. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Jouluaattona innostuin talvilintulaskentaan, kun sääennusteet lupailivat muille päiville paljon huonompia ilmoja ja minun kuitenkin piti päästä laskemaan joulukuun puolella. Virallinen laskentajaksohan olisi alkanut vasta Joulupäivänä.

Sain taas houkuteltua Miikan laskentakaveriksi ja niinpä jouluaattoaamuna olimme jo melkoisestikin turhan aikaisin pihallamme aloittelemassa laskentaa. Keli ei valitettavasti ollut sellainen kuin oli luvattu, vaan taivaalta tihutti vettä, onneksi kuitenkin sen verran vähän, ettei se juuri haitannut.

Pikkuhiljaa alkoi valo riittää havainnointiin, mutta lintujen ääniä ei kuulunut lainkaan eikä liikenteessäkään ollut mitään muuta kuin varislintuparvi, jossa oli 100 naakkaa ja 30 varista. Tuijottelimme täysin sulaa järvenselkää muutamasta pisteestä ja löysimme joitakin laulujoutsenia sekä isokoskeloparven, muttemme mitään muuta.

Kylällä oli sitten todella hiljaista eikä kuutostielle käveltyämme havaintoja ollut kuin kahdeksasta lajista. Huolestuttavinta oli täydellinen varpuskato, sillä pikkuvarpusia näkyi vain muutama, varpusia ei lainkaan ja ainoa carduelis oli ylitsemme lentänyt viherpeippo.

Hiljaista oli Kaukolantien varressakin eikä hömötiaista ja närhiä kummempaa löytynyt. Tali- ja sinitiaisia sentään alkoi vihdoin näkyä enemmänkin. Siikalahden patotielle päästyämme oli tihutus vihdoin loppunut ja korppeja nähtyämme lähdimme kiertämään lahtea ja tämähän on aina se talvilintulaskennan hiljaisin osuus. Muutamia liikkuvia punatulkkuparvia, lisää närhiä – ei juuri muuta. Kun vihdoin pääsimme katsomaan vielä täysin sulalle lahdelle, näimme kymmeniä laulujoutsenia sekä 5 sinisorsaa ja aivan lahden eteläpäässä näimme 16 teertä sekä komean kanahaukan, joten tunnelma sentään hieman kohosi. Lahden länsipuolella näkyi yllättäen kaksi pyytä, mutta sitten olikin taas pitkään todella hiljaista. Päivän ainoa tikka, käpysellainen ja ainoa keltasirkku sentään havaittiin.

Tetrisuon pelloilla näkyi vihdoin taas jotain uutta, kun langalla väijyi isolepinkäinen. Olimme onneksi olleet vauhdikkaita, joten kylälle päästyämme oli vielä ihan mukava valoisaa. Lintuja ei kuitenkaan edelleenkään taajamasta löytynyt, sentään varpushaukka, joka päivysti pensasaidasta naapuritalomme tiaisia.
Järvellä oli kuitenkin nyt elämää ja laskimme parvesta 23 kala- ja 5 harmaalokkia, isokoskeloitakin oli nyt 76.

Yhteensä laskennassa havaitsimme 24 lintulajia, 545 yksilöä. Isokoskelo sekä kala- ja harmaalokki olivat kaikki uusia lajeja keskitalven laskennalle, mutta silti lintuja oli kyllä maastossa vähän!

Ja nyt onkin paikallaan kertoa vuoden projektini yhteenvetoa. Kiersin siis vuoden jokaisena kuukautena talvilintulaskentareittini – ihan vaan huvin ja urheilun vuoksi. Tietysti taka-ajatuksena oli se, etten ollut reittiä koskaan muuten kiertänyt ja olisi kiva nähdä, mitä lintuja reitillä muulloin kuin talvella voisi havaita. Suunnitelmissa on, että toistaisin tempauksen joskus toistekin – ehkä viiden vuoden välein, mikä näillä nurkilla vielä majailen.

