. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

31.3. olikin sitten vuorossa perinteinen Erämaaralli, jonka järjestäjänä olin toiminut Hannan ja Harry Nyströmin kanssa. Herätyskello soi jo klo 1:45 ja klo 2:15 olimme hakemassa kyytiimme joukkueemme kolmatta jäsentä Matti Lötjöstä. Ajoimme suoraan alueellemme, joka oli arvonnan myöta kisan pohjoisin eli Uukuniemen lohko. Tasan kolmelta aloimme pöllökuuntelut päästyämme alueellemme Tarnalan pohjoispuolelle. Kiersimme järjestelmällisesti pysähdellen Lammintauksen, josta jatkoimme Uukuniemen kirkonkylälle, Uukuniemen kylälle ja sitten rajaa seuraillen lohkomme eteläreunalle ja rajaamme seuraten Matomäensalolle. Keli oli todella kylmä ja pöllöt ehkä juuri siksi hiljaa. Niinpä kuulimme ainoastaan yjden todella kaukaisen huuhkajan.

Aamun ensimmäinen lintu oli puukiipijä, joka lauloi täyttä päätä, vaikka oli vielä aivan hämärää. Jyrkilän tienoilta löysimme palokärjen sekä pari teertä, joita kuulimme myöhemmin pari lisää. Pikkuhiljaa tavallisia lajeja listaillen suuntasimme eräälle hyväksi kehutulle lintujärvelle, jolla emme kuitenkaan koskaan olleet käyneet. Ja sieltäpä löytyikin valkoselkätikkapari! Timolahden ojassa rätisi yllätykseksi peukaloinen ja puukiipijä sirahteli. Töyhtötiainen ja hippiäinen saatiin myös lajilistallemme.

Matka jatkui kohti pohjoista ja Niukkalassa näkyi 14 töyhtöhyyppää, kolme kottaraista ja varpusia, kirkonkylällä pari mustarastasta, Sirkeessä urpiaisparvessa ollut tundraurpiainen ja Värtsissä pellolla lähes kimpassa olleet pulmunen ja hemppo. Sitten olikin taas yllätyksen vuoro, kun löysimme jo päivän toisen valkoselkätikkaparin, joka olikin jälkikäteen saamiemme tietojen mukaan aivan uusi pari! Ja toinen yllätys löytyi pian, kun eräässä pikkuojassa oli koskikara.

Lammintauksella oli hiljaista, mutta harmaapäätikka sentää huuteli vaimeasti ja tuli näkyvillekin, kun sitä hieman houkuttelin. Sitten olikin staijiaika ja minut tiputettiin Kummun näkötornille reiluksi tunniksi staijaamaan petoja. Jos yöllä oli ollut täydellisen tyyntä, niin enää ei ollut. Koillinen kylmä tuuli puhalsi korkeaan torniin todella jäätävästi, mutta onneksi minulla oli todella paljon vaatetta päällä. Lintuja ei kuitenkaan ollut yhtään liikkeellä! 28 korppia löytyi taivaalta ennen kuin näin ainoan petolinnun ja sekin oli paikallinen varpushaukka. 3 peippoa lensi tornin ohitse ja puukiipijä lauloi tornin alla. Onneksi Hanna ja Matti saapuivat pian, sillä heillä ei ollut mennyt yhtään paremmin. Loppurallin kiertelimme aikaa kulutellen ilman mitään järkeviä havaintoja.

Rallin päättyessä klo 16:00 kurvasimme jo Mikkolanniemen toimintakeskuksen pihaan, jonne saapui pian muutkin joukkueet ja lihakeittoaterian jälkeen oli vuorossa rallin purku. Tiukan kisan voitti joukkue Juha-Matti Valonen, Arttu Valonen sekä Ari Parviainen, jotka olivat olleet Melkoniemen lohkolla ja havainneet mm. 5 kuukkelia ja 5 pohjantikkaa. 4 tunnin hiihto oli ollut todella tuottoisa! Illan vietto oli taas mukava mutta lopulta puolenyön aikaan oli palattava kotiin nukkumaan, sillä seuraavana päivänä minulla oli edessä salibandyn karsintaottelu, joka valitettavasti hävittiin niukasti jatkoajalla, joten PaU ei päässyt juhlimaan nousua.

