Juhannusajan hiljaiseloa

Brittien kanssa vietetyt kahdeksan päivää Itä-Suomea kiertäen vaativat todella veronsa ja olin aivan älyttömän väsynyt pitkän aikaa. Kävin sentään 13.6. pikaretkellä Espoon Laajalahdella, jossa näin valkoposkihanhiristeymän ja joitakin tavallisia kahlaajia sekä Suomenojalla, jossa hoidin vuodariksi liejukanan. Olin suunnitellut lähteväni kohti pohjoista, sillä minulla oli vielä muutama päivä lomaa jäljellä, mutta matkaan tuli mutkia, kun huollosta hakema autoni ei sitten kuitenkaan ollut kunnossa ja jouduin viemään sen takaisin Vihtiin. Onneksi kyseessä oli kuitenkin jo korjatun vian aiheuttama pienempi vika, joten auto tuli kuntoon seuraavaksi päiväksi eikä minua enää edes velotettu enempää – ei siinä, olin kyllä maksanut itseni kipeäksi kolmen isomman vian korjaamisesta.

Mutta niinpä lepäilin Kirkkonummella aina perjantai-iltaan asti, jolloin lähdin sitten hakemaan Englannista Wolverhamptonissa maalauskurssilla ollutta Hannaa Helsinki-Vantaalta. Siitä jatkoimme sitten yöksi Ähtäriin, jossa Hannalla oli edessä pari päivää kestäneet Eläinpuiston 40-vuotisjuhlat, joissa avattiin uusi päärakennus, jossa on kesän ajan esillä Hannan maalauksia. Hotelli Mesikämmenessä vietetyn yön jälkeen, lähdin itse aamulla ajelemaan kohti Oulua.

Iltapäivällä pysähdyin Kärsämäellä, jossa sain puolen tunnin odottelun jälkeen hoidettua vesisateen alettua muutaman säkeen laulaneen luhtakerttusen PPLY-pinnaksi. Sitten ajoin Limingan Virkkulaan, jossa toivoin tietysti näkeväni alueella taas liikkuneen hietatiiran, mutta kylmässä kelissä havainnot jäivät suokukkoparvessa liikkuneeseen kuovisirriin, pariin merikotkaan ja pariin räyskään. Näin kaukana sumussa Temmesjokisuun suunnassa jonkin valkoisen tököttimen, josta tuli lähinnä mieleen jalohaikara, mutta vaikka se ei liikkunutkaan, oli sitä pakko lähteä tarkistamaan. Niinpä ajoin Temmesjoelle ja kävelin kuolettavan pitkän matkan tornille, eksyen pari kertaa matkalla, kun opasteet ovat aivan hanurista ja vain todetakseni, että valkoinen tökötin oli joku hemmetin lippu. Illaksi ajoin Oulun Hietasaareen, josta vanhempani olivat varanneet mökin muutamaksi päiväksi. Vanhempanikin saapuivat illalla ja myöhemmin saapui myös veljeni Pirkan perhe, jotka yöpyivät Edenin hotellilla. Teimmekin lyhyen kävelyn Nallikarin hiekkarannalle ja näimme ohimennen pikkutiiran, tyllin, pkkutyllin sekä pari ohilentänyttä ristisorsaa.

Sunnuntaina 16.6. vietimme sitten veljeni Rikun pojan Eetun rippijuhlia, joten päivä meni leppoisasti juhlien merkeissä. Iltapäivällä minun oli sitten lähdettävä pitkälle paluumatkalle kohti Parikkalaa, jossa onneksi olin ihan ihmisten aikoihin, sillä edessä oli seuraavana päivänä paluu arkeen.

Lomalta palattuani aloitin melkoisen kuntokuurin ja kävin pyörälenkillä joka päivä. 18.6. Punkaharjun Laakkiilla kuulin pikkutikan ja illalla menimme Hannan, Partasen Harrin sekä Kuusamosta pikaretkelle Parikkalaan saapunen Peunan Antin kanssa rengastamaan pöntössämme pesineet varpuspöllönpojat. Kolme poikasta oli vain selvinnyt isoiksi, mutta nämä olivatkin jo niin isoja, että olivat pian lähdössä maailmalle.

