Aloitimme taas syksyn perinteiset vaeltavien pöllöjen pyynnit. Rengastuspaikkamme on poikkeuksellisen miellyttävä. Illan pimenemistä voi odotella rantasaunassa saunoen ja lintuverkko ja atrappi on viritelty pihapiiriin omenapuiden väliin. Verkkokierrosten välissä voi ainakin toinen nukkua sikeästi, kun kierrämme verkot vuorotellen. Toki jossain muussa paikassa pöllöjä voisi tulla enemmän, mutta sitten joutuisi värjöttelemään autossa ja pitäisi hankkia akkuja atrapin soittoa varten.
Pöllöjä tuntuu olevan liikkeellä ainakin kohtalaisesti. Ensimmäisenä yönä verkkoon tuli melkein heti pikkuruinen varpuspöllö, mutta puissa mekastanut helmipöllö ei suostunut tulemaan alas. Toisena yönä atrappi houkutteli verkkojen liepeille vähintään kolme helmipöllöä, joista kaksi lensi verkkoon. Mittaamisen ja rengastamisen jälkeen linnut vapautettiin hieman kauemmas, jossa ne jäivät kiukkuisesti tuijottamaan puiden oksille.
Viikolla töissä istuskellessani alkoi minua poltella Suomipinnabongaus, kun Porin Yyterissä viihtyi päiväkausia tundrakurppelo. Valitettavasti lintu kuitenkin katosi loppuviikosta, joten viikonloppusuunnitelmat eivät sitten torstaina olleetkaan lainkaan selvillä ennen kuin illalla, jolloin Porin läheltä Nakkilan Leistijärveltä löytyi punapyrstölepinkäinen. Kun lintu 2.9. perjantainakin oli yhä paikalla, päätin lähteä bongaamaan tätä tundrakurppeloa astetta kovempaa Suomi-elistä heti työpäivän jälkeen. Itselle toki punapyrstölepinkäinen on hieman tutumpi laji kuin tundrakurppelo; löysimmehän viime syksynä lajin itse Shetlannista – samalla syysreissulla kyllä näkyi tundrakurppelokin Espanjassa. Sain houkuteltua Caireniuksen Sampsan ja Rytkösen Mikaelin kyytiini ja iltapäivällä aloitimme pitkän matkan kohti Nakkilaa.
Olimme perillä lopulta iltaseitsemän tuntumassa ja onneksi keli ei ollut sääennusteen mukaisesti sateinen vaan oikein upea. Ja lepinkäinen näkyi jo päätien varteen, mutta paljon paremmin käveltyämme muiden bongareiden luokse muutaman sadan metrin päähän peltotien varteen. Lopulta pääsimme kuvaamaan lintua vain noin kymmenestä metristä, kun se itse hakeutui lähellämme olleiden putkikasvien latvoihin väijymään saalista. Suurella peltoaukealla oli myös järjettömästi suokukkoja, arviolta ainakin 800 lintua sekä näitä jahtaamassa muuttohaukka, josta sain ihme kyllä nyt vasta vuodenpinnan. Hieman turhankin lähellä lepinkäistä väijyi myös ampuhaukka, mutta lepinkäinen pysyi niin lähellä meitä bongareita, että se oli turvassa.
Kuvailtuamme lepinkäistä lähes hämärään asti, soitin vanhalle ystävälleni Hannes Tiiralle, joka jo toistamiseen vuoden sisään lupasi meidän majoittua hänen kesämökilleen Porin Preiviikiin. Käytyämme syömässä jatkoimme mökille nukkumaan. Yöllä heräsimme kuuntelemaan ainakin parin lehtopöllön sekä huuhkajan huutelua.
3.9. suuntasimme heti auringon noustua retkelle. Ensin ajoimme Kirrinsantaan ja sen lähirannoille, josta löysimme mereltä useita räyskiä ja Technipin altaalta pari suosirriä, muutaman pikkusirrin sekä jostain altaalle lentäneen pulmussirrin (vuodari). Käytyämme aamupalalla jatkoimme Yyteriin, jossa kolusimme rantoja muutaman tunnin havaiten 65 suosirriä, 28 pikkusirriä, 4 isosirriä, 5 kuovisirriä, tundrakurmitsan, punakuirin, 5 ristisorsaa, ampuhaukan, 4 lapinkirvistä ym.
