. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

13.9. Siikalahden käynti tuotti jo ensimmäiset muuttavat valkoposkihanhiparvet, merikotkan, uskomatonta kyllä vasta vuoden ensimmäisen kohdalleni Parikkalassa osuneen kanahaukan, peukaloisen sekä lapinsirkun. Seuraavana päivänä Kangaskylällä näkyi pähkinähakki ja lopputyöviikko meni minulla Hämeenlinnassa koulutuksessa.

Hämeenlinnasta palattuani ehdimme perjantai-iltana vain hyvin pintapuolisesti vilkaisemaan Saaren ja Uukuniemen karttaa ja tekaista potentiaalisen lajilistan seuraavan päivän rallia varten. 17.9. ennen aamuviittä soi herätys ja pian olimme ajamassa kohti Saarta. Perinteisessä rallissa säännöt antoivat luvan joukkueen hajaantumiselle kahtia, kunhan liikkui yhdellä autolla (ns. liettualaiset säännöt), joten joukkueemme kolmas jäsen Jani Varis aloitti rallin Tarassiinlahdelta ja me suuntasimme Akanvaaran Tetrisuolle.

Kuudelta alkoi ralli, mutta Tetrisuolla oli sankka sumu. Teeret sentään löytyivät pelloilta kuten aina ja sinisuohaukka, mutta muuten havainnot jäivät vaatimattomiksi. Pohjanrannassa lenteli ruskosuohaukka mutta pusikoista ei löytynyt mitään parempaa, joten puolentoista tunnin rallaamisen jälkeen suuntasimme Tarassiille. Kurvasimme kuitenkin vielä pikaisesti Kuposenmäelle, joka kannatti, sillä järven yllä kierteli harmaahaikara ja peltojen yllä piekana. Tarassiille parkkeeratessamme ylitsemme lensi kanahaukka ja ulos päästyämme kuulimme pähkinähakin huutoa ja taivaalta löytyi toinenkin lintu, joka ei siis ollut se huutelija. Kohta Janikin löytyi puskista ja Janilla olikin mukavia lisäyksiä lajilistallemme mm. sinirinta ja sepelhanhi.

Jatkoimme Jyrkilän pelloille, jossa oli viitisensataa kurkea ja noin 750 valkoposkihanhea ilmassa. Hanhiparvesta löytyi valkopäinen risteymähanhi, mikä lie valkoposken ja eskimohanhen risteymä taas? Komppasimme myös Jyrkilänjärven rantapeltoja ja pusikoita ja löysimmekin mukavan pinnan, kun jaloistamme nousi heinäkurppa lentoon! Seuraavaksi päätimme jatkaa uudelleen Akanvaaran Tetrisuolle, jossa komppasimme parhaat pellot mutta löysimme vain tavallisia kirvisiä ja kiuruja sekä lapinsirkkuja ja kapustarintaparven.

Pohjasuon pelloilla komppasin taas yhtä ojan vartta Hannan ja Janin staijatessa, kun jaloistani nousi aktiivisesti kääkättäen taas heinäkurppa. Lintu laskeutui heti ojan toiselle puolelle ja nyt Janikin pääsi hoitamaan lajin. Ojan vartta jatkettuani tuli todella vetiselle mutapellolle, joka oli aivan täynnä kirvisiä. Arvioin paikalta 200 niittykirvistä, 30 kiurua ja olipa lätäköillä ainakin 25 taivaanvuohtakin, muttei mitään parempaa.

Jatkoimme seuraavaksi Uukuniemen puolelle Lammintaukselle, jossa toteutimme taas rallisuunnitelmaamme eli komppasimme, mutta taas varsin huonoin tuloksin. Sentään kanadanhanhi, nuolihaukka ja lehtokurppa saatiin pinnaksi ja yksi hily-tiltaltti ihmeteltäväksemme.

Pudotimme Janin staijaamaan Kummun näkötorniin ja jatkoimme pikaiselle Uukuniemen kierrokselle. Niukkalan uimarannalta irtosi lajilistalle kuikka ja harmaalokki, Pyhäjärven rannat eivät paljon kummepia yllätyksiä tuottaneet, Papinniemeen matkalta hoituivat sentään härkälintu ja pyrstötiainen ja paluumatkalla ampuhaukka. Reissuun kuitenkin tuhraantui lähes pari tuntia ja Janilla ei ollut myöskään mennyt kovin odotetusti, kun lajilista oli täydentynyt vain mehiläishaukalla ja puukiipijällä. Hetken aikaa ihmettelimme aivan vastakuoriutunutta sinappiperhosta.

