Elokuinen Hailuotoralli

Lauantaina 5.8. kisattiin taas kerran perinteinen Hailuotoralli. Olimme ajelleet edellispäivänä kaakosta paikalle Kiljusen Jassin kyydillä ja mukana olivat myös Miska Loippo sekä Jani Varis. Santosen mökkiin olivat saapuneet myös Antti Vierimaa Oulusta sekä juuri muuttoa Helsinkiin tehnyt Anti Peuna. Illalla syötiin, saunottiin ja jossain siinä ohessa päätettiin myös joukkuejaosta.

Herätyskellot soivat viideltä ja lopulta joukkueet olivat valmiina lähtemään liikkeelle vajaata tuntia myöhemmin. Antit toimi kuskina joukkueilleen; Peunan kyydissä olivat allekirjoittanut sekä Miska ja Vierimaan kyydissä Jassi sekä Jani.

Molemmat joukkueet suuntasivat perinteiseen tapaan aloittamaan rallia Riisinnokalle ja taas muutama pakollinen pohjustusstoppi tehtiin Sunikarissa, jossa kuultiinkin mm. kuusitiainen.
Ralli alkoi vasta seitsemältä, joten paras lintuaamu tuntui olevan ehkä jopa ohi, kun kävelimme Rautaleton läpi rämpien kohti Riisiä. Ainoastaan lehtokurppa ja käki havaittiin kävelymatkalla ja pääsimme vihdoin nokalle muutamaa minuuttia ennen rallin alkamista. Tällöin löysimme rantapuista närhen, jolla päätimme yrittää aloittaa rallin. Lintu kuitenkin teki täydellisen katoamistempun sopivasti kahta vaille seitsemän ja niinpä aloitimme rallin kävelemällä rantaan hieman pettyneinä, närhi on aina yhtä vaikea luovossa.

Merellä oli paha väreily, sillä aamu oli jo lämmennyt ja päivästä oli tulossa todella kesäinen. Kahlaajat myös loistivat poissaolollaan ja niinpä Isomatalan seulominenkaan ei tuottanut kuin tyllejä, pari suosirriä sekä vikloja. Onneksi tiukka selaaminen myös Tömpän rannoille tuotti myös kuovin, kapustarinnan, ampuhaukan ja taivaanvuohiparvessa lennelleen jänkäsirriäisen. Takanamme olleiden puiden latvuksissa kävi mukava pikkulintuvilinä ja lajilistaamme rikastuttivat mm. järripeippo, kirjosieppo sekä hernekerttu. Urpiaisia ja pikkukäpylintuja kuultiin myös monien tavallisten lajien ohessa. Miska plokkasi Isomatalan päällä lentäneen mustapyrstökuirin, joka yhtäkkiä sai kaverikseen myös kolme punakuiria ja merellä näkyi tietysti mm. merimetsoja ja kyhmyjoutsenia.

Lopulta lähdimme kävelemään takaisin autoa kohti. Metsässä oli edelleen pelottavan hiljaista, mutta onneksi hukattu närhi rääkyi yllättäen Isomatalan puolella! Muutama rastaslajikin saatiin toiveiden mukaisesti lajilistalle, sillä osasimme arvella kaikkien rastaiden olevan tiukassa. Perinteisestä Rautaleton mökkirannasta näimme vielä Isomatalalla kaksi nuorta pikkulepinkäistä sekä pari muuttanutta kaakkuria ja autopaikalle vihdoin näimme käenkin sekä kuulimme puukiipijän ja hippiäisen.

Kuusitiainen hoitui jo aiemmin kuin pohjustamastamme paikasta, jossa sitten onneksi näkyi tilhi. Kirkkosalmella saimme kauhuksemme todeta tornin olevan täynnä jotain eläkeläisiä, jotka pitivät aivan järkyttävää meteliä! Sillalta saimme kuitenkin muutamia tavallisia lajeja hoidettua, ennen kuin porukka vihdoin ahtautui linja-autoon ja pääsimme tyhjään torniin hoitamaan vielä mm. harmaasorsan, mustaviklon, varpus-, nuoli- sekä mehiläishaukan ja merikotkan. Pikkutikkakin huusi piristäen tunnelmaa entisestään.

Patelanselällä ruskosuohaukka säikytteli vesilintuja, emmekä päässeet näkemään niitä kunnolla lainkaan. Kalasääski kuitenkin löytyi taivaalta, kun olimme taas jatkaneet matkaa. Järventakustan pelloilla petoja oli mukavasti taivaalla ja taas näkyi nuoli- ja mehiläishaukkojakin. Miska kuitenkin nyppäsi jokerin, kun taivaalta löytyi siron näköinen naaras suohaukka. Lintu onneksi lensi mukavasti myötävalon puolelta ja saimme sen määritettyä arosuohaukaksi! Pelloilla näkyi taas pikkulepinkäinenkin.

