Perhosretkillä
Ilmaston lämpeneminen on muuttanut eläinmaailmaamme ja ehkä nopeimmin muutos on näkynyt perhoslajistossa. Kun katselimme lapsena perhoskirjoja, oli loppusivuilla kuvia lähialueiden lajeista, joita ei vielä ollut havaittu maassamme. Nykyään osa näistä on jo tavallisia ja lajistoomme on tullut vielä joukko uusia eksoottisia lajeja, joita ei 1980-luvun kirjoissa mainittu lainkaan.
Tavoitteenamme on saada elämänpinnat uudistulokkaista. Vaikka liikummekin maastossa paljon, niin heinäkuussa olemme usein olleet ulkomailla tai retkeilleet muuten vähemmän ja suurin osa uusista lajeista on näkemättä.
Päätimme lähteä perhosretkelle Suomen parhaaseen perhostelukuntaan eli Joutsenoon. Matkalla näimme tien yli pomppineen näädän. Perhospaikoille päästyämme saimme todeta olevamme taas kuitenkin vähän myöhässä, sillä löytämämme pikkuhäiveperhoset olivat jo kuluneita. Keisarinviitat olivat taas tuoreempia ja niitä olikin valtavasti.
Joutsenon retken innoittamana teimme perhosretken myös Parikkalan itä-rajan niityille ja metsänreunoihin. Tavoiteltuja häiveperhosta ja isonokkosperhosta ei löytynyt, mutta yksi pikkuhäiveperhonen sentään.
Tässä kuvakooste. Vie hiiri kuvan päälle niin saat tietää lajin. Kuvaa klikkaamalla se aukeaa suurempana.
Litteähukankorento tuli vastaan Parikkalan Patsaspuistossa, jonka kukkaistukuksista kävimme etsimässä tuloksetta perhosia.
H.A.