. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Hanhimäärät Siikalahden ympäristössä kasvoivat pikkuhiljaa ja 4.10. laskimme lahdelle yöpymään saapuneet 10 000 valkoposkihanhea, noin 200 tundrametsähanhea, 200 tundrahanhea ja yhdet kanadan- ja sepelhanhet. Laulujoutsenia lahdella ja lähipelloilla oli 340 lintua ja pikkujoutsenia komeat 66 yksilöä.

6.10. osallistuimme Siikalahdella FotoFennican järjestämään valtakunnalliseen Lintupaikkakisaan, joka osui sopivasti kansainväliseen EuroBirdWatching -viikonloppuun. Tässä kisassa sai joukkueen itse rajaamalla lintupaikalla liikkua jalan ja havainnoida vuorokauden alusta aina klo 18:00 asti.

Joukkueemme koostui meistä kahdesta Aallosta, Miika “Potu” Suojarinteestä, Matti Lötjösestä sekä Veijo Vilskasta. Tukikohtamme oli patotien lintulava, jolla oli staijia klo 7 alkaen ja teimme tietysti kävelyretkiä mm. Raikanniemeen sekä tietysti lintutornille ja muualle lahden rannoille.

Kisapäivän keli oli mitä mainioin, lämmintä oli ja etelätuuli piti hanhimassat aloillaan. Niinpä lahdella ja lähipelloilla oli yhä noin 11 000 valkoposkihanhea sekä yli 500 tundra- ja metsähanhea. Lisäksi tundrahanhilla oli kohtalaista muuttoa ja niitä laskettiin päivän aikana noin 4500 muuttavaa ja lisäksi nähtiin 2500 harmaata hanhea. Näitä hanhimassoja säikytteli ilmaan vuoroin kaksi kanahaukkaa ja kolme merikotkaa, joten aika ajoin taivas oli täynnä hanhia ja meteli korviahuumaavaa!

Hanna viettikin kisa-ajasta noin puolet edellisiltana lahden viereiselle pellolle pystyttämässämme teltassa hanhia kuvaillen. Ja kuvia tuli yhteensä yli 25 gigaa!

Yhteensä kisan aikana Siikalahdella havaittiin 78 lintulajia, joista mukavimpia havaintoja olivat maakotka, myöhäinen ruskosuohaukka, 2 piekanaa, 2 hiirihaukkaa, ampuhaukka, 2 kaakkuria, 21 allia, luhtakana, kapustarinta, kolme valkoselkätikkaa, 2 peukaloista, tiltaltti, 350 tilheä ym.

Päivän aikana patotiellä kävi jonkin verran myös muita ihmisiä tutustumassa lahteen, moikkaamassa joukkuettamme ja auttamassa havainnoinnissa, mutta koska tapahtumaa oli mainostettu paikallislehdessä ja -radiossa, olimme toivoneet ihmisten löytävän paikalle sankemminkin joukoin. Kaikki paikalla käyneet saivat kyllä takuulla kokea ikimuistoisen hanhielämyksen!

Kisan viimeisen tunnin vietimme päätornissa, jonka edustalle lahdelle alkoi kertyä kaikki lähialueen hanhet yöpymään, näky oli upea!

Lopullisissa Lintupaikkakisan tuloksissa sijoituimme komeasti neljännelle sijalle. Voiton korjasi Lappeenrannan Joutsenon Konnunsuo 95 lajilla ties kuinka isolta alueelta, sillä havainnoitsijoitakin oli runsaat 70 (ja epäillä sopii, etteivät kaikki olleet havainnoineet sääntöjen puitteissa eli kävellen). Toiseksi sijoittui Espoon Laajalahti 85 ja kolmanneksi Paraisten Korppoon Utö 81 lajilla. Taaksemme jäi seuraavaksi Lemland Lågskär 75 lajillaan. Yhteensä mukana oli 21 lintupaikkaa.

Sunnuntaina 7.10. Hanna meni aamusta taas telttaan hanhia kuvaamaan, mutta nyt lähistöllä oli enemmän metsästäjiä ja hanhet olivat varsin levottomia. Aamuyöstä iso osa valkoposkihanhista oli jatkanut muuttoaan, mutta kyllä hanhia alueella yhä riitti muutamia tuhansia. Janne kävi tekemässä pikaisen Saaren kierroksen ja Saareltakaan ei löytynyt enää kuin noin 4500 valkoposkihanhea. Paras muu havainto oli Akanvaaran Tetrisuon kivitasku.

Jannen palattua Siikalahdelle näkyi patotien ohitse muuttanut huippumyöhäinen nuori mehiläishaukka. Pikkuhiljaa tuuli yltyi kovemmaksi ja Hannan käveltyä teltalta patotielle, päätimme lähteä kotiin toipumaan hienosta hanhiviikonlopusta.

J.A.

