. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

26.2. lähdimme Hannan kanssa puolen päivän jälkeen matkaan kohti etelää. Yhden pysähdyksen ja yhden surkeiden tieopasteiden takia tehdyn pienen harhaanajon takia, olimme lopulta Helsinki-Vantaalla neljän jälkeen ja nappasimme veljeni Pirkan kyytiin. Matka jatkui kohti Turkua ja taas teimme pikaisen pysähdyksen Piikkiössä, jossa illan hämärtyessä yritimme pikaisesti nähdä kasvihuoneella talvehtivia västäräkkejä, mutta olimme varmaan hieman liian myöhään paikalla. Sitten jatkoimme Turun rautatieasemalle, josta poimimme kyytiin Ala-Kojolan Mikon ja suuntasimme kauppaan ostamaan eväitä.

Shoppailtuamme suuntasimme Turkuun Viking Linen terminaaliin ja tunnin odottelun jälkeen lähdimme Gracella kohti Ahvenanmaata. Laivalla suuntasimme aika pian varaamaamme puffettiin ja suurin osa matkasta kuluikin ruokaa mässyttäessä ja seurustellessa.

Pitkä matka oli lopulta ohi yhden jälkeen yöllä ja edessä oli vielä ajo Maarianhaminaan Solhemin majapaikkaamme. Olimme taas varanneet käyttöömme alakerran neljän hengen huoneen ja laitettuamme kaikki tavaramme vielä aamua varten valmiiksi, olimme lopulta aika pian unten mailla.

27.2. herätyskellomme soivat klo 5:30 ja varttia myöhemmin olimme aamupalalla muiden edellispäivänä aiemmilla lautoilla saapuneiden rallijoukkueiden kanssa. Kaikki mantereelta pinnaralliin saapuneet 5 joukkuetta majoittuivat Solhemissa.

Nopean aamupalan jälkeen otimme suunnan Maarianhaminan pohjoispuolelle Jomalan Kasbergetille. Tältä paikalta oli ilmoitettu kuullun huuhkaja paria viikkoa aiemmin. Päätimme jäädä kuuntelemaan läheisen järven rantaan peltoaukealle, josta oli hyvä kuuluvuus kaikkiin ilmansuuntiin. Jonkin aikaa odoteltuamme huuhkaja kuuluikin, mutta yllättäen aivan päinvastaisesta suunnasta kuin missä Kasberget oli. Rallin alkuun oli vielä lähes 10 minuuttia ja pikkuhiljaa huuhkaja siirtyi kauemmaksi ja liikennekin alkoi hieman häiritä kuuntelua, mutta onneksi vielä klo 6:45, kun ralli alkoi kuulimme huuhkajan ja samaan aikaan möykänneen naakkaparven ja saimme näillä lajeilla rallitilin auki ja päätimme lähteä ajamaan kohti Eckerötä.

Ajoimme aina Eckerön Styringsuddenin tielle asti havaiten matkalla vain pimeässä lentäneen isokoskeloparven, jota ei kuitenkaan takapenkillä istuneet Hanna ja Mikko nähneet, joten vasta pysähdyttyömme Styrssintien metsissä saimme seuraavat lajimme. Hippiäinen ja talitiainen ääntelivät, muutama pikkukäpylintu näkyi ja pari niistä intoutui laulamaankin ja merikotka lensi ylitsemme, laulujoutsenkin kuului jostain kaukaa. Pian parkkeerasimme Styrsingsuddenin niemen parkkipaikalle ja kävelimme rantaan, jossa jo yksi joukkue oli aamustaijilla.

Lajilistallemme kertyi nopeasti telkkää, allia, kyhmyjoutsenta, riskilää, meri-, harmaa- ja kalalokkia, iso- ja tukkakoskeloa, merimetsoa, naakkaa ja sinisorsaa, mutta aika hiljaista merellä oli. Lähinnä vain alleja liikkui enemmälti. Lopulta löysin kaukana kelluneen koiras haahkan, joka kuitenkin nousi saman tien lentoon suoraan poispäin, mutta onneksi saimme lajin kuitattua. Melkein heti perään löysin ruokin, joka teki saman tempun, mutta sekin saatiin onneksi hoidettua. Sitten olikin pitkään hiljaista ja lajilistamme karttui ainoastaan variksella ja ylitsemme lentäneellä tukkasotkaparvella. Niinpä oli pakko luovuttaa ja lähteä jatkamaan rallia.

