. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Perjantaina 11.5. lähdimme Hannan kanssa kohti Virolahtea. Matkalla tarkistimme Rautjärven puolella olevat muutamat pöllön pönttömme, jotka olivat tyhjiä. Viimeiselle viirupöllön pöntölle mennessämme näimme teeren, pyyn ja komean koiras metson.

Koskapa keli oli muuttumassa sateiseksi, emme pitäneet mitään kiirettä Virolahdelle vaan ajoimme Kouvolan Junkkarinjärvelle bongaamaan mustakaulauikkua. Ollessamme kävelemässä rantavallia pitkin uikkupaikkaa kohti alkoi sataa mutta onneksi uikku löytyi silti nopeasti. Vuodariksi näimme paikalla myös harmaasiepon.

Jatkoimme Haminan Lupinlahdelle, jossa rastaskerttunen lauloi sateesta huolimatta aktiivisesti. Kirkkojärvellä satakielet lauloivat vaikka satoi kaatamalla. Niinpä me kulutimme aikaa autossa Suomen lätkämatsia kuunnellen. Sateen vihdoin loputtua yritimme pikkuhuittia turhaan sekä myöskin läheisellä Savilahdella vielä tuntia aiemmin laulanutta ruokosirkkalintua mutta turhaan sitäkin. Sateen loputtua oli alkanut tuulla voimakkaasti, joten ei ihme, että linnut olivat hiljaa. Puolen yön aikoihin ajoimme Virolahdelle ja Hurppuun, jossa päätimme nukkua autossa.

12.5. heräsin klo 4:30 ja viideksi pääsin Hurpun Verkkokalliolle aloittamaan staijia. Tuuli oli lännestä todella voimakas. Ensimmäiseen varttiin ei muuttanut juuri mitään, mutta pikkuhiljaa alkoi näkyä valkoposkihanhiparvia. Niitä meni niin merellä kuin mantereellakin mutta pääosin kaukana. Jokunen parvi meni päältäkin, mutta linnuilla oli niin hyvä myötätuuli, että ne menivät todella kovaa, lisäksi valo oli huono ja tuuli tärisytti putkea niin paljon, että lintuja oli todella vaikea katsoa yhtään tarkemmin. Ja kun hanhiparvia alkoi mennä useita joka puolelta yhtä aikaa, päätin vain arvioida nopeasti hanhiparvien kokoja ja ynnäillä niitä muutamia parvia kerrallaan havikseeni.

Klo 5:50 plokkasin kihun lentämästä aivan Hurpun kärjen päältä ja se olikin yllättäen vaalea leveäpyrstökihu! Hanhimuutto vain kiihtyi, joten ehdin varsin harvoin merelle muualle kuin saarten päälle, jossa hanhiparvia lappoi yhtenään. Silti mereltä löytyi vähän väliä merikihuja, joita näin aamun aikana yhteensä 13 yksilöä ja varmasti monta jäi näkemättä. Tuuli yltyi pikkuhiljaa niin kovaksi, että putkesta täytyi pitää kaksin käsin kiinni ja kertaalleen nappasin sen kiinni sen ollessa jo kaatumassa kalliolle.

Jossain vaiheessa kalliolle saapui Pekka Saikko ihmettelemään hanhimuuttoa ja lopulta heräsi Hannakin, mutta kovin muutto oli jo hiipumassa. 13 pikkujoutsenen parvi ohitti kärjen ja mehiläishaukka lensi tuulessa aivan sivuttain meidän ylistemme. Läheisellä Heinäluodolla vilahti suosirri ja räyskäkoloniassa oli enimmillään paikallaan reilut 50 lintua. Vuodariksi oli tietysti näkynyt myös lapintiiroja.

Hanhiparvia näkyi vielä silloin tällöin yksittäisiä, kun lopettelimme staijin klo 9:00 aikaan, sillä Hannan piti olla menossa ennen kymmentä asettelemaan taulujaan Virojoen Rajasaliin, jossa oli päivällä Lintumaalarit Virolahdella -taidenäyttelyn avajaiset. Aamiaista kokkaillessamme, laskin aamun muuttosummat ja olin ynnännyt tasan 40000 valkoposkihanhea! Vesilintuja oli muuttanut hieman reilut 6000 mutta vain pari alli- ja mustalintuparvea oli mennyt tunnistettavasti. Lisäksi olin nähnyt m. 4 harmaasorsaa, pari metsähanhiparvea, jokusen kaakkurin sekä kuikan.

