Olimme koko idän joukkio eli minä, Suojarinteen ”potu” ja Kiljusen ”jassi” varanneet perjantain vapaaksi, joten lähdimme torstai-iltapäivästä 29.9. ajelemaan kohti luodetta. Tapasimme klo 14:30 Juvalla, josta jatkoimme potun pakulla matkaa. Matka oli pitkä ja ajokeli huono, sillä lähes koko ajan tihutti vettä. Parin pysähdyksen taktiikalla pääsimme iltakahdeksan jälkeen viimein perille Kiiminkiin, jossa majoituimme Nyströmin Harryn luokse. Ilta sujuikin leppoisasti seurustellessa ja Harryn ja Jaanan koirien kanssa touhutessa.
30.9. aamupalan jälkeen lähdimme kiireen vilkkaan kohti Hailuotoa. Kuten aina lauttarantaan tuli todellinen kiirus mutta onneksi ehdimme klo 8:30 lauttaan nipin napin.
Hailuotoon päästyämme aloitimme tietysti ralliin pohjustamisen. Keli oli todella tuulinen, lähes myrskyisä, mutta muuten oli mukavan lämmintä ja selkeää. Huikun lauttarannassa ei näkynyt paria kyhmyjoutsenta ja isolepinkäistä kummempaa, joten jatkoimme pian Potinhaminan kautta Pökönnokalle. Komppasimme kolmestaan nokan mahdollisimman huolella ja havainnoista mainittavimmat olivat muuttohaukka, 5 mustavikloa, 8 kiurua, taivaanvuohi, 2 kyhmyjoutsenta, kapustarinta ja taas isolepinkäinen, joita olikin saaressa myöhemminkin siellä täällä. Näimme vilaukselta myös noin 12 pikkukahlaajan parven, joka kuitenkin teki täydellisen katoamistempun.
Seuraavaksi kolusimme erästä kuusimetsää Hyypänmäen tienoilla, josta kovasta tuulesta huolimatta löytyi helposti puukiipijä. Jatkoimme kuitenkin pian Lahdenperään, jonne Harrykin ehti, kun oli taas kerran ”joutunut” aamulla huolehtimaan matkaan koko viikonlopun ruokamme ja oli näin ehtinyt vasta myöhempään lauttaan. Lahdenperässä kellui pari lapasotkaa ja merikotka nousi lähirannasta siivilleen.
Turhan Kaarannokkakäynnin jälkeen jatkoimme kylän huoltoasemalle kahville ja sinne saapui taas seuraavalla lautalla saapunut Vierimaan Anttikin. Nyt kun meitä oli jo viisi paikalla, päätimme hajaantua kahdeksi pohjustusporukaksi ja vieläpä siten, että molemmissa porukoissa olisi molempien joukkueiden jäseniä. Niinpä me lähdimme Harryn kanssa kohti Keskiniemeä ja toinen porukka jäi koluamaan kylän lähistön peltoja ym.
Keskiniemeen pääsi tänä vuonna ajamaan varsin hyvin, mitä nyt muutama syvempi lätäkkö reitillä tietenkin oli. Parkkeerattuamme pookille näimme heti pari isolepinkäistä. Jatkoimme kävellen rantaan emmekä päässeet edes dyyneille asti, kun Harry näki jonkin linnun vilahtavan dyynin taakse. Lähestyimme paikkaa ja kohta sieltä pomppasi ilmaan suuri kirvinen, jonka kova tuuli tempaisi matkaansa! Ylitsemme lentäessään lintu äänteli muutamaan kertaan kaksiosaista tsi – spriu -ääntä, jonka toinen tavu paljasti linnun koon ja jykevyyden ohella lajin – isokirvinen! Lintu näytti laskeutuvan pienen laguunin toiselle puolelle, jonne kävelimme sen perään mutta lintuapa ei enää löytynytkään. Soitimme potun, jassin sekä Antin paikalle ja odotellessamme päätimme käydä koluamassa rannan.
Rannasta löytyi vain 7 tylliä ja 2 tundrakurmitsaa, joten päätimme kävellä metsän reunaan asti odottelemaan muita, jotta voisimme aloittaa sitten aukean koluamisen järjestelmällisesti avorivissä kävellen. Muut olivat jo saapumassa meitä kohti, kun yhtäkkiä metsänreunasta nousi kaksi kirvistä lentoon ja toinen oli selvästi isompi! Kuulimme nyt pari kertaa selvän yksitavuisen spriu -äänen sekä pienemmältä ist-ist – eli niittykirvisen ääntä. Huidoimme ja osoittelimme taivaalle, mutta muut eivät lintuja löytäneen, kun ne jatkoivat metsän päällä kohti Marjaniemeä.
