. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

26.8. aamulla heräsimme valkoposkihanhiparven ääneen. Lienee paikalliset hanhet ollut matkalla jonnekin? Ruokatunnilla näin Siikalahdella viitakerttusen ja Härskiinmutkassa kökötti erään saaren rantakivellä merimetso.

Työviikon päätyttyä lähdimme Hannan kanssa ajelemaan uudella Skoda Yetillämme kohti Kirkkonummea. Olimme suunnitelleet iltaretkeä Helsingin Viikkiin, jossa oli ollut muutaman päivän paikallisena aropääskykahlaaja ja muutenkin mukavasti lintuja, mutta ollessamme Haminassa, saimme tiedon, että ilmeisestikin sama aropääskykahlaaja oli nyt löytynyt Vantaan Seutulasta. Seurailimme ilmoituksia ja lopulta ollessamme kehä III:lla päätimme suunnata Seutulaan. Lentokenttää sai kiertää enemmän kuin olimme odottaneet, mutta lopulta olimme paikalla, jossa oli runsaasti autoja parkissa. Tästä paikasta olikin sitten ainakin parin kilometrin kävely pellolle, jossa lintu yhä onneksi oli. Kävelymatkalla näimme peltoa pitkin matalalla lentäneen nuoren arosuohaukan. Ilta alkoi jo hämärtää, mutta lopulta pääsimme perille, mutta lintu oli painautunut alas peltoon kasvillisuuden taakse ja kesti jonkin aikaa ennen kuin näimme siitä edes osan päätä. Eri kulmista yrittäen, pääsimme lopulta näkemään linnun vähän paremmin, kunnes alkoi olla niin pimeä, ettei siitä enää juuri mitään uutta olisi näkynyt, vaikka se olisi tullut paremmin esiin. Ja kohta lintu sitten valpastukin ja lennähti seisomaan täysin näkyviin. Mutta kohta se pyrähti taas lentoon ja me päätimme lähteä paikalta. Meitä vielä käveli vastaankin bongareita, jotka kuitenkin jotenkin linnun vielä onnistuivat näkemään.

Lauantaiaamuna 27.8. Hanna suuntasi BirdLifen hallituksen kokousviikonloppuun ja itse suuntasin kohti Hankoa. Ajelin suoraan 4 tuulen tuvalle, jossa näin tuulisessa kelissä mm. rantasipin, 2 meriharakkaa, merikotkan ym. ennen kuin siirryin Långörenin tyvelle, jossa oli paria päivää aiemmin vielä havaittu niin töyhtökiurua kuin mustaleppälintuakin, muttei enää edellispäivänä. Kovassa tuulessa havainnot jäivät lähes olemattomiin, joten siirryin piakkoin Vedagrundetille, jossa sentään pääsisi rantamökin tuulen suojaan. Vedan rannalla oli melkoinen kahlaajakuhina ja kuvailinkin aika pitkään sirri-/tylliparven kuhinaa. Parvessa oli 75 suo-, 2 pikku-, kuovi-, pulmus- sekä 4 isosirriä, 2 karikukkoa, suokukko ja 50 tylliä. Myös punakuiri ja 2 tundrakurmitsaa laskeutui rannalle. Merellä ei sitten näkynytkään juuri mitään, vain jokunen kahluri lisää. Haatajan Kari saapui staijiseuraksi, mutta lopulta päätimme antaa periksi klo 11 aikoihin.

Kävin vielä Svanvikissä, jossa näkyi 2 kuovisirriä ja 4 tundrakurmitsaa ja siten tapasin Karin taas Täktomin lentokentällä, jossa emme kuitenkaan nähneet kuin muutamia paikallisia tuulihaukkoja.

Sitten lähdinkin ajamaan kohti Inkoon Galleria Karaijaa, jossa tutustuimme yhdessä vanhempieni kanssa lintumaalareiden yhteisnäyttelyn antiin, jossa Hannallakin oli kymmenkunta taulua näytillä.

Päivällä kävin vielä Kirkkonummen Saltfjärdenillä, jossa näkyi muuttavana liian kaukaa mennyt tn. naaras arosuohaukka sekä paljon lähempänä pyörinyt nuori saman lajin edustaja. Merikotkia näkyi 5 lintua, muttei lähistöllä näkynyttä kiljukotkaa.

Ilta meni rennosti ottaen ja seuraavana aamuyönä minulla oli lähtö Azoreiden meriretkelle.

J.A.

19.8. tein erittäin hyvä ruokatuntivisiitin Siikalahdelle. Ensin näin muutamia kapustarintaparvia, yhteensä 60 lintua, muuttamassa kohti etelää ja yhdessä parvista oli mukana punakuiri. Sitten näin kaukana koillisen puolella kaakkoa kohti valuneen pienen tumman kihun, joka ei kuitenkaan valitettavasti tullut lähelle vaan katosi Vartialahden suuntaan, niinpä määritys jäi meri-/tunturikihuksi. Ja hetkeä myöhemmin samasta suunnasta löytyi nuori suohaukka, joka onneksi meni sen verran lähempää, että sain sen määritettyä arosuohaukaksi. Näin myös 15 muuttavaa mehiläishaukkaa – ei hassumpi 40 minuuttinen siis!

