Hanhikauden avaus
16.9. lähdimme aamusta jo seitsemän aikaan Punnosen Pekan kanssa retkelle. Aloitimme Siikalahden patotieltä, jossa äänteli kaksi outoäänistä tiltalttia – ensimmäinen oli suht yleinen ns. hily-tiltaltti, joka lauloikin lyhyesti ihan normaalin tiltaltin laulua mutta toinen kuulosti lähinnä idäntiltaltilta. Valitettavasti tätäkään tiltalttia ei saatu näkyville, vaan molemmat katosivat nopeasti. Muuten patotien pusikot olivat hiljaisia, ainoastaan pari ruokokerttusta kävi atrappiamme ihmettelemässä ja muutamaan kertaan kuului tik-sirkun tiksaus. Rastaita oli todella runsaasti liikenteessä ja jos ne eivät olisi lentäneet liikaa sinne tänne, olisi niitä laskemalla voinut saada komeat summat.
Jatkoimme rajaa pitkin Saarelle ja ensimmäiset pysähdykset olivat todella hiljaisia. Tyrjänjoella rätisi peukaloinen, mutta Kanavalammella ei näkynyt oikein mitään. Tarassiinlahdella staijailimme toista tuntia ja lähipusikoissa näkyi pari ruokokerttusta, sinirinta, ainakin 5 pajulintua sekä tiltaltti ja taas kuului muutaman kerran tik-sirkun tiksaus mutta tätäkään lintua emme saaneet näkyville. Joitakin pieniä hanhiparvia näkyi jo muutolla. Isommat muutaman kymmenen yksilön parvet olivat valkoposkia ja pienemmät reilun kymmenen linnun parvet metsähanhia. Merikotka kaarteli taivaalla.
Jyrkilän pelloilta löytyi noin 400 kurkea, 123 laulujoutsenen parvi mukanaan yksi pikkujoutsen sekä jopa 1100 valkoposkihanhea. Metsähanhia ei ollut kuin kymmenkunta mutta muutama parvi lensi taas ylitsemme, valkoposkiakin näkyi muutolla jokunen parvi. Sinisuohaukka saalisteli peltoa edestakaisin lennellen.
Pohjanrannassa oli täysin tyhjää, joten tarkistettuamme myös tyhjät Ratilan pellot ja Pohjasuon pellot jatkoimme Akanvaaran Tetrisuolle, jossa komppasimme parhaita peltoja aika huolellisesti. Silti emme löytäneet muuta kuin pensastaskun, 3 kivitaskua, niittykirvisiä ja kiuruja. Taivaalla kaarteli taas yksi merikotkakin. Paras havainto näkyi, kun olimme jo lähdössä, kun näimme pähkinähakin matkaavan kohti pohjoista. Lopulta lähdimme takaisin Parikkalaa kohti.
Päivällisen jälkeen Hannakin hyppäsi kyytiin ja jatkoimme Siikalahden suunnalle. Ajelimme vasta kohti Tetrisuon peltoja, kun plokkasin isohkon pedon lentämästä taivasta vasten edellämme – muuttohaukka! Lintu teki pari kierrosta taivaalla ennen kuin jatkoi kohti lounasta. Koivulan pelloilla oli kolme kesyä kapustarintaa, niittykirvisiä ja pari taivaanvuohta, Tiviän päällä rundaili piekana ja 80 valkoposkihanhea haki laskeutumispaikkaa. Tetrisuon pelloilta ei löytynyt kuin “istejä”, kiuruja, muutama kivitasku, 5 kapustarintaa ja 2 pässiä. Ainoat päivälle uudet lajit olivat nuolihaukka ja lapinsirkku.
Seuraavaksi kävimme pikaisesti taas patotiellä, jossa näimme valkoselkätikan lentävän lahden poikki. Muuten oli hiljaista. Niinpä jatkoimme Kontiolammen kautta Kullinsuolle, jossa komppasimme taas peltoja ihan urakalla, mutta havainnot jäivät 3 pässiin, sinirintaan, 13 kapustarintaan sekä suokukkoon. Lahdensuolla komppasimme myös huolella, mutta vain niittykirvisiä ja kiuruja löytyi. Piekana lekutteli myös hetken peltojen yllä.
Seuraavalle hanhiretkelle lähdimme Hannan kanssa 22.9. ja taas Saarelle. Aloitimme retken käymällä pikaisesti Tarvaslammella, jossa pihassa tiksui pohjansirkku. Muutenkin pikkulintuja oli kevyestä sateesta huolimatta liikenteessä mukavasti. Saarella ajoimme Akanvaaran Tetrisuolle, jossa komppasimme sateen yhä jatkuessa jonkin aikaa, mutta löysimme vain noin 80 niittykirvistä ja metsäkirvisen. Teerillä oli syyssoidin käynnissä.
Ratilassa, Pohjasuolla ja Pohjanrannassa oli hiljaista, mutta Jyrkilästä löytyi noin 2000 valkoposkihanhen parvi. Ollessamme taas autossa, plokkasin ylitsemme lentämästä siron näköisen suohaukan. Olimme pian ulkona ja saimme linnun määritettyä naaras arosuohaukaksi. Hanna sai pari kuvaakin otettua jo aika kaukana suoraan poispäin, kohti länttä jatkaneesta linnusta.
Tarassiinlahdella ja Kanavalammella oli taas hiljaista, joten jatkoimme rajatietä taas Siikalahdelle, jossa sade oli viimein loppunut. 80 sepelhanhen parvi pyörähti lahdella ja uivelo ja punasotka laskeutuivat uiskentelemaan näkyville. Muuten oli hiljaista ja puolen päivän jälkeen ajoimme kotiin.
Päivä meni taas pelihommissa, mutta illalla innostuin Punnosen Pekan kanssa bongaamaan Kiteen Puhoksesta pikkukanadanhanhea. Lintu oli kuin olikin aivan aidon näköinen ja vaikka se oli 2000 valkoposkihanhen parvessa, oli se hyvin näkyvillä 6-tien varresta. Alalajin määritys on näistä hankalaa, mutta kyseessä voisi olla tälläkin kertaa minima, vaikkei lintu niin tumma olekaan kuin aikanaan Saarelta löytämämme Suomen ensimmäinen minima.
J.A.