Aikaa oli enää vajaat pari tuntia, joten suuntasimme kiiruusti Akonpohjaan, josta löytyi pahasti vajaata vesilintulajilistaamme täydentämään ainostaan nokikana – harmaahaikara ja jo ties kuinka monennet sinisuohaukat nähtiin myös. Lopettamaan ajoimme Honkakylän Kanavalammelle, jossa kellui 163 tavia (ensimmäisemme!). Isolepinkäinen väijyi saalista pensaikon latvassa ja metsiköstä löytyi vielä pyy, joten lopullinen lajimäärämme ylsi 78 lajiin, jolla irtosi rallissa neljäs sija.

Jätimme Janin hoitamaan purun leirikeskukselle Mikkolanniemen, sillä itselläni oli salibandyottelu ja Hannalla työkiireitä. Itse kuitenkin pelin jälkeen palasin paikalle mukavaan illanviettoon.

18.9. komppailin heinäkurpan toivossa Siikalahdella mutta ilman tulosta. Iltapäivästaiji tuotti kuitenkin 18 metsähanhea, joiden seurassa muutti lyhytnokkahanhi, valkoselkätikan, ampuhaukan, nuolihaukan sekä kalasääsken. 19.9. ruokatunti- ja iltapäivästaijit tuottivat pohjantikan, palokärjen,13 metsähanhea, pari kanahaukkaa sekä patotiellä piipahtaneet pari hily-tiltalttia ja ruokokerttusen. Likolammella näkyi pikakäynnillä pähkinänakkeli ja illalla samassa paikassa iltalenkillä ylitseni lensi huuhkaja saalis jaloissaan.

20.9. ruokatunnin sekä iltapäivän staijeilla valkoposkihanhia näkyi jo lähes tuhat, metsähanhia 90, 2 kaakkuria, ampuhaukka ja 2 todella myöhäistä pikkutylliä muutti ylitsemme äännellen! Siikalahden syksyn ensimmäinen isolepinkäinen oli myös saapunut. 21.9. sain tiedon Tiviältä löytyneestä lapinpöllöstä ja ehdinkin käydä sen pikaisesti bongaamassa. Valitettavasti lintu katosi heti tämän jälkeen, joten kuvat jäivät saamatta. Ruokatunnin ja iltapäivästaijin saldona oli mm. merikotka, muuttohaukka, sinisuo- ja ruskosuhaukka jne. Kangaskylällä näkyi taas pähkinähakki.

22.9. hanhimuutto näytti jo lähtevän kunnolla käyntiin, mutta iltapäivällä alkanut sado pysäytti lupaavan muuton. Muutama tuhat valkoposkihanhea, 135 sepelhanhen parvi sekä muutama sata metsähanhea mukanaan parikymmentä tundrahanhea näkyi ruokatunnilla. Muuttohaukka saalisteli taas lahdella ja 30 pilkkasiiven parvi muutti lahden yli. Sateella kävin vielä kiertämässä peltoja, josko hanhia olisi löytynyt, mutta löysin vain yhden pikkuparven Kullinsuolta. Kapustarintoja löytyi pari parvea ja laulujoutsenia näkyi pelloilla jo 150 lintua.

J.A.

Syyskuun alkupuoli sujui ilman mainittavampia havaintoja. Mukavimpia havaintoja olivat Parikkalan raviradalla parin päivän ajan viihtynyt nuori tundrakurmitsa sekä Likolammella Halmeen Ilkan ruokinnalla yhä viihtyvät pähkinänekkelit. Pöllöpyyntikin aloitettiin, mutta vain harvoina iltoina oli hyvä tyyni keli pyynneille. Heti ensimmäisenä iltana saimme kuitenkin varpuspöllön ja ainakin yksi helmipöllö kävi verkon vieressä napsumassa. Toisena yönä Hanna sai pari helmipöllöä, mutta itse oli tuolloin elämäni toisella WP-bongausreissulla ulkomaille!

Kaikki sai alkunsa, kun 5.9. Espoon Laajalahdella havaittiin 27 kurjen parvessa matkannut Suomen ensimmäinen hietakurki! Linnun ehti bongaamaan moni paremmin tai huonommin ennen kuin se suuntasi merelle kohti Viroa. Lintu kuitenkin löytyi seuraavana iltana Virosta ja lintu palasi samalle peltoaukealle myös pariksi seuraavaksi päiväksi. Niinpä lauantaiaamuna anivarhain kolmen jälkeen lähdin kohti Helsinkiä. Poimin Caireniuksen Sampsan kyytiin Joutsenosta ja seitsemän jälkeen tapasimme Kalle Larssonin sekä Janne Kilpimaan Tallinkin lauttaterminaalissa.

