näyttänyt Skoda Yeti myös todettiin erittäin hyväksi! Niinpä kaupat tehtiin ja Askolan lintutornille kurvattiin pian uudella autolla! Paikalla pari päivää olleet pulmussirrinuorukaiset olivat yhä paikalla ja sain lajista vasta toisen havaintoni Etelä-Karjalasta kautta aikain! Paikalla oli muuten hiljaista, vain 20 kanadanhanhea, 5 tylliä, uuttukyyhky, kanahaukka sekä tikli nähtiin.

Loppuviikko oli hiljainen ja etupäässä valmistauduin jo tulevaan lomareissuun, jonka kohteena oli Azorien merilinnut.

J.A.

Hailuotorallin jälkeen aloin taas käydä ahkerammin Siikalahdella. Jalohaikarat olivat yhä paikalla ja teinkin niistä havaintoja päivittäin ainakin toisesta ja useampana päivänä molemmista yksilöistä. Pääasiassa linnut piilottelivat yhä pohjoispään ruovikoiden takana, mutta toinen lintu kävi aikaisin aamulla myös patotien eteläpuolella patovallilla kalastelemassa. Lauantaina 13.8. pääsi Hanna kuvaamaankin toista yksilöistä oikein kunnolla, sen lentäessä todella komeasti patotien lavan ohitse.

Harmaahaikaroita näkyi enimmillään kuusi yksilöä. Muuten lahdella olikin sitten hiljaista, paikallisia petolintuja toki oli taivaalla hyvän kelin vallitessa ja etenkin mehiläishaukkojen huutelua oli kiva kuunnella. Muita mainittavia havaintoja lahdelta olivat nuoret kana- ja sinisuohaukka, pikkulepinkäispoikue, useat huutelevat luhtakanat sekä parhaana 12.8. havaitut kaksi räyskää, jotka olivat vasta kautta aikain toinen havaintoni Siikalahdelta ja kolmas havaintoni Parikkalasta.

Muualta mukavia havaintoja olivat 8.8. Tarvaslammella lettukestien yhteydessä havaittu 20 pyrstötiaisen parvi sekä lammella polskinut majava, kylällä yhä alkuviikosta oleillut pähkinähakki sekä 15.8. Kirkonkylältä bongaamani kaksi pähkinänakkelia. 17.8. pikainen päiväkäynti Härskiinmutkassa tuotti yllärin, kun huomasin suoraan päälläni kaarrelleen suohaukan. Näin heti kiikareilla, että kyseessä oli nuori sirosuohaukka ja putkella lintu oli helppo tunnistaa arosuohaukaksi. Harmi, että kamera ei ollut mukana, sillä olisin saanut linnusta hyvät kuvat ennen kuin se jatkoi järven selän yli kohti länttä. 18.8. näin itse viimeistä kertaa jalohaikaraa. Näin sen tavallaan spontaanisti juoksulenkillä aivan eri puolella Siikalahdea kuin missä sitä oli aiemmin havaittu. Liekö ollut edes sama lintu, sillä pariin päivään jallua ei ollut nähty lainkaan.

J.A.

Lauantaina 5.8. kisattiin taas kerran perinteinen Hailuotoralli. Olimme ajelleet edellispäivänä kaakosta paikalle Kiljusen Jassin kyydillä ja mukana olivat myös Miska Loippo sekä Jani Varis. Santosen mökkiin olivat saapuneet myös Antti Vierimaa Oulusta sekä juuri muuttoa Helsinkiin tehnyt Anti Peuna. Illalla syötiin, saunottiin ja jossain siinä ohessa päätettiin myös joukkuejaosta.

Herätyskellot soivat viideltä ja lopulta joukkueet olivat valmiina lähtemään liikkeelle vajaata tuntia myöhemmin. Antit toimi kuskina joukkueilleen; Peunan kyydissä olivat allekirjoittanut sekä Miska ja Vierimaan kyydissä Jassi sekä Jani.

Molemmat joukkueet suuntasivat perinteiseen tapaan aloittamaan rallia Riisinnokalle ja taas muutama pakollinen pohjustusstoppi tehtiin Sunikarissa, jossa kuultiinkin mm. kuusitiainen.
Ralli alkoi vasta seitsemältä, joten paras lintuaamu tuntui olevan ehkä jopa ohi, kun kävelimme Rautaleton läpi rämpien kohti Riisiä. Ainoastaan lehtokurppa ja käki havaittiin kävelymatkalla ja pääsimme vihdoin nokalle muutamaa minuuttia ennen rallin alkamista. Tällöin löysimme rantapuista närhen, jolla päätimme yrittää aloittaa rallin. Lintu kuitenkin teki täydellisen katoamistempun sopivasti kahta vaille seitsemän ja niinpä aloitimme rallin kävelemällä rantaan hieman pettyneinä, närhi on aina yhtä vaikea luovossa.

