. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Perjantaina 25.5. ajoimme Lappeenrannasta liikkeelle lähteneen ja minut Parikkalasta kyytiin poimineen Kiljusen “Jassin” kanssa kauas Oulun tienoille. Matka oli pitkä ja havaintoja ei juuri matkan varrella tehty mutta lopulta olimme Kiimingin Jäälissä Nyströmin Harryn ja Jaanan luona, jossa loppuilta kului mukavasti hieman seuraavana aamuna alkavaa PPLY:n 24 tunnin linturallia välillä suunnitellen.

26.5. heräsimme seitsemän aikoihin ja kahdeksalta haimme joukkueemme neljännen lenkin Antti Vierimaan Oulun toiselta puolelta Heikkilänkankaalta kyytiin. Olimme päättäneet tehdä vielä viimeiset pohjustukset ennen kisaa. Anttihan oli pohjustellut viikolla siellä täällä ihan urakalla ja Harrykin mukavasti Oulun paikkoja. Oritkarissa emme nähneet toivomaamme lajia, mutta pari peltopyytä piipersi heinikossa. Pateniemen venerannasta näkyikin sitten vaikka ja mitä ja hetken jo epäröimme, olisiko se kuitenkin se oikea aloituspaikka rallillemme, mutta vaikka havikseen kertyi kuikkia, mustalintuja, alleja, pilkkasiipiä, räyskiä, valkoposkihanhia, fasaani, merikihu ym. päätimme pysyä edellisiltana lukkoon lyömässä suunnitelmassamme.

Pohjustimme vielä Pyykösjärven sekä erään pikkujärven ennen kuin ajoimme kymmenen jälkeen Sanginjoelle. Aloituspaikkamme oli jo kerran aikaisemminkin aloituspaikkanamme toiminut ja hyväksi koettu metsäalue. Kuljimme metsässä jonkin aikaa havaiten lähinnä vain tavallisia metsälintuja ja huoli alkoi jo hiipiä puseroon, löytäisimmekö mitään tarpeeksi hyvää. Harry jäi koluamaan metsän eri osaa, kun me muut jatkoimme pitemmälle pohjustamaan uusia kohteita. Klo 11:14 sitten kuulin vierestämme heikkoa tikan koputusta ja pian näimme pohjantikan lennähtävän kauemmas metsään. Onneksi se jäi eräälle rungolle näkyviin ja sitten pikapuhelu Harrylle ja se oli diili, siitä se alkoi! Itse hieman epäröin, oliko aloitus mistään kotoisin, varsinkin kun meillä oli pohjantikka pohjustettuna pesästäkin, mutta onneksi taivaalta kuulunut ääni toi helpotuksen – ylitsemme lensi pari isokäpylintua äännellen! Soitin tästäkin vielä Harrylle ja kuinka ollakaan samat linnut saapuivat tuolloin juuri hänen yläpuolelle.
Metsä oli yllättäen juuri tuolloin hiljentynyt ja perusmetsälintuja ei sitten enää ollutkaan äänessä. Onneksi Harryn luo palattuamme olimme kuitenkin kuitanneet pikkukäpylintuja sekä puukiipijän ja Harryn luona odottivat närhi, hippiäinen ja töyhtötiainen. Pikkumatkan päässä oli sitten vielä pohjustamamme varpuspöllö – eli aloitus oli kuin olikin ollut onnistunut!

Jatkoimme seuraavaksi Asmonkorpeen matkalla kuusitiaisen kuullen ja pikkusieppo kuuluikin sitten jo autoon! Kolusimme vielä hieman metsiä mutta lopulta olimme matkalla pois Sanginjoelta aikaisemmin kuin olimme suunnitelleet. Pointsasimme peltosirkun eräältä pellolta ja kohta olimme sitten Oulun liikenteen seassa matelemassa kohti Pateniemeä. Linnut olivat todella pelottavasti vähentyneet, mutta sentään valkoposkihanhet, allit, ristisorsat ja muutamat muut tavalliset lajit saatiin listattua. Ja pian olimme jo Toppilassa, josta pienen etsiskelyn jälkeen löytyi komea koiras mustaleppälintu laulamasta täysin palkein, mukavasti hieman eri paikassa kuin mihin on totuttu.

Hietasaaressa oli sitten liikenneruuhka, kun Tervamaratonjuoksijat ruuhkauttivat kaikki lähitiet. Niinpä lopulta kävelimme juoksijoiden rinnalla kohti seuraavia kohdelajejamme. Kävelyn varrella kuulimme jopa neljä mustapääkerttua, urpiaisen sekä lopulta pohjustamamme pikkutikankin. Valitettavasti lyhyesti kuulemani tikli ei suostunut ääntelemään toistamiseen saati sitten näyttäytymään, sirittäjä kuitenkin hoidettiin vielä toiselta puolelta Hietasaarta.

Oritkarissa ei vieläkään juhlittu mutta pari uuttukyyhkyä sentään hoitui lopulta. Kiviniemen lintutornilla oli todella tuulista mutta ensimmäinen pensaskerttuhan kuuluu aina täällä. Pari harmaasorsaa näkyi myös sekä Jassille elikseksi pikkutiira. Iinatin kasalta ei tuulen takia irronnut odottamiamme petolintuja, mutta hemppoja sentään näkyi. Oulunsalon Vihiluodosta näkyi parempina vain neljä harmaasorsaa mutta sehän meillä jo oli lajilistallamme. Kempeleen Teppolassa näkyi kolme fasaania ja lisää uuttukyyhkyjä ja pian näimme vielä neljännenkin fasaanin. Sitten olikin aika siirtyä motaria pitkin Liminkaan.

Limingan Kirkonkylältä löytyi muutamassa sekunnissa turkinkyyhky ja pian parkkeerasimme Virkkulaan. Uusi “Ruokokahlaaja” -torni (kammottava nimi) tarjosi meille tyhjyyttä! Enpä ollut koskaan nähnyt Virkkulan tienoota keväällä yhtä linnuttomana! Sentään jokunen merikotka, heinätavi ja pari suosirriä nähtiin, mutta yllättävän nopeasti jatkoimme matkaamme. Kottaraiset hoituivat sieltä mistä pitikin ja sitten jatkoimme kohti lempilintutorniani eli Lumijoen Sannanlahtea. Eikä Sannanlahti pettänyt taaskaan, jo matkalla näimme pyyn ja tornilta löytyi neljä punakuiria sekä sokerina pohjalla kaukainen mutta niin ihana rantakurvi! Valitettavasti muutamaa viikkoa aiemmin löytämääni mandariinisorsaa ei näkynyt vaikka se yhä paikalla olikin.

Pidimme kiirettä ja matkalla suopöllön kuitattuamme jatkoimme tyhjältä Karinkannan peltoaukealta tyhjän Siikajoen Alhonmäen kautta Tauvoon. Tauvontien varren merihanhiparvessa köllötteli yllättäen vanha tundrahanhi ja pian parkkeerasimme Munahiedan parkkipaikalle. Pitkä kävely Ulkonokalla tuotti käenpiian, merikihun, räyskän, ainakin 200 suosirriä, 2 pikkusirriä, 12 jänkäsirriäistä, 3 punakuiria, 40 mustalintua, 2 pilkkasiipeä sekä nuolihaukan. Kahlaajia olisi ollut Ulkonokan perällä enemmänkin, mutta rallisäännöistä ei oikein oltu perillä ja emme kävelleet kuin sen verran Ulkonokkaa kuin normaalilla veden korkeudella olisi päässyt. Nyt vesi oli todella alhaalla ja hiekkarantaa olisi päässyt kiertämään koko Ulkonokan helposti vaelluskengissä. Olisihan siellä ollut lisälajeja tarjolla, mutta näin pysyimme ainakin aikataulussamme. Säikänlahden ruovikkohelvetti tarjosi kuin tarjosikin meille punasotkan ja sitten jatkoimmekin kohti Raahea.

Satasen vauhdissa jossain päin Raahea käytiin yksi ikimuistoisimmista keskusteluista. “Pitäisi jossain kuunnella vähän yölaulajia?”. “Satakieliä on varmasti tullut paljon, kun on ollut hyvät muuttosäät.” “Olisko tuo bussipysäkki hyvä?” Tässä vaiheessa pikkuvauhdissa raotettiin hieman ikkunoita ja – “Satakieli!” Ei tarvinnut pysähtyä ja matka jatkui…

Vuorokauden vaihduttua edessä oli yksi Antin pohjustushelmistä! Ensin katselimme reissun toista varpuspöllöä, joka innostui hetken kestäneeseen vihellyskonserttiinkin ja pian komppasimme erään järven rannalta pari riekkoa ja päälle kuuntelimme parissakin paikassa klopsuttaneita jänkäkurppia! Ihanaa!

