Tykitys jatkuu
Arki alkoi taas ja päätin hieman ladata akkuja ja ottaa vähän rennommin viikonlopun revityksen jälkeen. Niinpä 6.5. havikset jäivät Härskiinmutkassa kelluneeseen 50 mustalinnun parveen sekä yhteen alliin. Yöllä kävin pikaisesti kiertämässä Siikalahden perinteisimmät yöhuutajapaikat ja ynnäsin lahdelta 10 luhtahuittia, 5 -kanaa sekä yhden aktiivisesti huudelleen heinätavin ja kuulin taivaalta muutaman muuttavan mustalintuparven ääntelyä.
7.5. Siikalahden ruokatuntikäynti tuotti vain tiedon, että törmäpääskyt olivat palailemassa Sounion hiekkakuopan pesimäkolonialleen. Illalla suuntasimme Partasen Harrin kanssa kertämään Parikkalan kaukaisimmat pöllön pönttömme ja reissu olikin oikein tuloksekas, sillä havaitsimme teeriä, pari pyytä, komean ukkometson, kuulimme kukkuvan käen ja lopulta yhdestä pöntöstä löytyi hautova helmipöllömamma, jonka tietysti rengastin. 8.5. ruokatuntikäynti tuotti vain lintutornin yli äännelleen muuttaneen hempon ja ilta meni jääkiekkoa ja jalkapalloa telkkarista katsellen. Lähes puoliltaöin päätin silti suunnata vielä pikakäynnille Siikalahdelle, sillä patotieltä oli neljäkin eri porukkaa ilmoittanut kuulleensa pensassirkkalinnun. Pienen kipinän käyntiin antoi myös se, että olin päättänyt osallistua ihan vain huvin ja urheilun vuoksi erään lintuharrastajan järjestämään ja Facebookissa mainostamaan 100 tunnin pinnakisaan. Niinpä ajelin patotiellä auton ikkunat auki ja enpä ehtinyt edes kurvata parkkipaikalle, kun kuulin ikkunasta tuttua surinaa – en siis sirinää – ruokosirkkalintu surisi lintulavan kohdalla pohjoisuolella ruovikossa! Laitoin linnusta tiedon piippiin ja ajoin saman tien hakemaan äänityslaitteet kotoa ja kymmenkunta minuuttia myöhemmin olin taas paikalla ja äänittämässä lintua. Pensassirkkalintua en paikalla kuullut ja vieläkin on hieman epäselvää, oliko sellaista paikalla ollutkaan. Lintu oli kuultu ymmärtääkseni hieman eri paikassa ensihavainnoijien toimesta, mutta ainakin pari viimeistä porukkaa oli käynyt bongaamassa pensassirkkalintua ja kuitanneet linnun väärästä lajista. Hyvä näin tietysti minulle, sillä mukava toukokuun tosispondeputkeni sai taas jatkoa.
Helatorstai 9.5. oli sitten vapaapäivä ja jotenkin onnistuin herätä vain muutaman tunnin unien jälkeen jo viideltä ja kohta olin jo maastossa. Tsekkasin ensin Simpelejärvelle parista pisteestä mutta tyhjää oli. Liuharannan pelloilta löytyi mukavan kokoinen hanhiparvi, jota tarkistaessani kuulin lähimetsistä satakielen sekä käenpiian. Parvessa oli jo 155 valkoposkihanhea tundra- ja metsähanhien seassa. Siikalahdella ehdin vain piipahtaa, ennen kuin paikalle saapui pari bussilastillista dudeja, joita lähdin pakoon. Havainnot jäivät yhä patotiellä surisseeseen ruokosirkkeliin, Kasinniemessä laulaneeseen satakieleen, naaras uiveloon sekä siellä täällä laulaneisiin ruokokerttusiin.
