Pöllöilyä taas
Palattuamme Marokosta (lue retkiraportti) jäi Hanna vielä muutamaksi päiväksi Helsinkiin. Heti 11.6. maanantaina työpäivän jälkeen sovin Rolf Mortensenin ja Harri Partasen kanssa, että kävisimme rengastamassa loput pöllönpoikasemme, joiden oletimme olevat nyt rengastusikäisiä. Ajoimme ensin Siikalahden läheiselle varpuspöllönpöntölle ja kuinka ollakaan, pöntössä emo yhä makasi aivan vastakuoriutuneiden poikasten päällä!
Ajattelin heti, että tilanne varmaan olisi sama myös muilla pöllöillä, mutta jatkoimme silti Kolmikantaan helmipöllön pöntölle ja siellä todella oli myös mamma makaamassa parin pienen poikasen kanssa pöntössä. Tässä vaiheessa ehdottelin, että jättäisimme viimeisen, kauemman pöntön käymättä, mutta koskapa muilla intoa riitti, ajoimme vielä Melkoniemen metsiin, jossa varpuspöllö samaan tapaan lämmitti pöntössä pieniä rääpälepoikasiaan.
Etsiskelimme jonkin aikaa lähitöllä asuvia kuukkeleita, mutta niitä ei löytynyt, sen sijaan tiltaltti sekä idänuunilintu lauloivat lähikuusikossa. Eli kyllä kannatti tässäkin paikassa käydä!
20.6. kävimme Hannan kanssa tarkistamassa, josko helmipöllön poikaset olisivat jo rengastusikäisiä. Yllätykseksemme ne olivatkin jo mukavan kokoisia ja jopa pienin kolmikosta oli tarpeeksi iso saadakseen renkaan jalkaansa. Jatkoimme vielä tarkistamaan lähemmät varpuspöllötkin, mutta ne olivat vielä sen verran pieniä, että saavat kasvaa vielä yli Juhannuksen. Myöhässä ovat kyllä pesinnät, kun poikaset lähtevät maailmaan vasta kesäkuun lopussa!
Juhannusviikonlopun vietimme Syötteellä koko Jannen lähisuvun parissa. Riku-veljellä on mökki Kelosyötteellä, jossa Jannen vanhemmatkin nyt majoittuivat. Yhdessä Pirkka-veljen perheen kanssa olimme vuokranneet vuokramökin, joka olikin sattumalta heti Rikun mökin viereinen. Menomatkalla ylläkselle yritimme paria vuodenpinnabongausta, mutta lapinpöllöt olivat jo lähteneet pesästä ja tuulinen iltapäivä ei innostanut pikkukultarintaa laulamaan saati näyttäytymään.
Juhannusaattona havainnot jäivät mökin yli tööttäillen lentäneeseen kirjosiipikäpylintuun. Pienen vaelluksenkin teimme koko porukalla ja tavallisia metsä- ja suolajeja havaittiin muttei mitään mainittavaa.
Juhannuspäivän aamuna teimme Pirkan ja Hannan kanssa pikaisen retken lähiympäristöön. Syötteen kansallispuistossa on sinipyrstöille sopivia vanhan metsän rinteitä monessa paikassa, joten odotimme löytävämme ainakin jonkun sinipyrstön. Lähdimme liikkeelle aamukolmelta ja aloimme pysähdellä aina sopivan näköisillä paikoilla. Aamun kolmas pysähdys tuotti jo laulavan peukaloisen sekä rummuttavan pohjantikan, mutta neljännellä pysähdyksellä kuului jo sitten sinipyrstökin. Lintu löytyi nopeasti kuusen latvasta, mutta valo oli niin vastainen, ettemme meinanneet millään nähdä siitä mitään värejä. Lopulta kuitenkin näimme sen sen verran hyvin, että saatoimme todeta sen olevan vanha yksilö, joka olikin ensimmäinen, jonka olen koskaan nähnyt. Kaikki aiemmat näkemäni sinipyrstöt olivat olleet 2 kv koiraita, naaraita tai nuoria.
Seuraava stoppimme oli Vattukuru, jonka reilu parikilometrisen lankin kiersimme kävellen. Lintuja oli todella vähän, mutta laavun luona lauloi päivän toinen, tällä kertaa 2kv, sinipyrstö. Tämänkin linnun näimme todella hyvin, mutta valitettavasti se oli koko ajan kuusten latvoissa, joten kuvat jäivät vaatimattomiksi. Vattukurussa emme havainneet oikein mitään muuta. Loppuretkellä havaitsimme vielä hernekertun, sirittäjän sekä toisen peukaloisen. Seitsemän aikaan palasimme mökille jatkamaan unia.
Muuten Juhannus sujui rauhallisesti suvun parissa: lasten, koiran ja kissojen kanssa leikkien, lepäillen sekä syöden. Paluumatkalla sunnuntaina yritimme sateessa bongata Liperistä sepeltaskua sekä ruostesorsaa mutta kumpaakaan ei viiden minuutin yrityksellä näkynyt. Kiirettä piti pitää, kun jalkapallomatsi Italia-Englanti piti tietysti nähdä.
Maanantaina 25.6. kävimme sitten työpäiväni jälkeen rengastamass varpuspöllön poikaset. Ensimmäisessä Siikalahden pesässä oli neljä potraa poikasta ja toisessa Kirpoavankiven pesässä oli jopa seitsemän poikasta.
J.A.