Styrsintieltä hoitui vain sinitiainen ja Skeppsvikistä kuusi- ja töyhtötiainen, vihervarpunen sekä teeri. Torpin kylältä irtosi sitten harakka, korppi, mustarastas, varpunen, pikkuvarpunen, punatulkku, keltasirkku, viherpeippo, käpytikka ja tilhi. Degersaniin ajaessamme näkyi Västerfjärdenillä jopa 70 uiveloa, mutta itse niemessä valo oli niin karsea, ettemme kuluttaneet paikalla pahemmin aikaa.

Storbystä tuttuja puluja etsiskellessämme löytyi peippo, mutta pulut pysyivät piilossa. Postbrygganin rannassa jouduimme tuijottamaan yhtä vesilintuparvea todella kauan ennen kuin saimme varmistettua linnut mustalinnuiksi. Tuijottelun ohessa näkyivät myös päivän toiset haahkat. Käringsundbyn ruokinnan tienoo tuotti palokärjen ja närhen muttei muuta.

Lopulta jätimme Eckerön ja suuntasimme Hammarlandiin, josta hoidimme vain tutun koskikaran Hammarvallenilta. Ohessa lajilistallemme lisättiin myös puukiipijä.

Sitten kiiruhdimmekin Jomalaan, jossa pieni harha-ajelu tuotti puolivahingossa isolepinkäisen Ödanbölestä. Lopulta kun löysimme oikean reitin Gottbyn pelloille löytyi peltoaukeilta laulujoutsenparvesta töyhtöhyyppä, kaukana lennähdellyt 35 pulmusen parvi sekä yksinäinen räkättirastas. Kungsöbatterin tienvarsi tuotti taas tilhiparven ja isolepinkäisen mutta myös 3 uuttukyyhkyä sekä sepelkyyhkyn. Sitten matka jatkui kohti Hammaruddaa mutta matkan varrella tien varressa puun latvassa ollut isokäpylintu jäi ainoaksi uudeksi lajiksi. Valo Hammaruddassa oli taas surkea, mutta säästettiinpähän aikaa.

Seuraava etappimme oli tietysti Ramsholmen ja siellä muut jäivät etsimään pähkinänakkeleita, kun itse kävelin rantaa pitkin pitemmälle tarkistamaan, näkyisikö jostain sulaa vettä, sillä pelkäsimme edellisyön pakkasten jäädyttäneen lahden. Lopulta sula häämötti kaukana vastavalossa, mutta sula oli täynnä sotkia. Aloin seuloa parvea oikealta ja kuinka ollakaan lähes ensimmäinen lintu oli paikalta aiemmin ilmoitettu punasotka. Soitin muut paikalle ja juuri kun he olivat saapumassa, huomasin että punasotkan kaveriksi oli uinut samaan putken kuvaan kolme koiras lapasotkaa. Niinpä nämä hoituivat helposti eikä loppuparvea näin tarvinnut edes selata. Palattuamme metsikön puolelle löytyivät myös pari pähkinänakkelia lopulta helposti ja jatkoimme katsomaan vielä lentokentän puolelle, josta taivaalta löytyikin vielä hiirihaukkakin!

Maarianhaminaan päästyämme ei kalasatamassa näkynyt juuri mitään, mutta päätimme vielä yrittää löytää nokikanaa Länsisataan puolelta ja siellähän sellainen uiskenteli Pommern -laivan vieressä. Keskustassa ajaessamme näimme kolme ylitsemme lentänyttä pulua ja Solhemin ruokintaa tsekatessamme lensi ylitsemme taas pari sepelkyyhkyä.

Sitten päätimme jatkaa kohti pohjoista ja Hagan peltoja. Reittivaihtoehtoja tästä eteenpäin meillä oli kolmekin erilaista, mutta päätimme tämän järkevimmäksi vaihtoehdoksi. Jomalan ja Finströmin rajalla näkyi taas tuttuun tapaan harmaahaikaroita, tällä kertaa kolme kappaletta ja Finströmin puolelle päästyämme näkyi päivän toinen palokärki. Hagaan oli jonkin verran ajoa, mutta heti pelloille päästyämme löysimme yhteensä 34 merihanhea, jonka jälkeen päätimme vielä yrittää löytää fasaania edellisvuosilta tutusta paikasta. Fasu löytyi välittömästi ja rallin viimeiset parikymmentä minuuttia kiersimme Hagan peltoja päämäärättömästi, muttemme enää havainneet mitään uutta.

