. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Azoreiden meriretkeltä palattuani aamuyöllä Azoreilta, nukuin 4.9. pitkään vanhempieni luona Kirkkonummella. Iltapäivällä vasta jaksoin suunnata läheiselle Saltfjärdenille, jossa oli päivän aikana havaittu jo mm. kiljukotka, pikkukiljukotka, arosuohaukkoja, muuttohaukka sekä jalohaikara. Kiertelin peltoaukeita tovin, mutta havaintoni jäivät yhteen vilaukselta näkyneeseen kiljukotkan tapaiseen, pariin merikotkaan, kanahaukkaan, pariin sinisuohaukkaan sekä pellolla töyhtöhyyppien, muutaman tyllin, suokukon sekä kapustarinnan seurassa olleeseen punakuiriin. Kävin vielä Espoon Laajalahdellakin pikaisesti, mutta vaikka lintuja oli paljon, etenkin sorsia, joista iso osa oli harmaasorsia, mainittavimmat havainnot olivat juuri niitetyllä alueella tyllien seurassa olleet 15 suosirriä ja pikkusirri. Sitten olikin aika lähteä pitkälle kotimatkalle Parikkalaan.

Seuraavina päivinä Siikalahden tienoilla retkeillessäni näytti siltä, että syksy oli aikaisessa ja monet lajit olivat jo lähteneet ja vastaavasti monia pohjoisen lajeja näkyi mukavasti. Mm. nuolihaukkoja, kalasääskiä ja ruskosuohaukkoja näkyi enää yksittäisiä ja monet pikkulinnut olivat vähissä tai jo lähteneet. Sinisuohaukkoja, ampuhaukka, järripeippoja, runsaasti tiltaltteja sekäjokunen lapinsirkku ja sinirinta edustivat jo pohjoisempaa saapunutta lajistoa.

9.9. saapuivat ensimmäiet valkoposkihanhiparvet, kun Särkisalmella oli jo 348 paikallista lintua. Mukana oli omituisen näköinen risteymä, joka voisi olla vaikkapa valkoposki- ja sepelhanhen risteymä?

10.9. saimme viimein aikaiseksi pyydystää pari ystävämme ruokinnan pähkinänakkelia. Monena vuonna pari tai jopa useampi lintu kävi muutamallakin läheisellä ruokinnalla ja lähistöllä oli useana vuonna näkynyt nakkeleita lähes vuoden ympäri, joten olimme suunnitelleet näiden värirengastusta, jotta saisimme jonkinlaisen tolkun useampaankin polttavaan kysymykseen, joista tärkeimmät olivat: Pesivätkö linnut varmasti ja paljonko lintuja oikeasti oli? Saimmekin nämä kaksi lintua lopulta aika helposti kiinni Hannan tekemällä pyydyksellä ja nämä linnut paljastuivat vanhaksi koiraaksi sekä nuoreksi naaraaksi. Eli tämä jo vahvisti käsitystä siitä, että linnut voisivat todellakin pesiä lähistöllä, mutta missa olivat loput perheestä?

Jo seuraavana päivänä nämä rengastetut linnut paljastuivat samoiksi, jotka kävivät toisenkin tuttumme pihalla. Mutta tästä kului vain pari päivää, kun kolmas ystävämme, jonka pihalla oleva ruokinta on vain noin 150 metrin päässä toisesta ruokinnasta, jolla rengastetut linnut kävivät, ilmoitti että hänen piharuokinnallaan alkoi myös näkyä nakkeleita ja yllättäen nämä linnut paljastuivat renkaattomiksi! Olimme aina kuvitelleet, että tällä pihalla takuulla kävisivät samat nakkelit kuin lähes naapurissakin!

No, niinpä muutamia päiviä myöhemmin olimme yrittämässä näiden kahden uuden nakkelin pyydystämistä, mutta paikka oli todella paljon vaikeampi, kun emme voineet pyytää lintuja ko. ruokinnalta. Saimme kuitenkin toisen lopulta kiinni, mutta toista ei saatu muutamista yrityksistä huolimatta kiinni.

Tein useina päivinä lyhyitä ja vähän pitempiäkin retkiä pelloilla ja komppasin niitetyillä pelloilla ihan jonkin verran, mutta havainnot jäivät todella vaatimattomiksi. Parikkala todellakin on huonoa lintualuetta syksyisin! Olen sen aina tiennyt, että vieressä sijaitsevan Laatokan takia täällä ei tarvitse juuri unta nähdä idästä saapuvista harvinaisuuksista, mutta kun ei edes lapinkirvistä saa vuodariksi, niin kyllä täällä muutkin linnut ovat aika vähissä!

Saarellakin kävin muutamaan otteeseen, mutta parhaita havaintoja olivat 8 muuttavan tundrakurmitsan parvi sekä 19 suosirriä ja jänkäkurppa Suurenjärvenlietteellä.

