. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Olen perinteisesti vetänyt arktika-aikaan lintureissun Hollantilaisille. Tänä vuonna ryhmä koostui erään lintukerhon jäsenistä ja lähinnä naisista. Aivan kuten Suomessakin, on Hollannissa uusista lintuharrastajista suurin osa naisia. Menin ryhmää vastaan lentokentälle hyvissä ajoin perjantaina. Junamatkalla kuulin että Virolahdella on käynnissä valtaisa muuttoryntäys, mikä tietysti oli meidän kannaltamme harmi.

Saatuani porukan kasaan ajelimme majapaikkaamme Harjun oppilaitokselle ja virittelimme retkikamppeet valmiiksi. Aamun muuttorynnistys tiesi, ettei illalla ollut enää todennäköisesti massamuuttoa. Näimme kuitenkin mukavasti vesilintuja ja paikallista linnustoa. Matkalla staijipaikalle kävimme bongaamassa Lintulahdessa maassa hyppineen arokotkan.

Lauantaina aamu valkeni lähes tyynenä. Saimme vauhtia aamutoimiimme, kun kuulimme että jo vuosia Hurpun edustalla vieraillut kyhmyhaahka olisi jälleen näkösällä. Verkkokalliolle päästyämme saimme kuitenkin pettyä; lintu oli lennähtänyt niemen taakse piiloon. Nuijasin siis lajin jo ties kuinka monetta vuotta peräkkäin. Kun merellä ei näkynyt mitään ihmeempää liikettä, tutkimme rapakivigraniittia ja mereltä lepäilemään laskeutuneita kuoriaisia. Päätimme mennä niemen toiselle puolelle etsimään siellä mahdollisesti uiskentelevaa kyhmyhaahkaa sitä kuitenkaan löytämättä.

Vilkkilänturan tornilla käynti tuotti mm. metsässä laulaneen pikkusiepon. Tornilla oli hetki aikaisemmin näyttäytynyt taas sama arokotka, mutta se oli laskeutunut katveeseen. Kurkelassa taivaalta löytyi nuolihaukkoja, hiirihaukkoja ja mehiläishaukkoja.

Lounaan jälkeen vierailimme Lupinlahden tornilla sekä Haminan kirkkojärvellä. Lämmin keli ei ollut paras mahdollinen havainnointiin, mutta saimme kuitenkin hoidettua paljon peruslajeja. Päiväunien jälkeen lähdimme taas seuraamaan iltamuuttoa Verkkokalliolle. Saimme taas kuulla kyhmyhaahkan juuri säikähtäneen venettä ja lähteneen itään. Pian kuitenkin niemen kärjen ohi meni vene itää kohti ja aloin elätellä toiveita, että se säikäyttäisi kyhmyhaahkan lentoon. Eikä tarvinnut odottaa kuin vartti, kun kyhmyhaahka lennähti täysin näkösälle lintuluodon edustalle. Siinä se yritti tehdä vaikutuksen haahkanaaraisiin siinä kunnolla onnistumatta.

Sunnuntaiaamu jatkui tutuilla rutiineilla, teimme aamupalan neljän maissa ja lähdimme saman tien Hurppuun Verkkokalliolle. Kyhmyhaahka kellui taas luodon edessä. Nyt se oli saanut hurmattua itselleen puolisoksi haahkanaaraan. Välillä nuori merikotka laittoi kaikki linnut liikkeelle syöksymällä pesäkoloniaan.

Lintulahden pihalla ihmettelimme pesää rakentavaa pikkutikkaparia, viitakerttusia ja uudelle kahlaajamutelikolle laskeutuneita kahlaajia. Piipahdimme myös katsomassa Virojoen keskustassa olleen lintumaalareiden näyttelyn. Arktika-aiheiset teokset auttoivat selvästi ymmärtämään miten me suomalaiset näemme tämän muuttotapahtuman.

Maittavan lounaan jälkeen vetäydyimme parin tunnin päiväunille. Kahden maissa pakkasimme kimpsut ja kampsut kasaan ja suuntasimme kohti Parikkalaa. Matkalla pysähdyimme muutamassa paikassa ihmettelemässä löytyisikö taivaalta jotain harvinaisempia petolintuja. Piippariin kun tuli koko ajan viestejä etelä-rannikolta hienoista petohavainnoista. Reittimme hipoi itä-rajaa välillä hyvinkin läheltä.

