. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Tiistaina 21.8. ajelin työpäivän jälkeen etelää kohti, kun seuraavan päivän iltapäivästä oli minulla pakollinen käynti Helsingissä. Päätin siis lähteä reissuun hyvissä ajoin, jotta ehtisin hieman käydä sukuloimassa sekä tietysti maastossakin. Matkalla pysähdyin Lappeenrannan Askolassa, jossa altailla oli hiljaista: 4 tylliä, rantasipi, suokukko ja 19 töyhtöhyyppää vain. Sitten ajoinkin suoraan Espoon Laajalahdelle, jossa tornissa oli jo tiukka miehitys. Lintuja oli kyllä runsaasti muttei mitään ihmeellistä; kapustarinta, suosirri ja 40 harmaasorsaa parhaimpina. Piipahdin vielä ihailemassa auringonlaskua Kirkkonummen Saltfjärdenillä, jossa vähintään 120 kurjen parvi piti mekkalaa ennen kuin jatkoin vanhempieni luokse.

22.8. heräsin kurkku todella kipeänä, mutta päätin kuitenkin lähteä kohti Helsingin Viikkiä. Ruuhkien takia matka kesti ja kesti ja lopulta en meinannut millään löytää Lammassaareen menevän polun läheistä parkkipaikkaa. Lopulta kello oli jo niin paljon, että päätin skipata Viikin kokonaan ja ajaa takaisin Kirkkonummelle, jossa Storkanskogista oli löytynyt taas alueella jo viikon verran näyttäytynyt sinisen muodon lumihanhi. Minun piti kuitenkin olla Kirkkonummella ennen puoltapäivää, joten jouduin todellakin tyytymään siihen, että aamu oli mennyt vain ajellessa.

Onneksi ruuhkat olivat nyt ohi ja pääsin lumihanhipaikalle nopeasti. Hanhi löytyikin heti noin 400 merihanhen seasta ja lintu olikin mukavan skouppietäisyyden päässä. Kymmenen minuutin kuluttua traktori ajoin hanhet kauemmaksi viljapeltoon ja päätin ajella vanhempieni luokse. Kävimme syömässä ja sitten minun pitikin jatkaa Helsinkiin tapaamiseeni. Illalla ajoin sitten suoraan Parikkalaan.

J.A.

Metsänemä (Epipogium aphyllum)on yksi Suomen omituisimmista kasveista. Tämä lehtivihreätön kasvi elää suurimman osan vuodesta maan alla ottaen ravinteita sienijuuren avulla sienirihmastolta. Jos vuosi on ollut sienelle suotuisa, voi metsänemä kukkia. Joskus kasvi voi olla kukkimatta vuosikaudet.

Savonlinnan seudulla on kalkkialueita, joilla tätä harvinaista kasvia tavataan. Kävimme yhdellä kasvupaikoista ja löysimme tunnin etsinnällä seitsemän vanaa. Hyvänä vuonna kukkavanoja voisi olla kymmenkertainen määrä. Tänä vuonna kasvit olivat myös aika pieniä.

Kuvaaminen oli jälleen kerran hankalaa, koska kasvit viihtyivät hämärimmässä kallionaluskuusikossa.

H.A.

Tämä kesä on mennyt Suomessa aikalailla dudemeiningillä eli retkeily on jäänyt varsin vähiin. Nyt 29.7. päätimme käydä sunnuntairetkellä Lappeenrannan suunnalla ja liikkeelle pääsimme vasta yhdeksän jälkeen. Päätimme suunnata Lappeenrannan Haapajärvelle, joka on nyt järven kuivausoperaation myötä osoittautunut erinomaiseksi kahlaajapaikaksi. Hannahan on tehnyt järvellä muutamana kesänä lintulaskentoja, joten pakkohan Hannankin oli päästä näkemään, millainen paikka nyt on.
6-tien yli Rautjärven Pirholassa lentänyt haukka sai meidät tekemään matkan ainoan pysähdyksen, sillä vaikka ensin ajattelin, että varpushaukkako tuossa tulee, tajusin pian siipien olevan aivan liian pitkien ja tiesin linnun olevan siro suohaukka! Äkkijarrutus ja pihalle ja onneksi lintu jäi kaartelemaan muutaman sadan metrin päähän meistä metsäisen mäen yläpuolelle. Muutama ärräpää taisi päästä, kun ajattelin linnun olevan liian kaukana määritystä ajatellen, mutta sain kuin sainkin tikistettyä riittävästi tuntomerkkejä esiin ja määritettyä linnun naaras niittysuohaukaksi! Hanna räiski linnusta kuvia ja yllättäen osa tuntomerkeistä näkyy myös kuvista!

