Tornien Taisto
Herätyskellot soivat hieman ennen neljää aamulla ja puolta tuntia myöhemmin olimme Hannan ja Potun kanssa matkalla Siikalahdelle. Allu ja Pirkka olivat jo opparilla ja jatkoimmekin saman tien kohti lintutornia. Pitkospuiden alkupäässä näimme aamun ensimmäiseksi linnuksi valkoselkätikan. Toivoimme tietysti linnun näyttäytyvän myöhemminkin päivän aikana.
Tornilla ryhmityimme taisteluasemiin ja pikkuhiljaa tornille valui muukin joukkueemme: Matti Lötjönen, Ilpo Kuusisalo sekä Boy Possen. Meillä oli siis kasassa ennätyssuuri täysi kahdeksan hengen joukkue! Aloimme tietysti etsiä jotain hyvää aloituslajia, mutta kellon oltua pykälässä eli viisi, emme olleet havainneet oikeastaan mitään muuta kuin aivan tavallisia lajeja. Niinpä aloitus olikin todella vaisu. Tietysti tavallisia lajeja piti alkaa kuitata, mutta vain kanadanhanhi, kalatiira ja pikkukuovi tuntuivan olevan sellaisia, jolla olisi lopulta mitään merkitystä, muuta lajit olivat niitä, jotka olisivat loppu päivänkin näkyvissä.
Ensimmäistä parempaa lajia saimme odotella pitkään. Onneksi vihdoin saarten päälle saapui kiertelemään suuri haarapääskyparvi, josta pitkän seulonnan jälkeen vihdoin löytyi yksi törmäpääskykin. Aamu sujui samaan tapaan: Tavallisia lajeja tuli tietysti vähän väliä uusia, mutta paremmat lajit olivat kortilla. Kuitenkin monia aina meille niin vaikeita lajeja, kuten kirjosieppo, punarinta, laulurastas, metsäkirvinen, vihervarpunen, viherpeippo ym. saatiin lajilistalle. Näkyvyys oli täyspilvisen taivaan ansiosta niin erinomainen, että myös varpunen ja pikkuvarpunen olivat listallamme ennätysaikaisin.
Ensimmäiset piekanat nousivat muutolle yllättävän aikaisin, mutta muuten petolintulajilistallemme kertyi vain tavallisia lajeja. Kahlaajalajistomme koostui myös vain tavallisista lajeista, mustavikloja ja suokukkoja näkyi yllättävänkin paljon, mutta vihdoin näimme metsäviklonkin ja tarkistettuamme ties kuinka monta muuttavaa kuikkaa, näkyi vihdoin ensimmäinen kaakkurikin. Muita mukavia lisäyksiä lajilistallemme olivat mm. uivelo, jouhisorsa, luhtakana, selkälokki, käki, pensastasku, kulorastas ja lapinsirkku. Närhikin näkyi kerrankin helposti, kun jopa 7 närheä matkasi lahden poikki kohti länttä kuin vaelluksella ollen. Ja tornin lähisaaren puiden latvaan päivystämään ilmestynyt isolepinkäinen oli niin kova laji, ettei sitä oltu ennen Tornien Taistoissamme havaittu! Hanna oli reilun tunnin ajan ollut kävelemässä lahden itärannalla, mutta yllättäen kävely ei auttanut meitä saamaan ainuttakaan uutta lajia.