Muutaman hiljaisen päivän jälkeen valkoposkimuutto alkoi käynnistyä ihan toden teolla. 14.9. Siikalahdella näkyi jo 4000 “vapoa” ja 100 sepelhanhia sekä omituisen näköinen sinihanhimainen risteymähanhi, jossa takuulla valtaosa perimästä oli sinihanhea, jos ei ollut ihan puhdas tapaus, mutta lintu meni hieman kaukaa ja huonossa valossa. Myös 4 piekanaa näkyi muutolla.

15.9. aamun mukava havis oli pohjansirkku joka näkyi ja kuului patotiellä. Laji on nykyisin jo todella harvalukuinen läpimuuttaja, jota en havaitse edes joka vuosi Etelä-Karjalassa.

16.9. Saarella näkyi jo 10000 valkoposkihanhea muttei juuri muuta. Ruokatunnillani olin myös nähnyt 3000 muuttavaa vapoa, 800 sepelhanhea ja 50 metsähenhea, mutta sitten alkoi sataa ja ounastelin, että Saarelle olisi tippunut vielä enemmänkin hanhia. Syksyn ensimmäinen isolepinkäinenkin näkyi ja pian niitä oli siellä täällä.

17.9. olin koko aamun ja päivän Siikalahdella ja arvailin nähneeni noin 10000 valkkaria paikallisena sekä 3000 muuttavana. Pari sepelhanhiparveakin näkyi ja Partasen Harri laski kuvista yhteensä 784 lintua. 4 merikotkaa säikytteli hanhia yhdessä kanahaukan kanssa, 6 piekanaa ja muuttohaukka nähtiin myös muutolla. Päivemmällä Särkisalmen valkoposkihanhiparvessa näkyi tutun risteymän lisäksi myös nätti leukistinen hanhi.

Illalla pyydystelimme vaeltavia pöllöjä Tarvaslammella ja saimmekin pari helmipöllöä renkaisiin. Lisäksi muutama napsuja jäi saamatta kiinni.

18.9. olimme taas Siikalahdella koko aamun ja aamupäivän, mutta muuttoa ei juuri ollut. Näin itse vielä mehiläishaukan ja muita mukavampia haviksia olivat pikkujoutsen, harmaahaikara, 5 piekanaa, komea maakotka, joka laskeutui lähipellolle reiluksi vartiksi paikalliseksikin sekä ylitsemme äännellen muuttanut tik-sirkku.

19.8. Siikalahdella oli arviolta noin 11000 valkoposkea ja illalla yritimme taas pyydystellä pöllöjä, mutta havainnot jäivät yhteen hetken atrapin kanssa kilpaa vihellelleeseen varpuspöllöön.

Seuraavina päivinä yritimme pariinkin otteeseen taas saada renkaatonta nakkelia kiinni, mutta turhaan. Täytynee odotella kylmempiä kelejä, jolloin ruokinnallakäynti varmasti vilkastuu. Muutenkin havainnot olivat sitä samaa; muuttoa ei ollut, joten paikallisia valkoposkihanhia sai tuijotella kyllästymiseen asti. Nähtiinpä Siikalahdella mahdollinen pikkukanadanhanhikin, mutta en sitä löytänyt kohtuullisesta yrittämisestä huolimatta. Kun 15000 hanhea lentelee edestakaisin peltojen ja lahden väliä, välillä kanahaukkojen ja merikotkien säikytellessä, niin yhden linnun löytäminen massasta ei ole helppoa!

Mainittavampia havaintoja olivat 22.9. Siikalahdella näkynyt kaulushaikara, 24.9. näkyneet pari pikkutikkaa sekä harmaapäätikka ja kotipihallamme sembrassa olleet pari pähkinähakkia.

25.9. Siikalahdella näkyi yhä 14000 valkoposkihanhea, 80 sepelhanhea, lapasotka, 2 merikotkaa, kalasääski, 98 kurkea, harmaapäätikka, 15 tilheä, sinirinta, 12 tiltalttia, 3 ylilentänyttä isokäpylintua ja kuului metsä-/taigakirvinen ym. Iltapäivällä kävimme Saaren kierroksen, jonka saldo oli varsin odotettu: retken päätteeksi arvioimme nähneemme 51500 valkoposkihanhea! Joukossa oli todella vähän muita hanhia, joista mielenkiintoisin oli tas omituinen brantan ja anserin risteymä. Iltalennolla noin 40000 valkoposkihanhea laskeutui Pien Rautjärvelle ja niitä oli mukava katsella Kuposenmäeltä. Muuten havainnot jäivät vähiin: Mainittavimpina Kirjavalassa näkyi ruskosuohaukka ja Pohjanrannassa sarvipöllö.

Viikolla etelätuulinen matalapaine jatkui eikä muutoksia linnustossa juuri tapahtunut. Hanhia oli katsottavaksi, mutta ne alkoivat jo tulla korvista, kun muita kuin valkoposkia oli todella vähän! Ainoita mainittavia havaitoja olivat 27.9. Siikalahdella sumutaivaalta kuulunut tundrakurmitsa ja 28.9. näkynyt 29 kanadanhanhen parvi. Loppuviikosta kuitenkin jo tundrametsä- ja tundrahanhiakin alkoi näkyä kymmenittäin ja löytyipä Siikalahden Tetrisuolta muutama lyhytnokkahanhikin.

J.A.