20.8. olimme aamuretkellä Siikalahdella Soikkelin Miikana kanssa ja vesisadetihkussa linnut olivat vähissä. Lajisto oli kuitenkin sitäkin parempaa: heti lintutorniin päästyämme löysin lahdelta kellumasta vesipääskyn. kohta taivaalta kuului kovaa pulinamaista ääntä ja hetken minulla löi tyhjää ennen kuin tajusin, että yksittäiset äänet sopivat tyllille, ja löysimmekin taivaalta 13 tyllin parven, joka piti aivan uskomattoman kovaa ääntä. Käppäiltyämme kovemman sateen tauottua jatkamaan havainnointia patotielle, näimme lahden yllä hetken kierrelleen 7 punakuirin parven ja ylitsemme lensi äännellen myös pikkusirri. Niinpä aamuun saatiin useampikin kahlaajahavainto lajeista, joita en aina näe Parikkalassa edes vuosittain. Pitäisi vissiin retkeillä enemmän vesisateessa?

Päivällä palasin vielä seuraamaan, laittaisiko alkanut metsästys lintuja liikkeelle enemmänkin. Yhä jatkuneiden sadekuurojen väissä näin 2 merikotkaa ja punavarpunen kävi ääntelemässä patotien puskissa. Sorsiakin näkyi muutama parvi, jotka laskeutuivat kaikki Siikalahdelle. Yksi parvi sisälsi 18 jouhisorsaa ja 12 lapasorsaa, molemmat lajeja, joita ei juuri ollut aiemmin näkynyt. Päivällä Härskiinmutkassa näkyi vielä 12 pilkkasiipeä sekä mustalintu.

21.8. poljin aamusta ekoretkelle Siikalahdelle ja kilometriä ennen patotietä maastopyörästäni puhkesi kumi. Lopulta pääsin lavalle asti mutta linnut olivat vähissä. Sentään pari tylliä ja mustaviklo muutti ylitseni ja rantapuista löytyi putkeen pari valkoselkätikkaa sekä käki ja aamun pikkulintuvilinässä näkyi myös viitakerttunen. Kurkia saapui lahdelle jo 170 linnun parvi.

22.8. ainoat paremmat havainnot olivat Härskiinmutkassa näkyneet 2 kanadanhanhea sekä 7 harmaahaikaraa ja kylällä näkyneet 3 pähkinähakkia. Lisäksi yksi hakki lensi Kirjolan yli iltapäivällä kesken tennispelien.

24.8. suuntasimme töistä päästyämme Lappeenrantaan autokaupoille ja nettiselailun avulla mieleiseltä näyttänyt Skoda Yeti myös todettiin erittäin hyväksi! Niinpä kaupat tehtiin ja Askolan lintutornille kurvattiin pian uudella autolla! Paikalla pari päivää olleet pulmussirrinuorukaiset olivat yhä paikalla ja sain lajista vasta toisen havaintoni Etelä-Karjalasta kautta aikain! Paikalla oli muuten hiljaista, vain 20 kanadanhanhea, 5 tylliä, uuttukyyhky, kanahaukka sekä tikli nähtiin.

Loppuviikko oli hiljainen ja etupäässä valmistauduin jo tulevaan lomareissuun, jonka kohteena oli Azorien merilinnut.

J.A.

Hailuotorallin jälkeen aloin taas käydä ahkerammin Siikalahdella. Jalohaikarat olivat yhä paikalla ja teinkin niistä havaintoja päivittäin ainakin toisesta ja useampana päivänä molemmista yksilöistä. Pääasiassa linnut piilottelivat yhä pohjoispään ruovikoiden takana, mutta toinen lintu kävi aikaisin aamulla myös patotien eteläpuolella patovallilla kalastelemassa. Lauantaina 13.8. pääsi Hanna kuvaamaankin toista yksilöistä oikein kunnolla, sen lentäessä todella komeasti patotien lavan ohitse.

Harmaahaikaroita näkyi enimmillään kuusi yksilöä. Muuten lahdella olikin sitten hiljaista, paikallisia petolintuja toki oli taivaalla hyvän kelin vallitessa ja etenkin mehiläishaukkojen huutelua oli kiva kuunnella. Muita mainittavia havaintoja lahdelta olivat nuoret kana- ja sinisuohaukka, pikkulepinkäispoikue, useat huutelevat luhtakanat sekä parhaana 12.8. havaitut kaksi räyskää, jotka olivat vasta kautta aikain toinen havaintoni Siikalahdelta ja kolmas havaintoni Parikkalasta.

Muualta mukavia havaintoja olivat 8.8. Tarvaslammella lettukestien yhteydessä havaittu 20 pyrstötiaisen parvi sekä lammella polskinut majava, kylällä yhä alkuviikosta oleillut pähkinähakki sekä 15.8. Kirkonkylältä bongaamani kaksi pähkinänakkelia. 17.8. pikainen päiväkäynti Härskiinmutkassa tuotti yllärin, kun huomasin suoraan päälläni kaarrelleen suohaukan. Näin heti kiikareilla, että kyseessä oli nuori sirosuohaukka ja putkella lintu oli helppo tunnistaa arosuohaukaksi. Harmi, että kamera ei ollut mukana, sillä olisin saanut linnusta hyvät kuvat ennen kuin se jatkoi järven selän yli kohti länttä. 18.8. näin itse viimeistä kertaa jalohaikaraa. Näin sen tavallaan spontaanisti juoksulenkillä aivan eri puolella Siikalahdea kuin missä sitä oli aiemmin havaittu. Liekö ollut edes sama lintu, sillä pariin päivään jallua ei ollut nähty lainkaan.