Perjantaina 28.9. otin ylitöitä pois ja päätin työpäiväni jo ennen puoltapäivää ja lähdin ajamaan kohti luodetta. Muutamaa tuntia myöhemmin otin Tuupovaaralta Kuopioon jo edellispäivänä ajelleen Kiljusen Jarin kyytiin ja yhdessä jatkoimme kohti Oulunsaloa. Matkan varren havainnoiksi kirjattiin mm. palokärki, pähkinähakki, tuulihaukka, teeriä ja isolepinkäinen. Lopulta olimme Hailuodon lauttarannassa siten, että ehdimme klo 17:30 lauttaan. Vajaata tuntia myöhemmin parkkeerasimme Pöllään tutun Nokkamökin pihaan ja mökissä odottelivatkin jo päivemmällä hieman pohjustamaan saapuneet Antti Vierimaa, Antti Peuna, Mikko Ala-Kojola sekä Harry Nyström, joka oli taas tuttuun tapaan hankkinut meille koko viikonlopun eväät eli sairaasti pizzaa ja pullaa!

Saunamajuri Jassi laittoi pian saunan tulille ja kohta aloimmekin pizzan syöntiin – olihan jo nälkäkin! Pian saapui porukkamme “missing link” kun Pirkkakin saapui klo 19:30 lautalla. Ilta meni rattoisasti syödessä, saunoessa, rupatellessa, chilikarkkeja (Napalminalleja, Synkkiä salmiakkeja ja Lempeitä vadelmia) maistellessa ja Harryn Australian reissuesitystä katsellessa. Olipa siellä eräällä Tumma Marsalkka oluttakin. Puoliltaöin painuimme me viimeisetkin lopulta pehkuihin.

29.9. rallipäivä! Herätyskellot soivat jo viiden jälkeen ja tunti meni aamiaista syödessä (pizzaa ym.) ja eväitä veistellessä (lisää pizzaa ym.). Sitten jakauduimme joukkueittain Harry, Jassi, Pirkka ja minä sekä Antit ja Mikko omiin kulkuneuvoihimme ja lähdimme kohti perinteistä rallin aloituspaikkaa eli Riisinnokkaa.

Riisinnokkaa kohti kävellessämme oli vielä varsin pimeää. Kello oli noin 6:45 kun jaloistamme räpsähti lehtokurppa lentoon. Viisi minuuttia myöhemmin kuulimme lupaavan kuuloista naputusta ja kohta löysimme pohjantikkakoiraan naputtelemasta erään kuolleen puun latvuksessa. Päätimme jäädä aloittamaan pohjantikalla eli meidän tuli pitää se 7 minuuttia hallinnassa. Sisarjoukkueemmekin saapui paikalle emmekä tahtoneet heidän ajavan tikkaa pois polun varresta, joten päätimme kertoa heillekin linnusta. He päättivät myös aloittaa paikalla. Lintu siirtyi pariin otteeseen kauemmaksi, mutta onneksi saimme sen pidettyä hallinnassa ja klo 7 aloitimme sitten pohjantikalla rallimme.

Lopulta olimme kärjessä neljäs joukkue, kun jostain oli paikalle ehtinyt jo pari muutakin joukkuetta. Merellä oli yllättävän hiljaista, mutta onneksi paikallisia sorsia oli runsaasti. Niinpä tavallisten lajien joukosta löysimme myös mm. 10 lapasotkaa, alleja, mustalintuja, kyhmyjoutsenia, uiveloita ym. Ohitsemme lensi pari kapustarintaa ja pariin otteeseen yksinäinen suosirri lensi editsemme muutamaan kertaan äännellenkin. Lajeja tippui hiljalleen lisää ja parhaimpia olivat useat merikotkat, sinisuohaukka, ruskosuohaukka, ampuhaukka, aktiivisesti huudellut pikkutikka sekä mereltä kaukaa löytynyt nuori merikihu, joka lopulta lensi aivan edestämme. Valitettavasti mereltä ei löytynyt oikein mitään muuta.

Palailimme takaisin autollemme koluten Rautaleton todella huolellisesti, mutta emme löytäneet edes tulomatkalla näkemäämme lehtokurppaa. Toki tavallisia lajeja tuli lajilistallemme runsaasti ja muutamia parempiakin kuten rautiainen, kulorastas jne. mutta enemmänkin olisi saanut löytyä.

Hiljalleen valuimme Kirkkosalmen lintutornille, jossa tapasimme kaksi uutta joukkuetta. Onneksi lopulta saimme hetken olla tornissa yksinkin. Taas näkyi sinisuohaukka ja ainakin 7 merikotkaa ja uusista lajeista parempia olivat harmaasorsa, lapasorsa, varpushaukka, piekana, mustarastas sekä haarapääsky.

Lopulta päätimme jatkaa Ulkokarvoon Petsamon laiturille, jolta näimme mukavat 3+2 mustakurkku-uikkua ja vastarannan puolelle laskeutuneet 2 metsähanhea. Muuten oli turhan hiljaista! Niinpä lähdimme aika pian jatkamaan kohti itää ja yritettyämme ensin edellispäivänä Harryn näkemää koppeloa ja todettuamme kaikki Kaaran 6 hanhea metsähanhiksi hoidimme Ojakylältä varpuset, pikkuvarpuset sekä kesykyyhkyt (joista emme kyllä odottaneetkaan saavamme tänäkään vuonna pinnaa) ja jatkoimme lopulta Huikun lauttarantaan. Mereltä emme löytäneet muuta uutta kuin pari pilkkasiipeä, joten pian jatkoimme takaisin päin ja Pökönnokalle. Pökönnokka oli tänä vuonna täydellinen pettymys! Komppasimme nokan huolellisemmin kuin koskaan, mutta ainoaksi uudeksi lajiksi saimme kiurun, joita näkyi paljon ja myös joka paikassa tämän jälkeen. Ainoita muita havaintoja olivat 20 kapustarintaa sekä 1 suosirri.

