Erämaaralli
31.3. olikin sitten vuorossa perinteinen Erämaaralli, jonka järjestäjänä olin toiminut Hannan ja Harry Nyströmin kanssa. Herätyskello soi jo klo 1:45 ja klo 2:15 olimme hakemassa kyytiimme joukkueemme kolmatta jäsentä Matti Lötjöstä. Ajoimme suoraan alueellemme, joka oli arvonnan myöta kisan pohjoisin eli Uukuniemen lohko. Tasan kolmelta aloimme pöllökuuntelut päästyämme alueellemme Tarnalan pohjoispuolelle. Kiersimme järjestelmällisesti pysähdellen Lammintauksen, josta jatkoimme Uukuniemen kirkonkylälle, Uukuniemen kylälle ja sitten rajaa seuraillen lohkomme eteläreunalle ja rajaamme seuraten Matomäensalolle. Keli oli todella kylmä ja pöllöt ehkä juuri siksi hiljaa. Niinpä kuulimme ainoastaan yjden todella kaukaisen huuhkajan.
Aamun ensimmäinen lintu oli puukiipijä, joka lauloi täyttä päätä, vaikka oli vielä aivan hämärää. Jyrkilän tienoilta löysimme palokärjen sekä pari teertä, joita kuulimme myöhemmin pari lisää. Pikkuhiljaa tavallisia lajeja listaillen suuntasimme eräälle hyväksi kehutulle lintujärvelle, jolla emme kuitenkaan koskaan olleet käyneet. Ja sieltäpä löytyikin valkoselkätikkapari! Timolahden ojassa rätisi yllätykseksi peukaloinen ja puukiipijä sirahteli. Töyhtötiainen ja hippiäinen saatiin myös lajilistallemme.
Matka jatkui kohti pohjoista ja Niukkalassa näkyi 14 töyhtöhyyppää, kolme kottaraista ja varpusia, kirkonkylällä pari mustarastasta, Sirkeessä urpiaisparvessa ollut tundraurpiainen ja Värtsissä pellolla lähes kimpassa olleet pulmunen ja hemppo. Sitten olikin taas yllätyksen vuoro, kun löysimme jo päivän toisen valkoselkätikkaparin, joka olikin jälkikäteen saamiemme tietojen mukaan aivan uusi pari! Ja toinen yllätys löytyi pian, kun eräässä pikkuojassa oli koskikara.
Lammintauksella oli hiljaista, mutta harmaapäätikka sentää huuteli vaimeasti ja tuli näkyvillekin, kun sitä hieman houkuttelin. Sitten olikin staijiaika ja minut tiputettiin Kummun näkötornille reiluksi tunniksi staijaamaan petoja. Jos yöllä oli ollut täydellisen tyyntä, niin enää ei ollut. Koillinen kylmä tuuli puhalsi korkeaan torniin todella jäätävästi, mutta onneksi minulla oli todella paljon vaatetta päällä. Lintuja ei kuitenkaan ollut yhtään liikkeellä! 28 korppia löytyi taivaalta ennen kuin näin ainoan petolinnun ja sekin oli paikallinen varpushaukka. 3 peippoa lensi tornin ohitse ja puukiipijä lauloi tornin alla. Onneksi Hanna ja Matti saapuivat pian, sillä heillä ei ollut mennyt yhtään paremmin. Loppurallin kiertelimme aikaa kulutellen ilman mitään järkeviä havaintoja.
Rallin päättyessä klo 16:00 kurvasimme jo Mikkolanniemen toimintakeskuksen pihaan, jonne saapui pian muutkin joukkueet ja lihakeittoaterian jälkeen oli vuorossa rallin purku. Tiukan kisan voitti joukkue Juha-Matti Valonen, Arttu Valonen sekä Ari Parviainen, jotka olivat olleet Melkoniemen lohkolla ja havainneet mm. 5 kuukkelia ja 5 pohjantikkaa. 4 tunnin hiihto oli ollut todella tuottoisa! Illan vietto oli taas mukava mutta lopulta puolenyön aikaan oli palattava kotiin nukkumaan, sillä seuraavana päivänä minulla oli edessä salibandyn karsintaottelu, joka valitettavasti hävittiin niukasti jatkoajalla, joten PaU ei päässyt juhlimaan nousua.
Huhtikuun ensimmäiset päivät sujuivat takatalvisessa kelissä. Öisin oli reilusti, jopa -15 astetta pakkasta, mutta päivisin aurinko lämmitti mukavasti. Tuuli oli kuitenkin yhä pohjoisenpuoleinen, joten lintuhavainnot jäivät lähes olemattomiin. 3.4. lähdimme viikon lomalle Sisiliaan, joten pian lisää lintuasiaa…
- J.A.