Ajettuamme takaisin Maarianhaminaan ja Solhemiin oli pian edessä ruokailu ja sen jälkeen purku. Paikalle olivat saapuneet myös kaikki neljä paikallisjoukkuetta, joten yhteensä rallissa oli ollut mukana 9 joukkuetta.

38 peruslajin jälkeen tilanne oli todella tasainen. Kaikki lajit oli vain yhdellä joukkueille, muilta puuttui parista muutamaan lajia. Meillä ainoat peruslajipuutteet olivat kottarainen sekä hömötiainen, jotka molemmat puuttuivat useimmilta joukkueilta.

Huutolajeja huudettiin sitten pitkään. Aika pian erottuivat kolmen tai neljän kärki, sillä parin paikallisjoukkueen kanssa me etenimme rinta rinnan mutta tiedossa oli, että Team Ristisaari iskee aina vielä lopussa. Me olimme pitkään kärjessä jopa parillakin lajilla, mutta pikkuhiljaa toinen paikallisjoukkuesta eli Team Falcon nousi ensin rinnalle ja lopulta ohi. Toinenkin joukkue, Seagulls, nousi tasoihin kanssamme ja lopulta heillä oli 60 lajia kuten meilläkin, mutta heillä oli jopa 5 ässälajia meidän nollaa vastaan. Lopulta myös Ristisaaren kiri jäi 58 lajiin ja saimme näin huokaista mitalisijan varmistumisesta. Team Falcon jatkoi lopulta yksinhuuteluaan ja heidän loppusaldonsa oli 67 lajia, joista jopa 9 lajia oli ässiä! Paikalliset olivat selvästi pohjustaneet hyvin ja jättäneet sopivan paljon lajeja ilmoittamatta Tiiraan. Tällä meiningillä ei pohjustuskieltoisilla mannermaalaisilla ole tulevaisuudessakaan enää mitään jakoa…

Lopputulokset olivat siis 1. Team Falcon 67 (9), 2. Seagulls 60 (5), 3. me eli AAAA -kerho 60 (0), 4. Team Ristisaari 58 (2) ja loppujen lukemat olivat 53 (0), 51 (0), 50 (2), 50 (2) sekä 44 (1).

Me olimme tulokseemme erittäin tyytyväisiä ja hyvinhän meillä oli koko päivän mennytkin – lisäksi kaikki tekemämme reittiratkaisut osoittautuivat oikeiksi, sillä skippaamillamme paikoilla ei ollut nähty yhtään mitään meiltä puuttuvaa. Oikeastaan mitään emme olleet käymillämmekään paikoilla nuijanneet – tietysti nyt jonkun liikkuvan linnun…

Purun jälkeen olimme todella väsyneitä, sillä edellisyönä ei juuri oltu ehditty nukkua. Niinpä pikaisen saunan jälkeen olimme valmiit yöpuulle.

28.2. suuntasimme taas anivarhaisen klo 5:45 alkaen nautitun aamiaisen jälkeen kohti Eckerötä. ÅFF:n uusi puheenjohtaja Johan Ekholm oli antanut meille muutamia vinkkejä ja niinpä suuntasimme heti bongaamaan kuukausipinnaksi taivaanvuohta. Lintu löytyi helposti ja ohessa näimme myös peukaloisen.

Jatkoimme seuraavaksi Styrssille, jossa jo oli yksi joukkue sekä yksi mantereelta etelänkiislaa talvipinnaksi yrittämään saapunut parivaljakko paikalla. Linnusto oli varsin samanlaista kuin edellisaamunakin, mutta pikkuhiljaa riskilöiden ohessa alkoi liikkua myös ruokkeja. Kahdeksan ruokkia havaittuamme löysi Pirkka ruokkilintuparivaljakon, joka eteni pohjoista kohti perätysten ja jälkimmäinen lintu näytti heti hyvältä, kun sain linnun putkeeni – etelänkiisla! Linnut erosivat toisistaan ja katoilivatkin ajoittain aaltojen taakse, joten nuotittaminen oli vaikeaa. Niinpä lopulta kävi niin, että rantakivikosta fossiileja etsimästä hälytetyltä Hannalta jäi molemmat linnut löytämättä ja toinen pinnabongari ei löytänyt kuin sen väärän linnun eli ruokin.