Sitten olikin taas valinnan paikka – mitä seuraavaksi. Koska joukkueidenkin päättäminen oli mennyt niin myöhään, ei rallisuunnitelmien laadintaan ollut jaksettu enää illalla käyttää kallista seurusteluaikaa, vaan olimme päättäneet seurata edellisvuoden voitokasta rallireittiämme. Niinpä otimme suunnan kohti Huikun lauttarantaa ja jatkaisimme sitten sieltä selkeää reittiä saaren läpi kohti toista ääripäätä ja lopetuspaikkojamme.

Pakollinen stoppi tehtiin perinteisellä varpus- ja pikkuvarpuspihalla Ojakylällä ja varpunen hoituikin lajiksi, mutta ylläriksi hoidimme muutama muunkin lajin, sillä lahdella lenteli harmaahaikara, pihassa piilotteli leppälintu ja pellon yllä kävi kurvaamassa naaras sinisuohaukka.

Ennen Huikkua päätimme stopata vielä Potinhaminassa, jotta voisi olla mahdollista nähdä joku liikkuva lintu, joka ei enää olisi paikalla, kun palatessamme komppaisimme vastarannan puolella Pökönnokalla. Sorsaparvista löytyi parikymmentä ristisorsaa, riutoilla nukkui merimetsojen seassa 5 harmaahaikaraa ja itse näin lyhyesti pari kahlaajaa, jotka vaikuttivat vesipääskyiltä, mutta ne katosivat liian nopeasti.

Stoppasimme pikaisesti mökkimme pihassa Santosessakin, jossa Peuna nappasi kyytiin aamulla unohtamansa eväät. Pihan kuistilla istuskellessamme kävimme varsin sarkastisen keskustelun siitä, olisiko mukavampi vain jäädä mökille lepäämään ja syömään pizzaa. ”Ei me kuitenkaan enää monta lajia saada.” Naurun remakan keskellä jatkoimme matkaa kohti Huikkua…

Huikun lauttarannassa oli juuri lautta lähdössä, joten emme menneet aivan aallonmurtajalle saakka. Merelle tuijottelu tuotti kuitenkin tulosta, kun ensin plokkasin merikihun ja pian perään keskellä merta kohti luotoa lentäneen tuulihaukan. Kohta olimmekin palailleet Pökönnokkaa komppaamaan ja niitty oli aivan tyhjä – ei kiuruja saati edes kirvisiä lainkaan. Rannan tuntumasta pomppasi lentoon runsaasti taivaanvuohia, muttei muita kurppia. Onneksi lahdelta löytyi kuitenkin hyvin erikoisen näköinen vaihtopukuinen koiras punasotka ja kärjen rantaviivassa uiskenteli kuin uiskentelikin kaksi nuorta vesipääskyä! Sorsamassojen selauskin tuotti tulosta, kun löysin naaraspukuisen heinätavin. Laatulajeja siis ropisi! Muuten havainnot jäivät jo aiemmin havaittuihin mustavikloihin, kapustarintoihin ym.

Ollessamme palaamassa autolle tuli tieto, että Huikussa kuun vaihteessa ollut mustatiira oli kuin olikin yhä paikalla. Koska olimme niin lähellä, päätimme singahtaa bongaamaan. Emme tienneet, missä päin lintu oli nähty tarkemmin, mutta koska olimme vasta itse olleet paikalla, arvelimme linnun olleen aallonmurtajalla, jonne emme olleet päässeet lauttajonon takia katsomaan. Nyt lauttarannassa oli rauhallista ja lintu löytyikin nopeasti aallonmurtajalta nuokkumasta. Kyseessä oli hauskan näköinen vaihtopukuinen vanha lintu. Mustatiiraparihan oli pesinyt kesällä Kirkkosalmella, joten arvatenkin tämä oli toinen tämän parin linnuista.

Melkein mökkimme kohdalla taas ajaessamme lensi tien yli noin 15 käpylinnun parvi. Singahdimme ulos autosta ja parven perään mutta linnut olivat jo tiessään. Autoon jo kömpiessämme kuului takaamme kuitenkin tuttua ääntä ja kolme kirjosiipikäpylintua lensi äännellen ylitsemme! Nyt alkoi viimeistään olla sellainen fiilis, että meillä meni aika hyvin!

Matka jatkui Ulkokarvon Petsamon laiturille, jossa linnut olivat kuitenkin aivan älyttömän kaukana! Niinpä vesilintuja ei edes jaksettu kauhean tarkkaan seuloa, vaan keskityimme puskiin ja suhistellen saimmekin ruokokerttusen lajilistallemme.