Lopulta palattuamme autolle, päätimme lähteä kotimatkalle. Poikkesimme kuitenkin vielä Leistijärvelle, jossa oli kyllä ilmeisesti havaittu vielä punapyrstölepinkäistä, mutta tiedonkulku oli ollut varsin huonoa, joten päätimme käydä vielä hieman tsekkaamassa tilannetta pelipaikalla. Lopulta jäi hieman epävarma fiilis, oliko siellä oikeaa lepinkäistä ollutkaan, mutta jos oli, niin varpushaukka oli sen ilmeisesti päästänyt hengiltä, sillä monen tunnin hakemisella sitä ei enää oltu havaittu eikä enää koskaan havaittukaan. Muutenkin lintuja oli nyt vähemmän peltoaukealla, joten kolmen aikoihin lähdimme ajelemaan kohti itää. Lopulta olin kotona iltakymmenen jälkeen, joten rankka mutta onneksi taas kerran onnistunut bongausreissu oli takana.
4.9. illalla kävimme pikaisesti Siikalahdella, jossa yhä vain tuntui olevan todella vähän lintuja! Haapanoita oli joitakin kymmeniä, laulujoutsenia 46, nokikanoja 80 mutta osa varmaan piilossa, yksi uivelo ja pari huutelevaa luhtakanaa.
Menneinä parina viikkona retkeily oli aika vähäistä. Idänuunilinnun löysimme 14.8. Rautjärven Lahnaselta ja 17 valkoposkihanhea ruokaili Joukionsalmella. Seuraavana päivänä Siikalahdella pyöri nuorehko merikotka.
18.8. Siikalahden Tetrisuon pelloille oli rankkasateen jälkeen laskeutunut 33 kapustarintaa, 20 suokukkoa, 7 tylliä sekä 70 keltavästäräkkiä ym..
19.8. ajellessani Lappeenrantaan, pysähdyin Joutsenon Kotasaaressa, jossa kellui nuori vesipääsky.
Viikonloppuna kävimme edustamassa EKLY:ä Perämeri Openissa eli lintuharrastajien jalkapalloturnauksessa Kokkolassa, jossa viisi joukkuetta mitteli paremmuudesta. Tuloksena oli komea toinen sija, kun finaalissa Tringa oli parempi numeroin 2-0. Retkellekin Kokkolassa ehdittiin ja lauantaiaamuna ehdimme ennen pelejä käydä Rummelön sekä Harrbådanin torneilla, joilta näimme mm. merikotkan, harmaahaikaran, 8 ristisorsaa, suo- ja pikkusirrejä, merikihun, 2 räyskää ym.
Turnauspäivä 20.8. oli tietysti rankka, kun itsekin pelasin 5 peliä, kun PPLY:n joukkue oli vajamiehinen ja pelasin yhden pelin heidänkin riveissään. Illan vietto pelien jälkeen oli kuitenkin todella mukava, mutta silti taas sunnuntaiaamuna me suuntasimme retkelle. Mukana oli nyt myös puoluepäiviltä vapautunut veljeni Pirkka. Suuntasimme Lohtajalle, jossa kävimme useammallakin hyvän näköisellä paikalla, mutta havainnot jäivät varsin vaatimattomiksi: merikihu, 2 räyskää, merikotka, 2 kanahaukkaa, 2 sinisuohaukkaa, suo- ja pikkusirrejä, kuovisirri vuodariksi jne.
Puolilta päivin olimme taas Kokkolassa Campingillä, jossa pakkasimme tavaramme ja lähdimme pitkälle paluumatkalle kohti Lappeenrantaa.
Pysähdyttyämme mm. Suomenniemen uudehkolla komealla näköalatornilla, olimme lopulta iltapuolikymmenen aikaan Lappeenrannassa. Itselläni meni lähes puolille öin ennen kuin pääsin kotiin Parikkalaan.
22.8. sain tiedon Siikalahdelta löytyneestä kiljukotkasta ja singahdinkin heti sitä katsomaan. Lintu oli jo kertaalleen kadonnut kauas itään, mutta onneksi se palasi lahden länsipuolelle kaartelemaan suoraan yläpuolelleni, jolloin sain siitä kelpo videot otettua. Päivemmällä lintu näkyi vielä uudelleen isommallekin porukalle, kun se saapui kaartelemaan Tetrisuon peltojen päälle.
