. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Maanantaina 7.5. alkoi taas työviikko. Ruokatunnilla kävin tekemässä MAALI-vesilintulaskennat Vartianlahdella, Tiviänlammella ja Pyöriälahdella ilman mitään ihmeellisiä havaintoja. Työpäivän jälkeen lähdin kiertämään Melkoniemen kaukaisimpia pöllönpönttöjä. Alkuun homma oli todella vaivalloista ja ankeaa, sillä pari pönttöpuuta oli kaatunut ja siirtelin pönttöjä uusiin puihin. Lisäksi yhdessä pöntössä oli asustellut näätä ja pönttöä tyhjennessä meinasin alkaa voida pahoin. Ehkä noin kahdeksas pönttö oli sekin joutunut hakkuiden uhriksi, mutta yllättäen pönttöpuu oli jätetty pystyyn ja pari sitä lähintä puutakin. En jaksanut ottaa haavia mukaan vaan päätin saman tien vain ottaa pöntön puusta, jotta voisin siirtää sen jonnekin muualle. Kiivetessäni pöntölle ajattelin kuitenkin, että tähänkin asti helmipöllömme olivat pesineet kaikki sellaisissa pöntöissä, jotka olivat olleet helposti löydettävissä eli aika avoimilla paikoilla. Niinpä rapsutin pöntön kylkeä ja kuinka ollakaan sieltä lensi pihalle helmipöllö!

Jatkoin viimeisille Pöröpeikon polun viereisille pöntöille, joilla ei ollut asukkaita ja palasin sitten takaisin helmarin luokse, sillä ajattelin napata sen nyt kiinni ja rengastaa, jottei minun tarvitsisi palata paikalle ennen poikasaikaa. Onneksi lintu oli taas takaisin pöntössä ja nyt se ei suostunut enää lähtemään mihinkään, joten se oli helposti kiinniotettavissa. Rengastin linnun ja tarkistin, että pöntössä oli 5 munaa ja vapautettuani tämän todella ärhäkkään linnun, lähdin palailemaan takaisin kotia kohti.

Melkoniemellä päätin vielä kiertää muutaman pöntön lisää ja pienen eksymisen johdosta kiersin ensin kuukkelimetsän varpuspöllönpöntöt ja sitten toisen kuukkelireviirin läheiset pöntöt. Kauimmaisessa varpuspöllön pöntössä sitten olikin taas yllättäen varpuspöllö hautomassa seitsemää munaa. Rengastin mamman ja laitoin takaisin pönttöön, jonne se jäi kiltisti hautomaan lähtiessäni.

Laskettuani vielä Tarvaspohjan vesilinnut, päätin jatkaa vielä Saaren Pohjanrantaan, sillä edellispäiväiset amerikanhaapanakuvani olivat menneet aivan pilalle, koska kamerassani oli ollut joku ihmeen musta-valkokuvausasetus päällä. Kahdeksalta illalla kiipesin Pohjanrannan torniin ja oikealla olevalta pellolta löysin heti suuren haapanaparven ruokailemasta. amerikanhaapana löytyi nopeasti ja se oli parven reunimmaisena. Päätin hiipiä pelto-ojaa pitkin hieman lähemmäksi ja lopulta linnut eivät kertaakaan kohottaneet edes päitään minun takia. Niinpä pääsin kuvaamaan amerikanhaapanaa noin sadasta metristä. Auringon laskiessa puiden taa kuvausvalo kävi liian vähäiseksi ja lähdin palailemaan kotiin päin.

8.5. ruokatunnilla kävin laskemassa vielä Kukkarolahden vesilinnut ja tarkistamassa pari tyhjää lehtopöllön pönttöä, Härskiinmutkasta näkyi 51 allia ja 20 mustalintua. Pitkän työpäivän jälkeen lähdimme ilta kuuden aikaan kiertämään loput Melkoniemen ja Tarvaslammen tienoon pöntöt. Partasen Harri lähti taas auttamaan ja Hannan tiputimme koluamaan kuukkelimetsiä, sillä tällä oli toiveissa löytää pohjantikkoja tai muuta mukavaa pohjustuksiksi toukokuun lopun hollantilaisryhmää varten.

Kiersimme parin tunnin aikana parikymmentä pönttöä, mutta yhdestäkään ei löytynyt mitään asukkaita. Muutenkin havainnot olivat kovin vaatimattomia: teeri ja joitakin käki, varpushaukka sekä peukaloinen. Hanna sentään havaitsi yhden rummuttavan pohjantikan, huutelevan harmaapäätikan, koppelon sekä pari peukaloista. Hannaa hakiessamme kuulimme vielä hyvin todennäköisen pohjantikan naputtelua, mutta Hanna näki linnun vain vilaukselta sen lentäessä meitä pakoon.

9.5. aamulla Härskiinmutkasta näkyi 74 allia, mustalintu ja pilkkasiipi ja ruokatunnilla Siikalahdella 74 metsä-, 20 tundra- ja 51 valkoposkihanhea. Työpäivän jälkeen kävimme Hannan kanssa tarkistamassa Punkaharjun suunnalla olevat kymmenkunta pönttöämme, jotka nekin olivat tyhjät. Enää ei ole jäljellä kuin muutama Rautjärven puolella oleva pönttö. Tilanne tällä hetkellä on siis 2 helmi-, 2 varpus- ja 1 viirupöllön pesintä. Pönttökierroksella törmäsimme isoihin uroskarhun jälkiin.