Huhtikuun ensimmäiset päivät sujuivat takatalvisessa kelissä. Öisin oli reilusti, jopa -15 astetta pakkasta, mutta päivisin aurinko lämmitti mukavasti. Tuuli oli kuitenkin yhä pohjoisenpuoleinen, joten lintuhavainnot jäivät lähes olemattomiin. 3.4. lähdimme viikon lomalle Sisiliaan, joten pian lisää lintuasiaa…

- J.A.

Muutama kuiva kesä on tehnyt tehtävänsä ja Siikalahden pitkosten varrella kasvava kosteikko on hyvää vauhtia muuttumassa metsäksi. Paksuimmat koivut ja lepät ovat jo ranteen vahvuisia. Alueella pesi muutama vuosi sitten hieno pikkulokkikolonnia sekä luhtakanoja ja -huitteja. Vesilinnutkin viihtyivät matalissa lammikoissa paremmin, kun paikalla oli pedoista varoittavia lokkeja. Tulevassa metsässä eivät nämä lajit olisi enää viihtyneet. Siksipä puskia päätettiin ryhtyä raivaamaan. Ennen raivaustalkoita alue näytti tältä:

Saimme kolmen hengen raivausporukalla siistittyä noin hehtaarin arvokkainta kosteikkoa. Lunta oli vielä reilusti yli puolimetriä mikä hankaloitti työtä paljon, kun puut piti katkaista mahdollisimman tyvestä. Pitkävartiset oksasakset osoittautuivat parhaaksi työkaluksi. Toivottavasti pääsemme vielä ennen jäiden lähtöä niittämään pari aaria ruovikkoa. Niitetyn alueen pitäisi houkutella pikkulokkeja ja kahlaajia. Katkotut taimet kerättiin muutamaksi isoksi kasaksi. Lokit saattavat innostua pesimään kasojen päällä sen aikaa kunnes risut lahoavat. Puuntaimia ja pajupuskia jäi vielä tuhansittain, joten talkoita pitää järjestää tulevaisuudessa lisää.

Metsähallitus oli rakentanut Siikalahden keittokatokseen uuden hienon tulipaikan. Lahden varikset olivat käyneetkin siihen jo tutustumassa.

Sulapaikkoihin alkaa kertyä muuttajia

Parikkalassa on muutamia virtapaikkoja, jotka sulavat aikaisin keväällä. Ensimmäisenä suliin saapuvat joutsenet, joiden on vuosi vuodelta tultava aikaisemmin vahtimaan reviirejään.

Maaliskuun loppupuolella kevät eteni hiljalleen. Pienen harppauksen jälkeen oli vuorossa taas kylmää keliä ja muutto oli taas seis.

21.3. Lepomäellä varpuspöllö tutkaili pikkulinnun pönttöjä ja 22.3. oli ensimmäinen kevätpäivä, kun ruokatunnilla Siikalahdella näkyi 6 laulujoutsenta, 4 töyhtöhyyppää, 5 kottaraista sekä valkoselkätikka, pikkutikka, isolepinkäinen ja pyrstötiainen. Särkisalmella näkyi myös 3 töyhtöhyyppää.

Sitten alkoivat taas pohjoistuulet ja pikkupakkaset lumisateineen ja muutto seisahtui. 25.3. Siikalahdella näkyi kuitenkin merikotka, hiirihaukka sekä 2 pulmusta ja Tyrjällä 9 pulmusta. Sitten taas tuli takapakkia ja muutto seisahtui.