Merellä oli paha väreily, sillä aamu oli jo lämmennyt ja päivästä oli tulossa todella kesäinen. Kahlaajat myös loistivat poissaolollaan ja niinpä Isomatalan seulominenkaan ei tuottanut kuin tyllejä, pari suosirriä sekä vikloja. Onneksi tiukka selaaminen myös Tömpän rannoille tuotti myös kuovin, kapustarinnan, ampuhaukan ja taivaanvuohiparvessa lennelleen jänkäsirriäisen. Takanamme olleiden puiden latvuksissa kävi mukava pikkulintuvilinä ja lajilistaamme rikastuttivat mm. järripeippo, kirjosieppo sekä hernekerttu. Urpiaisia ja pikkukäpylintuja kuultiin myös monien tavallisten lajien ohessa. Miska plokkasi Isomatalan päällä lentäneen mustapyrstökuirin, joka yhtäkkiä sai kaverikseen myös kolme punakuiria ja merellä näkyi tietysti mm. merimetsoja ja kyhmyjoutsenia.

Lopulta lähdimme kävelemään takaisin autoa kohti. Metsässä oli edelleen pelottavan hiljaista, mutta onneksi hukattu närhi rääkyi yllättäen Isomatalan puolella! Muutama rastaslajikin saatiin toiveiden mukaisesti lajilistalle, sillä osasimme arvella kaikkien rastaiden olevan tiukassa. Perinteisestä Rautaleton mökkirannasta näimme vielä Isomatalalla kaksi nuorta pikkulepinkäistä sekä pari muuttanutta kaakkuria ja autopaikalle vihdoin näimme käenkin sekä kuulimme puukiipijän ja hippiäisen.

Kuusitiainen hoitui jo aiemmin kuin pohjustamastamme paikasta, jossa sitten onneksi näkyi tilhi. Kirkkosalmella saimme kauhuksemme todeta tornin olevan täynnä jotain eläkeläisiä, jotka pitivät aivan järkyttävää meteliä! Sillalta saimme kuitenkin muutamia tavallisia lajeja hoidettua, ennen kuin porukka vihdoin ahtautui linja-autoon ja pääsimme tyhjään torniin hoitamaan vielä mm. harmaasorsan, mustaviklon, varpus-, nuoli- sekä mehiläishaukan ja merikotkan. Pikkutikkakin huusi piristäen tunnelmaa entisestään.

Patelanselällä ruskosuohaukka säikytteli vesilintuja, emmekä päässeet näkemään niitä kunnolla lainkaan. Kalasääski kuitenkin löytyi taivaalta, kun olimme taas jatkaneet matkaa. Järventakustan pelloilla petoja oli mukavasti taivaalla ja taas näkyi nuoli- ja mehiläishaukkojakin. Miska kuitenkin nyppäsi jokerin, kun taivaalta löytyi siron näköinen naaras suohaukka. Lintu onneksi lensi mukavasti myötävalon puolelta ja saimme sen määritettyä arosuohaukaksi! Pelloilla näkyi taas pikkulepinkäinenkin.

Sitten olikin taas valinnan paikka – mitä seuraavaksi. Koska joukkueidenkin päättäminen oli mennyt niin myöhään, ei rallisuunnitelmien laadintaan ollut jaksettu enää illalla käyttää kallista seurusteluaikaa, vaan olimme päättäneet seurata edellisvuoden voitokasta rallireittiämme. Niinpä otimme suunnan kohti Huikun lauttarantaa ja jatkaisimme sitten sieltä selkeää reittiä saaren läpi kohti toista ääripäätä ja lopetuspaikkojamme.

Pakollinen stoppi tehtiin perinteisellä varpus- ja pikkuvarpuspihalla Ojakylällä ja varpunen hoituikin lajiksi, mutta ylläriksi hoidimme muutama muunkin lajin, sillä lahdella lenteli harmaahaikara, pihassa piilotteli leppälintu ja pellon yllä kävi kurvaamassa naaras sinisuohaukka.