10.-11.5. kävin pikaisella yöretkellä Siikalahdella ja kuulin ruokokerttusia, pari satakieltä, pari luhtakanaa sekä 6 luhtahuittia.

J.A.

Perjantaina 4.5. saapui vanha ystäväni “potu” Suojarinne taas perinteiselle Tornien Taisto -viikonloppuretkelle Parikkalaan. Lopettelin työt yhden aikaan ja pian tapasimme Siikalahden patotiellä, jonne potu saapui suoraan aamun valkoselkätikkatöistä. Lyhyellä patotien staijilla näimme mm. törmäpääskyn ja 4 nuolihaukkaa. Keli oli varsin leppoisa, joten päätimme lähteä Saaren suuntaan kiertelemään. Ensin tarkistimme, löytyisivätkö edellispäiväiset allihaahkat vielä, mutta Moskuunniemestä ja Särkisalmelta löytyi vain uiveloita, tukkakoskeloita sekä muutama mustalintu ym. Rautalahden pelloilla oli 477 metsähanhen parvessa lyhytnokkahanhi ja todeettuamme yhden viime vuonna käytössä olleen viirupöllön pöntön tyhjäksi, jatkoimme Saarelle. Akanvaaran Tetrisuolla näkyi 8 pensastaskun parvi ja Pohjanrannassa mm. pari suokukkoja ja 18 keltavästäräkkiä.

Uukuniemen Suurenjärvenlietteellä näkyi mm. 55 valkovikloa, 12 rantasipiä, tylli ja pikkutylli, kaunis koiras sinirinta sekä suopöllö. Tarassiinlahdella ei havittu ihmeitä, kuten ei koskaan päivää ennen Tornien Taistoa tekemillämme pikakäynneillä. Silti juuri tämä torni on joka vuosi se pahin vastustajamme! Paikka takuulla vaatii joukkueelta paljon, sillä linnut ovat kaukana ja valtaosa havaitaan muutolta, paikallisia lintuja on selvästi vähemmän kuin Siikalahdella.
Kaikumäen kohdalla lenteli räystäspääsky ja Riionsalmella näimme leppälinnun, pari pajulintua, tiltaltin sekä hernekertun ja Kanavalammen tundra- ja tundrametsähanhiparvessa oli valkoposkihanhi sekä merihanhi. Palaillessamme kohti 6-tietä Pohjanrannassa näkyi 30 valkoposkihanhen parvi. Lopulta haimme ABC:lta pizzat ja ajoimme katsomaan Suomen jääkiekon MM-avausta Valko-Venäjää vastaan.

5.5. Tornien Taisto.

Heräsimme jo ennen aamuneljää ja klo 4:20 ollessamme pakkailemassa tavaroitamme autoon, alkoi sääennusteiden lupausten mukaisesti sataa. Olimme Siikalahden lintutornilla hyvissä ajoin ja onneksi sade ei vielä ollut kovin voimakasta, niinpä kisan alkaessa klo 5:00, olimme kaikki Janne ja Hanna Aalto, Miika Suojarinne, Johannes Hänninen, Ilpo Kuusisalo sekä Boy Possen, vielä tornin ylätasanteella. Lahti oli hämmästyttävän tyhjä ja lintuja liikkui todella vähän. Niinpä aloituksessa emme saaneet oikein mitään parempaa lajia, kanadanhanhetkin olivat lähteneet Kaukolan peltoja kohti 4 minuuttia liian aikaisin. Kohta kuitenkin saimme lajilistalla tavallisten paikallisten ohella mm. uivelon, mustakurkku-uikun, kaulushaikaran, luhtakanan, laulurastaan, kapustarinnan ym. Sade voimistui pikkuhiljaa ja kova itätuuli alkoi puhaltaa entistä kylmemmin. Niinpä osa porukastamme valui pikkuhiljaa tornin alemmalle tasanteelle, parin hullumman jäätyä yhä uhmaamaan sadetta.

Lajeja tuli kuitenkin pikkuhiljaa ihan mukavasti ja taas niitä odotettuja parempiakin mm. kuikkia, kaakkureita, heinätavi 1 koiras, etelään muuttanut tundrahanhi, pikkukuoveja, kovassa sateessa eräässä puussa soinut teeri, sateessa muuttanut piekana sekä pikaisesti osmankäämikössä vilahtanut pensastasku.

Kahlaajamuutto koveni sateen myötä ja satoja liroja, parisataa valkovikloa sekä satakunta mustavikloa ja suokukkoa nähtiin. Hetkittäin sade oli niin kovaa, että koko porukan oli tyytyminen alakerran tarjoamaan sadesuojaan, kun optiikkaa ei koko ajan jaksanut pyyhkiä kuivaksi, vaatteetkin olivat tässä vaiheessa jo aikalailla läpimärät.