Oronmyllylle majoittumisen ja kunnon illallisen jälkeen oli jälleen aika painua pehkuihin.

Maanantaiaamun ohjelmassa oli retkeilyä Siikalahden ympäristössä. Kävimme myös tarkistamassa kahden pöllönpöntön helmi- ja varpuspöllöpesintöjen tilanteen. Molemmilla oli yllättäen vielä munapesä, joten toivottuihin rengasteluihin ei vielä päästy. Aamupalan jälkeen oli luvassa metsäretkeilyä aina lounaaseen asti. Onnistuimme havaitsemaan mm. pikkusiepon, idänuunilinnun, pyyn ja harmaapäätikan.

Koko porukka otti jälleen parin tunnin päiväunet ennen pitkää ajoa Värtsilän kautta Kitsin kylälle Pohjois-Karjalan korpimaille. Pysähtelimme matkalla lintupaikoilla aina kun matkaväsymys alkoi painaa. Soratieltä lähti pyitä ja teeriä hiekan syönniltä. Kun vihdoin saavuimme perille, oli tunnelma jälleen kuin olisi mummolaan tullut. Pöydässä odotti maittava ruoka ja vieraita innokkaasti odottava isäntäväki. Pihalla pyöri kapustarintoja, tilhiä ja pääskyt pörräsivät rakennusten yllä. Isänniltä kuulimme että keräkurmitsat olivat harmittavasti lähteneet juuri paria päivää ennen.

Suurin osa porukasta majoittui vanhaan kansakouluun, loput kahteen hirsimökkiin. Nukahtamisessa ei varmasti kenelläkään ollut vaikeuksia!

Tiistai alkoi aamupalalla auringonnousun aikaan vähän neljän jälkeen. Yöllä oli ollut kirkas keli ja maa oli huurteessa. Ajelimme hiekkateitä lempivaaralleni keskelle korpea. Matkalla tienvarressa kyykisteli pyitä ja yksi koppelo. Kaikki eivät kuitenkaan ehtineet näitä näkemään. Yhdellä pysähdyksellä lauloi lintu jota emme meinanneet saada määritettyä. Laulussa oli tuttuja elementtejä monelta lajilta, mutta mitään niistä se ei laulanut kunnolla. Loppujen lopuksi laulaja oli hernekerttu jonka repertuaariin kuului mm. hyvin aidon kuuloinen sinipyrstön laulu, mutta ei sen omaa pulputusta.

Heti parkkipaikalle kuului yksi tavoitelajeistamme. Sinipyrstö lauloi vaaran kupeessa korkeiden kuusten latvoissa. Kiertelimme vaaran rinteillä ainakin neljä tuntia lintuja havainnoiden. Saldona oli viisi pikkusieppoa, kaksi sinipyrstöä, peukaloisia, pohjantikkoja, vihelteleviä pyitä ja muuttavia käpylintuja.

Päiväunien jälkeen suuntasimme Erä-Eeron petokojulle. Kunnon ohjeistuksen jälkeen siirryimme kahteen kojuun. Eero levitteli eläinten eväitä ympäri aluetta. Hän myös sipaisi muutaman lohipalasen aivan kojumme eteen puihin ja yksi palanen päätyi lähes jalkojeni alle kojun seinän viereen. Kun kaikki oli valmista, kävi Eero hyvästelemässä molemmat kojut ja odotus alkoi.

