Pitempi arktikavapaa
16.5. aamu alkoi mukavasti pihamme yli kahteen otteeseen äännellen lentäneellä isokäpylinnulla. Ehdin vielä käydä Siikalahden Raikanniementien varressa kuulemassa lehtokertun vuodenpinnaksi ennen töihin menoa. Ruokatunnilla tein pikaisesti Tiviänlammen vesilintulaskennan ja työpäivän jälkeen lähdin neljän päivän arktikareissulle Virolahdelle.
Ajoin suoraan Virolahden Vilkkilänturan Kolsinpohjan lintutornille, jonne kävellessä kuulin sirittäjän. Tornilla oli vain yksi henkilö ja hänkin tornin juurella tuijottamassa mäntyjä, joissa hänelle oli kerrottu edellispäivänä potun paikalta löytämän arokotkan istuvan. Kotkaa ei kuitenkaan meinannut millään löytyä. Reilun varttitunnin tuijotuksen jälkeen se kuitenkin löytyi eräästä männystä ja kohta kotka nousikin lentoon ja kierteli hetken todella komeasti lähes suoraan yläpuolellamme. Oltuaan hetken katveessa puiden takana, se palasi takaisin samoihin mäntyihin istuskelemaan. Lintutornilta näkyi edellisiltana paikalle saapuneet kaksi jalohaikaraa, joten arktikalomani oli saanut melkoisen alun!
Ilta-arktikaa katselimme kovassa tuulessa Suojarinteen potun, Variksen Janin ym. kanssa Lakakalliolla, mutta vaisua oli. Lopulta makkaranpaistelun jälkeen puoliltaöin, kömmin autoni perätilaan nukkumaan lähes kallion huipulla.
17.5. heräsin viideltä yhä tuulisessa kelissä ja kävellessäni ensimmäisenä staijarina kallion huipulle ensimmäiset kuikkaparvet jo lensivät ylitseni, taisimme olla hieman myöhässä? Kuikkalintuja meni aamun aikana lopulta 1087 yksilöä (lähes kaikki kuikkia), muuten muutto oli rauhallista, vain viitisen sataa valkoposkihanhea ja 220 muuta määrittämätöntä hanhea, 9 tundrahanhea, 2 harmaasorsaa, 2+1 haarahaukkaa, 3 merikihua, 2 vesipääskyä jne.
Päivällä kävimme potun kanssa taas arokotkaa katsomassa ja taas se istuskeli samoissa männyissä, jalohaikarat olivat lähteneet. Käytyämme Leerviikin rannassa evästämässä ja FotoFennican esittelyssä jatkoimme päivästaijille Vaalimaan eteläpuoleisille aukeille, jossa näimme 8 merikotkaa ja hienon punaruskean 2kv niittysuohaukan! Kauppareissun jälkeen näimme Virojoella komean metson ja Hurpuntiellä kuulimme idänuunilinnun. Iltastaiji Lakakalliolla oli taas yhtä tyhjän kanssa.
18.5. heräsin klo 4:30 sateen piiskatessa auton kattoa ja sumun peittäessä näkyvyyden täysin. Tuntia myöhemmin keli oli yhtä surkea. Lopulta nousin kuuden aikaan sateeseen staijaamaan, olihan tiedossa, että saderintama olisi menossa ohi ja pilvenriekaleiden seasta voisi olla jo muuttoa tulossa läpi. Tunnin kasteltuani itseäni, saimme viestin, että Hurpun edustalle oli laskeutunut kyhmyhaahka ja pienen mietiskelyn jälkeen, kun sadekin yhä vain rankkeni, päätimme lähteä Hilditchin Kaitsun, Janin ja potun kanssa bongaamaan. Kävellessämme Hurpun Verkkokalliota kohti sade lakkasi ja kalliolle päästyämme alkoi taivaalla näkyä ensimmäisiä valkoposkihanhi- ja kuikkaparvia. Kuitattuamme kyhmyhaahkan, aloimme laskea muuttoa. Janin kanssa laskimme kuikkia ja kaitsu lupasi yrittää selvitä hanhikaaoksesta jotenkin. Potu ei ollut ottanut putka mukaan, kun olimme kuvitelleet palaavamme takaisin lakalle, joten potulle jäi tehtäväksi löytää kiikarein mitä tahansa muuta erikoista.