Suojarinteen ”potu” saapui perjantai-illasta viikonlopun retkiseuraksi ja lauantaiaamusta 27.8. suuntasimme Siikalahdelle. Lahdella oli varsin rauhallista, muutama luhtakananuorukainen äänteli, pari pikkulepinkäistä näkyi ja muutama uivelo kellui lahdella, mutta helteisessä etelätuulessa muutto oli olematonta. Niinpä suuntasimme vielä Saarelle, josta Akanvaaran Tetrisuolta löytyi odotetusti kolme lapinkirvistä. Pohjanrannasta löytyi sitten komea 2kv kiljukotka, joka oli selvästi eri lintu kuin Siikalahdella viikolla nähty. Hetken kotkan kanssa samassa putken kuvassa viivähti naaras arosuohaukan näköinen lintu, mutta kotka oli sen verran upea, että emme lähteneet suohaukan perään, kun se katosi lähipeltojen suuntaan. Kanavalammelta löysimme vielä nuoren merikotkan ennen kuin palailimme kotia kohti. Loppuilta meni sitten Kontiokorpien tupareissa ja Anniinan valmistujaisissa mukavassa seurassa.
Sunnuntaiaamusta 28.8. olimme taas Siikalahdella, jossa pikkulintumuutto oli selkeästi parempaa, mutta mitään ihmeellistä emme nähneet. Aamupäivällä lahdella pyöri parikin merikotkaa, 6 hiirihaukkaa, 5 nuolihaukkaa, 6 kalasääskeä ym. muttei mitään ihmeellistä.
Heinäkuun lopulla vain kymmenkunta päivää ennen elokuun ensimmäiseksi viikonlopuksi suunnittelemaamme saarireissua Kemiönsaaren Morgonlandetille, soitti Larssonin Kalle, joka reissuamme oli suunnitellut, että venekuskimme olisi ikävä kyllä estynyt viemään meitä kyseisenä viikonloppuna saareen. Kalle kuitenkin ehdotti, että: ”Mitäs jos mentäisiinkin Utöseen?”. Tämä edellytti minulta hieman toimenpiteitä, sillä nyt ajomatkamme pidentyisi vielä reilusti, joten kyselin hetimiten esimieheltäni yhtä palkatonta vapaapäivää, mikä yllättäen onnistui vain viikon varoitusajalla ja niinpä homma oli selvä, suuntaisimme ensimmäistä kertaa ikinä Utön, viime vuosina legendaarisen maineen saaneelle rarisaarelle.
Torstaina 4.8. heti työpäiväni päätteeksi lähdimme Hannan kanssa ajamaan kohti etelää. Lappeenrannan Heimosillassa kävimme pikaisesti katsomassa, miltä paikalla jo muutaman viikon oleillut mustapäätasku nyt näytti. Lintu löytyikin helposti ja olihan se kovan sulkimisen johdosta muuttunut taas varsin erinäköiseksi.
Jatkoimme matkaa yhtä kyytiä Espoon Laajalahdelle, jonne oli tietysti pakko poiketa, kun tämä ei lisännyt matkaamme kuin muutamilla kilometreillä. Laajalahdella oli kahlaaja-rantaa taas hieman muokattu sitten viime näkemän ja kahlaajia oli taas mukavasti. Useita metsävikloja, mustaviklo, suosirri, 5 lapinsirriä, 11 pikkutylliä sekä lukuisia suokukkoja, liroja, valkovikloja, taivaanvuohia, töyhtöhyyppiä ym. sekä tietysti runsaasti sorsia, mm. 20 harmaasorsaa nähtiin. Puolen tunnin etsimisen jälkeen näimme ensin vilaukselta 1-2 nuorta sitruunavästäräkkiä sekä naaraslinnun, joka ruokaili hieman avoimemmin erään ruovikon reunassa. Sitten olikin aika soitella Kallelle, että nyt lähtisimme jatkamaan kohti Saloa.
Noin tuntia myöhemmin klo 21:30 parkkeerasimme Kallen pihaan ja kohta istuimme ruokapöydässä Kallen sekä Jani Laaksosen kanssa ja täytimme vatsojamme herkullisen aterian myötä. Ilta jatkui jutustellen ja saunoen myöhään ja lopulta aamuyön pikkutunteina kömmimme nukkumaan.
