. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Taas oli se aika vuodesta, kun porukkamme oli kokoontumassa Hailuotoon perinteiseen pinnaralliin. Porukan monena vuotena kokoon kerännyt Nyströmin Harry oli Australiassa, mutta oli kuitenkin jo kesällä varannut perinteisen mökin Santosesta. Valitettavasti myös Ala-Kojolan Mikko oli estynyt ja pitkään parin muunkin osallistuminen oli kiikun kaakun, mutta lopulta saimme kuitenkin hyvän kokoisen porukan kasaan. Oulun seudulta mukana olivat Antit Vierimaa sekä Peuna, Pirkka Kemijärveltä ja idästä meitä oli nelikko Janne Aalto, Jari ”Jassi” Kiljunen, Miika ”Potu” Suojarinne sekä uutena osallistujana Miska Loippo.

Saatuani perjantaina 2.10. työpäiväni päätökseen ajelin Punkaharjulle, josta kyytiin nousi Jassi ja pian olimme Savonlinnassa kuvaamassa mandariinisorsaa. Juvalla kyytiin hyppäsivät Potu ja Miska ja matka jatkui hyvää kyytiä yltyvää myrskyä uhmaten kohti Oulua. Hartiat ratissa roikkumisesta hellinä kurvasimme lopulta kaupan pihaan Kempeleessä ja teimme pikaiset eväsostokset ja kiiruhdimme sitten klo 19:30 lauttaan.

Lopulta kurvasimme mökkimme pihaan ja Antit olivatkin jo asettuneet taloksi ja pian olimme mekin nauttimassa pizzatarjoilusta, joka taas kerran oli ruhtinaallinen! Saunakin lämpesi ja Pirkan saavuttua tunnin meidän jälkeemme, kului loppuilta tankaten, jutustellen, saunoen ja hetkellisesti jopa rallistrategioita suunnitellen, vaikkakin ainakin meidän joukkueellamme touhu jäi hetkelliseen kartan tuijottamiseen ja päätökseen siitä, että aloituspaikkamme oli sama kuin monena edellisvuotenakin.

Lauantaina herätyskellot pirisivät klo 5:15 ja pian mökissä oli täysi kuhina päällä. Aamupalaksi syötiin yllätys-yllätys pizzaa ja sitä pakattiin pussikaupalla evääksikin. Lopulta pakkauduimme rallijoukkueittain autoihin Jassi ja Peuna Vierimaan Antin kyytiin ja minun autoon Potu kuskiksi, meikäläinen kartturiksi ja Miska sekä Pirkka takapenkille.

Tankilla käytyämme ajoimme kohti Riisinnokkaa havaiten hämärissä tiellä runsaasti rastaita sekä kolme lehtokurppaa. Kohta näimme taskulampun valon heiluvan edessämme ja kaveriporukkamme viittoili meitä pysähtymään. He olivat heti ensimmäisellä stopillaan löytäneet varpuspöllön, jonka arvasivat oikein puuttuvan mm. minulta saaripinnoista. Lintu oli edelleen aktiivinen ja reagoi vihellyksiimme lentelemällä aivan vierestämme. Rallin alkuun oli kuitenkin vielä puoli tuntia. Pöllö pysyi hyvin hallinnassamme vartin, mutta kuului lopulta kertaalleen kaukaa ja sen jälkeen sitä ei enää kuulunut. Niinpä meidän oli jatkettava matkaa kohti Riisiä.

Ralli

Kello seitsemältä alkoi ralli ja me jouduimme aloittamaan rallin hieman suunnitelmiamme vasten joitakin kilometrejä ennen Rautalettoa. Rastaita oli kuitenkin yhä runsaasti ja pian olimme kuitanneet aina meille vaikeat musta- ja laulurastaankin. Myös hippiäisiä, puukiipijä, pikkukäpylintuja, punatulkkuja, tolkuton määrä käpytikkoja, ekat merikotkat, varpushaukka sekä mukavana yllärinä myös laulava peukaloinen rikastuttivat pian lajilistaamme monen tavallisemman lajin ohella.