Komppasimme kuitenkin niityn huolella porukalla, sillä emme voineet mitenkään olla varmoja, etteikö paikalla sitten olisi jopa kaksi isokirvistä, mutta emme löytäneet enää mitään. Niinpä ajoimme seuraavaan niemeen eli Mäntyniemeen, jonka komppasimme huolella ja sieltä muut kuin minä ja Harry (jotka ajoimme autolla, jottei tarvitsisi kävellä edestakaisin) kävelivät aina Virpiniemeen asti löytämättä kuitenkaan mitään.
Marjaniemi todettiin liian tuuliseksi paikaksi ja siellä jakaannuimme vielä kahdeksi porukaksi jatkamaan töitä. Me kävimme ajamassa kylän läheisten peltojen läpikulkevan tien ja pari muutakin uutta paikkaa, muttemme löytäneet enää mitään mainittavaa. Niinpä lopulta kävimme hakemassa avaimet kämpällemme sekä tietysti maksamassa majoituksen ja jatkoimme kohti Pöllää. Testasimme Harryn Qashqain maastokelpoisuuden ajamalla lähes Kuivasäikälle asti, mutta ei sieltäkään mitään löytynyt. Pöllään saavutuamme oli toisen kolmikon seuraan liittynyt myös Rovaniemeltä saapunut Antti Peuna ja porukalla he olivatkin juuri kompanneet jänkäkurpan hyväksi pohjustuslajiksi. Olihan heillä muitakin hyviä haviksia toisin kuin meillä kahdella, joilla oli tainnut pahimmat pohjustuspaineet lässähtää isokirviseen, josta Harry oli saanut sponden eliksen!
Kämpälle päästyämme saunamajuri jassi pisti heti saunan tulille ja kotiuduttuamme kaivoi Harry autonsa takakontista Romeo-pizzerian kolme kuningaspizzaa ja aloimme perinteisen illan vieton. Pian saapui porukkaamme vielä viimeinenkin lenkki eli Mikko Ala-Kojola ja ilta sujuikin todella leppoisissa merkeissä syöden, juoden, saunoen ja seurustellen tuulen yhä piiskatessa ulkona.
1.10. herätyskellot soivat viiden jälkeen ja pikkuhiljaa pizza-aamiaisen jälkeen porukka pakkautui meidän joukkue minä, potu sekä Mikko potun autoon ja Harry, Antit sekä jassi Harryn autoon. Molemmat joukkueet olivat tietysti keskenään suunnitelleen illalla rallistrategiansa, mutta sen verran oli jo selvillä, että molemmat suuntasivat aloittamaan varsin perinteiseen tyyliin eli Riisinnokalle.
Aamu alkoi jo sarastaa, kun parkkeerasimme Rautalettoon, jossa olikin jo ainakin parin joukkueen autot ennen meitä ja vielä yksi joukkue saapui paikalle, kun olimme lähdössä kävelemään kohti ”riisiä”. Niinpä me päätimme aloittaakin rallin heti metsän alkupäästä ja valua sitten hyvin hissukseen Riisinnokalle, sillä ainakaan itse en viihdy monen rallijoukkueen keskellä, muut kun näyttivät kiiruhtavan kohti kärkeä ja oletettavasti pari joukkuetta siellä ainakin jo oli.
Kellon lyödessä seitsemän alkoi lajien keruu ja meillä homma lähti käyntiin hyvin tavallisilla lajeilla. Hiljalleen kohti Riisinnokkaa kävellessämme löytyi kuitenkin parempaakin, kuten lehtokurppa, tundraurpiainen, tilhiä, rautiaisia sekä kertaalleen huutanut pikkutikka. Juuri ennen kärkeä lähti rantatulvalta lentoon kolme taivaanvuohtakin. Kävelyymme oli mennyt jopa 40 minuuttia, joten paikalla ei enää ollut kuin kaksi joukkuetta, joista toinen lähti aika pian. Me saimme mereltä varsin mukavassa tahdissa mm. kyhmyjoutsenet, mustalinnun, muuttavat kaakkurin, kuikat sekä jopa kolme ampuhaukkaa. Viereisen niemen puiden latvuksissa kujersi pari teertä ja kärkeen saapui koko ajan uusia pikkulintuparvia tekemään lähtöä merelle. Pääosissa olivat punatulkut, urpiaiset, viherpeipot sekä peipot ja järripeipot, mutta myös tiaisia oli mukavasti liikenteessä. Yhdestä parvesta löytyi kuusitiainenkin. Taivaalta löytyi vielä kiertelevä kahlaajaparvi, jossa oli 3 tundrakurmitsaa sekä suosirri ennen kuin päätimme lähteä valumaan takaisin autolle. Harryn poppoo jäi tällöin yhä kärkeen.