5.8. aamuvarhain Kalle ja Jani suuntasivat arkiaskareisiinsa Turkuun mutta me minilomalaiset heräilimme vasta yhdeksän aikaan. Käytyämme pikaisesti Halikonlahdella, jatkoimme mekin Turkuun, jossa kävimme Kallen kanssa syömässä sekä shoppailimme pari tuntia kunnes kolmelta Kalle vapautui töistä ja pian oli Janikin haettu kyytiin ja käytyämme kaupassa ostamassa viikonlopun eväät alkoi matkamme kohti Länsi-Turunmaata.
Yllättäen rantatiellä ei ollut kovinkaan paha liikenne ja tuurilla pääsimme ajamaan Nauvon lauttaankin aivan suoraan kolmanneksi ja toiseksi viimeisinä autoina. Niinpä lopulta olimme Nauvon saarella hyvissä ajoin ja kylältä löysimme pingviinialtaasta jäätelöt, mutta paikalla pariviikkoa aiemmin havaittua pelikaania emme valitettavasti havainneet
Pärnäisten satamassa parkkeerasimme automme metsän reunaan ja kannoimme tavaramme Eivor -nimiseen lauttaan, joka lopulta klo 18:15 lähti matkaan. Kauniissa kelissä staijasimme porukalla yhteysaluksen kannella havaiten runsaasti merimetsoja, jonkin verran haahkoja, kalasääsken pesän ym. mutta pääosassa olivat kuitenkin kauniit saaristomaisemat. Iltakahdeksan aikaan pysähdyimme pikaisesti Nötön saarella ja puolta tuntia myöhemmin oli vuorossa Aspö.
Sitten päästiinkin jo hieman ulommas merelle, jossa saaria ei enää ollut joka puolella ja havaitsimme merellä 15 merikihua ennen kuin noin klo 21:30 pysähdyimme Jurmoon. Jurmosta lähdettyämme alkoi jo hämärtää siinä määrin, että viimeisen hieman reilun tunnin vietimme lautan sisätiloissa. Lopulta vähän ennen yhtätoista saavuimme Utöseen ja pian jo kannoimme tavaroitamme vain 100 metrin päässä satamasta sijainneeseen Fågellin kämppään. Aika pian pääsimme myös nukkumaan.
6.8. heräsimme viiden aikoihin ja puolta tuntia myöhemmin olimme syöneet kevyen aamupalan ja valmiita maastoon. Kapusimme ensin komea punavalkoisen majakan viereisen luotsiaseman seinustalle staijaamaan. Paikalla olivat jo kanssamme samalla lautalla saapuneet Kari Kaunisto sekä Pipsa Lappalainen ja pian paikalle saapui myös saaressa nykyisin jo lähes vakituisesti asuva Jorma Tenovuo. Leppoisan noin puolentoista tunnin staijin sato oli varsin vaatimaton: 16 ruokkia, riskilä sekä jokunen paikallinen merikihu – ei yhtään muuttavaa lintua; mutta vaikka tuuli oli varsin navakka, oli se myös mukavan lämmin, joten toiveissa oli, että saaresta löytyisi kyllä jotain kovempaa.
Niinpä jatkoimme kohti itäniittyä, josta löytyi muutamia tavallisia kahlaajia: liroja, suokukkoja, jokunen suosirri sekä pari kapustarintaa, ennen kuin kahdeksan aikaan lähdimme kävelemään kohti hotellia, jossa meitä odotti kunnon aamupala. Pidettyämme sadetta puiden alla ja ihmeteltyämme aivan käsittämättömän märkää pensaskerttua, joka ei kyllä pahemmin näyttänyt pensaskertulta, muttei kyllä onneksi miltään muultakaan, pääsimme kuitenkin aamupalalle puoli yhdeksäksi. Tankkasimmekin sitten oikein kunnolla, jotta jaksaisimme loppupäivän. Valitettavasti vesisade yltyi kuitenkin oikein kunnolla, joten tutustuttuamme Jorman sekä saaressa myöskin todella paljon aikaa viettävän Markus Varesvuon upeaan valokuvanäyttelyyn Utön linnuista, suuntasimme Fågellille huoneisiimme hieman lepäämään ja odottelemaan sateen loppumista.