Jatkoimme kohti Rautalettoa vielä pari haarapääskyä nähden ja pysähtelimme vieläkin pariin otteeseen. Törmäsimme myös pariin hirvimetsästäjään, joista ensimmäinen oli oikein asiallinen ja muistutti meitä pukemaan turvallisuussyistä punaista yllemme. Kaivoimmekin kaikki värikkäät vaatteet päällemme ja jatkoimme kohti Riisin parkkipaikkaa. Siellä havaitsimme vielä rautiaisen, jo toisen peukaloisen, tiltaltin, kuusitiaisen sekä lopulta sen aamun toisen metsien sankarin, joka saapui paikalle asuntoautolla. Tämä vanha äijänkäppänä stoppasi kohdalleni tätä iloisesti hymyillen tervehdittyäni, avasi ikkunan ja töksäytti: ”Mitä ihmettä te täällä keskellä tietä maleksitte? Painukaa pois täältä!”. Itselläni paloi käpy saman tien äijään ja tokaisin takaisin, että ”Mitä ihmettä sinä ajelet täällä matkailuautolla” ja jatkoin kävelyäni. Pirkka kuitenkin tyylilleen uskollisena yritti kysyä kohteliaasti mieheltä, että missä hirvestäjät tulisivat liikkumaan, jotta osaisimme välttää heidän häirintäänsä, mutta äijän vastaus oli: ”Koko saaressa, täällä ei saa kukaan muu liikkua koko saaressa, painukaa pois täältä!” Lopulta Pirkkakin tajusi, että tampion kanssa oli ihan turha keskustella ja jatkoimme Rautalettoon komppaamaan.

Riisinnokkaa kohti kävellessämme lajilistamme kasvoi mm. kulorastaalla, tilhellä ja västäräkillä, mutta valitettavasti niin lehtokurppa kuin pari taivaanvuohtakin jäivät vain kahden meistä havaitsemiksi.

Riisinnokalle päästyämme oli Markkolan ”Jurtsi” ja Hervan Tuomas jo poistumassa, mutta sisarjoukkueemme oli yhä paikalla ja asetuimmekin jonkin matkan päähän heistä staijaamaan merelle. Kyhmyjoutsenia, 2 teertä, jopa 11 merikotkaa, tavallisia sorsia, lokkeja, merimetso, mustalintuja, pilkkasiipi, ampuhaukka, pyrstötiaisia ym. oli pian havaittuina, mutta kahlaajia ei meinannut näkyä ainoatakaan, kunnes lopulta löysin pari sirriä lentämässä meren päällä. Toinen linnuista näytti tummemmalta ja pönäkämmältä, joten hihkaisimme linnuista myös toiselle joukkueelle, joka oli kuitenkin oli myös jo linnut löytänyt. Sirrit laskeutuivat lopulta kauas väreilyyn ja toinen tunnistui helposti suosirriksi, mutta toista ei meinattu saada lajilleen millään. Se näytti alkuun aivan merisirriltä, mutta välillä kuitenkin turhan suosirrimäiseltä. Samaan aikaan taivaalta löytyi myös 5 kuikkalintua, jotka alkuun näyttivät kuikilta, mutta niiden käännyttyä vastatuulesta sivutuuleen, ne muuttuivat aivan kaakkurin näköisiksi. Tässä vaiheessa alkoi tuntua, että olisi kiva, jos tuntisi lintuja, sillä lopulta sirreistäkin päätettiin kuitata lajiksi vain suosirri. Onneksi pikkutikka kuitenkin huusi ja mereltä löytyi nyt 5 kaakkurin parvi ja uudet pinnat saivat meihin taas vauhtia.

Jatkoimme rantametsikössä takaisin päin käyden välillä rannassa ja löysimmekin pari lapasorsaa, lapasotkia sekä allin ja lopulta parkkipaikan läheiseen mökkirantaan päästyämme, löysin mereltä ison kahlaajan, joka pian tunnistui kuiriksi. Sen tultua lähemmäksi se alkoi uhkaavasti näyttää mustapyrstökuirilta ja sellainen se olikin! Lintu kierteli hetken Isomatalan päällä ja laskeutui lopulta saaren takapuolelle katveeseen! Tässä vaiheessa rallifiilis nousi monien mäherrysten ja määritysvaikeuksien jälkeen taas korkealle ja valoi meihin toivoa alkua paremmasta jatkosta.

Matkalla kohti Kirkkosalmea hoidimme lehtokurppia komppaillessamme urpiaisparvesta pari tundraurpiaista ja Kirkkosalmella törmäsimme taas tuttuihin naamoihin, kun kolmannenkin jäsenen löytänyt Jurtsin porukka teki taas lähtöä ja sisarjoukkueemme kohteliaasti teki myös meille pian enemmän tilaa torniin. Havainnot jäivät kuitenkin vaatimattomiksi, sillä sorsien seasta löytyi vain pari nokikanaa sekä lapasorsa ja taivaan tapitus tuotti vain pari naakkaa. Onneksi pari pähkinähakkia nähtiin, mutta taas tuli mäherryskin, kun vain Pirkka ehti nähdä aina meitä kiertävän närhen. Hetken paikalle saapunutta Hohtolan pariskuntaa jututettuamme, päätimme antaa heille tilaa ja jatkoimme matkaa.