Pöllässä lenteli Ulkokarvon tapaan myös runsaasti pikkulokkeja ja yllättäen näiden seurasta löysin myös kivellä istuskelleen nuoren mustatiiran! Tämäkin laji tuli sitten hoidettua spondestikin! Olimme kuulleet, että Kuivasäikän tie oli huonossa kunnossa, joten päätimme olla riskeeraamatta, sillä Antin auto oli varsin matala. Näin säästimme aikaa ja tiesimme, ettei meillä pitäisi olla lainkaan kiire koluta loppuja paikkojamme huolella.

Niinpä teimme matkan varrella useita lyhyitä stoppeja hyvän näköisillä peltopaikoilla ja etenkin maatilojen lähellä ja saimmekin pikkuvarpusen vihdoin lajilistallemme. Koivukylän pelloilta löytyi sitten odotetusti naakkakin.

Lopulta olimme Marjaniemessä, jossa oli paikalla myös sisarjoukkueemme. Emme kehdanneet ajaa aivan heidän lähelleen, vaan pointsasimme aikalailla heidän edustallaan uineen pilkkasiiven, aallonmurtajalla piilotelleen karikukon sekä kaukaisella riutalla nukkuneet pari pikkukuovia. Yllättäen toiselta joukkueelta jäi luukku näkemättä, mutta he kuittasivat hoitamalla niemen tyveltä härkälinnun, jota me emme laiskuuttamme nähneet, kun emme jostain syystä katsoneet lähilahtea kuin kiikareilla.

Sitten olikin ralliaikaa tunti jäljellä ja oli aika ajaa lopetuspaikkaamme Keskiniemeen. Antti ajoi varovaisesti huonohkokuntoista tietä matalalla autollaan ja lopulta meillä oli nelisenkymmentä minuuttia aikaa kävellä loputtomilla hiekkarannoilla. Ja meiltähän puuttui vielä lähes kymmenkunta lajia kahlaajia, joita olimme odottaneet olevan saaressa vaikka kuinka ja joka paikassa! Niinpä oli melkoinen järkytys, kun rannan suosirri-/tylliparvesta ei löytynytkään Peunan edellisiltana pohjustamia pikku- ja kuovisirrejä saati pikkutylliä. Lapinsirrejä sentään oli pari lintua. Tundrakurmitsaakaan ei näkynyt kaukana horisontissa, jossa oli valtaisan kokoinen lapsiperhe uimassa. Ainoastaan 7 pikkukuovin ja nuoren kuovin poppoo lepäili riutoilla.

Onneksi kiuruja pomppi hiekkadyynien välistä lentoon, mutta olimme toivoneet paikalta viittä uutta lajia ja nyt näytti siltä että saisimme tyytyä kahteen! Ei siinä edes taivaalla pyörinyt neljän nuolihaukan parvi lämmittänyt.

Paikalla myös perinteiseen tapaan lopettamassa ollut vihulaisjoukkueemme näytti lähtevän vielä sinkoilemaan jonnekin, mutta me päätimme kävellä vielä jäljellä olevan varttitunnin lapsiperheen ohi ja niin kauas kuin ehtisimme uusien lajien perässä. Ja teimme aivan oikean ratkaisun! Kun ralliaikaa oli enää 10 minuuttia jäljellä, plokkasi Miska merestä aivan lähellämme kelluneen kuikan. Viisi minuuttia myöhemmin ties kuinka monetta kertaa rantaviivaa selannut Antti nyppäsi rantaan jostain ilmaantuneen meriharakan ja kun ralliaika kävi jo viimeistä minuuttiaan, löysi Miska taivaalla lentäneen metsäviklon! Viklo oli todella kaukana ja löytyi vain putkella, mutta onneksi rannassa ollut teltta toimi täydellisenä nuottina ja onnistuin löytää linnun putkeen juuri ennen kuin se syöksyi metsän taakse.

Purkupaikalle matkaaminen kesti varsin kauan, mutta koululle päästyämme oli siellä vielä onneksi teknisiä murheita eikä meitä oltu keritty vielä edes kaivata. Valitettavasti ralliin oli osallistunut vain neljä joukkuetta ja lopulta minä jouduin rallinpurkuhommiin. 80 perulajin ja muutamien sp-/vel-lajien jälkeen tilanne oli äärimmäisen tasainen. Kaikilta jokunen peruslaji puuttui, mutta meiltä puuttuneet punatulkku ja kulorastaskin oli kyllä havaittu.

Sitten alettiin huutaa parempia lajeja. Sisarjoukkueemme meinasi pistää meille heti luun kurkkuun onnistumalla huutamaan heti alkuun useampia lajeja, joita meiltä puuttui, mutta muutaman huutokierroksen jälkeen oli kuitenkin yllättävää huomata, että kärjessä olikin Markkolan Juhan joukkue, me roikuimme lajin päässä perässä, mutta niin sisarjoukkueemme kuin Suorsan Villen joukkue olivat jääneet jo useampien lajien päähän.