Muutto oli aivan käsittämättömän kovaa ja myötätuulessa parvet vyöryivät ylitsemme käsittämättömän nopeasti! Hanhia meni joka puolella isoissa parvissa osin vielä pilvisellä ja sumuisella taivaalla ja kuikkalintuja näkyi niiden lomassa koko ajan! Muita lajeja ei juuri sekaan mahtunut, 6 lapasotkaa, jokunen alli- ja mustalintuparvi, 8 punakuiria mukanaan yksi tundrakurmitsa, 60 kurmitsalajin parvi liian kaukaa sekä yhteensä 13 merikihua nähtiin. Kahteentoista mennessä muuttoryntäys oli ohi ja olimme neljässä tunnissa nähneet 4804 kuikkalintua (lähes kaikki taas kuikkia) ja koska kaitsu ei millään ollut selvinnyt hanhimassoista yksin käytän tässä apuna naapurirannan Leerviikin lukua hanhista ja arvioin määräksi 110 000! Olimme ehtineet määrittää valkoposkien joukosta vain 25 sepelhanhea eikä yhtään harmaahanhea.
Seuraavat pari tuntia staijasimme lakalla, kunhan ensin olimme saaneet kuivaa vaatetta ylle. Olihan minullakin ollut koko aamun päällä aivan märät kengät, sukat ja hanskat. Hanhimuuttoa jatkui koko päivän ja kahteen mennessä Leerviikissä oli laskettu 130 000 hanhea. Me keskityimme laskuissamme muuhun muuttoon, jota ei kuitenkaan juuri ollut, sentään päivän ja illan aikana näkyi vielä 21 merikihua, 150 sepelhanhea, 2 vesipääskyä sekä mustavaris. Lyhyellä päiväkierroksella muille paikoille emme juuri havainneet mitään, ainoa vuodenpinna oli Vilkkilänturalla laulanut mustapääkerttu.
19.5. staiji alkoi 4:30 mutta meno oli todella vaisua. Yhdessä harvoista valkoposkihanhiparvista oli mukana 80 tundrahanhea ja merikihuja näkyi 5 lintua, kuikkalintuja yhteensä 136. Päiväkierros peltoalueille ei tuottanut sekään kahta koiras pikkulepinkäistä kummempaa ja iltastaijilla ei näkynyt kuin 24 joutsenen parvi sekä jokunen alli-, mustalintu- ja pilkkasiipiparvi (runsausjärjestyksessä, ensimmäisiä jokunen tonni, keskimmäisiä satoja ja viimeisiä kymmeniä).
20.5. sää oli yhä todella leppoisa mutta muutto oli sitäkin rauhallisempaa. 55 kuikkalintua, määritetyistä nyt lähes puolet kaakkureita. merikihuja näkyi 3, ei juuri muuta. Jo seitsemältä kyllästyin itse tapittamaan tyhjää merta ja taivasta ja päätin lähteä kohti kotia ja bongaamaan matkan varrelta keltahemppoa ekly-pinnaksi. Potu päätti tehdä samoin ja saimme houkuteltua myös Janin elisbongaukselle, olihan hänkin lähdössä kotiin. Olimme ajaneet jo 50 kilometriä Savitaipaletta kohti, kun Lintutiedotukseen tuli viesti tulipäähippiäisestä Virolahden Harvajanniemestä! Potun kanssa teimme U-käännöksen, mutta Jani päätti jatkaa Savitaipaleelle. Potu jätti autonsa Virojoelle ja jatkoimme aika vauhdikkaasti pikkuteitä pitkin Harvajanniemeen, jossa tulipäähippiäinen kuului heti autosta noustuamme! Elis molemmille! Kuuntelimme ja itse äänittelin lintua jonkin aikaa ja näimmekin sen vilaukselta, ennen kuin Janin keltahemppoviestin innoittamina, päätimme jatkaa alkuperäisessä suunnitelmassamme ja kohta olimme taas matkalla Savitaipaleelle.
