Paksujalka

Heinäkuun pitkän hellejakson aikana en paljon retkeillyt. Oikeastaan ainoa mainittava lintuhavainto tuli sekin täysin odottamatta ja yllättäen, kun salibandytreenien jälkeen olimme joukkueen kanssa nauttimassa huurteisia paikallisen Aseman baarin terassilla: haukansilmäinen maalivahtimme huudahti viereisestä pöydästä, että: “Janne, mikä haukka?” ja raiteiden yläpuolella kaarteli komea haarahaukka! Lintu pyöri hetken komeasti päällämme kuin raiteiden reunustoilta raatoja hakien ja lähti kohta valumaan kohti Siikalahtea. Lintutiedotusviesti tapauksesta oli taas tyylini mukainen: Haarahaukka PARIKK Kangaskylä, Aseman terassin yllä, lähti Siikalahdelle. PaU:n säbäporukasta aalja. Jotenkin olen aina kuvitellut, että muutkin kuin minä pitäisivät tällaisista värikkäämmistä viesteistä enemmän kuin perinteisistä ed.p.

Helteistä piittaamatta treenasin todella kovaa niin salilla kuin rullaillen ja jopa lenkkeillen sekä tietysti salibandya pelaillen. 27.7. olin ekalla pitemmällä, n, 9km lenkillä, kun Lappeenrannan Joutsenon Konnunsuolla taas tapahtui. Tietysti itse sain tiedon tapahtumista vasta lenkiltä autolle palattuani, kun luin puhelimestani viestin, joka kertoi Pirhosen “jampan” löytäneen paksujalan! Päätin silti pysyä osin alkuperäisessä suunnitelmassani eli suuntasin vielä punttisalille, mutta sitten en enää malttanut mennäkään kavereiden kanssa sovitusti katsomaan jalkapallomatsia telkkarista vaan päätin lähteä kohti Konnunsuota. Olin ensin ajatellut lähteväni vasta pelin jälkeen, sillä eihän paksujalka ennen yötä mihinkään katoaisi…
Tunnin ajon jälkeen olin vihdoin Konnunsuolla ja onnekseni paksujalka oli edelleen hyvin hallinnassa. Harmi kyllä se ei enää ollut tornin edustalla, josta se oli löytynyt vaan aika kaukana pellon perällä. Niinpä kuvat ja videot linnusta jäivät perin vaatimattomiksi. Jonkin aikaa lintu tepasteli pellolla ihan avoimesti ja aktiivisesti, mutta sitten se painui pitempään kasvustoon piiloon. Bongareita saapui tietysti yhä lisää, joten lintua odoteltiin kuumeisesti taas näkyville, mutta yllättäen sen löysikin Karri Kuitunen aivan eri paikasta, laskeutumassa hyyppien kanssa viereiselle pellolle! Niinpä ajoimme vajaan kilometrin tälle paikalle ja nyt kaikki pääsivät näkemään linnun. Kohta se kuitenkin nousi taas hyyppien kanssa taivaalle ratsastajan ajamana ja lähti aika kauas etelää kohti, jossa se erosi hyypistä ja näytti laskeutuvan, mutta enää sitä ei kuitenkaan löytynyt. Aika pian lähdinkin sitten ajelemaan kotia kohti.

28.7. heräsin aamulla jo aikaisin ja viideltä olin jo staijaamassa Kirkkoselälle, mutta mitään ei tyynessä ja helteisessä kelissä liikkunut. Niinpä jatkoin Siikalahdelle, jossa oli aivan yhtä hiljaista sielläkin. Mutta tulipahan ainakin tieto siitä, etten varmaan ollut kauheasti menettänyt, kun en kovin monta kertaa ollut retkellä käynyt muina aamuina.
Päivän paras havainto oli idänritariyökkönen, joka pyrki meille sisään ensin ikkunan kautta räksää pakoon, jolloin räksä paukautti ikkunaan ja kuoli ja sitten myöhemmin vielä ovenkin kautta, mutta hyttysverkko esti otuksen aikeet. Valitettavasti tämä valtava perhonen ei lopulta laskeutunut ollenkaan ja katosi pian kaupoille päin.

J.A.