Lauttamme lähti klo 8:30 ja Suomen puolen merialueen staijasimme kannelta havaiten mm. riskilän, muutaman punakuirin sekä isosirrin. Loppumatkan meni aamiaisella ja shoppaillen, silti näimme lautan ikkunoista mm. pari pikkulokkia. Jo ennen kuin olimme perillä Tallinnassa aloimme huolestua, kun hietakurjesta ei tullut perinteistä aamupäivitystä. Lintu oli edellisen kerran havaittu edellisiltana klo 17:00, kun se oli lähtenyt havainnoijien mukaan yöpymään. Itse olin epäillyt yöpymäänlähtöaikaa hieman turhan aikaiseksi ja nyt pelko alkoi hiipiä puseroon, josko lintu olikin lähtenyt jatkamaan muuttoaan. Soitto pelipaikalle kuitenkin paljasti, että pellolle saapui yhä kurkia, joten toivoa ei ollut syytä menettää.

Tallinnan läpiajo oli yhtä vaikea kuin aina, mutta aika nopeasti pääsimme vain muutaman kymmenen kilometrin päässä kaupungista sijainneelle Sauen Kiian peltoaukealle, jossa hietakurki oli ollut kurkiparvessa. Lintu ei ollut vieläkään saapunut, joten jäimme odottelemaan. Pian löysimme taivaalta pikkukiljukotkan ja läheisen Karjakülan minkkitarhan lokkiparvessa lentäneen haarahaukan. Pian kuitenkin päätimme lähteä etsimään kurkia muualta, kun alkuperäisellä paikalla näytti kuitenkin olevan miehitystä.

Kiertelimme lähialueen peltoja mutta löysimme vain muutamia kurkiparvia, ennen kuin taivaalla alkoi näkyä useita Suomesta saapuvia muuttokurkiparvia. Tämä tietenkin latisti tunnelmaa, sillä kurkia tuntui liikkuvan paljon, joten alkoi näyttää siltä, että hietakurkikin oli siirtynyt seuraavalle levähdysalueelleen, mutta missä se olisi – jossain lähellä vaiko esimerkiksi Unkarissa?

Me jatkoimme peltoja tarkistellen aina Haapsalun lahdelle saakka ja havaitsimme illan aikana reilut 1700 kurkea, mutta etsimäämme hietakurkea ei löytynyt. Muutenkin havainnot jäivät vaatimattomiksi, pari sinisuohaukkaa, yksi nuori niittysuohaukka sekä muutama ampuhaukka sentään nähtiin.

Lopulta meidän oli luovutettava ja niin lähdimme palumatkalle kohti Tallinnaa. Lauttamme lähti klo 21:00 ja joskus aamuyöllä olin vihdoin kotona, väsyneenä ja pettyneenä, mutta pääasia oli, että tuli edes yritettyä!

J.A.

Aloitimme taas syksyn perinteiset vaeltavien pöllöjen pyynnit. Rengastuspaikkamme on poikkeuksellisen miellyttävä. Illan pimenemistä voi odotella rantasaunassa saunoen ja lintuverkko ja atrappi on viritelty pihapiiriin omenapuiden väliin. Verkkokierrosten välissä voi ainakin toinen nukkua sikeästi, kun kierrämme verkot vuorotellen. Toki jossain muussa paikassa pöllöjä voisi tulla enemmän, mutta sitten joutuisi värjöttelemään autossa ja pitäisi hankkia akkuja atrapin soittoa varten.

Pöllöjä tuntuu olevan liikkeellä ainakin kohtalaisesti. Ensimmäisenä yönä verkkoon tuli melkein heti pikkuruinen varpuspöllö, mutta puissa mekastanut helmipöllö ei suostunut tulemaan alas. Toisena yönä atrappi houkutteli verkkojen liepeille vähintään kolme helmipöllöä, joista kaksi lensi verkkoon. Mittaamisen ja rengastamisen jälkeen linnut vapautettiin hieman kauemmas, jossa ne jäivät kiukkuisesti tuijottamaan puiden oksille.