Tein laskennat aina talvilintulaskennan tyyliin eli laskin kaikki havaitsemani linnut. En pyrkinyt mitenkään ajoittamaan laskentaa parhaaseen ajankohtaan kuukaudesta saati edes parhaaseen aikaan päivästä, vaan tein laskennan silloin, kun satuin ehtimään. Niinpä pari kertaa sää oli hieman kehno ja ainakin yhden laskennan tein iltapäivästä. Yhtään laskentaa en myöskään aloittanut mitenkään kauhean aikaisin saati edes harkitsin yöllä liikkeelle lähtemistä. Toki lintuaikaan laskennat kestivät hieman pitempään, kun taivaalla saattoi olla liikennettä ihan jonkin verran ja tällöin esim. patotien stoppi saattoi kestää pitempään.

Yhteensä 12 laskennassa havaitsin 144 lintulajia ja 14683 yksilöä. Kuukausittaiset lukemat ovat (1) 23/463, (2) 29/501, (3) 29/527, (4) 75/1281, (5) 94/1587, (6) 96/4147, (7) 79/1195, (8) 69/1036, (9) 66/1047, (10) 41/1689, (11) 35/665 ja (12) 24 lajia/545 yksilöä.

Laskentojen runsain laji oli valkoposkihanhi, joita ei kuitenkaan osunut laskentoihin kuin 3188 lintua. Hyvänä päivänähän olisi kymmenkertainen määrä ollut mahdollinen. Naurulokkien lukema ylsi myös toiselle tuhannelle, mutta toki tässä luvussa on mukana samoja lintuja useampaan kertaan, kuten monien muidenkin lajien kohdalla tietysti on. Yli 800 lintuun pääsivät talitiainen sekä laulujoutsen ja 600 linnun molemmin puolin olivat naakka ja varis sekä räkättirastas. Yli 300 lintua oli peipolla, vihervarpusella, pajulinnulla sekä yllättäen kalatiiralla.

Mielenkiintoisiin yksittäisiin havaintoihin lukeutuvatkin kalatiiran toukokuisen vajaan 200 linnun lisäksi, harmaasorsapari, keskikesäinen 240 mustalinnun parvi, pikkuhuitti, joka käkätti keskellä päivääkin toisin kuin luhtahuitit, joita en laskennoissa havainnut. Huhtikuun meriharakka, marraskuinen lehtokurppa, toukokuun jänkäkurppa, kesäkuun sarvipöllö, toukokuun sinirinta, 1 pensas- ja 2 viitasirkkalintua, pari luhtakerttusta, rastaskerttunen, syyskuun pähkinähakki, kesäkuinen järripeippo, maaliskuun vuorihemppo, talven 2015 tikliparvet ja pikkukäpylinnut kuuluivat myös laskentojen parhaisiin paloihin.

Käsittämättömän vähissä olivat vuoden aikana mm. syksyn arktikalajit valkoposkihanhia lukuun ottamatta, monilla vesilinnuilla menee edelleen todella huonosti, esim. punasotkia en havainnut lainkaan kesäkuun jälkeen ja enimmilläänkin vain 18 lintua, härkälinnuista kertyi kaikissa laskennoissa yhteensä vain 8 havaintoa ja mustakurkku-uikkuja en nähnyt kesäkuun jälkeen ja enimmillään 8 lintua. Kahlaajavuosi oli myös huono, eikä muuttoa osunut lainkaan laskentapäivilleni. Jostain ihmeen syystä valkoselkätikat olivat täysin kateissa syyspuolella, vaikka muualla Suomessa oli kaikkien aikojen tikkasyksy. Eipä täällä muitakaan tikkoja näkynyt ainakaan normaalia enempää. Syyspuolella ei näkynyt mitään vaellus- saati muitakaan marjalintuja. Molempien varpuslajien alamäki jatkuu ja taas nyt talveksi viimeisetkin varpuset ovat kadonneet ties minne ja pikkuvarpusiakin on näkynyt vain ihan muutamia, enimmilläänkin vain 50 lintua.

Yhteenvetona voisi vielä sanoa, että laskennat olivat todella mukavia ja kuukauden laskentaa odotti aina vesi kielellä, vaikka käveltävää kertyikin joka kerta hieman vajaat 18 kilometriä! Haastavimmillaan reitti oli syksyllä, kun kasvillisuus rehotti ja paikka paikoin reitti oli todella vaikeakulkuinen! Ja tietysti rehottava kasvillisuus oli vielä märkää! Talven laskennat kuitenkin onnistuivat poikkeuksellisen helposti, sillä alkuvuoden laskennoissa pääsi hiihtämään ja loppuvuodesta ei lunta ollut vielä lainkaan.

J.A.