Pikkuhiljaa lajit kovenivat ja alkoi tulla ässiä toistensa perään, mutta me teimme kuitenkin hajurakoa seuraaviin erojen näiden välillä säilyen kuitenkin ennallaan. Lopulta saimme kunnian huutaa rallin viimeisen lajinkin, joka oli se päivän ainoa luotopinnani eli tikli ja se oli meidän 117. lajimme ja voittomme oli lopulta varsin selvä. Toiseksi tulivat J. Markkola, V-P. Honkanen, H. Kianen ja A.Niemi 112 lajilla, kolmanneksi sisarjoukkueemme A.Vierimaa, J.Kiljunen ja J.Varis 108 lajilla ja neljänneksi V.Suorsa, K.Hiekkanen ja T.Herva 107 lajilla. Yhteensä rallissa havaittiin 137 lajia – ei mm. lehtokurppaa, palokärkeä, hiirihaukkaa, isosirriä, kottaraista saati mitään kanalintua. Parin joukkueen havaitsemien mustatiiran ja arosuohaukan sekä meidän tiklin, vesipääskyn, punasotkan, mustapyrstökuirin jne. ohella parhaimpia lajeja olivat mm. lapasotka, pikkutiira, pulmussirri, muuttohaukka, punavarpunen sekä lapinkirvinen.

Purun jälkeen suuntasimme mökille saunomaan ja syömään. Illanviettoa riitti taas puolille öin, mutta herätyskellot laitettiin silti soimaan aikaisin.

7.8. heräsimme kuudelta ja seitsemän aikaan Peunan kyytiin nousivat meistä innokkaimmat eli ak., Miska sekä Jani. Otimme suunnan kohti Marjaniemeä, jossa ei nyt eilisen hellepäivän tapaan ollut enää turisteja haitaksi asti ja niinpä rannasta löytyi nyt viisi karikukkoa. Niin pilkkasiipi kuin härkälintukin olivat yhä paikalla, mutta tuulisen ja varsin viileän kelin takia näkyvyys merelle oli väreilyn takia todella huono ja merellä ei näkynyt mitään mainittavaa.

Niinpä jatkoimme Virpiniemeen, josta olisi edellispäivänä irronnut monta lajia, jotka lapsiperhe oli ilmeisesti karkottanut Keskiniemestä, jonne me olimme ajaneet matkalla rannassa käymättä. Sisarjoukkueemme oli vieläpä kimmonnut Keskiniemestä Mäntyniemeen, mutta Virpiniemi oli heilläkin jäänyt käymättä. Nyt paikalla olleessa suosirri-/tylliparvessa oli kuitenkin enää vain pari kuovisirriä sekä kymmenkunta lapinsirriä. Niin pikku- kuin pulmussirri olivat kaiket jatkaneet matkaa tai palanneet taas rauhalliseen Keskiniemeen. Me emme kuitenkaan enää yhden hengen lisäpainolla viitsineet ajella Antin matalalla autolla pidemmälle vaan rannassa tovin käveltyämme ja jokusen pikkukuoviparven sekä mustaviklon nähtyämme lähdimme palailemaan kohti päätietä.

Lopulta päätimme ajaa Pöllään, josta nuori mustatiira löytyi taas helposti, mutta muuten havainnot jäivät pariin mehiläishaukkaan. Pöllään saapui myös aamulla mökin Vierimaan kanssa siivonnut Jassi, joka oli nähnyt mökin pihassa kirjosiipikäpylintuja, kylällä pari kottaraista ja muutamia muitakin lajeja, joita heidän joukkueensa ei ollut rallissa havainnut. Vierimaan oli pitänyt jo kiiruhtaa Ouluun perheensä luokse.

Ja pian meidänkin piti käydä hakemassa tavaramme mökiltä kyytiin ja lopulta ehdimme yllättäen jo klo 11:30 lauttaan. Oulunsalon lauttarannassa hyvästelimme Peunan, jolla oli vielä päivän aikana edessä ajo muuttokuorman kanssa Oulusta Helsinkiin. Me lähdimme ajamaan kohti kaakkoa ja lopulta pudotettuamme Janin Siilinjärvellä olleen vaimonsa kyytiin ja Miskan Juvalle, olimme Jassin kanssa Parikkalassa aika hyvissä ajoin illalla. Jassilla tietysti oli vielä edessä ajo Joutsenoon.

Olipahan taas ollut mukava reissu ja ralliajankohta oli todellakin ollut piristävä! Elokuinen Hailuoto oli tarjonnut mukavia yllätyksiä ja eipähän ennen ollut koko rallin ajan ollut hiki!

J.A.