Puolillepäivin sade jatkui väliin kovempana ja väliin heikompana. Niinä hetkinä, kun sade oli heikoimmillaan, saimme taas muutamia parempiakin lajeja kuten hemppo, tikli, 4 mustavarista, pikkutyllin, haarapääskyjen ohella näkyi pari räystäspääskyä, valkoselkätikka lensi ohitsemme, nuolihaukka kävi kiertelemässä taivaalla, vihdoin muuttivat ensimmäiset metsähanhet ja kanadanhanhetkin lopulta palasivat lahdelle ja ehkä rallin kylmimmällä hetkellä löytyi taivaalta tervapääsky! Tervapääsky lämmitti ainakin hetken, (vai oliko sen jälkeen oikeasti hetken hieman lämpimämpää?), mutta kohta olimme taas aivan jäässä. Leppälintu ja keltavästäräkki löytyivät pikkuvarpusia lähimaatilan kompostialueelta kaivaessamme. Pian kuitenkin löytyi vieläkin parempi laji, kun lahdelle tippui taivaalta 40 punakuirin parvi kiertelemään!
Viimeiseen tunnin keli parani koko ajan, mutta tuuli oli edelleen todella kova. Odotuksissa oli yhä monia helppoja puutelajeja kuten varpunen, metsäkirvinen, rautiainen, kivitasku, punarinta, kirjosieppo, törmäpääsky, valkoposkihanhi ym. mutta punakuirit, jotka näimme klo 11:45 jäivät viimeiseksi lajiksemme!

Lopullinen lajimäärämme oli 87 mikä on hyvin lähellä keskiarvotulostamme, joten saatoimme olla tulokseemme erittäin tyytyväisiä, sillä olihan tämä ollut ehdottomasti kylmin ja ainakin toiseksi märin Tornien Taistomme. Lopulta olimme ajan perusteella parempia kuin pahin kilpakumppanimme Tarassiinlahti ja näin ollen Etelä-Karjalan paras lintutorni. Sisämaatorneista sijoituimme kolmanneksi ja koko maan torneista sijoitus oli 22.

Lyhyiden päiväunien jälkeen keli oli muuttunut aivan huippuhienoksi, joten illalla kävimme vielä rengastamassa aiemmin löytyneen hautovan helmipöllön ja sitten kiertelimme hieman Simpelejärven tyyniä selkiä katsellen. Moskuunniemessä näimmekin 120 valkoposkihanhen muuttoparven sekä muuttaneen mariharakan. Kukonkannan pieneltä ruderaatilta nousi ilmaan 200 niittykirvistä ja kotirannassamme ui pari kandanhanhea. Alkuyöstä kävimme vielä pikaisesti Siikalahdella, jossa kierteli myös valkoposkihanhiparvi ja 5 luhtakanan ohella oli vuoden ensimmäinen luhtahuitti äänessä.

6.5. heräsimme taas aikaisin ja retkellä olimme jo kuudelta. Kotipihalla kiikittänyt käenpiika lupasi hyvää. Härskiinmutkan yli muutti 55 valkoposkihanhen parvi ja kohta olimme taas Siikalahden lintutornissa. Vaikka keli oli nyt aurinkoinen ja tuuli enempi etelän suuntainen, ei tornissa ollut juuri yhtään lämpimämpi kuin edellisaamunakaan! Muutto oli myös todella vaisua. Sentään törmäpääskyjä, metsäkirvisiä, punajalkaviklo ja valkoposkihanhia nähtiin. Ennen kymmentä Lintutiedotukseen tuli tieto Tarassiin porukan Pohjanrannasta löytämästä amerikanhaapanasta, joten ilomielin jätimme hyisen tornin ja lähdimme bongaamaan. Pohjanrantaan päästyämme oli siellä torni täynnä, mutta onneksi bussilastillinen turisteja oli juuri lähdössä. Amerikanhaapana oli porukalla hallinnassa ja pääsimme näkemään tämän 2 kv koiraan hienosti. Pian valo muuttui linnun suuntaan surkeaksi, joten keskityimme enemmänkin staijaamaan taivaalle. Merikotka, pari piekanaa sekä sinisuohaukka nähtiin, ennen kuin päätimme lähteä kiertämään Saaren muita kohteita.

Yllättäen muilla paikoilla oli todella vaisua. Osasyynä oli myös näillä paikoilla paha vastavalo. Suurenjärvenlietteellä piipersi nyt 4 pikkutylliä ja 2 tylliä, mutta siihen ne mainittavat havainnot sitten jäivätkin. Iltapäivällä kävimme vielä uudelleen katsomassa amerikanhaapanaa, mutta se oli yhä ikävän kaukana. Kotia päin palatessa Moskuunniemessä näkyi 106 mustalinnun ja 3 allin parvi. Ilta menikin sitten Suomen toista 1-0 voittoa katsellessa ja muuten rennosti ottaessa. Sadekin alkoi taas illalla, joten yöretkelle ei ollut asiaa.

J.A.

30.4. Vappuaattona työt lopetettuani, olimme juuri lähdössä retkelle, kun sain Lintutiedotus-viestin. Patotiellä oli juuri havaittu kiljukotkalaji, jota yritimme nähdä parvekkeeltamme ja näimmekin jonkun ison linnun kaartelevan etelässä, mutta silloin muistimme, että molemmat kaukoputkemme olivat autossa. Takaisin parvekkeelle putken kanssa palattuamme, emme enää löytäneet petoa taivaalta, mutta näimme yllättäen 30 mustalinnun parven.