Lopulta emme ajaneetkaan suoraan Haapajärvelle vaan teimme pikakäynnin Askolan lintutorniin ja tarkistimme Partekin altaat, joilla piipersi 31 suosirriä sekä 12 tylliä ja mustaviklo lenteli altaiden yllä. Hemppoja lensi ohitsemme ja pyrstötiaiset ääntelivät lähimetsässä.

Haapajärvellä kipusimme ensin lintutorniin, mutta saimme todeta kaikkien kahlaajien olevan kaukana ja todella pahassa vastavalossa. Niinpä aika pian lähdimme kiertämään järven muita paikkoja, mutta vaikka näiltä paikoilta valo oli parempi, olivat kahlaajat aivan liian kaukana. Niinpä lopulta ajoimme takaisin tornille, kun näytti siltä, että linnut olivat siirtyneet lähemmäs sitä. Ja siellähän olikin sirrejä aivan tornia lähimmällä lutakolla! Sillä välillä, kun olimme olleet pois tornista oli parvessa ollut isosirrikin mutta sitä ei enää löytynyt. 35 suosirrin lisäksi löysimme 2 kuovi- ja yhden pikkusirrin. Tyllejä oli 44, yksi pikkutylli, 28 valkovikloa ja lisäksi kymmeniä liroja ja 2 punajalkavikloa. 8 harmaahaikaraa seisoskeli myös eri puolilla järveä ja kalasääski kalasteli ainon syvemmän lutakon päällä.
Järven rantaniityillä näimme myös paljon perhosia, yllättäen kaikkein runsain laji oli tumman muodon karttaperhonen, joka vielä joitakin vuosia sitten oli suurharvinaisuus! Mekin näimme ensimmäisemme vasta kymmenkunta vuotta sitten Värtsilässä. Hanna sai kuvattua vielä nykyisinkin huippuharvinaisen isokultasiiven ja useita tavallisempi päiväperhoslajeja.

Lähdettyämme Haapajärveltä saapui yllemme todella raju ukkosrintama, joten päätimme mennä syömään. Sateen loputtua ajattelimme käydä uudelleen Askolassa katsomassa, josko sade olisi tiputtanut kahlaajia altaille. Yllättäen päätien alikulkuväylään oli kuitenkin valunut niin paljon vettä, ettei sillan ali pystynyt ajamaan kuin juuri ja juuri linja-autolla. Onneksi reittejä on muitakin, joten pian kiipesime taas käsittämättömän jyrkkiä tornin portaita. Suosirrejä oli tullut vain 5 lisää, joten pian jatkoimme vielä Hannan tietämälle salaiselle kasvipaikalle.

Eräässä metsässä kasvaa säännöllisesti klorofyllittomia lehtoneidonvaippoja. Tämä paikka on ilmeisesti ainoa paikka maailmassa, jossa valkoisia lehtivihreättömiä yksilöitä esiintyy jatkuvasti. Kuivina kesinä niitä ylläpitävä (nehän eivät voi itse yhteyttää!) sienirihmasto menee lepotilaan ja verso kuolee. Tänä kesänä vettä on riittänyt ja löysimmekin nämä kolme kukkivaa yksilöä. Valitettavasti kirvat olivat runnelleet kukkia pahasti.
Näistä lehtoneidonvaipoista puuttuu vihreä klorofylli kokonaan. Muut värit esiintyvät normaalisti, joten kukissa ja varsissa olevat vaaleanpunaiset väriaineet näkyvät näissä kasveissa todella hyvin. Suurin osa alueen lehtoneidonvaipoista oli hyvin tukevia ja isoja. Löytämämme valkealehtiset yksilöt taas olivat muiden kasvien varassa roikkuvia rimpuloita ja kunnon kuvien saaminen olikin tosi vaikeaa.