Ajelimme taas vauhdikkaasti saaren keskiosiin ja Järventakustan pelloille, josta emme löytäneet mitään uutta. Yksi korpin kanssa kisaillun petolintu tuotti päänvaivaa mutta se oli lopulta liian kaukana ja tippui metsän taakse ennen kuin saimme siitä oikein mitään irti. Koivukylän pelloilla näimme langalla istuneet naakan sekä tuulihaukan, joten matka jatkui lopulta aina saaren itäkärkeen ja Marjaniemeen asti. Lokkiparvesta ei löytynyt mitään parempaa ja merelläkin oli toivottoman hiljaista. Onneksi sentään härkälintu löytyi aika läheltä kellumasta.

Kohta jo ajoimme pitkää ja tänä vuonna kohtalaisen ajettavaa tietä kohti Keskiniemeä. Lopulta perille päästyämme komppasimme niityn äärimmäisen huolellisesti ja löysimme jopa yhden kiurun. Rannatkin olivat käsittämättömän tyhjät, onneksi sentään päivän ainoat kaksi tylliä lennähtivät jostain äännellen eteemme. Tiukka meren tuijottelu tuotti lopulta kymmenkunta kuikkaa, muttei yhtään kaakkuria. Ralliaikaa oli vielä 1,5 tuntia jäljellä, joten päätimme jatkaa vielä Kuivasäikälle, josko saaren toisella puolella olisi edes jokunen kahlaaja?

Kuivasäikällä komppasimme taas huolella ja rannasta löysimme rannan läheltä ensin ison (40) kapustarintaparven ja lopulta myös 2 tundrakurmitsaa. Jatkettuamme komppausta jänkäkurpan toivossa, saapui jostain 15 suosirriä ja yksi tundrakurmista rantaan, mutta aivan eri lajeja olisi kaivattu. Lopulta komppaus palkittiin vielä yhdellä lapinsirkulla mutta viimeiset 25 minuutta eivät enää lisälajeja tuottaneet. Päivän kolmas sinisuohaukka muutti vielä ohitsemme ennen kuin ralli päättyi klo 18:00.

Purku oli taas koulun tiloissa ja yllätykseksemme paikalle saapui jo näkemiemme joukkueiden lisäksi vain yksi muu joukkue. Moni aiemmin rallissa menestynyt joukkue oli jättänyt rallin väliin. Niinpä jännitys oli ainakin omalta kohdaltani tiessään. Arvelin, että ottaisimme Nokkamökin porukoilla kaksoisvoiton, ainoa jännitys oli lähinnä se, olisiko sisarjoukkueellamme voinut mennä päivä yhtä tasapaksusti kuin meillä? Me olimme saaneet kaikki parhaat lajimme aamulla, kun he seisoivat lähes vieressämme, loppupäivältä taas meille oli jäänyt todella pahoja puutteita. Kahlaajia ei ollut löytynyt mistään, joten odotimme, ettei niitä olisi muillakaan, mutta tiltaltti, kuusitiainen, puukiipijä, kaakkuri ym. olivat liian pahoja puutteita. Lopulta sisarjoukkueemme korjasikin voiton 85 lajillaan ja me tulimme toiseksi 82 lajillamme. Uskomattoman määrän ässiä (mainittakoon kolme lajia hanhia samasta parvesta, jossa kaikki muut näkivät 6 metsähanhea – 2 rossicusta ja 4 fabaa, joista yhdellä kokonaan oranssi nokka) kerännyt yllättäjäjoukkue kiilasi lopulta Markkolan Juhan joukkion edelle kolmanneksi.

Lopulta pääsimme porukallamme juhlimaan komeaa kaksoisvoittoa nokkamökille, jossa taas saunottiin, syötiin pizzaa ym. Aika aikaisin simahdimme ja kelin muuttuessa ulkona tuuliseksi ja sateiseksi painuimme pehkuihin.

Vaikka rallipäivä oli ollut kelin puolesta upea ja jotkut linnut kuten rastaat, peippolinnut ja tilhet olivat olleet hyvinkin runsaita, ei lopulta muut joukkueet olleet nähneet edes sen verta kahlaajia kuin me olimme. Kahlaajia ainakin itse mielelläni katselisin, kun toiselta puolelta Suomea Hailuotoon saavun. Olisiko jo aika muuttaa rallin ajankohtaa pysyvästi joko aikaisemmaksi kahlaaja-aikaan paremmin sopivaksi tai sitten myöhemmäksi, jolloin saaresta voisi löytyä harvinaisuuksia? Nyt ainakin edellisten kolmen vuoden rallit ovat olleet kaikin puolin hyvin samanlaisia. Sitten pikkukiurun ei rallissa ole löytynyt mitään kunnon raria. Haikeudella muistelimme myös kertaalleen marraskuussa järjestettyä rallia, joka oli tunnelmaltaan hyvin erilainen.