28.3. Särkisalmelle oli saapunut isokoskelo sekä nokikana ja Siikalahdella näkyi jo 15 laulujoutsenta, 2 hiirihaukkaa, 4 töyhtöhyyppää, uuttukyyhky, 17 kiurua, 3 kottaraista ym. Tunnelma oli jo varsin keväinen joutsenten pitäessä kovia reviirinvalloitustaistelujaan. Seuraavana päivänä 29.3. Särkisalmella oli telkkäpari ja Siikalahdella näkyi merikotka, 2 hiirihaukkaa, 33 töyhtöhyyppää, jotka takatalvea enteillen muuttivat kohti etelää, uuttukyyhky, 4 sepelkyyhkyä, pulmunen ym.

Mutta sitten tuli taas talvista ja luntakin ihan kunnolla. 30.3. saapui Suojarinteen “potu” iltapäiväretkiseuraksi ja Siikalahdella näkyi vain valkoselkätikka ja isolepinkäinen eikä Särkisalmella tai Tyrjänkoskellakaan mitään uutta. Kotirannassa pilkkijöiden seurana oli 18 harmaalokkia sekä yllättäen 2 merilokkia.

J.A. & H.A.

Parikkalan ja Rautjärven lintukerho järjesti toista kertaa Siikalahdella lintujen pesimäsaarekkeiden raivaustalkoot. Siikalahdelle rakennettiin hoitotoimien yhteydessä pesimäsaarekkeita tiiroille, lokeille ja vesilinnuille. Ne kuitenkin pusikoituivat nopeasti pilalle. Viime vuonna raivattiin kolme saareketta ja niillä lepäili aikaisempiin vuosiin verrattuna huomattavasti enemmän kahlaajia ja lokit ja sorsalinnut ottivat ne myös käyttöönsä.

Talkoisiin saapui 7 innokasta kassaroin ja oksasaksin varustautunutta hiihtäjää/lumikenkäilijää. Jää kantoi vielä hyvin, vaikka sen päälle oli paikoin jo noussut lahden ruskeaa vettä. Parin tunnin talkoissa saimme raivattua kahdeksan saareketta puhtaaksi koivuista ja pajuista. Suurimmat puut olivat jo monen metrin korkuisia ja tyvestään liki kymmensenttisiä.

Saarekkeiden päällä oli lunta vielä paksuimmillaan liki puoli metriä. Onneksi oli plussakeli, joten puskien tyven kaivaminen esille oli helppoa. Taimet on katkaistava juuresta, muuten raivauksesta ei ole paljon hyötyä.

17.-18.3. viikonloppu meni BirdLifen edustajistoviikonlopussa Joensuussa, jossa PKLTY juhli 40-vuotista taivaltaan. Hannahan kuuluu yhä BirdLifen hallitukseen ja Janne edusti ensimmäistä kertaa Bongariliittoa monen EKLY-vuoden jälkeen.

Tiistaina 20.3. kävimme taas Siikalahdella talkoissa pikkuporukalla. Nyt meitä oli 4 miestä raivaamassa pusikoita ja hieman reilussa tunnissa saatiin taas pari pesimäsaarta puhtaiksi.

H.A. & J.A.

Aika vähäistä oli retkeily maaliskuun alkupuolella. 6.3. pikainen käynti Siikalahdella tuotti vain koiras valkoselkätikan. 8.3. kävimme Hannan kanssa pöllö-/revontuliretkellä, mutta havainnot jäivät lopulta planeettoihin: Merkurius, Mars, Venus, Jupiter ja Saturnus näkyivät erinomaisesti täysi kuun ohella. Rvontulihavainnot jäivät yhteen naurettavaan riekaleeseen ja pöllöjä ei kuulunut ainuttakaan.