Päätimme käydä vielä Joutsenon Kotasaaren altailla, jossa törmäsimme Rantasen Paavoon, joka oli juuri tarkistanut perimmäisetkin altaat. Niinpä tyydyimme tarkistamaan vain etualtaan, jossa oli omituinen valkoposkihanhen näköinen ilmeinen valkoposki- ja kanadanhanhen risteymä tai takaisinristeymä, mustakurkku-uikkupoikue ja pari pikkutylliä.
Sitten saimme vielä idean käydä aivan rajan pinnassa etsimässä pikkuhäiveperhosia, häiveperhosia, isokultasiipiä ja isonokkosperhosia, joita olimme kuullet eräällä paikalla havaitun. Ilta oli kuitenkin jo pitkällä samoin kuin kesäkin, joten näitä lajeja emme parin tunnin yrityksestä huolimatta löytäneet. Sen sijaan saimme pinnan tummahäränsilmästä, joita näimme koiraan ja naaraan.

Lopulta iltakahdeksan aikaan lähdimme kotimatkalle ja valtatien varressa Rautjärvellä näimme kangaskiuruperheen.

5.8. Siikalahdella näkyi harmaahaikara ja kuului tylli, mutta muuten oli hiljaista. 7.8. kävimme Partasen Harrin kanssa taas Lappeenrannassa kahlaajaretkellä ja sateisen kelin ansiosta kahlaajia näkyikin mukavasti. Askolassa näkyi 52 suosirriä, 6 kuovisirriä, pikkusirri, lapinsirri, 42 tylliä ym. Haapajärvellä kahlaajat olivat pahasti osmankäämikasvuston keskellä mutta ainakin 250 suosirriä, 140 tylliä, 12 kuovisirriä, 3 pikkusirriä, 5 meriharakkaa, 13 tundrakurmitsaa, 18 punakuiria, 3 mustavikloa ja 18 harmaahaikaraa ym. nähtiin. Paluumatkalla kävimme vielä Joutsenon Kotasaaressa mutta siellä ei näkynyt tuttua hanhiristeymää ja paria mustakurkku-uikun poikasta kummempaa.

Pähkinähakkeja on taas saapunut syksyn viettoon Parikkalaan ja enimmillään niitä on ollut Aseman sembroissa neljä yksilöä.

J.A. & H.A.

Kuvan tervapääsky oli kopsauttanut ikkunaan ja istuskeli väsähtäneenä ikkunalaudalla. Siivet olivat kunnossa eikä mitään muitakaan vaurioita näkynyt. Lintu laitettiin roikkumaan karkealle tiiliseinälle. Se virkistyi saman tien ja lähti kiipeämään seinää pitkin ylöspäin. Tarpeeksi korkealle päästyään se pudottautui siivilleen ja lähti.

Metsäretkellä Punkaharjun puolella ei oikein tiennyt mihin olisi voinut astua. Kantarelleja oli noussut tosi paljon.

Siikalahdelle lintukerhon porukalla rakennetut pesimälautat olivat heti käytössä. Vaikka tiirojen ja naurulokkien poikaset ovat jo lennossa, on lautoilla vieläkin käyttäjiä. Tänään lautoilla lepäili mm. kalatiiran poikasia ja kaksi rantasipiä. Istuttamamme kasvit ovat maisemoineet lautat hienosti.

Kaksi isoa naaraskyytä oli ottanut Siikalahden veneen aluksen majapaikakseen, eikä toinen niistä halunnut millään siirtyä veneen alta heinikkoon. Kun vedimme veneen kolmen tunnin soutelun jälkeen takaisin rantaan, niin kyy oli pienessä heinätuppaassa odottamassa ja luikersi heti takaisin veneensä alle.

H.A.

Toivuttuani Turkin reissusta, jonka jälkeen en onneksi tullut sairaaksi, mutta lepoa rankasta reissusta toipuminen silti vaati, innostuin pitkästä aikaa lähiseuturetkeilystä. Viikkoon reissun jälkeen en ollut jaksanut kuin 6.7. bongata viiriäisen vuodariksi Tetrisuolta ja muuten pari kertaa piipahtaa Siikalahdella ilman mainittavia havaintoja. Parilla Siikalahden yökierroksella olin vielä kuullut viitakerttusia, pensasirkkalinnun, ruisrääkkiä ja luhtahuitin ja 11.7 . kuulin rastaskerttusen.
13.7. kun muualla maakunnassa oli lähipäivinä havaittu paikallisittain kovia kahlaajamääriä, innostuin käymään tarkistamassa Siikalahden ainoan kolkan, jossa kahlaajia yleensä edes voi havaita. Mukavin yllätys oli 102 nuorta ja 22 vanhaa pikkulokkia, jotka olivat onnistuneet näin vuosien tuon jälkeen pesinnässään lahdella! Kahlaajiakin löytyi sentään vähän: 75 töyhtöhyyppää, 20 suokukkoa, liro ja suosirri.

