. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

16.9. lähdimme aamusta jo seitsemän aikaan Punnosen Pekan kanssa retkelle. Aloitimme Siikalahden patotieltä, jossa äänteli kaksi outoäänistä tiltalttia – ensimmäinen oli suht yleinen ns. hily-tiltaltti, joka lauloikin lyhyesti ihan normaalin tiltaltin laulua mutta toinen kuulosti lähinnä idäntiltaltilta. Valitettavasti tätäkään tiltalttia ei saatu näkyville, vaan molemmat katosivat nopeasti. Muuten patotien pusikot olivat hiljaisia, ainoastaan pari ruokokerttusta kävi atrappiamme ihmettelemässä ja muutamaan kertaan kuului tik-sirkun tiksaus. Rastaita oli todella runsaasti liikenteessä ja jos ne eivät olisi lentäneet liikaa sinne tänne, olisi niitä laskemalla voinut saada komeat summat.

Jatkoimme rajaa pitkin Saarelle ja ensimmäiset pysähdykset olivat todella hiljaisia. Tyrjänjoella rätisi peukaloinen, mutta Kanavalammella ei näkynyt oikein mitään. Tarassiinlahdella staijailimme toista tuntia ja lähipusikoissa näkyi pari ruokokerttusta, sinirinta, ainakin 5 pajulintua sekä tiltaltti ja taas kuului muutaman kerran tik-sirkun tiksaus mutta tätäkään lintua emme saaneet näkyville. Joitakin pieniä hanhiparvia näkyi jo muutolla. Isommat muutaman kymmenen yksilön parvet olivat valkoposkia ja pienemmät reilun kymmenen linnun parvet metsähanhia. Merikotka kaarteli taivaalla.

Jyrkilän pelloilta löytyi noin 400 kurkea, 123 laulujoutsenen parvi mukanaan yksi pikkujoutsen sekä jopa 1100 valkoposkihanhea. Metsähanhia ei ollut kuin kymmenkunta mutta muutama parvi lensi taas ylitsemme, valkoposkiakin näkyi muutolla jokunen parvi. Sinisuohaukka saalisteli peltoa edestakaisin lennellen.

Pohjanrannassa oli täysin tyhjää, joten tarkistettuamme myös tyhjät Ratilan pellot ja Pohjasuon pellot jatkoimme Akanvaaran Tetrisuolle, jossa komppasimme parhaita peltoja aika huolellisesti. Silti emme löytäneet muuta kuin pensastaskun, 3 kivitaskua, niittykirvisiä ja kiuruja. Taivaalla kaarteli taas yksi merikotkakin. Paras havainto näkyi, kun olimme jo lähdössä, kun näimme pähkinähakin matkaavan kohti pohjoista. Lopulta lähdimme takaisin Parikkalaa kohti.

Päivällisen jälkeen Hannakin hyppäsi kyytiin ja jatkoimme Siikalahden suunnalle. Ajelimme vasta kohti Tetrisuon peltoja, kun plokkasin isohkon pedon lentämästä taivasta vasten edellämme – muuttohaukka! Lintu teki pari kierrosta taivaalla ennen kuin jatkoi kohti lounasta. Koivulan pelloilla oli kolme kesyä kapustarintaa, niittykirvisiä ja pari taivaanvuohta, Tiviän päällä rundaili piekana ja 80 valkoposkihanhea haki laskeutumispaikkaa. Tetrisuon pelloilta ei löytynyt kuin “istejä”, kiuruja, muutama kivitasku, 5 kapustarintaa ja 2 pässiä. Ainoat päivälle uudet lajit olivat nuolihaukka ja lapinsirkku.

Seuraavaksi kävimme pikaisesti taas patotiellä, jossa näimme valkoselkätikan lentävän lahden poikki. Muuten oli hiljaista. Niinpä jatkoimme Kontiolammen kautta Kullinsuolle, jossa komppasimme taas peltoja ihan urakalla, mutta havainnot jäivät 3 pässiin, sinirintaan, 13 kapustarintaan sekä suokukkoon. Lahdensuolla komppasimme myös huolella, mutta vain niittykirvisiä ja kiuruja löytyi. Piekana lekutteli myös hetken peltojen yllä.