Jatkoimme staijia vielä jonkin aikaa ja lopulta näimme yhteensä 20 ruokkia, 3 merihanhea, 2 kaukaista hanhi sp:tä, mustalinnun, muutaman haahkan sekä tuhatkunta allia.

Lopulta jatkoimme Storbyn kylän lähistölle etsimään lehtokurppaa, mutta vaikka kolusimme aluetta varsin huolellisesti, jäivät havaintomme vain edellispäiväisiin jälkiin – siis löysimme niin linnun kuin edellispäivänä linnun nähneen joukkueenkin jäljet. Onneksi komppaaminen ei ollut turhaa, sillä ohessa näimme pariinkin otteeseen komean maakotkan, osa meistä kuuli harmaapäätikan ja näki urpiaisen jne.

Seuraavaksi jatkoimme taas Gottbyn pelloille, jossa oli nyt hiljaista – lasimme kuitenkin 145 laulujoutsenta. Kungsöbatterissa oli yhtä aikaa 6 merikotkaa ilmassa ja uuttukyyhky huuteli, mutta pian jatkoimme kohti Hammaruddaa, jossa käännyimme nyt eräälle rantatielle, joka vei rantapelloille, jossa oli rallissa ollut rastasparvia. Rastaat löytyivätkin nopeasti ja räkättien seurassa jo pitkään ollut kulorastaskin löytyi helposti. Kävelimme vielä rantaankin merta tuijottamaan ja löysimme luodoilta lentoon lähteneiden sinisorsien seasta taviparin ja kaukana lennelleen kanahaukan. Paikalla mekasti myös renkaallinen palokärki.

Kävimme myös Hammaruddan perinteisellä kalliolla, mutta havainnot jäivät 5 uiveloon ja ulkoluodolla olleeseen isolepinkäiseen. Yllättävin havainto oli kuitenkin rannasta lentoon pölähtänyt perhonen, jota emme kuitenkaan valitettavasti nähneet tarpeeksi hyvin, että olisimme saaneet lajista varmuutta.

Takaisin kohti Maarianhaminaa ajellessamme näimme vielä Jomalan Fagerkullassa pari harmaahaikaraa ja Solhemiin päästyämme oli aurinko jo laskenut. Pirkka, joka osallistuu Lintuverkossa pystyyn laitettuun yöpinnakisaan, suuntasi vielä piharantaan pointsaamaan yöpinnoja meidän muiden jäädessä velttoilemaan pehmeille sängyille. kohta Pirkka soitti, että nyt kannattaa tulla katsomaan! Lajia hän ei kertonut. Mikko epäili, että kyseessä oli varmaan hömötiainen reissupinnaksi, itse pelkäsin että rannasta oli löytynyt jotain todella kovaa, joten kiiruhdin aika vauhdikkaasti paikalle. Ja kovahan Pirkan löytämä pikku-uikku olikin! Ja vielä kovemmaksi havainnon teki se, että kohta uikku alkoi huudella upeassa iltavalaistuksessa aivan tyynessä ja lämpimässä illassa! Tunnelma oli jotenkin aivan uskomattoman hieno! Itse en muista aiemmin Suomessa pikku-uikkua edes kuulleeni!

Niinpä retkipäivä oli taas saanut upean päätöksen ja pian suuntasimme keskustaan Diablo -pizzeriaan herkullisille pizzoille, jonka jälkeen olimme aika pian valmiit nukkumaan.

29.2. karkauspäivä! Rallin jälkeen itselläni oli reissussa pari tavoitetta muutakin tavoitetta; saada jokunen kuukausipinna sekä tietysti kun mahdollisuus kerran oli, saada mahdollisimman monta karkauspäiväpinnaa. Muita ei onneksi tarvinnut mitenkään edes houkutella leikkiin mukaan, vaan olimme koko porukka taas samaan aikaan klo 6:45 aamupalalla ja kohta matkalla kohti Eckerötä. Muut mantereelta saapuneet rallijoukkueet olivat lähteneet edellispäivänä, mutta Styrssillä olivat taas samat naamat kuin edellisaamunakin.

Merellä viuhtoi nyt enemmän alleja kuin aikaisempina aamuina, mutta muuten oli kovin hiljaista. Karkauspäiväpinnoja tietysti ropisi ja auringonnousuun asti Pirkalle myös yökisapinnoja. Riskilöitäkin oli nyt vähemmän ja alliparven keulilla viilettänyt ruokki jäi lopulta aamun ainoaksi. Aamun paras havis oli ehdottomasti Jyrki Normajan todella kaukaista naakkojen muuttoparvea seuratessaan huomaama muuttohaukka, joka lopulta jatkoi editsemme kohti Signilskäriä. Muita havaintoja olivat mm. 4 mustalintua, 8 tukkakoskeloa, töyhtötiainen sekä lähdettyämme tien varressa puun latvassa ollut isokäpylintu.