Hajaannuimme kerran siten, että potu jäi koluamaan metsää ja Mikon kanssa kävimme katsomassa vielä pikaisesti, josko Isomatalalla olisi jotain uusia lajeja ja olihan heti rannassa kaksi todella kovaa lajia: mustaviklo sekä 4 valkovikloa!
Päästyämme takaisin autolle, kävimme vielä pikaisesti mökkirannassa, josta nousi lentoon uivelo ennen kuin jatkoimme pikkumatkan Koninnokalle, josta komppasimme siivilleen pari lehtokurppaa lisää.
Jatkoimme kohti Kirkkosalmea pysähdellen välillä ja eräästä kuusikosta löysimmekin hippiäisiä, puukiipijän sekä pari kuusitiaista lisää. Louekarin peltoaukealle pysähdyimme isolepinkäinen mielessä, mutta heti noustuamme autosta Mikko plokkasi taivaalta petolinnun, jonka putkeen saatuani totesin heti siroksi suohaukaksi. Lintu kaarteli muutamaan otteeseen ja se oli kuin olikin nuori arosuohaukka. Harryn porukka pysähtyi viereemme ja hetken näytti siltä, että he eivät kehtaa nousta autosta lainkaan, joten päätimme viittoilla heidätkin macroa katsomaan. Lintu kiersi meidät aika kaukaa, mutta molemmat joukkueet onnistuivat saada linnusta tarpeeksi tuntomerkkejä irti lisätäkseen ekan tiedotuslajin listoilleen. Peltoaukealta löytyi teemalajimme isolepinkäinenkin ja ylitsemme muutti 4 kurkea.
Yhtä kyytiä jatkoimme Kirkkosalmelle, jossa hoitui heti sorsien joukosta lapa- ja harmaasorsat sekä nokikana. Suokukko piilotteli tureikossa keskellä lahtea ja haarapääsky sekä mustarastas lensivät ylitsemme. Petostaiji tuotti vain kanahaukan sekä varpushaukan ja parhaana lajina hoitui viiksitimali, josta kuului ensin vain pari ääntä tornin edestä, mutta pian taivaalle nousi 8 linnun parvi kiertelemään.
Jätettyämme taas Harryn porukan jälkeemme, suuntasimme kohti itää, josta Pökönnokalta olikin ilmoitettu houkuttelevasti merisirri sirriparvesta – edellispäivänä vain toinen porukkamme oli nähnyt jokusen suosirrin. Ojakylältä hoidimme nopeasti varpuset ja pikkuvarpuset ja Lahdenperästä löytyi kuin löytyikin toinen edellispäivänä pohjustamistamme lapasotkista. Ajettuamme vahingossa Pökönnokan risteyksen ohi, päätimme pysähtyä pikaisesti Potinlahdella, josta näimme kuinka ainakin kolme joukkuetta oli jo Pökönnokalla komppaamassa. Niinpä päätimme antaa heille aikaa tulla pois, jotta saisimme taas olla rauhassa paikalla ja jatkoimme Huikun lauttarantaan, josta löysimme helposti muutaman merimetson ja palasimme vasta sitten Pökönnokalle.
Parkkipaikalla Harryn porukka teki juuri lähtöä ja saimme kuulla, että merisirriä ei enää ollut löytynyt. Me tietysti kuitenkin jatkoimme suunnitelmassamme, sillä olihan meillä edellispäivänä ollut monta vielä puuttuvaa lajia nokalla. Komppasimme aivan rantaviivan tuntumassa avorivissä, mutta alkuun ei löytynyt yhtään mitään – olivatko muut joukkueet onnistuneet säikyttää viimeisetkin linnut tiehensä? Onneksi lähestyessämme jo kärkeä lähti ensin jaloistamme taivaanvuohi, kohta perään kiuru ja pian tämän jälkeen jänkäkurppa! Kärjen särkältä löytyi vain 4 suosirriä sekä pari tundrakurmitsaa ja rannassa piipersi yksi todella kesy suosirri lisää sekä suokukko. Kohta kuitenkin plokkasimme kahdeksan sirrin parven lentämässä kohti särkkää ja siinä oli 7 suosirriä merisirri mukanaan! Kohta viereemme saapui jostain pari kapustarintaakin, joten kiekka oli sujunut yli odotusten. Valitettavasti petolinnut jäivät vain kanahaukkaan sekä taas yhteen isolepinkäiseen.