Patotielle ajettuamme oli torni täynnä hyväntuulisia Vapun viettoon Parikkalaan saapuneita tuttuja. Olivathan he nähneet lyhyen ajan sisään jopa kolme kotkalajia ja aiemmin yhden sirosuohaukankin. Heillä oli jo pitkä staijipäivä takana ja suurin osa lähtikin Vapun viettoon, kun me vasta aloittelimme staijia pensastaskun laulaessa taustalla. Vuosien takaa Lågskäriltä tuttu turkulainen Mervi Haukila oli myös paikalla Ari Kuuselan ja Hannu Kettusen kanssa ja pian he plokkasivat taivaalta meitä kohti tulevan petolinnun. Taas arosuohaukka – tällä kertaa 2kv lintu lensi komeasti ylitsemme ja Hanna sai siitä jopa jonkinlaiset kuvat otettua. Meille jo kolmas sponde arosuohaukka kolmeen päivään.

Jatkoimme piakkoin lintutornille, jonka edustaltakin lahti oli jo aivan sula. Viisi kanadanhanhea, viisi liroa, pari punajalkavikoa ja parikymmentä haarapääskyä seurassaan kymmenkunta pienempää, mutta aivan liian pahassa valossa ja kaukana ollutta pääskyä jäivät parhaiksi havainnoiksi. Polun varrella sinivuokot ja imikät olivat jo kukassa ja kesy peippopari ei juuri meitä väistänyt kerätessään pesämateriaalia ja ruokaa maasta polun viereltä. Kirjosieppo laulaa luikautti muutaman tavun taustalla.

Illalla kävimme saunareissulla Tarvaslammella, jossa rantasauna oli taas otettu käyttöön talven jäljiltä. Keli oli todella leppoisa! Paluumatkalla kuvasimme perinteisesti kevään ensimmäisiä kangasvuokkoja ja tarkistimme vielä Särkisalmen, joka alkoi sekin olla jo pitkälle sula ja näimme mm. 93 silkkiuikkua ja 18 härkälintua. Liuharannan hanhiparvessa oli 101 metsä- ja 10 tundrahanhea.

Vapunpäivänä 1.5. keli oli muuttunut ja todella kova ja kylmä koillistuuli esti havainnoinnin patotiellä täysin. Niinpä ensin suuntasimme katsomaan Siikalahden kahlaajalutakot, joilta löytyikin mm. 67 valkovikloa, 6 mustavikloa, 2 suokukkoa, pari metsäkirvistä ja keltavästäräkki. Sitten kävimme laskemassa läheiset MAALI-hankkeen (maakunnalisesti tärkeät lintualueet) vesilintupaikat Vartialahden, Tiviänlammen ja Kirkkorannan-Pyöriälahden. Vesistöt olivat yllättäen jo täysin sulat ja lintuja olikin ihan mukavasti.

Parin tunnin kierroksen jälkeen Hanna päätti palailla kotiin maalaushommiin ja itse lähdin Partasen Harrin kanssa perinteiselle Saaren kierrokselle.
Aloitimme kierroksen Akanvaaran Terisuolta, jossa näkyi sinisuohaukka, Pohjasuolla langalla istuskeli ampuhaukka ja Pohjanrannassa olikin sitten torni täynnä, kun lintutornin korkea pohjoisseinä suojasi tuulelta ja näin lähes kaikki edellispäivänä Siikalahdella staijanneet harrastajat olivat nyt Pohjanrannassa. Tornin edustalla olikin mukavasti lintuja, mm. 110 valkovikloa, 24 suokukkoa, 22 liroa, neljä keltavästäräkkiä ja kaksi kalatiiraa.
Seuraavaksi jatkoimme Uukuniemen puolelle Suurenjärvenlieetteelle, jossa puolestaan oli Pirhosen Jarmo retkellä. Havainnot jäivät aika vähiin (mm. 19 jouhisorsaa), joten jatkoimme Jyrkilään, josta ei sieltäkään löytynyt kuin 750 sepelkyyhkyä. Kanavalammen tienoilta löytyikin taas kahlaajia, yhteensä jopa 126 valkovikloa ja todella paljon haapanoita. Näitä säikytteli järven yllä nopeasti edes takaisin lennellyt ad muuttohaukka.

Illalla aloitimme Harrin kanssa pöllönpönttökierroksen ja kävimme tarkistamassa kaikki Tyrjän ja Siikalahden pohjoispuoleiset pöntöt. Pöntöt roikkuivat puissa tyhjyyttään eikä mielialaa lisännyt yksi kokonaan kadonnut pönttö. Kieeroksen päätteeksi kävimme palkitsemassa itsemme varmalla pöllöllä emmekä onneksi joutuneet pettymään, sillä viimeiset kuusi vuotta uskollisesti pesinyt viirupöllömamma hautoi taas kahta munaa perinteisessä pöntössään. Muutama muu pönttö vielä käytiin lähistöltä ja kurvasimme vielä laskemassa viimeisen MAALI-alueeni Tarvaspohjan.