Seuraavaksi hoidimme hippiäisen ja kuusitiaisen ja sitten tutut taivaanvuohen sekä peukaloisen ja palokärkikin nähtiin. Jatkoimme sitten Degersandin Stygbynille, josta löysimme lähes saman tien ulkoluodolla lennelleen 100 merisirrin parven!

Käringsundbyn ruokinnalle ajellessamme kuvailimme jäällä ollutta merikotkaa ja sen takana lenteli myös pari harmaahaikaraa, jotka lopulta laskeutuivat saaren puihin. Ruokinnalla emme nähneet mitään kummempaa, joten jatkoimme seuraavaksi yrittämään Tiiraan voittajajoukkueen merkitsemää rautiaista. Marbyssä ollut paikka näytti todella hyvältä, mutta havaintomme jäivät hetken laulaneeseen peukaloiseen.

Gottbyn pelloilla näkyi vain 40 urpiaisen parvi, mutta Kungsöbatterin tiellä näkyi taas 3 uuttukyyhkyä, isolepinkäinen, tilhiä sekä töyhtöhyyppä. Sitten jatkoimme Hammaruddaan, jossa ensimmäisillä pelloilla oli laulujoutsenten seurassa merihanhi ja rantapelloilta löytyi taas räkättien seurassa ollut kulorastas. Myös muutama tikli lensi ylitsemme ja puukiipijä näkyi ja kuului.

Seuraava kohteemme oli Ramsholmen, jossa taivaalta löytyi heti kolmekin hiirihaukkaa. Kaksi näistä oli paikallisia mutta yksi, komea börringe, oli muuttava. Haukkoja katsellessamme kuului edestämme ruovikosta viiksitimalin ääntä ja kohta saimme koiraan sekä 2 naarasta näkyville. Olipa mukavan nähdä timaleita hyvin todella pitkästä aikaa! Metsiköstä löysimme taas pari pähkinänakkelia, mutta ranta oli sen verran jäätynyt, että sotkaparvesta näkyi vain osa niemien takaa.

Niinpä päätimme ajaa lahden toiselle puolelle Möckelöön, jossa kipusimme niemen kärjen kallioille, josta lopulta pääsimme näkemään sotkia. Kova seulonta tuotti kuitenkin vain yhden lapasotkakoiraan sekä uivelon, mutta iso osa sotkista oli selvästikin jossain muualla. Harmaahaikara sekä tikli havaittiin myös.

Sitten jatkoimme Maarianhaminaan, jossa keskustassa ylitsemme lensi sepelkyyhky ja Berggatanilta onnistuimme bongaamaan rallissa näkyneen turkinkyyhkyn. Samalla sataman rakennusten katoilla näimme 12 pulua. Länsisatamassa oli valtaisa tukkasotkaparvi, muttemme löytäneet siitä kuin muutaman nokikanan, joita uiskenteli pari lisää myös Pommernin vieressä.

Seuraavaksi kävimme Solhemin pihalla ja ruokinnan viereisestä puusta löytyi yllättäen pähkinänakkeli. Sitten puhelin soi ja laivalla jo ollut Normajan Jyrki kertoi, että Maarianhaminasta oli Tiiraan ilmoitettu etelänharmaalokki. Hän kertoi myös, että Länsisataman sotkaparvessa oli kuin olikin ollut etsimämme punasotkakin.

Niinpä jatkoimme taas kylille, jossa kurvasimme ensin ihmettelemään paikkaa, jossa etelänharmaalokki oli nähty. Lintu oli ollut aivan keskustassa eikä lähistöltä löytynyt nyt lokin lokkia. Annoimmekin asian olla, kun Tiirakaan ei kertonut mitään järkeviä lisätietoja, ei edes linnun ikää, joten kauhean vakavasti emme havaintoon osanneet suhtautua. En ainakaan itse olisi moista varmaan tuntenutkaan…

Seuraavaksi tsekkasimme uudelleen Länsisataman sekä myöskin kalasataman, mutta moottorivene säikytti kaikki sotkat lentoon emmekä punasotkaa löytäneet, vain yhden naaras lapasotkan.