Seuraavalle hanhiretkelle lähdimme Hannan kanssa 22.9. ja taas Saarelle. Aloitimme retken käymällä pikaisesti Tarvaslammella, jossa pihassa tiksui pohjansirkku. Muutenkin pikkulintuja oli kevyestä sateesta huolimatta liikenteessä mukavasti. Saarella ajoimme Akanvaaran Tetrisuolle, jossa komppasimme sateen yhä jatkuessa jonkin aikaa, mutta löysimme vain noin 80 niittykirvistä ja metsäkirvisen. Teerillä oli syyssoidin käynnissä.

Ratilassa, Pohjasuolla ja Pohjanrannassa oli hiljaista, mutta Jyrkilästä löytyi noin 2000 valkoposkihanhen parvi. Ollessamme taas autossa, plokkasin ylitsemme lentämästä siron näköisen suohaukan. Olimme pian ulkona ja saimme linnun määritettyä naaras arosuohaukaksi. Hanna sai pari kuvaakin otettua jo aika kaukana suoraan poispäin, kohti länttä jatkaneesta linnusta.

Tarassiinlahdella ja Kanavalammella oli taas hiljaista, joten jatkoimme rajatietä taas Siikalahdelle, jossa sade oli viimein loppunut. 80 sepelhanhen parvi pyörähti lahdella ja uivelo ja punasotka laskeutuivat uiskentelemaan näkyville. Muuten oli hiljaista ja puolen päivän jälkeen ajoimme kotiin.

Päivä meni taas pelihommissa, mutta illalla innostuin Punnosen Pekan kanssa bongaamaan Kiteen Puhoksesta pikkukanadanhanhea. Lintu oli kuin olikin aivan aidon näköinen ja vaikka se oli 2000 valkoposkihanhen parvessa, oli se hyvin näkyvillä 6-tien varresta. Alalajin määritys on näistä hankalaa, mutta kyseessä voisi olla tälläkin kertaa minima, vaikkei lintu niin tumma olekaan kuin aikanaan Saarelta löytämämme Suomen ensimmäinen minima.

J.A.

5.9. kävimme kolmella autokunnalla laskemassa Saaren alueen kurkia. Aloitimme alueemme koluamisen Akanvaaran Tetrisuolta, jossa näkyi vain sinisuohaukkakoiras, joka oli väritykseltään erehdyttävän arosuohaukkamainen sulkimisen takia, mutta kuitenkin muodon ja koon puolesta aivan selvä sinisuo. Komppailimme peltoja lyhyesti ja löysimme mm. 8 lapinkirvistä ja 5 lapinsirkkua. Pohjansuon pelloilla oli vain 2 lapinkirvistä, mutta sitten Ratilan pelloilla olikin kurkia mukavat 394 lintua. Nuoria oli vain noin 15, mutta valitettavasti linnut nousivat lentoon ennen kuin varmaa määrää saatiin. Samalla pellolla oli myös 44 laulujoutsenta. Pohjanrannan lintutornilla ei näkynyt kuin harmaahaikara ja sitten jatkoimmekin Uukuniemen puolelle Suurenjärvenlietteelle. Oletimme löytävämme Ratilan pelloilta lähteneet kurjet täältä, mutta emme löytäneet kuin yhden kurkiperheen. Sitten heitin Hannan Kummun näkötornille staijaamaan kurkien iltalentoa ja jatkoin itse tarkistamaan, olisivatko kurjet palanneet Ratilan pelloille. Hanna näkikin puolen tunnin aikana 350 kurkea, jotka olivat valtaosa aiemmin näkemästämme parvesta (pieni osa oli lähtenyt erilleen). Linnut lensivät Pohjois-Karjalan puolelle eräälle pikkusuolle yöpymään.