Yhdeksän jälkeen alkoi kuitenkin sitten pitkä lajiton jakso! Allu puolestaan uhrautui ja lähti koluamaan lahden länsirantaa, josko puskista ja pelloilta löytyisi meille jotain uutta. Me muut tapitimme taivasta koko ajan aivan täysillä ja vaikka sää oli mitä mainioin, ei meille palkintoja herunut! Muutolla ei tuntunut olevan mikään muu laji kuin keltavästäräkki. Vihdoin reilun tunnin täysin tapahtumaköyhä jakso katkesi, kun Tetrisuon hanhimassat alkoivat vyöryä lahdelle. Hanhia tuli suurissa parvissa, mutta ne laskeutuivat aivan lahden perimmäiseen nurkkaan saarten taakse ja niinhän siinä tietysti kävi, että vain yksi meistä ehti nähdä kahden valkoposkihanhan tipahtavan katveeseen! Ja ainakaan seuraavaan puoleen tuntiin ei taas tapahtunut mitään – toki seuloimme tiukasti välillä kaislikon reunan takaa esiin tulleita hanhia ja vihdoin valkoposkihanhetkin suvaitsivat uida esiin. Pirkka lausui tällöin ikimuistoiset sanat: “Nämä valkoposkihanhet ovat nyt tämän kisan kulminaatiopiste! Nyt alkaa taas tapahtua!” Ja kuinka oikeassa hän olikaan…
Klo 11:30 löysin saarten yläpuolelta aika kaukaa meitä kohti hiljalleen valuvan petolinnun ja sanoinkin heti, että: “Nyt tuolta tulee hyvän näköinen roikkosiipi, täytyy olla clarina eli kilju-/pikkukiljukotka!” Lintu onneksi lähti tulemaan suoraan meitä kohti samalla kaarrellen ja korkeutta ottaen. Niinpä se oli jo kaukaa helppo tunnistaa siksi paremmaksi vaihtoehdoksi eli pikkukiljukotkaksi! Pirkalle siis jo toinen sponde elis pariin päivään! Lintu nousi yhä ylemmäksi ja lähti lopulta liukuun ja liukui komeasti patotienkin yli, jossa ollut joukkue onnistui myös nähdä linnun, kun siitä heille soitimme. Allu, joka oli vanhana eränkävijämestarina innostunut kävelemään koko lahden eteläisen osan ympäri, ei valitettavasti onnistunut löytää kotkaa taivaalta. Pikaisten kättelyiden ja herkistelyiden jälkeen staiji jatkui ja eipä aikaakaan, kun Boy vinkkasi, että lahden lounaispuolella kaarteli kaukana pari kattohaikaraa! Saimme kaikki linnut pian putkiimme ja nämä linnut saatiin onneksi nuotitettua patotien väen lisäksi Allullekin, joka näin sai tämän odottamansa eliksen korvaamaan edellisen menetystä.
Vain hieman tästä Potu plokkasi roikkosiiven taas saarten päältä ja tällä kertaa ohitsemme muutti komea haarahaukka, joka taas nuotitettiin niin jo tornille palaamassa olleelle Allulle kuin patotieläisillekin. Ja lähes heti perään Potu plokkasi taas pari kattohaikaraa lisää sitten kanahaukan ja vielä odottamamme nuolihaukankin kahden yksilön voimin. Potu oli liekeissä! Itse löysin vielä parin isokoskelon matkassa matkanneen naaras tukkakoskelon ja 6 muuttavaa mustavarista ja Boy nyppäsi upeasti lahden rannan puskissa pomppineen leppälintukoiraan, joten alle tunnin sisään oli todella tapahtunut!
Viimeiset 45 minuuttia tikistimme taas niin taivasta kuin kaikkia lahtea ympäröiviä alueitakin, mutta lajien tuli oli taas tyrehtynyt. Viimeiset minuutit yritimme epätoivoisesti löytää keltasirkkua ja vihdoin viimeisellä minuutilla tärppäsi, kun näin yhden linnun lentävän perinteiseen paikkaan eli lahden länsipuolella olevan viljavaraston edustalle. Se kuitenkin laskeutui suuren hiekkakasan taakse, mutta aivan kisan viime sekunneilla näimme, kun se vihdoin lennähti sisään vilja-aittaan ja saimme vihdoin tämän helpoimman puutelajimmekin hoidettua!
Keltasirkku oli lopulta 93. lajimme eli olimme tehneet uuden komean ennätyksemme! Ennätystuloksemme riitti myös komeasti Parikkalan sisäisen kisan ykkössijaan, kun sekä Tarassiinlahden että Pohjanrannan kovat joukkueet jäivät yhden lajin päähän eli 92 lajiin. Lajimäärämme riitti myös jaettuun voittoon sisämaasarjassa, sillä Outokummun Sysmäjärvi ja Tohmajärven Värtsilän Uusikylä päätyivät myös 93 lajiin. Mainittakoon tähän vielä, että valkoselkätikkaa emme Taistossa havainneet.
Pienen huilin jälkeen meinasimme jäädä vielä staijaamaan torniin, mutta keli muuttui yhtäkkiä taas todella tuuliseksi. Niinpä nähtyämme vielä päivän ensimmäisen ampuhaukan ja kuultuamme opparin lähellä hetken laulaneen sinirinnan päätimme lähteä kohti Lappeenrantaa.
Yritimme pari tuntia nähdä Kaislasella jo pitkään viihtynyttä ruskosotkaa mutta tuloksetta. Ainoat paremmat havaintomme olivat 3 harmaasorsaa, tiltaltti ja paluumatkalla tien yli lentänyt metso. Illalla singahdimme vielä järjen rajoja uhmaten Saarelle, jossa taas oli nähty nyt erittäin vaikeaksi käynyt pikkukanadanhanhi, mutta eipä sitäkään enää löytynyt miltään niistä paikoista, missä sitä oli havaittu. Ainoaksi paremmaksi havainnoksi Saarella jäi laulujoutsenten seurassa ollut pikkujoutsen. Puoliltaöin vasta pääsimme vihdoin nukkumaan.
J.A.