J.A.

Lauantaina 5.8. kisattiin taas kerran perinteinen Hailuotoralli. Olimme ajelleet edellispäivänä kaakosta paikalle Kiljusen Jassin kyydillä ja mukana olivat myös Miska Loippo sekä Jani Varis. Santosen mökkiin olivat saapuneet myös Antti Vierimaa Oulusta sekä juuri muuttoa Helsinkiin tehnyt Anti Peuna. Illalla syötiin, saunottiin ja jossain siinä ohessa päätettiin myös joukkuejaosta.

Herätyskellot soivat viideltä ja lopulta joukkueet olivat valmiina lähtemään liikkeelle vajaata tuntia myöhemmin. Antit toimi kuskina joukkueilleen; Peunan kyydissä olivat allekirjoittanut sekä Miska ja Vierimaan kyydissä Jassi sekä Jani.

Molemmat joukkueet suuntasivat perinteiseen tapaan aloittamaan rallia Riisinnokalle ja taas muutama pakollinen pohjustusstoppi tehtiin Sunikarissa, jossa kuultiinkin mm. kuusitiainen.
Ralli alkoi vasta seitsemältä, joten paras lintuaamu tuntui olevan ehkä jopa ohi, kun kävelimme Rautaleton läpi rämpien kohti Riisiä. Ainoastaan lehtokurppa ja käki havaittiin kävelymatkalla ja pääsimme vihdoin nokalle muutamaa minuuttia ennen rallin alkamista. Tällöin löysimme rantapuista närhen, jolla päätimme yrittää aloittaa rallin. Lintu kuitenkin teki täydellisen katoamistempun sopivasti kahta vaille seitsemän ja niinpä aloitimme rallin kävelemällä rantaan hieman pettyneinä, närhi on aina yhtä vaikea luovossa.

Merellä oli paha väreily, sillä aamu oli jo lämmennyt ja päivästä oli tulossa todella kesäinen. Kahlaajat myös loistivat poissaolollaan ja niinpä Isomatalan seulominenkaan ei tuottanut kuin tyllejä, pari suosirriä sekä vikloja. Onneksi tiukka selaaminen myös Tömpän rannoille tuotti myös kuovin, kapustarinnan, ampuhaukan ja taivaanvuohiparvessa lennelleen jänkäsirriäisen. Takanamme olleiden puiden latvuksissa kävi mukava pikkulintuvilinä ja lajilistaamme rikastuttivat mm. järripeippo, kirjosieppo sekä hernekerttu. Urpiaisia ja pikkukäpylintuja kuultiin myös monien tavallisten lajien ohessa. Miska plokkasi Isomatalan päällä lentäneen mustapyrstökuirin, joka yhtäkkiä sai kaverikseen myös kolme punakuiria ja merellä näkyi tietysti mm. merimetsoja ja kyhmyjoutsenia.

Lopulta lähdimme kävelemään takaisin autoa kohti. Metsässä oli edelleen pelottavan hiljaista, mutta onneksi hukattu närhi rääkyi yllättäen Isomatalan puolella! Muutama rastaslajikin saatiin toiveiden mukaisesti lajilistalle, sillä osasimme arvella kaikkien rastaiden olevan tiukassa. Perinteisestä Rautaleton mökkirannasta näimme vielä Isomatalalla kaksi nuorta pikkulepinkäistä sekä pari muuttanutta kaakkuria ja autopaikalle vihdoin näimme käenkin sekä kuulimme puukiipijän ja hippiäisen.

Kuusitiainen hoitui jo aiemmin kuin pohjustamastamme paikasta, jossa sitten onneksi näkyi tilhi. Kirkkosalmella saimme kauhuksemme todeta tornin olevan täynnä jotain eläkeläisiä, jotka pitivät aivan järkyttävää meteliä! Sillalta saimme kuitenkin muutamia tavallisia lajeja hoidettua, ennen kuin porukka vihdoin ahtautui linja-autoon ja pääsimme tyhjään torniin hoitamaan vielä mm. harmaasorsan, mustaviklon, varpus-, nuoli- sekä mehiläishaukan ja merikotkan. Pikkutikkakin huusi piristäen tunnelmaa entisestään.

Patelanselällä ruskosuohaukka säikytteli vesilintuja, emmekä päässeet näkemään niitä kunnolla lainkaan. Kalasääski kuitenkin löytyi taivaalta, kun olimme taas jatkaneet matkaa. Järventakustan pelloilla petoja oli mukavasti taivaalla ja taas näkyi nuoli- ja mehiläishaukkojakin. Miska kuitenkin nyppäsi jokerin, kun taivaalta löytyi siron näköinen naaras suohaukka. Lintu onneksi lensi mukavasti myötävalon puolelta ja saimme sen määritettyä arosuohaukaksi! Pelloilla näkyi taas pikkulepinkäinenkin.