Raahen kaatopaikka ei tänäkään vuonna tuottanut huuhkajaa, joten jatkoimme parille pikkulutakolle, joilla havaitsimme mustakurkku-uikun sekä taas satakielen. Raahen Lapaluodon satamassa pikapysähdys tuotti samassa putken kuvassa olleet kyhmyjoutsenet ja kanadanhanhen sekä Harryn käsittämättömästi nyppäämän karikukon pään. Kaipa sillä päällä vartalokin oli, kun pää kuitenkin liikkui? Oli siinä paikallisella kutevalla nuorisolla ihmeteltävää, kun neljä aikamiestä hyppi ja hihkui ja paiskoi yläfemmoja sataman parkkipaikalla! Juhlahumuumme paikallinen nuoriso ei muutenkaan olisi tainnut liittyä sillä he olivat yhä hautajaistunnelmissa, parkkipaikalle rikkoutuneen olutpullon vieressä kun paloi kynttilä.

Pyhäjoelle oli pitkältä tuntunut matka eikä ruisrääkkiä saati yölaulajia kuulunut, no taas satakieli sentään. Heinikarinlammella kuului perinteisesti luhtahuitti mutta vähemmän perinteinen oli keskellä lampea pajuissa laulanut viitakerttunen! Läheisellä Hietakarinlahdella huittaili sitten toinen huitti. Pikainen Parhalahden lintutornikäynti tuotti vain pesiä tyhjentäneen siniketun eli naalin. Olisi haulikolle töitä! Sitten pitikin suunnata taas tutuille hyville pelloille, joilta löytyi pari peltopyytä, pikkukuovi sekä yllättäen myös peukaloinen. Pusikkojen kuunteluajelu tuotti taas yhden satakielen sekä jo toisen peukaloisen.

Sitten olikin aamustaijin vuoro ja kohteeksi oli valittu Pyhäjoen Elävisluoto. Jo matkalla lauloi rautiainen ja rantaan päästyämme näkyivät heti ensimmäiset kaakkurit. Ja kaakkureita menikin merellä sitten enemmän kuin tarpeeksi, muttei yhtään kuikkaa! Kolme härkälintua, mustalintuja, pilkkasiipiä ja mukavat seitsemän ruokkia (Jassin toinen elis) olivat muita merellä lentäneitä siivekkäitä. Lähiluodoilla oli valkoposkihanhia, selkälokkeja, kaksi karikukkoa ja uimassa näkyi neljä mustakurkku-uikkua. Ja keli oli mitä mainioin! Silti lopulta oli pakko lopettaa, vaikka kuikan puuttuminen yhä lajilistaltamme kirvelikin.

Mutta meillä oli jo kiire Antin toiseen käsittämättömään pohjustussuoritukseen Siikajoen Varttiin. Olivathan siellä muutkin joukkueet käyneet ja niittysuohaukankin havainneet, mutta meillä meni, uskallan väittää, paremmin. Saldomme oli kaksi niittysuohaukkaa, sinisuohaukka, kaksi peltopyytä, neljä pikkulepinkäistä, nuolihaukka, käenpiika, palokärki, viirupöllön maastopoikanen, kalasääski ja vihdoin se ehkä eniten toivomamme lajikin eli metso!

Jo illalla olimme tienneet, että loppurallista meidän päätähtäimemme olisi petolinnuissa, joita meiltä puuttui yhä vino pino. Niinpä suunnittelimme loppureitillemme kaksi käyntiä Siikajoen Alhonmäelle, mutta ensimmäisellä niistä näimme vain kangaskiurun – ei petoja lainkaan. Siikajoen rannoillekin oli mentävä, sillä olihan meillä yhä suhteellisen tavallisia puutteita myös rantalinnustossa. Säären rannasta löytämämme lampiviklo oli kuitenkin jotain hieman parempaa kuin mitä olimme odottaneet, toki vihdoin näkyi myös ensimmäinen merimetsokin! Kivikasan pelloilta hoitui myös prjojektilaji eli ampuhaukka, aivan samaan tapaan kuin muutama vuosi aiemminkin! Karinkannasta ei löytynyt keräkurmitsoita saati muitakaan pinnoja, vain kanadanhanhi. Varessäikässä vihdoin näkyi kuikkakin, joka oli mielestämme se viimeinen todella helppo puutteemme. Niinpä kiiruhdimme vielä lopettamaan rallimme Alhonmäelle, jonne saapuessamme meillä oli vielä 40 minuuttia peliaikaa jäljellä. Pitkään oli täysin hiljaista ja taivaalta löytyi vain jokunen kurkiparvi. Lopulta näin hiirihaukan, jonka kuitenkin vain yksi joukkueestamme ehti tunnistaa ennen kuin se tipahti metsän taakse. Lopulta staijimme palkittiin kun pari mehiläishaukkaa löytyi kaartelemasta metsien päältä. Ja pian löytyi sitten piekana ja samaan aikaan Jassi huuteli hiirihaukan tulevan kohti – huikeaa! Hiirihaukka oli sitten viimeinen lajimme ja sen havaitsimme klo 11:03 eli 10 minuuttia ennen rallin loppumista.

Lopullinen lajimäärämme oli ihanat 165 lajia, jonka tiesimme olevan kautta aikain kolmanneksi kovin tulos PPLY-rallissa. Niinpä ajattelimme, että mikäli joku joukkue meidät vielä voittaisi, olisimme silti erittäin tyytyväisiä ralliimme! Mielestämme lintuja ei mitenkään ollut missään ollut erityisen paljon, olimme vain onnistuneet kaivamaan lajilistallemme lähes kaikki mahdolliset lajit. 80 peruslaji ykkösen lajilistasta meillä oli kaikki lajit ja kakkosen 40 lajista meiltä puuttuivat ainoastaan uivelo sekä vesipääsky.

Purku oli ihan alkuun jännä, kun useampi joukkue oli nähnyt yhtä – kolmea lajia lukuun ottamatta kaikki huutolajit ja huutolajeistakin kolme joukkuetta oli pitkään nähnyt kaikki. Mutta sitten, kun metsälajeja alettiin huutaa, me jatkoimme hienoa putkea ja pikkuhiljaa kaksi muuta alkuun tiukasti kampoihin pistänyttä joukkuetta alkoi jäädä jälkeen. Pitkän putkemme katkaisi lopulta muuttohaukka, joka oli siis ensimmäinen huudettu laji, jota emme olleet nähneet. Kohta ero toisena olleeseen joukkueeseen oli revennyt jopa kymmeneen lajiin, mutta sitten alettiin huudella niin kovia lajeja, että meilläkin alkoi olla ei-oota lähes yhtä usein kuin joota ja lopulta enemmänkin ei-oota. Kultasija oli kuitenkin jo ratkennut ja vaikka lopulta me huusimme viimeisen lajimme ennen muutamaa muuta joukkuetta, jäi hopeajoukkue meistä lopulta kuuden lajin ja pronssijoukkue kahdeksan lajin päähän. Koko rallin yhteislajimäärä kohosi lopulta 201 lajiin!

Ihanat miehet retkellä -niminen joukkueemme ei lopulta sen suuremmin päässyt voittoa juhlimaan, sillä purun päätyttyä muut joukkueet pply:läiseen tyyliin karkasivat paikalta ja vain muutama kilpakumppani vaivautui meitä edes onnittelemaan. Perinteiset joukkuekuvatkin jäivät lähes ottamatta, onneksi hopeajoukkueen Petri Lampila lupautui hätiin ja joukkuekuva saatiin parkkipaikalla otettua. Ansaitut kiitokset kuitenkin myös kisan järjestäjille! Ensi vuonna tullaan taas.

28.5. taas Kiimingissä nukutun yön jälkeen lähdimme Jassin kanssa paluumatkalle kohti kaakkoa. Päätimme ajaa Ylivieskan kautta, jossa jätevedenpuhdistamolta pointsasimme kauniin mustakaulauikun Jassille elikseksi. Lintu uiskelteli lutakolla välillä huudellen ja aggressiivisia mustakurkku-uikkuja pakoon singahdellen. Loppupäivä menikin sitten saderintaman alla kotiin ajellen. Lopulta seitsemän aikaan kävimme vielä pointsaamassa viirupöllön jassille ekly-vuodariksi ja pian olinkin kotona. Jassilla oli vielä edessä Lappeenrantaan ajo. Mukava pidennetty viikonloppureissu oli lopussa! Ja voittajien on helppo hymyillä seuraava vuosi!

J.A.

Olen perinteisesti vetänyt arktika-aikaan lintureissun Hollantilaisille. Tänä vuonna ryhmä koostui erään lintukerhon jäsenistä ja lähinnä naisista. Aivan kuten Suomessakin, on Hollannissa uusista lintuharrastajista suurin osa naisia. Menin ryhmää vastaan lentokentälle hyvissä ajoin perjantaina. Junamatkalla kuulin että Virolahdella on käynnissä valtaisa muuttoryntäys, mikä tietysti oli meidän kannaltamme harmi.