Ennen Huikkua päätimme stopata vielä Potinhaminassa, jotta voisi olla mahdollista nähdä joku liikkuva lintu, joka ei enää olisi paikalla, kun palatessamme komppaisimme vastarannan puolella Pökönnokalla. Sorsaparvista löytyi parikymmentä ristisorsaa, riutoilla nukkui merimetsojen seassa 5 harmaahaikaraa ja itse näin lyhyesti pari kahlaajaa, jotka vaikuttivat vesipääskyiltä, mutta ne katosivat liian nopeasti.

Stoppasimme pikaisesti mökkimme pihassa Santosessakin, jossa Peuna nappasi kyytiin aamulla unohtamansa eväät. Pihan kuistilla istuskellessamme kävimme varsin sarkastisen keskustelun siitä, olisiko mukavampi vain jäädä mökille lepäämään ja syömään pizzaa. ”Ei me kuitenkaan enää monta lajia saada.” Naurun remakan keskellä jatkoimme matkaa kohti Huikkua…

Huikun lauttarannassa oli juuri lautta lähdössä, joten emme menneet aivan aallonmurtajalle saakka. Merelle tuijottelu tuotti kuitenkin tulosta, kun ensin plokkasin merikihun ja pian perään keskellä merta kohti luotoa lentäneen tuulihaukan. Kohta olimmekin palailleet Pökönnokkaa komppaamaan ja niitty oli aivan tyhjä – ei kiuruja saati edes kirvisiä lainkaan. Rannan tuntumasta pomppasi lentoon runsaasti taivaanvuohia, muttei muita kurppia. Onneksi lahdelta löytyi kuitenkin hyvin erikoisen näköinen vaihtopukuinen koiras punasotka ja kärjen rantaviivassa uiskenteli kuin uiskentelikin kaksi nuorta vesipääskyä! Sorsamassojen selauskin tuotti tulosta, kun löysin naaraspukuisen heinätavin. Laatulajeja siis ropisi! Muuten havainnot jäivät jo aiemmin havaittuihin mustavikloihin, kapustarintoihin ym.

Ollessamme palaamassa autolle tuli tieto, että Huikussa kuun vaihteessa ollut mustatiira oli kuin olikin yhä paikalla. Koska olimme niin lähellä, päätimme singahtaa bongaamaan. Emme tienneet, missä päin lintu oli nähty tarkemmin, mutta koska olimme vasta itse olleet paikalla, arvelimme linnun olleen aallonmurtajalla, jonne emme olleet päässeet lauttajonon takia katsomaan. Nyt lauttarannassa oli rauhallista ja lintu löytyikin nopeasti aallonmurtajalta nuokkumasta. Kyseessä oli hauskan näköinen vaihtopukuinen vanha lintu. Mustatiiraparihan oli pesinyt kesällä Kirkkosalmella, joten arvatenkin tämä oli toinen tämän parin linnuista.

Melkein mökkimme kohdalla taas ajaessamme lensi tien yli noin 15 käpylinnun parvi. Singahdimme ulos autosta ja parven perään mutta linnut olivat jo tiessään. Autoon jo kömpiessämme kuului takaamme kuitenkin tuttua ääntä ja kolme kirjosiipikäpylintua lensi äännellen ylitsemme! Nyt alkoi viimeistään olla sellainen fiilis, että meillä meni aika hyvin!

Matka jatkui Ulkokarvon Petsamon laiturille, jossa linnut olivat kuitenkin aivan älyttömän kaukana! Niinpä vesilintuja ei edes jaksettu kauhean tarkkaan seuloa, vaan keskityimme puskiin ja suhistellen saimmekin ruokokerttusen lajilistallemme.

Pöllässä lenteli Ulkokarvon tapaan myös runsaasti pikkulokkeja ja yllättäen näiden seurasta löysin myös kivellä istuskelleen nuoren mustatiiran! Tämäkin laji tuli sitten hoidettua spondestikin! Olimme kuulleet, että Kuivasäikän tie oli huonossa kunnossa, joten päätimme olla riskeeraamatta, sillä Antin auto oli varsin matala. Näin säästimme aikaa ja tiesimme, ettei meillä pitäisi olla lainkaan kiire koluta loppuja paikkojamme huolella.

Niinpä teimme matkan varrella useita lyhyitä stoppeja hyvän näköisillä peltopaikoilla ja etenkin maatilojen lähellä ja saimmekin pikkuvarpusen vihdoin lajilistallemme. Koivukylän pelloilta löytyi sitten odotetusti naakkakin.