9.3. suuntasimme Rolf Mortensenin ja Harri Partasen kanssa Imatran Vuokselle, jossa oli odotettavissa ensimmäisten muuttolintujen eli harmaalokkien ohella joitakin talvehtineita vesilintuja sekä toiveissa tietysti joku yllätys. Teimme pikapysähdyksen Simpeleellä Kokkolanjoella, jossa näkyi laulujoutsenpari, telkkäpari, isokoskelopari sekä koskikara. Jossain Ruokolahdella näkyi puun latvassa ollut isolepinkäinen. Imatralle päästyämme kolusimme pari tuntia Vuoksea aloittaen Niskalammen satamasta ja päätyen lopulta aina Kuparin rantaan. Lintuja oli yllättävän vähän! Laulujoutsenia näkyi yhteensä 14 lintua, sinisorsia ynnäsimme 490, telkkiä vain 45, isokoskeloita 15 ja vain yksi merimetso näkyi lennossa ja uivelokin löytyi vasta pitkän etsinnän jälkeen. Paikalla talvehtineita tukkakoskeloita ei näkynyt lainkaan ja ainoa muu havainto oli Mellonlahdella ylitsemme lentänyt pyrstötiainen. Harmaalokkeja kerääntyi Imatrankoskelle pikku hiljaa lisää ja lisää ja päätimme odottaa myöhempään, että saisimme mahdollisimman suuren luvun. Lokkien joukossa oli kuitenkin jo kaksi merilokkiakin. Jatkoimme Salo-Issakkaan, josta löytyi kuin löytyikin hiiripöllö nököttämästä kovassa tuulessa erään kelon oksalla. Katselimme lintua hetken ja piipahdimme myös Kärkkäisen Karin ruokinnoilla, joilla kuitenkin oli hiljaista – Kari sentään näkyi. Lopulta palasimme kuuden aikaan laskemaan Imatrankosken lokit ja saimme sumaksi 385 harmaalokkia ja 2 merilokkia.

13.3. Särkisalmen sulalle oli saapunut pari laulujoutsenta ja 14.3. Kangaskylän asemalta Lötjösen Matti löysi mustavariksen, joka raakkui puussa hyvin innokkaasti. Pikkuhiljaa muuttolintuja alkaa siis saapua!

J.A.

Hiihdeltyämme lauantaina 25.2. Hannan kanssa Siikalahden ympäri ja havaittuamme 10 kilometrin taipaleella yhteensä kourallisen lintuja, mainittavimpina 3 teertä ja isolepinkäisen, en ollut ollenkaan ilahtunut, kun tajusin, että heti seuraavana päivänä minulla olisi ainoa mahdollinen vapaapäivä laskea lopputalven talvilintulaskenta! Tämä tarkoitti siis pitkälti samaa hiihtolenkkiä lisättynä seitsemällä lisäkilometrillä! Lisäksi sääennustus lupasi sunnuntaille selkeästi huonompaa keliä.

26.2. heräsin aikaisin ja jo ennen kahdeksaa lähdin kävelemään Kangaskylän raitteja monot jalassa ja sukset olalla. Linnut olivat todella vähissä! Ehkä osasyynä oli navakahko tuuli ja kevyt lumisade, mutta tosiasia oli myös se, että kylällä ei juuri harrasteta enää lintujen ruokintaa, joten lintuja ei vain yksinkertaisesti ole!
Yksi isompi tali- ja sinitiaisporukka tuli vastaan ennen kuin ylitin 6-tien ja laitoin sukset jalkaan ja jatkoin hiihdellen kohti Siikalahtea. 12 punatulkun parvi ilahdutti hieman, sillä en ollut koko vuonna havainnut Parikkalassa vielä yhtään punatulkkua! Siikalahdelle päästyäni linnut loppuivat sitten tyystin. Onneksi perinteisesti erään maatilan avoimella viljavarastolla kävi kuhina, kun varikset, naakat, harakat, pikkuvarpuset sekä keltasirkut hyödyntävät suurta ruokintaa.

Sitten olikin vuorossa pitkälti sama hiihto kuin edelispäivänä, joten otin sen enemmän urheilun kuin laskennan kannalta. Seuraavat 7 kilometriä tuottivat havaintoon yhden teeren, närhen, käpytikan, pari tiaista, yllättäen pienen vihervarpusparve mutta ei sitten juuri muuta. Pari pitempää umpihiihtopätkää väsyttivät jo ennestään kipeät lihakset tyystin, mutta lopulta pääsin taas 6-tien yli ja taajamaan. Täällä lintukato oli kuitenkin pahempi kuin ikinä ja loppumatkastakaan en havainnut kuin pari tiaista!