7.9. päätimme Partasen Harrin kanssa lähteä komppaamaan lähipeltoja, sillä heinäkurppia tuntui olevan liikkeellä ehkä enemmän kuin koskaan. Komppasimme ensin Siikalahden läheisen Koivulan peltoja, joilta löysimme 5 lapinkirvistä, 8 pensastaskua ja 300 sepelkyyhkyä. Jatkoimme muutamat pellot liian pitkäkasvustoisiksi todettuamme Lahdensuon pelloille, joilta löytyi erinomaisen näköistä apilaista ruohikkopeltoa, joka ei ollut liian pitkää saati tiheää. Ehdimme kävellä kapean pellon lähes päästä päähän, kun ollessamme vain 100 metrin päästä autoltamme, ponkaisi jaloistamme heinäkurppa lentoon! Lintu lensi matalalla pellon yli ja aina metsän reunaa kohti laskeutuen ryteikköön pellon taakse. Tilanne oli nopea, enkä kauheasti ehtinyt kertoa Harrille, mitä linnusta olisi ollut hyvä nähdä, mutta onneksi astuttuani pari askelta lisää, lähti jaloistani toinen heinäkurppa ja nyt osasin jo kertoa nopeasti, mihin Harrin kannattaa kiinnittää huomionsa lentävässä linnussa.
Tämä lintu laskeutui pellon perälle ojan viereen ja päätimme soittaa Matti Lötjöselle, josko tämä haluaisi tulla bongaamaan Suomi-eliksen itselleen. Matti tulikin nopeasti mutta ihme kyllä lintua ei enää löytynytkään, ainoaksi havikseksi näkyi pikkulepinkäinen.
Matti jatkoi peltotöihin ja me päätimme Harrin kanssa kompata vielä yhden pellon, joka itse asiassa oli lähes Matin mökin vieressä ja Matin veljen peltoja. Ehdimme kävellä vain muutaman kymmentä metriä, kun Harrin jaloista lähti heinäkurppa yhdessä itseään huomattavasti pienemmän taivaanvuohen kanssa lentoon. Heinäkurppa laskeutui viereiseen viljapeltoon ja kohta olimme taas komppaamassa sitä, kun Mattikin oli taas hälytetty paikalle, mutta yllättäen taas lintu oli tehnyt täydellisen katoamistempun!

8.9. kolusimme taas lähipeltoja Hannan, Harrin ja osin Matinkin kanssa. Aloitimme Siikalahden patotieltä, jossa oli todella hiljaista, joten siirryimme pian lähipelloille. Siikalahden Peltolan ja Kaukolan pellot olivat tyhjiä, havainnot jäivät pihlajanmarjoilta löytyneeseen myöhäiseen viherukonkorentoon. Iso osa pelloista oli vielä puimatta ja monilla pelloilla kasvusto oli muuten liian pitkää kompattavaksi, niinpä lopulta olimme taas Koivulan pelloilla, joilta ei enää löytynyt lapinkirvisiäkään, vain yksi lapinsirkku. Lopulta jatkoimme Lahdensuolle, jossa komppasimme huolella kaikki samat pellot ja hieman enemmänkin kuin edellisenä päivänä mutta ainoaksi kurpaksi löytyi sama taivaanvuohi. Kivitaskuja oli jopa 12 linnun parvi, kiurujen seassa oli yllättäen yksi kangaskiuru sekä lapinsirkku mutta mukavin laji oli kuitenkin ojankasvustossa piilotellut nuori sinirinta. Kotiin palattuani oli pihallamme koko vuoden ensimmäinen Etelä-Karjalassa näkemämme siili.