Lopulta olimme Marjaniemessä, jossa oli paikalla myös sisarjoukkueemme. Emme kehdanneet ajaa aivan heidän lähelleen, vaan pointsasimme aikalailla heidän edustallaan uineen pilkkasiiven, aallonmurtajalla piilotelleen karikukon sekä kaukaisella riutalla nukkuneet pari pikkukuovia. Yllättäen toiselta joukkueelta jäi luukku näkemättä, mutta he kuittasivat hoitamalla niemen tyveltä härkälinnun, jota me emme laiskuuttamme nähneet, kun emme jostain syystä katsoneet lähilahtea kuin kiikareilla.

Sitten olikin ralliaikaa tunti jäljellä ja oli aika ajaa lopetuspaikkaamme Keskiniemeen. Antti ajoi varovaisesti huonohkokuntoista tietä matalalla autollaan ja lopulta meillä oli nelisenkymmentä minuuttia aikaa kävellä loputtomilla hiekkarannoilla. Ja meiltähän puuttui vielä lähes kymmenkunta lajia kahlaajia, joita olimme odottaneet olevan saaressa vaikka kuinka ja joka paikassa! Niinpä oli melkoinen järkytys, kun rannan suosirri-/tylliparvesta ei löytynytkään Peunan edellisiltana pohjustamia pikku- ja kuovisirrejä saati pikkutylliä. Lapinsirrejä sentään oli pari lintua. Tundrakurmitsaakaan ei näkynyt kaukana horisontissa, jossa oli valtaisan kokoinen lapsiperhe uimassa. Ainoastaan 7 pikkukuovin ja nuoren kuovin poppoo lepäili riutoilla.

Onneksi kiuruja pomppi hiekkadyynien välistä lentoon, mutta olimme toivoneet paikalta viittä uutta lajia ja nyt näytti siltä että saisimme tyytyä kahteen! Ei siinä edes taivaalla pyörinyt neljän nuolihaukan parvi lämmittänyt.

Paikalla myös perinteiseen tapaan lopettamassa ollut vihulaisjoukkueemme näytti lähtevän vielä sinkoilemaan jonnekin, mutta me päätimme kävellä vielä jäljellä olevan varttitunnin lapsiperheen ohi ja niin kauas kuin ehtisimme uusien lajien perässä. Ja teimme aivan oikean ratkaisun! Kun ralliaikaa oli enää 10 minuuttia jäljellä, plokkasi Miska merestä aivan lähellämme kelluneen kuikan. Viisi minuuttia myöhemmin ties kuinka monetta kertaa rantaviivaa selannut Antti nyppäsi rantaan jostain ilmaantuneen meriharakan ja kun ralliaika kävi jo viimeistä minuuttiaan, löysi Miska taivaalla lentäneen metsäviklon! Viklo oli todella kaukana ja löytyi vain putkella, mutta onneksi rannassa ollut teltta toimi täydellisenä nuottina ja onnistuin löytää linnun putkeen juuri ennen kuin se syöksyi metsän taakse.

Purkupaikalle matkaaminen kesti varsin kauan, mutta koululle päästyämme oli siellä vielä onneksi teknisiä murheita eikä meitä oltu keritty vielä edes kaivata. Valitettavasti ralliin oli osallistunut vain neljä joukkuetta ja lopulta minä jouduin rallinpurkuhommiin. 80 perulajin ja muutamien sp-/vel-lajien jälkeen tilanne oli äärimmäisen tasainen. Kaikilta jokunen peruslaji puuttui, mutta meiltä puuttuneet punatulkku ja kulorastaskin oli kyllä havaittu.

Sitten alettiin huutaa parempia lajeja. Sisarjoukkueemme meinasi pistää meille heti luun kurkkuun onnistumalla huutamaan heti alkuun useampia lajeja, joita meiltä puuttui, mutta muutaman huutokierroksen jälkeen oli kuitenkin yllättävää huomata, että kärjessä olikin Markkolan Juhan joukkue, me roikuimme lajin päässä perässä, mutta niin sisarjoukkueemme kuin Suorsan Villen joukkue olivat jääneet jo useampien lajien päähän.