- Hanna

Viikolla töissä istuskellessani alkoi minua poltella Suomipinnabongaus, kun Porin Yyterissä viihtyi päiväkausia tundrakurppelo. Valitettavasti lintu kuitenkin katosi loppuviikosta, joten viikonloppusuunnitelmat eivät sitten torstaina olleetkaan lainkaan selvillä ennen kuin illalla, jolloin Porin läheltä Nakkilan Leistijärveltä löytyi punapyrstölepinkäinen. Kun lintu 2.9. perjantainakin oli yhä paikalla, päätin lähteä bongaamaan tätä tundrakurppeloa astetta kovempaa Suomi-elistä heti työpäivän jälkeen. Itselle toki punapyrstölepinkäinen on hieman tutumpi laji kuin tundrakurppelo; löysimmehän viime syksynä lajin itse Shetlannista – samalla syysreissulla kyllä näkyi tundrakurppelokin Espanjassa. Sain houkuteltua Caireniuksen Sampsan ja Rytkösen Mikaelin kyytiini ja iltapäivällä aloitimme pitkän matkan kohti Nakkilaa.

Olimme perillä lopulta iltaseitsemän tuntumassa ja onneksi keli ei ollut sääennusteen mukaisesti sateinen vaan oikein upea. Ja lepinkäinen näkyi jo päätien varteen, mutta paljon paremmin käveltyämme muiden bongareiden luokse muutaman sadan metrin päähän peltotien varteen. Lopulta pääsimme kuvaamaan lintua vain noin kymmenestä metristä, kun se itse hakeutui lähellämme olleiden putkikasvien latvoihin väijymään saalista. Suurella peltoaukealla oli myös järjettömästi suokukkoja, arviolta ainakin 800 lintua sekä näitä jahtaamassa muuttohaukka, josta sain ihme kyllä nyt vasta vuodenpinnan. Hieman turhankin lähellä lepinkäistä väijyi myös ampuhaukka, mutta lepinkäinen pysyi niin lähellä meitä bongareita, että se oli turvassa.

Kuvailtuamme lepinkäistä lähes hämärään asti, soitin vanhalle ystävälleni Hannes Tiiralle, joka jo toistamiseen vuoden sisään lupasi meidän majoittua hänen kesämökilleen Porin Preiviikiin. Käytyämme syömässä jatkoimme mökille nukkumaan. Yöllä heräsimme kuuntelemaan ainakin parin lehtopöllön sekä huuhkajan huutelua.

3.9. suuntasimme heti auringon noustua retkelle. Ensin ajoimme Kirrinsantaan ja sen lähirannoille, josta löysimme mereltä useita räyskiä ja Technipin altaalta pari suosirriä, muutaman pikkusirrin sekä jostain altaalle lentäneen pulmussirrin (vuodari). Käytyämme aamupalalla jatkoimme Yyteriin, jossa kolusimme rantoja muutaman tunnin havaiten 65 suosirriä, 28 pikkusirriä, 4 isosirriä, 5 kuovisirriä, tundrakurmitsan, punakuirin, 5 ristisorsaa, ampuhaukan, 4 lapinkirvistä ym.

Lopulta palattuamme autolle, päätimme lähteä kotimatkalle. Poikkesimme kuitenkin vielä Leistijärvelle, jossa oli kyllä ilmeisesti havaittu vielä punapyrstölepinkäistä, mutta tiedonkulku oli ollut varsin huonoa, joten päätimme käydä vielä hieman tsekkaamassa tilannetta pelipaikalla. Lopulta jäi hieman epävarma fiilis, oliko siellä oikeaa lepinkäistä ollutkaan, mutta jos oli, niin varpushaukka oli sen ilmeisesti päästänyt hengiltä, sillä monen tunnin hakemisella sitä ei enää oltu havaittu eikä enää koskaan havaittukaan. Muutenkin lintuja oli nyt vähemmän peltoaukealla, joten kolmen aikoihin lähdimme ajelemaan kohti itää. Lopulta olin kotona iltakymmenen jälkeen, joten rankka mutta onneksi taas kerran onnistunut bongausreissu oli takana.

4.9. illalla kävimme pikaisesti Siikalahdella, jossa yhä vain tuntui olevan todella vähän lintuja! Haapanoita oli joitakin kymmeniä, laulujoutsenia 46, nokikanoja 80 mutta osa varmaan piilossa, yksi uivelo ja pari huutelevaa luhtakanaa.

J.A.