29.9. heräsimme sateeseen eikä keli oikein innostanut retkelle saareen, joka oli edellispäivänä todettu linnustoltaan varsin tylsäksi. Niinpä pikkuhiljaa laittelimme paikat kämpällä kuntoon ja käytyämme pikaisesti Ulkokarvossa jatkoimme lauttarantaan jo kymmeneksi ja klo 10:30 lautalla Oulunsalon puolelle. Lauttarannassa hyvästelimme muun porukan ja Jassin kanssa lähdimme pitkälle paluumatkalle.

14:45 tiputin Jassin Kuopioon ja jatkoin itse Parikkalaan, jossa olin lopulta iltakuuden aikaan käytyäni Savonlinnassa kaupassa.

J.A. (Kuvat Harry Nyström, Pirkka Aalto ja Mikko Ala-Kojola)

Hanhimäärät kasvoivat Parikkalan pelloilla pikkuhiljaa ja mm. 23.9. Särkisalmen Huotikkalanpellolla oli jo 500 valkoposkihanhea ja 24.9. Vartialahdella kellui kylpemässä 4000 valkoposken parvi. Tundrahanhia ja tundrametsähanhia löytyi pelloilta myös mutta aika pieniä parvia. 25.9. ruokatunnilla näki jo, että hanhimuutto oli käynnistymässä oikein toden teolla ja näinkin vajaassa tunnissa 2500 valkoposkihanhea sekä komean 2000 sepelhanhen parven. Ja taivaalla viuhtoi kaikkea muutakin, kun mm. 8 kaakkuria, 14 piekanaa, haapanoita, jouhisorsia, tukkakoskeloita jne. näkyi näin lyhyessä ajassa. Iltapäivällä töistä päästyäni olikin sitten pakko päästä kunnon retkelle. Soitin Mortensenin “Rollen” mukaan ja suuntasimme ensin Siikalahdelle, jossa muutto oli yhä kiivaasti käynnissä. Taas vajaassa tunnissa näkyi 3000 valkoposkihanhea, 3000 sepelhanhea sekä mm. 2 muuttohaukkaa, jotka saapuivat peräkanaa lahdelle saalistuspuuhiin. Hanhimuutto oli kuitenkin kääntynyt kulkemaan lahden pohjoispuolella varsin läntiselle reitille eli näimme valtaosan parvista vain hyvin kaukana, niinpä päätimme lähteä Saarelle.

Akanvaaran Tetrisuolta löytyi 4500 paikallista valkoposkea ja muuttavia meni lyhyessä ajassa 500 lintua ylitsemme. Merikotka säikytteli parvea lentoon, joten sen huolellinen seulominen oli haastavaa. Pohjasuon pelloilla oli hiljaista, samoin kuin Ratilassa ja Pohjanrannassakin. Niinpä kohta olimme taas Jyrkilässä, josta löytyi noin 4000 valkoposkihanhen parvi pellosta ruokailemasta. Seuloin parvea toista kertaa, kun huomasin parvesta tutun näköisen hanhen – sama Puhokselta bongaamamme, tai ainakin aivan samanlainen minima-pikkukanadanhanhi taapersi parven keskellä. Rollekin ehti nähdä linnun hyvin, kunnes yhtäkkiä parvi kohahti lentoon ja lintuja nousikin yllättäen reilusti tuplamäärä, kun iso osa parvesta olikin ollut kellumassa Jyrkilänjärvessä. tämä 9000 valkoposken parvi hajaantui ympäristöön emmekä enää minimaa löytäneet. Mm. 290 kurkea ja sinisuohaukka nähtiin vielä.

Jatkoimme seuraavaksi Kuposenmäelle katsomaan, saapuisivatko hanhet taas Pien Rautjärvelle yöpymään ja jo matkalla kohti mäkeä, nousivat Jyrkilän linnut taas ilmaan ja lensivät aivan suoraan ylitsemme kohti järveä. Rollekin meni hetkeksi aivan sanattomaksi hanhien ylilentoa ihmetellessään. Lopulta hän sanoi, että Tiiraan pitäisi pystyä merkitsemään määräksi taivaallinen hanhia! Kuposenmäellä olikin sitten melkoinen kuhina, kun hanhia oli pellot täynnä ja taivaalla risteili suuria parvia hakemassa pelloilta laskeutumispaikkaa. Tila vain alkoi jo käydä vähiin! Lopulta kalastajat poistuvat järveltä ja linnut pääsivät laskeutumaan myös järvelle. Arvelimme paikalla olleen yhteensä noin 20 000 valkoposkihanhea! Lopulta ilta alkoi hämärtää ja jatkoimme Parikkalaan.

26.9. kävin taas ruokatunnilla Siikalahdella, jossa pyöri 1500 paikallista valkoposkihanhea ja 110 lintua näkyi myös muutolla. Muutto tuntui jatkuneen läpi koko yön ja oli yhä käynnissä. Merikotka näkyi taas lahdella ja kurkimuutto tuntui olevan käynnistymässä, sillä ynnäsin 134 lintua lyhyessä ajassa. Pitkän työpäivän jälkeen suuntasin vielä Saarelle, jossa Hanna ja Harri Partanen olivat jo kierrelleet muutaman tunnin hanhia laskien. Määrät olivat hieman pienemmät kuin edellispäivänä ja kun itsekin ehdin Kuposenmäelle iltalentoa katsomaan, saapui järvelle noin 12 000 valkoposkihanhea.