Koska olimme järjestäneet reissumme vain viikkoa aikaisemmin, oli meidän vaihdettava puolilta päivin majapaikkaa, sillä Fågellilla oli seuraava yö ollut jo pitkään täyteen varattu. Niinpä pakkasimme sateen tauottua tavaramme ja kannoimme ne aulaan odottamaan, että kävisimme selvittämässä missä toisen yön majapaikkamme sijaitsee. Juuri tällöin saimme puhelun Jormalta, että saaressa jo viikon verran paikallisena ollut töyhtökiuru oli taas löytynyt hieman uudesta paikasta ja päätimme käydä ensin bongaamassa tämän harvinaisuuden, sitten selvittämässä majoituksemme ja sitten palata hakemaan tavaramme. Jorma, Kari ja Pipsa odottelivat meitä kylän rannassa ja pian olimme kaikki paikalla ja töyhtökiuru löytyikin helposti rannasta, johon sen oli viimeksi nähtykin laskeutuvan. Hetken lintuamme kuvattuamme se lennähti läheisen ”lintumökin”, jossa Kari ja Pipsa majoittuivat, katolle, josta se kohta laskeutui keskelle katua poseeraamaan.
Meidän piti kuitenkin pian singahtaa hakemaan tavaramme Fågellilta, jotta ne eivät olisi siellä siivoojien tiellä ja niinpä Kallen vietyä edeltä valtaosan tavaroistamme maitokärryllä, mekin kohta löysimme Helkala -nimiselle mökillemme, joka oli aivan majakan lähistöllä.
Majoittauduttuamme Helkalan mukavaan huoneistoon, lähdimme koluamaan saarta huolellisemmin. Hannan kanssa suuntasimme ns. saunalahden kautta etelärannalle, josta kivikkoista rantaa jatkoimme aina itälahdelle saakka. Lintuja oli todella vähän. Parin mustakurkku-uikkuparin, joista toisella oli poikaset, muutaman pilkkasiipipoikueen, tukkakoskelopoikueen sekä yhden käen ohella emme oikein rannoilta löytäneet mitään mainittavaa. Tuulihaukkoja saalisteli saaressa siellä täällä, ainakin 7 lintua ja kultarintoja löysimme ainakin kolmesta eri paikasta, muita saaressa havaittuja pikkulintuja olivat ainoastaan kivitaskut, muutama pajulintu ja viherpeippo, 2 hemppoa sekä västäräkit ja pääskyt. Hyönteismaailma oli kuitenkin rikkaampi ja näimmekin useita lajeja korentoja, mm. etelänukonkorentoja sekä perhosia, mm. hietaheinäperhonen. Lopulta palasimme neljän jälkeen kämppäämme, jossa Kalle ja Jani jo olivatkin ruokaa valmistamassa.
Illaksi Kalle ja Hanna suuntasivat Kallen itärantaan pystyttämään piilokojuun kuvaamaan kahlaajia ja me Janin kanssa suuntasimme komppaamaan itäniittyä. Toivomaamme heinäkurppaa ei löytynyt, mutta pikkukiva pensassirkkalintu hätistettiin useampaankin lentoon, jotta saimme sen varmasti määritettyä. Loppuillan staijasimme taas merelle lähinnä riuttatiiran toivossa, mutta ainoastaan merikotka sekä pari pikkukuovia nähtiin.
Puoli yhdeksältä kokoonnuimme Tenovuon upean mökin vielä upeampaan pihamiljööseen suorittamaan iltahuuto eli arvioimaan, montako mitäkin lajin yksilöä saaressa oli päivän aikana nähty yhteensä. Hanna ja Kalle saapuivat myös pian kojulta ja heidän kuvausilta oli sujunut jopa yli odotusten, joten kaikki olivat päivään kuitenkin oikein tyytyväisiä, vaikka lintumaailma olikin ollut varsin hiljainen, mutta saaren upeat maisemat ja rauhallinen saaristolaiselämä oli täydellistä lomailua!
Illalla kävimme vielä katsomassa kylän kukkaistutuksissa pörräilleitä matarakiitäjiä ennen kuin painuimme pehkuihin.
7.8. heräsimme taas viideltä ja puolen kuuden tuntumassa kipusimme taas aamustaijille luotsiaseman seinustalle. Tuuli oli nyt hellittänyt ja staiji onnistui mukavasti ilman takkiakin. Linnut olivat yhtä vähissä kuin edellisaamunakin, ruokkeja ja riskilöitä näkyi sentään 20 ja 10.