Hannan jäätyä Rajasalille, jatkoin Kurkelaan petostaijiin, joka oli tuulen takia aika turhanpäiväistä. 8 merikotkaa kisaili etelän puolella, mutta juuri muuta ei muutamassa tunnissa näkynyt. Kävin vielä Lintulahdella, jossa näin 3 harmaasorsaa, ennen kuin ajoin klo 14:00 alkaviin taidenäyttelyn avajaisiin.

Avajaisten jälkeen ajoimme päiväunille Lakakallion päälle, jossa olisi mukava herätä iltamuuton alkaessa. Mitään ei kuitenkaan illalla muuttanut, joten päätimme lähteä iltayöretkelle. Leerviikinrannasta Heinäluodolla näkyi karikukko ja Lintulahdella näkyi lapinsirri, 2 heinätavia ja kuului rummuttava pikkutikka ja sitten päätimmekin lähteä taas kohti Haminaa. Savilahdella nukkumisen lomassa ei kuulunut ruokosirkkeliä vaikka yhtäkkiä keli olikin tyyntynyt aivan täysin. Kirkkojärvellä pikkuhuitti oli myös hiljaa, rytikerttunen säksätti ja tiellä pilkkopimeässä istuskellut kehrääjä lisäsivät vuodenpinnamäärää. Lopulta ajoimme taas Hurppuun nukkumaan.

12.5. heräsin jo neljän jälkeen ja 4:30 olin jo staijaamassa. Tuuli oli taas alkanut viritä ja suunta oli nyt pohjoisesta. Muuttoa ei siten ollut lainkaan. Muutamassa tunnissa näin 5 muuttavaa kaakkuria, en mitään muuta! Heinäluodolla oli enimmillään jopa 60 räyskää, joiden touhuiluja oli kuitenkin mukava seurailla. Kävimme välillä Vilkkilänturan Kolsinpohjassa, jossa lauloi pikkusieppo ja palasimme vielä hetkeksi Hurppuun toteamaan muuton yhä olemattomaksi.

Kymmenen aikaan jatkoimme taas Kurkelaan, mutta hiljaista oli sielläkin. Reilussa tunnissa näimme taas vain 7 paikallista merikotkaa sekä yhden haarahaukan. Niinpä päätimme jo varsin hyvissä ajoin lähteä kohti Etelä-Karjalaa.

Ylämaan Väkevänjärvellä ei näkynyt mitään mainittavaa, joten jatkoimme Lappeenrantaan Haapajärvelle, jossa järven pintaa oli jo alettu laskea. Järvihän meinataan tyhjentää kokonaan, joten paikasta on tulossa ainakin lyhyeksi aikaa huippu kahlaajapaikka. Nyt paikalla ei kuitenkaan näkynyt paria punajalkavikloa kummempaa, rummuttava pikkutikka kuului. Jatkoimme seuraavaksi Nuijamaan Pohjolaan, jossa bongasimme sepel- ja kirjosiepon koirasristeymän. Varsin sepelsiepon näköisellä linnulla oli kuitenkin liian kapea niskavyö, jonka takia pää oli kirjosieppomainen, otsalaikkukin hieman liian pieni ja siiven valkoiset alueet hieman pienet ja väärän muotoiset. Lintu lisäksi äänteli sujuvasti molempien lajien ääniä!

Kotasaarta kohti ajaessamme näimme vain yhden reilun 500 hanhen parven Hyvättilän pelloilla ja Kotasaaren altailla näkyi tavallisten kahlaajien ohella 3 lapinsirriä sekä punajalkaviklo. Pysähdyimme vielä Imatran Immalanjärvellä, josta laskimme 63 pikkulokkia ennen kuin ajoimme lopulta kotiin.

Parina seuraavana päivänä oli kovaa valkoposkihanhimuuttoa niin Virolahdella kuin Parikkalassakin, mutta itse olin kiinni töissä enkä juuri päässyt maastoon. 15.5. ennen töitä Härskiinmutkaan näkyi allien ja mustalintujen lisäksi lapasotkapari ja ruokatunnilla Siikalahden tornin vieressä lauloi koko maan kevään ensimmäinen viitasirkkalintu! Iltapäivällä Moskuunniemessä kuulin vielä pari sirittäjää ja punavarpusen.

J.A.