Vajaan tunnin odottelun jälkeen saapui ensimmäinen ahma, loikkien vastakkaisen vaaran rinnettä alas. Se kävi läpi tarjoomukset ja valitsi mukaansa muutaman ison palasen. Ahman poistuttua kestikin pitkään että seuraava nisäkäs saapui paikalle. Korpit ja muut linnut olivat levottomia, mutta emme nähneet levottomuuden aiheuttajaa. Ehkä joku haaskalla käyvistä kotkista oli levottomuuden syy. Tilanteen rauhoituttua seurailimme lintujen puuhia, kalalokkien tappeluja, käpytikkojen touhuja ja kuuntelimme ohi lentävien lintujen ääniä. Viimeisten auringonsäteiden osuessa maahan tuli paikalle erittäin kaunis kettu. Se kävi nopeasti rouskuttelemassa possun kylkiluita ja poistui sitten takaisin metsän kätköihin. Hämärän laskeuduttua tuli paikalle vuoron perään useita kertoja ainakin pari ahmaa. Yksi niistä kävi kiipeilemässä kojumme lähipuissa ja kävipä se hakemassa lihapalasen seinän takaa vain kolmenkymmenen sentin päästä varpaistani. Koko porukalla oli naurussa piteleminen ahman touhuja seuratessa. Kettu vieraili vielä uudelleen yön pimeimpinä tunteina.

Aamu olikin sitten hiljaisempi. Linnut alkoivat heräillä kolmelta eikä ahmoja enää näkynyt. Lintujen touhuissa riitti kuitenkin seurattavaa. Eero tuli hakemaan meitä seitsemältä. Ihmettelimme autolle kävellessä pehmeälle hiekkatielle painuneita jälkiä. Paljastui että ahman pentukin oli ollut lähellä, mutta emo ei tuonut sitä näytille.

Paluumatkalla tienvarresta lähti pari koppeloa ja teeriä. Aamiaisen jälkeen kaikki yön valvoneet siirtyivät untenmaille. Muutamat ehtivät tutustua vielä ennen nukkumaan menoa Kitsin uskomattomaan kotimuseoon, jossa on yli tuhat syrjäseutujen elinkeinoihin liittyvää esinettä. Lisäksi kävimme katsomassa toinen toistaan upeampia entisöityjä moottoriajoneuvoja ja traktoreita.

Keskellä metsämannerta sijaitsevat pellot ja koristepensaat houkuttelevat muuttajia laskeutumaan. Nytkin pihapensaiden juurella hyppi mm. satakieli, punavarpusia ja kirjosieppoja. Aikaisemmilla reissuilla pihalla pyörineet sinirinnat ja tunturikiurut olivat tänä vuonna ehtineet jo pohjoisemmaksi.

Päiväunien ja lounaan jälkeen kaikki olivat valmiina lähtemään retkellä Patvinsuon kansallispuiston poluille. Kävelimme Teretin lintutornille mukavan lämpimässä säässä. Matkalla havaitsimme mm. pohjantikan, riekon, keltavästäräkkejä ja suon kahlaajia.

Sää oli upea ja rämeillä kukkivat suokukat. Näimme myös kyyn ja joukoittain pitkoksia kulkureittinään käyttäviä ötököitä.

Illallisen jälkeen kiertelimme Kitsin ympäristössä. Teerien soidin kuului kauempaa ja järvellä lensivät metsähanhet sekä yksinäinen sepelhanhi. Mäen yli lensi käpylintuja ja tilhiä. Auringon laskettua oli jälleen nukkumaan menon aika.

Torstaiaamu olikin sitten taas kylmä. Auton ikkunat olivat jäässä ja sumu peitti lammet. Kiertelimme hyviä pohjansirkkupaikkoja ja kanalintuteitä. Yhtään laulavaa pohjansirkkua emme löytäneet; vain tiksuvia muutolla levähtäviä lintuja, jotka eivät millään halunneet näyttäytyä kunnolla. Suurimmalta osalta jäikin tämä laji pelkkien äänihavaintojen varaan. Metsätieltä lähti jälleen lentoon koppelo ja naaras teeri poseerasi tien varrella pidemmän aikaa. Erään lammen rannassa pääsimme ihailemaan aurinkoa ottavia tilhiä lähietäisyydeltä.

Aamiaisen jälkeen keräsimme matkatavarat kasaan ja jätimme hyvästit kitsin väelle. Suuntasimme retkelle Autiovaaran polulle. Polun varrella olivat myrskyt kaataneet jonkin verran puita, joita välillä joutui kiertämään. Reitin varrelle osui neljä pikkusieppoa ja kaksi idänuunilintua sekä tavallisempia metsien lintulajeja.

