. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Viimeiset viikot olivat olleet linturintamalla hiljaisia. Osasyynä hiljaisuuteen oli omalla kohdallani se, että toinenkin kuulonparannusleikkaukseni oli lopulta taas mennyt pieleen ja kuuloni oikeassa korvassa oli taas mennyt selvästi entistäkin huonommaksi, mikä tietysti masensi aika tavalla. Mutta ainakin Parikkalassa heinäkuu ja varsinkin sen loppupuoli on yleensäkin niin köyhää lintuaikaa, että olisin muutenkin käyttänyt aikani pääasiassa urheilemiseen.

Lauantaina 28.7. lähdimme kuitenkin aamukahdeksan aikaan ajelemaan kohti Pohjois-Karjalaa. Ajoimme suoraan Kontiolahden Jukajärven Kylmäsuon turvealtaille, jonne parkkeeratessamme paikalla oli jo pari muutakin autoa. Lähdimme kävelemään altaan reunaa pysähdellen aina aika ajoin tarkistamaan altaiden linnut. Alkuun oli varsin hiljaista, joten jatkoimme altaiden keskelle, jossa törmäsimme muutamaan paikalliseen lintuharrastajaan. Ja he olivatkin löytäneet paikalla pari päivää aiemmin tavatun, mutta edellispäivänä kovista etsinnöistä huolimatta löytymättä jääneen palsasirrin! Sirri oli aika kaukana altaan vastarannalla mutta sain siitä ainakin jonkinlaiset dokumenttivideot otettua. Samalla altaalla näimme myös pikku- sekä lapinsirrin.

Aikamme sirriä seurailtuamme päätimme kiertää altaiden toiselle puolelle, josko siellä olisi vielä lisää kahlaajia. Kävellessämme kuulimme paikalla joitakin päiviä pyörineen sitruunavästäräkin, muttemme nähneet sitä kuin huonosti lennossa. Muuten lisähavainnot jäivät kolmeen lapinsirriin. Saimme vielä auttaa paikalle saapuneita palsasirribongareita, joilta lintu oli päässyt hukkaan, kun löysimme linnun aika läheltä alkuperäistä paikkaa nukkumasta parin ruohotuppaan juurelta. Lintu ei kuitenkaan näkynyt enää alkuperäiselle paikalle ennen kuin se lopulta lähti taas liikkeelle.

Me jatkoimme seuraavaksi Joensuuhun syömään ja hieman shoppailemaan, mutta paria tuntia myöhemmin suuntasimme Liperin Ahokylän pelloille, joilta löysimme heti paikalla jo pitkään viihtyneen mustaotsalepinkäisen. Lintu päästi meidät mukavan lähelle tarkkailemaan saalisteluaan ja saimme siitä näin ihan kelpo kuvat otettua. Samalla niityllä viihtyi myös ainakin viisi pikkulepinkäistä, joita myös kuvailimme.

Jonkin ajan kuluttua jatkoimme sitten kohti Polvijärveä, jossa ajoimme suoraan Solanlammen lintutornille. Tätä torniahan olimme kesäkuun alussa etsineet brittien kanssa, muttemme olleet löytäneet. Ilmeisesti keskellä yötä emme olleet huomanneet viimeistä puista kylttiä? Kävelimme tornille, jossa tapasimme Palojärven pariskunnan, jotka olivat saapuneet paikalle vain hetkeä aiemmin. He olivat löytäneet paikalta haapanaperheen sekä nähneet tornin takapuolella vilaukselta tavipoikueen oloisen porukan, joka oli kuitenkin kadonnut kaislikon taakse. Tuijottelimme erittäin rehevälle lammelle jonkin aikaa ja näimme mm. mustakurkku-uikun sekä punasotkanuorukaisen ennen kuin huomasin vihdoin etsimämme sorsaperheen nukkumasta aika kaukana keskellä lampea. Lintujen huomaaminen kasvuston keskeltä oli todella vaikeaa, mutta tunnistin heti valtaosan parven linnuista lapasorsan poikasen näköisiksi ja yksi linnuista oli harmaampi, pienempi ja erilainen kuvioinniltaan. Lopulta linnut alkoivat heräillä ja emolintu näytti loputkin tuntomerkkinsä ja varmistui sinisiipitavinaaraaksi, joka oli löytynyt muutamaa päivää aiemmin. Linnun poikaset paljastuivat herättyään oudomman näköisiksi lapasorsan ja sinisiipitavin risteymiksi. Ne olivat varsin lapasorsamaisia, mutta etenkin pään muoto pyöreämpi ja nokka tummempi ja jonkin verran lyhyempi kuin lapasorsilla olisi ollut. Valitettavasti linnut pysyivät koko seuraavan tunnin hyvin kaukana, joten hyviä kuvia tai videoita en niistä saanut. Lopulta päätimme lähteä, kun sorsat uivat kaislikon taakse katveeseen.

Paluumatkalla päätimme ajaa Polvijärven kautta ja Rääkkylän puolella kävimme tutustumassa useampaankin lintutorniin, joilla emme ennen olleet käyneet. Ensimmäiseksi kävimme Vuoniemen Eihvelissä, jolta avautui komeat maisemat Saimaalle. Lintuja ei kuitenkaan näin illasta näkynyt lainkaan. Sitten kävimme Kiesjärven lintutornilla, jonne kulkeva polku oli niin kekomuurahaisten peitossa, että sandaalit olivat mennen tullen täynnä niitä! Lintuja ei tältäkään tornilta näkynyt. Sitten kävimme Jouhtenuslammen tornilla, joka oli kyllä sekin hyvän näköinen rehevä lintupaikka, mutta vuodenajasta ja vuorokaudenajasta johtuen havainnoilta vältyttiin. Kiteen puolella kävimme vielä Muljulan Hovinlammen lintutornilla, joka oli lahonnut siihen kuntoon, että torniin kiipeäminen oli kielletty ja estetty naruin, mutta pitihän maisema käydä sieltäkin katsomassa. sitten edessä oli vielä tunnin ajo kotiin Parikkalaan.

Sunnuntaina ajelin Punkaharjulle, josta hoidin Laukansaaresta pähkinähakin vihdoin vuodariksi. Sitten kävin pyöräilemässä elämäni pisimmän pyörälenkin, kun Valkeapään “Masan” poljimme Puruveden ympäri eli 112 kilometriä. Aikaa tähän meni 3h40min. Ja tietysti maanantaina näin työmatkalla pähkinähakin. Viikkoa myöhemmin olikin sitten vuorossa Puruveden ympäriajo pyöräilykisa, johon myös Masan kanssa osallistuimme. En yrittänytkään pysytellä tämän perässä, mutta hyvin meni silti ja kiersin 108 kilometrin reitin aikaan 3h22min.

J.A.