Pakkasbongailua
4.2. heräsin aikaisin ja talsin saman tien katsomaan lämpömittaria, joka paljasti ulkolämpötilaksi hurjat -32 astetta! Edellisiltana olen kuitenkin päättänyt lähteä bongaamaan Lemille, jossa on parina edellispäivänä saalistellut todella harvinainen talvilaji suopöllö. Toiveajattelen, että onneksi edellispäivinä Lappeenrannan tienoilla on ollut lämpimämpää, kun lähden ajelemaan. Ranskalainen talviautoni meinaa olla toista mieltä ja heti alkumatkasta iskee taas tuttu vika, josta olen kuitenkin jo oppinut olemaan pahemmin välittämättä – pitäisi laittaa pahvisuojus maskiin, niin moottori lämpiäisi paremmin. Pienen odettelun jälkeen ajonesto palautuu ja pääsen jatkamaan matkaa. Onneksi heti matkantekoa piristää tien yli lentänyt pyy.
Ennen Lappeenrantaa näen vielä Joutsenossa isolepinkäisen ja Lappeenrannassa nappaan Pekka Punnosen ja Jari Kiljusen kyytiin ja nähtyämme Keskustassa räkättirastaan jatkamme kohti Lemiä. Tarkka paikka pidettäköön salassa (lintutiedotuslaiset sen tietävät) ja perille päästyämme onkin pari etelästä saapunutta bongaria jo suopöllön nähneetkin. Parin Rantasen kanssa emme kuitenkaan meinaa lintua enää löytää. Yli puolen tunnin etsinnän jälkeen varpaat alkavat olla jo aivan jäässä, mutta me emme luovuta. Lopulta kävelemme paikkaan, jossa lintu oli aamulla nähty ja yllättäen se pomppaakin lentoon edestämme täsmälleen samasta paikasta kuin mistä se oli aamullakin lähtenyt. Pöllö lentää läheisen pihan ruokinnan viereen ja jää siihen aktiivisesti etsimään saalista. Kuvaamme lintua tieltä n.80 metrin etäisyydeltä ja kylläpä kameran akut ja sormet hyytyvätkin nopeasti! Aika pian jätämme hyvästit pölllöle ja lähdemme jatkamaan maakuntaretkeä.
Jatkamme Savitaipaleen kautta Taipalsaarelle, jossa yritämme toista tuntia löytää Pihabongauksessa tietoon tullutta peltopyytä, mutta emme löydä kuin sen jälkiä ja jätöksiä. Lintu on kyllä yhä paikalla, mutta piilossa joko käsittämättömän tiheässä kuusiaidassa tai kiepissä lähipelloilla.
Seuraavaksi ajamme Tuosan kautta, jossa hiiripöllöä ei näy Lappeenrantaan bongaamaan Paavo Rantasen löytämää jänkäkurppaa. Lintu löytyy nopeasti Paavon avustuksella ja jätämme sen talvehtimaan rauhassa sulaojaansa.
Jatkamme vielä lopuksi Tirilään, jossa pienen etsiskelyn jälkeen löydämme puun latvuksen kätköissä aktiivisesti äännelleen nokkavarpusen.
Tipautettuani jassin ja Pekan koteihinsa, jatkoin itse vielä uudelleen Tuosaan, mutta hiiripöllö pysyy piilossa. Enkä löydä hiiripöllöä myöskään Imatran Salo-Issakasta, joten lopulta palaan höyryävän Vuoksen sumuissa pari merimetsoa nähtyäni kuutostielle ja sitä pitkin kohti Parikkalaa.
J.A.