Hotellilla nautitun aamupalan jälkeen Hanna ja Kalle suuntasivat taas kojulle kuvaamaan ja me Janin kanssa palasimme taas staijille. Pari merikotkaa lenteli edestakaisin ja lopulta ne laskeutuivat eräälle merimerkille vierekkäin. Pari luotokirvistä kävi päällämme lentelemässä äännellen, joten sain kuin sainkin reissun ensimmäisen vuodenpinnan. Aamun aikana linnut olivat edelleen muutenkin todella vähissä, uusia pikkulintulajeja reissulle olivat muuten ainoastaan punarinta ja räkättirastas. Lopulta Hannan ja Kallen palattua varsin köyhältä kojureissultaan kävimme vielä katsomassa luotsiaseman rannassa Suomen eteläisintä hiidenkirnua ja havaitsimme samalla ohitsemme lentäneen punakuirin.
Yhden aikaan söimme loput eväistämme, pakkailimme tavaramme ja kohta meidän pitikin jo lähteä roudaamaan tavaroitamme kohti satamaa. Lopulta näimme Utön saarella parin päivän aikana 61 lintulajia.
Klo 14:30 Eivor lähti paluumatkalle kohti mannerta. Jurmoon asti staijailimme kannella ja ihailimme marimaisemia, mutta loppumatkaksi menimme sisätiloihin lepäämään. Edessä oli kuitenkin aika pitkä matkapäivä. Lopulta klo 19:30 olimme Pärnäisissä, josta pääsimme jonon jatkona matkaan kohti mannerta. Pienen odottelun jälkeen pääsimme toisella lautalla Nauvosta mantereelle ja sitten olikin edessä pitkä 500 kilometrin ajo kotiin Parikkalaan.
Lopulta olimme kotona hieman kahden jälkeen aamuyöllä ja pikaisten unien jälkeen oli paluu arkeen aika väsynyt, mutta pitemmän päälle reissu oli kyllä ollut todella virkistävä! Vaikka lintuhavainnoilla ei ehkä ollut pahemmin juhlittu, oli taas tutustuttu yhteen upeaan lintukohteeseen sekä muutamiin uusiin todella mukaviin lintuharrastajiin. Nyt jaksaa taas arkea ja odotella seuraavia tempauksia!
Heinäkuun pitkän hellejakson aikana en paljon retkeillyt. Oikeastaan ainoa mainittava lintuhavainto tuli sekin täysin odottamatta ja yllättäen, kun salibandytreenien jälkeen olimme joukkueen kanssa nauttimassa huurteisia paikallisen Aseman baarin terassilla: haukansilmäinen maalivahtimme huudahti viereisestä pöydästä, että: “Janne, mikä haukka?” ja raiteiden yläpuolella kaarteli komea haarahaukka! Lintu pyöri hetken komeasti päällämme kuin raiteiden reunustoilta raatoja hakien ja lähti kohta valumaan kohti Siikalahtea. Lintutiedotusviesti tapauksesta oli taas tyylini mukainen: Haarahaukka PARIKK Kangaskylä, Aseman terassin yllä, lähti Siikalahdelle. PaU:n säbäporukasta aalja. Jotenkin olen aina kuvitellut, että muutkin kuin minä pitäisivät tällaisista värikkäämmistä viesteistä enemmän kuin perinteisistä ed.p.
