Tundravikla
2.5. Suojarinteen “Potu” saapui meille illalla ja kävimme tietysti saman tien hoitamassa Saaren pikkukanadanhanhen tälle elikseksi. Muuta emme sitten olleet kerinneetkään ennen kuin alkoi sataa ja myrskytä. Seuraavana aamuna töihin suunnatessani ja Potun suunnatessa Siikalahdelle huusi pihassamme käenpiika. Siikalahdella tuuli yhä todella kovaa, joten kovin ihmeellisiä haviksia ei Potu tehnyt.
Klo 13:00 aikaan lopetin työpäiväni ja pian tapasimme Särkisalmella pohjoisesta saapuneet veljeni Pirkan ja Hamarin “Allun” ja suuntasimme Saarelle perinteiselle Tornien Taistoa edeltävälle retkelle. Olimme suunnitelleet koluavamme kaikki parhaat paikat huolella ja käymme sitten hoitamassa pikkukanadanhanhen, kun sen vuoro tulee. Tsekattuamme Rautalahden, jossa pohjoisen pojat saivat jo läjäpäin vuodareita, saimme tiedon, että pikkukanukkia ei enää ollut tunnin etsinnällä löytynyt.
Niinpä jatkoimme Akanvaaran Tetrisuolle, jossa näkyi vain nuolihaukka ja piekana ja sitten Pohjasuon kautta Pohjanrannan lintutornille, jossa taas oli mukavasti kahlaajia.
Pointsasimme jo suokukon vuodariksi, kunnes huomasin suokukkonaarasmaisen linnun valkovikloparven keskeltä. Lintu oli suoraan selkä meihin päin, mutta jokin ei vain täsmännyt. Väreily oli auringonpaisteen ja tuulen takia kova, mutta lopulta lintu kääntyi ja näin sen lyhyen nokan. Sitten se kääntyi lisää ja rinnan väritys paljastui ja kohta tajusin kirkkaan keltaiset jalat ja tuulen hieman tyynnyttyä näkyi silmärengaskin! TUNDRAVIKLA!
Ehdimme kaikki nähdä linnun hyvin, mutta kohta se nousi lentoon ja näimme siiven alapinnan puolikuukuviotkin. Lintu onneksi laskeutui samaan paikkaan ja tuli jopa hieman lähemmäksikin. Pikkuhiljaa onneksi väreilykin väheni ja lintua päästiin jopa vähän ihailemaankin. Kuvausta ajatellen lintu oli kuitenkin kaukana, joten kuvat jäivät aika heikoiksi.
Pian paikalle saapuivat ekat bongaritkin eli Harri ja “Rolle” ja sitten ensimmäiset porukat kauempaakin. Nähtyämme vielä sinisuohaukan, heinätavin ja laskettuamme kaikki kahlaajat, päätimme lähteä jatkamaan retkeämme.
Jatkoimme Suurenjärvenlietteelle, josta oletin pikkukanadanhanhen löytyvän, mutta vaikka hanhia oli paljon, ei tava-hannesten seassa ollut kuin 14 valkoposkihanhea. Kahlaajalajisto oli mukavaa, parhaimpina 3 pikkutylliä ja 2 mustapyrstökuiria! Allun onneksi näimme myös naaras valkoselkätikan. Sorsatkin tietysti seulottiin tarkkaan, mutta sitten pitikin jo jatkella Jyrkilän kautta Tarassiinlahdelle. Tornin edustan puskissa näkyi pajulintu, muttei juuri muuta.
Kanavalammen yllä pyöri vanha merikotka, joka saattoi olla syynä pikkukanadanhanhen paikalta lähtöön? Sitten kävimme vielä Pohjanrannassa, johon olivat jo hesalaisetkin saapuneet kuukausipinnapointsaamaan tundraviklaa. Vikla oli yhä rauhallisesti paikalla, vaikka vikloja tuli ja lähti nyt tyyntyvässä kelissä. Eipä siis ollut yllätys, että aika pian Parikkalaa kohti lähdettyämme oli paikalle saapunut lampiviklokin.
Söimme taas ABC:lla ja tsekkasimme vielä Särkisalmen ja Härskiinmutkan, mutta havikset jäivät jälkimmäisen mustalintuun. Ilta meni syrjäsilmällä Suomi-Saksa lätkämatsia katsellen ja haviksia Tiiraan naputellen. Pirkka ja Allu lähtivät Siikalahdelle yöpymään ja mekin pääsimme lopulta nukkumaan ennen aikaista aamuherätystä ja Tornien Taistoa!
J.A.