Jatkoimmekin varsin pian Järventakustan pelloille, jossa joutsenparvissa ei näkynyt odottamiamme hanhia lainkaan, mutta taivaalta löytyi yllättäen viiden kuikan parvi ja isolepinkäinenkin saatiin vihdoin listallemme.

Sitten päätimme, että suuntaisimme suorinta tietä, tai siis sitä ainoaa tietä, aina saaren itäreunaan asti, josta olisi sitten helppo jatkaa rallia kohti länttä matkalla tuttuihin paikkoihin järjestyksessä stopaten.

Niinpä ajoimme pysähtymättä Patelanselän maatiloille saakka, jossa pointasimme pikkuvarpusen ja varpusen ja sitten aina Potinhaminaan asti, jossa Potinlahdelta löytyi härkälintu ja merellä näkyi muuttanut 19 tumman anserhanhen parvi. Pökönnokalla näkyi taas tuttuja, sillä sisarjoukkueemme oli siellä ja me päätimme suunnata Huikkuun, jottemme olisi Pökölläkin yhtä aikaa.

Huikun lauttarannassa lenteli komea nuori naaras kanahaukka lintuja hätyytellen ja laulujoutsenparvesta löytyi siipirikon oloinen kanadanhanhi. Sitten suuntasimme Pökönnokalle, jossa parkkipaikalla oli jo päivän toinen tiltaltti hippiäis-tiaisparvessa. Komppasimme niityn leveänä ketjuna, mutta alkuun emme havainneet ainoatakaan lintua. Lopulta edessämme lennähti ensin kiuru ja pian taivaanvuohi. Sitten löytyi erinomaisen hyvin piilotellut suokukko ja vielä sitäkin taidokkaammin piilossa ollut siipirikko jouhisorsa, jonka otimme kiinni ja hetken sitä tutkailtuamme, päätimme jättää sen kuitenkin vielä henkiin ja ehkä merikotkan ruoaksi. Kiersimme aivan koko nokan ja löysimme onneksi vielä pulmusenkin, joten lintujen vähyydestä huolimatta. olimme saaneet ihan mukavasti lisälajeja.

Ojakylänlahdella emme havainneet mitään uutta eikä Ulkokarvossa mennyt yhtään paremmin. Pöllään käännyttyämme näkyi vihdoin ihan oikea elävä närhi, joka sai kuitenkin fiiliksen taas äärimmilleen! Normaalistihan närhet näyttäytyivät meille runsain joukoin vasta rallia seuraavana päivänä.

Matka jatkui Patelanselän tyhjäkäynnin kautta Marjaniemeen, jossa yllättäen oli taas toinen joukkueemme aivan kärjessä. Emme kehdanneet mennä heidän viereensä, vaan jäimme hieman tyvemmälle ja hommasta tulikin sitten tasapeli, sillä me nuijasimme tämän takia heidän edessä olleen haahkan, jonka me kuvittelimme jo häippässeen, kun sitä ei oltu ilmoiteltu nähdyn useampaan päivään, mutta he eivät nähneet kapustarintaa, joka laskeutui meidän eteemme.

Kiiruhdimme noin tuntia ennen rallin päätöstä Keskiniemeen, josta odotimme vihdoin löytävämme edes jonkun kahlaajalajin lisää, mutta vaikka komppasimme rantoja ja niittyjä todella raivokkaasti, jäivät havaintomme muutamaan kiuruun sekä illan jo hämärtäessä hetken taksuttaneeseen lintuun, joka kuitenkin pysyi näkymättömissä ja hiljeni turhan pian, jotta sen identiteetti olisi selvinnyt.

Sitten olikin jo kiire purkuun kylän koululle, jossa muuta joukkueet olivatkin jo paikalla. Meitä oli siis rallissa vain 4 joukkuetta, mikä ei kuitenkaan ollut yllätys, sillä PPLY oli hoitanut rallista tiedottamisen äärimmäisen surkeasti! aivan viimehetkeen saakka oli ollut epäselvää, onko rallia lainkaan, mutta me olisimme kyllä tulleet paikalle koluamaan porukalla saarta joka tapauksessa.