27.9. muutto oli huomattavasti vaisumpaa, joten kiersin ruokatunnilla Parikkalan lähipellot ja Kullinsuolta löytyikin komea 2500 valkoposkihanhen parvi sekä 2 pikkujoutsenta, Vartialahdelta nousi taas 1500 valkoposkea. Työpäivän jälkeen singahdin taas Saarelle, jossa Akanvaaran Tetrisuolla oli 1600, Pohjasuolla 4000, Jyrkilässä 8000 ja Kuposenmäellä 6000 valkoposkea. Osa Kuposenmäen linnuista oli samoja, jotka olivat jo saapumassa Jyrkilästä yöpymään. Muita mukavampia havaintoja olivat Akanvaaran Tetrisuon pari isolepinkäistä, Pohjasuon 30 pikkujoutsenta, Kuposenmäen harmaahaikara jne. Metsä- ja tundrahanhia näkyi yhä vain niukasti.

30.9. Hailuodosta palattuani ja kotipihalla autosta tavaroita kotiin kantaessani, illan hämärtäessä ja tihkusateessa lensi ylitseni komea 290 tundrahanhen parvi. Seuraavana päivänä 1.10. Siikalahdella näkyikin sitten odotetusti enemmän harmaita hanhia eli ansereita, kun ruokatunnilla näin 200 metsähanhea ja 60 tundrahanhea. Myös joutsenmäärät olivat lisääntyneet ja laskin pelloilta 325 laulujoutsenta ja 6 pikkujoutsenta. Yhdeltä molempien lajien edustajista luin kaularenkaan. Muita havaintoja olivat mm. tuttu pähkinähakki ja tiltaltti.

J.A.

Ympäri Suomen olivat pöllörengastajat jo jonkin aikaa kehuneet saaliillaan ja jopa naapurikunnassa Kesälahdella oli saatu komeita määriä helmipöllöjä, parhaina öinä jopa lähes kymmentä pöllöä. Tästä innostuneena kyhäsimme viime viikolla taas jokasyksyisen pöllöpyyntipaikan valmiiksi ja yritimme samaisena yönä pyydystellä vaeltavia varpus- ja helmipöllöjä anoppilan pihalla. Vaikka keli oli erinomainen, ei verkkoon osunut atrapin houkuttelemana yhtään pöllöä. Yksi helmipöllö kävi kyllä naksumassa lähistöllä ja kuulimme sen pariin otteeseen ollessamme saunan jälkeen vilvottelemassa saunan terassilla.

Sitten saapuivat syksyiset kelit sateineen ja tuulineen ja vasta 20.9. oli taas kelvollinen keli kokeilla pöllöpyyntiä. Soitimme taas auringon laskun jälkeen toista tuntia ensin varpuspöllönauhaa ja Hanna kävi tarkistelemassa säännöllisin väliajoin verkon, kun itse kävin lenkillä kiertämässä Tarvaslammen ympäri. Pöllöjä ei kuitenkaan näkynyt eikä kuulunut. Illan pimennyttyä vaihdoimme soittimeen helmipöllön puputuksen ja Hannan mennessä saunaa lämmittämään, kuului jo saunan edustalla ensimmäiset helmipöllön naksaukset. Verkkoon asti ei pöllö meinannut löytää, vaikka tarkistusreissulla se jo kävi naksumassa verkon lähimännyissä. Saunalta palatessamme se lensi taas naksuen kohti verkkoa ja lopulta se myös löytyi verkosta kiikkumasta.

Tämä kookas 2kv (eli viime vuonna syntynyt) naaraspöllö rengastettiin, sen siipi ja pyrstö mitattiin ja se myös punnittiin. Tietysti myös muutama valokuva otettiin, ennen kuin lintu vietiin takaisin ulos ja hetken annettuamme sen taas sopeutua pimeyteen, päästimme sen vapaaksi. Puolilta öin kasasimme verkon ja lähdimme kotiin nukkumaan.

21.9. illalla olimme taas Tarvaslammella ja Partasen Harrikin oli mukanamme tutustumassa pöllöpyyntiin. Valitettavasti puoleen yöhön mennessä emme saaneet havaintoakaan yhdestäkään pöllöstä, joten lopetimme taas ajoissa.

Ja sama meininki jatkui myös 22.9. Keli oli optimaalinen ja aika pian kuuluikin ensimmäinen naksuja verkon lähistöllä. Yhdentoista aikaan pöllö löytyi verkosta kiikkumasta ja kyseessä oli tällä kertaa pieni 2 kv koiraslintu. Tätä lintua vapatettaessa oli toinen pöllö naksumassa pihapiirissä, mutta sepä ei suostunut verkkoon menemään.

Toivottavastu hyviä pyyntikelejä tulee taas lähiaikoina. Huomenna sataa…

J.A.