Pikkuhiljaa lajit kovenivat ja alkoi tulla ässiä toistensa perään, mutta me teimme kuitenkin hajurakoa seuraaviin erojen näiden välillä säilyen kuitenkin ennallaan. Lopulta saimme kunnian huutaa rallin viimeisen lajinkin, joka oli se päivän ainoa luotopinnani eli tikli ja se oli meidän 117. lajimme ja voittomme oli lopulta varsin selvä. Toiseksi tulivat J. Markkola, V-P. Honkanen, H. Kianen ja A.Niemi 112 lajilla, kolmanneksi sisarjoukkueemme A.Vierimaa, J.Kiljunen ja J.Varis 108 lajilla ja neljänneksi V.Suorsa, K.Hiekkanen ja T.Herva 107 lajilla. Yhteensä rallissa havaittiin 137 lajia – ei mm. lehtokurppaa, palokärkeä, hiirihaukkaa, isosirriä, kottaraista saati mitään kanalintua. Parin joukkueen havaitsemien mustatiiran ja arosuohaukan sekä meidän tiklin, vesipääskyn, punasotkan, mustapyrstökuirin jne. ohella parhaimpia lajeja olivat mm. lapasotka, pikkutiira, pulmussirri, muuttohaukka, punavarpunen sekä lapinkirvinen.

Purun jälkeen suuntasimme mökille saunomaan ja syömään. Illanviettoa riitti taas puolille öin, mutta herätyskellot laitettiin silti soimaan aikaisin.

7.8. heräsimme kuudelta ja seitsemän aikaan Peunan kyytiin nousivat meistä innokkaimmat eli ak., Miska sekä Jani. Otimme suunnan kohti Marjaniemeä, jossa ei nyt eilisen hellepäivän tapaan ollut enää turisteja haitaksi asti ja niinpä rannasta löytyi nyt viisi karikukkoa. Niin pilkkasiipi kuin härkälintukin olivat yhä paikalla, mutta tuulisen ja varsin viileän kelin takia näkyvyys merelle oli väreilyn takia todella huono ja merellä ei näkynyt mitään mainittavaa.

Niinpä jatkoimme Virpiniemeen, josta olisi edellispäivänä irronnut monta lajia, jotka lapsiperhe oli ilmeisesti karkottanut Keskiniemestä, jonne me olimme ajaneet matkalla rannassa käymättä. Sisarjoukkueemme oli vieläpä kimmonnut Keskiniemestä Mäntyniemeen, mutta Virpiniemi oli heilläkin jäänyt käymättä. Nyt paikalla olleessa suosirri-/tylliparvessa oli kuitenkin enää vain pari kuovisirriä sekä kymmenkunta lapinsirriä. Niin pikku- kuin pulmussirri olivat kaiket jatkaneet matkaa tai palanneet taas rauhalliseen Keskiniemeen. Me emme kuitenkaan enää yhden hengen lisäpainolla viitsineet ajella Antin matalalla autolla pidemmälle vaan rannassa tovin käveltyämme ja jokusen pikkukuoviparven sekä mustaviklon nähtyämme lähdimme palailemaan kohti päätietä.

Lopulta päätimme ajaa Pöllään, josta nuori mustatiira löytyi taas helposti, mutta muuten havainnot jäivät pariin mehiläishaukkaan. Pöllään saapui myös aamulla mökin Vierimaan kanssa siivonnut Jassi, joka oli nähnyt mökin pihassa kirjosiipikäpylintuja, kylällä pari kottaraista ja muutamia muitakin lajeja, joita heidän joukkueensa ei ollut rallissa havainnut. Vierimaan oli pitänyt jo kiiruhtaa Ouluun perheensä luokse.

Ja pian meidänkin piti käydä hakemassa tavaramme mökiltä kyytiin ja lopulta ehdimme yllättäen jo klo 11:30 lauttaan. Oulunsalon lauttarannassa hyvästelimme Peunan, jolla oli vielä päivän aikana edessä ajo muuttokuorman kanssa Oulusta Helsinkiin. Me lähdimme ajamaan kohti kaakkoa ja lopulta pudotettuamme Janin Siilinjärvellä olleen vaimonsa kyytiin ja Miskan Juvalle, olimme Jassin kanssa Parikkalassa aika hyvissä ajoin illalla. Jassilla tietysti oli vielä edessä ajo Joutsenoon.

Olipahan taas ollut mukava reissu ja ralliajankohta oli todellakin ollut piristävä! Elokuinen Hailuoto oli tarjonnut mukavia yllätyksiä ja eipähän ennen ollut koko rallin ajan ollut hiki!

J.A.