14.7. samassa paikassa töyhtöhyyppiä oli jo 130, samat suokukot, suosirrejä 4, mustavikloja 2 ja parhaimpana lajina komea punakuiri. Kaulushaikaroita näkyi lennossa molemmilla käynneillä. Mehiläishaukoilla taas lie menneet pesinnät pieleen, sillä kolmesta parista kaksi soidinsi taivaalla. Illasta teimme Partasen Harrin kanssa Saaren kierroksen, jonka saldoa olivat Akanpellon 118 töyhtöhyyppää, 6 kapustarintaa sekä suokukko, Akanvaaran Tetrisuon hieno 2kv koiras sinisuohaukka ja 4 pikkulepinkäistä sekä Tarassiinlahden 2 harmaahaikaraa.

15.7. suuntasin heti aamusta Lappeenrantaan, jossa jo kuuden jälkeen olimme retkellä Punnosen Pekan kanssa. Askolan lintutornin aamukäynti ei tuottanut kuin yhden suosirrin, joten jatkoimme pian kohti uutta paikallisittain jopa kahlaajaparatiisia Haapajärveä. Matkan varrelta bongasimme edellispäivänä löytyneen isolepinkäispoikueen Penttilästä. Nuoret olivat varsin eri näköisiä kuin olisin odottanut.

Haapajärveä tyhjennetään ja kuivataan par’aikaa järven puhdistus mielessä ja siksi lähes koko järvi on yhtä kahlaajalietettä. Aloitimme takseerauksen lintutornilta, jonne näkyikin heti mukavasti kahlaajia. Valitettavasti heti selvisi, että sirrejä oli vain vähän, kun löysimme ainoastaan 7 suosirriä, 2 kuovisirriä sekä jänkäsirriäisen. Jatkoimme kierrosta käyden järven rannalla eri puolilla ja yhteensä ynnäsimme 150 töyhtöhyyppää, 90 liroa, 60 valkovikloa, 5 pikkutylliä, 12 rantasipiä, 7 metsävikloa, 5 punajalkavikloa ja 3 mustavikloa. Haarahaukka kävi kiertämässä järven ja kanahaukka säikytteli suurta varisparvea ja pääskyjä oli myös runsaasti, mm. 140 törmäpääskyä.
Keli oli aika hyvä kahlaajia ajatellen, sillä etelästä saapui saderintama puoliltapäivin, mutta silti järvelle ei saapunuut lainkaan uusia kahlaajia. Niinpä iltapäivällä jatkoimme Vainikkalan peltoja tarkistamaan, mutta emme havainneet mitään parempaa. Iltapäiväkäynti Askolaan tuotti 6 lapinsirriä, 2 suosirriä sekä 3 pikkutylliä. Illalla kävin vielä Siikalahdella tarkistamassa kahlaajatilanteen, mutten yllättäen havainnut yhtään kahlaajaa.

J.A.

Palattuamme Marokosta (lue retkiraportti) jäi Hanna vielä muutamaksi päiväksi Helsinkiin. Heti 11.6. maanantaina työpäivän jälkeen sovin Rolf Mortensenin ja Harri Partasen kanssa, että kävisimme rengastamassa loput pöllönpoikasemme, joiden oletimme olevat nyt rengastusikäisiä. Ajoimme ensin Siikalahden läheiselle varpuspöllönpöntölle ja kuinka ollakaan, pöntössä emo yhä makasi aivan vastakuoriutuneiden poikasten päällä!

Ajattelin heti, että tilanne varmaan olisi sama myös muilla pöllöillä, mutta jatkoimme silti Kolmikantaan helmipöllön pöntölle ja siellä todella oli myös mamma makaamassa parin pienen poikasen kanssa pöntössä. Tässä vaiheessa ehdottelin, että jättäisimme viimeisen, kauemman pöntön käymättä, mutta koskapa muilla intoa riitti, ajoimme vielä Melkoniemen metsiin, jossa varpuspöllö samaan tapaan lämmitti pöntössä pieniä rääpälepoikasiaan.