9.9. lähdimme aamusta taas Harrin ja Matin kanssa komppausretkelle. Patotiellä näimme 5 valkoposkihanhen parven taivaalla ja niitä putkella katsoessani huomasin niiden takana todella korkealla matkaavan kahlaajaparven, 23 punakuiria! Patotiellä hiittaili tiltaltti ja sinirinta kävi kurkistamassa ruovikon reunassa ja luhtakana rääkäisi pariin otteeseen. Kohta jatkoimme Kontiolammelle, jossa näimme metsäkauriin! Oli ensimmäinen metsäkaurishavaintoni Parikkalassa Siikalahden ulkopuolella. Pikkulintuja oli runsaasti. Peippoparvissa oli jo joitakin järripeippoja ja pyrstötiaisia näkyi pikkuparvi. Ei kuitenkaan mitään parempaa. Niinpä jatkoimme Kullinsuolle, jossa taas komppasimme ihan kunnolla, mutta löysimme vain 3 taivaanvuohta sekä lapinsirkun. Taivaalla näkyi sinisuohaukka sekä kanahaukka.
Jatkoimme vielä Tetrisuolle, jossa Matti oli edellisiltana nähnyt puimurin edestä viljapellosta nousseen heinäkurpan (vihdoin). Kyseessä olisi minulle Siikalahtipinna, joten kolusimme pellon todella huolella, mutta vain 4 taivaanvuohta, lapinsirkku, 45 niitty- ja 5 metsäkirvistä löydettiin. Sinisuohaukkakoiras lensi ylitsemme täälläkin.

Illalla lähdin Lintutiedotusviestin takia ajamaan kiireellä Joutsenon Kukkuroinmäkeä kohti, sillä Pirhosen Jarmo oli löytänyt turvekentän lätäköiltä nuoren palsasirrin. Kello oli jo 19:10 kun lähdin ja aurinko laskisi jo ennen kahdeksaa, joten tiesin, että tiukille menisi! Poimin Caireniuksen Sampsan kyytiin Joutsenosta klo 20:00 ja 10 minuuttia myöhemmin olimme perillä. Onneksi Jampalla ja muilla paikalle saapuneilla bongareilla oli yhä lintu hallinnassa, sillä vaikka valoa yhä oli jonkin verran, oli lintu niin kaukana, ettei sitä olisi millään enää löytänyt muuten. Onneksi sen kuitenkin vielä pysty juuri ja juuri määrittämään, etenkin kun se sattui liikkumaan yhdessä suokukon ja tyllin kanssa, jolloin koko ja muoto näkyivät hyvin. Muutamaan otteeseen linnun kumarrellessa vesirajassa mustaa turvekenttää taustallaan, näkyivät myös värit ja rinnan selvä väriraja yllättävänkin hyvin. Kyseessä oli uusi EKLY-pinna minulle ja vasta kolmas Suomessa näkemäni palsasirri. Valkoposkien ja kanadanhanhien seurassa altaalla oli myös merihanhi. Lopulta alkoi tulla liian pimeä ja lähdimme kotimatkalle.

10.9. Laskimme illalla kurkia Siikalahdella. Viikkoa aiemmin Konza, Harri ja Matti olivat havainneet noin 700 kurkea, mutta nyt olivat Siikalahden kurjet ilmeisesti lähteneet. Havaitsimme yhteensä vain vajaat 100 kurkea ja itse en patotien pisteestä nähnyt kuin parikymmentä niistä. Muitakaan havaintoja ei juuri tullut.

11.9. Laskimme taas Saaren kurjet ja nyt vain iltalennolta. Lähes kaikki kurjet nousivat Jyrkilän pelloilta ja lähtivät itään Venäjälle yöpymään. Näiden lisäksi näin itse Kummun tornista 25 linnun parven matkaavan Pohjois-Karjalaan ja 26 linnun parven sekä pari pikkuparvea matkaavan myös itään. Yhteensä kurkia näkyi noin 850 yksilöä. Muita havaintoja Kummusta olivat 130 sepelhanhen parvi, pohjansirkku ja 8 kapustarintaa.

J.A.