Kahdeksan aikaan soitin Mortensenin “Rollelle”, joka innostui hyppäämään kyytiini ja suuntasimme perinteiselle Saaren kierrokselle. Kiersimme taas Akanvaaran Tetrisuo, Pohjasuon, Pohjanrannan, Suurenjärvenlietteen, Jyrkilän, Tarassiinlahden ja Kanavalammen, mutta olipahan Saari tyhjentynyt muutamassa päivässä! Neljän tunnin kierrokselta ei jäänyt paljon kerrottavaa! Tulvat olivat kaikkialla jo kuivuneet ja vaikka ajoittain satoikin, ei paikallisia kahlaajia ollut juuri lainkaan. Muutamia pieniä muuttoparvia kierteli parissa paikassa, mutta nekin olivat lähinnä vain liroja. Suurenjärvenlietteellä sentään oli vielä isohko hanhiparvi, jossa oli satakunta valkoposkea, 250 tundraa ja 30 tundrametsähanhea sekä 1 taigametsähanhikin, mutta siinäpä ne havikset sitten olivatkin.
Kotiin palattuani otin puolentoista tunnin voimaunet, joita todella tarvittiin. Heräsin kuitenkin hiukan etuajassa, joten ehdin käydä Koitsanlahdessa kuvaamassa siellä pellolla seisoskelleet pari kattohaikaraa. Sitten lähdin Honkasen veljesten kanssa heittämään yhden kevään kovimmista juoksulenkeistä! Lenkin jälkeen lähdimme taas Partasen Harrin kanssa kiertämään pöllön pönttöjä Melkoniemen saloille. Aloitimme Oronmyllyn metsistä, mutta tyhjää oli.Havainnot jäivät hämäävän suureen metsäkauriiseen, josta onneksi sain hyvät kuvat, joista laji varmistui. Jatkoimme sitten Tarvaslammen pöntöille, joilta ei niiltäkään löytynyt muita asukkeja kuin talitiaisia. Näätäkanta vaikuttaa olevan vahva sillä, turhan monen pöntön katolla oli suuret näädän paskat! Heralamminkankaalla sitten rysähti, kun Harri huomasi auton vierestä lentoon nousseen kanalinnun, jota tämä alkoi nuotittaa minulle, mutten millään meinannut sitä nahdä parin edessä olleen puun rungon takaa. Harri puhui valkoisista siivistä ja paniikki alkoi jo iskeä, kun viimein lintu lensi tien poikki ja näin itsekin punertavan keskikokoisen kanalinnun katoavan metsään – RIEKKO! Tenttasin vielä Harrilta, joka oli nähnyt lintua pitkään ja paljon lähempää kuin minä ja hän oli nähnyt kaikki tuntomerkit erinomaisesti ja oma lyhyt havaintoni tuki tätä vielä täysin! Olimme nähneet Etelä-Karjalan ensimmäisen riekon kymmeniin vuosiin!
Onnesta soikeina jaksoimme kiertää vielä useita pönttöjä, mutta Parikkalan pöllövuosi tuntuu taas kerran olevan yhtä surka kuin koko meidän pöntötysajan on ollut. Onneksi näimme kuitenkin vielä kovassa sateessa soidinta esittäneen metson ja kuulimme perinteisellä kuukkelipaikalla hieman kuukkeliperheen jupinaa. Sateen ja varmaan aika nuoren poikueenkin takia linnut eivät kuitenkaan suvainneet näyttäytyä. Pönttöreissumme tuuri ei todellakaan ollut rajoittunut vain haviksiin, sillä naureskelimme oikeastaan koko reissun sille, kuinka aina kun siirryimme pitempiä matkoja niin silloin satoi todella kovaa, mutta aina kun pysähdyimme tsekkaamaan pönttöjä, sade taukosi. Emme näin olleet lopulta kastuneet reissulla lainkaan! Uskomaton tuurini siis tuntuu ulottuvan jo lintu- ja nisäkäshavaintojenkin ulkopuolelle!
Seuraava aamu alkoi sekin hyvin, sillä tehdessäni lähtöä töihin sain viestin, että “Konza” oli löytänyt Pistoniemestä pari koiras haahkaa! Lähdin tietysti niitä bongaamaan ja näinkin nämä linnut helposti ja sain niistä jopa EKLY- ja tietysti myös Parikkalapinnan! Työpäivän jälkeen lähdinkin sitten viikonlopun viettoon Virolahden suuntaan.
J.A.