Hylsyreissu Viroon

Syyskuun alkupuoli sujui ilman mainittavampia havaintoja. Mukavimpia havaintoja olivat Parikkalan raviradalla parin päivän ajan viihtynyt nuori tundrakurmitsa sekä Likolammella Halmeen Ilkan ruokinnalla yhä viihtyvät pähkinänekkelit. Pöllöpyyntikin aloitettiin, mutta vain harvoina iltoina oli hyvä tyyni keli pyynneille. Heti ensimmäisenä iltana saimme kuitenkin varpuspöllön ja ainakin yksi helmipöllö kävi verkon vieressä napsumassa. Toisena yönä Hanna sai pari helmipöllöä, mutta itse oli tuolloin elämäni toisella WP-bongausreissulla ulkomaille!

Kaikki sai alkunsa, kun 5.9. Espoon Laajalahdella havaittiin 27 kurjen parvessa matkannut Suomen ensimmäinen hietakurki! Linnun ehti bongaamaan moni paremmin tai huonommin ennen kuin se suuntasi merelle kohti Viroa. Lintu kuitenkin löytyi seuraavana iltana Virosta ja lintu palasi samalle peltoaukealle myös pariksi seuraavaksi päiväksi. Niinpä lauantaiaamuna anivarhain kolmen jälkeen lähdin kohti Helsinkiä. Poimin Caireniuksen Sampsan kyytiin Joutsenosta ja seitsemän jälkeen tapasimme Kalle Larssonin sekä Janne Kilpimaan Tallinkin lauttaterminaalissa.

Lauttamme lähti klo 8:30 ja Suomen puolen merialueen staijasimme kannelta havaiten mm. riskilän, muutaman punakuirin sekä isosirrin. Loppumatkan meni aamiaisella ja shoppaillen, silti näimme lautan ikkunoista mm. pari pikkulokkia. Jo ennen kuin olimme perillä Tallinnassa aloimme huolestua, kun hietakurjesta ei tullut perinteistä aamupäivitystä. Lintu oli edellisen kerran havaittu edellisiltana klo 17:00, kun se oli lähtenyt havainnoijien mukaan yöpymään. Itse olin epäillyt yöpymäänlähtöaikaa hieman turhan aikaiseksi ja nyt pelko alkoi hiipiä puseroon, josko lintu olikin lähtenyt jatkamaan muuttoaan. Soitto pelipaikalle kuitenkin paljasti, että pellolle saapui yhä kurkia, joten toivoa ei ollut syytä menettää.

Tallinnan läpiajo oli yhtä vaikea kuin aina, mutta aika nopeasti pääsimme vain muutaman kymmenen kilometrin päässä kaupungista sijainneelle Sauen Kiian peltoaukealle, jossa hietakurki oli ollut kurkiparvessa. Lintu ei ollut vieläkään saapunut, joten jäimme odottelemaan. Pian löysimme taivaalta pikkukiljukotkan ja läheisen Karjakülan minkkitarhan lokkiparvessa lentäneen haarahaukan. Pian kuitenkin päätimme lähteä etsimään kurkia muualta, kun alkuperäisellä paikalla näytti kuitenkin olevan miehitystä.

Kiertelimme lähialueen peltoja mutta löysimme vain muutamia kurkiparvia, ennen kuin taivaalla alkoi näkyä useita Suomesta saapuvia muuttokurkiparvia. Tämä tietenkin latisti tunnelmaa, sillä kurkia tuntui liikkuvan paljon, joten alkoi näyttää siltä, että hietakurkikin oli siirtynyt seuraavalle levähdysalueelleen, mutta missä se olisi – jossain lähellä vaiko esimerkiksi Unkarissa?

Me jatkoimme peltoja tarkistellen aina Haapsalun lahdelle saakka ja havaitsimme illan aikana reilut 1700 kurkea, mutta etsimäämme hietakurkea ei löytynyt. Muutenkin havainnot jäivät vaatimattomiksi, pari sinisuohaukkaa, yksi nuori niittysuohaukka sekä muutama ampuhaukka sentään nähtiin.

Lopulta meidän oli luovutettava ja niin lähdimme palumatkalle kohti Tallinnaa. Lauttamme lähti klo 21:00 ja joskus aamuyöllä olin vihdoin kotona, väsyneenä ja pettyneenä, mutta pääasia oli, että tuli edes yritettyä!

J.A.