. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Tämä kesä on mennyt Suomessa aikalailla dudemeiningillä eli retkeily on jäänyt varsin vähiin. Nyt 29.7. päätimme käydä sunnuntairetkellä Lappeenrannan suunnalla ja liikkeelle pääsimme vasta yhdeksän jälkeen. Päätimme suunnata Lappeenrannan Haapajärvelle, joka on nyt järven kuivausoperaation myötä osoittautunut erinomaiseksi kahlaajapaikaksi. Hannahan on tehnyt järvellä muutamana kesänä lintulaskentoja, joten pakkohan Hannankin oli päästä näkemään, millainen paikka nyt on.
6-tien yli Rautjärven Pirholassa lentänyt haukka sai meidät tekemään matkan ainoan pysähdyksen, sillä vaikka ensin ajattelin, että varpushaukkako tuossa tulee, tajusin pian siipien olevan aivan liian pitkien ja tiesin linnun olevan siro suohaukka! Äkkijarrutus ja pihalle ja onneksi lintu jäi kaartelemaan muutaman sadan metrin päähän meistä metsäisen mäen yläpuolelle. Muutama ärräpää taisi päästä, kun ajattelin linnun olevan liian kaukana määritystä ajatellen, mutta sain kuin sainkin tikistettyä riittävästi tuntomerkkejä esiin ja määritettyä linnun naaras niittysuohaukaksi! Hanna räiski linnusta kuvia ja yllättäen osa tuntomerkeistä näkyy myös kuvista!

Lopulta emme ajaneetkaan suoraan Haapajärvelle vaan teimme pikakäynnin Askolan lintutorniin ja tarkistimme Partekin altaat, joilla piipersi 31 suosirriä sekä 12 tylliä ja mustaviklo lenteli altaiden yllä. Hemppoja lensi ohitsemme ja pyrstötiaiset ääntelivät lähimetsässä.

Haapajärvellä kipusimme ensin lintutorniin, mutta saimme todeta kaikkien kahlaajien olevan kaukana ja todella pahassa vastavalossa. Niinpä aika pian lähdimme kiertämään järven muita paikkoja, mutta vaikka näiltä paikoilta valo oli parempi, olivat kahlaajat aivan liian kaukana. Niinpä lopulta ajoimme takaisin tornille, kun näytti siltä, että linnut olivat siirtyneet lähemmäs sitä. Ja siellähän olikin sirrejä aivan tornia lähimmällä lutakolla! Sillä välillä, kun olimme olleet pois tornista oli parvessa ollut isosirrikin mutta sitä ei enää löytynyt. 35 suosirrin lisäksi löysimme 2 kuovi- ja yhden pikkusirrin. Tyllejä oli 44, yksi pikkutylli, 28 valkovikloa ja lisäksi kymmeniä liroja ja 2 punajalkavikloa. 8 harmaahaikaraa seisoskeli myös eri puolilla järveä ja kalasääski kalasteli ainon syvemmän lutakon päällä.
Järven rantaniityillä näimme myös paljon perhosia, yllättäen kaikkein runsain laji oli tumman muodon karttaperhonen, joka vielä joitakin vuosia sitten oli suurharvinaisuus! Mekin näimme ensimmäisemme vasta kymmenkunta vuotta sitten Värtsilässä. Hanna sai kuvattua vielä nykyisinkin huippuharvinaisen isokultasiiven ja useita tavallisempi päiväperhoslajeja.

Lähdettyämme Haapajärveltä saapui yllemme todella raju ukkosrintama, joten päätimme mennä syömään. Sateen loputtua ajattelimme käydä uudelleen Askolassa katsomassa, josko sade olisi tiputtanut kahlaajia altaille. Yllättäen päätien alikulkuväylään oli kuitenkin valunut niin paljon vettä, ettei sillan ali pystynyt ajamaan kuin juuri ja juuri linja-autolla. Onneksi reittejä on muitakin, joten pian kiipesime taas käsittämättömän jyrkkiä tornin portaita. Suosirrejä oli tullut vain 5 lisää, joten pian jatkoimme vielä Hannan tietämälle salaiselle kasvipaikalle.

Eräässä metsässä kasvaa säännöllisesti klorofyllittomia lehtoneidonvaippoja. Tämä paikka on ilmeisesti ainoa paikka maailmassa, jossa valkoisia lehtivihreättömiä yksilöitä esiintyy jatkuvasti. Kuivina kesinä niitä ylläpitävä (nehän eivät voi itse yhteyttää!) sienirihmasto menee lepotilaan ja verso kuolee. Tänä kesänä vettä on riittänyt ja löysimmekin nämä kolme kukkivaa yksilöä. Valitettavasti kirvat olivat runnelleet kukkia pahasti.
Näistä lehtoneidonvaipoista puuttuu vihreä klorofylli kokonaan. Muut värit esiintyvät normaalisti, joten kukissa ja varsissa olevat vaaleanpunaiset väriaineet näkyvät näissä kasveissa todella hyvin. Suurin osa alueen lehtoneidonvaipoista oli hyvin tukevia ja isoja. Löytämämme valkealehtiset yksilöt taas olivat muiden kasvien varassa roikkuvia rimpuloita ja kunnon kuvien saaminen olikin tosi vaikeaa.

Päätimme käydä vielä Joutsenon Kotasaaren altailla, jossa törmäsimme Rantasen Paavoon, joka oli juuri tarkistanut perimmäisetkin altaat. Niinpä tyydyimme tarkistamaan vain etualtaan, jossa oli omituinen valkoposkihanhen näköinen ilmeinen valkoposki- ja kanadanhanhen risteymä tai takaisinristeymä, mustakurkku-uikkupoikue ja pari pikkutylliä.
Sitten saimme vielä idean käydä aivan rajan pinnassa etsimässä pikkuhäiveperhosia, häiveperhosia, isokultasiipiä ja isonokkosperhosia, joita olimme kuullet eräällä paikalla havaitun. Ilta oli kuitenkin jo pitkällä samoin kuin kesäkin, joten näitä lajeja emme parin tunnin yrityksestä huolimatta löytäneet. Sen sijaan saimme pinnan tummahäränsilmästä, joita näimme koiraan ja naaraan.

Lopulta iltakahdeksan aikaan lähdimme kotimatkalle ja valtatien varressa Rautjärvellä näimme kangaskiuruperheen.

5.8. Siikalahdella näkyi harmaahaikara ja kuului tylli, mutta muuten oli hiljaista. 7.8. kävimme Partasen Harrin kanssa taas Lappeenrannassa kahlaajaretkellä ja sateisen kelin ansiosta kahlaajia näkyikin mukavasti. Askolassa näkyi 52 suosirriä, 6 kuovisirriä, pikkusirri, lapinsirri, 42 tylliä ym. Haapajärvellä kahlaajat olivat pahasti osmankäämikasvuston keskellä mutta ainakin 250 suosirriä, 140 tylliä, 12 kuovisirriä, 3 pikkusirriä, 5 meriharakkaa, 13 tundrakurmitsaa, 18 punakuiria, 3 mustavikloa ja 18 harmaahaikaraa ym. nähtiin. Paluumatkalla kävimme vielä Joutsenon Kotasaaressa mutta siellä ei näkynyt tuttua hanhiristeymää ja paria mustakurkku-uikun poikasta kummempaa.

Pähkinähakkeja on taas saapunut syksyn viettoon Parikkalaan ja enimmillään niitä on ollut Aseman sembroissa neljä yksilöä.

J.A. & H.A.