Saatuani porukan kasaan ajelimme majapaikkaamme Harjun oppilaitokselle ja virittelimme retkikamppeet valmiiksi. Aamun muuttorynnistys tiesi, ettei illalla ollut enää todennäköisesti massamuuttoa. Näimme kuitenkin mukavasti vesilintuja ja paikallista linnustoa. Matkalla staijipaikalle kävimme bongaamassa Lintulahdessa maassa hyppineen arokotkan.

Lauantaina aamu valkeni lähes tyynenä. Saimme vauhtia aamutoimiimme, kun kuulimme että jo vuosia Hurpun edustalla vieraillut kyhmyhaahka olisi jälleen näkösällä. Verkkokalliolle päästyämme saimme kuitenkin pettyä; lintu oli lennähtänyt niemen taakse piiloon. Nuijasin siis lajin jo ties kuinka monetta vuotta peräkkäin. Kun merellä ei näkynyt mitään ihmeempää liikettä, tutkimme rapakivigraniittia ja mereltä lepäilemään laskeutuneita kuoriaisia. Päätimme mennä niemen toiselle puolelle etsimään siellä mahdollisesti uiskentelevaa kyhmyhaahkaa sitä kuitenkaan löytämättä.

Vilkkilänturan tornilla käynti tuotti mm. metsässä laulaneen pikkusiepon. Tornilla oli hetki aikaisemmin näyttäytynyt taas sama arokotka, mutta se oli laskeutunut katveeseen. Kurkelassa taivaalta löytyi nuolihaukkoja, hiirihaukkoja ja mehiläishaukkoja.

Lounaan jälkeen vierailimme Lupinlahden tornilla sekä Haminan kirkkojärvellä. Lämmin keli ei ollut paras mahdollinen havainnointiin, mutta saimme kuitenkin hoidettua paljon peruslajeja. Päiväunien jälkeen lähdimme taas seuraamaan iltamuuttoa Verkkokalliolle. Saimme taas kuulla kyhmyhaahkan juuri säikähtäneen venettä ja lähteneen itään. Pian kuitenkin niemen kärjen ohi meni vene itää kohti ja aloin elätellä toiveita, että se säikäyttäisi kyhmyhaahkan lentoon. Eikä tarvinnut odottaa kuin vartti, kun kyhmyhaahka lennähti täysin näkösälle lintuluodon edustalle. Siinä se yritti tehdä vaikutuksen haahkanaaraisiin siinä kunnolla onnistumatta.

Sunnuntaiaamu jatkui tutuilla rutiineilla, teimme aamupalan neljän maissa ja lähdimme saman tien Hurppuun Verkkokalliolle. Kyhmyhaahka kellui taas luodon edessä. Nyt se oli saanut hurmattua itselleen puolisoksi haahkanaaraan. Välillä nuori merikotka laittoi kaikki linnut liikkeelle syöksymällä pesäkoloniaan.

Lintulahden pihalla ihmettelimme pesää rakentavaa pikkutikkaparia, viitakerttusia ja uudelle kahlaajamutelikolle laskeutuneita kahlaajia. Piipahdimme myös katsomassa Virojoen keskustassa olleen lintumaalareiden näyttelyn. Arktika-aiheiset teokset auttoivat selvästi ymmärtämään miten me suomalaiset näemme tämän muuttotapahtuman.

Maittavan lounaan jälkeen vetäydyimme parin tunnin päiväunille. Kahden maissa pakkasimme kimpsut ja kampsut kasaan ja suuntasimme kohti Parikkalaa. Matkalla pysähdyimme muutamassa paikassa ihmettelemässä löytyisikö taivaalta jotain harvinaisempia petolintuja. Piippariin kun tuli koko ajan viestejä etelä-rannikolta hienoista petohavainnoista. Reittimme hipoi itä-rajaa välillä hyvinkin läheltä.

Oronmyllylle majoittumisen ja kunnon illallisen jälkeen oli jälleen aika painua pehkuihin.

Maanantaiaamun ohjelmassa oli retkeilyä Siikalahden ympäristössä. Kävimme myös tarkistamassa kahden pöllönpöntön helmi- ja varpuspöllöpesintöjen tilanteen. Molemmilla oli yllättäen vielä munapesä, joten toivottuihin rengasteluihin ei vielä päästy. Aamupalan jälkeen oli luvassa metsäretkeilyä aina lounaaseen asti. Onnistuimme havaitsemaan mm. pikkusiepon, idänuunilinnun, pyyn ja harmaapäätikan.

Koko porukka otti jälleen parin tunnin päiväunet ennen pitkää ajoa Värtsilän kautta Kitsin kylälle Pohjois-Karjalan korpimaille. Pysähtelimme matkalla lintupaikoilla aina kun matkaväsymys alkoi painaa. Soratieltä lähti pyitä ja teeriä hiekan syönniltä. Kun vihdoin saavuimme perille, oli tunnelma jälleen kuin olisi mummolaan tullut. Pöydässä odotti maittava ruoka ja vieraita innokkaasti odottava isäntäväki. Pihalla pyöri kapustarintoja, tilhiä ja pääskyt pörräsivät rakennusten yllä. Isänniltä kuulimme että keräkurmitsat olivat harmittavasti lähteneet juuri paria päivää ennen.

Suurin osa porukasta majoittui vanhaan kansakouluun, loput kahteen hirsimökkiin. Nukahtamisessa ei varmasti kenelläkään ollut vaikeuksia!

Tiistai alkoi aamupalalla auringonnousun aikaan vähän neljän jälkeen. Yöllä oli ollut kirkas keli ja maa oli huurteessa. Ajelimme hiekkateitä lempivaaralleni keskelle korpea. Matkalla tienvarressa kyykisteli pyitä ja yksi koppelo. Kaikki eivät kuitenkaan ehtineet näitä näkemään. Yhdellä pysähdyksellä lauloi lintu jota emme meinanneet saada määritettyä. Laulussa oli tuttuja elementtejä monelta lajilta, mutta mitään niistä se ei laulanut kunnolla. Loppujen lopuksi laulaja oli hernekerttu jonka repertuaariin kuului mm. hyvin aidon kuuloinen sinipyrstön laulu, mutta ei sen omaa pulputusta.

Heti parkkipaikalle kuului yksi tavoitelajeistamme. Sinipyrstö lauloi vaaran kupeessa korkeiden kuusten latvoissa. Kiertelimme vaaran rinteillä ainakin neljä tuntia lintuja havainnoiden. Saldona oli viisi pikkusieppoa, kaksi sinipyrstöä, peukaloisia, pohjantikkoja, vihelteleviä pyitä ja muuttavia käpylintuja.

Päiväunien jälkeen suuntasimme Erä-Eeron petokojulle. Kunnon ohjeistuksen jälkeen siirryimme kahteen kojuun. Eero levitteli eläinten eväitä ympäri aluetta. Hän myös sipaisi muutaman lohipalasen aivan kojumme eteen puihin ja yksi palanen päätyi lähes jalkojeni alle kojun seinän viereen. Kun kaikki oli valmista, kävi Eero hyvästelemässä molemmat kojut ja odotus alkoi.

Vajaan tunnin odottelun jälkeen saapui ensimmäinen ahma, loikkien vastakkaisen vaaran rinnettä alas. Se kävi läpi tarjoomukset ja valitsi mukaansa muutaman ison palasen. Ahman poistuttua kestikin pitkään että seuraava nisäkäs saapui paikalle. Korpit ja muut linnut olivat levottomia, mutta emme nähneet levottomuuden aiheuttajaa. Ehkä joku haaskalla käyvistä kotkista oli levottomuuden syy. Tilanteen rauhoituttua seurailimme lintujen puuhia, kalalokkien tappeluja, käpytikkojen touhuja ja kuuntelimme ohi lentävien lintujen ääniä. Viimeisten auringonsäteiden osuessa maahan tuli paikalle erittäin kaunis kettu. Se kävi nopeasti rouskuttelemassa possun kylkiluita ja poistui sitten takaisin metsän kätköihin. Hämärän laskeuduttua tuli paikalle vuoron perään useita kertoja ainakin pari ahmaa. Yksi niistä kävi kiipeilemässä kojumme lähipuissa ja kävipä se hakemassa lihapalasen seinän takaa vain kolmenkymmenen sentin päästä varpaistani. Koko porukalla oli naurussa piteleminen ahman touhuja seuratessa. Kettu vieraili vielä uudelleen yön pimeimpinä tunteina.