Menneinä parina viikkona retkeily oli aika vähäistä. Idänuunilinnun löysimme 14.8. Rautjärven Lahnaselta ja 17 valkoposkihanhea ruokaili Joukionsalmella. Seuraavana päivänä Siikalahdella pyöri nuorehko merikotka.
18.8. Siikalahden Tetrisuon pelloille oli rankkasateen jälkeen laskeutunut 33 kapustarintaa, 20 suokukkoa, 7 tylliä sekä 70 keltavästäräkkiä ym..
19.8. ajellessani Lappeenrantaan, pysähdyin Joutsenon Kotasaaressa, jossa kellui nuori vesipääsky.
Viikonloppuna kävimme edustamassa EKLY:ä Perämeri Openissa eli lintuharrastajien jalkapalloturnauksessa Kokkolassa, jossa viisi joukkuetta mitteli paremmuudesta. Tuloksena oli komea toinen sija, kun finaalissa Tringa oli parempi numeroin 2-0. Retkellekin Kokkolassa ehdittiin ja lauantaiaamuna ehdimme ennen pelejä käydä Rummelön sekä Harrbådanin torneilla, joilta näimme mm. merikotkan, harmaahaikaran, 8 ristisorsaa, suo- ja pikkusirrejä, merikihun, 2 räyskää ym.
Turnauspäivä 20.8. oli tietysti rankka, kun itsekin pelasin 5 peliä, kun PPLY:n joukkue oli vajamiehinen ja pelasin yhden pelin heidänkin riveissään. Illan vietto pelien jälkeen oli kuitenkin todella mukava, mutta silti taas sunnuntaiaamuna me suuntasimme retkelle. Mukana oli nyt myös puoluepäiviltä vapautunut veljeni Pirkka. Suuntasimme Lohtajalle, jossa kävimme useammallakin hyvän näköisellä paikalla, mutta havainnot jäivät varsin vaatimattomiksi: merikihu, 2 räyskää, merikotka, 2 kanahaukkaa, 2 sinisuohaukkaa, suo- ja pikkusirrejä, kuovisirri vuodariksi jne.
Puolilta päivin olimme taas Kokkolassa Campingillä, jossa pakkasimme tavaramme ja lähdimme pitkälle paluumatkalle kohti Lappeenrantaa.
Pysähdyttyämme mm. Suomenniemen uudehkolla komealla näköalatornilla, olimme lopulta iltapuolikymmenen aikaan Lappeenrannassa. Itselläni meni lähes puolille öin ennen kuin pääsin kotiin Parikkalaan.

22.8. sain tiedon Siikalahdelta löytyneestä kiljukotkasta ja singahdinkin heti sitä katsomaan. Lintu oli jo kertaalleen kadonnut kauas itään, mutta onneksi se palasi lahden länsipuolelle kaartelemaan suoraan yläpuolelleni, jolloin sain siitä kelpo videot otettua. Päivemmällä lintu näkyi vielä uudelleen isommallekin porukalle, kun se saapui kaartelemaan Tetrisuon peltojen päälle.

Suojarinteen ”potu” saapui perjantai-illasta viikonlopun retkiseuraksi ja lauantaiaamusta 27.8. suuntasimme Siikalahdelle. Lahdella oli varsin rauhallista, muutama luhtakananuorukainen äänteli, pari pikkulepinkäistä näkyi ja muutama uivelo kellui lahdella, mutta helteisessä etelätuulessa muutto oli olematonta. Niinpä suuntasimme vielä Saarelle, josta Akanvaaran Tetrisuolta löytyi odotetusti kolme lapinkirvistä. Pohjanrannasta löytyi sitten komea 2kv kiljukotka, joka oli selvästi eri lintu kuin Siikalahdella viikolla nähty. Hetken kotkan kanssa samassa putken kuvassa viivähti naaras arosuohaukan näköinen lintu, mutta kotka oli sen verran upea, että emme lähteneet suohaukan perään, kun se katosi lähipeltojen suuntaan. Kanavalammelta löysimme vielä nuoren merikotkan ennen kuin palailimme kotia kohti. Loppuilta meni sitten Kontiokorpien tupareissa ja Anniinan valmistujaisissa mukavassa seurassa.

Sunnuntaiaamusta 28.8. olimme taas Siikalahdella, jossa pikkulintumuutto oli selkeästi parempaa, mutta mitään ihmeellistä emme nähneet. Aamupäivällä lahdella pyöri parikin merikotkaa, 6 hiirihaukkaa, 5 nuolihaukkaa, 6 kalasääskeä ym. muttei mitään ihmeellistä.