Lyhyiden unien jälkeen lähdimme Hannan ja Antin kanssa pointsaamaan Antille eliksiä. Aloitimme heinäkurpilla, jotka olivatkin erittäin hyvin äänessä ja näkyvissäkin. Tämän jälkeen hoidimme kehrääjän, joita löytyikin muutama. Yksi linnuista näyttäytyi iha käsittämättömän komeasti, kun se laskeutui aivan viereemme kannon nokkaan surisemaan ja nostelemaan siipiään. Kontiolammella oli yhä pensassirkkalintu äänessä ja Kukonkannassa lauloi innokkaasti kaksikin luhtakerttusta. Sitten suuntasimme vielä kunnon Siikalahtikartoitukselle. Lintuja oli aika vähän ja etenkin Antin elislajit olivat todella tiukassa, mutta lopulta kuulimme mm. 3 kaulushaikaraa, 8 luhtakanaa, 2 luhtahuittia, 2 satakieltä sekä kaivatut rytikerttusen sekä rastaskerttusen. Antti oli yön kierroksen aikana saanut jopa 5 elistä! Mutta eipä hän pahemmin ollut aiemmin ainakaan oikeaan aikaan liikkunut Etelä- saati ainakaan Kaakkois-Suomessa. Kuudennenkin hän sai seuraavana aamuna, kun näki valkoselkätikkaparin.

Punainen sateenkaari red rainbow

Siikalahdella ollessamme näimme harvinaisen valoilmiön. Punainen sateenkaari syntyy, kun sateenkaareen valon antava aurinko on vielä horisontin takana ja vain punainen valo pääsee taittumaan ilmakehässä tarpeeksi jyrkästi kohti sadepisaroita. Auringon noustessa ylemmäs muut värit tulevat pikkuhiljaa mukaan. Valo taittui pienissä pisaroissa niin, että kaaren sisäpuolella oli hieno myös punainen hehku, jota ei sateenkaaren ulkopuolella näkynyt.

Siikalahden lintulava

Seuraavien päivien pyörälenkitkään eivät mitään ihmeellisempiä havaintoja tarjonneet. Juhannuspäivänä 22.6. kävimme aamupäiväretkellä Siikalahdella, jossa piilokojun edustalla uiskenteli yhä pari tundrahanhea. Muuten havainnot jäivät vaisuiksi, kaulushaikaroita näkyi taas lennossa ja pari mustakurkku-uikkua uiskenteli kojun edustalla ja pohjoispään käynnillä näkyi kesän ensimmäiset haapaperhoset.

23.6. yöllä kuulin Tetrisuolla pari pensassirkkalintua sekä ehkä eka kertaa elämässäni kunnolla suopöllön soidinhuutelua. Seuraavana päivänä pyörälenkki Simpelejärven eteläosa ympäri tuotti sekin mukavan havainnon, kun tiellä tepasteli kaksi mäyrää, jotka päästivät minut aika lähelle ennen kuin singahtivat metsään pakoon. Yhteensä poljin yhdeksässä päivässä jopa 380 kilometriä ja ihan kohtuullista vauhtia, mutta sitten olikin edessä ainakin kahden viikon pakkolepo, kun keskiviikkoiltana 26.6. uusittiin talvella epäonnistunut sisäkorvaleikkaus. Toivottavasti tällä kertaa kuuloni tulisi kuntoon! Helsinkiin aamuyöstä 26.6. ajaessani bongasin Ruokolahdelta viirusirkkalinnun, mutta illalla oli sitten edessä leikkaus ja seuraava päivä menikin sitten ihan punkan pohjalla.

Ja sairaslomallani tapahtui sitten seuraavaa: Pohjois-Suomi
Samaan aikaan Hanna veti taas retken Georgiaan: Georgia

J.A. (& H.A.)