Aamu olikin sitten hiljaisempi. Linnut alkoivat heräillä kolmelta eikä ahmoja enää näkynyt. Lintujen touhuissa riitti kuitenkin seurattavaa. Eero tuli hakemaan meitä seitsemältä. Ihmettelimme autolle kävellessä pehmeälle hiekkatielle painuneita jälkiä. Paljastui että ahman pentukin oli ollut lähellä, mutta emo ei tuonut sitä näytille.

Paluumatkalla tienvarresta lähti pari koppeloa ja teeriä. Aamiaisen jälkeen kaikki yön valvoneet siirtyivät untenmaille. Muutamat ehtivät tutustua vielä ennen nukkumaan menoa Kitsin uskomattomaan kotimuseoon, jossa on yli tuhat syrjäseutujen elinkeinoihin liittyvää esinettä. Lisäksi kävimme katsomassa toinen toistaan upeampia entisöityjä moottoriajoneuvoja ja traktoreita.

Keskellä metsämannerta sijaitsevat pellot ja koristepensaat houkuttelevat muuttajia laskeutumaan. Nytkin pihapensaiden juurella hyppi mm. satakieli, punavarpusia ja kirjosieppoja. Aikaisemmilla reissuilla pihalla pyörineet sinirinnat ja tunturikiurut olivat tänä vuonna ehtineet jo pohjoisemmaksi.

Päiväunien ja lounaan jälkeen kaikki olivat valmiina lähtemään retkellä Patvinsuon kansallispuiston poluille. Kävelimme Teretin lintutornille mukavan lämpimässä säässä. Matkalla havaitsimme mm. pohjantikan, riekon, keltavästäräkkejä ja suon kahlaajia.

Sää oli upea ja rämeillä kukkivat suokukat. Näimme myös kyyn ja joukoittain pitkoksia kulkureittinään käyttäviä ötököitä.

Illallisen jälkeen kiertelimme Kitsin ympäristössä. Teerien soidin kuului kauempaa ja järvellä lensivät metsähanhet sekä yksinäinen sepelhanhi. Mäen yli lensi käpylintuja ja tilhiä. Auringon laskettua oli jälleen nukkumaan menon aika.

Torstaiaamu olikin sitten taas kylmä. Auton ikkunat olivat jäässä ja sumu peitti lammet. Kiertelimme hyviä pohjansirkkupaikkoja ja kanalintuteitä. Yhtään laulavaa pohjansirkkua emme löytäneet; vain tiksuvia muutolla levähtäviä lintuja, jotka eivät millään halunneet näyttäytyä kunnolla. Suurimmalta osalta jäikin tämä laji pelkkien äänihavaintojen varaan. Metsätieltä lähti jälleen lentoon koppelo ja naaras teeri poseerasi tien varrella pidemmän aikaa. Erään lammen rannassa pääsimme ihailemaan aurinkoa ottavia tilhiä lähietäisyydeltä.

Aamiaisen jälkeen keräsimme matkatavarat kasaan ja jätimme hyvästit kitsin väelle. Suuntasimme retkelle Autiovaaran polulle. Polun varrella olivat myrskyt kaataneet jonkin verran puita, joita välillä joutui kiertämään. Reitin varrelle osui neljä pikkusieppoa ja kaksi idänuunilintua sekä tavallisempia metsien lintulajeja.

Tällä kertaa ajoimme Parikkalaan isompia teitä pitkin. Matkalla näimme komean lapinpöllön ja Parikkalaan päästyämme pysähdyimme Pohjanrannassa ja Tetrisuolla kunnes oli aika suunnata illalliselle. Illallisen jälkeen oli luvassa viirupöllön rengastus. Viirarimammamme on vuosi vuodelta äkäisempi ja tänä vuonna se onnistui kopsauttamaan Jannelta kypärän päästä. Emo hyökkäilee jatkuvasti, joten salakuljetamme poikaset rengastettavaksi autoon. Kun emo ei kuule poikasen nokan napsuntaa, niin se ei enää tiedä missä poikanen on ja sen voi rengastaa autossa kaikessa rauhassa. Koettelemuksesta selvittyämme oli vuorossa varpuspöllön pesän tarkistaminen. Tässäkin varpuspöllön pöntössä oli vasta munia, joiden kuoriutuminen on kuitenkin varmasti lähellä.

Perjantaiaamuna lähdimme metsäretkelle ennen viittä. Metsissä kierrellessämme tulivat vastaan mm. kuukkelit ja hyvin näyttäytynyt pyy. Tyytyväisenä palasimme aamiaiselle.

Aamiaisen jälkeen oli luvassa retkeilyä Laatokan-Karjalaisilla lehtomailla. Satakielet lauloivat, valkoselkätikka rummutti ja kuhankeittäjät lurittelivat. Äänimaailma oli Pohjois-Karjalaan verrattuna melkoisen erilainen. Kävimme myös Siikalahdella katsomassa härkälintuja ja sekä vesilintuja.

Oronmyllyn pihalla ihmettelimme männyssä ruokailleita isokäpylintuja. Päiväretkellä kävimme vielä etsimässä peltosirkkuja, mutta entiset reviirit olivat vielä tyhjänä. Ajoimme vielä maisemareittiä aivan itärajaa pitkin Siikalahdelle, jossa mustakurkku-uikut soidinsivat aivan patotien lavan edustalla.

Iltapäivän kohokohta oli kuitenkin ehdottomasti saunominen. Hollannissa on mahdollisuus saunomiseen useissa paikoissa, mutta sikäläinen ”suomalainen” sauna on kyllä kaikkea muuta kuin aito suomalainen sauna. Järvessä pulahteluun ja saunomiseen ihastuneita retkeläisiä oli vaikea saada pois saunalta, vaikka illallinen jo odotti. Illallisen jälkeen kaikki kävivät nukkumaan, jotta yöretkellä ei väsyttäisi liikaa.

Lähdimme lauantaina puoliltaöin yölaulajaretkelle. Retki alkoi jo Oronmyllyn pihasta, jossa kolme kehrääjää suristeli aktiivisesti. Särkisalmella kuuntelimme satakieliä ja viitakerttusia. Parikkalan yölaulajapaikoilla kuulimme kolme pensassirkkalintua, yhden viitasirkkalinnun, parikymmentä viitakerttusta, pari rääkkää, luhtakanoja ja kaulushaikaroita. Ylitsemme muutti vähän väliä valkoposkihanhia, alleja tai sepelhanhia. Kun yleensä yölaulajaretkellä on kylmä, niin tällä kertaa lämpötila pysyi pilvien ansiosta reilusti yli kymmenessä asteessa. Pilvistä oli kuitenkin haittaa. Ollessamme Siikalahdella alkoi sataa, eivätkä luhtahuitit suostuneet enää ääntelemään. Kämpille saavuttuamme kello oli jo lähes viisi ja aamiaiseen vain reilut kolme tuntia.

Koko porukka kuitenkin saapui aamiaiselle ihan ajallaan ja tyytyväisenä yön ja aamun antiin. Aamiaisen jälkeen teimme vielä pienen jalkojen verryttelyretken. Oronmyllyn pihalla majaillut metsäjäniksen poikanen sai ihailijoita, kun se piilotteli kukkapenkin takana.

Puolilta päivin olikin sitten hyvästien aika ja porukka lähti useita elämänpinnoja ja kokemuksia rikkaampana kohti lentokenttää ja Hollantia. Moni suunnitteli jo milloin voisi palata uudelleen!

H.A.

16.5. aamu alkoi mukavasti pihamme yli kahteen otteeseen äännellen lentäneellä isokäpylinnulla. Ehdin vielä käydä Siikalahden Raikanniementien varressa kuulemassa lehtokertun vuodenpinnaksi ennen töihin menoa. Ruokatunnilla tein pikaisesti Tiviänlammen vesilintulaskennan ja työpäivän jälkeen lähdin neljän päivän arktikareissulle Virolahdelle.

Ajoin suoraan Virolahden Vilkkilänturan Kolsinpohjan lintutornille, jonne kävellessä kuulin sirittäjän. Tornilla oli vain yksi henkilö ja hänkin tornin juurella tuijottamassa mäntyjä, joissa hänelle oli kerrottu edellispäivänä potun paikalta löytämän arokotkan istuvan. Kotkaa ei kuitenkaan meinannut millään löytyä. Reilun varttitunnin tuijotuksen jälkeen se kuitenkin löytyi eräästä männystä ja kohta kotka nousikin lentoon ja kierteli hetken todella komeasti lähes suoraan yläpuolellamme. Oltuaan hetken katveessa puiden takana, se palasi takaisin samoihin mäntyihin istuskelemaan. Lintutornilta näkyi edellisiltana paikalle saapuneet kaksi jalohaikaraa, joten arktikalomani oli saanut melkoisen alun!

Ilta-arktikaa katselimme kovassa tuulessa Suojarinteen potun, Variksen Janin ym. kanssa Lakakalliolla, mutta vaisua oli. Lopulta makkaranpaistelun jälkeen puoliltaöin, kömmin autoni perätilaan nukkumaan lähes kallion huipulla.