Autolle palatessamme laitoimme piipin merisirrin takaisintulosta, sillä tiesimme ainakin ”sisarjoukkueemme” parin jäsenen toivovan lajia eliksiinsä ja he olivatkin palanneet paikalle kuittaamaan lajin, mistä saimme tietysti ansaitut kiitokset, kun taas pian tapasimme (huvittavan samanlaiset reitit meillä siis oli, vaikka me emme alkujaankaan olleet suunnitelleet ralliamme yhtään pitemmälle kuin aloitus riisillä ja sitten Kirkkosalmelle. Tästä eteenpäin kaikki oli sovellettua, ja näin myös Harryn poppoo oli päättänyt tehdä).
Seuraavaksi ajoimme kylän peltoteiden kautta, jossa viimein näimme ensimmäisen merikotkamme Ulkokarvoon Peitsamon laiturille. Todella tiukka tapitus ei kuitenkaan tuottanut kuin allin, myös 10 uiveloa ja kymmeniä silkkiuikkuja näkyi sekä päivän toinen haarapääsky. Seuraavaksi jatkoimme petostaijille Kirkkosalmelle, jossa ei kuitenkaan näkynyt mitään uutta. Järventakustan pellot tuottivat myös pettymyksen, kun kaikki taivaalla kaarrelleet isommat pedot osoittautuivat merikotkiksi – niitä oli jopa 5 ilmassa yhtä aikaa.
Pöllässä mökkirannastamme näimme ohitsemme muuttaneen naaras sinisuohaukan ja Sunikarissa törmäsimme taas Harryn poppooseen. Edellispäivänä toisen porukan pohjustamia selkälokkia ja pilkkasiipeä ei löytynyt mutta eräässä karikossa sukelteli nuori härkälintu.
Pian jatkoimme Marjaniemeen, josta löytyi kuin löytyikin viimeiset peruslajipuutteemme eli tylli ja pilkkasiipi, myös pulmusen ääntä kuului taivaalta.
Jatkettuamme kohti Keskiniemeä saimme Lintutiedotusviestin, että Harryn porukka oli löytänyt Marjaniemestä riskilänkin, mutta ajattelimme palaavamme paikalle vain, mikäli Keskiniemen tienoo sujuu nopeasti. Keskiniemeen päästyämme päätimme odottaa Harryn joukkionkin paikalle, sillä isokirvinenhän puuttui yhä monelta joukkueidemme jäsenistä eliksistä ja aukean komppaaminen olisi tehokkaampaa isommalla porukalla. Rannassa näimme Karvosen ”junnun”, Luukkosen Aapon sekä Kalliokosken Samin ja heidän luokseen käveltyämme selvisi, että hekään eivät vielä olleet kirvistä nähneet (heillä toki oli jo isokokoinen kirvinen lajilistallaan, kun he olivat sellaisen nähneet Riisinnokalla ylitseen muuttavana). Aloimme kuitenkin dyynien komppauksen sillä päivän aikana lintu oli ilmoitettu havaitun useammankin joukkueen toimesta dyyneillä. Lähes heti edestämme lähti ensin 3 pulmusta ja heti perään todella kähmy lapinsirkku ja pian myös isokokoinen kirvinen lentoon, mikä riitti minulle ja päätin jäädä katsomaan rannan muita lintuja. Harry teki saman uhrauksen ja jäi paikalle muiden jatkaessa kirvisen perään. Pian rannasta löytyikin suosirrejä, pari tundrakurmitsaa sekä 2 punakuiria. Huusin ja huidoin Mikon kuittaamaan linnut ja Mikko tulikin nopeasti hoitamaan meille lajin (hänellä kun kuitenkin oli jo isokirvinen eliksissään). Harry ei kuitenkaan saanut ymmärrettävistä syistä joukkueestaan kahta kuittaajaa paikalle vaan porukka oli yhä jäljittämässä johonkin taas kadonnutta isokirvistä ja pian huomasimme, että punakuirit olivat kadonneet. Potu sai kuin saikin isokirvisen nähtyä riittävän hyvin ja saapui luoksemme, jolloin huomasin kaukana suosirrien keskellä nukkuvan isompikokoisen sirrin. Lintu oli kuitenkin todella kaukana, joten lähestyimme lintua useamman sata metriä ennen kuin saimme sen varmasti määritettyä isosirriksi. Samaan aikaan huomasimme rantaviivaa pitkin muuttaneet pari merisirriä! Nämä näyttivät jatkavan matkaansa mutta ne olivatkin laskeutuneet rantakivikkoon junnun joukkueen eteen ja toisella linnuista oli värirenkaat jaloissaan, joiden perusteella se selvisi Huippuvuorilla kesällä rengastetuksi!
