Aropääskykahlaaja ja Hankoa
26.8. aamulla heräsimme valkoposkihanhiparven ääneen. Lienee paikalliset hanhet ollut matkalla jonnekin? Ruokatunnilla näin Siikalahdella viitakerttusen ja Härskiinmutkassa kökötti erään saaren rantakivellä merimetso.
Työviikon päätyttyä lähdimme Hannan kanssa ajelemaan uudella Skoda Yetillämme kohti Kirkkonummea. Olimme suunnitelleet iltaretkeä Helsingin Viikkiin, jossa oli ollut muutaman päivän paikallisena aropääskykahlaaja ja muutenkin mukavasti lintuja, mutta ollessamme Haminassa, saimme tiedon, että ilmeisestikin sama aropääskykahlaaja oli nyt löytynyt Vantaan Seutulasta. Seurailimme ilmoituksia ja lopulta ollessamme kehä III:lla päätimme suunnata Seutulaan. Lentokenttää sai kiertää enemmän kuin olimme odottaneet, mutta lopulta olimme paikalla, jossa oli runsaasti autoja parkissa. Tästä paikasta olikin sitten ainakin parin kilometrin kävely pellolle, jossa lintu yhä onneksi oli. Kävelymatkalla näimme peltoa pitkin matalalla lentäneen nuoren arosuohaukan. Ilta alkoi jo hämärtää, mutta lopulta pääsimme perille, mutta lintu oli painautunut alas peltoon kasvillisuuden taakse ja kesti jonkin aikaa ennen kuin näimme siitä edes osan päätä. Eri kulmista yrittäen, pääsimme lopulta näkemään linnun vähän paremmin, kunnes alkoi olla niin pimeä, ettei siitä enää juuri mitään uutta olisi näkynyt, vaikka se olisi tullut paremmin esiin. Ja kohta lintu sitten valpastukin ja lennähti seisomaan täysin näkyviin. Mutta kohta se pyrähti taas lentoon ja me päätimme lähteä paikalta. Meitä vielä käveli vastaankin bongareita, jotka kuitenkin jotenkin linnun vielä onnistuivat näkemään.
Lauantaiaamuna 27.8. Hanna suuntasi BirdLifen hallituksen kokousviikonloppuun ja itse suuntasin kohti Hankoa. Ajelin suoraan 4 tuulen tuvalle, jossa näin tuulisessa kelissä mm. rantasipin, 2 meriharakkaa, merikotkan ym. ennen kuin siirryin Långörenin tyvelle, jossa oli paria päivää aiemmin vielä havaittu niin töyhtökiurua kuin mustaleppälintuakin, muttei enää edellispäivänä. Kovassa tuulessa havainnot jäivät lähes olemattomiin, joten siirryin piakkoin Vedagrundetille, jossa sentään pääsisi rantamökin tuulen suojaan. Vedan rannalla oli melkoinen kahlaajakuhina ja kuvailinkin aika pitkään sirri-/tylliparven kuhinaa. Parvessa oli 75 suo-, 2 pikku-, kuovi-, pulmus- sekä 4 isosirriä, 2 karikukkoa, suokukko ja 50 tylliä. Myös punakuiri ja 2 tundrakurmitsaa laskeutui rannalle. Merellä ei sitten näkynytkään juuri mitään, vain jokunen kahluri lisää. Haatajan Kari saapui staijiseuraksi, mutta lopulta päätimme antaa periksi klo 11 aikoihin.
Kävin vielä Svanvikissä, jossa näkyi 2 kuovisirriä ja 4 tundrakurmitsaa ja siten tapasin Karin taas Täktomin lentokentällä, jossa emme kuitenkaan nähneet kuin muutamia paikallisia tuulihaukkoja.
Sitten lähdinkin ajamaan kohti Inkoon Galleria Karaijaa, jossa tutustuimme yhdessä vanhempieni kanssa lintumaalareiden yhteisnäyttelyn antiin, jossa Hannallakin oli kymmenkunta taulua näytillä.
Päivällä kävin vielä Kirkkonummen Saltfjärdenillä, jossa näkyi muuttavana liian kaukaa mennyt tn. naaras arosuohaukka sekä paljon lähempänä pyörinyt nuori saman lajin edustaja. Merikotkia näkyi 5 lintua, muttei lähistöllä näkynyttä kiljukotkaa.
Ilta meni rennosti ottaen ja seuraavana aamuyönä minulla oli lähtö Azoreiden meriretkelle.
J.A.