17.5. heräsin viideltä yhä tuulisessa kelissä ja kävellessäni ensimmäisenä staijarina kallion huipulle ensimmäiset kuikkaparvet jo lensivät ylitseni, taisimme olla hieman myöhässä? Kuikkalintuja meni aamun aikana lopulta 1087 yksilöä (lähes kaikki kuikkia), muuten muutto oli rauhallista, vain viitisen sataa valkoposkihanhea ja 220 muuta määrittämätöntä hanhea, 9 tundrahanhea, 2 harmaasorsaa, 2+1 haarahaukkaa, 3 merikihua, 2 vesipääskyä jne.

Päivällä kävimme potun kanssa taas arokotkaa katsomassa ja taas se istuskeli samoissa männyissä, jalohaikarat olivat lähteneet. Käytyämme Leerviikin rannassa evästämässä ja FotoFennican esittelyssä jatkoimme päivästaijille Vaalimaan eteläpuoleisille aukeille, jossa näimme 8 merikotkaa ja hienon punaruskean 2kv niittysuohaukan! Kauppareissun jälkeen näimme Virojoella komean metson ja Hurpuntiellä kuulimme idänuunilinnun. Iltastaiji Lakakalliolla oli taas yhtä tyhjän kanssa.

18.5. heräsin klo 4:30 sateen piiskatessa auton kattoa ja sumun peittäessä näkyvyyden täysin. Tuntia myöhemmin keli oli yhtä surkea. Lopulta nousin kuuden aikaan sateeseen staijaamaan, olihan tiedossa, että saderintama olisi menossa ohi ja pilvenriekaleiden seasta voisi olla jo muuttoa tulossa läpi. Tunnin kasteltuani itseäni, saimme viestin, että Hurpun edustalle oli laskeutunut kyhmyhaahka ja pienen mietiskelyn jälkeen, kun sadekin yhä vain rankkeni, päätimme lähteä Hilditchin Kaitsun, Janin ja potun kanssa bongaamaan. Kävellessämme Hurpun Verkkokalliota kohti sade lakkasi ja kalliolle päästyämme alkoi taivaalla näkyä ensimmäisiä valkoposkihanhi- ja kuikkaparvia. Kuitattuamme kyhmyhaahkan, aloimme laskea muuttoa. Janin kanssa laskimme kuikkia ja kaitsu lupasi yrittää selvitä hanhikaaoksesta jotenkin. Potu ei ollut ottanut putka mukaan, kun olimme kuvitelleet palaavamme takaisin lakalle, joten potulle jäi tehtäväksi löytää kiikarein mitä tahansa muuta erikoista.

Muutto oli aivan käsittämättömän kovaa ja myötätuulessa parvet vyöryivät ylitsemme käsittämättömän nopeasti! Hanhia meni joka puolella isoissa parvissa osin vielä pilvisellä ja sumuisella taivaalla ja kuikkalintuja näkyi niiden lomassa koko ajan! Muita lajeja ei juuri sekaan mahtunut, 6 lapasotkaa, jokunen alli- ja mustalintuparvi, 8 punakuiria mukanaan yksi tundrakurmitsa, 60 kurmitsalajin parvi liian kaukaa sekä yhteensä 13 merikihua nähtiin. Kahteentoista mennessä muuttoryntäys oli ohi ja olimme neljässä tunnissa nähneet 4804 kuikkalintua (lähes kaikki taas kuikkia) ja koska kaitsu ei millään ollut selvinnyt hanhimassoista yksin käytän tässä apuna naapurirannan Leerviikin lukua hanhista ja arvioin määräksi 110 000! Olimme ehtineet määrittää valkoposkien joukosta vain 25 sepelhanhea eikä yhtään harmaahanhea.
Seuraavat pari tuntia staijasimme lakalla, kunhan ensin olimme saaneet kuivaa vaatetta ylle. Olihan minullakin ollut koko aamun päällä aivan märät kengät, sukat ja hanskat. Hanhimuuttoa jatkui koko päivän ja kahteen mennessä Leerviikissä oli laskettu 130 000 hanhea. Me keskityimme laskuissamme muuhun muuttoon, jota ei kuitenkaan juuri ollut, sentään päivän ja illan aikana näkyi vielä 21 merikihua, 150 sepelhanhea, 2 vesipääskyä sekä mustavaris. Lyhyellä päiväkierroksella muille paikoille emme juuri havainneet mitään, ainoa vuodenpinna oli Vilkkilänturalla laulanut mustapääkerttu.

19.5. staiji alkoi 4:30 mutta meno oli todella vaisua. Yhdessä harvoista valkoposkihanhiparvista oli mukana 80 tundrahanhea ja merikihuja näkyi 5 lintua, kuikkalintuja yhteensä 136. Päiväkierros peltoalueille ei tuottanut sekään kahta koiras pikkulepinkäistä kummempaa ja iltastaijilla ei näkynyt kuin 24 joutsenen parvi sekä jokunen alli-, mustalintu- ja pilkkasiipiparvi (runsausjärjestyksessä, ensimmäisiä jokunen tonni, keskimmäisiä satoja ja viimeisiä kymmeniä).

20.5. sää oli yhä todella leppoisa mutta muutto oli sitäkin rauhallisempaa. 55 kuikkalintua, määritetyistä nyt lähes puolet kaakkureita. merikihuja näkyi 3, ei juuri muuta. Jo seitsemältä kyllästyin itse tapittamaan tyhjää merta ja taivasta ja päätin lähteä kohti kotia ja bongaamaan matkan varrelta keltahemppoa ekly-pinnaksi. Potu päätti tehdä samoin ja saimme houkuteltua myös Janin elisbongaukselle, olihan hänkin lähdössä kotiin. Olimme ajaneet jo 50 kilometriä Savitaipaletta kohti, kun Lintutiedotukseen tuli viesti tulipäähippiäisestä Virolahden Harvajanniemestä! Potun kanssa teimme U-käännöksen, mutta Jani päätti jatkaa Savitaipaleelle. Potu jätti autonsa Virojoelle ja jatkoimme aika vauhdikkaasti pikkuteitä pitkin Harvajanniemeen, jossa tulipäähippiäinen kuului heti autosta noustuamme! Elis molemmille! Kuuntelimme ja itse äänittelin lintua jonkin aikaa ja näimmekin sen vilaukselta, ennen kuin Janin keltahemppoviestin innoittamina, päätimme jatkaa alkuperäisessä suunnitelmassamme ja kohta olimme taas matkalla Savitaipaleelle.

Savitaipaleen S-marketin takaa löytyi ensin Markku Loippo, Vesa Väkevä ja Raine Kekäläinen ym. ja kohta kuului keltahemppokin! Lintu oli kuulemma hyvin arka, joten emme nähneet tarpeelliseksi yrittääkään nähdä lintua vaan käytyämme läheisellä ABC:lla hakemassa evästä olimme valmiit jatkamaan kotejamme kohti. Hieman huumorimielellä näppäilin navigaattoriin kuitenkin Kauhajoen Ikkeläjärven ja kun yllätyksekseni matkaa ei ollutkaan 500 vaan 385 kilometriä, päätin houkutella potua bongaamaan päivän toista elistä. Potu ei oikein ollut innokas, mutta samaan suuntaanhan hän oli jo menossa, joten hulluja kun ollaan, niin päätimme lähteä matkaan. Mikkelissä jätimme potun auton tämän parkkipaikalle ja matkaahan ei enää ollut kuin kolmisensataa kilometriä…

Täytyy myöntää, että matka oli pitkä mutta ihmeen hyvin jaksoimme ja lopulta matka oli ohi yllättävänkin nopeasti. Jo viiden aikaan olimme Kauhajoen Ikkeläjärvellä, jossa järveä kiertävän tien varresta löysimme eräältä pihalta ihmisiä kaukoputkien kanssa järvelle katsomasta. Kysyimme luvan päästä rantaan ja talon asukkaat olivat todella mukavia, he olivatkin jo tien varresta pyytäneet rantaansa yhden bongaripariskunnan. Kohteemme pilkkaniska ei kuitenkaan ollut vakiopaikallaan ja pian jatkoimme isännän ohjeiden mukaisesti järven toiselle puolelle uimarannalle. Itse hän päätti lähteä katsomaan järven vastakkaisen puolen lahtia. Uimarannassa bongaripariskunta oli evästauolla ja väitti, ettei pilkkaniskaa näkynyt täältäkään. Päätimme kuitenkin yrittää itse ja eipä aikaakaan, kun potu plokkasi “melperin” aivan vastarannalta kahden mustalinnun seurasta. Päivän toinen elis!