Lopulliset tulokset olivat: teeri 1, kesykyyhky 8, käpytikka 3, hömötiainen 7, töyhtötiainen 1, sinitianen 10, talitiainen 45, närhi 4, harakka 17, naakka 87, varis 16, korppi 2, varpunen 4, pikkuvarpunen 10, viherpeippo 41, vihervarpunen 7, punatulkku 12 ja keltasirkku 30.

29.2. oli työpäivä, mutta koskapa karkausvuosi on vain joka neljäs vuosi oli minun pakko hieman yrittää kerätä karkauspäiväpinnoja. Niinpä jo ennen töitä kävin hoitamassa pinnoihin 21 tiklin parven kylältä ja pähkinänakkelin Likolammelta. Ruokatunnilla kävin pikaisesti ajamassa Melkoniemen kuukkelipaikalle ja onneksi linnut tulivat luokseni minuutissa, joten ehdin helposti ajoissa takaisin töihin. Vielä työpäivän jälkeen ajoin Simpeleen Kokkolanjoelle, jossa näkyi koskikara sekä telkkäpari (jotka eivät toki olleet pinna) sekä pienellä etsinnällä löytyi myös pikku-uikku, joka nosti näin karkauspinnani 44 lajiin. Toki kaikki edelliset 40 lajia olin havainnut edellisenä karkauspäivänä koko päivän Etelä-Karjala kierroksella.

J.A.

18.2. kävin pikaisella linturetkellä, kun aurinko ensimmäistä kertaa lämmitti selvästi koko talven aikana. Siikalahdella isolepinkäinen päivysti vakiopaikassaan. Tyrjänjoella umpihankikävelin koskelle saakka ja palkinnoksi koskessa puljasi koskikara. Päivän toinen isolepinkäinen näkyi jokivarressa kotiin päin ajellessani.

19.2. aamusta lähdin kohti Lappeenrantaa. Tarkoituksenani oli jatkella sieltä Taipalsaarelle taas peltopyytä yrittämään. Sää oli todella tuulinen ja lunta tuprutti vaakasuoraan. Pakkasta ei kuitenkaan ollut kuin 10 astetta, joten ajattelin kelin olevan hyvä peltopyybongaukseen. Olin ajamassa Joutsenon kohdilla, kun Pekka Punnonen soitti ja kertoi, että he olivat juuri tavanneet Toikansuolla Martti Riikosen, joka oli hetkeä aikaisemmin nähnyt metsäviklon! Onneksi lintu oli havaittu sellaisessa osassa Toikansuota, että en nähnyt bongaukselle mitään estettä ja niin Pekka välitti havainnon saman tien Lintutiedotukseen.

Pariakymmentä minuuttia myöhemmin parkkeerasin Toikansuolle ja siellä olikin paikalla jo kourallinen paikallisia harrastajia. Itse päätähti eli metsäviklo oli kuitenkin kadonnut pusikkoiseen ojanvarteen jo noin puolta tuntia aiemmin. Paikalle saapui pikkuhiljaa lisää bongareita ja me jatkoimme ojan tuijottamista kahdesta suunnasta. Noin tuntia myöhemmin emme vieläkään olleet nähneet linnusta vilaustakaan, joten kun oletimme kaikkien paikallisten paikalle tulevien olevan paikalla, päätimme tarkistaa, oliko lintu enää siinä ojassa, jossa se oli viimeiseksi nähty. Komppasimme ojanvarren, mutta eihän sieltä mitään löytynyt. Niinpä jatkoimme ojanvartta pitemmälle ja pitemmälle, mutta ainoastaan yksi muu lintu näkyi ojavarressa.