Tiistaina 21.8. ajelin työpäivän jälkeen etelää kohti, kun seuraavan päivän iltapäivästä oli minulla pakollinen käynti Helsingissä. Päätin siis lähteä reissuun hyvissä ajoin, jotta ehtisin hieman käydä sukuloimassa sekä tietysti maastossakin. Matkalla pysähdyin Lappeenrannan Askolassa, jossa altailla oli hiljaista: 4 tylliä, rantasipi, suokukko ja 19 töyhtöhyyppää vain. Sitten ajoinkin suoraan Espoon Laajalahdelle, jossa tornissa oli jo tiukka miehitys. Lintuja oli kyllä runsaasti muttei mitään ihmeellistä; kapustarinta, suosirri ja 40 harmaasorsaa parhaimpina. Piipahdin vielä ihailemassa auringonlaskua Kirkkonummen Saltfjärdenillä, jossa vähintään 120 kurjen parvi piti mekkalaa ennen kuin jatkoin vanhempieni luokse.

22.8. heräsin kurkku todella kipeänä, mutta päätin kuitenkin lähteä kohti Helsingin Viikkiä. Ruuhkien takia matka kesti ja kesti ja lopulta en meinannut millään löytää Lammassaareen menevän polun läheistä parkkipaikkaa. Lopulta kello oli jo niin paljon, että päätin skipata Viikin kokonaan ja ajaa takaisin Kirkkonummelle, jossa Storkanskogista oli löytynyt taas alueella jo viikon verran näyttäytynyt sinisen muodon lumihanhi. Minun piti kuitenkin olla Kirkkonummella ennen puoltapäivää, joten jouduin todellakin tyytymään siihen, että aamu oli mennyt vain ajellessa.

Onneksi ruuhkat olivat nyt ohi ja pääsin lumihanhipaikalle nopeasti. Hanhi löytyikin heti noin 400 merihanhen seasta ja lintu olikin mukavan skouppietäisyyden päässä. Kymmenen minuutin kuluttua traktori ajoin hanhet kauemmaksi viljapeltoon ja päätin ajella vanhempieni luokse. Kävimme syömässä ja sitten minun pitikin jatkaa Helsinkiin tapaamiseeni. Illalla ajoin sitten suoraan Parikkalaan.

J.A.

Metsänemä (Epipogium aphyllum)on yksi Suomen omituisimmista kasveista. Tämä lehtivihreätön kasvi elää suurimman osan vuodesta maan alla ottaen ravinteita sienijuuren avulla sienirihmastolta. Jos vuosi on ollut sienelle suotuisa, voi metsänemä kukkia. Joskus kasvi voi olla kukkimatta vuosikaudet.

Savonlinnan seudulla on kalkkialueita, joilla tätä harvinaista kasvia tavataan. Kävimme yhdellä kasvupaikoista ja löysimme tunnin etsinnällä seitsemän vanaa. Hyvänä vuonna kukkavanoja voisi olla kymmenkertainen määrä. Tänä vuonna kasvit olivat myös aika pieniä.

Kuvaaminen oli jälleen kerran hankalaa, koska kasvit viihtyivät hämärimmässä kallionaluskuusikossa.

H.A.

Tämä kesä on mennyt Suomessa aikalailla dudemeiningillä eli retkeily on jäänyt varsin vähiin. Nyt 29.7. päätimme käydä sunnuntairetkellä Lappeenrannan suunnalla ja liikkeelle pääsimme vasta yhdeksän jälkeen. Päätimme suunnata Lappeenrannan Haapajärvelle, joka on nyt järven kuivausoperaation myötä osoittautunut erinomaiseksi kahlaajapaikaksi. Hannahan on tehnyt järvellä muutamana kesänä lintulaskentoja, joten pakkohan Hannankin oli päästä näkemään, millainen paikka nyt on.
6-tien yli Rautjärven Pirholassa lentänyt haukka sai meidät tekemään matkan ainoan pysähdyksen, sillä vaikka ensin ajattelin, että varpushaukkako tuossa tulee, tajusin pian siipien olevan aivan liian pitkien ja tiesin linnun olevan siro suohaukka! Äkkijarrutus ja pihalle ja onneksi lintu jäi kaartelemaan muutaman sadan metrin päähän meistä metsäisen mäen yläpuolelle. Muutama ärräpää taisi päästä, kun ajattelin linnun olevan liian kaukana määritystä ajatellen, mutta sain kuin sainkin tikistettyä riittävästi tuntomerkkejä esiin ja määritettyä linnun naaras niittysuohaukaksi! Hanna räiski linnusta kuvia ja yllättäen osa tuntomerkeistä näkyy myös kuvista!