Hetken linnun touhuiluja katseltuamme päätimme yrittää päästä lähemmäksi ja ajoimme vastakkaiselle puolelle järveä. Siellä tulikin sama paikallinen isäntä vastaan ja hän kertoi käyneensä juuri vain parin sadan metrin päässä linnusta. Hän kysyi luvan, että saimme kaikki mennä erääseen mökkirantaan, mutta valitettavasti linnut eivät enää olleetkaan paikalla. Lopulta palasimme takaisin isännän pihaan, josta linnut taas näkyivät eri puolella järveä. Vielä kerran seurasimme käsittämättömän avuliasta isäntää uuteen mökkirantaan, josta pilkkaniska taas näkyi mutta se oli jämähtänyt mustalintujen ja telkkien kanssa aivan keskelle järveä. Nyt lintu kuitenkin näkyi jo paljon paremmin kuin aiemmin, vaikka olihan se yhä aika kaukana. Paikallisen isännän nimi jäi valitettavasti kysymättä, mutta mainostetaan kiitokseksi hänen autonsa perusteella Kauhajoen rakennusykkösiä!

Paluumatka oli pitkä ja havaintoja ei juuri matkan varrelta tullut, Kihniössä näimme sekä iso- että pikkulepinkäisen. Lopulta olimme kymmenen jälkeen Mikkelissä, josta jatkoin vielä Parikkalaan, jossa pysähdyin pikaisesti Särkisalmella kuuntelemaan viitakerttusen vuodenpinnaksi. Nukkumaan pääsin ennen yhtä. Olipa kuitenkin ollut melkoinen lopetus neljän päivän lomalle!

22.-23.5. kävin lyhyellä yöretkellä Siikalahden tienoilla ja kuulin 13 luhtkanaa, 3 -huittia, 2 ruisrääkkää, 2 pensassirkkalintua, 4 viitakerttusta, rastaskerttusen ja 3 kehrääjää. Seuraavina päivinä tein taas MAALI-vesilintulaskennat joilla ei näkynyt mitään parempaa, 2 pyrstötiaista sentään näkyi ja kuhankeittäjä kuului.

24.5. bongasin kultarinnan vuodariksi Tyrjältä ja iltapäivällä kävimme Hannan ja hollantilaisryhmän kanssa rengastamassa viirupöllön poikaset. Ryhmä sai taas katsella touhua autosta, sillä ainoa viirupöllömme oli se tuttu vanha aggressiivinen mamma ja sainpahan siltä taas turpiin oikein huolella. Pehmustettu kypäräkin lensi kerran päästä, kun seisoin tikkailla ja otin poikasia pöntöstä. Varpuspöllöillä oli vielä munat pöntöissään ja kuulimme ohimennen yhden laulavan pikkusieponkin. Kävin vielä itsekseni tarkistamassa kauemman helmipöllön pesintämme ja se olikin hylättym ilmeisesti ruoan vähyys oli saanut emon hylkäämään pesinnän.

J.A.

Perjantaina 11.5. lähdimme Hannan kanssa kohti Virolahtea. Matkalla tarkistimme Rautjärven puolella olevat muutamat pöllön pönttömme, jotka olivat tyhjiä. Viimeiselle viirupöllön pöntölle mennessämme näimme teeren, pyyn ja komean koiras metson.

Koskapa keli oli muuttumassa sateiseksi, emme pitäneet mitään kiirettä Virolahdelle vaan ajoimme Kouvolan Junkkarinjärvelle bongaamaan mustakaulauikkua. Ollessamme kävelemässä rantavallia pitkin uikkupaikkaa kohti alkoi sataa mutta onneksi uikku löytyi silti nopeasti. Vuodariksi näimme paikalla myös harmaasiepon.

Jatkoimme Haminan Lupinlahdelle, jossa rastaskerttunen lauloi sateesta huolimatta aktiivisesti. Kirkkojärvellä satakielet lauloivat vaikka satoi kaatamalla. Niinpä me kulutimme aikaa autossa Suomen lätkämatsia kuunnellen. Sateen vihdoin loputtua yritimme pikkuhuittia turhaan sekä myöskin läheisellä Savilahdella vielä tuntia aiemmin laulanutta ruokosirkkalintua mutta turhaan sitäkin. Sateen loputtua oli alkanut tuulla voimakkaasti, joten ei ihme, että linnut olivat hiljaa. Puolen yön aikoihin ajoimme Virolahdelle ja Hurppuun, jossa päätimme nukkua autossa.

12.5. heräsin klo 4:30 ja viideksi pääsin Hurpun Verkkokalliolle aloittamaan staijia. Tuuli oli lännestä todella voimakas. Ensimmäiseen varttiin ei muuttanut juuri mitään, mutta pikkuhiljaa alkoi näkyä valkoposkihanhiparvia. Niitä meni niin merellä kuin mantereellakin mutta pääosin kaukana. Jokunen parvi meni päältäkin, mutta linnuilla oli niin hyvä myötätuuli, että ne menivät todella kovaa, lisäksi valo oli huono ja tuuli tärisytti putkea niin paljon, että lintuja oli todella vaikea katsoa yhtään tarkemmin. Ja kun hanhiparvia alkoi mennä useita joka puolelta yhtä aikaa, päätin vain arvioida nopeasti hanhiparvien kokoja ja ynnäillä niitä muutamia parvia kerrallaan havikseeni.

Klo 5:50 plokkasin kihun lentämästä aivan Hurpun kärjen päältä ja se olikin yllättäen vaalea leveäpyrstökihu! Hanhimuutto vain kiihtyi, joten ehdin varsin harvoin merelle muualle kuin saarten päälle, jossa hanhiparvia lappoi yhtenään. Silti mereltä löytyi vähän väliä merikihuja, joita näin aamun aikana yhteensä 13 yksilöä ja varmasti monta jäi näkemättä. Tuuli yltyi pikkuhiljaa niin kovaksi, että putkesta täytyi pitää kaksin käsin kiinni ja kertaalleen nappasin sen kiinni sen ollessa jo kaatumassa kalliolle.

Jossain vaiheessa kalliolle saapui Pekka Saikko ihmettelemään hanhimuuttoa ja lopulta heräsi Hannakin, mutta kovin muutto oli jo hiipumassa. 13 pikkujoutsenen parvi ohitti kärjen ja mehiläishaukka lensi tuulessa aivan sivuttain meidän ylistemme. Läheisellä Heinäluodolla vilahti suosirri ja räyskäkoloniassa oli enimmillään paikallaan reilut 50 lintua. Vuodariksi oli tietysti näkynyt myös lapintiiroja.

Hanhiparvia näkyi vielä silloin tällöin yksittäisiä, kun lopettelimme staijin klo 9:00 aikaan, sillä Hannan piti olla menossa ennen kymmentä asettelemaan taulujaan Virojoen Rajasaliin, jossa oli päivällä Lintumaalarit Virolahdella -taidenäyttelyn avajaiset. Aamiaista kokkaillessamme, laskin aamun muuttosummat ja olin ynnännyt tasan 40000 valkoposkihanhea! Vesilintuja oli muuttanut hieman reilut 6000 mutta vain pari alli- ja mustalintuparvea oli mennyt tunnistettavasti. Lisäksi olin nähnyt m. 4 harmaasorsaa, pari metsähanhiparvea, jokusen kaakkurin sekä kuikan.

Hannan jäätyä Rajasalille, jatkoin Kurkelaan petostaijiin, joka oli tuulen takia aika turhanpäiväistä. 8 merikotkaa kisaili etelän puolella, mutta juuri muuta ei muutamassa tunnissa näkynyt. Kävin vielä Lintulahdella, jossa näin 3 harmaasorsaa, ennen kuin ajoin klo 14:00 alkaviin taidenäyttelyn avajaisiin.

Avajaisten jälkeen ajoimme päiväunille Lakakallion päälle, jossa olisi mukava herätä iltamuuton alkaessa. Mitään ei kuitenkaan illalla muuttanut, joten päätimme lähteä iltayöretkelle. Leerviikinrannasta Heinäluodolla näkyi karikukko ja Lintulahdella näkyi lapinsirri, 2 heinätavia ja kuului rummuttava pikkutikka ja sitten päätimmekin lähteä taas kohti Haminaa. Savilahdella nukkumisen lomassa ei kuulunut ruokosirkkeliä vaikka yhtäkkiä keli olikin tyyntynyt aivan täysin. Kirkkojärvellä pikkuhuitti oli myös hiljaa, rytikerttunen säksätti ja tiellä pilkkopimeässä istuskellut kehrääjä lisäsivät vuodenpinnamäärää. Lopulta ajoimme taas Hurppuun nukkumaan.