Heinäkuun lopulla vain kymmenkunta päivää ennen elokuun ensimmäiseksi viikonlopuksi suunnittelemaamme saarireissua Kemiönsaaren Morgonlandetille, soitti Larssonin Kalle, joka reissuamme oli suunnitellut, että venekuskimme olisi ikävä kyllä estynyt viemään meitä kyseisenä viikonloppuna saareen. Kalle kuitenkin ehdotti, että: ”Mitäs jos mentäisiinkin Utöseen?”. Tämä edellytti minulta hieman toimenpiteitä, sillä nyt ajomatkamme pidentyisi vielä reilusti, joten kyselin hetimiten esimieheltäni yhtä palkatonta vapaapäivää, mikä yllättäen onnistui vain viikon varoitusajalla ja niinpä homma oli selvä, suuntaisimme ensimmäistä kertaa ikinä Utön, viime vuosina legendaarisen maineen saaneelle rarisaarelle.

Torstaina 4.8. heti työpäiväni päätteeksi lähdimme Hannan kanssa ajamaan kohti etelää. Lappeenrannan Heimosillassa kävimme pikaisesti katsomassa, miltä paikalla jo muutaman viikon oleillut mustapäätasku nyt näytti. Lintu löytyikin helposti ja olihan se kovan sulkimisen johdosta muuttunut taas varsin erinäköiseksi.

Jatkoimme matkaa yhtä kyytiä Espoon Laajalahdelle, jonne oli tietysti pakko poiketa, kun tämä ei lisännyt matkaamme kuin muutamilla kilometreillä. Laajalahdella oli kahlaaja-rantaa taas hieman muokattu sitten viime näkemän ja kahlaajia oli taas mukavasti. Useita metsävikloja, mustaviklo, suosirri, 5 lapinsirriä, 11 pikkutylliä sekä lukuisia suokukkoja, liroja, valkovikloja, taivaanvuohia, töyhtöhyyppiä ym. sekä tietysti runsaasti sorsia, mm. 20 harmaasorsaa nähtiin. Puolen tunnin etsimisen jälkeen näimme ensin vilaukselta 1-2 nuorta sitruunavästäräkkiä sekä naaraslinnun, joka ruokaili hieman avoimemmin erään ruovikon reunassa. Sitten olikin aika soitella Kallelle, että nyt lähtisimme jatkamaan kohti Saloa.

Noin tuntia myöhemmin klo 21:30 parkkeerasimme Kallen pihaan ja kohta istuimme ruokapöydässä Kallen sekä Jani Laaksosen kanssa ja täytimme vatsojamme herkullisen aterian myötä. Ilta jatkui jutustellen ja saunoen myöhään ja lopulta aamuyön pikkutunteina kömmimme nukkumaan.

5.8. aamuvarhain Kalle ja Jani suuntasivat arkiaskareisiinsa Turkuun mutta me minilomalaiset heräilimme vasta yhdeksän aikaan. Käytyämme pikaisesti Halikonlahdella, jatkoimme mekin Turkuun, jossa kävimme Kallen kanssa syömässä sekä shoppailimme pari tuntia kunnes kolmelta Kalle vapautui töistä ja pian oli Janikin haettu kyytiin ja käytyämme kaupassa ostamassa viikonlopun eväät alkoi matkamme kohti Länsi-Turunmaata.

Yllättäen rantatiellä ei ollut kovinkaan paha liikenne ja tuurilla pääsimme ajamaan Nauvon lauttaankin aivan suoraan kolmanneksi ja toiseksi viimeisinä autoina. Niinpä lopulta olimme Nauvon saarella hyvissä ajoin ja kylältä löysimme pingviinialtaasta jäätelöt, mutta paikalla pariviikkoa aiemmin havaittua pelikaania emme valitettavasti havainneet

Pärnäisten satamassa parkkeerasimme automme metsän reunaan ja kannoimme tavaramme Eivor -nimiseen lauttaan, joka lopulta klo 18:15 lähti matkaan. Kauniissa kelissä staijasimme porukalla yhteysaluksen kannella havaiten runsaasti merimetsoja, jonkin verran haahkoja, kalasääsken pesän ym. mutta pääosassa olivat kuitenkin kauniit saaristomaisemat. Iltakahdeksan aikaan pysähdyimme pikaisesti Nötön saarella ja puolta tuntia myöhemmin oli vuorossa Aspö.

Sitten päästiinkin jo hieman ulommas merelle, jossa saaria ei enää ollut joka puolella ja havaitsimme merellä 15 merikihua ennen kuin noin klo 21:30 pysähdyimme Jurmoon. Jurmosta lähdettyämme alkoi jo hämärtää siinä määrin, että viimeisen hieman reilun tunnin vietimme lautan sisätiloissa. Lopulta vähän ennen yhtätoista saavuimme Utöseen ja pian jo kannoimme tavaroitamme vain 100 metrin päässä satamasta sijainneeseen Fågellin kämppään. Aika pian pääsimme myös nukkumaan.