Savitaipaleen S-marketin takaa löytyi ensin Markku Loippo, Vesa Väkevä ja Raine Kekäläinen ym. ja kohta kuului keltahemppokin! Lintu oli kuulemma hyvin arka, joten emme nähneet tarpeelliseksi yrittääkään nähdä lintua vaan käytyämme läheisellä ABC:lla hakemassa evästä olimme valmiit jatkamaan kotejamme kohti. Hieman huumorimielellä näppäilin navigaattoriin kuitenkin Kauhajoen Ikkeläjärven ja kun yllätyksekseni matkaa ei ollutkaan 500 vaan 385 kilometriä, päätin houkutella potua bongaamaan päivän toista elistä. Potu ei oikein ollut innokas, mutta samaan suuntaanhan hän oli jo menossa, joten hulluja kun ollaan, niin päätimme lähteä matkaan. Mikkelissä jätimme potun auton tämän parkkipaikalle ja matkaahan ei enää ollut kuin kolmisensataa kilometriä…
Täytyy myöntää, että matka oli pitkä mutta ihmeen hyvin jaksoimme ja lopulta matka oli ohi yllättävänkin nopeasti. Jo viiden aikaan olimme Kauhajoen Ikkeläjärvellä, jossa järveä kiertävän tien varresta löysimme eräältä pihalta ihmisiä kaukoputkien kanssa järvelle katsomasta. Kysyimme luvan päästä rantaan ja talon asukkaat olivat todella mukavia, he olivatkin jo tien varresta pyytäneet rantaansa yhden bongaripariskunnan. Kohteemme pilkkaniska ei kuitenkaan ollut vakiopaikallaan ja pian jatkoimme isännän ohjeiden mukaisesti järven toiselle puolelle uimarannalle. Itse hän päätti lähteä katsomaan järven vastakkaisen puolen lahtia. Uimarannassa bongaripariskunta oli evästauolla ja väitti, ettei pilkkaniskaa näkynyt täältäkään. Päätimme kuitenkin yrittää itse ja eipä aikaakaan, kun potu plokkasi “melperin” aivan vastarannalta kahden mustalinnun seurasta. Päivän toinen elis! 
Hetken linnun touhuiluja katseltuamme päätimme yrittää päästä lähemmäksi ja ajoimme vastakkaiselle puolelle järveä. Siellä tulikin sama paikallinen isäntä vastaan ja hän kertoi käyneensä juuri vain parin sadan metrin päässä linnusta. Hän kysyi luvan, että saimme kaikki mennä erääseen mökkirantaan, mutta valitettavasti linnut eivät enää olleetkaan paikalla. Lopulta palasimme takaisin isännän pihaan, josta linnut taas näkyivät eri puolella järveä. Vielä kerran seurasimme käsittämättömän avuliasta isäntää uuteen mökkirantaan, josta pilkkaniska taas näkyi mutta se oli jämähtänyt mustalintujen ja telkkien kanssa aivan keskelle järveä. Nyt lintu kuitenkin näkyi jo paljon paremmin kuin aiemmin, vaikka olihan se yhä aika kaukana. Paikallisen isännän nimi jäi valitettavasti kysymättä, mutta mainostetaan kiitokseksi hänen autonsa perusteella Kauhajoen rakennusykkösiä!
Paluumatka oli pitkä ja havaintoja ei juuri matkan varrelta tullut, Kihniössä näimme sekä iso- että pikkulepinkäisen. Lopulta olimme kymmenen jälkeen Mikkelissä, josta jatkoin vielä Parikkalaan, jossa pysähdyin pikaisesti Särkisalmella kuuntelemaan viitakerttusen vuodenpinnaksi. Nukkumaan pääsin ennen yhtä. Olipa kuitenkin ollut melkoinen lopetus neljän päivän lomalle!
22.-23.5. kävin lyhyellä yöretkellä Siikalahden tienoilla ja kuulin 13 luhtkanaa, 3 -huittia, 2 ruisrääkkää, 2 pensassirkkalintua, 4 viitakerttusta, rastaskerttusen ja 3 kehrääjää. Seuraavina päivinä tein taas MAALI-vesilintulaskennat joilla ei näkynyt mitään parempaa, 2 pyrstötiaista sentään näkyi ja kuhankeittäjä kuului.
24.5. bongasin kultarinnan vuodariksi Tyrjältä ja iltapäivällä kävimme Hannan ja hollantilaisryhmän kanssa rengastamassa viirupöllön poikaset. Ryhmä sai taas katsella touhua autosta, sillä ainoa viirupöllömme oli se tuttu vanha aggressiivinen mamma ja sainpahan siltä taas turpiin oikein huolella. Pehmustettu kypäräkin lensi kerran päästä, kun seisoin tikkailla ja otin poikasia pöntöstä. Varpuspöllöillä oli vielä munat pöntöissään ja kuulimme ohimennen yhden laulavan pikkusieponkin. Kävin vielä itsekseni tarkistamassa kauemman helmipöllön pesintämme ja se olikin hylättym ilmeisesti ruoan vähyys oli saanut emon hylkäämään pesinnän.
J.A.