Helteistä piittaamatta treenasin todella kovaa niin salilla kuin rullaillen ja jopa lenkkeillen sekä tietysti salibandya pelaillen. 27.7. olin ekalla pitemmällä, n, 9km lenkillä, kun Lappeenrannan Joutsenon Konnunsuolla taas tapahtui. Tietysti itse sain tiedon tapahtumista vasta lenkiltä autolle palattuani, kun luin puhelimestani viestin, joka kertoi Pirhosen “jampan” löytäneen paksujalan! Päätin silti pysyä osin alkuperäisessä suunnitelmassani eli suuntasin vielä punttisalille, mutta sitten en enää malttanut mennäkään kavereiden kanssa sovitusti katsomaan jalkapallomatsia telkkarista vaan päätin lähteä kohti Konnunsuota. Olin ensin ajatellut lähteväni vasta pelin jälkeen, sillä eihän paksujalka ennen yötä mihinkään katoaisi…
Tunnin ajon jälkeen olin vihdoin Konnunsuolla ja onnekseni paksujalka oli edelleen hyvin hallinnassa. Harmi kyllä se ei enää ollut tornin edustalla, josta se oli löytynyt vaan aika kaukana pellon perällä. Niinpä kuvat ja videot linnusta jäivät perin vaatimattomiksi. Jonkin aikaa lintu tepasteli pellolla ihan avoimesti ja aktiivisesti, mutta sitten se painui pitempään kasvustoon piiloon. Bongareita saapui tietysti yhä lisää, joten lintua odoteltiin kuumeisesti taas näkyville, mutta yllättäen sen löysikin Karri Kuitunen aivan eri paikasta, laskeutumassa hyyppien kanssa viereiselle pellolle! Niinpä ajoimme vajaan kilometrin tälle paikalle ja nyt kaikki pääsivät näkemään linnun. Kohta se kuitenkin nousi taas hyyppien kanssa taivaalle ratsastajan ajamana ja lähti aika kauas etelää kohti, jossa se erosi hyypistä ja näytti laskeutuvan, mutta enää sitä ei kuitenkaan löytynyt. Aika pian lähdinkin sitten ajelemaan kotia kohti.
28.7. heräsin aamulla jo aikaisin ja viideltä olin jo staijaamassa Kirkkoselälle, mutta mitään ei tyynessä ja helteisessä kelissä liikkunut. Niinpä jatkoin Siikalahdelle, jossa oli aivan yhtä hiljaista sielläkin. Mutta tulipahan ainakin tieto siitä, etten varmaan ollut kauheasti menettänyt, kun en kovin monta kertaa ollut retkellä käynyt muina aamuina.
Päivän paras havainto oli idänritariyökkönen, joka pyrki meille sisään ensin ikkunan kautta räksää pakoon, jolloin räksä paukautti ikkunaan ja kuoli ja sitten myöhemmin vielä ovenkin kautta, mutta hyttysverkko esti otuksen aikeet. Valitettavasti tämä valtava perhonen ei lopulta laskeutunut ollenkaan ja katosi pian kaupoille päin.
16.7. teimme ostos- ja leffareissun Lappeenrantaan. Matkalla kävimme tarkistamassa Joutsenon Kotasaaren, josko siellä olisi ollut syysmuutollaan levähtäviä kahlaajia, etupäässä toiveissa oli nähdä sirrejä. Yllättäen altaista vain etummaisella oli vettä, taka-allas joka yleensä on ollut parempi oli täysin kuiva ja etualtaallakin kahlaajat olivat todella piilossa. Havainnot jäivät 34 liroon, 5 suokukkoon, pikkutylliin ja valkovikloon.
Seuraavaksi suuntasimme Lappeenrannan Heimosiltaan, jossa oli jo useita päiviä ollut paikalla itäinen maurus -alalajin mustapäätasku. Tapasimme jo matkalla vanhan ystävämme Ilkka Jarvan, jonka kanssa olimme sopineet tapaavamme paikalla. Perille päästyämme lintu löytyi helosti, sillä myös Jarmo Pirhonen oli paikalla ja osoitti linnun paikan meille kamerallaan, lintua kuvatessaan. Tämä sulkasatoinen koiras mustapäätasku esiintyikin meille oikein mukavasti lähimmillään vain noin 15 metrin etäisyydellä, joten saimme siitä oikein mukavat kuvat otettua.
Ilkan kanssa kävimme vielä Askolan altailla Hannan mentyä siskonsa Elissan kanssa jo kaupoille. Altailta ei kuitenkaan löytynyt kuin pikkutylli ja rantasipi, joten pian suuntasin itsekin kaupoille. Loppuilta menikin sitten elokuvissa.
19.7. tein työreissun Lappeenrantaan ja aamusta lähdin liikeelle hyvissä ajoin, jotta ehdin taas käydä samat paikat läpi kuin muutamaa päivää aiemminkin. Kotasaari oli vielä tyhjempi kuin viimeksi, mustapäätaskua ei näkynyt, mutta Askolan kolmesta kahlaajasta rantasipi oli sama kuin viimeksi, mutta suosirri ja etenkin 250. vuodenpinna eli pikkusirri olivat ihan piristäviä havaintoja.
Alla muuten vielä video samaisesta mustapäätaskusta kuvattuna 4.8. jolloin sulkasato on edennyt reilusti.