2.5. ruokatunnilla sain mukavan syntymäpäivälahjan, kun kävin tarkistamassa kolme pönttöä Kolmikannan suunnalla. Ensimmäinen viirupöllön pönttö oli tyhjä, mutta toisesta löytyi sitten yllättäen helmipöllömamma hautomasta kahta munaa. Ruokatilanne vaikuttaa kyllä todella huonolta, sillä tällä oli pöntössä ruokanaan peippo, ei ainoatakaan myyrää. Heti perään tuli kuitenkin taas takaisku, sillä viimevuotinen helmipöllön pesäpönttöpuu oli myrskyissä kaatunut eikä pönttöä löytynyt mistään.
Työpäivän jälkeen jatkoin vielä pienelle pönttökierrokselle. Kaksi pönttöä oli tyhjiä, yhtä ei myrskyn ja metsätöiden jäljiltä löytynyt, yhdessä asui telkkä ja yhdessä meidän kaikkien aikojen ensimmäinen varpuspöllö! Eli sain jo toisen pehmeän paketin syntymäpäivälahjaksi!

3.5. muut näkivät kovia lajeja Parikkalassa, mutta itse olin töissä. Työpäivän jälkeen ehdin sentään bongaamaan Kontiokorven Jarin löytämät allihaahkat, 2 koirasta ja 2 naarasta, Särkisalmelta.

J.A.

25.4. kauniissa keväisessä kelissä ehdin työkiireiden takia käydä vain pikaisesti Siikalahdella. Haarapääsky toi kuitenkin “kesän” lentäessään ohitsemme ja pian oli vuorossa haarapääskyn pahin vihollinen eli koko vuoden kierron sitä vainoava nuolihaukka. Piekanoita muutti yhä ihan mukavasti, itsekin ehdin nähdä toistakymmentä yksilöä ja 12 valkoviklon kanssa 2 punajalkavikloa haki laskeutumispaikkaa kovaa vauhtia sulavalta Siikalahdelta. 26.4. ensimmäinen vuodenpinna tuli heti puolen yön jälkeen, kun kuulin muuttavia mustalintuja. Päivällä kävin pikaisesti lintutornillakin, josta näin Mortensenin rollen löytämän harmaasorsan. Taveja oli 170 ja ensimmäinen heinätavikin löytyi piilottelemasta, kun tarkistin taveja ties monettako kertaa “pystyraitatavia” toivoen. Patotiellä ja Särkisalmella näkyi jo ensimmäiset mustakurkku-uikut. Mukuru onkin BirdLifen Vuoden laji. Patotiellä pari rantasipiä piipersi rannassa ja kävivätpä ne tutustumassa molempiin lauttoihinkin!

27.4. lähdimme työpäivän jälkeen ajamaan kohti Oulua, jonne olimme viikonlopuksi menossa lyömään monta kärpästä yhdellä iskulla eli sukuloimaan, retkeilemään sekä tutustumaan Liminganlahden Lintukuvafestivaaleihin, joissa samalla näkisimme tuttujen lisäksi myös uuden opastuskeskuksen esittelyn avajaiset sekä uuden lintutornin.
Emme juuri hidastelleen matkalla, mutta näimme silti Punkaharjun ja Kerimäen rajalla pähkinähakin ja Vieremällä pellolla juosseen fasaanin.

28.4. lähdimme jo kuuden aikaan kohti Liminganlahtea ja ajoimme suoraan vanhaan lempipaikkaani eli Lumijoen Sannanlahdelle. Ehdin kävellä torniin ennen Hannaa ja aloin seuloa lahden pohjukassa sulan reunalla nukkuneita vesilintuja. En päässyt pitkällekään, kun näin jotain outoa. Jään reunan takana ui sorsa, jolla näkyi valkoista päässä ja kohta tajusin, että jään reunan takaa pilkotti myös jotain kulmikasta, ja oranssia! Samaan aikaan lintu kohotti päätään ja näin pörheän värikkään pään – mandariinisorsakoiras uiskenteli muiden sorsien takana purjeet komeasti pystyssä! Hannaa ennen torniin oli saapunut joukko bilsanopiskelijoita ja näytin heille kaukana ollutta lintua ja osa varmaan linnun jo näkikin, kunnes yhden sitä katsoessa se lähti uimaan eikä tämä tietenkään katsonut, mihin päin. Onneksi lintu ei kauan piilotellut läheisen jääkasan takana vaan nousi pian muiden sorsien joukkoon jään reunalle ja alkoi nukkua. Fiilis oli aika korkealla, vaikka kyseessä ei mikään unelmalaji ollutkaan, mutta sponde mikä sponde!
Muuten Sannanlahdella oli paikallisena varsin vähän lintuja. Tyllin ääntä kuului lyhyesti, harmaahaikara nousi lentoon aika läheltä tornia, pikkulokki lenteli lahdella naurulokkien seurana, Pitkänokan puolelta löytyi pari mustapyrstökuiria, lähempänä jään reunassa käppäili pikkukuovi ja pari räyskää kävi kääntymässä lahdella.

Tuuli oli todella kylmä, joten parin tunnin staijijn jälkeen päätimme lähteä kohti Tyrnävää, sillä halusimme toki päästä näkemään hanhiakin. Jokunen lyhytnokkahanhi oli toki näkynyt muuttavana metsähanhiparvissa Sannanlahdellakin, mutta Tyrnävällä niitä sitten vasta olikin! Ensimmäisen pysähdyksemme teimme Ritokorvessa, jossa pellolla oli jo kymmenkunta lyhytnokkaa, 4 tundrahanhea sekä tietysti taigametsähanhia. Olimme jo lähtemässä, kun jostain pellolle saapui suohaukka, joka saman tien laskeutui peltoon. Ehdimme nähdä siitä vain vilauksen, mutta molemmat olimme varmoja, että se oli arosuohaukka. Hanna lähti kameran kanssa lähemmäksi ja se nousikin aika pian pellosta ilmaan ja saimme sen varmistettua 3kv koiras arosuohaukaksi.