Kävelimme lopulta umpihangessa ojien varsia useita kilometrejä ilman tulosta. Lopulta palailimme osa muilta orneilta kyydin liftaten, osa kävellen takaisin kohti alkuperäistä havaintopaikkaa. Itse onnekkaana sain pummattua Pirhosen jampalta kyydin ja kuinka ollakkaan, ollessamme kääntymässä taas kohti Toikansuota ja alkuperäistä havaintopaikkaa näin ojanvarressa jotain liikettä – siellä se oli! Metsäviklo pompahti kiveltä toiselle pienessä koskentapaisessa. Saimme auton nopeasti parkkiin ja jamppakin sai linnun näkyville, kohta perässämme saapuivat Korpelan Seppo, Vanhapellon Matti sekä Caireniuksen Sampsa ja hekin pääsivät linnun näkemään. Seppo lähti hakemaan kyytiä odottamaan jääneitä Punnosta sekä Salakan Petriä, mutta kohta viklo lennähti ojan mutkan taakse, eikä sitä taas näkynyt.

Odoteltuamme linnun turhaan palaavan, tulimme pian siihen tulokseen, että sen täytyi olla joko ojan mutkan takana tai sitten se oli lentänyt moottoritien yli tai ali kohti Toikansuon puhdistamoa. Päätimme jampan ja Sampsan kanssa ajaa paikalle, mutta putsarilla näkyi vain kolmisensataa sinisorsaa sekä kaksi tavia. Tiesimme kuitenkin, että viklon täytyi olla lähistöllä, sillä se ei mitenkään olisi voinut karata meiltä. Kuukausipinnabongareita oli saapumassa paikalle Helsingistä asti, olihan kyseessä Suomen kautta aikain ensimmäinen helmikuinen metsäviklo. Koskapa lintua ei tietenkään sopinut nyt lähteä komppaamaan, me päätimme Sampsan kanssa lähteä kohti Taipalsaarta, olisihan retkeni alkuperäinen tarkoitukseni ollut yrittää peltopyytä ekly-pinnaksi.

Parinkymmenen minuutin ajon jälkeen kurvasimme peltopyypihaan Saikkolassa ja kohta komppasimme taas tuttuja kuusiaidan reunoja. Lunta satoi vaakasuoraan ja etelätuuli, joka lie tuonut metsäviklonkin jostain kaukaa vihmoi naamaa. Käveltyämme pihan kertaalleen ympäri aukesi talon ovi ja isäntä viittoili meidät luokseen ja sanoi, että tuossahan tuo peltopyy on koko ajan! Me emme kuitenkaan nähneet mitään. Hän seisoi meitä ylempänä portaikossa ja neuvoi meitä lähestymään ruokintaa. Kohta hän huusi, että linnun pää näkyy vain muutaman metrin päässä meistä, mutta vieläkään me emme nähneet mitään. Otimme vielä muutaman askeleen ja yhtäkkiä peltopyy pyrähti lentoon aivan jaloistamme! Se oli ilmeisesti painautunut kieppiin meidän saavuttua pihapiiriin ja isäntä, joka oli portaikossa ylempänä oli vielä nähnyt hieman linnun päästä mutta me emme sitä olleet pystyneet näkemään. Lintu oli kuulemmä viettänyt samoilla paikoilla koko päivän. Tämä oli kuitenkin vasta toinen kerta, kun lintuharrastajat onnistuvat linnun näkemään ja ensimmäisestä havainnosta oli 3 viikkoa.

Tyytyväisinä ekly-pinnaan lähdimme palailemaan kohti Lappeenrantaa. Kävimme vielä pikaisesti Tirilässä, mutta keli muuttui niin surkeaksi, että nokkavarpusetsintä oli aika toivotonta. Onneksi kuitenkin saimme tiedon, että metsäviklo oli löytynyt juuri sieltä mistä olimme odottaneetkin sen löytyvän ja vihdoin linnusta jo pari kertaa alle 10 minuuttia myöhästyneet Punnonen ja Salakka sekä moni muu paikallinen ja tietysti myös pari autolastillisia hesalaisbongareita olivat linnun nähneet!

Paluumatkalla pysähdyin vielä pikaisesti Vuoksella, mutta keli oli todella surkea. Pari laulujoutsenta sekä merimetso näkyi mutta lopulta jatkoin kohti Parikkalaa.

J.A.