Purussa oli pian selvä, että kolmen kärki oli tasainen! Me olimme lajilla-parilla karussa kunnes nykäisimme parhaimmillaan jopa 5-7 lajin eron muihin. Lopulta kuitenkin takaa-ajo alkoi ja meillä loppuivat lajit kolmikosta ensimmäisenä 83 lajin listattuamme. Vaikka sisarjoukkueemme oli jo parin lajin päässä, enemmän itseäni pelotti Jurtsin porukka, jolla oli kuitenkin paikallistietämystä ja kun kaverimme huusivat ei-oota 81 lajin jälkeen, odotin kohta listan kasvavan kaiken maailman pyillä, töyhtötiaisilla ym. mutta onneksemme näin ei käynyt ja lopulta Jurtsin porukka jäi kolmanneksi 79 lajillaan.

Purku oli kaikin puolin mukavin ikinä, eikä kyse ollut siitä, että itse olin vihdoin saanut Hailuotorallin voitoin 12. yrittämällä, vaan kerrankin kenelläkään ei ollut kauhea kiire pois saaresta, vaan purussa ehdittiin rupatella, oltiin aidon iloisia kaikkien joukkueiden ässistä, kerrottiin havaintopaikkoja ja ehdittiinpä muistella myös hiljattain menehtynyttä PPLY:n rallinestoria Kari Rannikkoa, jonka kunniaksi purku alkoikin hiljaisella hetkellä.

Purun jälkeen me suuntasimme tietysti mökillemme, jossa Pirkka pakkasi tavaransa ja lähti kotiaan kohti. Meillä muilla ilta jatkui taas ruoan ja juoman merkeissä ja sauna tietysti lämpeni taas ja mukavaa oli – tietysti saavuttamamme kaksoisvoittokin oli tunnelmaa kohottanut, Kukaan porukasta ei myöskään tällä kertaa suunnannut saman tien pehkuihin vaan porukalla rupattelimme niin pitkään, kun lopulta oli annettava Nukku-Matille periksi ja kömmimme pehkuihin.

Vielä aamuretkelle

Sunnuntaina 4.10. heräsimme taas viiden jälkeen ja yhä vain oli pizzaa aamupalaksi. Pari meistä jäi kääntämään kylkeä, kun me innokkaimmat suuntasimme navakasta tuulesta huolimatta taas kohti Riisinnokkaa. Hämärässä näimme taas muutamat lehtokurpat ja Rautaletossa kuului uusi peukaloinenkin, mutta Riisinokalla kova tuuli haittasi havainnointia todella pahasti. Jonkin aikaa staijattuamme olimme havainneet vain pari kapustarintaa, saman ampuhaukan sekä kaakkurin.
Jatkoimme Kirkkosalmelle, jossa näkyi vain lapasorsa ja sitten Järventakustan pelloille, jossa oli nyt paljon enemmän joutsenia ja ajoimmekin pikkuteitä seulomaan parvia tarkemmin ja löysimme lopulta pari merihanheakin.

Seuraavaksi ajoimme Marjaniemeen, jossa pointsasimme haahkan, josta itse sain saaripinnan. Sitten päätimme lähteä mökkiä kohti mutta stoppasimme vielä Potinhaminassa, joka kannatti, sillä tutun härkälinnun ohella löysimme paikalla jo pitempään olleet, mutta rallissa kaikilta joukkueilta piilotelleet pari sepelhanhea.
Mökille palattuamme olivat Jassi ja Vierimaa jo siivonneet, joten me muut vain pakkasimme tavarat ja Antin suunnattua pikaiselle sepelhanhibongaukselle, pakkailimme pikkuhiljaa tavarat autoihimme ja kohta ajelimmekin jo kohti lauttarantaa.

Lautta tuli lähes täyteen ja Oulunsalon puolella hyvästelimme Vierimaan ja Peunan perässä lähdimme kohti Raahea, jossa oli kaatopaikalla havaittu määrittämätön isokokoinen kirvinen. Lähinnä mongoliankirvismielessä ajoimme siis hieman ylimääräistä. Kaatikselle päästyämme ei paikalla enää ollut muita. Kolusimme ruderaatit varsin huolellisesti, mutta havainnot jäivät fasaaniin ja reiluun 30 tikliin. Sitten olikin aika hyvästellä Peunakin ja lähdimme ajamaan kohti kaakkoa.

Matka oli pitkä ja havainnoilta vältyttiin ja matkan ainoa yllätys oli kilometriä ennen Juvaa räpsähtänyt telkänpönttö! Poru oli kuskin vuorossa ja toivotaan, että selviäisimme säikähdyksellä ja varoituksella.

Jatkoimme Jassin kanssa Juvalta Punkaharjulle, josta sitten itse vielä Parikkalaan, jossa olin lopulta ihan ihmisten aikoihin hieman iltakymmenen jälkeen.

J.A.