Sitten olikin taas valinnan paikka – mitä seuraavaksi. Koska joukkueidenkin päättäminen oli mennyt niin myöhään, ei rallisuunnitelmien laadintaan ollut jaksettu enää illalla käyttää kallista seurusteluaikaa, vaan olimme päättäneet seurata edellisvuoden voitokasta rallireittiämme. Niinpä otimme suunnan kohti Huikun lauttarantaa ja jatkaisimme sitten sieltä selkeää reittiä saaren läpi kohti toista ääripäätä ja lopetuspaikkojamme.

Pakollinen stoppi tehtiin perinteisellä varpus- ja pikkuvarpuspihalla Ojakylällä ja varpunen hoituikin lajiksi, mutta ylläriksi hoidimme muutama muunkin lajin, sillä lahdella lenteli harmaahaikara, pihassa piilotteli leppälintu ja pellon yllä kävi kurvaamassa naaras sinisuohaukka.

Ennen Huikkua päätimme stopata vielä Potinhaminassa, jotta voisi olla mahdollista nähdä joku liikkuva lintu, joka ei enää olisi paikalla, kun palatessamme komppaisimme vastarannan puolella Pökönnokalla. Sorsaparvista löytyi parikymmentä ristisorsaa, riutoilla nukkui merimetsojen seassa 5 harmaahaikaraa ja itse näin lyhyesti pari kahlaajaa, jotka vaikuttivat vesipääskyiltä, mutta ne katosivat liian nopeasti.

Stoppasimme pikaisesti mökkimme pihassa Santosessakin, jossa Peuna nappasi kyytiin aamulla unohtamansa eväät. Pihan kuistilla istuskellessamme kävimme varsin sarkastisen keskustelun siitä, olisiko mukavampi vain jäädä mökille lepäämään ja syömään pizzaa. ”Ei me kuitenkaan enää monta lajia saada.” Naurun remakan keskellä jatkoimme matkaa kohti Huikkua…

Huikun lauttarannassa oli juuri lautta lähdössä, joten emme menneet aivan aallonmurtajalle saakka. Merelle tuijottelu tuotti kuitenkin tulosta, kun ensin plokkasin merikihun ja pian perään keskellä merta kohti luotoa lentäneen tuulihaukan. Kohta olimmekin palailleet Pökönnokkaa komppaamaan ja niitty oli aivan tyhjä – ei kiuruja saati edes kirvisiä lainkaan. Rannan tuntumasta pomppasi lentoon runsaasti taivaanvuohia, muttei muita kurppia. Onneksi lahdelta löytyi kuitenkin hyvin erikoisen näköinen vaihtopukuinen koiras punasotka ja kärjen rantaviivassa uiskenteli kuin uiskentelikin kaksi nuorta vesipääskyä! Sorsamassojen selauskin tuotti tulosta, kun löysin naaraspukuisen heinätavin. Laatulajeja siis ropisi! Muuten havainnot jäivät jo aiemmin havaittuihin mustavikloihin, kapustarintoihin ym.

Ollessamme palaamassa autolle tuli tieto, että Huikussa kuun vaihteessa ollut mustatiira oli kuin olikin yhä paikalla. Koska olimme niin lähellä, päätimme singahtaa bongaamaan. Emme tienneet, missä päin lintu oli nähty tarkemmin, mutta koska olimme vasta itse olleet paikalla, arvelimme linnun olleen aallonmurtajalla, jonne emme olleet päässeet lauttajonon takia katsomaan. Nyt lauttarannassa oli rauhallista ja lintu löytyikin nopeasti aallonmurtajalta nuokkumasta. Kyseessä oli hauskan näköinen vaihtopukuinen vanha lintu. Mustatiiraparihan oli pesinyt kesällä Kirkkosalmella, joten arvatenkin tämä oli toinen tämän parin linnuista.

Melkein mökkimme kohdalla taas ajaessamme lensi tien yli noin 15 käpylinnun parvi. Singahdimme ulos autosta ja parven perään mutta linnut olivat jo tiessään. Autoon jo kömpiessämme kuului takaamme kuitenkin tuttua ääntä ja kolme kirjosiipikäpylintua lensi äännellen ylitsemme! Nyt alkoi viimeistään olla sellainen fiilis, että meillä meni aika hyvin!

Matka jatkui Ulkokarvon Petsamon laiturille, jossa linnut olivat kuitenkin aivan älyttömän kaukana! Niinpä vesilintuja ei edes jaksettu kauhean tarkkaan seuloa, vaan keskityimme puskiin ja suhistellen saimmekin ruokokerttusen lajilistallemme.

Pöllässä lenteli Ulkokarvon tapaan myös runsaasti pikkulokkeja ja yllättäen näiden seurasta löysin myös kivellä istuskelleen nuoren mustatiiran! Tämäkin laji tuli sitten hoidettua spondestikin! Olimme kuulleet, että Kuivasäikän tie oli huonossa kunnossa, joten päätimme olla riskeeraamatta, sillä Antin auto oli varsin matala. Näin säästimme aikaa ja tiesimme, ettei meillä pitäisi olla lainkaan kiire koluta loppuja paikkojamme huolella.

Niinpä teimme matkan varrella useita lyhyitä stoppeja hyvän näköisillä peltopaikoilla ja etenkin maatilojen lähellä ja saimmekin pikkuvarpusen vihdoin lajilistallemme. Koivukylän pelloilta löytyi sitten odotetusti naakkakin.