Tällä kertaa ajoimme Parikkalaan isompia teitä pitkin. Matkalla näimme komean lapinpöllön ja Parikkalaan päästyämme pysähdyimme Pohjanrannassa ja Tetrisuolla kunnes oli aika suunnata illalliselle. Illallisen jälkeen oli luvassa viirupöllön rengastus. Viirarimammamme on vuosi vuodelta äkäisempi ja tänä vuonna se onnistui kopsauttamaan Jannelta kypärän päästä. Emo hyökkäilee jatkuvasti, joten salakuljetamme poikaset rengastettavaksi autoon. Kun emo ei kuule poikasen nokan napsuntaa, niin se ei enää tiedä missä poikanen on ja sen voi rengastaa autossa kaikessa rauhassa. Koettelemuksesta selvittyämme oli vuorossa varpuspöllön pesän tarkistaminen. Tässäkin varpuspöllön pöntössä oli vasta munia, joiden kuoriutuminen on kuitenkin varmasti lähellä.

Perjantaiaamuna lähdimme metsäretkelle ennen viittä. Metsissä kierrellessämme tulivat vastaan mm. kuukkelit ja hyvin näyttäytynyt pyy. Tyytyväisenä palasimme aamiaiselle.

Aamiaisen jälkeen oli luvassa retkeilyä Laatokan-Karjalaisilla lehtomailla. Satakielet lauloivat, valkoselkätikka rummutti ja kuhankeittäjät lurittelivat. Äänimaailma oli Pohjois-Karjalaan verrattuna melkoisen erilainen. Kävimme myös Siikalahdella katsomassa härkälintuja ja sekä vesilintuja.

Oronmyllyn pihalla ihmettelimme männyssä ruokailleita isokäpylintuja. Päiväretkellä kävimme vielä etsimässä peltosirkkuja, mutta entiset reviirit olivat vielä tyhjänä. Ajoimme vielä maisemareittiä aivan itärajaa pitkin Siikalahdelle, jossa mustakurkku-uikut soidinsivat aivan patotien lavan edustalla.

Iltapäivän kohokohta oli kuitenkin ehdottomasti saunominen. Hollannissa on mahdollisuus saunomiseen useissa paikoissa, mutta sikäläinen ”suomalainen” sauna on kyllä kaikkea muuta kuin aito suomalainen sauna. Järvessä pulahteluun ja saunomiseen ihastuneita retkeläisiä oli vaikea saada pois saunalta, vaikka illallinen jo odotti. Illallisen jälkeen kaikki kävivät nukkumaan, jotta yöretkellä ei väsyttäisi liikaa.

Lähdimme lauantaina puoliltaöin yölaulajaretkelle. Retki alkoi jo Oronmyllyn pihasta, jossa kolme kehrääjää suristeli aktiivisesti. Särkisalmella kuuntelimme satakieliä ja viitakerttusia. Parikkalan yölaulajapaikoilla kuulimme kolme pensassirkkalintua, yhden viitasirkkalinnun, parikymmentä viitakerttusta, pari rääkkää, luhtakanoja ja kaulushaikaroita. Ylitsemme muutti vähän väliä valkoposkihanhia, alleja tai sepelhanhia. Kun yleensä yölaulajaretkellä on kylmä, niin tällä kertaa lämpötila pysyi pilvien ansiosta reilusti yli kymmenessä asteessa. Pilvistä oli kuitenkin haittaa. Ollessamme Siikalahdella alkoi sataa, eivätkä luhtahuitit suostuneet enää ääntelemään. Kämpille saavuttuamme kello oli jo lähes viisi ja aamiaiseen vain reilut kolme tuntia.

Koko porukka kuitenkin saapui aamiaiselle ihan ajallaan ja tyytyväisenä yön ja aamun antiin. Aamiaisen jälkeen teimme vielä pienen jalkojen verryttelyretken. Oronmyllyn pihalla majaillut metsäjäniksen poikanen sai ihailijoita, kun se piilotteli kukkapenkin takana.

Puolilta päivin olikin sitten hyvästien aika ja porukka lähti useita elämänpinnoja ja kokemuksia rikkaampana kohti lentokenttää ja Hollantia. Moni suunnitteli jo milloin voisi palata uudelleen!

H.A.