6.8. heräsimme viiden aikoihin ja puolta tuntia myöhemmin olimme syöneet kevyen aamupalan ja valmiita maastoon. Kapusimme ensin komea punavalkoisen majakan viereisen luotsiaseman seinustalle staijaamaan. Paikalla olivat jo kanssamme samalla lautalla saapuneet Kari Kaunisto sekä Pipsa Lappalainen ja pian paikalle saapui myös saaressa nykyisin jo lähes vakituisesti asuva Jorma Tenovuo. Leppoisan noin puolentoista tunnin staijin sato oli varsin vaatimaton: 16 ruokkia, riskilä sekä jokunen paikallinen merikihu – ei yhtään muuttavaa lintua; mutta vaikka tuuli oli varsin navakka, oli se myös mukavan lämmin, joten toiveissa oli, että saaresta löytyisi kyllä jotain kovempaa.

Niinpä jatkoimme kohti itäniittyä, josta löytyi muutamia tavallisia kahlaajia: liroja, suokukkoja, jokunen suosirri sekä pari kapustarintaa, ennen kuin kahdeksan aikaan lähdimme kävelemään kohti hotellia, jossa meitä odotti kunnon aamupala. Pidettyämme sadetta puiden alla ja ihmeteltyämme aivan käsittämättömän märkää pensaskerttua, joka ei kyllä pahemmin näyttänyt pensaskertulta, muttei kyllä onneksi miltään muultakaan, pääsimme kuitenkin aamupalalle puoli yhdeksäksi. Tankkasimmekin sitten oikein kunnolla, jotta jaksaisimme loppupäivän. Valitettavasti vesisade yltyi kuitenkin oikein kunnolla, joten tutustuttuamme Jorman sekä saaressa myöskin todella paljon aikaa viettävän Markus Varesvuon upeaan valokuvanäyttelyyn Utön linnuista, suuntasimme Fågellille huoneisiimme hieman lepäämään ja odottelemaan sateen loppumista.

Koska olimme järjestäneet reissumme vain viikkoa aikaisemmin, oli meidän vaihdettava puolilta päivin majapaikkaa, sillä Fågellilla oli seuraava yö ollut jo pitkään täyteen varattu. Niinpä pakkasimme sateen tauottua tavaramme ja kannoimme ne aulaan odottamaan, että kävisimme selvittämässä missä toisen yön majapaikkamme sijaitsee. Juuri tällöin saimme puhelun Jormalta, että saaressa jo viikon verran paikallisena ollut töyhtökiuru oli taas löytynyt hieman uudesta paikasta ja päätimme käydä ensin bongaamassa tämän harvinaisuuden, sitten selvittämässä majoituksemme ja sitten palata hakemaan tavaramme. Jorma, Kari ja Pipsa odottelivat meitä kylän rannassa ja pian olimme kaikki paikalla ja töyhtökiuru löytyikin helposti rannasta, johon sen oli viimeksi nähtykin laskeutuvan. Hetken lintuamme kuvattuamme se lennähti läheisen ”lintumökin”, jossa Kari ja Pipsa majoittuivat, katolle, josta se kohta laskeutui keskelle katua poseeraamaan.

Meidän piti kuitenkin pian singahtaa hakemaan tavaramme Fågellilta, jotta ne eivät olisi siellä siivoojien tiellä ja niinpä Kallen vietyä edeltä valtaosan tavaroistamme maitokärryllä, mekin kohta löysimme Helkala -nimiselle mökillemme, joka oli aivan majakan lähistöllä.

Majoittauduttuamme Helkalan mukavaan huoneistoon, lähdimme koluamaan saarta huolellisemmin. Hannan kanssa suuntasimme ns. saunalahden kautta etelärannalle, josta kivikkoista rantaa jatkoimme aina itälahdelle saakka. Lintuja oli todella vähän. Parin mustakurkku-uikkuparin, joista toisella oli poikaset, muutaman pilkkasiipipoikueen, tukkakoskelopoikueen sekä yhden käen ohella emme oikein rannoilta löytäneet mitään mainittavaa. Tuulihaukkoja saalisteli saaressa siellä täällä, ainakin 7 lintua ja kultarintoja löysimme ainakin kolmesta eri paikasta, muita saaressa havaittuja pikkulintuja olivat ainoastaan kivitaskut, muutama pajulintu ja viherpeippo, 2 hemppoa sekä västäräkit ja pääskyt. Hyönteismaailma oli kuitenkin rikkaampi ja näimmekin useita lajeja korentoja, mm. etelänukonkorentoja sekä perhosia, mm. hietaheinäperhonen. Lopulta palasimme neljän jälkeen kämppäämme, jossa Kalle ja Jani jo olivatkin ruokaa valmistamassa.