Lopulta olimme Marjaniemessä, jossa oli paikalla myös sisarjoukkueemme. Emme kehdanneet ajaa aivan heidän lähelleen, vaan pointsasimme aikalailla heidän edustallaan uineen pilkkasiiven, aallonmurtajalla piilotelleen karikukon sekä kaukaisella riutalla nukkuneet pari pikkukuovia. Yllättäen toiselta joukkueelta jäi luukku näkemättä, mutta he kuittasivat hoitamalla niemen tyveltä härkälinnun, jota me emme laiskuuttamme nähneet, kun emme jostain syystä katsoneet lähilahtea kuin kiikareilla.

Sitten olikin ralliaikaa tunti jäljellä ja oli aika ajaa lopetuspaikkaamme Keskiniemeen. Antti ajoi varovaisesti huonohkokuntoista tietä matalalla autollaan ja lopulta meillä oli nelisenkymmentä minuuttia aikaa kävellä loputtomilla hiekkarannoilla. Ja meiltähän puuttui vielä lähes kymmenkunta lajia kahlaajia, joita olimme odottaneet olevan saaressa vaikka kuinka ja joka paikassa! Niinpä oli melkoinen järkytys, kun rannan suosirri-/tylliparvesta ei löytynytkään Peunan edellisiltana pohjustamia pikku- ja kuovisirrejä saati pikkutylliä. Lapinsirrejä sentään oli pari lintua. Tundrakurmitsaakaan ei näkynyt kaukana horisontissa, jossa oli valtaisan kokoinen lapsiperhe uimassa. Ainoastaan 7 pikkukuovin ja nuoren kuovin poppoo lepäili riutoilla.

Onneksi kiuruja pomppi hiekkadyynien välistä lentoon, mutta olimme toivoneet paikalta viittä uutta lajia ja nyt näytti siltä että saisimme tyytyä kahteen! Ei siinä edes taivaalla pyörinyt neljän nuolihaukan parvi lämmittänyt.

Paikalla myös perinteiseen tapaan lopettamassa ollut vihulaisjoukkueemme näytti lähtevän vielä sinkoilemaan jonnekin, mutta me päätimme kävellä vielä jäljellä olevan varttitunnin lapsiperheen ohi ja niin kauas kuin ehtisimme uusien lajien perässä. Ja teimme aivan oikean ratkaisun! Kun ralliaikaa oli enää 10 minuuttia jäljellä, plokkasi Miska merestä aivan lähellämme kelluneen kuikan. Viisi minuuttia myöhemmin ties kuinka monetta kertaa rantaviivaa selannut Antti nyppäsi rantaan jostain ilmaantuneen meriharakan ja kun ralliaika kävi jo viimeistä minuuttiaan, löysi Miska taivaalla lentäneen metsäviklon! Viklo oli todella kaukana ja löytyi vain putkella, mutta onneksi rannassa ollut teltta toimi täydellisenä nuottina ja onnistuin löytää linnun putkeen juuri ennen kuin se syöksyi metsän taakse.

Purkupaikalle matkaaminen kesti varsin kauan, mutta koululle päästyämme oli siellä vielä onneksi teknisiä murheita eikä meitä oltu keritty vielä edes kaivata. Valitettavasti ralliin oli osallistunut vain neljä joukkuetta ja lopulta minä jouduin rallinpurkuhommiin. 80 perulajin ja muutamien sp-/vel-lajien jälkeen tilanne oli äärimmäisen tasainen. Kaikilta jokunen peruslaji puuttui, mutta meiltä puuttuneet punatulkku ja kulorastaskin oli kyllä havaittu.

Sitten alettiin huutaa parempia lajeja. Sisarjoukkueemme meinasi pistää meille heti luun kurkkuun onnistumalla huutamaan heti alkuun useampia lajeja, joita meiltä puuttui, mutta muutaman huutokierroksen jälkeen oli kuitenkin yllättävää huomata, että kärjessä olikin Markkolan Juhan joukkue, me roikuimme lajin päässä perässä, mutta niin sisarjoukkueemme kuin Suorsan Villen joukkue olivat jääneet jo useampien lajien päähän.

Pikkuhiljaa lajit kovenivat ja alkoi tulla ässiä toistensa perään, mutta me teimme kuitenkin hajurakoa seuraaviin erojen näiden välillä säilyen kuitenkin ennallaan. Lopulta saimme kunnian huutaa rallin viimeisen lajinkin, joka oli se päivän ainoa luotopinnani eli tikli ja se oli meidän 117. lajimme ja voittomme oli lopulta varsin selvä. Toiseksi tulivat J. Markkola, V-P. Honkanen, H. Kianen ja A.Niemi 112 lajilla, kolmanneksi sisarjoukkueemme A.Vierimaa, J.Kiljunen ja J.Varis 108 lajilla ja neljänneksi V.Suorsa, K.Hiekkanen ja T.Herva 107 lajilla. Yhteensä rallissa havaittiin 137 lajia – ei mm. lehtokurppaa, palokärkeä, hiirihaukkaa, isosirriä, kottaraista saati mitään kanalintua. Parin joukkueen havaitsemien mustatiiran ja arosuohaukan sekä meidän tiklin, vesipääskyn, punasotkan, mustapyrstökuirin jne. ohella parhaimpia lajeja olivat mm. lapasotka, pikkutiira, pulmussirri, muuttohaukka, punavarpunen sekä lapinkirvinen.