16.9. lähdimme aamusta jo seitsemän aikaan Punnosen Pekan kanssa retkelle. Aloitimme Siikalahden patotieltä, jossa äänteli kaksi outoäänistä tiltalttia – ensimmäinen oli suht yleinen ns. hily-tiltaltti, joka lauloikin lyhyesti ihan normaalin tiltaltin laulua mutta toinen kuulosti lähinnä idäntiltaltilta. Valitettavasti tätäkään tiltalttia ei saatu näkyville, vaan molemmat katosivat nopeasti. Muuten patotien pusikot olivat hiljaisia, ainoastaan pari ruokokerttusta kävi atrappiamme ihmettelemässä ja muutamaan kertaan kuului tik-sirkun tiksaus. Rastaita oli todella runsaasti liikenteessä ja jos ne eivät olisi lentäneet liikaa sinne tänne, olisi niitä laskemalla voinut saada komeat summat.

Jatkoimme rajaa pitkin Saarelle ja ensimmäiset pysähdykset olivat todella hiljaisia. Tyrjänjoella rätisi peukaloinen, mutta Kanavalammella ei näkynyt oikein mitään. Tarassiinlahdella staijailimme toista tuntia ja lähipusikoissa näkyi pari ruokokerttusta, sinirinta, ainakin 5 pajulintua sekä tiltaltti ja taas kuului muutaman kerran tik-sirkun tiksaus mutta tätäkään lintua emme saaneet näkyville. Joitakin pieniä hanhiparvia näkyi jo muutolla. Isommat muutaman kymmenen yksilön parvet olivat valkoposkia ja pienemmät reilun kymmenen linnun parvet metsähanhia. Merikotka kaarteli taivaalla.

Jyrkilän pelloilta löytyi noin 400 kurkea, 123 laulujoutsenen parvi mukanaan yksi pikkujoutsen sekä jopa 1100 valkoposkihanhea. Metsähanhia ei ollut kuin kymmenkunta mutta muutama parvi lensi taas ylitsemme, valkoposkiakin näkyi muutolla jokunen parvi. Sinisuohaukka saalisteli peltoa edestakaisin lennellen.

Pohjanrannassa oli täysin tyhjää, joten tarkistettuamme myös tyhjät Ratilan pellot ja Pohjasuon pellot jatkoimme Akanvaaran Tetrisuolle, jossa komppasimme parhaita peltoja aika huolellisesti. Silti emme löytäneet muuta kuin pensastaskun, 3 kivitaskua, niittykirvisiä ja kiuruja. Taivaalla kaarteli taas yksi merikotkakin. Paras havainto näkyi, kun olimme jo lähdössä, kun näimme pähkinähakin matkaavan kohti pohjoista. Lopulta lähdimme takaisin Parikkalaa kohti.

Päivällisen jälkeen Hannakin hyppäsi kyytiin ja jatkoimme Siikalahden suunnalle. Ajelimme vasta kohti Tetrisuon peltoja, kun plokkasin isohkon pedon lentämästä taivasta vasten edellämme – muuttohaukka! Lintu teki pari kierrosta taivaalla ennen kuin jatkoi kohti lounasta. Koivulan pelloilla oli kolme kesyä kapustarintaa, niittykirvisiä ja pari taivaanvuohta, Tiviän päällä rundaili piekana ja 80 valkoposkihanhea haki laskeutumispaikkaa. Tetrisuon pelloilta ei löytynyt kuin “istejä”, kiuruja, muutama kivitasku, 5 kapustarintaa ja 2 pässiä. Ainoat päivälle uudet lajit olivat nuolihaukka ja lapinsirkku.

Seuraavaksi kävimme pikaisesti taas patotiellä, jossa näimme valkoselkätikan lentävän lahden poikki. Muuten oli hiljaista. Niinpä jatkoimme Kontiolammen kautta Kullinsuolle, jossa komppasimme taas peltoja ihan urakalla, mutta havainnot jäivät 3 pässiin, sinirintaan, 13 kapustarintaan sekä suokukkoon. Lahdensuolla komppasimme myös huolella, mutta vain niittykirvisiä ja kiuruja löytyi. Piekana lekutteli myös hetken peltojen yllä.

Seuraavalle hanhiretkelle lähdimme Hannan kanssa 22.9. ja taas Saarelle. Aloitimme retken käymällä pikaisesti Tarvaslammella, jossa pihassa tiksui pohjansirkku. Muutenkin pikkulintuja oli kevyestä sateesta huolimatta liikenteessä mukavasti. Saarella ajoimme Akanvaaran Tetrisuolle, jossa komppasimme sateen yhä jatkuessa jonkin aikaa, mutta löysimme vain noin 80 niittykirvistä ja metsäkirvisen. Teerillä oli syyssoidin käynnissä.

Ratilassa, Pohjasuolla ja Pohjanrannassa oli hiljaista, mutta Jyrkilästä löytyi noin 2000 valkoposkihanhen parvi. Ollessamme taas autossa, plokkasin ylitsemme lentämästä siron näköisen suohaukan. Olimme pian ulkona ja saimme linnun määritettyä naaras arosuohaukaksi. Hanna sai pari kuvaakin otettua jo aika kaukana suoraan poispäin, kohti länttä jatkaneesta linnusta.

