Tornien taisto viikonloppu
8.5. kävin muutamaankin otteeseen Härskiinmutkassa, sillä järvellä kellui mukavasti vesilintuja. Enimmillään laskin 170 tukkasotkaa, 35 lapasotkaa, 100 mustalintua, 100 allia ja 2 pilkkasiipeä. Näin myös 3 merimetsoa sekä meriharakan. Työpäivän jälkeen sain tehdä TVK-hommia ja lopulta naapurikunnassa havaittu pikkuharvinaisuus päätettiin salata hyvin perustein. Ollessani selvittelemässä linnun mahdollista näkymistä luvallisille paikoille, lintu päätti myös kadota eikä sitä sen koommin nähneet alueella luvan kanssa liikkuvatkaan harrastajat. Ilta meni sitten lepäillessä, sillä edessä oli taas rankka viikonloppu! Veljeni Pirkka sekä ystävämme Antti Peuna saapuivat pohjoisesta iltayhdeksän jälkeen ja käytyämme syömässä, suuntasimme vielä Siikalahden patotielle, jossa luhtahuitit huittailivat, kaulushaikarat puhaltelivat pulloon sekä pari myös lenteli taivaalla huudellen “gao” ja kuulimmepa hienosti myös jänkäkurpan.
9.5. herätyskellot soivat jo hyvissä ajoin ennen aamuneljää! Pian tapasin Matti Lötjösen pihassa ja lähdimme polkemaan kohti Siikalahtea. Pirkka, Hanna ja Antti tulisivat pian perässä autolla. Käki kukkui, rastaat, rautiaiset, hippiäiset sekä kuusitiainen lauloivat matkalla ja pian olimme kaikki parkkipaikalla, josta lähdimme kävelemään kohti lintutornia. Olimme tornissa jo 10 minuuttia ennen Tornien taiston alkamista, mutta säheltämiseen ja oikean vaatetuksen päällelaittoon ym. meni sen verran aikaa, että yht´äkkiä tajusimme, että taisto oli jo alkanut!
Aamu oli todella kylmä ja lahdella oli varmaan ollut jopa hieman pakkasta. Tuuli oli vielä suhteellisen heikko ja kaakosta, mutta luvassa oli, että tuuli yltyisi kovaksi etelä-lounaistuuleksi. Aamu alkoi loistavasti, kun tavallisten lajien ohella löysimme harmaasorsia, jouhisorsan, pikkujoutsen muutti laulujoutsenparvessa, mustalintuparvi muutti Simpelejärven päällä, pikkutylli lensi kohti etelää, sinirinta lauloi ja punatulkut lensivät yllättäen korkealla taivaalla. Eipä kauhean kauan oltu kisattu, kun Hanna sanoi, että tornin vierestä kuuluu aika ajoin yksitavuista pikkuhuitin ääntä! Siirryimme tornin itäreunaan ja kuulimmekin pian pikkuhuitin “kvä” -ääntä, joka tietysti oli minulle tuttu, vaikken tällaista yksitavuista ääntelijää ennen ollutkaan kuullut. Antti sai linnusta jopa eliksen!
Olimme aamulla aika jäässä, vaikka kaikki mukana olevat vaatteet olivat päällä ja tuuli vain yltyi yltymistään. Muuttoa oli vähän mutta säännöllisin ajoin löytyi aina joku uusi laji listallemme ja vuodenpinnakin tuli ruokokerttusesta, joka alkoi laulaa tornin vieressä. Vihdoin aurinko alkoi hieman jopa lämmittää, mutta muuta vaatetusta ei kyllä pystynyt vähentämään kuin että pipo vaihtui jossain vaiheessa lippalakiksi. Parin tunnin hiljaisuuden jälkeen pikkuhuittikin innostui päästämään jopa pari sarjaa ja paljastui näin koiraslinnuksi.
Muitakin parempia lajeja alkoi taas päivällä löytyä, kun pari parvea merimetsoja sekä yksinäinen kaakkuri sekä sinisuohaukka muuttivat, länsipuolelta löytyi haarahaukka, joka näyttäytyi myöhemmin vielä pari kertaa. Pikkukäpylintuja nähtiin muutamia, mikä oli ensimmäinen kerta 16 vuoden Taistohistorian aikana. Uuttukyyhky muutti sepelkyyhkyparvessa ja vihdoin näkyi valkoselkätikka sekä pieni tilhiparvi. Sitten patotien joukkue ilmoitti nähneensä sitruunavästäräkin laskeutuvan jonnekin itäpuolellemme, mutta vaikka etsimme sitä tovin, emme sitä löytäneet, ennen kuin se osui ihan vahingossa lennossa kiikariini ollessani katsomassa jotain ihan muuta lintua. Se laskeutui piiloon, mutta löysin sen kohta taas putkella rantakasvuston seasta, jostase kuitenkin nousi turhan pian lentoon, mutta onneksi Pirkka ehti nähdä sen lennossa ennen kuin se laskeutui ilmeisesti patovallille katveeseen eikä sitä sen koommin nähty.