Purun jälkeen suuntasimme mökille saunomaan ja syömään. Illanviettoa riitti taas puolille öin, mutta herätyskellot laitettiin silti soimaan aikaisin.

7.8. heräsimme kuudelta ja seitsemän aikaan Peunan kyytiin nousivat meistä innokkaimmat eli ak., Miska sekä Jani. Otimme suunnan kohti Marjaniemeä, jossa ei nyt eilisen hellepäivän tapaan ollut enää turisteja haitaksi asti ja niinpä rannasta löytyi nyt viisi karikukkoa. Niin pilkkasiipi kuin härkälintukin olivat yhä paikalla, mutta tuulisen ja varsin viileän kelin takia näkyvyys merelle oli väreilyn takia todella huono ja merellä ei näkynyt mitään mainittavaa.

Niinpä jatkoimme Virpiniemeen, josta olisi edellispäivänä irronnut monta lajia, jotka lapsiperhe oli ilmeisesti karkottanut Keskiniemestä, jonne me olimme ajaneet matkalla rannassa käymättä. Sisarjoukkueemme oli vieläpä kimmonnut Keskiniemestä Mäntyniemeen, mutta Virpiniemi oli heilläkin jäänyt käymättä. Nyt paikalla olleessa suosirri-/tylliparvessa oli kuitenkin enää vain pari kuovisirriä sekä kymmenkunta lapinsirriä. Niin pikku- kuin pulmussirri olivat kaiket jatkaneet matkaa tai palanneet taas rauhalliseen Keskiniemeen. Me emme kuitenkaan enää yhden hengen lisäpainolla viitsineet ajella Antin matalalla autolla pidemmälle vaan rannassa tovin käveltyämme ja jokusen pikkukuoviparven sekä mustaviklon nähtyämme lähdimme palailemaan kohti päätietä.

Lopulta päätimme ajaa Pöllään, josta nuori mustatiira löytyi taas helposti, mutta muuten havainnot jäivät pariin mehiläishaukkaan. Pöllään saapui myös aamulla mökin Vierimaan kanssa siivonnut Jassi, joka oli nähnyt mökin pihassa kirjosiipikäpylintuja, kylällä pari kottaraista ja muutamia muitakin lajeja, joita heidän joukkueensa ei ollut rallissa havainnut. Vierimaan oli pitänyt jo kiiruhtaa Ouluun perheensä luokse.

Ja pian meidänkin piti käydä hakemassa tavaramme mökiltä kyytiin ja lopulta ehdimme yllättäen jo klo 11:30 lauttaan. Oulunsalon lauttarannassa hyvästelimme Peunan, jolla oli vielä päivän aikana edessä ajo muuttokuorman kanssa Oulusta Helsinkiin. Me lähdimme ajamaan kohti kaakkoa ja lopulta pudotettuamme Janin Siilinjärvellä olleen vaimonsa kyytiin ja Miskan Juvalle, olimme Jassin kanssa Parikkalassa aika hyvissä ajoin illalla. Jassilla tietysti oli vielä edessä ajo Joutsenoon.

Olipahan taas ollut mukava reissu ja ralliajankohta oli todellakin ollut piristävä! Elokuinen Hailuoto oli tarjonnut mukavia yllätyksiä ja eipähän ennen ollut koko rallin ajan ollut hiki!

J.A.

Heinäkuun puolivälin havaintoja olivat Siikalahdella yhä oleillut ainakin yksi jalohaikara, joka taas viihtyi patotien pohjoispuolella ruovikon kätköissä, näkyen vai lyhyesti lennossa tai juuri ja juuri kaislikon takaa kaukaisen vesialueen rannassa. Kävin myös Imatralla taas katsomassa Vuoksen Tornansillan virtavästäräkkejä, jotka kerrankin olivat molemmat kerralla näytillä. Muita mainittavia havaintoja olivat 13.7. Siikalahdella näkynyt koiras sinisuohaukka ja 14.7. näkyneet 2 naaraspukuista uiveloa.

15.7. suuntasimme luoteeseen stopaten Siilinjärven Raasion altaalla, josta ynnäilimme 5 tylliä, suokukon, 2 vesipääskyä, 2 kuovi-, 2 lapin- ja 4 suosirriä sekä 1 pikkusirrin ja 1 pulmussirrin ym. Jatkoimme yötä myöten aina Siikajoen Tauvon Munahiedalle saakka, jossa pystytimme teltan ja pääsimme vihdoin kahden jälkeen yöllä nukkumaan.

16.7. heräsimme koko yön ja edellisillankin jatkuneen rankkasateen vihdoin loputtua klo 11 aikaan ja lähdimme kävelemään Munahiedalle kohti Ulkonokkaa. Kävelimme aina laitumen ja arvatenkin myös noin suojelualueen rajalle saakka ja näimme mm. kaulushaikaran, 16 tylliä, 24 kuovi-, 3 pulmus-, 120 suo- ja 4 pikkusirriä sekä lapinsirrin, mustaviklon, 7 pikkutiiraa, 2 merikihua sekä räyskän ym. Sitten jatkoimme Säären rantaan, josta laskimme jopa 192 kyhmyjoutsenta! Lumijoen Sannanlahdella ei näkynyt ihmeitä ja Limingan Virkkulassakin vain 2 merikotkaa. Lopulta pääsimme Kempeleen Vihiluotoon, josta olimme varanneet huoneen. Illalla söimme hotellin ravintolassa yhdessä myöskin sunnuntain juhliin saapuneiden vanhempieni sekä veljeni Pirkan perheen kanssa.