Lopulta emme ajaneetkaan suoraan Haapajärvelle vaan teimme pikakäynnin Askolan lintutorniin ja tarkistimme Partekin altaat, joilla piipersi 31 suosirriä sekä 12 tylliä ja mustaviklo lenteli altaiden yllä. Hemppoja lensi ohitsemme ja pyrstötiaiset ääntelivät lähimetsässä.

Haapajärvellä kipusimme ensin lintutorniin, mutta saimme todeta kaikkien kahlaajien olevan kaukana ja todella pahassa vastavalossa. Niinpä aika pian lähdimme kiertämään järven muita paikkoja, mutta vaikka näiltä paikoilta valo oli parempi, olivat kahlaajat aivan liian kaukana. Niinpä lopulta ajoimme takaisin tornille, kun näytti siltä, että linnut olivat siirtyneet lähemmäs sitä. Ja siellähän olikin sirrejä aivan tornia lähimmällä lutakolla! Sillä välillä, kun olimme olleet pois tornista oli parvessa ollut isosirrikin mutta sitä ei enää löytynyt. 35 suosirrin lisäksi löysimme 2 kuovi- ja yhden pikkusirrin. Tyllejä oli 44, yksi pikkutylli, 28 valkovikloa ja lisäksi kymmeniä liroja ja 2 punajalkavikloa. 8 harmaahaikaraa seisoskeli myös eri puolilla järveä ja kalasääski kalasteli ainon syvemmän lutakon päällä.
Järven rantaniityillä näimme myös paljon perhosia, yllättäen kaikkein runsain laji oli tumman muodon karttaperhonen, joka vielä joitakin vuosia sitten oli suurharvinaisuus! Mekin näimme ensimmäisemme vasta kymmenkunta vuotta sitten Värtsilässä. Hanna sai kuvattua vielä nykyisinkin huippuharvinaisen isokultasiiven ja useita tavallisempi päiväperhoslajeja.

Lähdettyämme Haapajärveltä saapui yllemme todella raju ukkosrintama, joten päätimme mennä syömään. Sateen loputtua ajattelimme käydä uudelleen Askolassa katsomassa, josko sade olisi tiputtanut kahlaajia altaille. Yllättäen päätien alikulkuväylään oli kuitenkin valunut niin paljon vettä, ettei sillan ali pystynyt ajamaan kuin juuri ja juuri linja-autolla. Onneksi reittejä on muitakin, joten pian kiipesime taas käsittämättömän jyrkkiä tornin portaita. Suosirrejä oli tullut vain 5 lisää, joten pian jatkoimme vielä Hannan tietämälle salaiselle kasvipaikalle.

Eräässä metsässä kasvaa säännöllisesti klorofyllittomia lehtoneidonvaippoja. Tämä paikka on ilmeisesti ainoa paikka maailmassa, jossa valkoisia lehtivihreättömiä yksilöitä esiintyy jatkuvasti. Kuivina kesinä niitä ylläpitävä (nehän eivät voi itse yhteyttää!) sienirihmasto menee lepotilaan ja verso kuolee. Tänä kesänä vettä on riittänyt ja löysimmekin nämä kolme kukkivaa yksilöä. Valitettavasti kirvat olivat runnelleet kukkia pahasti.
Näistä lehtoneidonvaipoista puuttuu vihreä klorofylli kokonaan. Muut värit esiintyvät normaalisti, joten kukissa ja varsissa olevat vaaleanpunaiset väriaineet näkyvät näissä kasveissa todella hyvin. Suurin osa alueen lehtoneidonvaipoista oli hyvin tukevia ja isoja. Löytämämme valkealehtiset yksilöt taas olivat muiden kasvien varassa roikkuvia rimpuloita ja kunnon kuvien saaminen olikin tosi vaikeaa.