Etsiskelimme jonkin aikaa lähitöllä asuvia kuukkeleita, mutta niitä ei löytynyt, sen sijaan tiltaltti sekä idänuunilintu lauloivat lähikuusikossa. Eli kyllä kannatti tässäkin paikassa käydä!

20.6. kävimme Hannan kanssa tarkistamassa, josko helmipöllön poikaset olisivat jo rengastusikäisiä. Yllätykseksemme ne olivatkin jo mukavan kokoisia ja jopa pienin kolmikosta oli tarpeeksi iso saadakseen renkaan jalkaansa. Jatkoimme vielä tarkistamaan lähemmät varpuspöllötkin, mutta ne olivat vielä sen verran pieniä, että saavat kasvaa vielä yli Juhannuksen. Myöhässä ovat kyllä pesinnät, kun poikaset lähtevät maailmaan vasta kesäkuun lopussa!

Juhannusviikonlopun vietimme Syötteellä koko Jannen lähisuvun parissa. Riku-veljellä on mökki Kelosyötteellä, jossa Jannen vanhemmatkin nyt majoittuivat. Yhdessä Pirkka-veljen perheen kanssa olimme vuokranneet vuokramökin, joka olikin sattumalta heti Rikun mökin viereinen. Menomatkalla ylläkselle yritimme paria vuodenpinnabongausta, mutta lapinpöllöt olivat jo lähteneet pesästä ja tuulinen iltapäivä ei innostanut pikkukultarintaa laulamaan saati näyttäytymään.

Juhannusaattona havainnot jäivät mökin yli tööttäillen lentäneeseen kirjosiipikäpylintuun. Pienen vaelluksenkin teimme koko porukalla ja tavallisia metsä- ja suolajeja havaittiin muttei mitään mainittavaa.

Juhannuspäivän aamuna teimme Pirkan ja Hannan kanssa pikaisen retken lähiympäristöön. Syötteen kansallispuistossa on sinipyrstöille sopivia vanhan metsän rinteitä monessa paikassa, joten odotimme löytävämme ainakin jonkun sinipyrstön. Lähdimme liikkeelle aamukolmelta ja aloimme pysähdellä aina sopivan näköisillä paikoilla. Aamun kolmas pysähdys tuotti jo laulavan peukaloisen sekä rummuttavan pohjantikan, mutta neljännellä pysähdyksellä kuului jo sitten sinipyrstökin. Lintu löytyi nopeasti kuusen latvasta, mutta valo oli niin vastainen, ettemme meinanneet millään nähdä siitä mitään värejä. Lopulta kuitenkin näimme sen sen verran hyvin, että saatoimme todeta sen olevan vanha yksilö, joka olikin ensimmäinen, jonka olen koskaan nähnyt. Kaikki aiemmat näkemäni sinipyrstöt olivat olleet 2 kv koiraita, naaraita tai nuoria.
Seuraava stoppimme oli Vattukuru, jonka reilu parikilometrisen lankin kiersimme kävellen. Lintuja oli todella vähän, mutta laavun luona lauloi päivän toinen, tällä kertaa 2kv, sinipyrstö. Tämänkin linnun näimme todella hyvin, mutta valitettavasti se oli koko ajan kuusten latvoissa, joten kuvat jäivät vaatimattomiksi. Vattukurussa emme havainneet oikein mitään muuta. Loppuretkellä havaitsimme vielä hernekertun, sirittäjän sekä toisen peukaloisen. Seitsemän aikaan palasimme mökille jatkamaan unia.

Muuten Juhannus sujui rauhallisesti suvun parissa: lasten, koiran ja kissojen kanssa leikkien, lepäillen sekä syöden. Paluumatkalla sunnuntaina yritimme sateessa bongata Liperistä sepeltaskua sekä ruostesorsaa mutta kumpaakaan ei viiden minuutin yrityksellä näkynyt. Kiirettä piti pitää, kun jalkapallomatsi Italia-Englanti piti tietysti nähdä.

Maanantaina 25.6. kävimme sitten työpäiväni jälkeen rengastamass varpuspöllön poikaset. Ensimmäisessä Siikalahden pesässä oli neljä potraa poikasta ja toisessa Kirpoavankiven pesässä oli jopa seitsemän poikasta.

J.A.