Meillä oli vielä 17 minuuttia aikaa, joten päätimme vielä yrittää yhtä varmalta tuntuvaa pinnaa eli riskilää Marjaniemestä. Niinpä kaahasimme pikkuteitä Marjaniemeen ja meille jäi kolme minuuttia ralliaikaa löytää riskilä, mutta vaikka lopulta etsimme sitä vielä vartin rallin jälkeenkin, ei sitä löytynyt.
Jo puoli tuntia rallin jälkeen eli klo 18:30 alkoi purku koululla ja purku olikin mitä jännittävin. Me olimme ainoa kaikki peruslajit havainnut joukkue ja pian erottui meidän, Harryn sekä junnun joukkue kärkikolmikoksi. Lopulta junnun joukkue voitti 91 lajilla ja heillä olikin ollut huikea lintupäivä (pikkusirkku, nakkeli, harmaasieppo, kaksi isokokoista kirvistä ym.), me olimme toisia 88 lajilla ja sisarjoukkueemme kolmas 86 lajilla. Taakse jäi monta kovaa nippua, Voittamaton Armada etunenässä.
Purun jälkeen oli vuorossa taas saunan lämmitys ja illan vietto, joka oli taas todella mukava molempien joukkueiden ollessa niin tyytyväisiä rallin antiin.
2.10. heräsimme seitsemältä ja pakkailtuamme ja siivottuamme kämppämme lähdimme taas kerran kohti Keskiniemeä. Valitettavasti pari joukkueidemme jäsenistä ei vielä eilenkään ollut havainnut isokirvistä tarpeeksi hyvin ottaakseen siitä itselleen elistä. Kuten kuuluu ollakin, heille ei riittänyt elikseksi poispäin lentävä isokokoinen kirvinen, joka ei edes äännellyt mitään.
Niinpä komppasimme taas kerran koko aukean, mutta lähes kaikki linnut olivat tiessään. Koko aukealta löytyi ainoastaan yksi kiuru ja yksi niittykirvinen sekä jokunen paju- ja keltasirkku. Rannassakin oli hiljaista: 8 suosirriä, 4 tundrakurmitsaa ja tylli sentään nähtiin sekä muuttava ampuhaukka. Ylitsemme lensi myös kolme merimetsoa sekä 9 käpylinnun parvi, josta ihan alkuun kuului pari kertaa kirjosiipikäpylinnun ääntä, mutta valtaosa parven linnuista oli kuitenkin pikkukäpylintuja.
Marjaniemi kuitattiin nopeasti, sillä taas tuuli oli yltynyt kovaksi mutta suunta oli nyt etelästä. Pilkkasiipi sentään näkyi taas, mutta pian lähdimme ajamaan kohti itää. Närhen ketale lensi tietysti kohta tien yli, kuten se aina tekee rallin jälkeisenä päivänä. Ja Kaistossa tien yli vilahti pari isokäpylinnun näköistä lintua – olisipa ollut mukava nähdä rallissa edes joku käpylintu!
Pökönnokka oli viimeinen retkikohteemme ja komppasimme nokan taas huolella. Vesi oli todella korkealla ja yhden lupaavan näköisen kahlaajan perässä jouduimmekin kahlaamaan aivan uloimmille tuppaille saakka, jossa oli jo varsin syvää. Valitettavasti lintu osoittautui lopulta vain suokukoksi. 6 taivaanvuohta, pari jänkäkurppaa, 4 suosirriä, 2 merikotkaa, 12 mustalintua sekä 9 pikkukäpylinnun parvi sentään nähtiin. Klo 13:30 lauttaan ajaessamme näkyi vielä yksi merimetso mutta kohta oltiin jo matkalla kohti mannerta.
Oulunsalon puolella heitettiin vielä hyvästit koko porukalle ja potun ja jassin kanssa lähdimme pitkälle paluumatkalle kohti kaakkoa. Matkalla ei juuri havainnoilla herkuteltu, tilhiä näkyi kuitenkin runsaasti. Lopulta olimme Juvalla iltakahdeksan aikaan ja siitä jatkoimme potu Mikkeliin, josta jassi vielä Lappeenrantaan ja itse olin Parikkalassa ennen iltakymmentä. Olipahan ollut taas mukava rallireissu!
J.A.