17.7. ehdimme aamulla käydä vielä Oulunsalon Kempeleenlahdella kuulemassa luhtahuitin, ennen kuin päivällä oli sitten veljeni Rikun tytön Oonan rippijuhlat. Harmi vain, että kauas on pitkä matka ja niinpä jouduimme lähtemään ajelemaan takaisin kotia kohti jo iltapäivällä. Pysähdyimme taas paluumatkalla Raasiossa, jossa oli nyt enemmän vilinää: 6 pikkutylliä, 10 kuovi-, 2 lapin-, 144 suo-, 2 pikkusirriä sekä pulmusirri, 2 rantasipiä, metsäviklo ym.

21.7. laskin Parikkalan Joukionsalmelta 116 valkoposkihanhea ja Siikalahdella näkyi merikotka. Viikonlopun seilailimme kaveriporukalla Suur-Saimaalla leiriytyen pari yötä saarissa puolijoukkueteltassa. Mukavaa oli, mutta havainnot jäivät muutamaan mustalintuparveen sekä muutamiin merimetsoihin.

25.7. löytyi Kangaskylältä taas tuttuun tapaan pähkinähakki. Punkaharjun Metlan lintuja tuntuu saapuvan paikalle joka syksy. Nyt lintu oli renkaaton. Iltapäivän perhospainotteisella retkellä Siikalahdella löysimme yllättäen puskassa piilotelleen nuoren varpuspöllön. Lehtokertun varoittelu auttoi paikallistamaan puskan keskellä torkkuneen pöllön.

29.7. Siikalahdellä näkyi yllättäen nuori sinisuohaukka ja seuraavina päivinä taas täysin piilossa koko kevään ja kesän olleita pikkulepinkäisiä alkoi löytyä sieltä täältä, kun poikueet tulivat esiin. 31.7. Saaren käynti tuotti myös koko vuoden ensimmäisen havaintoni Parikkalassa pikkukäpylinnuista, joita sitten näkyi ja kuului seuraavinakin päivinä. Muuten havainnot jäivät pariin harmaahaikaraan.

J.A.

Viimeistään perjantaiaamuna 8.7. alkoi minua poltella viikonloppureissu Raumalle. Maanantaina 4.7. oli Kylmäpihlajan saaresta Rauman edustalta löytynyt Suomen kautta aikain toinen ruostepyrstö ja sen oli yhä aamulla ilmoitettu olevan paikalla.

Olimme edellisviikonloppuna saapuneet pitkältä ja raskaalta Polar Uralin reissultamme ja alkuviikosta ajattelin vielä, etten kyllä varmasti jaksa ajaa Raumalle ja takaisin Suomi-pinnan takia, mutta olihan kyseessä niin upea lintu ja moni tuttu oli naamakirjassa kehunut, kuinka komea saari Kylmäpihlaja oli, että lopulta kyselin muutamaa kaveria reissun päälle. Suojarinteen ”Potu” näytti vihreää valoa ja kun yllättäen myös Hanna lupautui lähtemään reissuun, olin ruokatunnilla jo venekyytiä seuraavalle aamulle.

Saimmekin liput lauantaiaamun ensimmäiseen veneeseen, joka lähtisi klo 9:30 Poroholman leirintäalueen rannasta ja niinpä päätimme, että yöpyisimme teltassa leirintäalueella. Tuntia ennen reissuun lähtöä, soitti Caireniuksen Sampsa ja kyseli, olemmeko ajatelleet lähteä käymään Raumalla ja niin meitä olikin sitten neljä lähtijää.

Nappasimme Sampsan kyytiin Joutsenosta ja Potun Lahdesta ja matka sujui leppoisasti jutustellessa. Lopulta olimme Raumalla iltayhdeksän aikaan ja saimme telttapaikat sekä auton parkkilipun (yht. 30€) ja suuntasimme vielä keskustaan syömään. Lopulta meillä oli teltat pystyssä ja niinpä olimme taas muutaman päivän tauon jälkeen kömpimässä makuupusseihin.

9.7. heräsimme seitsemän aikoihin ja telttamme purettuamme, suuntasimme etsimään aamupalapaikkaa. Löysimme lopulta kaupan, joka aukesi kahdeksalta ja saimme eväät ostettua. Sitten ajelimme takaisin Poroholmaan, jossa saimme vielä parkkeerata automme leirintäalueelle ja sataman ravintolan terassilta löytyikin läjäpäin tuttuja bongareita.

Klo 9:30 lähti paattimme kohti Kylmäpihlajaa ja paatti oli ääriään myöten täynnä eli mukana oli 60 henkilöä. Paikallinen taiteilija pääsi vielä ylimääräisenä mukaan ja selvisi, että hän oli juuri se henkilö, joka oli havainnut ruostepyrstön jo noin viikkoa linnun löytänyttä lintuharrastajaa aiemmin. Hän kertoikin venematkalla mikrofonilla koko tarinan, mitä tähän asti oli tapahtunut. Onneksi meillä oli jo tiedossa, että lintu oli tänäkin aamuna jo nähty, muuten tarinaa olisi voinut olla tuskallista kuunnella.