Sitten alkoikin taas väsy painaa siihen malliin, että päätimme suunnata taas Diabloon pizzalle, sillä siellä sai ruoan nokan eteen ihmeellisen nopeasti. Niinpä olimme pian syöneetkin ja lopulta varsin ajoissa Solhemissa ottamassa rennosti ja lopulta nukkumaankin päästiin mukavan aikaisin.

Yhteensä karkauspäivän aikana olimme havainneet 60 lintulajia, joista 30 oli minulle uusia karkauspäiväpinnoja. Seuraavia saakin sitten keräillä vasta 4 vuoden kuluttua.

1.3. heräsimme virkeinä, osa jo ennen herätyskellojen soittoa ja pakkailimme tavaramme ja nautimme sitten aamupalan seitsemältä. Lähdimme sitten kohti pohjoista ja Jomalan Gällbyssä näimme peltojen ohi ajaessamme pari töyhtöhyyppää. Finströmin ja Sundin rajoilla oli jäällä 600 sinisorsaa, mutta kohta jo parkkeerasimme komean Kastelholman linnan parkkipaikalle. Ihmettelimme ja kuvailimme tovin linnaa ja ohessa havaitsimme 4 tikliä, fasaanin sekä lopulta kaislikkoista rantaa koluamaan päästyämme löysimme vielä harmaahaikarankin. Muuta emme kuitenkaan löytäneet ja aika pian otimme suunnan taas kohti Saltvikin Hagan peltoja.

Hagassa löysimme heti 48 merihanhea ja yhteensä laskimme pelloilta 128 laulujoutsenta, mutta muuten oli varsin vaisua. Isolepinkäinen, puukiipijä, 2 sepel- ja 2 uuttukyyhkyä sekä 106 räkättirastaan parvessa ollut kottarainen sentään löydettiin. Sitten pitikin taas ottaa suunta kohti Maarianhaminaa.

Koska aikaa vielä oli, kävimme vielä etelässä kääntymässä Lemlandin Järsössä ennen kuin palasimme Solhemille hieman vielä lepäilemään ennen kuin piti suunnata kohti lauttarantaa.

Yritimme vielä pikaisesti turkinkyyhkyä tuloksetta mutta kohta jo olimme lauttajonossa odottelemassa. Terminaalin katolta nousi tällä kertaa jopa 22 pulun parvi lentoon, mikä lienee ennätysmäärä Ahvenanmaalla vuosiin.

Viking Gracelle päästyämme kipusimme suoraan aurinkokannelle, mutta lautta oli jo ehtinyt liikkeelle, joten sotkaparvet jäivät nyt selaamatta. Muutenkaan havaintoja ei kertynyt kuin vasta vähän ennen Lemlandin Nyhamnia, kun näin matkan ainoan riskilän ja sitten Nyhamnin edustalla puljasi jopa 54 ruokin parvi! Vitfågelskärillä oli sitten sinisorsaparvessa Jyrkin porukan edellispäivänä näkemä ristisorsa, joka ei enää ollut lainkaan niin kova havainto näin maaliskuussa kuin mitä se olisi ollut edellispäivänä. Kova kuitenkin…

Olimme kannella vielä jonkin aikaa mutta havaintoja ei juuri kertynyt. Niinpä lopulta suuntasimme ravintolaan syömään ja loppumatka meni lorvaillen, jutustellen ja shoppaillen. Vihdoin ennen iltakahdeksaa olimme Turussa, jossa tipautimme Mikon rautatieasemalle ja lähdimme kohti itää. Kymmenen jälkeen tipautimme Pirkan Helsinki-Vantaan lentoaseman läheiselle hotellille ja sitten meillä oli vielä edessä väsynyt 4 tunnin matka kotiin. Ainoa ilonaihe loppumatkalla oli Imatran Virasojalla tien yli lentänyt viirupöllö, jonka vain hereillä ollut kuski onnistui näkemään.

Mutta vaikka kotona väsytti ja edessä oli vain muutaman tunnin yöunet ennen paluuta arkeen (toki Hannalla yhä jatkui hiihtoloma), tuntui siltä että mieli oli reissussa virkistynyt aurinkoisen kelin sekä reissussa havaittujen 77 lajin ansiosta! Mukavaa oli ollut ja nyt jaksaa odottaa kevättä saapuvaksi tänne kaakkoonkin.

J.A.