12.5. heräsin jo neljän jälkeen ja 4:30 olin jo staijaamassa. Tuuli oli taas alkanut viritä ja suunta oli nyt pohjoisesta. Muuttoa ei siten ollut lainkaan. Muutamassa tunnissa näin 5 muuttavaa kaakkuria, en mitään muuta! Heinäluodolla oli enimmillään jopa 60 räyskää, joiden touhuiluja oli kuitenkin mukava seurailla. Kävimme välillä Vilkkilänturan Kolsinpohjassa, jossa lauloi pikkusieppo ja palasimme vielä hetkeksi Hurppuun toteamaan muuton yhä olemattomaksi.

Kymmenen aikaan jatkoimme taas Kurkelaan, mutta hiljaista oli sielläkin. Reilussa tunnissa näimme taas vain 7 paikallista merikotkaa sekä yhden haarahaukan. Niinpä päätimme jo varsin hyvissä ajoin lähteä kohti Etelä-Karjalaa.

Ylämaan Väkevänjärvellä ei näkynyt mitään mainittavaa, joten jatkoimme Lappeenrantaan Haapajärvelle, jossa järven pintaa oli jo alettu laskea. Järvihän meinataan tyhjentää kokonaan, joten paikasta on tulossa ainakin lyhyeksi aikaa huippu kahlaajapaikka. Nyt paikalla ei kuitenkaan näkynyt paria punajalkavikloa kummempaa, rummuttava pikkutikka kuului. Jatkoimme seuraavaksi Nuijamaan Pohjolaan, jossa bongasimme sepel- ja kirjosiepon koirasristeymän. Varsin sepelsiepon näköisellä linnulla oli kuitenkin liian kapea niskavyö, jonka takia pää oli kirjosieppomainen, otsalaikkukin hieman liian pieni ja siiven valkoiset alueet hieman pienet ja väärän muotoiset. Lintu lisäksi äänteli sujuvasti molempien lajien ääniä!

Kotasaarta kohti ajaessamme näimme vain yhden reilun 500 hanhen parven Hyvättilän pelloilla ja Kotasaaren altailla näkyi tavallisten kahlaajien ohella 3 lapinsirriä sekä punajalkaviklo. Pysähdyimme vielä Imatran Immalanjärvellä, josta laskimme 63 pikkulokkia ennen kuin ajoimme lopulta kotiin.

Parina seuraavana päivänä oli kovaa valkoposkihanhimuuttoa niin Virolahdella kuin Parikkalassakin, mutta itse olin kiinni töissä enkä juuri päässyt maastoon. 15.5. ennen töitä Härskiinmutkaan näkyi allien ja mustalintujen lisäksi lapasotkapari ja ruokatunnilla Siikalahden tornin vieressä lauloi koko maan kevään ensimmäinen viitasirkkalintu! Iltapäivällä Moskuunniemessä kuulin vielä pari sirittäjää ja punavarpusen.

J.A.

Maanantaina 7.5. alkoi taas työviikko. Ruokatunnilla kävin tekemässä MAALI-vesilintulaskennat Vartianlahdella, Tiviänlammella ja Pyöriälahdella ilman mitään ihmeellisiä havaintoja. Työpäivän jälkeen lähdin kiertämään Melkoniemen kaukaisimpia pöllönpönttöjä. Alkuun homma oli todella vaivalloista ja ankeaa, sillä pari pönttöpuuta oli kaatunut ja siirtelin pönttöjä uusiin puihin. Lisäksi yhdessä pöntössä oli asustellut näätä ja pönttöä tyhjennessä meinasin alkaa voida pahoin. Ehkä noin kahdeksas pönttö oli sekin joutunut hakkuiden uhriksi, mutta yllättäen pönttöpuu oli jätetty pystyyn ja pari sitä lähintä puutakin. En jaksanut ottaa haavia mukaan vaan päätin saman tien vain ottaa pöntön puusta, jotta voisin siirtää sen jonnekin muualle. Kiivetessäni pöntölle ajattelin kuitenkin, että tähänkin asti helmipöllömme olivat pesineet kaikki sellaisissa pöntöissä, jotka olivat olleet helposti löydettävissä eli aika avoimilla paikoilla. Niinpä rapsutin pöntön kylkeä ja kuinka ollakaan sieltä lensi pihalle helmipöllö!

Jatkoin viimeisille Pöröpeikon polun viereisille pöntöille, joilla ei ollut asukkaita ja palasin sitten takaisin helmarin luokse, sillä ajattelin napata sen nyt kiinni ja rengastaa, jottei minun tarvitsisi palata paikalle ennen poikasaikaa. Onneksi lintu oli taas takaisin pöntössä ja nyt se ei suostunut enää lähtemään mihinkään, joten se oli helposti kiinniotettavissa. Rengastin linnun ja tarkistin, että pöntössä oli 5 munaa ja vapautettuani tämän todella ärhäkkään linnun, lähdin palailemaan takaisin kotia kohti.

Melkoniemellä päätin vielä kiertää muutaman pöntön lisää ja pienen eksymisen johdosta kiersin ensin kuukkelimetsän varpuspöllönpöntöt ja sitten toisen kuukkelireviirin läheiset pöntöt. Kauimmaisessa varpuspöllön pöntössä sitten olikin taas yllättäen varpuspöllö hautomassa seitsemää munaa. Rengastin mamman ja laitoin takaisin pönttöön, jonne se jäi kiltisti hautomaan lähtiessäni.

Laskettuani vielä Tarvaspohjan vesilinnut, päätin jatkaa vielä Saaren Pohjanrantaan, sillä edellispäiväiset amerikanhaapanakuvani olivat menneet aivan pilalle, koska kamerassani oli ollut joku ihmeen musta-valkokuvausasetus päällä. Kahdeksalta illalla kiipesin Pohjanrannan torniin ja oikealla olevalta pellolta löysin heti suuren haapanaparven ruokailemasta. amerikanhaapana löytyi nopeasti ja se oli parven reunimmaisena. Päätin hiipiä pelto-ojaa pitkin hieman lähemmäksi ja lopulta linnut eivät kertaakaan kohottaneet edes päitään minun takia. Niinpä pääsin kuvaamaan amerikanhaapanaa noin sadasta metristä. Auringon laskiessa puiden taa kuvausvalo kävi liian vähäiseksi ja lähdin palailemaan kotiin päin.

8.5. ruokatunnilla kävin laskemassa vielä Kukkarolahden vesilinnut ja tarkistamassa pari tyhjää lehtopöllön pönttöä, Härskiinmutkasta näkyi 51 allia ja 20 mustalintua. Pitkän työpäivän jälkeen lähdimme ilta kuuden aikaan kiertämään loput Melkoniemen ja Tarvaslammen tienoon pöntöt. Partasen Harri lähti taas auttamaan ja Hannan tiputimme koluamaan kuukkelimetsiä, sillä tällä oli toiveissa löytää pohjantikkoja tai muuta mukavaa pohjustuksiksi toukokuun lopun hollantilaisryhmää varten.

Kiersimme parin tunnin aikana parikymmentä pönttöä, mutta yhdestäkään ei löytynyt mitään asukkaita. Muutenkin havainnot olivat kovin vaatimattomia: teeri ja joitakin käki, varpushaukka sekä peukaloinen. Hanna sentään havaitsi yhden rummuttavan pohjantikan, huutelevan harmaapäätikan, koppelon sekä pari peukaloista. Hannaa hakiessamme kuulimme vielä hyvin todennäköisen pohjantikan naputtelua, mutta Hanna näki linnun vain vilaukselta sen lentäessä meitä pakoon.

9.5. aamulla Härskiinmutkasta näkyi 74 allia, mustalintu ja pilkkasiipi ja ruokatunnilla Siikalahdella 74 metsä-, 20 tundra- ja 51 valkoposkihanhea. Työpäivän jälkeen kävimme Hannan kanssa tarkistamassa Punkaharjun suunnalla olevat kymmenkunta pönttöämme, jotka nekin olivat tyhjät. Enää ei ole jäljellä kuin muutama Rautjärven puolella oleva pönttö. Tilanne tällä hetkellä on siis 2 helmi-, 2 varpus- ja 1 viirupöllön pesintä. Pönttökierroksella törmäsimme isoihin uroskarhun jälkiin.

10.-11.5. kävin pikaisella yöretkellä Siikalahdella ja kuulin ruokokerttusia, pari satakieltä, pari luhtakanaa sekä 6 luhtahuittia.

J.A.

Perjantaina 4.5. saapui vanha ystäväni “potu” Suojarinne taas perinteiselle Tornien Taisto -viikonloppuretkelle Parikkalaan. Lopettelin työt yhden aikaan ja pian tapasimme Siikalahden patotiellä, jonne potu saapui suoraan aamun valkoselkätikkatöistä. Lyhyellä patotien staijilla näimme mm. törmäpääskyn ja 4 nuolihaukkaa. Keli oli varsin leppoisa, joten päätimme lähteä Saaren suuntaan kiertelemään. Ensin tarkistimme, löytyisivätkö edellispäiväiset allihaahkat vielä, mutta Moskuunniemestä ja Särkisalmelta löytyi vain uiveloita, tukkakoskeloita sekä muutama mustalintu ym. Rautalahden pelloilla oli 477 metsähanhen parvessa lyhytnokkahanhi ja todeettuamme yhden viime vuonna käytössä olleen viirupöllön pöntön tyhjäksi, jatkoimme Saarelle. Akanvaaran Tetrisuolla näkyi 8 pensastaskun parvi ja Pohjanrannassa mm. pari suokukkoja ja 18 keltavästäräkkiä.