Matkalla näimme merilintuja, joista Potu napsi vuodareita: merilokkeja, lapintiiroja, haahkoja, merihanhia, merikihu ja lopulta juuri ennen Kylmäpihlajalle rantautumista näimme riskilöitäkin ja jo satamaan saapuessamme kuulimme luotokirvisen laulua.

Satamassa emme olleet ehtineet kuin laiturille, kun kiireisimmät olivat jo ruostepyrstön löytäneet. Niinpä mekin näimme linnun pian piilottelemassa maassa kasvillisuuden takana ja kuinka ollakaan pian myös lennossa…

Sitten alkoikin melkoinen ajojahti, jota tietysti pitkätötteröisin kuvaaja johti etunenässä. Toki alkuun kaikki halusivat saada jonkinlaisen kuvan linnusta, mutta pikkuhiljaa tilanne rauhoittui ja porukka odotteli kalliolla seisten linnun saapuvan itse näkyville. Mutta aina tämä yli-innokas pysyi muista erillään ja lähestyi lintua aina aikalailla suoraan kohti kävellen. Hän kyllä pääsi useampaan kertaan lintua kuvaamaan, mutta me näimme lintua lähinnä vain lennossa. Ja juuri silloin, kun meillä muilla olisi kerrankin tilaisuus saada linnusta kuvia, yritti päästä taas parempiin asemiin ja ajoi taas linnun joko lentoon tai ainakin piiloon.

Me olimme kuitenkin tyytyväisiä, sillä eihän tätä lintua oltu kuvaamaan tultu vaan katsomaan ja sen lisäksi oltiin tultu tutustumaan saaren muuhun linnustoon. Mukavasti oli luotokirvinenkin käynyt kertaalleen hyvin näytillä. Niinpä päätimme jättää linnun rauhaan tai innokkaampien kuvaajien jahdattavaksi.

Ruostepyrstön kanssa samoissa puskissa olimme jo havainneet mm. hemppoja sekä pensaskerttuja ja pian kävelimme saaren länsikärkeen tuijottamaan merelle. Näimme muutamia pilkkasiipiparvia, pari mustalintua, taas merikihun ja rannassa piipersi myös karikukko ja suosirri. Pikkulokilla oli poikaset ja tiiroja ja naurulokkeja oli runsaasti. Kalliolla oleillut pahasti siipirikkoinen selkälokki oli aika surkean näköinen.

Kiertelimme saaressa lopulta toista tuntia ja kävimme katsomassa, ja Hanna tietysti myös kuvaamassa riskilöitä ja samalta paikalta löytyi myös luotokirvisperhe. Itse harmittelin, ettei minulla ollut äänityslaite mukana, sillä luotokirvisen laulua riskilöiden ääntely taustallaan olisi ollut mukava äänittää. Kelikin oli niin tyyni, että äänittäminen olisi onnistunut.

Ihmettelimme myös sataman laiturin alla koloissa pesinyttä törmäpääskykoloniaa ja jokunen rantakäärmekin nähtiin. Kävimme tietysti myös kiipeämässä majakkaan ihastelemaan maisemia. Tai no, Sampsa taisi lähes koko ajan olla staijaamassa.

Kävimme vielä toisen venelastillisenkin saavuttua kertaalleen katsomassa ruostepyrstöä ja nyt tämä porukka toimi esimerkillisesti ja odotti linnun tulevan itse esiin ja niinpä linnusta saatiin koko porukalla ainakin jonkinlaiset kuvat. Itse ehdin ottaa lyhyen videonkin, joka kuitenkin jäi hieman lyhyeksi, kun joku päätti huutaa videollakin kuuluvat sanat: ”Tulkaa, se tuli ihan lähelle”, josta lintu ei tietenkään tykännyt ja lensi taas piiloon.

Lopulta klo 14:30 jälkeen käppäilimme satamaan, johon päivän kolmas venekyyti oli saapunut ja yhä vain saareen saapui muutamia bongareitakin. Nyt kuitenkin muita turisteja oli enemmistö. Paluumatkalla jouduimme veneen sisätiloihin, mutta onneksi 50 minuutin matka oli taas nopeasti ohi.

Autolle päästyänne lähdimme saman tien paluumatkalle ja emme turhia pahemmin pysähdelleet. Niinpä pudotettuamme taas Potun ja Sampsan kyydistä matkan varrella, olimme lopulta Parikkalassa ennen puoltayötä. Kävimme vielä Siikalahden patotiellä moikkaamassa ohiajomatkalla ollutta Jarvan perhettä sekä kuulostelemassa Kullinsuon lintumaailmaa, mutta havainnot jäivät pariin sarvipöllöperheeseen, ruisrääkkiin, luhtakanoihin ja harmaahaikaraan.

Seuraavana päivänä eli 10.7. onnistuin bongata Siikalahdelta jo jonkin aikaa sitten löytyneet jalohaikaran, joka oli lauantaina saanut kaverinkin. Lintu/linnut viihtyivät taas lahden pohjoispuolen ruovikoiden kätköissä, mutta ainakin yhtä lintua näkyi seuraavinakin päivinä.

J.A.