Pian Antti plokkasi merihanhen kaartamassa yksinään lahden yllä ja jonkin aikaa tästä Antti, joka ei selvästikään tiennyt, mitä lajeja lahdelta saa löytää, löysi sitten toisenkin omituisuuden eli meriharakan. Itse löysin pian tutumman ja odotetumman harvinaisuuden, kun kattohaikara löytyi taivaalta lentämästä suoraan meitä kohti. Haikara lensi aika komeasti kohti länttä eteläpuoleltamme ja jatkoi lopulta pohjoisessa kääntymässä käytyään hyvin matalalla, kuin laskeutumispaikkaa etsien kohti etelää.
Taistoa oli enää alle minuutti jäljellä, kun huomasin erään puun latvassa pari kivitaskua – tätä lajia oli kyllä etsitty koko ajan samasta suunnasta! Tämä oli 97. lajimme ja teimme näin taas uuden ennätyksemme! Ja ylsimme taas toista vuotta peräkkäin koko maan kisssa kymppisakkiin, olimme nyt kymmenensiä! Sisämaan torneista olimme taas ykkösiä ja tiukimman vastuksen antoi tuttuun tapaan Tarassiinlahden joukkue, joka oli joutunut kisaamaan koko 8 tuntisen aivan järkyttävässä hajussa, sillä joku ääliö oli toivottanut porukan torniin tuomalla lattialle ison kasan mätiä kalanperkeitä! Myös Simpeleen vesitornin 92 lajia oli aivan uskomattoman kova suoritus!
Ihan lyhyen huilin jälkeen jatkoimme retkelle Saarelle. Rautalahti oli hiljainen ja Akonpohjan kohdilla päätin, että kävisimme tsekkaamassa, olisiko siellä vielä hanhia. Rantapelloilta löytyikin toistatuhatta, pääasiassa valkoposkihanhea, mutta lähes heti alettuamme seuloa parvea, löysi Pirkka tutun vanhan koiras punakaulahanhen ja Antin reissun toinen elis oli totta. Antti pääsi taas syömään mokkapaloja! Akanvaaran Tetrisuolta löytyi vain 160 kapustarintaa ja 54 kurkea. Pohjasuolla emme edes pysähtyneet, mutta Pohjanrannassa oli taas valkoposkia, jopa noin 4000 lintua. Hauskan näköinen vaihtopukuinen koiras harmaasorsa sekä pari mustapyrstökuiria nähtiin myös.
Suurenjärvenliete ja Jyrkilä olivat taas hiljaisia, mutta Kanavalammella sitten taas paukahti. Rannassa näkyi vain joitakin liroja ym. mutta Karinmäessä oli taas tuhatkunta valkoposkea lennossa ja niitä tsekatessamme, plokkasin taivaalta taas haarahaukan. Ja tulvalle ajettuamme kävi kuten olin vähän lupaillutkin. Aikamme kahlaajia seulottuamme, kuului jostain kovaa tuttu “kju”‘-ääni ja pian löysimmekin lampiviklon kahlailemasta erillään muista linnuista. Katselimme ja kuvailimme lintua leppoisasti samalla Suomi-Slovakia jääkiekko-ottelun loppuratkaisuja kuunnellen. Tulvalla näkyi myös ehkä jopa sama taistossa näkemämme merihanhi.
10.5. nukuimme jopa kuuteen asti ja seitsemän jälkeen suuntasimme taas Siikalahdelle, jossa oli aamulla nähty ylilentävänä jalohaikara. Haikaraa ei löytynyt ja muutenkin oli yllättävän hiljaista, vaikka keli oli nyt todella upea! Muutama pikkukuovi sekä käki olisivat kelvanneet edellisaamuna, mutta lopulta päätimme lähteä kiertelemään lähipaikkoja. Pitkoksilla kävellessämme kuulimme harmaapäätikan, opparilla sirittäjän ja Raikanniementieltä löytyi peukaloinen, parikin rummuttavaa pikkutikkaa sekä valkoselkätikka. Käytyämme syömässä, päättivät Lapin miehet lähteä pitkälle paluumatkalleen kohti pohjoista. Itse suuntasin vielä patotielle, jossa oli todella kuuma! Lintuja oli kuitenkin todella vähän – satakieli ja sinirinta lauloivat lyhyesti, mutta muuta ei juuri näkynyt.
Nukuttuani kunnon iltapäiväunet, jaksoin illalla vielä suunnata yöretkelle ja patotielle jo kuulin tornin suunnasta tutun pikkuhuitin. Nyt se oli oikein mukavasti äänessä aika lähellä piilokojua ja äänittelinkin sitä jonkin aikaa. Muuten havainnot jäivät samaan satakieleen, muutamaan luhtakanaan sekä 7 luhtahuittiin.
J.A.