Uukuniemen Suurenjärvenlietteellä näkyi mm. 55 valkovikloa, 12 rantasipiä, tylli ja pikkutylli, kaunis koiras sinirinta sekä suopöllö. Tarassiinlahdella ei havittu ihmeitä, kuten ei koskaan päivää ennen Tornien Taistoa tekemillämme pikakäynneillä. Silti juuri tämä torni on joka vuosi se pahin vastustajamme! Paikka takuulla vaatii joukkueelta paljon, sillä linnut ovat kaukana ja valtaosa havaitaan muutolta, paikallisia lintuja on selvästi vähemmän kuin Siikalahdella.
Kaikumäen kohdalla lenteli räystäspääsky ja Riionsalmella näimme leppälinnun, pari pajulintua, tiltaltin sekä hernekertun ja Kanavalammen tundra- ja tundrametsähanhiparvessa oli valkoposkihanhi sekä merihanhi. Palaillessamme kohti 6-tietä Pohjanrannassa näkyi 30 valkoposkihanhen parvi. Lopulta haimme ABC:lta pizzat ja ajoimme katsomaan Suomen jääkiekon MM-avausta Valko-Venäjää vastaan.

5.5. Tornien Taisto.

Heräsimme jo ennen aamuneljää ja klo 4:20 ollessamme pakkailemassa tavaroitamme autoon, alkoi sääennusteiden lupausten mukaisesti sataa. Olimme Siikalahden lintutornilla hyvissä ajoin ja onneksi sade ei vielä ollut kovin voimakasta, niinpä kisan alkaessa klo 5:00, olimme kaikki Janne ja Hanna Aalto, Miika Suojarinne, Johannes Hänninen, Ilpo Kuusisalo sekä Boy Possen, vielä tornin ylätasanteella. Lahti oli hämmästyttävän tyhjä ja lintuja liikkui todella vähän. Niinpä aloituksessa emme saaneet oikein mitään parempaa lajia, kanadanhanhetkin olivat lähteneet Kaukolan peltoja kohti 4 minuuttia liian aikaisin. Kohta kuitenkin saimme lajilistalla tavallisten paikallisten ohella mm. uivelon, mustakurkku-uikun, kaulushaikaran, luhtakanan, laulurastaan, kapustarinnan ym. Sade voimistui pikkuhiljaa ja kova itätuuli alkoi puhaltaa entistä kylmemmin. Niinpä osa porukastamme valui pikkuhiljaa tornin alemmalle tasanteelle, parin hullumman jäätyä yhä uhmaamaan sadetta.

Lajeja tuli kuitenkin pikkuhiljaa ihan mukavasti ja taas niitä odotettuja parempiakin mm. kuikkia, kaakkureita, heinätavi 1 koiras, etelään muuttanut tundrahanhi, pikkukuoveja, kovassa sateessa eräässä puussa soinut teeri, sateessa muuttanut piekana sekä pikaisesti osmankäämikössä vilahtanut pensastasku.

Kahlaajamuutto koveni sateen myötä ja satoja liroja, parisataa valkovikloa sekä satakunta mustavikloa ja suokukkoa nähtiin. Hetkittäin sade oli niin kovaa, että koko porukan oli tyytyminen alakerran tarjoamaan sadesuojaan, kun optiikkaa ei koko ajan jaksanut pyyhkiä kuivaksi, vaatteetkin olivat tässä vaiheessa jo aikalailla läpimärät.

Puolillepäivin sade jatkui väliin kovempana ja väliin heikompana. Niinä hetkinä, kun sade oli heikoimmillaan, saimme taas muutamia parempiakin lajeja kuten hemppo, tikli, 4 mustavarista, pikkutyllin, haarapääskyjen ohella näkyi pari räystäspääskyä, valkoselkätikka lensi ohitsemme, nuolihaukka kävi kiertelemässä taivaalla, vihdoin muuttivat ensimmäiset metsähanhet ja kanadanhanhetkin lopulta palasivat lahdelle ja ehkä rallin kylmimmällä hetkellä löytyi taivaalta tervapääsky! Tervapääsky lämmitti ainakin hetken, (vai oliko sen jälkeen oikeasti hetken hieman lämpimämpää?), mutta kohta olimme taas aivan jäässä. Leppälintu ja keltavästäräkki löytyivät pikkuvarpusia lähimaatilan kompostialueelta kaivaessamme. Pian kuitenkin löytyi vieläkin parempi laji, kun lahdelle tippui taivaalta 40 punakuirin parvi kiertelemään!
Viimeiseen tunnin keli parani koko ajan, mutta tuuli oli edelleen todella kova. Odotuksissa oli yhä monia helppoja puutelajeja kuten varpunen, metsäkirvinen, rautiainen, kivitasku, punarinta, kirjosieppo, törmäpääsky, valkoposkihanhi ym. mutta punakuirit, jotka näimme klo 11:45 jäivät viimeiseksi lajiksemme!

Lopullinen lajimäärämme oli 87 mikä on hyvin lähellä keskiarvotulostamme, joten saatoimme olla tulokseemme erittäin tyytyväisiä, sillä olihan tämä ollut ehdottomasti kylmin ja ainakin toiseksi märin Tornien Taistomme. Lopulta olimme ajan perusteella parempia kuin pahin kilpakumppanimme Tarassiinlahti ja näin ollen Etelä-Karjalan paras lintutorni. Sisämaatorneista sijoituimme kolmanneksi ja koko maan torneista sijoitus oli 22.

Lyhyiden päiväunien jälkeen keli oli muuttunut aivan huippuhienoksi, joten illalla kävimme vielä rengastamassa aiemmin löytyneen hautovan helmipöllön ja sitten kiertelimme hieman Simpelejärven tyyniä selkiä katsellen. Moskuunniemessä näimmekin 120 valkoposkihanhen muuttoparven sekä muuttaneen mariharakan. Kukonkannan pieneltä ruderaatilta nousi ilmaan 200 niittykirvistä ja kotirannassamme ui pari kandanhanhea. Alkuyöstä kävimme vielä pikaisesti Siikalahdella, jossa kierteli myös valkoposkihanhiparvi ja 5 luhtakanan ohella oli vuoden ensimmäinen luhtahuitti äänessä.

6.5. heräsimme taas aikaisin ja retkellä olimme jo kuudelta. Kotipihalla kiikittänyt käenpiika lupasi hyvää. Härskiinmutkan yli muutti 55 valkoposkihanhen parvi ja kohta olimme taas Siikalahden lintutornissa. Vaikka keli oli nyt aurinkoinen ja tuuli enempi etelän suuntainen, ei tornissa ollut juuri yhtään lämpimämpi kuin edellisaamunakaan! Muutto oli myös todella vaisua. Sentään törmäpääskyjä, metsäkirvisiä, punajalkaviklo ja valkoposkihanhia nähtiin. Ennen kymmentä Lintutiedotukseen tuli tieto Tarassiin porukan Pohjanrannasta löytämästä amerikanhaapanasta, joten ilomielin jätimme hyisen tornin ja lähdimme bongaamaan. Pohjanrantaan päästyämme oli siellä torni täynnä, mutta onneksi bussilastillinen turisteja oli juuri lähdössä. Amerikanhaapana oli porukalla hallinnassa ja pääsimme näkemään tämän 2 kv koiraan hienosti. Pian valo muuttui linnun suuntaan surkeaksi, joten keskityimme enemmänkin staijaamaan taivaalle. Merikotka, pari piekanaa sekä sinisuohaukka nähtiin, ennen kuin päätimme lähteä kiertämään Saaren muita kohteita.

Yllättäen muilla paikoilla oli todella vaisua. Osasyynä oli myös näillä paikoilla paha vastavalo. Suurenjärvenlietteellä piipersi nyt 4 pikkutylliä ja 2 tylliä, mutta siihen ne mainittavat havainnot sitten jäivätkin. Iltapäivällä kävimme vielä uudelleen katsomassa amerikanhaapanaa, mutta se oli yhä ikävän kaukana. Kotia päin palatessa Moskuunniemessä näkyi 106 mustalinnun ja 3 allin parvi. Ilta menikin sitten Suomen toista 1-0 voittoa katsellessa ja muuten rennosti ottaessa. Sadekin alkoi taas illalla, joten yöretkelle ei ollut asiaa.

J.A.