Porin suunnalla

Viikolla töissä istuskellessani alkoi minua poltella Suomipinnabongaus, kun Porin Yyterissä viihtyi päiväkausia tundrakurppelo. Valitettavasti lintu kuitenkin katosi loppuviikosta, joten viikonloppusuunnitelmat eivät sitten torstaina olleetkaan lainkaan selvillä ennen kuin illalla, jolloin Porin läheltä Nakkilan Leistijärveltä löytyi punapyrstölepinkäinen. Kun lintu 2.9. perjantainakin oli yhä paikalla, päätin lähteä bongaamaan tätä tundrakurppeloa astetta kovempaa Suomi-elistä heti työpäivän jälkeen. Itselle toki punapyrstölepinkäinen on hieman tutumpi laji kuin tundrakurppelo; löysimmehän viime syksynä lajin itse Shetlannista – samalla syysreissulla kyllä näkyi tundrakurppelokin Espanjassa. Sain houkuteltua Caireniuksen Sampsan ja Rytkösen Mikaelin kyytiini ja iltapäivällä aloitimme pitkän matkan kohti Nakkilaa.

Olimme perillä lopulta iltaseitsemän tuntumassa ja onneksi keli ei ollut sääennusteen mukaisesti sateinen vaan oikein upea. Ja lepinkäinen näkyi jo päätien varteen, mutta paljon paremmin käveltyämme muiden bongareiden luokse muutaman sadan metrin päähän peltotien varteen. Lopulta pääsimme kuvaamaan lintua vain noin kymmenestä metristä, kun se itse hakeutui lähellämme olleiden putkikasvien latvoihin väijymään saalista. Suurella peltoaukealla oli myös järjettömästi suokukkoja, arviolta ainakin 800 lintua sekä näitä jahtaamassa muuttohaukka, josta sain ihme kyllä nyt vasta vuodenpinnan. Hieman turhankin lähellä lepinkäistä väijyi myös ampuhaukka, mutta lepinkäinen pysyi niin lähellä meitä bongareita, että se oli turvassa.

Kuvailtuamme lepinkäistä lähes hämärään asti, soitin vanhalle ystävälleni Hannes Tiiralle, joka jo toistamiseen vuoden sisään lupasi meidän majoittua hänen kesämökilleen Porin Preiviikiin. Käytyämme syömässä jatkoimme mökille nukkumaan. Yöllä heräsimme kuuntelemaan ainakin parin lehtopöllön sekä huuhkajan huutelua.

3.9. suuntasimme heti auringon noustua retkelle. Ensin ajoimme Kirrinsantaan ja sen lähirannoille, josta löysimme mereltä useita räyskiä ja Technipin altaalta pari suosirriä, muutaman pikkusirrin sekä jostain altaalle lentäneen pulmussirrin (vuodari). Käytyämme aamupalalla jatkoimme Yyteriin, jossa kolusimme rantoja muutaman tunnin havaiten 65 suosirriä, 28 pikkusirriä, 4 isosirriä, 5 kuovisirriä, tundrakurmitsan, punakuirin, 5 ristisorsaa, ampuhaukan, 4 lapinkirvistä ym.

Lopulta palattuamme autolle, päätimme lähteä kotimatkalle. Poikkesimme kuitenkin vielä Leistijärvelle, jossa oli kyllä ilmeisesti havaittu vielä punapyrstölepinkäistä, mutta tiedonkulku oli ollut varsin huonoa, joten päätimme käydä vielä hieman tsekkaamassa tilannetta pelipaikalla. Lopulta jäi hieman epävarma fiilis, oliko siellä oikeaa lepinkäistä ollutkaan, mutta jos oli, niin varpushaukka oli sen ilmeisesti päästänyt hengiltä, sillä monen tunnin hakemisella sitä ei enää oltu havaittu eikä enää koskaan havaittukaan. Muutenkin lintuja oli nyt vähemmän peltoaukealla, joten kolmen aikoihin lähdimme ajelemaan kohti itää. Lopulta olin kotona iltakymmenen jälkeen, joten rankka mutta onneksi taas kerran onnistunut bongausreissu oli takana.

4.9. illalla kävimme pikaisesti Siikalahdella, jossa yhä vain tuntui olevan todella vähän lintuja! Haapanoita oli joitakin kymmeniä, laulujoutsenia 46, nokikanoja 80 mutta osa varmaan piilossa, yksi uivelo ja pari huutelevaa luhtakanaa.

J.A.