Tarassiinlahdella ja Kanavalammella oli taas hiljaista, joten jatkoimme rajatietä taas Siikalahdelle, jossa sade oli viimein loppunut. 80 sepelhanhen parvi pyörähti lahdella ja uivelo ja punasotka laskeutuivat uiskentelemaan näkyville. Muuten oli hiljaista ja puolen päivän jälkeen ajoimme kotiin.

Päivä meni taas pelihommissa, mutta illalla innostuin Punnosen Pekan kanssa bongaamaan Kiteen Puhoksesta pikkukanadanhanhea. Lintu oli kuin olikin aivan aidon näköinen ja vaikka se oli 2000 valkoposkihanhen parvessa, oli se hyvin näkyvillä 6-tien varresta. Alalajin määritys on näistä hankalaa, mutta kyseessä voisi olla tälläkin kertaa minima, vaikkei lintu niin tumma olekaan kuin aikanaan Saarelta löytämämme Suomen ensimmäinen minima.

J.A.

5.9. kävimme kolmella autokunnalla laskemassa Saaren alueen kurkia. Aloitimme alueemme koluamisen Akanvaaran Tetrisuolta, jossa näkyi vain sinisuohaukkakoiras, joka oli väritykseltään erehdyttävän arosuohaukkamainen sulkimisen takia, mutta kuitenkin muodon ja koon puolesta aivan selvä sinisuo. Komppailimme peltoja lyhyesti ja löysimme mm. 8 lapinkirvistä ja 5 lapinsirkkua. Pohjansuon pelloilla oli vain 2 lapinkirvistä, mutta sitten Ratilan pelloilla olikin kurkia mukavat 394 lintua. Nuoria oli vain noin 15, mutta valitettavasti linnut nousivat lentoon ennen kuin varmaa määrää saatiin. Samalla pellolla oli myös 44 laulujoutsenta. Pohjanrannan lintutornilla ei näkynyt kuin harmaahaikara ja sitten jatkoimmekin Uukuniemen puolelle Suurenjärvenlietteelle. Oletimme löytävämme Ratilan pelloilta lähteneet kurjet täältä, mutta emme löytäneet kuin yhden kurkiperheen. Sitten heitin Hannan Kummun näkötornille staijaamaan kurkien iltalentoa ja jatkoin itse tarkistamaan, olisivatko kurjet palanneet Ratilan pelloille. Hanna näkikin puolen tunnin aikana 350 kurkea, jotka olivat valtaosa aiemmin näkemästämme parvesta (pieni osa oli lähtenyt erilleen). Linnut lensivät Pohjois-Karjalan puolelle eräälle pikkusuolle yöpymään.

7.9. päätimme Partasen Harrin kanssa lähteä komppaamaan lähipeltoja, sillä heinäkurppia tuntui olevan liikkeellä ehkä enemmän kuin koskaan. Komppasimme ensin Siikalahden läheisen Koivulan peltoja, joilta löysimme 5 lapinkirvistä, 8 pensastaskua ja 300 sepelkyyhkyä. Jatkoimme muutamat pellot liian pitkäkasvustoisiksi todettuamme Lahdensuon pelloille, joilta löytyi erinomaisen näköistä apilaista ruohikkopeltoa, joka ei ollut liian pitkää saati tiheää. Ehdimme kävellä kapean pellon lähes päästä päähän, kun ollessamme vain 100 metrin päästä autoltamme, ponkaisi jaloistamme heinäkurppa lentoon! Lintu lensi matalalla pellon yli ja aina metsän reunaa kohti laskeutuen ryteikköön pellon taakse. Tilanne oli nopea, enkä kauheasti ehtinyt kertoa Harrille, mitä linnusta olisi ollut hyvä nähdä, mutta onneksi astuttuani pari askelta lisää, lähti jaloistani toinen heinäkurppa ja nyt osasin jo kertoa nopeasti, mihin Harrin kannattaa kiinnittää huomionsa lentävässä linnussa.
Tämä lintu laskeutui pellon perälle ojan viereen ja päätimme soittaa Matti Lötjöselle, josko tämä haluaisi tulla bongaamaan Suomi-eliksen itselleen. Matti tulikin nopeasti mutta ihme kyllä lintua ei enää löytynytkään, ainoaksi havikseksi näkyi pikkulepinkäinen.
Matti jatkoi peltotöihin ja me päätimme Harrin kanssa kompata vielä yhden pellon, joka itse asiassa oli lähes Matin mökin vieressä ja Matin veljen peltoja. Ehdimme kävellä vain muutaman kymmentä metriä, kun Harrin jaloista lähti heinäkurppa yhdessä itseään huomattavasti pienemmän taivaanvuohen kanssa lentoon. Heinäkurppa laskeutui viereiseen viljapeltoon ja kohta olimme taas komppaamassa sitä, kun Mattikin oli taas hälytetty paikalle, mutta yllättäen taas lintu oli tehnyt täydellisen katoamistempun!