Pian näimme Jokisillan puolella isot tulvat ja onneksi muistin, että paikkaan pääsee helposti autolla. Tulvat olivatkin aivan käsittämättömät: reilut parituhatta sorsaa ui peltolätäköllä, mutta paria heinätavia kummempaa emme niiden joukosta löytäneet, hanhiakin oli ihmeen vähän.


Jatkoimme Ängelevälle, josta sitten löytyi jotain aivan uskomatonta – 266 lyhytnokkahanhea oli mullospellolla seuranaan vain muutama kymmentä taigametsähanhea. Taisinpa tuplata kerralla elämäni aikana Suomessa näkemäni lyhytnokkahanhet?
Murron kautta jatkoimme sitten Liminkaan ja Virkkulaan, jossa olikin melkoinen härdelli! Parkkipaikka oli täynnä ja päätien varressakin vielä molemmin puolin 200 metriä autoja parkissa! Onneksi pääsimme kuitenkin lopulta parkkipaikalle. Ohjelmassa oli juuri sopivasti ruokatauko, joten näimme paikalla runsaasti tuttuja. Käytyämme tutustumassa myös häkellyttävän hienoon Lintujen 8 vuodenaikaa näytteluun sekä optiikka- ja kirjamyyntiosastoihin, jutusteltuamme taas lisää tuttujen kanssa ja paistettuamme nuotiolla makkarat, suuntasimme tutustumaan uuteen lintutorniin. Torni oli rakennettu vanhan kojuhökötyksen päälle ja ei ihan ollut yhtä hyvä kuin olisin toivonut. Ainakin näin kovalla tuulella ylätasanne olisi kaivannut kunnon laitoja ja melkoisen tärisevä lattia haittasi kyllä havainnointia. Ja kuten yleensä, Liminganlahdella linnut ovat usein kaukana, niin nytkin. Vesilintuja oli todella runsaasti, muttemme löytäneet niiden joukosta mitään parempaa. 4 merikotkaa ja 22 mustapyrstökuiria jäivät parhaimmiksi havainnoiksi. Opastuskeskuksen viereisellä pellolla suuressa laulujoutsen parvesa oli kaksi pikkujoutsenta.

Lopulta lähdimme kohti Oulunsaloa. Limingan keskustassa näimme lentävän turkinkyyhkyn ja ihmeteltyämme Temmesjoen valtaisia tulvia, jatkoimme Oulunsalon Koivukarin tornille, jolta emme kuitenkaan nähneet juuri mitään. Kempeleenlahden tornilta näkyi 7 ristisorsaa ja 5 pikkulokkia ja vielä jatkoimme Oulun Toppilaan. Etsiskeltyämme ensin ns. Teletappimaassa nähtyjä kahta sepelrastasta tuloksetta, jatkoimme satamaan, jossa kuulimme heti mustaleppälinnun laulua. Komea koiras löytyikin pienen etsiskelyn jälkeen näkyville. Meriharakoita kuului myös jossain vaiheessa vuodariksi.
Sitten pitikin ajella Heinäpäähän katsomaan veljenpoikani Eetun jalkapallomatsia. Siinä ohella, kun Eetu polvivaivaisena takoi maaleja (voitti turnauksen maalipörssin) kuulin pikkutyllikin vuodariksi. Loppuilta menikin veljeni luona seurustellen ja illalla kävimme pelaamassa kaukistakin Kempeleen jäähallissa.
29.4. sukulointi jatkui ja taas kävimme jäälläkin. Lintuhavainnot jäivät olemattomiin, kunnes ollessamme jo paluumatkalla, Siikalatvan Pulkkilan ABC:lta liikkeelle lähdettyämme lensi aivan käsittämättömän pieni ja komea vanha koiras arosuohaukka automme editse. Ensin luulin lintua jopa varpushaukaksi, kun se lensi niin nopeasti ja matalalla tien pinnassa. Etäisyyttä lintuun oli kuitenkin vain noin 25 metriä, joten näimme sen todella hienosti, joten ensihätkähdyksen jälkeen määritys oli helppoa.
Loppumatka sujui ilman yllätyksiä, Vieremällä näkyi pari sinisuohaukkaa ja Rantasalmen Putkilahden tornilla pistäytyminen tuotti puhaltelevan kaulushaikaran ja vuodariksi härkälinnun. Parikkalaan päästyämme kävimme vielä patotiellä kuuntelemassa kaulushaikaroita ja luhtakanoja, mutta kaipaamaamme jänkäkurppaa emme kuulleet.

J.A.

Olimme jo pidemmän aikaa haaveilleet Parikkalan ja Rautjäven lintukerhossa siitä, että kahlaajille, tiiroille ja lokeille rakennettaisiin maisemoidut lautat. Siikalahdella kiertelee usein kahlaajia laskeutumispaikkaa etsimässä ja tiirat ovat joskus joutuneet pesimään parkkipaikalla paremman pesäpaikan puuttuessa. Tänään koitti vihdoin se päivä että lautat saatiin paikoilleen. Laituriponttoonien päälle oli yksi kerholaisistamme rakentanut laiturimaisen rakenteen ja kummallekin puolelle luiskamaiset siivekkeet, joita pitkin linnut lautoille pääsevät helposti. Koko komeus on päällystetty kuitukankaalla, jollaista käytettään esimerkiksi tienpenkkojen rakenteissa. Ponttoonit kannattavat hyvin ihmisen, mikä helpottaa rakentamista.