Päätimme käydä vielä Joutsenon Kotasaaren altailla, jossa törmäsimme Rantasen Paavoon, joka oli juuri tarkistanut perimmäisetkin altaat. Niinpä tyydyimme tarkistamaan vain etualtaan, jossa oli omituinen valkoposkihanhen näköinen ilmeinen valkoposki- ja kanadanhanhen risteymä tai takaisinristeymä, mustakurkku-uikkupoikue ja pari pikkutylliä.
Sitten saimme vielä idean käydä aivan rajan pinnassa etsimässä pikkuhäiveperhosia, häiveperhosia, isokultasiipiä ja isonokkosperhosia, joita olimme kuullet eräällä paikalla havaitun. Ilta oli kuitenkin jo pitkällä samoin kuin kesäkin, joten näitä lajeja emme parin tunnin yrityksestä huolimatta löytäneet. Sen sijaan saimme pinnan tummahäränsilmästä, joita näimme koiraan ja naaraan.

Lopulta iltakahdeksan aikaan lähdimme kotimatkalle ja valtatien varressa Rautjärvellä näimme kangaskiuruperheen.

5.8. Siikalahdella näkyi harmaahaikara ja kuului tylli, mutta muuten oli hiljaista. 7.8. kävimme Partasen Harrin kanssa taas Lappeenrannassa kahlaajaretkellä ja sateisen kelin ansiosta kahlaajia näkyikin mukavasti. Askolassa näkyi 52 suosirriä, 6 kuovisirriä, pikkusirri, lapinsirri, 42 tylliä ym. Haapajärvellä kahlaajat olivat pahasti osmankäämikasvuston keskellä mutta ainakin 250 suosirriä, 140 tylliä, 12 kuovisirriä, 3 pikkusirriä, 5 meriharakkaa, 13 tundrakurmitsaa, 18 punakuiria, 3 mustavikloa ja 18 harmaahaikaraa ym. nähtiin. Paluumatkalla kävimme vielä Joutsenon Kotasaaressa mutta siellä ei näkynyt tuttua hanhiristeymää ja paria mustakurkku-uikun poikasta kummempaa.

Pähkinähakkeja on taas saapunut syksyn viettoon Parikkalaan ja enimmillään niitä on ollut Aseman sembroissa neljä yksilöä.

J.A. & H.A.

Kuvan tervapääsky oli kopsauttanut ikkunaan ja istuskeli väsähtäneenä ikkunalaudalla. Siivet olivat kunnossa eikä mitään muitakaan vaurioita näkynyt. Lintu laitettiin roikkumaan karkealle tiiliseinälle. Se virkistyi saman tien ja lähti kiipeämään seinää pitkin ylöspäin. Tarpeeksi korkealle päästyään se pudottautui siivilleen ja lähti.

Metsäretkellä Punkaharjun puolella ei oikein tiennyt mihin olisi voinut astua. Kantarelleja oli noussut tosi paljon.

Siikalahdelle lintukerhon porukalla rakennetut pesimälautat olivat heti käytössä. Vaikka tiirojen ja naurulokkien poikaset ovat jo lennossa, on lautoilla vieläkin käyttäjiä. Tänään lautoilla lepäili mm. kalatiiran poikasia ja kaksi rantasipiä. Istuttamamme kasvit ovat maisemoineet lautat hienosti.

Kaksi isoa naaraskyytä oli ottanut Siikalahden veneen aluksen majapaikakseen, eikä toinen niistä halunnut millään siirtyä veneen alta heinikkoon. Kun vedimme veneen kolmen tunnin soutelun jälkeen takaisin rantaan, niin kyy oli pienessä heinätuppaassa odottamassa ja luikersi heti takaisin veneensä alle.

H.A.