Illaksi Kalle ja Hanna suuntasivat Kallen itärantaan pystyttämään piilokojuun kuvaamaan kahlaajia ja me Janin kanssa suuntasimme komppaamaan itäniittyä. Toivomaamme heinäkurppaa ei löytynyt, mutta pikkukiva pensassirkkalintu hätistettiin useampaankin lentoon, jotta saimme sen varmasti määritettyä. Loppuillan staijasimme taas merelle lähinnä riuttatiiran toivossa, mutta ainoastaan merikotka sekä pari pikkukuovia nähtiin.

Puoli yhdeksältä kokoonnuimme Tenovuon upean mökin vielä upeampaan pihamiljööseen suorittamaan iltahuuto eli arvioimaan, montako mitäkin lajin yksilöä saaressa oli päivän aikana nähty yhteensä. Hanna ja Kalle saapuivat myös pian kojulta ja heidän kuvausilta oli sujunut jopa yli odotusten, joten kaikki olivat päivään kuitenkin oikein tyytyväisiä, vaikka lintumaailma olikin ollut varsin hiljainen, mutta saaren upeat maisemat ja rauhallinen saaristolaiselämä oli täydellistä lomailua!

Illalla kävimme vielä katsomassa kylän kukkaistutuksissa pörräilleitä matarakiitäjiä ennen kuin painuimme pehkuihin.

7.8. heräsimme taas viideltä ja puolen kuuden tuntumassa kipusimme taas aamustaijille luotsiaseman seinustalle. Tuuli oli nyt hellittänyt ja staiji onnistui mukavasti ilman takkiakin. Linnut olivat yhtä vähissä kuin edellisaamunakin, ruokkeja ja riskilöitä näkyi sentään 20 ja 10.

Hotellilla nautitun aamupalan jälkeen Hanna ja Kalle suuntasivat taas kojulle kuvaamaan ja me Janin kanssa palasimme taas staijille. Pari merikotkaa lenteli edestakaisin ja lopulta ne laskeutuivat eräälle merimerkille vierekkäin. Pari luotokirvistä kävi päällämme lentelemässä äännellen, joten sain kuin sainkin reissun ensimmäisen vuodenpinnan. Aamun aikana linnut olivat edelleen muutenkin todella vähissä, uusia pikkulintulajeja reissulle olivat muuten ainoastaan punarinta ja räkättirastas. Lopulta Hannan ja Kallen palattua varsin köyhältä kojureissultaan kävimme vielä katsomassa luotsiaseman rannassa Suomen eteläisintä hiidenkirnua ja havaitsimme samalla ohitsemme lentäneen punakuirin.

Yhden aikaan söimme loput eväistämme, pakkailimme tavaramme ja kohta meidän pitikin jo lähteä roudaamaan tavaroitamme kohti satamaa. Lopulta näimme Utön saarella parin päivän aikana 61 lintulajia.

Klo 14:30 Eivor lähti paluumatkalle kohti mannerta. Jurmoon asti staijailimme kannella ja ihailimme marimaisemia, mutta loppumatkaksi menimme sisätiloihin lepäämään. Edessä oli kuitenkin aika pitkä matkapäivä. Lopulta klo 19:30 olimme Pärnäisissä, josta pääsimme jonon jatkona matkaan kohti mannerta. Pienen odottelun jälkeen pääsimme toisella lautalla Nauvosta mantereelle ja sitten olikin edessä pitkä 500 kilometrin ajo kotiin Parikkalaan.

Lopulta olimme kotona hieman kahden jälkeen aamuyöllä ja pikaisten unien jälkeen oli paluu arkeen aika väsynyt, mutta pitemmän päälle reissu oli kyllä ollut todella virkistävä! Vaikka lintuhavainnoilla ei ehkä ollut pahemmin juhlittu, oli taas tutustuttu yhteen upeaan lintukohteeseen sekä muutamiin uusiin todella mukaviin lintuharrastajiin. Nyt jaksaa taas arkea ja odotella seuraavia tempauksia!

Kallen blogitarina samaisesta reissusta

J.A.