Jotta lautat näyttäisivät luonnollisilta, keräsimme niiden päälle kiviä, savivelliä, kasvien juurakoita ja kulottunutta heinää. Jos lokit kantavat materiaalia pois liian paljon, niin joudumme ehkä jossain vaiheessa kohentamaan lauttaa. Toisaalta jos linnut kelpuuttavat lautan pesimäpaikakseen heti, niin ne kyllä kantavat lautalle lisää aineksia. Kun lautat alkavat vettyessään uida liian syvällä, voidaan niitä helposti korottaa pudottamalla kyydistä muutama isompi kivi.

Talkoiden aikana vallitsi niin sankka sumu, etteivät edes linnut havainneet meitä työn touhussa. Ne eivät siis osaa yhdistää ihmistä näihin saarekkeisiin. Sen luulisi helpottavan pesimään asettumista.

Kiinnitystolpat tulevat jossain vaiheessa kesää näkyville veden laskettua. Junttaamme ne sitten syvemmälle, kunhan näkyy kuinka paljon niitä täytyy vielä upottaa.
Kiitoksia kaikille talkoisiin, rakentamisen ja suunnitteluun osallistuneille!

Sisilian reissumme aikana ei kevät kovin kummoisesti ollut edennyt. Olimmekin saaneet useita viestejä, joissa kehuttiin sitä, kuinka hyvin olimme osanneet reissumme ajoittaa. 11.4. ruokatunnilla ja työpäivän jälkeen vietin pari tuntia Siikalahdella ja tuuri tuntui sikäli jatkuvan, kun lintumuutto taisi olla parempaa kuin yhtenäkään päivänä reissumme aikana. Metsähanhi, sinisuohaukka, merikotka, jopa kolme maakotkaa parissa kymmenessä minuutissa, toistakymmentä varpushaukkaa, kymmenkunta hiirihaukkaa, 2 kalasääskeä, 4 tuulihaukkaa, kurki, 25 töyhtöhyyppää, 12 naurulokkia, 100 sepelkyyhkyä, 5 niittykirvistä, 5 mustarastasta, räkättirastas, isolepinkäinen, 6 pulmusta ja 4 pajusirkkua kirjaituivat Tiiraan.

Seuraavina päivänä oli vähän rauhallisempaa 12.4. näkyi mm. taas merikotka, 2 ruskosuohaukkaa, 2 sinisuohaukkaa, piekana, 2 västäräkkiä ja punakylkirastas. 13.4. kävin Särkisalmen lisäksi Lemmikonsalmellakin ja näin ensimmäiset haapanat ja selkälokit ja kuoveja oli jo siellä täällä ja Siikalahdella näkyi metsähanhien mukana 5 tundrahanhea sekä kulorastas jne ja 14.4. mm. rautiainen, hemppo.

15.4. oli tarkoitus käydä lahdella vain pikaisesti, sillä keli oli todella raaka. Länsituuli oli todella kylmä ja vuoroin satoi vettä ja räntää. Kiivettyämme patotien torniin, löysimme kuitenkin taivaalta heti 10 piekanaa! Keli vain huononi, mutta vajaassa viidessä tunnissa laskin yhteensä 42 piekanaa. Kalasääskiä näkyi jo 6 ja hiirihaukkoja 20, varpushaukkoja 8, 2 kanahaukkaa, 3 sinisuota, 2 ruskista ja 4 tuulihaukkaa. Hanhia näkyi jopa neljää lajia: metsuri 31 (1 fabalis), 4 tundraa, 2 valkoposkea ja kanadanhanhi. Punajalkaviklo ja metsäviklo saapuivat lahdelle yhdessä, mutta vain metsäviklo laskeutui paikalliseksi punajalan jatkaessa matkaa. Uuttukyyhky näkyi myös.
16.4. vuodarit olivat Särkisalmen punasotka ja Siikalahden taivaanvuohi. Pari nuorta mustavarista oli saapunut Siikalahden aivan liian suureen varisparveen.

18.4. Särkisalmelta löytyi liejukana, joka lie sama kuin viime keväänä. Ainakin käytös on aivan samanlaista, se hiippaili taas Lohikontin pihamaillakin mutta vietti pääosin aikaansa laitureiden alla. 19.4. näin jo 5 hanhilajia, kun pari merihanhea muutti etelää kohti valkoposkihanhi seuranaan- muut tietenkin metsä-, tundra- ja kanadanhanhi. Päivän toinen vuodari mersun lisäksi oli laulurastas. 20.4. Särkisalmelle oli saapunut silkkiuikku ja illalla juoksulenkillä näkyi lehtokurppa.