8.9. kolusimme taas lähipeltoja Hannan, Harrin ja osin Matinkin kanssa. Aloitimme Siikalahden patotieltä, jossa oli todella hiljaista, joten siirryimme pian lähipelloille. Siikalahden Peltolan ja Kaukolan pellot olivat tyhjiä, havainnot jäivät pihlajanmarjoilta löytyneeseen myöhäiseen viherukonkorentoon. Iso osa pelloista oli vielä puimatta ja monilla pelloilla kasvusto oli muuten liian pitkää kompattavaksi, niinpä lopulta olimme taas Koivulan pelloilla, joilta ei enää löytynyt lapinkirvisiäkään, vain yksi lapinsirkku. Lopulta jatkoimme Lahdensuolle, jossa komppasimme huolella kaikki samat pellot ja hieman enemmänkin kuin edellisenä päivänä mutta ainoaksi kurpaksi löytyi sama taivaanvuohi. Kivitaskuja oli jopa 12 linnun parvi, kiurujen seassa oli yllättäen yksi kangaskiuru sekä lapinsirkku mutta mukavin laji oli kuitenkin ojankasvustossa piilotellut nuori sinirinta. Kotiin palattuani oli pihallamme koko vuoden ensimmäinen Etelä-Karjalassa näkemämme siili.

9.9. lähdimme aamusta taas Harrin ja Matin kanssa komppausretkelle. Patotiellä näimme 5 valkoposkihanhen parven taivaalla ja niitä putkella katsoessani huomasin niiden takana todella korkealla matkaavan kahlaajaparven, 23 punakuiria! Patotiellä hiittaili tiltaltti ja sinirinta kävi kurkistamassa ruovikon reunassa ja luhtakana rääkäisi pariin otteeseen. Kohta jatkoimme Kontiolammelle, jossa näimme metsäkauriin! Oli ensimmäinen metsäkaurishavaintoni Parikkalassa Siikalahden ulkopuolella. Pikkulintuja oli runsaasti. Peippoparvissa oli jo joitakin järripeippoja ja pyrstötiaisia näkyi pikkuparvi. Ei kuitenkaan mitään parempaa. Niinpä jatkoimme Kullinsuolle, jossa taas komppasimme ihan kunnolla, mutta löysimme vain 3 taivaanvuohta sekä lapinsirkun. Taivaalla näkyi sinisuohaukka sekä kanahaukka.
Jatkoimme vielä Tetrisuolle, jossa Matti oli edellisiltana nähnyt puimurin edestä viljapellosta nousseen heinäkurpan (vihdoin). Kyseessä olisi minulle Siikalahtipinna, joten kolusimme pellon todella huolella, mutta vain 4 taivaanvuohta, lapinsirkku, 45 niitty- ja 5 metsäkirvistä löydettiin. Sinisuohaukkakoiras lensi ylitsemme täälläkin.

Illalla lähdin Lintutiedotusviestin takia ajamaan kiireellä Joutsenon Kukkuroinmäkeä kohti, sillä Pirhosen Jarmo oli löytänyt turvekentän lätäköiltä nuoren palsasirrin. Kello oli jo 19:10 kun lähdin ja aurinko laskisi jo ennen kahdeksaa, joten tiesin, että tiukille menisi! Poimin Caireniuksen Sampsan kyytiin Joutsenosta klo 20:00 ja 10 minuuttia myöhemmin olimme perillä. Onneksi Jampalla ja muilla paikalle saapuneilla bongareilla oli yhä lintu hallinnassa, sillä vaikka valoa yhä oli jonkin verran, oli lintu niin kaukana, ettei sitä olisi millään enää löytänyt muuten. Onneksi sen kuitenkin vielä pysty juuri ja juuri määrittämään, etenkin kun se sattui liikkumaan yhdessä suokukon ja tyllin kanssa, jolloin koko ja muoto näkyivät hyvin. Muutamaan otteeseen linnun kumarrellessa vesirajassa mustaa turvekenttää taustallaan, näkyivät myös värit ja rinnan selvä väriraja yllättävänkin hyvin. Kyseessä oli uusi EKLY-pinna minulle ja vasta kolmas Suomessa näkemäni palsasirri. Valkoposkien ja kanadanhanhien seurassa altaalla oli myös merihanhi. Lopulta alkoi tulla liian pimeä ja lähdimme kotimatkalle.

10.9. Laskimme illalla kurkia Siikalahdella. Viikkoa aiemmin Konza, Harri ja Matti olivat havainneet noin 700 kurkea, mutta nyt olivat Siikalahden kurjet ilmeisesti lähteneet. Havaitsimme yhteensä vain vajaat 100 kurkea ja itse en patotien pisteestä nähnyt kuin parikymmentä niistä. Muitakaan havaintoja ei juuri tullut.

11.9. Laskimme taas Saaren kurjet ja nyt vain iltalennolta. Lähes kaikki kurjet nousivat Jyrkilän pelloilta ja lähtivät itään Venäjälle yöpymään. Näiden lisäksi näin itse Kummun tornista 25 linnun parven matkaavan Pohjois-Karjalaan ja 26 linnun parven sekä pari pikkuparvea matkaavan myös itään. Yhteensä kurkia näkyi noin 850 yksilöä. Muita havaintoja Kummusta olivat 130 sepelhanhen parvi, pohjansirkku ja 8 kapustarintaa.

J.A.