Launtaina 21.4. oli sitten vuorossa perinteinen kevätmuutonseurantapäivä. Tapasimme Partasen Harrin kanssa Siikalahden patotien lavalla aamuviideltä, tai minä myöhästyin 5 min ja missasin näin muuttaneen lehtokurpan. Kirjoitin paikalliseen EKLY-verkkoon ja Parikkalan ja Rautjärven lintuharrastajien foorumille allaolevan raportin päivästä:

“Eipä jäänyt Siikalahdella kauheasti jälkipolville kerrottavaa tästä yhteishavainnoinnista. Homma olisi jäänyt aika pian kesken, jos puhelimesta
olisi löytynyt tapahtuman järjestäneen Mr. Rutin puhelinnumero (sunnuntai kun oli sovittu alustavasti varapäiväksi).

Yhteenveto tunneittain:
Klo 5-6 keli oli ihan ok, mutta linnut vähissä: 7 muuttavaa lajia, 60 yksilöä
Klo 6-7 keli yhä ok, pikkuhiljaa sumu paheni: 8 lajia, 57 yksilöä
Klo 7-8 sumua, onneksi oli hyvät eväät – 1 laji, 1 yksilö (metsäviklo)
Klo 8-9 sumua ja sadetta – onneksi autot vieressä patotien parkkiksella, 2 lajia, 3 yksilöä (isokoskelo 2 ja vihervarpunen 1)
Klo 9-10 Jännetuppitulehdus vaivasi, ei kirjattuja havaintoja, 0 lajia – 0 yksilöä
Klo 10-11 Taisimme käydä hetken hereillä: 3 lajia, 31 yksilöä (kaulushaikara lennähti ruovikosta toiseen – muuttiko se?)
Klo 11-12 HURRAA – yksi muuttava räksä!!! Porukkaa torni täynnä, kivaa oli!
Klo 12-13 Noin 12:30 pikkuhiljaa sää parani ja yht’äkkiä lintuja alkoi näkyä: 65 rastasta jo ja yhteensä yli 100 lintua
Klo 13-14 Rytinä alkoi, mm. lähes 700 rastasta, toistasataa peippoa ja lähes 20 muuttavaa lajia
Klo 14-15 Ja peippomuutto vain kovenee 1240m+pl90m, rastaat hieman hiipuu >500m ja n.25 muuttavaa lajia – meno kuitenkin hiipuu kolmelta, joten emme jää ylitöihin.

Onneksi oli Partasen Harri koko päivän seurana, muuten olisin lähtenyt kotiin aika pian. Muutenkin porukkaa kävi, Kantosen Pauli piti seuraa
pitkään ja Mortensenin rollekin pari tuntia. Parempia havaintoja ei tullut, mutta joku vuodari sentään: kaulushaikara, valkoviklo, kapustarinta ja
lapinsirkku. Isoja lintuja ei liikkunut lainkaan! Huomenna varmaan PALJON parempi lintupäivä, menkää maastoon ihmiset!

Mainittakoon tässä, että illalla Särkisalmella näkyi vielä yksi vuodari, kivitasku.

Ja kuten edellispäivän kirjoituksessani lupailin, 22.4. oli sitten paljon parempi lintupäivä! Siitä kirjoitin listalle näin:

“Olipas mukava kevätpäivä tänään eiliseen sumukeliin verrattuna. Heti aamusta sai alkaa riisua vaatekerroksia vähemmäksi ja päivällä staijailinkin jo hihat käärittynä aluspaidassa (4 kerrosta kuoriutuneena).
Klo 7:10-15:45 tornissa vieraili paljon porukkaa, Hanna, rolle, Harri, Veijo, Pauli, Boy Possen ja Pekka Punnonen olivat todistamassa useimpia havaintoja. Mukavimpia olivat kotkat, sillä tämä taisi olla elämäni toinen kolmen kotkalajin päivä Siikalahdella (ehkä jopa koko Suomessa). Aamusta jo näkyi ensin nuori merikotka sekä myöskin naaras “sirosuohaukka” eli joko aro- tai niittysuohaukka, mutta huomasimme sen vasta, kun se jo lensi suoraviivaisesti poispäin. Hieman ennen yhtätoista löysin länsipuolelta meitä ohittavan haarahaukan, joka lopulta jatkoi kohti Särkisalmea. Yhdentoista jälkeen Punnosen Pekka löysi länsipuolelta meitä ohittavan nuoren maakotkan ja tuntia myöhemmin näkyi “Tyrjän” risasiipinen vanha merikotka (pesii Venäjän puolella). Klo 14:30 taas Pekka huomasi lahden päällä kotkan, joka lensi poispäin meistä, mutta se tunnistui oitis kiljukotkaksi! Komea lintu jäi pyörimään lahden eteläpuolelle, kunnes tippui syöksyen jonnekin Kullinsuon suuntaan. Vielä tämän jälkeen lahdelle saapui paikalliseksi yksi lähes vanha merikotka, joka saalisti tn. variksen ja jäi syömään sitä lahden pohjoispuolelle.

Muuten muutto oli aika hiljaista, mm. 4 sinisuohaukkaa, 6 piekanaa, reilut parisataa anser-hanhea (metsä-, ja tundrahanhia), 3 kuikkaa, kaakkuri, ym. nähtiin.

Hyvä päivä oli, kuten eilen taisin lupailla – Janne”

23.4. vuodari oli Lemmikonsalmella näkynyt lapasorsa ja illalla hakiessani Hannaa Siikalahden talkoista, patotiellä huuteli sankassa sumussa kaksi luhtakanaa.

J.A.